Elämänmittainen seksinpuute tekee murhaajan
Hei kaikille! Pahoittelen viestiä, jonka arvaan jo nyt venyvän hyvin pitkäksi avautumiseksi tilanteestani. Nämä ovat kuitenkin ajatuksia, jotka ovat pyörineet mielessäni yli 12 vuotta ja yltyneet tämän vuoden puolella kormiahuumaavaksi ja kaiken alleen peittäväksi kakofoniaksi, joka tuhoaa elämääni. Kirjoitan sekä hyvin tiivistetyn, että pidemmän version siltä varalta että ihmiset haluavat tietää onko tarina heistä lukemisen arvoinen. Kielenkäyttö käy melko rajuksi loppua kohden. Pahoitteluni tästä, mutta ongelma on minulle niin valtava ja kaiken alleen peittävä, että koen ansainneeni tunteideni ilmaisun.
Lyhyt versio:
Olen 27 vuotias työelämässä kiinni oleva ja priimakuntoinen terve mies. Minulla ei ole ikinä, kertaakaan elämässäni ollut minkäänlaista seurustelu- tai seksisuhdetta ja se on ajanut minut tämän vuoden aikana niin pahaan syöksykierteeseen, että koen irrationaalista vihaa muita ihmisiä kohtaan. Olen ollut äärimmäisen aktiivinen seuranhakija jo 3 vuotta täysin turhaan.
Pitkä versio:
Olin lapsena ja nuorena arka ja vetäytyvä persoona. Synnyin kirjaimellisesti puolikuurona ja minulla on aina ollut vaihtelevan asteisia vaikeuksia kuulla ihmisten sanomisia ja erityisesti prosessoida kuulemaani (valtaosa energiastani menee kuulemiseen, ei ymmärtämiseen). Minua koulukiusattiin ensimmäiseltä luokalta lukioon asti ja elin koko nuoruuteni kokien, että kaikki ovat vihollisiani kunnes toisin todistetaan. Ainoastaan pari internet- tuttua olivat poikkeuksia. Minulla ei ollut kavereita enkä koskaan tehnyt mitään muiden ihmisten kanssa. Sain elämäni ensimmäiset kaverit 20- vuotiaana AMK:ssa, mutta opiskelin alaa jolla kaikki ovat miehiä.
Elämäni lähti noususuhdanteeseen viimeisenä opiskeluvuonna, kun minulle tarjottiin oman alani työpaikkaa erittäin arvostetussa ja hyvässä yrityksessä. Muutin takaisin Helsinkiin ja opiskeluarki muuttui työarjeksi. Työpaikka on mahtava, mutta taas kerran: kaikki ovat miehiä.
Kävin elämäni ensimmäisillä treffeillä 23- vuotiaana. Sain ensimmäisen pusun 26- vuotiaana. Viimeisen puolen vuoden aikana minulle on syntynyt myös täysin uusi, yliluonnollisen tuntuinen taito: osaan lukea ihmisiä ja muuttaa käytöstäni ja sanomisiani näiden reaktioiden perusteella. Myös orastava kyky ohjata keskustelua on alkanut nostamaan päätään.
Vaikka pystyn järkeilemään että tilanteeni on vain ja ainoastaan parantunut, tunnereaktioni on silti murskaavan negatiivinen, suorastaan murhaava. Tämä johtuu siitä että seuranhaussa minut on aina torjuttu ja mikään määrä yrittämistä ei ole muuttanut tilannettani. Olen käynyt treffeillä noin 42:n eri naisen kanssa ja tullut torjutuksi netissä satoja kertoja. En enää luota naisiin tai saa mitään tunnereaktiota potentiaalisesta kumppanista, koska en enää jaksa innostua, kun olen vain ja ainoastaan epäonnistunut ja tullut torjutuksi satoja kertoja. Minulla on tälläkin hetkellä noin 6 naista (joista 3 tavannut livenä) joiden kanssa chattailen yrityksenäni saada edes jotain tapahtumaan. En luota näistä kehenkään ja etsin koko ajan lisää matcjejä sun muita juttukumppaneita.
