Tänään oli melkein liian lämmin päivä, kaipasin raikasta tuulenhenkeä mutta aurinko lämmitti niin ettei mitään vilvoittavaa tuntunut naamalle ja hiki tuli. En halua enää hikoilla, kesällä jo mitta tuli ylitäyteen sitä lajia😝

Vaatehankintoja on vieläkin tekemättä. Pitäisi katsella millä hinnalla saisin hyvät rintsikat. Tein mielestäni hyvän ja edullisen hankinnan keväällä kun ostin Tokmannista saumattomat, joka suuntaan joustavat, toppimaiset liivit, sellaiset joita tv-shop mainosti johonkin aikaan. Joustavat ja mukavat.

Ostinkin niitä kahdet, olivat niin halvat. Ne ovat nyt jo ihan lörpähtäneet, eivät tue juuri mitenkään ja näytän mielestäni ihan lehmämäiseltä 🙄
Kun en ole timmikroppainen, liivien pitäisi tukea sivuiltakin mutta nämä nykyiset lörpöt ei tue mistään. Kävellessä tulee höllyvä olo ja se pilaa tunnelman.

No joo, ajatus ei luista kovin hyvin, jospa huomenna enemmän.

Onkohan täällä kukaan "kuuhullu" ? Minä katselen kuuta, nytkin se näkyy tänne ikkunaan ja partsille kauniisti. Unen saantiinkin mulla vaikuttaa täysi kuu, jotenkin levottomampi tunne tulee.

Toivottavasti tänä yönä moni saa hyvin nukutuksi 🙂🌻

Taustis🙂🌻

Täällä "Kuuhullu" ilmoittautuu! Autiotalon Kuunvalo, niinpä niin..Olen sellainen, että kuu todellakin vaikuttaa. Mielelläni tuijottelen kuuta ja en tahdo saada unta ym. Kuu on kiehtova ja usein mielessäni soi vanha laulu "Täysikuu".

Ritsikat..taitaa olla meillä useammallakin naisella nyt ajankohtainen aihe. Saloka siitä kirjoitti ketjussaan ja minä myös sinne kirjoitin niistä. Minulla "sata vuotta" vanhat liivit ja on täysi ihme, että ne ovat vielä kasassa. Hävettää, että en saa uusia ostettua. Kesällä jo kävin Seppälässä sovittamassa muutamia, mutta ne oli liian pieniä kittanoita, kuin jotain teini-ikäisten, vaikka koko piti kyllä olla oikea. Saattaa kyllä olla, että kun olen lihonut niin minun pitäisikin saada isompi koko.. en tiedä ja asia jäi sitten silleen. Pitäisi mennä ihan liiviliikkeeseen mitattavaksi. Mutta ei ole vara ostaa mitään kalliita. Ehkä menen joku päivä uudestaan Seppälään ja yritän löytää sopivat. Minullakin on "lehmämäinen" olo, tuntuu, että rinnat heiluu jossain polvissa, yök! Muutenkin tuntuu, että kaikki roikkuu, tursuaa ja hyllyy..huoh.

Minustakin on nyt parina päivänä ollut liian hiostava, lämpimän kesäinen ilma. Kävelylenkillä tuli oikein hiki ja inhoan sitä! Tulee ihan kesähelteet mieleen. Ja tunnelma, kun ihmiset olivat yhtäkkiä taas kuin kesällä, puolialasti. Melkein alkoi ahdistamaan. No, onneksi se kesä ihan oikeasti on ohitse.

Minulla on muutenkin tosi vähän vaatteita. Lihomisen vuoksi en ole halunnut (enkä oikein löydäkään nyt) eikä ole paljon rahaa hankkia uusia vaatteita. Muutamaa hullua rytkää yritän vaihdella. Jospa joskus taas...Häpeäisin itseni maan rakoon jos joku tulisi katsomaan vaatekaappiani😯🗯️

🙂👍🙂👍

Tänäänkin on hieno kuutamoilta, kuu loistaa suurena ja kirkkaana ikkunaan. AK, kiva että sullakin tätä kovin yleistä kuuhulluutta, vähän liiankin vahva nimi kiehtovalle kuun vaikutukselle 😉

Olen iloinen että arki alkaa, viikonloput eivät ole minun parhaita päiviäni. Ajatuksia risteilee mielessäni paljonkin, omaa rauhaa on viikonloppuisin liian vähän. Toisaalta en haluaisi olla yksinkään koko viikonloppua.

