Taustis🙂🌻

Samma här. On ollut pyykinpesut (itse asiassa kone on hurranut melkein joka päivä) kaupassa ja kirjastossa käynnit, ulkoilut ja kirpputorit.

Eilen illalla ja tänään aamusta olin vähän down, mutta onneksi nyt piristyin taas. Suunnittelen tässä viikonlopuksi luontoretkeä sinimetsään ja makkaroiden paistamista siellä saa nähdä miten toteutuu. Tänään voin onneksi ottaa rennosti, kun siivosin eilen. Pidän kotipäivän, kun olen laukannu ympäri kyliä niin paljon, että tänään ei huvita.

Oletko Taustavalo tehnyt smoothieita? Nyt täälläkin jankutan niistä, mutta olen nyt vasta huomannut, kuinka hyviä ja virkistäviä ne ovat. Ja tulee helposti nautittua nestemäisenä sellaista, mitä ei lautasella söisi. Siis terveellistä🙂

Minulla on keittiö täynnä noita viikolla kirppikseltä löytämiäni astioita, joten taidan alkaa niiden kanssa hommailemaan. Pitää löytää paikka jokaiselle.

Hyvää viikonlopun alkua🙂👍 (lopun alkua, heh heh, kuulostipa kohtalokkaalta)

Moikkis AK 🙂🌻

Kivaa viikonlopun alkua, siis pelkkää alkua (ei suinkaan lopun alkua 😀)

No joo, tässähän tämä päivä on mennyt melko mukavasti tähän asti. Aloin jatkaa nyt sitä vaatehuonetta järjestyksen suuntaan.Tällä kertaa inspis siihen hommaan tuli kun lumisadetta luvassa alkuviikosta tännekin keskikorkeuksille ja leveyksille. Nyt on todella laitettava vaatevähäiset reilaan, että näkee mitä voi laittaa ylle kun kelit kylmenee.

Tämäkin on ihan minua, että tarvitsen toisinaan "potkun takapuoleen" että saan itseni liikkeelle tekemään jonkun venyneen homman loppuun😋

En ole perehtynyt smoothieiden tekoon, olen huomannut sulla olevan niitä usein. Kiinnostaisi kyllä mutta ohjeita ei ole. Pitäisköhän selailla jostain ohjeita. Sulla on jotain mangoa ja jotain muuta sekoitettuna ?

Olen nyt yrittänyt pysyä suklaasta (suuri intohimoni) erossa. Aika hyvin sujunut muutama päivä. Ei ollut edes rahaa ostaa suklaata😀

Kivaa aloitusta viikonlopulle, palaillaan 🌻🙂🌻

Nyt on hetki omaa rauhaa, ehtii jotain kirjoittaa. Tänään on ollut siivousta ja kaupalla käyntiä, kaikenlaista touhua koko päivän. Luulen että uni löytyy yöksi kun nyt jo haukotuttaa🙂
AK, olen katsellut useita smoothieohjeita netistä, se voisi olla minulle tosi sopiva kaikinpuolin, sekä kiloille että sokeriarvoille ajatellen. Miksihän en ole tullut tosissani ajatelleeksi jo aiemmin, onneksi täällä tulee hyviä vinkkejä🙂

Olen jotenkin henkisesti tukkoinen, niinkuin jokin virtaus jumisi. Luin AK sinun tämänpäiväistä kirjoitustasi omassa ketjussasi, ihan kuin minun tuntemuksiani suurelta osin.
On yksinäinen ja turhautunut olo mutta ei pysty kenenkään kaveriksi kuitenkaan🤔
En millään jaksa ottaa yllätysvieraita tai sitoutua sovittuihin vierailuihin. Olenhan käynytkin sen yhden kaverini luona silloin tällöin, kun hän on "tarvinnut" minua seurakseen.
On jäänyt vaivaamaan, etten ole pyytänyt meille vastavuoroisesti, mutten vaan saa itsestä irti ja sitten pitäisi puunata kaikki paikat superhyvin, koska hän on siivousfriikki itse. Myös kahvitarjoilun pitäisi olla jotain erittäin maistuvaa ja siistiltä tyhjältä pöydältä (meillä ei juuri koskaan ole pöytä niin huolella järjestyksessä, miesväki lukee lehtiä syödessään )

Kaipaisin jotain niin rentoa ja epätäydellistä seuraa kuin itsekin olen. Silloin ehkä, siis ehkä ottaisin jonkun käymään meille, jos se joku hyväksyisi minut ehdoitta.
Minulle on joskus sanottu että milloin lakkaat kontrolloimasta itseäsi noin paljon. En tiedä milloin, ehkä en milloinkaan. Se on jokin riittämättömyyden tunne, huono itsetunto, masennus, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Koen että pitää olla kaikki kohdallaan ja valmiina, jos joku tulee. Yllätysvieraat ovat hirveä juttu minulle😠

Olen melkein kateellinen tämän talon muutamalle mummelille ja parille papalle, jotka joka päivä istuvat rupattelemassa pihalla penkillä. Tulevat asunnoistaan siihen ja jonkin ajan päästä kukin omaa tahtiaan menevät asuntoihinsa päikkäreille tms. Heillä on sekä seuraa että omaa rauhaa🙂
Onko odotettava aikaa että olen itse mummeli rollaattorin kanssa hiipimässä penkille 😉 Sittenkö löytyy tasapaino kavereille ja omalle ajalle ?