Haen seuraa varmaan kaikista deittipalveluista, joissa on kohtuullinen määrä suomalaisia käyttäjiä. Mutta tämä on aivan naurettavaa hommaa… Saan kirjoittaa kuin shakespeare kymmenelle naiselle saadakseni tylsän, täysin sieluttoman ja innottoman vastauksen yhdeltä. Ja tässäkin tilanteessa keskustelun muuttaminen mielenkiintoiseksi on 100% MINUN vastuullani. Nainen ei sitä halua tai aio tehdä. Tämä istuu vain peukku p…ä ja odottaa että häntä viihdytetään. Ja mikäs siinä ollessa, kun syntyi oikeaan sukupuoleen. Minä saan noin 2 yhteydenottoa vuodessa. Olen ollut deittisivustojen jäsen noin 10 vuotta, joten koen otantani olevan melko kattava. Ja tinder? Olen tehnyt niin laadukkaan profiilin kuin vain ikinä kykenen monipuolisilla ja mielenkiintoisilla kuvilla. Lopputulos: noin 1 matchi 3 viikossa. Ja tämä yksi ei yleensä vastaa viestiin.
Samaan aikaan ihmiset valittavat, kuinka he ovat olleet yksin X vuotta edellisen suhteensa jälkeen, tai kuinka seksi viimeisimmän partnerin kanssa ei ole unelmien täyttymys. Tai että heillä oli Y vuoden suhde, mutta että nyt harmittaa kun se päättyi ja nyt pitää ”tyytyä” yhden yön juttuihin. Tämä kuulostaa aivan absurdilta… Ihmiset pääsevät siis helposti tyydyttämään inhimillisiä perustarpeitaan ja kehtaavat silti valittaa!??
Yritin helpottaa oloani mm. väestöliiton sinkku- osiossa. Se olikin ihan rauhoittavaa hetken aikaa, kunnes erehdyin menemään ”vertaistarinat”- osastolle. Täällä niin sanotusti ”yksinäiset” ihmiset purnasivat että elämä on vaikeaa kun ei ole unelmien prinssiä tai prinsessaa. Seuraavassa lauseessa he kertovat kuvainnollisen ilmeensäkään värähtämättä kuinka harrastavat aktiivisesti seksiä eri kumppanien kanssa aina silloin tällöin… TÄMÄ EI NYT IHAN KUULOSTA YKSINÄISYYDELTÄ MINUN KORVAANI! Jos ihminen pystyy tyydyttämään perustarpeensa, tämän valitus ei mielestäni ole kuin hemmotellun kakaran ansaitsematonta kiukuttelua…
Ja tunnun olevan täysin, TOTAALISEN yksin ongelmani kanssa. En tunne ainuttakaan joka olisi samassa tilanteessa ja minusta tuntuu siltä että olen ainut mies jolta vaaditaan puolijumaluutta samalla kun kaikki muut saavat aina kun tekee mieli. Joku on masentunut? Ei merkitystä, seksiä riittää. Joku on ruma tai lihava? Ei merkitystä, suhteita riittää. Jollain on hirvittäviä traumoja ja arpinen tunne-elämä? Ei merkitystä, seksiä ja suhteita saa kuin kaupan hyllyltä. Jollain ei ole kavereita tai sosiaalisia taitoja? No problemo! Tässä kottikärryllinen suhteita ja iloa! Minä sen sijaan olen ilmeisesti jonkun kollektiivisen käytännön pilan kohde, jossa kaikki ovat päättäneet yksissä tuumin torjua minut koko elämäni ajan ja katsoa mitä tapahtuu.
