Elämänmittainen seksinpuute tekee murhaajan
Hei kaikille! Pahoittelen viestiä, jonka arvaan jo nyt venyvän hyvin pitkäksi avautumiseksi tilanteestani. Nämä ovat kuitenkin ajatuksia, jotka ovat pyörineet mielessäni yli 12 vuotta ja yltyneet tämän vuoden puolella kormiahuumaavaksi ja kaiken alleen peittäväksi kakofoniaksi, joka tuhoaa elämääni. Kirjoitan sekä hyvin tiivistetyn, että pidemmän version siltä varalta että ihmiset haluavat tietää onko tarina heistä lukemisen arvoinen. Kielenkäyttö käy melko rajuksi loppua kohden. Pahoitteluni tästä, mutta ongelma on minulle niin valtava ja kaiken alleen peittävä, että koen ansainneeni tunteideni ilmaisun.
Lyhyt versio:
Olen 27 vuotias työelämässä kiinni oleva ja priimakuntoinen terve mies. Minulla ei ole ikinä, kertaakaan elämässäni ollut minkäänlaista seurustelu- tai seksisuhdetta ja se on ajanut minut tämän vuoden aikana niin pahaan syöksykierteeseen, että koen irrationaalista vihaa muita ihmisiä kohtaan. Olen ollut äärimmäisen aktiivinen seuranhakija jo 3 vuotta täysin turhaan.
Pitkä versio:
Olin lapsena ja nuorena arka ja vetäytyvä persoona. Synnyin kirjaimellisesti puolikuurona ja minulla on aina ollut vaihtelevan asteisia vaikeuksia kuulla ihmisten sanomisia ja erityisesti prosessoida kuulemaani (valtaosa energiastani menee kuulemiseen, ei ymmärtämiseen). Minua koulukiusattiin ensimmäiseltä luokalta lukioon asti ja elin koko nuoruuteni kokien, että kaikki ovat vihollisiani kunnes toisin todistetaan. Ainoastaan pari internet- tuttua olivat poikkeuksia. Minulla ei ollut kavereita enkä koskaan tehnyt mitään muiden ihmisten kanssa. Sain elämäni ensimmäiset kaverit 20- vuotiaana AMK:ssa, mutta opiskelin alaa jolla kaikki ovat miehiä.
Elämäni lähti noususuhdanteeseen viimeisenä opiskeluvuonna, kun minulle tarjottiin oman alani työpaikkaa erittäin arvostetussa ja hyvässä yrityksessä. Muutin takaisin Helsinkiin ja opiskeluarki muuttui työarjeksi. Työpaikka on mahtava, mutta taas kerran: kaikki ovat miehiä.
Kävin elämäni ensimmäisillä treffeillä 23- vuotiaana. Sain ensimmäisen pusun 26- vuotiaana. Viimeisen puolen vuoden aikana minulle on syntynyt myös täysin uusi, yliluonnollisen tuntuinen taito: osaan lukea ihmisiä ja muuttaa käytöstäni ja sanomisiani näiden reaktioiden perusteella. Myös orastava kyky ohjata keskustelua on alkanut nostamaan päätään.
Vaikka pystyn järkeilemään että tilanteeni on vain ja ainoastaan parantunut, tunnereaktioni on silti murskaavan negatiivinen, suorastaan murhaava. Tämä johtuu siitä että seuranhaussa minut on aina torjuttu ja mikään määrä yrittämistä ei ole muuttanut tilannettani. Olen käynyt treffeillä noin 42:n eri naisen kanssa ja tullut torjutuksi netissä satoja kertoja. En enää luota naisiin tai saa mitään tunnereaktiota potentiaalisesta kumppanista, koska en enää jaksa innostua, kun olen vain ja ainoastaan epäonnistunut ja tullut torjutuksi satoja kertoja. Minulla on tälläkin hetkellä noin 6 naista (joista 3 tavannut livenä) joiden kanssa chattailen yrityksenäni saada edes jotain tapahtumaan. En luota näistä kehenkään ja etsin koko ajan lisää matcjejä sun muita juttukumppaneita.
Haen seuraa varmaan kaikista deittipalveluista, joissa on kohtuullinen määrä suomalaisia käyttäjiä. Mutta tämä on aivan naurettavaa hommaa… Saan kirjoittaa kuin shakespeare kymmenelle naiselle saadakseni tylsän, täysin sieluttoman ja innottoman vastauksen yhdeltä. Ja tässäkin tilanteessa keskustelun muuttaminen mielenkiintoiseksi on 100% MINUN vastuullani. Nainen ei sitä halua tai aio tehdä. Tämä istuu vain peukku p…ä ja odottaa että häntä viihdytetään. Ja mikäs siinä ollessa, kun syntyi oikeaan sukupuoleen. Minä saan noin 2 yhteydenottoa vuodessa. Olen ollut deittisivustojen jäsen noin 10 vuotta, joten koen otantani olevan melko kattava. Ja tinder? Olen tehnyt niin laadukkaan profiilin kuin vain ikinä kykenen monipuolisilla ja mielenkiintoisilla kuvilla. Lopputulos: noin 1 matchi 3 viikossa. Ja tämä yksi ei yleensä vastaa viestiin.
Samaan aikaan ihmiset valittavat, kuinka he ovat olleet yksin X vuotta edellisen suhteensa jälkeen, tai kuinka seksi viimeisimmän partnerin kanssa ei ole unelmien täyttymys. Tai että heillä oli Y vuoden suhde, mutta että nyt harmittaa kun se päättyi ja nyt pitää ”tyytyä” yhden yön juttuihin. Tämä kuulostaa aivan absurdilta… Ihmiset pääsevät siis helposti tyydyttämään inhimillisiä perustarpeitaan ja kehtaavat silti valittaa!??
