Hei! Olen keski-ikäinen hoitoalalla työskentelevä perheellinen nainen.Kotona on enää yksi viidestä lapsesta, poika joka käy lukiota. Muut neljä ovat jo maailmalla ja tehneet minusta isoäidin.
Mieheni kanssa yhteiseloa on kertynyt yli kolmekymmentä vuotta. Valitettavasti mieheni on alkoholisti. Hän on työtön ja käy ammattikurssia, jotta saisi uutta työtä, mutta pelkään , että hänellä ei riitä kuntoa enää työelämään.
Perheen raha-asiat ovat umpikujassa. Miehen velat ovat ulosotossa ja itse olen velkajärjestelyssä. Siis kumpikaan ei osaa hoitaa raha-asioitaan kunnolla.
Teen työtä hoitoalalla ja olen todella ahdistunut, koska työpaikalla on eräs työtoveri, joka jostain syystä inhoaa minua syvästi. Hän ei edes tervehdi minua työhön tullessaan.En ole koskaan puhunut hänestä pahaa, en selän takana, enkä edessäpäin.
Olen arka, enkä halua mennä kysymään häneltä syytä, koska uskon hänen kiistävän kaiken. Hän ei kertakaikkiaan näe minua ihmisenä, eikä tunnusta minun olemassa oloani.
kerran kiitin häntä, koska hän oli tehnyt erään asian puolestani. Sain vain vihaisen vastauksen. Yritän parhaani työssä, mutta tunnen itseni kelvottomaksi, eikä minulla ole edes oikeutta elää, koska koen olevani jotenkin likainen ja turmeltunut.
Perhe – elämä on olematonta mieheni kanssa. Vapaa-ajat hän juo ja puhuu puhelimessa. Olenyrittänyt puhua hänelle vaikeuksistani, mutta hän ei ketomansa mukaan halua kuulla ongelmiani, joten ole hiljaa. Itse hän puhuu ongelmistaan, ja minun pitää kuunnella.
Kuten edellä kerroin, mies ei halua osallistua perheen menoihin, hän pitää itse rahyansa ja talouden pyörittäminen jää minun haltuuni.
Toisaalta olen miettinyt eroakin, mutta en saa itseäni liikkeelle. Olen juuttunut kiinni maahan sementtikenkiin, eikä minulla ole voimia enää mihinkään.
Haluaisin kuitenkin, että mieheni saisi uuden elämän sellaisen ihmisen kanssa, joka pelastaisi hänet alkoholilta ja raha-vaikeuksilta. Hän tarvitsee äidillisen naisen, johon turvautua.
Joten koen parhaaksi työtovereilleni, miehelle ja lapsilleni, että lopetan elämäni. Tuotan vain epämukavuutta ja pahaa toisille. yritän nyt kirjoittaa kaiken pahan pois mielestäni. En tiedä auttako se.😯🗯️
Tervehdys
Voimia hankalalta näyttävään tilanteeseen.
Suosittelen ottamaan esille kynän ja paperia ja listaamaan siihen asiat mihin olet nykyisessä elämässäsi tyytyväinen ja mihin et ole ja sitten mietit mihin asiaan haluasit muutosta ja mitä se vaatisi(toimia) sinulta, että elämäsi muuttuisi paremmaksi.
Oletko miettinyt mielenterveystoimistoon tai jonnekkin kriisikeskukseen yhteyden ottamista ja sinne keskusteleman mnemistä. Saisit hiukan etäisyyttä asioihin ja kuuntelijan.
Kun on toivottomuuden vallassa, on vaikeaa nähdä elämää ja ongelmia enää selkeästi, vaan alkaa harkitsemaan epätoivoisia ratkasuja, kuten elämänsä päättämistä. Kokemuksesta tiedän, että toisinaan voi olla hyvin vaikeaa uskoa enää asioiden parantumiseen. Mutta ulkopuolisen näkökulmasta - kuitenkaan ongelmiasi vähättelemättä - olen sitä mieltä, että elämäsi voi vielä parantua, jos vain annat sille mahdollisuuden. Jos uskallat ottaa uuden askeleen elämässäsi. Vaikutat hyvin empaattiselta, herkältä ja mukavalta ihmiseltä. Ei mikään ihme, että nykyinen tilanteesi ajaa sinut loppuun. Mutta apua on saatavilla ja sinulla on vielä toivoa vaikka kuinka. 🙂🌻
Anteeksi, etten huomannut tätä ketjua aiemmin.