Nyt en jaksa enempää kirjoittaa, väsymys painaa silmiä vaikka uni tuskin silti ihan heti tulee.

Huomenna uusi päivä taas 🙂👍

Toivottavasti viikko lähtenyt käyntiin hyvissä merkeissä🙂👍

Näkyillään!

T: Autiotalon Kuunvalonhullu🙂

Moikkis taas AK ja kaikki jotka haluatte lukea tätäkin ketjua 🙂

Eilinen meni kirjoittamatta kun ei ollut sujuvasti semmoista rauhaista hetkeä että olisin "kuullut" mitä kirjoitan. Olen nimittäin kaikissa tärkeissä puuhissa aina ollut sellainen että tarvitsen ajatusrauhaa, kuulostelen ja keskistyn paremmin rauhassa kun kukaan ei hössää ympärillä.

Jos olemme mieheni kanssa jossain odotushuoneessa tai vaikka pankissa odottamassa vuoroa, niin minä seuraan koko ajan mitä ympärillä tapahtuu, kuulostelen mistä ihmiset puhuvat ja pyöritän mielessäni kaikkea mitä pitää muistaa omalla vuorolla😐
Mies näppäilee puhelintaan tai lukee vaikka lehteä, jos istumme odottamassa. Hän ei vaivaannu ympäristöstä, olemme aika vastakohtaiset siinä asiassa.

Koska asumme kolmestaan kaksiossa, on toisinaan hirveän tiivis tunnelma. Silloinkin mies pärjää paremmin kun minä. Hän voi uppoutua tietsikkaansa ja tehdä vaikka työjuttuja, vaikka joku melskaisi vieressä. Kuten sinäkin AK, myös minä tarvitsen välillä tilaa ja omaa rauhaa mutta en voisi kuvitella asuvani ja eläväni yksin.
Oikein kivaa vaihtelua saan, kun miehellä on jotain omaa menoa, hän tekee joskus iltaisinkin työkäyntejä, mutta jos pitemmälle reissulle ja öiksikin lähtisi, tuntisin olevani hukassa ja liian yksin.

Tänään kävimme iltakävelyllä kivalla metsäisellä reitillä, jossa talvisin menee hiihtolatukin. Olemme pitäneet aika onnistuneesti kiinni kävelyistä, ei montakaan kertaa ole nyt jäänyt väliin.
Tosin mies on joutunut patistelemaan minua, joinakin iltoina olisi ollut kiva olla vaan vaikka tiedän varsin hyvin että kävely ja liikunta on hyvin tärkeä kaikinpuolisesti.

Jostain syystä on vähän ontto olo, alakuloisuus tulee helposti ihan melkein mistä tahansa syystä. Ihan kun kaipaisi jotain tapahtumia, mutta tunnen jo itseni, ei minusta olisi menijäksi, jos menoja ilmaantuisi.

Ehkä tämä on vaan jotain mielialojen notkahtelua taas. Tykkään syksystä, paras aika vuodesta minulle. Josko lienee suuren kuun aiheuttamaa ajatusten poukkoilua😉

Aamu oli väsähtänyt mutta nyt puoltapäivää hipoen alan virkistyä, kun mielen pohjalta alkoi jo eilen viritä muutamia vaateompeluja, muutoksia ja korjauksia jotka olen halunnut tehdä, mutten ole jaksanut. Tähän väliin tunnustan että se pahkeisen vaatehuone on yhä kesken😟
Silti nyt vaan tuntuu että ompelu kiinnostaisi ja saisin ne vaatteet käyttövalmiiksi, ei näet ole niin monta sopivaa paitaa etteikö näille korjattaville olisi käyttöä.