Yritin helpottaa oloani mm. väestöliiton sinkku- osiossa. Se olikin ihan rauhoittavaa hetken aikaa, kunnes erehdyin menemään ”vertaistarinat”- osastolle. Täällä niin sanotusti ”yksinäiset” ihmiset purnasivat että elämä on vaikeaa kun ei ole unelmien prinssiä tai prinsessaa. Seuraavassa lauseessa he kertovat kuvainnollisen ilmeensäkään värähtämättä kuinka harrastavat aktiivisesti seksiä eri kumppanien kanssa aina silloin tällöin… TÄMÄ EI NYT IHAN KUULOSTA YKSINÄISYYDELTÄ MINUN KORVAANI! Jos ihminen pystyy tyydyttämään perustarpeensa, tämän valitus ei mielestäni ole kuin hemmotellun kakaran ansaitsematonta kiukuttelua…
Ja tunnun olevan täysin, TOTAALISEN yksin ongelmani kanssa. En tunne ainuttakaan joka olisi samassa tilanteessa ja minusta tuntuu siltä että olen ainut mies jolta vaaditaan puolijumaluutta samalla kun kaikki muut saavat aina kun tekee mieli. Joku on masentunut? Ei merkitystä, seksiä riittää. Joku on ruma tai lihava? Ei merkitystä, suhteita riittää. Jollain on hirvittäviä traumoja ja arpinen tunne-elämä? Ei merkitystä, seksiä ja suhteita saa kuin kaupan hyllyltä. Jollain ei ole kavereita tai sosiaalisia taitoja? No problemo! Tässä kottikärryllinen suhteita ja iloa! Minä sen sijaan olen ilmeisesti jonkun kollektiivisen käytännön pilan kohde, jossa kaikki ovat päättäneet yksissä tuumin torjua minut koko elämäni ajan ja katsoa mitä tapahtuu.
Tästä päästäänkin lopulta tämän hetkiseen tunnetilaani…
Olen käyttänyt melkeinpä valtaosan vapaa-ajastani seuranhakuun, viestittelyyn ja naisten tapailuun kohta 3 vuotta ilman MITÄÄN tuloksia (tulos = mikä tahansa suhde, vaikka sitten yhden yön). Joudun näkemään kohtuuttoman määrän vaivaa ilman mitään palkintoa tai iloa samalla kun joudun sietämään ympäröivän yhteiskunnan valitusta aivan naurettavan mitättömän kuuloisista asioista!!!! ”Nyyh, minulla oli suhde ja seksiä. Ei ole enää. Olen niin yksinäinen ja surullinen.” tai… ”Nyyh, minä saan seksiä aina kun haluan. Mutta haluaisin valkoratsuisen prinssin. Olen turhautunut.” Olen saavuttanut pisteen, jossa ajaudun raivon partaalle, kun iltalehtien otsikoissa mainitaan parisuhteet tai seksi. Mielestäni kauniina syntyneiden ihmisten pitäisi joutua kärsimään edes jotenkin jotta maailmassa olisi jotain oikeutta! He saavat kaiken jo nyt puoli-ilmaiseksi ihan vain koska syntyivät oikein!
Minä en vain enää jaksa… Olen absoluuttisen yksin. Sekasin- chatissakin sanottiin, että minunkaltaisille ei taida olla edes olemassa vertaisryhmiäkään… Olen ajatellut jo jonkin aikaa, että jos minä en voi saada mitään vaa’an tälle puolelle, niin minä haluan oikeutta ja tasapainottaa vaakaa ottamalla pois muilta.
Hei ilijevits!
Kuulostaapa kummalliselta ettet ole löytänyt mitään viestittely/treffiseuraa enempää, vaikka olet ollut erittäin aktiivinen seuranhaussa. Kuulostat viestisi perusteella ihan tavalliselta nuorelta mieheltä, joka tosin on ymmärrettävästi katkera kun ei tunne saavansa vastakaikua mistään suunnasta. Minkähänlaisia naisia olet tapaillut? Pinnallisia bitchejä kenties..
Mitä seksuaaliseen kokemattomuuteen tulee, itseäni vain viehättäisi ajatus siitä, että mieheni ei olisi harrastanut seksiä kenenkään muun kanssa vaan odottanut sitä oikeaa. Itse olisin voinut tehdä samoin ja odottaa oikeaa miestä, mutta tajusin että harvalla se nykyään enää niin menee että sitoudutaan sen yhden ihmisen kanssa. Mulla vaan on erilaiset arvot kuin useimmilla muilla tässä asiassa.
T. Herkkis nainen
Ihmiskontaktiahan minä kaipaan, eikä prostituutio tietenkään sitä ole, vaikka stigman poistaisikin. Aiempi kommenttini sen mahdollisuudesta on ensisijaisesti nyökkäys ja myönnytys konkreettisia ratkaisuehdotuksia tarjoaville. Ja minulla on kokemusta kosketuksesta, eli sen pelkääminen tai puuttuminen ei ole nyt ongelmien syy.
black feather kirjoitti 14.7.2017 14:46
Hei ilijevits!