Onpahan taas pohdinnat mulla tälle illalle mutta tuntui niin hyvältä huomata taas kerran että on muitakin samojen mietteiden kanssa pyöriviä🙂👍

Taustis🙂🌻

Minullakin pitäisi olla joku jonka kanssa voisi toimia täysin omaehtoisesti. Joku, joka ymmärtäisi minua täysin, eikä odottaisi mitään. Saisin olla vaikka kuinka räjähtäneen näköinen ja tarjoiluja ei tarvitsisi laittaa. kotihan minulla kyllä on aina kunnossa, että se ei haittaa. Saisi olla ihan niin "omituinen" kuin on ja istahdettaisiin vain sohvalle rupattelemaan. Mutta todellisuudessahan se ei mene noin..pitää kutsua joku, laittaa tarjottavat, laittaa itsensä, olla selväjärkisen oloinen, kertoa "hyviä" kuulumisia ja olla hiljaa niistä huonoista eli siis täyttä teatteria ja sellaista en missään nimessä jaksa, olen niin mukavuudenhaluinen etten jaksa esittää mitään sekuntiakaan ja sehän minut usein erottaakin muista ihmisistä. En jaksa mitään turhanpäiväistä small talkia vaan tulen sellaisesta ärtyneeksi, enkä jaksa kuunnella, enkä itse puhua sitä. Minulla on myös paljon vahvoja mielipiteitä ja omalaatuinen tyyli elää, enkä oleta että kukaan voisi oikein ymmärtää sitä, koska silloin hänen pitäisi tietää ja tuntea koko elämänhistoriani ja miksi minusta on tullut tällainen ja sitä en ala kellekään selittämään ja juttu on muutenkin liian pitkä, enkä kestä kuulla mitään säälimistä tai siunailua siitä että onpa sinulla ollut rankkaa..

Olen tullut tulokseen, että parempi olla etäämpänä muista. Jossain voi keskustella ihmisten ilmoilla jos mukava ihminen, mutta sitten tulen kotiin ja siellä haluan olla yksin tai tietysti miehen kanssa, mutta ilman ulkopuolisia. Minä en myös ollenkaan kestä mitään yllätysvieraita vaan alan kiehumaan raivosta jos joku "tunkeutuja" on tulossa. Menen suorastaan paniikkiin jos en ole saanut varautua, kuten kaikessa muussakin asiassa on sama homma. Kontrollintarvehan se on minullakin, ollut aina ja kaikessa, surkea itsetunto ja huonommuudentunto, itsensä vähätteleminen ym. Se on jo sukuperintöä äidin puolelta ja kun lapsena ja nuorena oli lyttäyksen, haukkumisen ja pilkan, sekä henkisen ja fyysisen väkivallan kohteena niin mitä muuta voi ihmisestä tulla kuin sitä mitä edellä mainitsin..

🙂🌻

Heippa Taustavalo! Olen lukenut näitä foorumin ketjuja ja tuntuu ihmeellisen tutulta monet asiat mistä olet kirjoittanut.
Aloitin tuonne AK:n ketjuun ja käyn lukemassa molempien ketjuja. Saanhan osallistua "keskusteluun?😊
Oma taustani on aikoinaan yksinhuoltajaksi jääminen, kolmekymppisenä uuden elämän ja puolison saaminen ja nykyisin viiskymppisenä käyn vajaata työviikkoa, kannustan kolmea nuortamme opinnoissa ja yritän tukea miestäni irti kaikista lääkkeistä. Hänellä on kova sairauskierre ja työkyvyttömyys olkapää- ja selkävaivojen vuoksi, mutta eläkkeelle ei pääse. Niinpä olemme rahatilanteen suhteen tiukilla, vaikka omaisuutta on. Eletään muutamalla kaupassakäynnillä, kaikki tulot menevät oktalon ylläpitoon ja rästilaskuihin, veroihin ja vaikka mihin pakollisiin. Enkä niistä halua jaaritella, nin pinnallisia asioita ovat.
Oon vetäytynyt monista pintaliitokavereista ja oikeastaan on vain pari ystävää, jotka oikeasti tietää missä tilanteessa eletään. Naapurit ja muut luulevat meitä varakkaiksi ja hyvin toimeentuleviksi, eikä esim. mieheni sairaustilanne ole ollenkaan tiedossa. Sitten ollaan hiljaisia eikä jakseta vastailla kovin laveasti kysymyksiin, mitä teille kuuluu jne. Oikeasti ollaan ns köyhiä, ei ole tilillä rahaa.