Tämmöinen on mulle hyvin tyypillistä että en voi loogisesti edetä aikomissani puuhissa eli vaatehuonekin olisi ihan satasella tärkeä, että kaikelle olisi selkeät paikat mutta se on niin paljon suunnittelua ja raivaamista vaativa, että ompelu tuntuu kivemmalta.
Arvelen, että ompelu on mulle itselleni parempi asia kun sohvalla istuskelu ja jos vaikka sitten jaksan jatkaa vaatehuonetta kun saan ne paidat reilaan.

Nautin käsillä tekemisestä, käsitöistä esim. joten tänään nostan 15v vanhan ompelukoneeni pöydälle, edes aloitan hommat🙂👍

Nyt juon starttijuomaksi kahvia lisämukillisen (vaikka kahvi tekee joskus rytmihäiriöitä ja levottoman olon) ja pari pikkupikkupalaa Fazerin sinisestä levystä😉 ja sitten alan kaivaa vaatehuoneen hyllyjen alta nurkasta sen vanhan uskollisen ompelukoneeni.

Tsemppiä teidän kaikkien päivään, päivä kerrallaan eteenpäin, jostain pienestäkin asiasta kun vain jaksaa saada kiinni 🌻🙂🌻

Ihanalle kuulostaa sinun ompeluprojekti🙂👍

Minähän tässä taannoin haaveilin ompelukoneen hankkimisesta, että jos alkaisin jotain ompelemaan. Unohdin jo sen🙂 ja nyt taas muistin kun kirjoitit. Ainoa ongelmahan siinä on vain se, että en muista miten sitä konetta käytetään, enkä edes osaa mitään vaatteita tehdä😀 Tekisi vain mieli sellaisella koneella jotain suoraa saumaa härrätä, heh.

Ja kahvi, nam. Minun ketjusta voi lukea millainen tylsimyspäivä minulla on. Olen nyt tehnyt pesäeron herkkuihin, oli pakko katkaista ja yritän totutella siihen. Polla huutaa suklaaespressoa, Pauligin frezza mocca vaniljaa, suklaata ja croissanteja. Varsinkin nyt kun on saamaton ja veltto olo tekisi mieli juoda vähän väliä kahvia.

Minulla vähän samaa, että vaikea toimia loogisesti tai järkevästi järjestyksessä vaan enemmän menee aina fiilispohjalla ja tunteella. Ja tuoki sama asia, että jos asioilla vaikka pankissa niin minä myös keskityn ja valmistaudun siihen asiointiin ja seuraan koko ajan ympäristöäni kun minunkin mieheni esim. lukee lehteä tai höpisee puhelimessa. Myös jos teen jotain niin täytyy olla rauhallista, eikä tausta-ääniä tai jonkun puhetta samalla tai jos puhelimessa niin en halua autossa matkalla puhua vaan kotona rauhassa ja ilman taustameteliä. Inhottaa jos puh soi vaikka kaupassa ja pitää vastata kaikessa hälinässä. Inhoan myös kaikkia virallisia asioita ja saatan siirtää niiden hoitamista ihan viimetippaan jos siis eivät ole pakkoasioita, että just tänään. Ajattelen, että vaikka viikon päästä soitan sinne tai tänne ja sille ei ole mitään järkiperustetta miksi just viikon päästä eikä heti. Sitten joskus kun olen vauhdissa niin saatan yhdessä päivässä soitella kaikki puhelut ja asiat puolen vuoden ajalta🙂

Kyllä se vaatekomero siellä odottaa😉 Antoisaa ompelupäivää!

AK, olet oikeassa, ei vaatehuone karkaa minnekään, vaikka näkyy venyvän sen järjestykseen saaminen😉

Niin ne minun ompelukset on kirpparilta hankittuja tunikoita, hihattomia ja hihallisia. (Mikä ihme minut on saanut ostamaankaan hihattomia 🙄
En kuitenkaan niissä tarkene talvella ja kesällä en voi paljastaa käsivarsien yläosia, on liian huono itsetunto allien suhteen, enkä edes rusketu kun en jaksa paahtaa itseäni auringossa🙄

Joten siis olen nyt aloittanut koota paitoja omalle kropalle sopiviksi. Puran hihat liian tyköistuvista makkaroita myöten menevistä paidoista ja ompelen ne hyvänmallisiin hihattomiin paitoihin. 3 tunikaa, joissa on mustaa kuviota, niihin mustien paitojen hihat ja hyvin stemmaa🙂👍 Eilen tein jo yhden valmiiksi, ne 2 muuta paitaa ovat vielä kesken. Pitää purkaa niihin sopivat hihat.