Kuulostaapa kummalliselta ettet ole löytänyt mitään viestittely/treffiseuraa enempää, vaikka olet ollut erittäin aktiivinen seuranhaussa. Kuulostat viestisi perusteella ihan tavalliselta nuorelta mieheltä, joka tosin on ymmärrettävästi katkera kun ei tunne saavansa vastakaikua mistään suunnasta. Minkähänlaisia naisia olet tapaillut? Pinnallisia bitchejä kenties..Mitä seksuaaliseen kokemattomuuteen tulee, itseäni vain viehättäisi ajatus siitä, että mieheni ei olisi harrastanut seksiä kenenkään muun kanssa vaan odottanut sitä oikeaa. Itse olisin voinut tehdä samoin ja odottaa oikeaa miestä, mutta tajusin että harvalla se nykyään enää niin menee että sitoudutaan sen yhden ihmisen kanssa. Mulla vaan on erilaiset arvot kuin useimmilla muilla tässä asiassa.
T. Herkkis nainen
Olen pyrkinyt tapailemaan rauhallisia, ehkä hieman introvertteja, jalat maassa eläviä ja mukavia naisia. Barbit ja bitchit kierrän erittäin kaukaa. Ulkonäön puolesta joustan aika paljon, mutta lihavuus on minulle melkeinpä ainut tapailun päättävä ulkonäkötekijä. Normaali kroppa ja pyöreys ei haittaa. Olen mielestäni aika kohtuullinen tässä asiassa, koska olen nähnyt itsekin hirveästi vaivaa ollakseni niin priimaa kuin vain pystyn. Mutta koska olen tapaillut naisia joiden pitäisi edustaa sitä mukavampaa ja realistisempaa osuutta naisväestöstä, ja tulen silti torjutuksi, on vaikea nähdä naisia missään muussa kuin negatiivisessa valossa. Kun ne "mukavatkin" ovat äärettömän nirsoja, itsekkäitä, epäluotettavia ja käytöstavattomia.
Tosin viime aikoina olen alkanut mieltymään enemmän ulospäin suuntautuneisiin naisiin. Olen treffaillut niin paljon viime vuosina ja elänyt muutenkin sen verran paljon aiempaa sosiaalisempaa elämää, että minusta on tullut aika puhelias ja sanavalmis mies. Olen kuluneiden kuukausien aikana alkanut kyllästymään naisiin jotka eivät pysty puhumaan takaisin tai pitävät treffejä haastattelu- tai raportointitilanteena.
Heh ja kiva kuulla myös tuollainen näkemys kokemattomuudesta. Tosin minä en edes odota "sitä oikeaa", eli minulla ei ole mitään ritarillista tai asenteellista syytä tilanteeseeni. Kai minussa sitten on rutto jonka vain naiset näkevät.
Ketjusi nimi on kyllä harhaanjohtava,kun ilmoitat juuri seksin puutteen olevan se syy,joka on kaikkein tärkein. Hyvä on,jos on toisin ja kaipaat muunlaistakin läheisyyttä. Onnea vain etsimiselle,kyllä noin suurella panostuksella luulisi jo löytyvän kumppani!
ilijevits. kirjoitti 15.7.2017 16:3
Olen pyrkinyt tapailemaan rauhallisia, ehkä hieman introvertteja, jalat maassa eläviä ja mukavia naisia. Barbit ja bitchit kierrän erittäin kaukaa. Ulkonäön puolesta joustan aika paljon, mutta lihavuus on minulle melkeinpä ainut tapailun päättävä ulkonäkötekijä. Normaali kroppa ja pyöreys ei haittaa. Olen mielestäni aika kohtuullinen tässä asiassa, koska olen nähnyt itsekin hirveästi vaivaa ollakseni niin priimaa kuin vain pystyn. Mutta koska olen tapaillut naisia joiden pitäisi edustaa sitä mukavampaa ja realistisempaa osuutta naisväestöstä, ja tulen silti torjutuksi, on vaikea nähdä naisia missään muussa kuin negatiivisessa valossa. Kun ne "mukavatkin" ovat äärettömän nirsoja, itsekkäitä, epäluotettavia ja käytöstavattomia.
Tosin viime aikoina olen alkanut mieltymään enemmän ulospäin suuntautuneisiin naisiin. Olen treffaillut niin paljon viime vuosina ja elänyt muutenkin sen verran paljon aiempaa sosiaalisempaa elämää, että minusta on tullut aika puhelias ja sanavalmis mies. Olen kuluneiden kuukausien aikana alkanut kyllästymään naisiin jotka eivät pysty puhumaan takaisin tai pitävät treffejä haastattelu- tai raportointitilanteena.
Ja jos vaatimuksiasi vastaavaa naista ei löydy, murhaat, kuten otsikossa kerrot?
Olisiko syytä jo miettiä, onko ihan kaikki vika naisissa, jos et kelpaa kenellekään?
Tammyka kirjoitti 15.7.2017 17:58
Ketjusi nimi on kyllä harhaanjohtava,kun ilmoitat juuri seksin puutteen olevan se syy,joka on kaikkein tärkein. Hyvä on,jos on toisin ja kaipaat muunlaistakin läheisyyttä. Onnea vain etsimiselle,kyllä noin suurella panostuksella luulisi jo löytyvän kumppani!
Se on se suurin yksittäinen syy, vaikka kaipaan paljon muutakin. Ei lähdetä viilaamaan pilkkua asiasta.
Desper kirjoitti 15.7.2017 19:30
Ja jos vaatimuksiasi vastaavaa naista ei löydy, murhaat, kuten otsikossa kerrot?
Olisiko syytä jo miettiä, onko ihan kaikki vika naisissa, jos et kelpaa kenellekään?
