Hei, olen pohtinut paljon tätä kysymystä. Olen ehkä sen kannalla että Darwin oli oikeassa. Että elämän tarkoitus on loppujen lopuksi selviytyminen ja suvun jatkaminen. Toisaalta minusta Darwin alensi ihmisen eläimen tasolle, enkä ole siinä mielessä hänen kanssaan samaa mieltä. Kyllä ihminen paljon enemmän kuin pelkkä eläin.
Toki evoluutiota on vaikea kiistää, mutta sitä on yhtä vaikea hyväksyä. Jos olemme apinoiden kehittynyt muoto, niin sehän tekee elämästä aivan naurettavaa. Että meidän esi-isät olisivat joskus kiipeilleet puissa. En vain pysty hyväksymään sitä ajatusta. Oli se sitten totta tai ei.
Olen sillä kannalla myös tässä elämän tarkoitus asiassa, että kun välillä tulee semmoisia onnen hulmahduksia (kuin olisi taivaassa), niin sitä varten minusta kannattaa elää. Että pääsee välillä kokemaan sellaisia. Välillä kannattaa kärsiä, jotta huomenna onni voisi taas kerran hulmahtaa…
No, kiitos kuitenkin vastauksista jo etukäteen… 🙂
Hei. Olen jo kauan etsinyt elämän tarkoitusta. Vasta oikeastaan viime vuonna löysin seurakunnan ryhmän, jossa olen saanut elämän tarkoitukseen vastaavaa tietoa/ymmärrystä.
Oli kyllä vaikea mennä ryhmään, joka on toiminut samojen ihmisten kesken pitkään. Jaksoin kuitenkin jatkaa ja mielenkiinto säilyy yhä edelleen. Ryhmä pohjautuu Raamatun opiskelemiseen.
Sinulla on mielenkiintoisia pohdintoja, minäitse89. 🙂
Biologisella tasolla elämän tarkoitus on varmaan tuo mainitsemasi lisääntyminen ja siten elämän jatkuminen.
Minusta elämän tarkoitusta (eli vastausta filosofiseen kysymykseen siitä miksi olen olemassa) ei ole, elämä vain on. Ei minulla ole sen enempää tai vähempää tarkoitusta kuin auringolla, vuorella tai nurkissa pyörivillä villakoirilla. Ajattelen, että luonnonilmiöillä ei ole tarkoitusta, mutta niillä on/voi olla merkitys.
Yksilötasolla kyse ei mielestäni ole niinkään tarkoituksesta vaan merkityksestä - semanttista nillitystä, tiedän - ja sen yksilö itse määrittää itselleen. Tarkoitus ja merkitys ovat kenties hyvinkin pitkälti rinnakkaisia käsitteitä, mutta tässä tapauksessa ajattelen, että tarkoitus tulee siitä, mitä itse teen elämälläni sekä annan ympäristölleni (vrt. elämäntehtävä, syy olemassa oloon), kun taas merkitys on sitä, mitä minä koen tärkeäksi ja tavoittelemisen arvoiseksi (vrt. arvot, unelmat, "hyvä elämä"). Esimerkiksi itse katson tällä hetkellä elämäni merkityksellisyyden tulevan (tai pitäisi tulla...) erilaisista kokemuksista ja nautinnoista, siitä, että tulee tunne, että on elossa eikä vain olemassa. Onnen hulmahduksia, kuten kivasti ilmaisit, niitä minä haen. En silti sanoisi elämäni tarkoituksen olevan nautiskelu.
Tai mistä minä tiedän. En tiedä paikkaani tässä maailmassa, enkä edes tunne itseäni, niin en sitten myöskään tavoita tarkoitustani tai elämän merkitystä.
star-crossed kirjoitti 23.9.2018 19:16
Sinulla on mielenkiintoisia pohdintoja, minäitse89. 🙂
Biologisella tasolla elämän tarkoitus on varmaan tuo mainitsemasi lisääntyminen ja siten elämän jatkuminen.
Minusta elämän tarkoitusta (eli vastausta filosofiseen kysymykseen siitä miksi olen olemassa) ei ole, elämä vain on. Ei minulla ole sen enempää tai vähempää tarkoitusta kuin auringolla, vuorella tai nurkissa pyörivillä villakoirilla. Ajattelen, että luonnonilmiöillä ei ole tarkoitusta, mutta niillä on/voi olla merkitys.
Yksilötasolla kyse ei mielestäni ole niinkään tarkoituksesta vaan merkityksestä - semanttista nillitystä, tiedän - ja sen yksilö itse määrittää itselleen. Tarkoitus ja merkitys ovat kenties hyvinkin pitkälti rinnakkaisia käsitteitä, mutta tässä tapauksessa ajattelen, että tarkoitus tulee siitä, mitä itse teen elämälläni sekä annan ympäristölleni (vrt. elämäntehtävä, syy olemassa oloon), kun taas merkitys on sitä, mitä minä koen tärkeäksi ja tavoittelemisen arvoiseksi (vrt. arvot, unelmat, "hyvä elämä"). Esimerkiksi itse katson tällä hetkellä elämäni merkityksellisyyden tulevan (tai pitäisi tulla...) erilaisista kokemuksista ja nautinnoista, siitä, että tulee tunne, että on elossa eikä vain olemassa. Onnen hulmahduksia, kuten kivasti ilmaisit, niitä minä haen. En silti sanoisi elämäni tarkoituksen olevan nautiskelu.