Tästä päästäänkin lopulta tämän hetkiseen tunnetilaani…
Olen käyttänyt melkeinpä valtaosan vapaa-ajastani seuranhakuun, viestittelyyn ja naisten tapailuun kohta 3 vuotta ilman MITÄÄN tuloksia (tulos = mikä tahansa suhde, vaikka sitten yhden yön). Joudun näkemään kohtuuttoman määrän vaivaa ilman mitään palkintoa tai iloa samalla kun joudun sietämään ympäröivän yhteiskunnan valitusta aivan naurettavan mitättömän kuuloisista asioista!!!! ”Nyyh, minulla oli suhde ja seksiä. Ei ole enää. Olen niin yksinäinen ja surullinen.” tai… ”Nyyh, minä saan seksiä aina kun haluan. Mutta haluaisin valkoratsuisen prinssin. Olen turhautunut.” Olen saavuttanut pisteen, jossa ajaudun raivon partaalle, kun iltalehtien otsikoissa mainitaan parisuhteet tai seksi. Mielestäni kauniina syntyneiden ihmisten pitäisi joutua kärsimään edes jotenkin jotta maailmassa olisi jotain oikeutta! He saavat kaiken jo nyt puoli-ilmaiseksi ihan vain koska syntyivät oikein!
Minä en vain enää jaksa… Olen absoluuttisen yksin. Sekasin- chatissakin sanottiin, että minunkaltaisille ei taida olla edes olemassa vertaisryhmiäkään… Olen ajatellut jo jonkin aikaa, että jos minä en voi saada mitään vaa’an tälle puolelle, niin minä haluan oikeutta ja tasapainottaa vaakaa ottamalla pois muilta.
Itse asiassa ymmärrän sinua oman kokemukseni perusteella, Ilijevits. Kyse on eksistentiaalisesta kauhusta, joka johtuu kokemuksesta lauman, yhteisön ulkopuolelle suljetuksi tulemisesta. Se perustuu lapsuuden hylätyksi tulemisen kokemukseen - lapselle lähiympäristö on koko maailma ja jos lähiympäristö on henkisesti hylännyt hänet, koko maailma on hylännyt hänet. Ei lapsi pysty ajattelemaan, että maailmassa on todennäköisesti muitakin saman kokeneita, joiden kanssa hän kuuluu samaan ryhhmään. Tunteesi on fiksoittunut seksiin, koska seksissä hyväksytyksi tai hylätyksi tuleminen koskevat kokonaisvaltaisimmin ihmisyksilöä. Seksi on pohjimmiltaan rakkautta ja toisen hyväksymistä sellaisenaan. Kun seksiä ja seksikokemuksia vielä toitotetaan kaikkialla ikäänkuin ihmisarvon mittana, ei ole ihme, jos ihminen, jolla ei ole parisuhdetta eikä seksikokemuksia siinä, kokee itsensä kelvottomaksi. Itse asiassa ennen, puritaanisina aikoina, oli helpompaa, kun seksi oli tabu ja kielletty asia ennen avioliittoa ja nuori joutui päinvastoin tuntemaan itsensä huonoksi, jos oli harrastanut seksiä.
Oman ahdistuneisuushäiriöni takana on sama kokemus ulkopuolisuudesta ja hylätyksi tulemisesta. En rupea sitä tarkemmin selostamaan.
Jos sinua, Ilijevits, lohduttaa tieto siitä, että on muitakin samassa asemassa olevia, ajattele väestötieteen siviilisääty-luokitusta. Meidäthän luokitellaan naimattomiin ja muihin ryhmiin.
http://tilastokoulu.stat.fi/verkkokoulu_v2.xql?course_id=tkoulu_vaesto&lesson_id=5&subject_id=4&page_type=sisalto
On todennäköistä, että noista naimattomista useampi kuin yksi tai kaksi ei ole eläissään "nainut".
Ennen vanhaan oli aika normaalia olla naimaton. Naimattomat naiset kyllä merkittiin arvonimellä "neiti", kun taas kaikki miehet olivat "herroja". Käytettiin myös nimityksiä "vanhapiika", joka oli halventava, ja "vanhapoika", joka kuvasi hyväntahtoista miestä, joka jostain syystä ei ollut avioitunut.
ilijevits kirjoitti 11.7.2017 11:26
Sitähän minä vähän toivon. Että ihmiset pystyisivät todistamaan etten ole erilainen tai yksin. Toistaiseksi vain minäitse89 on pystynyt siihen.