Toivottavasti en. Kuten sanottu, kyseessä on irrationaalinen tunnereaktio liian pitkään jatkuneesta yksinäisyydestä yhteiskunnassa joka ihannoi ja hehkuttaa kaikkea sitä mikä ei ole koskaan kuulunut minulle ja josta kaikki puhuvat ikään kuin se olisi jotain mitä voi hakea kaupan hyllyltä. Ja mikään järkeily tai objektiivisuus ei auta asiaan, koska tunnen olevani niin yksin ongelman kanssa enkä pysty samastumaan kehenkään. Asiasta järkeily minulle on kuin kertoisit syöpäpotilaalle miten kasvain ja sen villiintyneet solut toimivat ja sitten ihmettelisit miksi potilas on edelleen surullinen ja epätoivoinen. Hän ei halua tietää miten kasvain käyttäytyy ja toimii, hän haluaa eroon siitä.
Ja luuletko että käyttäydyn tai puhun näin ihmisten seurassa? Ja vaikka raivoaisinkin jokaiselle treffikumppanille ja tuhoaisin sillä mahdollisuuteni, luuletko että tulen torjutuksi koska olen vihainen, vai olenko vihainen koska tulen torjutuksi niin usein että se käy jo tilastomatematiikasta?
ilijevits. kirjoitti 15.7.2017 21:10
Toivottavasti en. Kuten sanottu, kyseessä on irrationaalinen tunnereaktio liian pitkään jatkuneesta yksinäisyydestä yhteiskunnassa joka ihannoi ja hehkuttaa kaikkea sitä mikä ei ole koskaan kuulunut minulle ja josta kaikki puhuvat ikään kuin se olisi jotain mitä voi hakea kaupan hyllyltä. Ja mikään järkeily tai objektiivisuus ei auta asiaan, koska tunnen olevani niin yksin ongelman kanssa enkä pysty samastumaan kehenkään. Asiasta järkeily minulle on kuin kertoisit syöpäpotilaalle miten kasvain ja sen villiintyneet solut toimivat ja sitten ihmettelisit miksi potilas on edelleen surullinen ja epätoivoinen. Hän ei halua tietää miten kasvain käyttäytyy ja toimii, hän haluaa eroon siitä.
Hyvä. Ymmärrettävää. Näinhän se on, että usein tuntuu, että kaikilla muilla on se, mistä itse on paitsi, minustakin tuntuu siltä. "Kaikki" on kuitenkin liioittelua, on paljon muitakin huono-osaisia saman ongelman suhteen. Ei pitäisi lietsoa itsevihaa ja piiskata itseään ajatuksilla, että olen huonompi kuin kaikki muut, kun se objektiivisesti ei pidä paikkaansa; se kääntyy vain vihaksi muita kohtaan, mikä taas kääntyy itseä vastaan.
Ja luuletko että käyttäydyn tai puhun näin ihmisten seurassa? Ja vaikka raivoaisinkin jokaiselle treffikumppanille ja tuhoaisin sillä mahdollisuuteni, luuletko että tulen torjutuksi koska olen vihainen, vai olenko vihainen koska tulen torjutuksi niin usein että se käy jo tilastomatematiikasta?
Anteeksi tyly ilmaisuni. Olin vain näkevinäni tekstistäsi, että itse suhtaudut erittäin negatiivisesti ja jopa vihamielisesti naisiin, mutta näet vain sen, että he suhtautuvat sinuun negatiivisesti. En usko, että käyttäydyt huonosti treffeillä, mutta asennetta ei varmaankaan pysty kokonaan peittämään. Helpommin tietysti sanottu kuin tehty että luota ihmisiin, jos ihmiset koko ajan torjuvat. Nimim. Kokemusta on. Pitäisi kuitenkin yrittää nähdä asia toistenkin silmin, ei asia muuten edisty.
Suonet anteeksi, jos tämmöinen paljon vanhempi ihminen saarnaa... Otsikkossa puhut elämänmittaisesta puutteessaolosta, mutta sinun elämäsihän on vasta alkupuolella. Tsemppiä sinulle!
Niinkuin Desper kirjoitti,olisiko se jonkinlainen naisviha syynä,että treffikumppanisi eivät halua sinua uudemman kerran tavata. Kyllä se tulee läpi,vaikka yrittäisi käyttäytyä korrektisti. Harvoin kukaan suoraan sanoo kysyttäessä,että miyä vikaa toisessa on. Ei viitsitä vaivautua,jos vikoja on enemmälti ja näkee,ettei toinen niitä edes tiedosta.
Itsessä miehessä ärsyttää se,että hän puhuu itsestään koko ajan ja korostuneesti ja yrittää koko ajan tehdä vaikutusta. Toinen ääripää on se reppana,joka pyytää anteeksi jopa olemassa oloaan. Sellaiset leveilijät ja besserwisserit saavat kyllä minulta lähtöpassit. Ulkonäkö ei ole minulle pääasia,jos miehessä on aitoa hurmaavuutta ja toisen kunnioittamista ihmisenä.
Monet naiset uskoakseni pitävät arvossa näitä asioita.
Hurja otsikko. Ymmärrän hyvin viestin aloittajan tuntemuksia ja sitä naisen läheisyyden ja pelkän kosketuksen kaipuuta. Itse olin (tai olen osittain edelleen) hyvin ujo, hiljainen ja vetäytyvä mies nuorempana ja seurustelut sekä seksi tulivat elämääni oikeastaan vasta 24-25 ikävuoden vaiheilla (ja olen nyt 30) kun aloin päästä omista "esteistäni". Kuitenkin olen pyrkinyt enemmän ihmisten ilmoille ja uskaltautunut olemaan enemmän avoimempi. Jopa pyytämään naisia tanssimaan tapahtumissa, mikä tuottanut myös sitä tulosta!. Vielä on tekemistä että pääsisin itse täysin jostain kahleista, että osaa myös täysin olemaan sinut itsensä kanssa. En ole mikään yöelämäihminen kuitenkaan, mutta välillä on kiva käydä sitäkin menoa katsomassa.
