Hei, viimepäivinä tässä nykyisessä elämäntilanteessa olen huomannut erään minulle tärkeän asian joka on vaivannut voisin sanoa läpielämän. Nimittäin kun tulee puolustautua tai ns. puolustaa itseäni ja ajaa omaa etuani silloin tapahtuu tämä, – Sydän lyö niin että tunnen sen melkein pomppivan rinnastani ulos. Pystyn kyllä puhumaan ja hoitamaan asian hyvinkin ja järkevästi mutta tämä pomppiminen on inhottava. Minulla on ollut paniikkihäiriö ja sitä on hoidettu sekä lääkkeillä että terapiassa. Kokemuksena voin sanoa että lapsuudessani ja nuoruudessani olen kokenut montakin kertaa tilanteita jossa minua on ”häväisty”.
– Kertokaa mitä olette kokeneet ja onko teillä vastaavia tilanteita ja millaisissa asioissa ja paikoissa ja miten koette tilanteet? Miten selvitätte tilanteen? – Onko jokin elämänalue jossa erityisesti keho reagoi ja toimii niinkuin minulla tai jollain muulla tavalla?
– Olen kuullu erään ystäväni kautta kuinka perheen lähtiessä kauppaan eräällä perheenjäsenellä tulee valtava Wc tarve aina vaikka siihen kuinka varautuisi. Erään toisen ystäväni tapauksessa tiettyyn kauppaan – toisessa tapauksessa kirjastoon mentäessä paikan päällä tuo samanlainen tarve. – Kuulin kuinka nuo ystävykset heittivät läppää eräässä tärkeässä tilaisuudessa kesken kaiken ”täytyy lähteä käymään kirjastossa” 😉. – Tällaiset puolustusmekanismit, avuttomuudentunteet ja paniikinomaiset kohtaukset voisivat olla hauskojakin silloin kun niistä avoimesti kertoo ja uskaltaa kertoa yksinkertaisella tavalla kokemuksina huumorin pilke silmäkulmassa, vai onko sittenkin kaikki ihan vakavaa josta ei ulospääsyä – minun tämänhetkisessä tilanteessanikin – onko näin? 😐