Kerrotko mikä on muotia? Päivittäinen vihan, epätoivon ja surun tunne? Vai kenties ongelmistaan puhuminen? Tai kenties olen hankkiutunut tilanteeseeni itse, koska halusin olla uniikki pikku lumihiutale kuultuani miten siistiä on kokea pelkkiä negatiivisia tunteita vuodesta toiseen?
Ei ole monelle helppoa tulla kertomaan ettei ole saanut seksiä koskaan. Toisaalta monelle on aivan sama saako seksiä tai ei. Ja tulisitko siitä onnellisemmaksi, jos kaikki seksittömät tulisivat tähän ketjuun kertomaan asian?
Muotia on pitää itseään erilaisena jos minkä syyn avulla tahansa.
Minä en ymmärrä miksi koet vain negatiivisia tunteita vuodesta toiseen etkä näe esim. sitä, että sulla on työpaikka. Ei kai koko elämä voi pyöriä vaan yhden kikkelin ympärillä.
Tammyka kirjoitti 11.7.2017 13:2
Miksi Illjevits et ole turvautunut maksulliseen seksiin,jos seksin puute on se tärkein asia elämässäsi.Siinä ei tarvitse olla tunteita pelissä ja saat sen haluamasi kokemuksen. Sen jälkeen voi sitten pureutua jo muihinkin ihmiselämän tärkeisiin asioihin ihan rauhassa. Tee jotakin asialle eläkä vain valita,ei se tilanne surkuttelemalla parane.
Suomessa seksin ostaminen on laitonta.
Prostituutio on Suomessa laillista.Ainoastaan rikos on käyttää hyväksi ihmiskaupan uhreina olleita ihmisiä ja paritus on kiellettyä. Nämä esteet on helppo kiertää ja käyttää laillista prostituutiota ongelman poistamiseksi.
Niin kyllähän se prostituutio on Suomessakin laillista silloin,kun kaksi ihmistä tekee siitä sopimuksen. Lain laatija on ehkä ajatellut,että seksi kuuluu ihmisen perusoikeuksiin ja tällä tavalla se on jokaisen mahdollisuus sitä halutessaan saada. Mutu-tuntumalla ihmiset olettavat usein muuta,kun ei ole oikeaa tietoa asiasta. Ehkä tämä myös estää jonkin vertan raiskauksia ja ketjun aloittajan vieläkin kauheampia ajatuskulkuja,mikä nimestä käy ilmi.
Onhan noita Thai hieronta paikkoja mistä luultavasti melkein kaikista saa seksiä lisä hinnalla. Kai nyt sellaista kannattaa yrittää, eikä mitään tappamista.
Sitten viruisit jossain pimeässä sellissä 20 vuotta.
Kannattaa tosissaan ajatella, ennen kuin alkaa puhua kenenkään murhaamisesta. Se murhaaminen olisi vaan sulle haitaksi.
Yksi vaihtoehto on myös lähteä vaikka Amsterdamiin punaisten-lyhtyjen alueelle. (jos sellainen siellä vielä on). Sieltä varmaan irtoaisi ja halvalla...
Desper kirjoitti 11.7.2017 13:13
Itse asiassa ymmärrän sinua oman kokemukseni perusteella, Ilijevits. Kyse on eksistentiaalisesta kauhusta, joka johtuu kokemuksesta lauman, yhteisön ulkopuolelle suljetuksi tulemisesta. Se perustuu lapsuuden hylätyksi tulemisen kokemukseen - lapselle lähiympäristö on koko maailma ja jos lähiympäristö on henkisesti hylännyt hänet, koko maailma on hylännyt hänet. Ei lapsi pysty ajattelemaan, että maailmassa on todennäköisesti muitakin saman kokeneita, joiden kanssa hän kuuluu samaan ryhhmään. Tunteesi on fiksoittunut seksiin, koska seksissä hyväksytyksi tai hylätyksi tuleminen koskevat kokonaisvaltaisimmin ihmisyksilöä. Seksi on pohjimmiltaan rakkautta ja toisen hyväksymistä sellaisenaan. Kun seksiä ja seksikokemuksia vielä toitotetaan kaikkialla ikäänkuin ihmisarvon mittana, ei ole ihme, jos ihminen, jolla ei ole parisuhdetta eikä seksikokemuksia siinä, kokee itsensä kelvottomaksi. Itse asiassa ennen, puritaanisina aikoina, oli helpompaa, kun seksi oli tabu ja kielletty asia ennen avioliittoa ja nuori joutui päinvastoin tuntemaan itsensä huonoksi, jos oli harrastanut seksiä.