Tuosta olen tavallaan kateellinen jos olet työelämässä muiden miesten keskellä. Itse kun olen jo toista kertaa peräkkäin elämässäni naisvoittoisessa työssä. Aika yksinäinen olo. Kaipaan niin miestyökavereita, joiden kanssa voisi vapaa-aikaakin silloin tällöin viettää.
Huonoja kokemuksia minulla nettideittailuista. Sellaiset kaksi vuotta olin aktiivinen, jopa maksoinkin lisätreffipalveluista ja oikeastaan seurustelusuhteita ei sitä kautta syntynyt. Muutamia treffejä, jonka jälkeen hiljennyttiin toisen osapuolen toimesta täysin (vaikka kaikki menikin hyvin) tai sitten aivan tavattoman koomisia viime hetken pakkeja ennen edes ensimmäistä näkemistä. Useimmitenhan syy on selvä, että miesehdokkaita on aina enemmän ja ehtivät napata sen mielekkäämmän (tai sitten jotain aivan muuta). Kyllähän se aina tympäsee. Oikeastaan yksi kaverisuhde on vain jäänyt näistä nettitreffeistä jäljelle, koska rehellisesti kertoi etten ole hänen heiniään muussa mielessä.
Siksipä en enää sitä kautta ketään etsi.
Desper kirjoitti 15.7.2017 23:18
Anteeksi tyly ilmaisuni. Olin vain näkevinäni tekstistäsi, että itse suhtaudut erittäin negatiivisesti ja jopa vihamielisesti naisiin, mutta näet vain sen, että he suhtautuvat sinuun negatiivisesti. En usko, että käyttäydyt huonosti treffeillä, mutta asennetta ei varmaankaan pysty kokonaan peittämään. Helpommin tietysti sanottu kuin tehty että luota ihmisiin, jos ihmiset koko ajan torjuvat. Nimim. Kokemusta on. Pitäisi kuitenkin yrittää nähdä asia toistenkin silmin, ei asia muuten edisty.
Suonet anteeksi, jos tämmöinen paljon vanhempi ihminen saarnaa... Otsikkossa puhut elämänmittaisesta puutteessaolosta, mutta sinun elämäsihän on vasta alkupuolella. Tsemppiä sinulle!
Naiset eivät tavatessa niinkään suhtaudu minuun negatiivisesti. Kaikki vain torjuvat minut ilman mitään järkevää syytä tai selitystä. Jo ennen kuin tulin vihaiseksi.
Hyvin konkreettinen esimerkki: kävin eilen treffeillä hymyilevän ja mukavan naikkosen kanssa. Tarjosin tälle kahvin ja pullaa, kuten treffeillä aina teen (siitä on oikeasti tulossa minulle suurehko menoerä...) Hymyilin tälle paljon takaisin ja kyselin tämän mielenkiinnon kohteista, harrastuksista ja mielipiteistä jne. ja kerroin omia tarinoitani matkoiltani sun muista tekemisistäni. Puhuimme paljon ja pidimme molemmat matkailusta, josta juttelimmekin jonkin aikaa. Heitin pariin otteeseen varovaisen kaksimielisen vitsin osoittaakseni etten yritä olla pelkkä kaveri. Tämä sanoi lisäksi ettei etsi mitään kauhean vakavaa seuraa, koska on muuttamassa ulkomaille vuoden lopussa. Eli tässä tilanteessa tuskin edes tarvittaisiin mitään täydellistä matchia, maailman parasta synkkausta ja puolijumaluutta, eikö? Hän pitää uimisesta ja kutsuinkin tämän treffien jälkeen uimaan asuntoni lähellä olevalle rannalle joku päivä, nyt kun olemme molemmat lomalla. Kehuin tätä samalla iloiseksi ja mukavaksi seuraksi. Hän ei enää koskaan vastannut.
Tämän tasoisia minun treffini ovat. Ja tämä ei todellakaan ole mikään yksittäistapaus tai "no se ei nyt vaan iskeny tähän nimenomaiseen naiseen". KAIKKI treffit noudattavat suht samaa kaavaa... Kymmenien ja taas kymmenien naisten kanssa. Kiinnitin kyllä huomiota siihen, että uppouduin epäileviin ja negatiivisiin ajatuksiini pari kertaa treffien aikana, mutta tuntuu aika absurdilta että jos puhut toiselle aktiivisesti 2 tunnin ajan, niin minuutti tai pari hiljaisuutta pariin otteeseen muka tuhoaisi kaiken!!! Mielestäni lyhyttä hiljaisuutta ei edes tarvitse pelätä, joten pienet hiljaiset hetket pitäisi olla OK, kumpusivat ne sitten mistä tahansa.
Tammyka kirjoitti 16.7.2017 15:33
Niinkuin Desper kirjoitti,olisiko se jonkinlainen naisviha syynä,että treffikumppanisi eivät halua sinua uudemman kerran tavata. Kyllä se tulee läpi,vaikka yrittäisi käyttäytyä korrektisti. Harvoin kukaan suoraan sanoo kysyttäessä,että miyä vikaa toisessa on. Ei viitsitä vaivautua,jos vikoja on enemmälti ja näkee,ettei toinen niitä edes tiedosta.