Hengellisistä asioista ja solusta eli srkn pienryhmästä on tullut se voimavara millä jaksan päivästä toiseen, rukoilen ja saan selvästi välillä kuulla lohduttavia sanoja lukiessani Raamattua ja jutellessani hengellisen ystäväni kanssa. AK kertoi yhdessä viestissään, että tietää todella olevan ne paikat kuoleman jälkeen, olen tismalleen samaa mieltä. Ja joskus ahdistavien ajatusten lähde ilmestyy selvästi tietoisuuteen, että se työtää mieleeni kuiskauksia, jotka on niitä negatiivisia. Uskon että sielunvihollisen toimintatavat voi oppia tunnistamaan ja Luojan kiitos, olen Voittajan puolella! En omilla taidoillani tai voimillani täällä taapertaisi, saan luottaa jättäytyneeni Vapauttajan ja Sankarin Jeesuksen varaan. No en halua nyt millään muotoa saarnata mitään, anteeksi jos se siltä alkaa kuulostamaan. Usko on minulle elämän Valo (sekä etu että taustavalo hehheh), ja se on lahja jota ei voi ansaita.
Isäni on kuollut joitakin vuosia sitten ja äitini on vielä henkisesti virkeä ja asuu turvallisesti palvelutalossa. Välimatkaa on vaan yli 500km joten kovin usein en hänen luona pääse käymään. Soittelen joka viikko hänelle ja jaamme ajatuksia ja kerromme päivien tapahtumia. En ole raaskinut kaikkia ikäviä asioita kertoa, mutta rehellinen haluan olla, äitini myös rukoilee paljon.
Mites se nykänen sanoikaan, elämä on laiffii? Joo kyllä se sitä on ja aina on aihetta kiitollisuuteen vaikka kuinka pienistä asioista.
Nyt täytyy lopettaa, keskeytyy tämä mietiskely ja koirat haukkuu jotain kolinaa. Palaillaan!

Moi vaan Kuratassu ja AK, ilostuin kovin kun näin teidän käyneen täällä🙂🌻 Minusta on mukavaa porukalla pähkäillä näitä tunnekiemuroita ja mielen vuoristoratoja, se on heti paljon toiveikkaampaa niin 🙂👍

On se vaan tiukassa meissä kaikissa tietyn roolin vetäminen, "meillä menee ihan kivasti", sanotaan kysyttäessä, vaikka totuus on ihan toisenlainen. Sulla Kuratassu, on vielä erilailla tiukkaa kun miestäsi yrität jaksaa tukea ja lastesi opiskeluja. Kyllä siihen tarvitaan kaiken muun lisäksi Jumalan antamaa voimaa, omat voimat eivät riittäisi.
En ole kovinkaan täällä vielä osannut uskon asioita kirjoittaa, mutta oma uskoni on hyvin vankka, ei ollenkaan ole vaikea niistäkin asioista jutella. Löysin uskon viimeisenä vuotena rivitalossa asuessamme, n.pari vuotta sitten. Enkeleistä kun osuin kuulemaan ja aloin netistä ottaa selvää tarkemmin, ihan kun suuri mullistus sisimmässä tapahtui. Ensin pelotti hirveästi, en ollut koskaan tarkemmin miettinyt tai oikeasti uskonut muuhun kuin kohtaloon.
Eka kertoja kun aloin rukoilla, taas tuli vahvat tunneaallot, pelotti kun huomasin että jotain muuttuu ajatuksissani. Sitten tuli niin suuri turvan ja rauhan tunne ettei ikinä sellaista ollut tuntunut. Minua kantaa yhä turva Jumalassa ja Jeesuksessa, tieto ja tunne että on joku joka kuulee ja huolehtii.
Todellisten ystävien, vaikka yhdenkin hyvän löytäminen ei ole helppoa. Siksi tulin tänne kirjoittamaan, kun huomasin, että täällä on paljon väkeä ongelmien kanssa kamppailemassa. Vaikka täällä vain kirjoitellaan, saa ainakin olla niin epäonnistunut ja heikko kun on oikeasti. Kirjoittaminen keventää mieltä, melkein kuin juttelisi oikeasti🙂

Onhan minulla mies, jonka kanssa voi jutella, mutta ei kaikesta voi kuitenkaan. Hän on toisinaan melkoinen höpöttäjä, lukee netistä vitsejä ja kertoo työasioistaan, joista en jaksaisi kuulla enkä sitäpaitsi tunne niitä henkilöitä tai asioita että pääsisin jyvälle. Toisinaan hän on hyvinkin väsynyt ja lukee kirjoja tai on epämääräisen kireä. Ymmärrän sen, että työelämässä häneltä vaaditaan ylisuorituksia, hän tarvitsisi tukea ja tsemppiä. En vaan jaksa aina olla tsemppari, tarvitsen itsekin omaan vaatimattomaan arkeeni tsemmpiä.