Oman ahdistuneisuushäiriöni takana on sama kokemus ulkopuolisuudesta ja hylätyksi tulemisesta. En rupea sitä tarkemmin selostamaan.
Samastuttavan kuuloista. Omaa ongelmaani on pahentanut huomattavasti se, että olen deittaillussa tullut vain ja ainoastaan torjutuksi ilman ainuttakaan onnistumista. En koe olevani osa edes deittikulttuuria, koska siihen kuuluu paljon muutakin kuin kahvittelu, minigolfaus tai seurasaarikävelyt... Yksikään noin 42:sta livenä tavatusta naisesta ei ole koskaan ollut kiinnostunut, vaikka myöhemmin näiltä apua kysyessäni minulle vain sanotaan että teen kaiken juuri oikein eikä minun kannata muuttaa mitään käytöksessäni. Siis... Mitä?... Näillä kaikilla ilmeisesti on jollain deittilistallaan 10 miestä jotka kaikki ovat absoluuttisen ylivertaisia minuun verrattuna, vaikka naiset vakuuttavat minun hienouttani ja mukavuuttani... Ja nettideittailukin vain nakertaa sinut ontoksi, kun ihmiset lakkaavat säännönmukaisesti vastaamatta ilman mitään syytä, tai ilmoittavat täysin puun takaa että joku toinen mies olikin nyt taas viidennenkymmenennen kerran parempi kuin sinä, "Sori, mut kyl säkin sit löydät jonkun!"
Desper kirjoitti 11.7.2017 13:59
Jos sinua, Ilijevits, lohduttaa tieto siitä, että on muitakin samassa asemassa olevia, ajattele väestötieteen siviilisääty-luokitusta. Meidäthän luokitellaan naimattomiin ja muihin ryhmiin.
http://tilastokoulu.stat.fi/verkkokoulu_v2.xql?course_id=tkoulu_vaesto&lesson_id=5&subject_id=4&page_type=sisalto
On todennäköistä, että noista naimattomista useampi kuin yksi tai kaksi ei ole eläissään "nainut".Ennen vanhaan oli aika normaalia olla naimaton. Naimattomat naiset kyllä merkittiin arvonimellä "neiti", kun taas kaikki miehet olivat "herroja". Käytettiin myös nimityksiä "vanhapiika", joka oli halventava, ja "vanhapoika", joka kuvasi hyväntahtoista miestä, joka jostain syystä ei ollut avioitunut.
Mutta siivilisääty ei kerro mitään siitä miten seksuaalisesti aktiivisia siihen kuuluvat ovat. "Naimaton" ei tarkoittane mitään muuta kuin sitä että henkilö käy baareissa hakemassa uuden panon joka perjantai ja kirjoittaa sitten väestöliiton sivuille yksinäisyydestään.
Prostituution heitti ajatuksena ilmaan yksi kaveri ensimmäisen kerran joitakin kuukausia sitten. Periaatteessa se "ratkaisisi" ongelman poistamalla stigman, vaikka tuntuukin ajatuksena luotaantyöntävältä. Et kelvannut kellekään, joten tunnustit tappiosi ihmisenä. Lienen lisäksi jollain tapaa herkkä tai jotain, koska haluaisin ihan oikeasti tuntea toisen jollain tapaa ennen seksiä, joten prostituutio vaatii ajatuksena pitkähköä totuttelua.