Itsessä miehessä ärsyttää se,että hän puhuu itsestään koko ajan ja korostuneesti ja yrittää koko ajan tehdä vaikutusta. Toinen ääripää on se reppana,joka pyytää anteeksi jopa olemassa oloaan. Sellaiset leveilijät ja besserwisserit saavat kyllä minulta lähtöpassit. Ulkonäkö ei ole minulle pääasia,jos miehessä on aitoa hurmaavuutta ja toisen kunnioittamista ihmisenä.
Monet naiset uskoakseni pitävät arvossa näitä asioita.
Naisvihani on aika uusi juttu, joka ei selitä niitä ensimmäistä ~30+:aa torjuntaa, vaan on astunut kuvioihin vasta tämän vuoden aikana. Ja huomaatko miten kieroutunut ja hirviömäisen epäoikeudenmukainen seuranhakumaailma on? Nainen pystyy listaamaan asioita joita vaatii mieheltä, mutta naisilta ei vaadita mitään... Olen deittisivustoilla törmännyt naisiin, jotka ovat ilkeästi sanottuna rumia, lihavia, työttömiä ja istuvat vain kotona. Heidän profiilinsa on usein "vahvan naisen profiili", jossa he vain listaavat aivan järjettömiä vaatimuksia miehelle samalla kun heidän onnistumiseensa seuranhaussa riittää pulssi ja oikeaan sukupuoleen syntyminen. He eivät näytä hyvältä, pysty tarjoamaan mitään tai ole profiilitekstinsä perusteella edes hauskoja tai sosiaalisesti kyvykkäitä. Mutta silti näillä tuntuu olevan varaa vaatia panokseen tai miehekseen maailman keisaria. Ja vain koska he syntyivät oikein. Niin missä se 50-50 jako miehiä ja naisia oikein näkyy!????? MINÄ HALUAN TASA-ARVOA JA OIKEUTTA! Minä ihan oikeasti toivon että naiset tajuavat edes hävetä syntymäänsä näin helppoon elämään...
Jopperi kirjoitti 17.7.2017 18:23
Hurja otsikko. Ymmärrän hyvin viestin aloittajan tuntemuksia ja sitä naisen läheisyyden ja pelkän kosketuksen kaipuuta. Itse olin (tai olen osittain edelleen) hyvin ujo, hiljainen ja vetäytyvä mies nuorempana ja seurustelut sekä seksi tulivat elämääni oikeastaan vasta 24-25 ikävuoden vaiheilla (ja olen nyt 30) kun aloin päästä omista "esteistäni". Kuitenkin olen pyrkinyt enemmän ihmisten ilmoille ja uskaltautunut olemaan enemmän avoimempi. Jopa pyytämään naisia tanssimaan tapahtumissa, mikä tuottanut myös sitä tulosta!. Vielä on tekemistä että pääsisin itse täysin jostain kahleista, että osaa myös täysin olemaan sinut itsensä kanssa. En ole mikään yöelämäihminen kuitenkaan, mutta välillä on kiva käydä sitäkin menoa katsomassa.
Tuosta olen tavallaan kateellinen jos olet työelämässä muiden miesten keskellä. Itse kun olen jo toista kertaa peräkkäin elämässäni naisvoittoisessa työssä. Aika yksinäinen olo. Kaipaan niin miestyökavereita, joiden kanssa voisi vapaa-aikaakin silloin tällöin viettää.
Huonoja kokemuksia minulla nettideittailuista. Sellaiset kaksi vuotta olin aktiivinen, jopa maksoinkin lisätreffipalveluista ja oikeastaan seurustelusuhteita ei sitä kautta syntynyt. Muutamia treffejä, jonka jälkeen hiljennyttiin toisen osapuolen toimesta täysin (vaikka kaikki menikin hyvin) tai sitten aivan tavattoman koomisia viime hetken pakkeja ennen edes ensimmäistä näkemistä. Useimmitenhan syy on selvä, että miesehdokkaita on aina enemmän ja ehtivät napata sen mielekkäämmän (tai sitten jotain aivan muuta). Kyllähän se aina tympäsee. Oikeastaan yksi kaverisuhde on vain jäänyt näistä nettitreffeistä jäljelle, koska rehellisesti kertoi etten ole hänen heiniään muussa mielessä.
Siksipä en enää sitä kautta ketään etsi.
Kiitos samastuttavasta tarinasta. Vaikka pääsitkin ongelmastasi noin nuorena. ☹️ Olen itsekin käyttänyt nettideittailuun myös rahaa täysin turhaan. En enää mene siihen halpaan. En aio maksaa siitä ilosta että minut voitaisiin torjua "3 kertaa tehokkaammin ja nopeammin." Minullekin on jäänyt yksi kaverisuhde deittailustani. Tämä itse asiassa on auttanut minua paljon näissä seuranhakuasioissa, vaikka olenkin hyvin katkera siitä että kusin sen homman itse.
Minunkin pitäisi hakea seuraa livenä, mutta se on ihan oikeasti kohtuuttoman vaikeaa minulle... Olen puolikuuro ja minun on ihan oikeasti älyttömän vaikeaa kuulla mitään paikoissa joissa on yhtään meteliä tai taustahälyä. Eli kaikki klubit sun muut tyypilliset kutumestat ovat minulle käytännön mahdottomuus. Pystyn kyllä kuulemaan, mutta se vie hirvittävän määrän energiaani ja väsyn hyvin nopeasti jolloin muutun vain tympeäksi yrmyksi. Yhdistäpä tämä kokemattomuuteen ja siihen että naiset eivät ikinä kiinnostu sinusta, vaan sinun on tehtävä 100% töistä ja tappio on valmis.