Mummoni on käynyt ammoisina aikoina ompeluopissa, äitini ja tätini olivat näppäriä ompelussa. Minä opettelin mummon vanhalla jalalla poljettavalla Singerillä ompelemaan 8-vuotiaana. Meni monta kertaa langat ja kangas sykkyrään ja solmuun 😀

Olen ommellut elämän varrella enemmän ja vähemmän kaikenlaista, verhoista vaatteisiin. Siinä vaiheessa kun liittomme alkoi rakoilla aikoinaan ja sitten päälle vielä tuli nämä rahalliset ja henkiset romahdukset, käsityöt jäivät syrjään. Ihan kuten kirjojen lukeminen ja kaikki muukin mikä vaatii keskittymistä ja pitkäjänteisyyttä.

Viime talvena täällä vuokra-asunnossa kaivoin yli 10 vuoden tauon jälkeen neuletarvikekassini. Tuntui jännältä ottaa puikot käteen ja hypistellä lankakeriä. Tulee vielä sekin päivä, kun puikot kilisee taas 🙂

Ompelukin on pikkuhiljaa palannut elämääni, mutta mitään suurempaa en jaksa keskittyä vieläkään tekemään. Into syttyy mutta ei jaksa kantaa vielä kovin pitkälle.

Tänään en ole ommellut kun kurkku on koko päivän ollut kipeä☹️ Muuta flunssaoiretta ei ole ilmaantunut vielä, väsyttää vaan vietävästi ja joka nielaisun tuntee kipeästi. Voihan se olla kilpparioirettakin mutta flunssaakin on liikkeellä.

Yritän pitää puoleni ettei flunssa pääsisi päälle. Toivottavasti ei muissa täällä ole syysflunssatuntemuksia. Jaksellaan 🙂👍

Eilinen kurkkukipu on tänään paljon laimeampi, en usko että tästä mitään suurempaa tautia tuleekaan. Otan ihan rennosti vaan nyt ja lepäilen niin jaksan miehen kanssa kauppaan lähteä myöhemmin iltapäivällä. Ompelupuuhia jatkan viimeistään huomenna, jos olo ei tämän kummemmaksi muutu.

Rahaa on taas onnettoman vähän, menoja ollut enemmän ja tulot ei ehtineet tulla vielä, mutta jospa jotain edullisia ruoka-aineksia saisi viikonlopuksi. En mene vannomaan pystynkö ohittamaan karkkihyllyn, jos jotain pientä sieltä näkyisi 😉

Jakselemisia kaikille 🌻🙂🌻

Taustavalo🙂🌻

Pikaiset tervehdykseni täältä iltasiivouksen keskeltä!

Oi, tuli ihan muistoja mieleen. Minun äiti on aina ollut kova ompelemaan ja yleensäkin käsitöitä tekemään ja tehnytkin niitä älyttömät määrät, myös tilauksesta, kun olin pieni. Olen siis tottunut siihen, että iltaisin ompelukone surisee🙂 Siksi kait sen oman koneen haluaisin. Tässä asunnossa ei ole minulla erillistä askarteluhuonetta, kuten ennen oli joskus.

Minulla oli yksi päivä kurkku vähän kipeä ja säikähdin, että jokos..paljon on flunssaa liikkeellä ja miehellä ollut parina päivänä lämpöä hieman. Se kurkkukipu meni sitten ohitse samantien ja toivottavasti ei tule takaisin.