Liittomme on pitkä, minun puoleltani enemmän järjen kuin rakkauden perustalle luotu. Olin kokeillut seurustella parin muunkin kanssa ja tulin petetyksi ja jätetyksi. Tämä nyk.mieheni ja poikani isä on juurevan maalaistalon poika, rehti ja reilu mutta ei romantikko. Minä olen ikuinen ja parantumaton romantikko😳.
Kuitenkin tykkäsin turvallisesta miehestä, jonka kanssa saattoi perheenkin perustaa.

Hempeily ja tunnelmointi, silittely ja nyhjäily on jäänyt (valitettavasti) toisarvoiseksi meillä.
Rempseä yhdessä oleminen, yhteiset asuntojen remontoinnit ja nuorempana myös kotimaan matkailu ovat olleet meidän juttumme.

Viime vuodet on olleet haasteellisia molempien uupumuksen ja masennuksen takia, vaikka mies jo onkin mielestään edistynyt ja jättänyt lääkkeetkin. Kai hän itse tietää miltä tuntuu, minä vaan epäilen kun laskuja jää rästiin ja ikävien asioiden edessä ummistetaan silmät.

Jos meillä tulee riitaa, minä olen se joka antaa tulla tuutin täydeltä. Yritän olla varsin huutamatta, mutta lyön pöytään kaiken joka ottaa pattiin. Mies ei tykkää riitelystä, hän on hiljaa ja näyttää surkealta. Asiat jäävät osittain käsittelemättä. Hän odottaa että minä näytän tyyntyvän ja jatkaa sitten jollain muulla aiheella.
Kaipaisin niin vahvan kuulijan purkaukselleni, ettei hän painuisi lyttyyn vaikka näkisi minun suuttumiseni, vaan pystyisi ottamaan riitelyni vastaan ja vastaamaan siihen.
Olen opetellut tunteiden hillitsemistä (heikkolla menestyksellä toistaiseksi). Pitäisi kertoa mikä suututtaa, muttei pitäisi syyllistää toista. Siinä mulla on kova oppiminen.

Tulipas pitkä vuodatus taas😉

Tästä on hyvä jatkaa, kirjoittelemisiin 🌻🙂🌻

Voi rähmä kun taas olen nuhainen ja yskäinen, tällä kertaa ei ole kurkkukipua mutta silti tympäisee 😞

Olin aikeissa mennä verenluovukseen huomenna mutta ei voi nyt mennä, kun vähäisetkin flunssaoireet ovat este. En ole valovuosiin käynytkään ja nyt ilahduin kun näin lehti-ilmoituksen, että täällä kulmilla olisi mahdollisuus, vaan eipä nyt sovikaan. Ehkä sitten seuraavan kerran parempi tuuri🙂👍

Tänään jo aamuvarhain satoi räntää ja myrskytuuli puhalsi. Koko päivän on samalla linjalla menty, vettä, räntää ja kovaa tuulta.
Toisaalta on tunnelmallistakin olla sisällä tällä säällä, istuskella mukavasti ja katsella ikkunasta myrskyä🙂

Torjukaa flunssapöpöjä, älkää kastelko ja kylmettäkö itseänne, palailemisiin taas 🙂👍

Moikkelis kaikille 🙂🌻

Olen vieläkin vähäsen nuhanenä mutta ei tämä enää haittaa olemista ja tekemistä. Loppuviikko sujahti äkkiä. Veljeni e-suomesta kävi täällä, äidiltä jääneitä joitain tavaroita, jotka olivat hänelle kuuluvia, oli minulla ollut säilössä. Siinä samalla muistui monia sattumuksia ja tapahtumia kummallekin mieleen.Tällaista menneiden muistelua meillä riittää varmaan vielä pitkään, aina kun tavataan.

Nytpäs minäkin olen kokeillut smoothieta, täällä kun on niin innostavia vinkkejä ollut🙂
Maustamatonta jugurttia, banaania ja vähän marjoja, olipa hyvää ja yllätyin miten täyttävää 🙂👍 Eikä tunnu heiluttavan sokeritasapainoa, kuten esim.sokeroidut tavalliset jugurtit. En voi niitä kovin käyttääkään, tulee liian nopea sokereiden nousu ja sitten kohta on nälkä taas eli vuoristorataa.
Ei tälle nyt mitään mahda, smoothiet kuuluvat tästä lähtien kuvioihini🙂

Eilisiltana oli myrskytuuli ja satoi, netti pätki koko illan. Tänään poutaa ja tuulista ollut. Hämärtyviin iltoihin pitäisi kaivaa esiin viime talven lyhdyt tai josko kirpparilta löytyisi jotain kivoja uusia lyhtyjä.
Alkuviikosta pitää päästä kirpparikierrokselle, lämpimiä ulkoiluvaatteita ja muutakin toivoisin löytyvän.