Kävin aiemmin kesällä paritanssikurssilla edistääkseni asiaani, mutta olen ollut niin vihainen, kyyninen ja väsynyt etten ole vielä käynyt yhdessäkään tanssitapahtumassa. Tanssikurssilla minulla oli "oma pari", jonka kanssa oli hauskaa ja helpohkoa tanssia, mutta eipä tämäkään osoittanut mitään kiinnostusta, vaikka hymyilin, kehuin ja kiitin aina kohteeliasti parinvaihdon yhteydessä.
Mitä näitten tapaamiesi naisten sitten olisi mielestäsi pitänyt tehdä? Antaa seksiä tai ruveta seurustelemaan kanssasi, vaikka et heitä miellytä? Tai muuten murhaat?
Miten tuollainen itsekkyys ja katkeruus voi edesauttaa kumppanin löytämisessä? Jos on noin vihamielinen suhde naisiin on todellakin parasta olla aivan yksin.
Hei Tukinetin kirjoittajat!
Muistattehan, että Tukinetissä pyrimme olemaan toinen toisemme tukena. Välttäkää siis syyllistävää ja/tai uhkaavaa kirjoittelua!
Olemme moderoineet tästä ketjusta viestejä ja tulemme rajaamaan keskustelua! Tukinetin pitää olla paikka, jossa kaikilla kirjoittajilla on oikeus kertoa mielipiteensä, mutta turvallisesti!
Terveisin tukihenkilö
Kristina M
🙂🌻
ilijevits. kirjoitti 21.7.2017 3:2
Desper kirjoitti 18.7.2017 23:24
Mitä näitten tapaamiesi naisten sitten olisi mielestäsi pitänyt tehdä? Antaa seksiä tai ruveta seurustelemaan kanssasi, vaikka et heitä miellytä? Tai muuten murhaat?
Ööö. Jos tapaaminen meni hyvin, kaikenlainen keskustelu onnistui luontevasti 2-3 tunnin ajan, molemmat nauravat välillä toisen jutuille tai ovat ainakin samalla aaltopituudella arvojen, mielipiteiden ja moraalin puolella ja nainen kehui seuraasi, niin onko minulla lupa odottaa että edes YKSI kohta puolesta sadasta naisesta haluaisi edetä kahvittelua pidemmälle!? Eli kyllä! Jos tapaaminen meni hyvin, niin saan mielestäni odottaa jatkoakin ja sitä kautta myöhemmin seksiä! Ja tämä kaikki absurdius tapahtuu maailmassa, joka on kevytkenkäisempi kuin koskaan. Mutta kummasti kun minä kävelen vastaan, niin kriteerit hilataankin yhtäkkiä jonnekin Herkuleksen ja Teräsmiehen välimaastoon. Ja jos minulta evätään ihmiselämän perusteet, minulla ei ole vertaisia ja koko ympäröivä maailma huutaa kaiken minulta evätyn ihanuutta, niin voit luottaa siihen että murhaan kun sytytyslanka on palanut loppuun... Ihmismieli on tässä asiassa kuin viehätys: "se nyt vain toimii sillein".
On lupa odottaa mitä vain. Olet kuitenkin aikuinen eikä enää ole isää ja äitiä, joiden tehtävänä on jakaa tikkukaramellit oikeudenmukaisesti. Ei ole korkeampaa tahoa, joka jakaa rakkautta ja seksiä tasapuolisesti, eikä uhkailu tai uhkausten toteuttaminen myöskään tuo sitä kaivattua hyväksymistä, rakkautta ja seksiä.
Kirjoituksesi ovat mielestäni malliesimerkki oudoista ajatusrakennelmista, joihin häpeän torjunta johtaa. Torjutuksi tuleminen tuottaa niin suurta häpeää, että syy siitä sälytetään yksinomaan muitten niskoille. Jos toistat toistamiseen, että olet niin surkea ihminen, ettei yksikään maailman naisista halua suhdetta kanssasi, eikö vikaa täydy olla myös sinussa eikä ainoastaan naisissa? Toisaalta tuo maailman surkein ihminen on myös kaikkivaltias, jolla on mielestään oikeus vaatia, että hänen tahtonsa toteutetaan kuolemanrangaistuksen uhalla.
Viisaampaa kuin kiukutella puolta ihmiskuntaa (naissukupuolta) vastaan olisi pyrkiä torjutun häpeän lähteille ja yrittää rakentaa parempaa kuvaa itsestään.
Desper kirjoitti 21.7.2017 12:45
On lupa odottaa mitä vain. Olet kuitenkin aikuinen eikä enää ole isää ja äitiä, joiden tehtävänä on jakaa tikkukaramellit oikeudenmukaisesti. Ei ole korkeampaa tahoa, joka jakaa rakkautta ja seksiä tasapuolisesti, eikä uhkailu tai uhkausten toteuttaminen myöskään tuo sitä kaivattua hyväksymistä, rakkautta ja seksiä.
Kirjoituksesi ovat mielestäni malliesimerkki oudoista ajatusrakennelmista, joihin häpeän torjunta johtaa. Torjutuksi tuleminen tuottaa niin suurta häpeää, että syy siitä sälytetään yksinomaan muitten niskoille. Jos toistat toistamiseen, että olet niin surkea ihminen, ettei yksikään maailman naisista halua suhdetta kanssasi, eikö vikaa täydy olla myös sinussa eikä ainoastaan naisissa? Toisaalta tuo maailman surkein ihminen on myös kaikkivaltias, jolla on mielestään oikeus vaatia, että hänen tahtonsa toteutetaan kuolemanrangaistuksen uhalla.