Minä olen nyt pistänyt itseni kuriin syömisten kanssa, ainakin yritän. Mutta tottahan jossakin välissä sitten jonkun pienen herkun nautin😉

Siivoan jo tänään, koska haluan huomenna käyttää päivän ulkoiluun ja kaikkeen kivaan😎

Hyvää viikonloppua🌻🙂🌻

Tänään on hieno ilma, AK olit kaukonäköinen kun siivosit jo eilen, on sitten vapaa mieli ulkoiluun ollut tänään🙂

Lapsuuden muistoja minullekin ompelu tuo mieleen ja kyllä tuntuu kivalta saada jotain tehtyäkin. Rahaakin säästyy melkoisesti esim.vaatteiden muokkaamisella ja korjauksilla.

Minä täällä ahtaissa neliöissä ompelen kirjoituspöydällä joka on olohuoneessa ikkunan edessä, toimii myös tietsikkapöytänä. Tässä ikkunan takana on parveke ja tästä katselen sitä kuutamoakin iltamyöhään🙂 Kiva paikka ompeluun mutta ahdastahan tässä kaikkiaan on. Pitää sovitella tekemiset silloin kun mies ei tarvitse tähän lastata tietsikkahommiaan.

Kirpparilta saatan ostaa jonkun liian suuren vaatteen ja pienentää sen sopivaksi. Oikeastaan kadonneen vyötärön takia joudun ostamaan housuja isompaa kokoa kuin pituuteeni nähden luulis. Olen vain 160cm ja painan tällä hetkellä 75-80kg joka on ihan hälyttävän paljon mulle🤔
Kesä toi lisäpainoa, turvotus jäi päälle. Onhan nyt raikkaat kelit liikkumiselle, jospa saisin vielä syönnit kuriin ja pääsisin irti kesän vakioherkuttelusta.

Lenkille tästä pitää kohta suuntautua miehen kanssa. On mulla kurkku vieläkin vähän outo ja iltaisin palelee ja olo rämähtää mutta nyt tekee mieli happea saamaan. Aurinkokaan ei ole paahteista vaan ihan mukavalta tuntuvaa.

Hyvää viikonlopun jatkoa🌻🙂🌻

Viikonloppu onkin mennyt aika sukkelasti, tänään kävimme miehen kanssa matonpesupaikalla rannalla pesemässä pari pientä mattoa jotka meinasin jättää pesemättä mutta kun nyt on niin kiva aurinkoinen ja tuulinen päivä ollut, tulikin intoa pestä ne.
Jätettiin matot kuivahtamaan rantatuuleen puomin päälle, pitää myöhemmin hakea ne sieltä.

Melkein tuli haikeus kun katselin järvelle ja rantakoivuista lenteli keltaisia lehtiä, tahtoisin syksyn pysäyttää tähän pitkäksi aikaa. En ole yhtään innostunut loskakeleistä, tällaiset ihanat ilmat on tosi antoisia. Kurkkukipu on parantunut mutta yskä kaivertaa ja kropassa on väsynyt ja epäkuntoinen olo. Kyllä tämä tästä pikkuhiljaa.

Se pesupaikka on entisen ok-talomme lähellä ja tulipa nähtyä ohimennen entistä naapurin rouvaa, joka hölkkäsi päivälenkillään siitä rantareittiä pitkin. Meidät nähtyään hän tuli oitis moikkaamaan ja kertomaan että heidän perheensä lähtee muutaman päivän päästä Espanjaan viikon lomalle. Minä vaan nyökkäilin että sehän mukavaa kun pääsette arjesta vähän tuulettumaan.

Sitten oli puhetta älypuhelimista, heillä on nyt ostettu alakoululaisellekin älypuhelin, kun lapsi oli niin toivonut semmoista koko kesän.
Ykskaks hän kysyi minulta että millainen puhelin minulla on ja minä vastasin että ihan tavallinen vaan, niinkun oikeasti onkin.
No hän kohta jatkoi lenkkiään ja mulle jäi ärsytys siitä pinnallisesta ja materialistisesta tyylistä, joka näemmä siellä ent.naapurustossamme yhä on in 🙄

Nyt kotona ei enää ärsytä, ei onnellisuus ole älypuhelimesta tai muusta "tasokkuuden mittarista" kiinni. Mulla on hyvä näin tässä yksinkertaisuudessa ja niukassa elämässä.