Kivaa viikonlopun jatkoa 🌻🙂🌻

Jo tiistai, kirpparikierrokset vielä käymättä, rahaa odotellaan tilille. Eilen oli niin raikas tuulinen ja aurinkoinen sää, että tuuletin petivaatteet ja vaihdoin lakanat, imuroin huoneet. Olipa ihan eilisiltana mennä puhtaisiin lakanoihin nukkumaan🙂

Mielessäni pyörii että tämän syksyn aikana tai jos saan itsestä irti, varaan ajan lääkärille, että käydään läpi minun lääkkeitä ja jos saisin Imovanen ja Cipralexin lisäksi jotain tarvittaessa otettavaa rauhoittavaa.
Joskus tulee ahdistunut ja epätoivoinen olo, useimmiten se sattuu olemaan ilta-aikaa, kun kaikkea mennyttä ja tulevaa alkaa kelata liikaa. Tiedän että hyvät kaverit puuttuu, olen muutenkin liian yksin, vaikka mies onkin rinnalla. Naisena kaipaisin omia juttuja kavereiden kanssa, sosiaalista elämää.

On täällä kaupungissamme varmaan seurakunnan jotain touhuja, mutta olen tosi surkea lähtemään mihinkään uuteen yksin noin vaan. Muutenhan voisin olla vaikka Martoissa tai jossain zumbakerhossa, jos en olisi niin epävarma kaikesta uudesta. Jännitän hirveästi uusia ihmisiä, uutta porukkaa, tarvitsisin jonkun seurakseni.

Nyt on vähän harmaat mietteet tänään, ehkä huomenna jo valoisampaa🙂👍

Nyt on sopivasti hetki aikaa istua koneelle näppäilemään🙂

Kävin miehen kanssa iltakauppakierroksen Jysk-Prisma-CM. Etsiskelen edullisia lakanoita ja tyynyliinoja, pussilakanoita.
Entiset ovat tosi kuluneita, yksi tyynyliina jo menikin puhki keskeltä. Ei ole väliä olla kallista merkkiä, ihan vaatimaton käy.

Menimme Jyskiin liian myöhään, kauppa oli enää puoli tuntia auki ja myyjät alkoivat touhuta sulkemista varten, työnsivät ostoskärryjonoja ulkoa sisälle ym. Olimme lopulta ainoat asiakkaat ja minulle tuli ihan kamala olo, en voinut keskittyä mihinkään enkä edes täyteen ääneen sanoa mitään. En kestä olla tyhjässä kaupassa liian myöhäisenä aikana🙄

Prismassa ja CM:ssä oli merkkitavaraa Pirtaa, Luhtaa ja Pentikiä jotka olivat tarjoushintaisinakin ihan pilvissä hinnat että olisin voinut ajatellakaan😟

Pitää vaan jatkaa etsintää ja ehkä kirpparille tulisi joku päivä hyväkuntoisia liinavaatteita tai Tokmannista voisi myös etsiä🙂👍

Olen vieläkin jollain tavalla vetämätön ja huonovireinen, vaihtelee ärtyisästä mielestä alakuloiseen. Voihan olla ihan hormonaalistakin mielialan vaihtelua tällä iällä, tai sitten vaan on nyt tämmöinen keskiviivan alla mateleva kausi meneillään.

Ei tässä sinänsä mitään uutta ole, on näitä erilaisia kausia ollut ennenkin. Kuitenkin vaan ajattelen että kun käytän Cipralexia, että eikö se jaksa tehota tasaisesti kun näitä puutuneita lama-aikoja silloin tällöin tulee. En tahtoisi nostaa Cipralexin annostusta, käytän nykyään "vain" 10mg/pvä.

Jonain päivänä pohdiskelen näitä lääkityksiä lääkärin kanssa. Sehän se vaan että silloin kun eniten tarvitsisi lääkärin arvioita, oma olo on niin lamassa, että kynnys ajanvaraukseen ja itsensä liikkeelle saamiseen on noussut siihen verraten mitä se olisi "parempana" aikana. Kaikki on toisinaan niin kummallisen nurinkurista ihmisen pääkopassa😟

Tässäpä silti vaan päivä kerrallaan mennään.

Tsemppiä jokaiselle teille päiviinne🌻🙂🌻

Hei, taas olen täällä näppäimillä🙂🌻

Aurinko paistaa, valoisa päivä tuntuu ihan hyvältä kun tietää ettei hellettä tarvitse pelätä nyt ja yöllä on pimeää, että saa nukutuksi, jos vaan muuten uni tulee.

Ehkäpä jotain pientä mielialan nousua olen tuntenut tänään. Ainakin olen saanut paremmin tartuttua huusholliaskareisiin vaikka oman itsensä laittaminen päiväkuntoon on vetkuttelua.

Tekisi mieli vain olla ja nukahdella pitkin päivää, ihan kuten toipilaana jostain. Toipilaana vai lepääjänä? 🤔 Lepääjänä ja kuntoutujana 🙂👍 Löytyyhän se oikea ilmaus kun sanoja kääntelee😉 Niin se on, että tekisi terää päästä kuin nuorena ennen, kotiin lepäämään, vailla huolia mistään, vailla vastuuta muusta kun omasta itsestään.