Viisaampaa kuin kiukutella puolta ihmiskuntaa (naissukupuolta) vastaan olisi pyrkiä torjutun häpeän lähteille ja yrittää rakentaa parempaa kuvaa itsestään.
Häpeän lähde:
- Kaiken ulkopuolelle jääminen ja kaverien totaalinen puuttuminen ikävuosina 7-19
- Rumaksi haukkuminen samoina ikävuosina
- Kaikkien mielenkiinnon kohteideni ja harrastusteni vähättely ja naurunalaiseksi asettaminen, joka johti siihen että koin kaiken minulle tärkeän ja rakkaan olevan "väärin" ja piilotin sen lopulta kaikilta vanhempia ja sisaruksia myöten
- Äärimmäisen aktiivisen seuranhaun tuloksettomuus, vaikka olen kasvanut sosiaalisesti erittäin kyvykkääksi ihmiseksi ja saan kehuja kommunikaatiostani ja persoonastani sekä kavereilta että deiteiltä
- Ihmiset eivät eri nettideittisaiteilla vaivaudu edes katsomaan profiiliani, vaikka räätälöisin näille miten hyvän henkilökohtaisen yhteydenoton tahansa. Ainoa kaikkia viestejäni, kokeilujani ja eri nettideittisaitteja yhdistävä tekijä on kuvani...
- Kaikki muut ihmiset saavat aina seuraa, vaikka olisivat kuinka kamalia ihmisiä, rumia, lihavia tai miten taitamattomia, epäsovinnaisia ja sosiaalisesti kyvyttömiä tahansa. Mutta minäpä olen niin erityinen pikku lumihiutale, että minulle on täysin eri säännöt kuin muille!
Syitä taisi olla enemmänkin, mutta nuo tulee nyt äkkiseltään mieleen. Jos olet yksin koko elämäsi, niin sinulla ei ole mitään muuta kuin aikaa analysoida itseäsi. Olen aika hyvin perillä kaikkien negatiivisten tunteideni ja häpeäni syistä. Siitä ei ole minulle mitään käytännön iloa, koska tietoa ei voi muuttaa tunteeksi ja päättymättömät torjunnat yhdessä ympäröivän yhteiskunnan seksin kuuluttamisen ja kriittistä pistettä lähestyvän ikäni kanssa murentaa kaikki positiiviset yritykseni muuttaa itseäni tai suhtautumistani muihin...
ilijevits. kirjoitti 21.7.2017 14:3
Häpeän lähde:
- Kaiken ulkopuolelle jääminen ja kaverien totaalinen puuttuminen ikävuosina 7-19
- Rumaksi haukkuminen samoina ikävuosina
- Kaikkien mielenkiinnon kohteideni ja harrastusteni vähättely ja naurunalaiseksi asettaminen, joka johti siihen että koin kaiken minulle tärkeän ja rakkaan olevan "väärin" ja piilotin sen lopulta kaikilta vanhempia ja sisaruksia myöten
- Äärimmäisen aktiivisen seuranhaun tuloksettomuus, vaikka olen kasvanut sosiaalisesti erittäin kyvykkääksi ihmiseksi ja saan kehuja kommunikaatiostani ja persoonastani sekä kavereilta että deiteiltä
- Ihmiset eivät eri nettideittisaiteilla vaivaudu edes katsomaan profiiliani, vaikka räätälöisin näille miten hyvän henkilökohtaisen yhteydenoton tahansa. Ainoa kaikkia viestejäni, kokeilujani ja eri nettideittisaitteja yhdistävä tekijä on kuvani...
- Kaikki muut ihmiset saavat aina seuraa, vaikka olisivat kuinka kamalia ihmisiä, rumia, lihavia tai miten taitamattomia, epäsovinnaisia ja sosiaalisesti kyvyttömiä tahansa. Mutta minäpä olen niin erityinen pikku lumihiutale, että minulle on täysin eri säännöt kuin muille!
Syitä taisi olla enemmänkin, mutta nuo tulee nyt äkkiseltään mieleen. Jos olet yksin koko elämäsi, niin sinulla ei ole mitään muuta kuin aikaa analysoida itseäsi. Olen aika hyvin perillä kaikkien negatiivisten tunteideni ja häpeäni syistä. Siitä ei ole minulle mitään käytännön iloa, koska tietoa ei voi muuttaa tunteeksi ja päättymättömät torjunnat yhdessä ympäröivän yhteiskunnan seksin kuuluttamisen ja kriittistä pistettä lähestyvän ikäni kanssa murentaa kaikki positiiviset yritykseni muuttaa itseäni tai suhtautumistani muihin...
Joo, ymmärrettävää...
Kaikki muut ihmiset sivumennen sanoen eivät aina saa seuraa, ja sinulle on ihan samat säännöt kuin muille.
Kyllä tietoa tunteista voi muuttaa tunteeksi tai käyttää opetellessaan elämään.
Ei sinun tarvitse antaa yhteiskunnan seksin kuuluttamisen vaikuttaa itseesi.
Ikäsi ei lähesty mitään kriittistä pistettä.
Tilanteesi on tosi hankala. Vaikuttaa kuitenkin siltä - ja se on taustasi huomioiden ymmärrettävää - että enimmäkseen vaadit jotain tapaamiltasi naisilta. Piditkö itse oikeasti heistä kenestäkään?
Deittailu taitaa muutenkin olla aika epätoivoista touhua. Nimim. Kokemusta on. Aikamoista lottoarvontaa on sopivan kumppanin löytyminen sitä kautta.
En nyt osaa tämän kummempaa sanoa.
Kaikkea hyvää sinulle!