Tai mistä minä tiedän. En tiedä paikkaani tässä maailmassa, enkä edes tunne itseäni, niin en sitten myöskään tavoita tarkoitustani tai elämän merkitystä.
Kiitos vastauksesta!🙂
Olen kanssasi samaa mieltä siitä että jonkinlainen taspapaino elämässä on ennen kaikkea kaikkein tärkein asia. Elämää täytyy viedä eteenpäin. Kohti parempaa huomista. Maailma ja elämä on kuitenkin ainoat asiat mistä voimme olla varmoja.
Olen myös huomannut että elämä tavallaan, kun vaihtaa terveelliseen ruokavalioon ja liikku paljon, niin alkaa mennä omalla painollaan. Tavallaan välillä voi laittaa ns. "autopilotin" päälle. Tärkeää on kuitenkin itsensä kehittäminen fyysisesti ja henkisesti. Ei kouluja turhaan käydä, kyllä niissä loppujen lopuksi on kaiken ydin: koulu ja sitten työ. Siihen on kuitenkin pyrittävä mun näkemyksen mukaan. Toki myös nauttiakin voi/pitää välillä. Mutta jos elämä on pelkkää hedonistista mässäilyä, niin voi käydä tylsäksi.
Vielä loppuun: Näkisin asian niin että fysiikassa ja luonnontieteissä yleisesti on todettu että ajan suunta on eteenpäin. Tämä tietenkin kuulostaa omituiselta tai siis että tottakai se menee. Mutta näkisin että jokainen kehittävä teko elämässä ja sosiaalinen kanssakäyminen ovat niitä tärkeimpiä asioita ja ihmisenä eteenpäin menemistä vaikka aika nyt toki aina menee...
P.S. Kristinuskosta ottaisin sen vielä lisäksi että välillä täytyy kärsiä. Voisi vaikka ajatella, että voin kärsiä kaksi päivää jos tiedän että kolmas on onnellinen... 🙂
Olen näissä pohdiskeluissa tullut siihen tulokseen, että jos nyt ihmis-elämälle täytyisi jotenkin kuvata lyhyesti, niin: Mielestäni elämä on vain pitkä keskustelu kohdun ja haudan välissä...
Mielestäni nykyään Suomessa elämisen tarkoitus on palvella kapitalistisia intressejä, olla palvelemassa valtaapitäviä osakkeenomistajia ja suuryrityksiä. Ihmiset ovat Suomessa vain rahansiirtäjiä, saat rahaa jota sitten laitat taas kiertoon. Lopulta kuolet ja tilalle tulee uusia oravanpyöräläisiä.
Osa maailman ihmisistä ovat sellaisia, että he näkevät ihmiset vain rattaina, välineinä joiden kustannuksella tehdään rahaa. Ei heitä kiinnosta tunteet. Heitä kiinnostaa vain se, että heillä olisi valtaa ja mahdollisimman mukava "matka" kehdosta hautaan.
Ehkä se on sitten niin että raha on nykyajan uskonto...
Maailma on yhtä kapitalistista pyörremyrskyä, jossa ihmiset syntyvät liukuhihnalle. Jonka päässä odottaa kuoppa kiven alla jossa lukee nimesi. Maailma on suuri vaivaistalo, jossa vähiten ongelmaiset pystyvät jotenkin elämään, kun taas muut vaipuvat unohduksen hiekkaan. Taivas on Mcdonalds ja Jeesus Bic mac ateria. Kaikki vain liukuu ohitse, mistään ei saa kiinni. Ihminen on Jumala joka on kutistettu tähän muurahaisten valtakuntaan. Jossa puhutaan suu puhtaaksi ja tehdään töitä lääkehouruissa. Musiikkikin on vain kärpäsen surinaa tässä suuressa ahdistuksessa jota sanotaan myös elämäksi. Koko maailman historia on sotia sotien perään. Pelkkää pelon levittämistä tulta syöksevillä tykeillä. Kaikki on tässä, mitään muuta ei ole. Koko elämä on hengissä selviämistä. Toiset vetää viinaa kaksin käsin, jotta pysyisivät edes jotenkin tolkuissaan. Loput sitten vain tappavat aikaa ja rahaa. Hiilidioksidi päästöt kaksin kertaistuvat joka toinen vuosi ja kolmin kertaistuvat joka kolmas. Kohta hengittämisestäkin joutuu maksamaan. Kaiken tämän nyt vuodatan koska mitään muuta en keksi. Elämä on ainut mitä on ja loput on sitten vain unohduksen tiimalasin hiekkaa. Kiitos ja anteeks...