Löysin taas kaapin päältä avaamattomia kirjekuoria, laskuja, jopa minunkin nimelläni tai meidän molempien nimellä. Tuli niin tyhjä tunne, miten jaksan rakastaa jos en voi luottaa mieheeni 😟
Puhuin hänelle, että salailu vain lisää pelkojani taloudellisesta pärjäämisestämme, että jos hän kuvittelee suojelevansa minua, niin vaikutus on päinvastainen.
Hän ei koskaan kunnolla vastaa noihin kysymyksiini vaan hiljenee vaan. Minkäpä voin aikuiselle miehelle, jos hän ei koskaan ole ollut avoin keskustelija vaan pikemmin kuoreensa vetäytyvä, en voi muutta häntä sen suhteen muuksi, mutta toivoisin että hän jaksaisi kohdata karhukirjeet ja kaiken muun epämiellyttävän postin ja palautteen. En vieläkkän tiedä oliko se hyvä idea, että hän lopetti lääkkeet, vai olisiko niiden avulla ollut paremmin otetta asioihin🤔:

Ristiriitaista on se, että työpaikallaan hän on hyvin mukava mies ja moni kertoo hänelle huoliaan ja hänet koetaan jopa tsemppaajaksi. Hyvähän se tietenkin on, mutta onko elämämme niin ahdistavaa, että kotona hän on toisenlainen? Tässä silti vaan jatketaan ja pitää vaan yrittää uskoa että myös pärjätään.

Vaikka tuo asia nyt taas putkahti esiin, silti ei niin huono olo ole mulla kun voisi olla. Eihän tässä mitään uutta ja yllättävää ole, mutta joskus toivon paremman ajan tulevan koko huushollin yleistilanteeseen.

Tsemppiä kaikille ja jaksamista kovasti🌻🙂🌻

Taustavalo, Taustis🙂🌻

Kirjoitan sinulle pitkästä aikaa. Olet varmaan lukenutkin ketjustani, että nyt on muutamana päivänä ollut vähän alakuloa ja ihan ahdistusta ilmassa pitkästä aikaa niin en ole kovin aktiivinen jaksanut olla muita tsemppaamaan, vaikka halua kyllä olisi ollutkin. Kiitos, kun kävit tsemppaamassa minua🙂 Olen silti lukenut kaiken mitä olet kirjoittanut.

Itse olen kroonisesti järkyttynyt aina noiden liinavaatteiden hinnoista, ne maksaa mansikoita ja varsinkin nuo merkkitavarat. Ei mitenkään vara niitä ostaa. Muutama merkkisetti on olemassa, mutta lähinnä hyvin sekalaisia ja edullisempia. Viime aikoina olen katsellut sänkyvaatteita ihan kierrätyskeskuksestakin. Siellä on ihan hyviä ja puhtaita puuvillalakanoita ja sen sellaista. Ennen en olisi ikinä suostunut ostamaan mitään käytettyjä lakanoita, mutta rahanpuute tekee nöyremmäksi. Ja olen huomannut, että ne lakanat on sellaisia paksumpia, vanhanajan puuvillaisia ja kestäviä, hyviä. Otan niitä aina, kun vastaan tulee siistejä. Uutena ostan minäkin lähinnä Jyskistä ja Tokmannin "serkusta" Tarjoustalosta ja niistäkin lähinnä alennuksista. Minun mielestä sänkyvaatteita ei voi koskaan olla liikaa ja harrastan kait niiden keräämistä😳

Tosiaan, saattaa olla, että tämä syksyn pimeiden ja synkempien ilmojen (ja kylmyyden) alkaminen hieman koettelee mielialaa, vaikka siis muuten syksy onkin mukava, kun ei ole sitä kauheaa hellettä. Mutta kun alkaa olemaan monta pimeänharmaata päivää putkeen ja kylmä tuuli puhaltaa niin väkisinkin siinä alkaa vähän mieliala kääntyä laskuun ja sisäänpäin ja alkaa sitten helposti nousta ne ahdistavat ajatuksetkin pintaan..epävakaana pershäiriöisenä olen erittäin huono käsittelemään mitään negatiivisia tunteita ja kestämään niitä tai hallitsemaan niitä, joten ahdistus tulee helposti ja syvenee nopeasti. Se kuuluu siihen häiriöön.