On tässä ollut taas sommittelemista miten saadaan rahat riittämään. Taas vanhat tavat nostaa päätään, mies oli "unohtanut" joitakin laskuja ja vuokrahuomautuksen avaamatta ja miten ollakaan, ovikello soi aamulla ja talon huoltomies toi huomautuksen ihan ovelle asti.
Kyllä se ovikellon ja ovella seisojan pelko nousi heti mulle mieleen, kun rivitalossa oli haastemiestä ja ulosottomiestä ja jos jonkinlaista kysyjää.
No, soitin miehelle työhön että tällaista asiaa käytiin ja hän oli hirveän vaivautunut että mitä ne ovelle tulevat jne. Niinpä, kyllä kai ne tulevat, jos ei aikaisemmat lähetetyt huomautukset tuo tulosta.
Nyt on vuokrarästit hoidettu mutta tiukalle vetää rahatilanteen, ihan joutuu kauppaostokset etukäteen arvioimaan ja ihan välttämätön ruoka vaan ostetaan.

Monesti mietin että mies lopetti masennuslääkkeen liian aikaisin, entiset käyttäytymistavat palaavat. On se vaan niin ristiriitaista kun mies pystyy työnsä hoitamaan ja on tosi välkky tehtävissään mutta kotiasiat ja raha-asiat kaatuilee. On tosi vaikea alkaa tentata mieheltä että miten se näin aina käy. Pitää vaan uskoa että selvitään me eteenpäin.

Iltakävelyllä sentään käytiin ja muuten ihan tavallista tahtia mennään. Kai minun elämäni on tässä, vaikka välillä mielessä häivähtää, että millaista elämä olisi jonkun toisen kanssa.

En tiedä mistä ne ajatukset tulee.

Nukkukaa hyvin kaikki 🙂🌻

Olin treffillä naisen kanssa, sitten se lähtee illalla Kaverin luo kylään. Minä käyn kaupassa hakemassa iltapalaa. kun tulen nainen on lähtenyt ja ovi lukossa. Soitan ja kysyn oletko kylässä, sitten saa tuu sääkin tänne. 1 mies on minua vastassa. Kun päästään kämpille siellä on 3m ja nainen joka istuu muskelimiehen kanssa ja kohta ne lähtee 1 huoneeseen. Se mies sanoo minulle tohon väliin et mene. tiedät varmaan miten käy. Sitten menen istuun sohvalle mies alkaa kiusaan minua tupakilla tuo lähelle poskea ja sanoo joko tuntuu. ja vetää pois ja sanoo huumoria. Sitten tulee nyrkinisku. muskelimies kans löi minua. se sattu ja siinä meni silmä mustaksi. sitten mies sanoo. täällä tulee sun sairaanhoitaja ja pyyhkii minua vedellä. Myöhennin tuli 4 miestä lisää sinne kämpille. vessassa minua joku kävi lyömässä. Mies sanoo olen veljelle tehnyt pahaa. sanoin en ole. sanoin ollaan oltu saunassa joskus. Mies sanoo. sinä ehdotit saunassa seksiä. Sitten se syytti minua pediliiviksi. ☹️

velsa, todella ikävää joutua väärin kohdelluksi. Se nujertaa ja pahat muistot pyörii mielessä. Toivon sinulle jatkossa parempaa, kaikkea hyvää.

🙂🌻 Tänäänkin kiva kuulas syyspäivä. Olen pessyt pyykkiä pari erää, tummia ja valkoisia vaatteita ulos kuivumaan.
Myöhemmin iltapäivällä menemme miehen kanssa kirjastoon ja kauppaan. Haluaisin löytää jonkin kivan jännärin luettavaksi. Kirjojen lukeminen tuntuu taas sujuvammalta, siitä olen iloinen🙂

Eräs hankala asia, jota äidin kuoltua on veljien kanssa selvitelty, saatiin viimein selväksi ja järjestykseen. Olen siitä tosi huojentunut, yksi stressin aihe vähempänä🙂👍

Yritetään iloita pienistäkin asioista 🙂👍