Mutta, pane itsesi liikkeelle, vaikka väkisten.
Hommaat oman asunnon, sen kotona asuvan pojan kanssa, otat mukaasi, sen minkä suunnilleen kuvittelet ensi alkuun tarviivasi, mies jääköön siihen missä on, selvitelkää sitten myöhemmin, onkon muutakin jakamista. (tämä on neuvo, ei käsky)
Asunnon sinä varmaan saat sosiaalitoimiston tuella ja kun puhut siellä asiasi, niin voit saada muutakin tukea.
Uskoisin, että uusi oma elämä antaa sinulle jonkinlaista varmuutta ja rohkeuttakin, myös työelämääsi, sillä kuvittelen sinun ajattelevan, että on merkki otsassa, "köyhä, velkajärjestelyssä".
Voihan työkaverin suhtautuminen olla vain, ettei naamasi satu häntä miellyttämään ja sillehän ei voi mitään. Tiedän, sillä minäkin pidän heti, joistakin ihmisistä, joidenkin kanssa tulen toimeen ja joidenkin kanssa on pakko tulla jotenkin toimeen. ,-)
Hyvä, kun kirjoitit tänne. Todellakaan elämä ei ole vielä loppu, vaikka siltä nyt tuntuukin. Usko minua, kun sanon, että viimeksi viime keväänä uskoin vahvasti, että minulla ei enää ole vaihtoehtoja. On kaikkien kannalta parempi, että lähden. Siis tapan itseni. En kuitenkaan lähtenyt ja kuin ihmeen kaupalla aloin hiljalleen nousta jaloilleni ja tässä vaiheessa tuntuu, että onneksi en lähtenyt. Olen niin monta kertaa ollut siellä kuopan ja alhon pohjalla kaiken toivoni heittäneenä ihmisrauniona. Mutta ihminen on tehty sellaiseksi, että se selviää. Aina tulee jotain, joka lopulta auttaa. (Toisaalta aina tulee myös jotain, joka taas kaataa kumoon.)
En lähtisi sinuna ihan kovin radikaaleja muutoksia tekemään juuri nyt, koska nekin stressaavat ja aiheuttavat huolta ja voimat ovat muutenkin vähissä. Olisi kuitenkin hyvä, jos pääsisit puhumaan ammattilaiselle. Taidat tosiaan olla aika kiltti ja sinun olisi hyvä opetella puolesi pitämistä, koska kukaan muu ei sitä kyllä tee. Anteeksi, että sanon näin suoraan, mutta puhun samalla itselleni... Olen viime aikoina harjoitellut puoleni pitämistä, vaikka se tosi vaikealt tuntuukin. Olen koko ikäni vain hoitanut muita ja pitänyt muiden puolia ja unohtanut itseni ja tässä ollaan... Nyt on aika ottaa itsenikin huomioon. Luulen, että sinäkin voisit ehkä astua sille tielle. Ensi askel olisi tosiaan, että varaisit aikaa lääkärille tai psyk.sh:lle ja saisit kerrottua koko tilanteen sellaisena kuin se on. Muista, ettet laita liian suuria tavoitteita, kun voimat ovat vähissä ja tuntuu pahalta. Pienin askelin. Ammattilaiset ovat sitä varten, että auttavat.
Asiat järjestyvät. Usko pois.
Hei Epähenkilö, olet ilmeisesti kokenut vastuuta perheen luotsaamisesta päivästä toiseen. Sehän on jo suuri saavutus, eikä ihme, että voimat ovat loppu.
Suosittelisin samoin kuin muutkin vastaajat, että otat pikaisesti yhteyttä mielenterveystoimistoon tai kävelet suoraan terveyskeskuksen päivystykseen.
Tarvitset heti apua, älä jää odottelemaan, että olo paranee itsekseen.🙂👍
Kun saat itsesi ensin kuntoon,niin voimia riittää sitten setviä taloussotkut ja pohtia elämäntilannettasi. Nyt sinun on ajateltava itseäsi ja vointiasi 🙂👍
Muut asiat järjestyvät tavalla tai toisella sen jälkeen.
Lämmöllä, voimia!🌻🙂🌻