Voi hitsi, kun kuulosti tutulle tuo, mitä kerroit niiden laskujen piilottamisesta. Minun exähän (jo edesmennyt) toimi täsmälleen noin. Hän myös oli muuten kiltti, pidetty ja sellainen ihminen, jolta monet vaistomaisesti hakivat tukea ja neuvoja. Hän oli haka järjestämään asioita, idearikas ja älykäskin, hänellä niin sanotusti leikkasi päässä. Oli myös yleensä aina rauhallinen, hyväntuulinen ja leppoisa, huumorintajuinen, supliikkimies. Siksi pidetty. Mutta..se mitalin kääntöpuoli. Raha-asioissa leväperäinen ja mielellään jätti laskuja maksamatta (tosin osittain johtui siitä, että rahaa oli aina vähän) ja kun minä aloin kontrolloimaan maksujen hoitamista kyselemällä niin usein sain kuulla, että joo, joo..asia hoidettu ja luotin hänen sanaansa, kunnes alkoi löytyä maksamattomia, avaamattomia ja avattuja laskuja piilotettuna sinne tänne..ja tätä jatkui sitten ihan suhteemme loppuun saakka. Mikään ei sitä asiaa saanut muuttumaan. Hänellä vain oli sellainen "häiriö" ja kuinka kauheaa se oli..raha-asiat menivät usein sekaisin, kun minä luulin, että joku maksu maksettu ja sitten ei ollutkaan ja yleensä minä sitten jouduin paikkailemaan asiaa ja budjetti meni sekaisin kertalaakista. Yritin sitten hyvällä selittää, että miksi ihmeessä salaa minulta asioita, että sanoisi suoraan missä mennään niin hoitaisimme asiat yhdessä jne. tai huusinpa sitten raivon vallassa, että antaa olla viimeinen kerta, kun pimittää laskuja niin aina sama tulos eli ei mitään vaikutusta, kuin ehkä hyvin hetkellisesti. Mies kun kävi töissä ja tienasi enemmän niin hän sitten "hoiti" raha-asiamme. Mies oli hyvin loukkaantunut siitä, että vaadin nähdä kuitteja ja tiliotteita todisteeksi siitä, että on hoitanut asiat. Hän valitti, etten luota häneen. Hah, no miten olisin voinut luottaa, kun hän salasi koko ajan. Oli se sellaista vääntöä se. Mies myös lainaili rahaa sieltä ja täältä minulle kertomatta ja jätti niitä maksamatta. Oli siinäkin häpeää..Kerran piti viedä postiin minun kirjoittamani 20 joulukorttia joulun alla. Ihmettelin surullisena ja loukkaantuneena ennen joulua, että miksi kukaan näistä ihmisistä ei lähetä minulle korttia takaisin. No, selitys löytyi kuukaisia myöhemmin. Miehen erään takin povitaskussa (sattumalta löysin) olivat nämä kortit rullalle taitettuna vielä keväällä ja silloin kyllä sain ihan hirveän raivarin. Mies oli vain, että oho, hän unohti laittaa ne postiin. Loppuaikoina mies selitti asioiden salailun sillä, että ei halua huolestuttaa minua ikävillä asioilla (voi elämän kevät) ja ettei halua, että alan huutamaan (voi hellanlettas sentään!) No, yritin sitten selittää, että siitä vasta huolestunkin ja alan lopulta sitten huutamaan jos hän on kertonut minulle maksaneensa vaikka jonkun monen sadan euron laskun ja sitä ei ole maksettukaan ja asia tulee minulle yllätyksenä ja joudun alkaa siihen sitten äkkiä jostain repimään rahaa, jotta ei saada asunnosta häätöä tai että sähköt ei katkea ym. Mutta ei, ei se koskaan mennyt jakeluun. Luulen, että hän ei edes halunnut ymmärtää asiaa, enkä vieläkään tiedä miksi tai mikä häiriö hänellä oli päässä noiden asioiden suhteen? Muuten oli sillä tavalla luotettava, että piti sanansa muissa asioissa ja häneen saattoi luottaa (paitsi sitten kun alkoholisoitui ja muuttui täysin eri ihmiseksi, joka valehteli ja huijasi minkä ehti).

Pakko oli vaan kommentoida tuohon, kun niin tutulle kuulosti. Onko sinun miehelle annettu mitään "diagnoosia" muuta kuin masennus, että mistä voisi johtua tuollainen käytös?

Koitetaan jaksaa näitä syksyn harmaita, päivä kerrallaan🌻🙂🌻

Ilahduin kovasti kun AK olit kirjoittanut tänne☺️❤️

Ymmärrän täysin, ei meistä kukaan varmaan aina jaksa kommentoida ja tukea toisiamme silleen kun haluaisimme. Oma jaksaminen on aina tärkeintä, minua lämmittää se että kirjotuksiani luetaan, se on tosi paljon mulle 🙂

Niinhän minäkin luen aina sinun kirjoitukset ja toistenkin, vaikka ei tule aikaiseksi vastata niihin.

Tietääkseni miehellä ei ole muuta diagnoosia kuin masennus, josta hän mielestään on jo hyvinkin selvinnyt. Minä lisäisin jo ihan maalaisjärjellä ADD tai ADHD hänelle yhdeksi diagnoosiksi ja varmaan on jokin muukin vika tuo laskujen piilottelu ja maksujen välttely. Hänellä on myös sitä lainailua sieltä sun täältä ja työpaikan ruokalaan on kertynyt maksettavaa, sen kuulin myös vähän aikaa sitten, kun hän iloisesti totesi maksaneensa osan ruokaveloistaan. Mulle tuli tunne kuin miinakentällä olisi, joka puolella varmaan jotain maksettavaa😐

Kuulemma minun pitäisi luottaa vähän enemmän häneen, että eikö se riitä että on asunto ja ruokaa. No kyllähän ne on tärkeitä perusasioita mutta luottamuksen kanssa en tiedä mitä ajattelisin. Toisinaan iskee huono fiilis siitä ja toisinaan on parempia aikoja, ettei niin tule pohdittua. Hän on hyvä keksimään jotain muuta tekemistä, vaikka ehdottaa lenkille lähtöä tai muuta asiaa, joka saa mielenkiintoni siirtymään laskuista muualle.

