Elämäni.... purkausta...
taas on takki niin tyhjä..☹️ Lapset vaatii (niinhän heidän kuuluukin) mutta mä en meinaa jaksaa mitään. olen läsnä, teen toki ruuan, voisi sanoa että heidän perustarpeet hoidan jotenkuten.seuraavan päivän voinnistani en tiedä, se vaihtelee lähes päivittäin. Lasten kanssa (iät 9,8 ja 3) en juuri jaksa leikkiä,ulkoilla jne. onneksi leikkivät hienosti keskenään,mutta musta tuntuu tosi pahalta kun en jaksa. vanhin etenkin”norkoaa” usein mun ympärillä, on vaille huomiota, että tekisin hänen kanssa jotakin. on niin kurjaa sanoa ”äiti ei nyt jaksa”. on tietenkin hetkiä jolloin jaksankin.. Kotia en jaksa useimmiten pitää siistinä,tavarat lojuu ympäriinsä ja se ahdistaa mutten jaksa tehdä asialle mitään:/ sitten välillä,kun voimavaroja on hiukan enempi käytän sen kyllä hyödyksi siivoamalla tms. hyödyllistä.
Mulla on usein sellainen tunne että mun elämä on pelkkää suorittamista,velvoitteita. kokoajan pitäs antaa ja antaa; tehdä kotitöitä aina saman kaavan mukaan, olla saatavilla ja antaa lapsille,miehelle.. olla myös joillekin läheisille tukena,kuuntelijana ilman että itse saan mitään omista ajatuksistani vuodattaa.
Mulla ei ole juuri ystäviä, muutama. aika harvoin heitä kylläkään nään. paljon tunnen ihmisiä,mutta ovat sellaisia ns hyvänpäivän-tuttuja, joiden kanssa törmätessä vaihdetaan pikaiseen kuulumiset. kukaan ei oikein soita,ei käy, ei kysele. on tosi yksinäinen olo. ei se paljon auta itsetunnon kohottamisessa.
Meillä on vähän hassusti perheessä, että mies näkee esim. minun tilitietoni mutta minä en hänen, meillä on koneeseen omat tunnukset,hän tietää minun mutta minä en hänen jne. tässä nyt ihan muutama esimerkki. joudun usein suurinpiirtein anelemaan rahaa mieheltäni vaikkapa lastenvaatteisiin (minä hommaan ne pääasiassa). hiljan kun mies sai myytyä automme pois, pyysin että hän jättäisi mulle hieman rahaa lastenvaatteisiin, oli sit jättänyt aamusella 20e.. :/ minä en autorahoja ole nähnyt enkä tiedä nytkään paljon niitä on edes jäljellä. Mies puolustelee tätä sillä että olen niin huono rahankäytrtäjä,kuin lapsi jota täytyy vahtia.. sitä on niin hirveen vaikea edes käyttää,kun sitä ei ole! ostan esim omat ja lasten vaatteet kirpparilta, välillä tilaan vaatteita osamaksulla sillä käteisellä en pysty ikinä. maksan kuitenkin ne vähistäni tuloistani aina itse. mieheni on siis palkkatyössä, mä olen ollut sairaslomalla mielenterv.ong. takia sekä työttömänä puolisen vuotta. mieheni tulojen vuoksi saan työt.korv. vain 150e/kk. lapsilisät toki saan tililleni,mutta siitä suurimman osan mies haluaa että siirrän hänen tilileen.
Mä en vaan jaksaisi tätä pahaa oloa ja ahdistusta.. tyytymättömyyttä omaan elämääni. kuin eläisin kuin jokin robotti ilman omia haluja ja tahtoa. rakkautta mieheeni on nakertanut ikävällä tavalla hänen toistuvat arvostelut, nimittelyt mua kohtaan. tunnen olevani jatkuvasti altavastaajana parisuhteessakin☹️
olisi niin paljon mielen päällä ”purettavaa” mutta tässä päällimäisiä..
murtunut mieli2 kirjoitti 14.6.2011 14:38
taas on takki niin tyhjä..☹️ Lapset vaatii (niinhän heidän kuuluukin) mutta mä en meinaa jaksaa mitään. olen läsnä, teen toki ruuan, voisi sanoa että heidän perustarpeet hoidan jotenkuten.... on niin kurjaa sanoa "äiti ei nyt jaksa". on tietenkin hetkiä jolloin jaksankin.. Kotia en jaksa useimmiten pitää siistinä,tavarat lojuu ympäriinsä ja se ahdistaa mutten jaksa tehdä asialle mitään:/ sitten välillä,kun voimavaroja on hiukan enempi käytän sen kyllä hyödyksi siivoamalla tms. hyödyllistä.
