Sain diagnoosin pari vuotta sitten. Vieläkin vaikea hyväksyä sitä, en epäile, etteikö se minulla olisi.
Olen ollut poissa töistä 1,5 vuotta. Nyt menossa melko masentunut vaihe, olisiko sekamuotoistakin, koska pystyn toimimaan omassa arjessani kuitenkin. Ahdistusta ollut noin 3 viikkoa pahempana myös. Luotan siihen, että ahdistus helpottaa joskus.
Nyt on vaikea olla, koska terapiat ovat kesätauolla. Odotan niiden alkamista elokuussa.

Yritän pitää elämän mahdollisimman tasaisena, ettei mopo ala keulia. Nukun yöt pääasiassa hyvin, otan lääkkeet, syön, harrastan liikuntaa melkein joka päivä, vaikka sitten pala kurkussa. Pidän itseni ja kodin suurinpiirtein kunnossa, en liikaa enkä liian vähän.

Olin kävelylenkillä yhtenä päivänä ja ajattelin siinä, että jospa jaksaisin silloin tällöin kirjoittaa jonkun rivin tänne päiväkirjanomaisesti. Että auttaisiko se selviämään tästä elokuuhun peremmin, tiedä häntä.

Nyt on kesä kauneimmillaan. Aurinko paistaa. Olin uimassa tänään. Oli mukavaa, vaikka oli paljon ihmisiä ja selviydyin hyvin kaikesta kuitenkin. Paikka on tuttu. Eikä jännittänyt, vaikka mulla on jonkinsortin sosiaalisten tilanteiden pelkokin todettu. Tosin otin tarvittavan lääkkeen aamupäivällä suureen ahdistukseen.

Kello on kohta 18.00. Väsyttää, mutta parempi mennä vielä vähän ulkona käymään.