Toista ihmistä en voi muuttaa, vain omaa asennettani häneen ja meidän yhteiseen elämään ja tulevaisuuteen voin muokata. Kun kuitenkaan minusta ei ole itsenäisesti lähtemään omilleni, kun tunnen että tässä on kaikesta huolimatta hyvä elää, sitten minun vaan on sisäistettävä että epävarmuuden aikoja tulee olemaan, että osaisin olla sen tosiseikan kanssa.

Koitetaan jaksaa hämäriä päiviä ja omaa olotilaamme, alamäestä kiivetään ylöspäin🌻🙂🌻

Nyt on harvinaisekseen minulla omaa aikaa koko ilta ja hetipä istuin kirjoittamaan🙂🌻

En tahtoisi asua yksin, mutta tällaiset omat illat tai päivät, jos niitä sattuu tulemaan, ovat kuin hunajaa mielelleni ja hermoilleni🙂👍

Olen saanut huomiselle lääkäriajan, menen juttelemaan lääkkeistä ym. Toivon jotain lisäviritystä Cipralexin ja Imovanen lisäksi. Voisin kokeilla jotain rauhoittavaa joka olisi vaikka unettavakin, etten tulisi liikaa roikkuneeksi Imovanessa. Pitäisi oppia luottamaan että uni tulee ilman apuaineita, mutta kun en vaan pysty.

Kun ilta kiirii kohti uniaikaa, alkaa sydän tykyttää ja tulee tunne ettei voi luopua päivästä, että ei ole saanut tarpeeksi aikaiseksi mitään tai sitten ei halua kohdata seuraavaa päivää. Jälkimmäinen vaivaa usein silloin kun seuraavana päivänä on jotain tärkeitä asioiden hoitoa esim. pankissa, jossa käyntiä sekä pelkään että inhoan.

Hoidan yhä kuolinpesän asioitakin ja en ole vielä kertaakaan täysin sujuvasti selvinnyt pankkivirkailijan kysymystulvasta ja häkellyn ainaisesta henkilöllisyyden ja valtuutuksen tarkistamisesta, eikä oloa paranna kun virkailija mittaa katseellaan päästä varpaisiin.

No mutta huomenna kerään rohkeuteni ja menen lääkärin juttusille. On joku ulkomaalaistaustainen lääkäri, en ole ennen tavannut, toivon että pääsemme yhteisymmärrykseen. Jännitän huomista mutta en halua enää viivytelläkään.

On tämä toisaalta ihan nurinkurista, minusta ei päällepäin näy että mitään henkisiä ongelmia onkaan. Olen aina huoliteltu ja siisti, "normaalin oloinen", puhelias ja mukava mutta sisälläni on hirveä sosiaalinen jännitys ja joinain päivinä varsin innoton ja masentunut olo. Olen huomannut samaa täällä muillakin, että ei vaikuta ongelmaiselta vaikka mieliala menee vuoristorataa. Onko se itsetunnosta kiinni ? Mulla se ainakin on.

Voimauttavia ajatuksia kaikille, jaksellaan taas 🙂👍

Ilta pimenee, mulla vielä hetken ajan omaa rauhaa, hyödynnän sen nettisurffailuun😉

Eilen kävin siellä lääkärin juttusilla. Ihan miellyttävä tapaaminen muuten, mutta en saanut mitään lisämömmöjä vaan cipralex-annostusta nostettiin 10:stä 15mg:aan/pvä. Imovanea siinä tukena unta tuomaan, mutta niistä tuli kovat varoitukset, että kun liikaa käyttää, niistä menee teho ja jää koukkuun jne. Tiedän kyllä että jää koukkuun ja siksi olisin muuta ainetta halunnutkin että en ihan aina ottaisi Imovanea kun tarvis tulee. Nyt viime aikoina on tarvis ollut jatkuvaa. Liekö tosiaan syyspimeys lisännyt yleistä alavireyttä ja illlat tuntuu sitten ankeilta ja jopa ahdistavilta🤔
Sain myös paljon ohjeita että päivärytmi olisi pidettävä säännöllisenä, vaikkei töissä käykään. Olisi hyvä herätä ajoissa aamulla ja päivän mittaan ulkoilla ja puuhailla niin että illalla on luonnollisesti väsynyt olo. Illat pitäisi rauhoittaa, ei nettiä tai muuta ajatuksia rimmaavaa klo 19 jälkeen. Ennen unta voisi lukea jotain mikä oikeasti kiinnostaa niin että ei tule pohtineeksi liikaa muita asioita, vaan väsähtää lukiessaan ja sitten se unikin pitäisi tulla.