Huokaus. Niin tuttua minullekin. Nippanappa jaksan hoitaa lasten perustarpeet, siinä kaikki. Muun ajan makaan ja tuijotan tyhjyyteen tai roikun netissä. Kun jaksaisikin tehdä jotain muuta, mutta masennus väsyttää, tämänhetkinen lääkitys väsyttää jne. Ei tämä ole mitään elämää.
Minusta sinä voisit kyllä vähän pontevammin pitää puolesi miehellesi. Sanot, että sinulla on oikeus käyttää rahaa omatoimisemmin ja tilien pitäisi ehdottomasti olla joko molemmilla omansa tai sitten molemmilla yhteiskäytössä. Et kertonut, ottaako miehesi miten osaa kotitöihin ja lasten kanssa olemiseen. (Tai sitten unohdin sen jo.) Miehesikin kuuluisi osallistua. Lapset ja koti on kuitenkin teidän yhteinen. Lapsethan sinänsä kaipaavat eniten turvallista arkea ja yhdessäoloa, eikä kovinkaan usein tarvitse sen ihmeempää ohjelmaa olla. Ne, jotka jaksavat, viipottavat menemään vaikka joka päivä, mutta minä en ainakaan jaksa.
murtunut mieli2 kirjoitti 14.6.2011 14:38
Meillä on vähän hassusti perheessä, että mies näkee esim. minun tilitietoni mutta minä en hänen, meillä on koneeseen omat tunnukset,hän tietää minun mutta minä en hänen jne. tässä nyt ihan muutama esimerkki. joudun usein suurinpiirtein anelemaan rahaa mieheltäni vaikkapa lastenvaatteisiin (minä hommaan ne pääasiassa). hiljan kun mies sai myytyä automme pois, pyysin että hän jättäisi mulle hieman rahaa lastenvaatteisiin, oli sit jättänyt aamusella 20e.. :/ minä en autorahoja ole nähnyt enkä tiedä nytkään paljon niitä on edes jäljellä. Mies puolustelee tätä sillä että olen niin huono rahankäytrtäjä,kuin lapsi jota täytyy vahtia.. sitä on niin hirveen vaikea edes käyttää,kun sitä ei ole! ostan esim omat ja lasten vaatteet kirpparilta, välillä tilaan vaatteita osamaksulla sillä käteisellä en pysty ikinä. maksan kuitenkin ne vähistäni tuloistani aina itse. mieheni on siis palkkatyössä, mä olen ollut sairaslomalla mielenterv.ong. takia sekä työttömänä puolisen vuotta. mieheni tulojen vuoksi saan työt.korv. vain 150e/kk. lapsilisät toki saan tililleni,mutta siitä suurimman osan mies haluaa että siirrän hänen tilileen.Mä en vaan jaksaisi tätä pahaa oloa ja ahdistusta.. tyytymättömyyttä omaan elämääni. kuin eläisin kuin jokin robotti ilman omia haluja ja tahtoa. rakkautta mieheeni on nakertanut ikävällä tavalla hänen toistuvat arvostelut, nimittelyt mua kohtaan. tunnen olevani jatkuvasti altavastaajana parisuhteessakin☹️
Pahalta tuntuu miehesi terrori. Tosi outoa, että hänelle mielestään kuuluvat kaikki talouteen tulevat rahat, mutta velvollisuudet eivät. Kyllä hänen kuuluisi osallistua omien lastensa elättämiseen, varsinkin kun sinun tulojasi on vähennetty hänen palkkansa takia. Miksi teet kaiken, mitä hän haluaa, mitä tapahtuisi, jos pistäisit vastaan noille vääryyksille? Olisiko hän väkivaltainen? Jos ei, kannattaisiko yrittää? Jos teillä on omat tunnukset koneelle, miksi annat oman salasanasi hänelle? Vaihda salasana äläkä anna uutta hänelle! Samoin voit estää häntä pääsemästä tilillesi ja voit olla siirtämättä lapsilisiä hänen tililleen.
Voi olla helpommin sanottu kuin tehty. Tiedän ihmistyypin, tiedän, miltä kuvailemasi nimittely, arvostelu, aliarvioiminen ja mollaaminen tuntuvat. Itse olen hyvin tyytyväinen, että erosin ajoissa vastaavasta itserakkaasta, narsistisesta ilkimyksestä. Voisiko joku, esim. sosiaalityöntekijä, neuvoa sinua, miten saisit järjestettyä asiat niin, että miehesi hoitaisi velvollisuutensa?