Tästä ketjusi nimestä käy ilmi,että päällimmäinen ja suurin ongelmasi on juuri seksin puute. Taidat olla ihminen,joka ei tyydy kompromisseihin. Hoida tämä seksi-asia kuntoon laadukkaan prostitioidun kanssa. Siihen kannattaa kyllä satsata rahaa. Ala sitten haaveilla kynttiläillallisista sun muusta. Ei kaikkea saa kerralla monikaan meistä. Jos joku saa,hyvä niin.Ei siitä ole syytä olla katkera. Hyvä parisuhde on kuin lottovoitto,se joko tulee tai ei tule omalle kohdalle.
Minusta maksetun naisen tarjoaminen tässä ketjussa on samaa kuin sanoisitte osta pumpattava barbara ja hoida seksiasiasi kuntoon.
Jos asia olisi noin yksinkertaisista, aloittaja varmaan olisi osannut homman aikoja sitten hoitaa kuntoon.
Toiseksi hyvä parisuhde ei ole kuin lottovoitto vaan sen eteen kyllä pitää tehdä töitä aika paljon.
Maanvaiva yksinkertaistat asioita melko lailla. On lottovoitto löytää edes ihminen,jonka kanssa voi solmia suhteen,jota voi alkaa hoitamaan. Siitähän monesti on kysymys,ettei edes tällaista ihmistä tule vastaan.
Ja se pumpattava Barbara sitten. Eihän se ole ihminen ja sitähän tässä nyt haetaan.
Tulee mieleen onko tässä perimmältään kyse läheisyyden kokemattomuudesta, siitä ettei ole kokenut läheisyyttä fyysisestikään jos ei henkisestikään?
Maikkarin uutisissa oli kerran esillä kosketusta tarjoava yritys. Koskemus?kohan se oli nimeltään, jos googlaat? Seksi alkaa läheisyyden kokemisesta. Tuossa mainitsemassani yrityksessä täytyy sitoutua sääntöihin, kosketuksella hoitavaa työntekijää ei saa koskea mutta hän kuulee toiveesi istunnon alkaessa mikä voi olla sängylläkin ainakin kuvasta päätellen. Hän koskettaa haluamallasi tavalla selkääsi, niskaasi, tms. mutta mitään vääriä liikkeitä(hänen koskemistaan) ei sallita työturvallisuuden vuoksi. Ja sinun turvallisuutesi jos menet kokeilemaan. Saat siis luottaa että sinua ei käytetä hyväksi ja samoin, hänkin saa varmana turvallisuudestaan tehdä työtään.
Puheessa prostittuutiosta puhutaan toisenlaisesta nautinnosta, pikasellaisesta, pikaseksistä.
Tuo mistä kerroin tarjoaa mahdollisuuden tulla hyväksytysti kosketetuksi ei-erogeenisiltä alueilta. Se tyydyttää syvemmin kuin paneminen, jossa ei ole sydäntä mukana.
Tammyka kirjoitti 13.7.2017 10:26
Maanvaiva yksinkertaistat asioita melko lailla. On lottovoitto löytää edes ihminen,jonka kanssa voi solmia suhteen,jota voi alkaa hoitamaan. Siitähän monesti on kysymys,ettei edes tällaista ihmistä tule vastaan.
Ja se pumpattava Barbara sitten. Eihän se ole ihminen ja sitähän tässä nyt haetaan.
Minusta yleensäkin asiat ovat aika yksinkertaisia. Tai vaihtoehtoisesti minä olen yksinkertainen.
En kyllä halveksi prostituoituja( kuten en mitään työntekoa) mutta, kun heidän kanssaan on seksisuhteessa, niin minusta siinä ovat vaan sukupuolielimet yhdessä eikä ihmiset.
Eiköhän niissä yhden illan suhteissa ole ihan samasta asiasta kysymys. Ei ole omakohtaista tietoa miten prostituoidut ja asiakkaat kommunikoivat. Luultavasti kyseessä tarkat säännöt miten toimitaan ja yhteisymmärrys tärkeää. Eiköhän se ole sellaista hyvinvointi-palvelua,mitä kaupataan vähän erilaisella statuksella eri aloilla. Halutaan tuottaa ihmiselle mielihyvää. Monelle prostituutio on ihan tabu. Miksi pitäisi olla,sehän on laillista toimintaa ja jos haluaa sellaisen kontaktin niin miksipä ei!