Hei taas pitkästä aikaa kaikille, mitä teille kuulu?
Mulle kuuluu aika vaihtelevaa. Parin päivän ajan mulla oli ihan hyvä olla, ja tänäänkin aamupäivän. Nyt kuitenkin jouduin takaisin siihen suruun ja ahdistukseen, jossa niin, niin pitkään olin. En oikein tiedä mikä sen aiheutti, mutta peloistani se varmaan johtuu. Mikään ei tunnu auttavan niihin, vaan päivät kulkevat kuin sumussa. Olen yksin, todella yksin, vaikka ympärilläni on ihmisiä. Tärkeitäkin, perheenjäseniä, mutta silti sisälläni on tunne, että jotain tärkeää uupuu, jotain millä on merkitystä, jos tiedätte mitä tarkoitan. Olen yrittänyt etsiä sitä sisältäni ja luonnosta, mutta edelleen se kulkee toisia polkuja. Miten löydän sinne oikean tien, miten pääsen eroon epätoivosta?
Vähitellen tuntuu että olisi helpompaa vaan hyväksyä "kohtalo" mutta silti sisällä ei jokin halua myöntää sitä
Hei aavameri
Ei ihan paras päivä mullakaan, itse asiassa ensimmäistä kertaa kirjoitan tänne nyt. Joskus pienetkin asiat tuntuu olevan ylitsepääsemättömiä ja suurentelen niitä vielä päässäni. Sitten on taas niitä parempia päiviä joskus
Rohkaistuin sun viestistä kirjoittamaan tänne. Mä tiedän tuon sun tunteen, mulla on samoja ajatuksia monesti. Munkin ympärillä on perhettä ja tuttuja, mutta keneenkään ei ole syvempää suhdetta kenen kanssa puhua kunnolla. En yksinkertaisesti kehtaa läheisilleni asioista puhua. En tiedä miksen, ehkä se on halu näyttää että pystyy elää omillaan.
Mä en osaa suoraan sanoa, miten löytää sieltä tyhjyydestä se valo, jota kohti pitää mennä ja jossa kaikki tämä pimeys kirkastuisi. Sen voin sanoa kuitenkin, että se vielä tulee vastaan jossain vaiheessa. Joku tai jokin näyttää sulle tien onneen. Et missään tapauksessa ole yksin
Pahoittelut sekavasta postauksesta. Tunnemyrskyissään sitä enemmän kirjoittaa kuin ajattelee