Onko kellään kokemusksia millaista elää henkilän kanssa joka sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä eikä suostu hoitamaan itseään?
Minulla on läheinen joka on tosi hankala, välillä on maniaa, suunnittelee suuria, suuttuu ja riehuu, on agressiivinen. Sitten taas se vaihe että mistään ei tule mitään, mihinkään ei pysty tarttumaan, mitään ei pysty tekemään.
Tämä on kyllä niin rajua että ei tätä kestäisi vaikka on pakko kuitenkin kestää.
Olen kerran sanonut että nyt tuli loppu, joko hoidat itseäsi tai välit menee lopullisesti poikki, vähän aikaa hän oli rauhallinen ja ymmärsi oman tilanteensa, ei kuitenkaan hakenut apua. Kyllä hän otti jotain aikaisemmin määrättyjä lääkkeitä, mutta lopetti nekin sivuoireitten takia.
Hän ei pysty ymmärtämään että hän on sairas, hän vaan riehuu ja huutaa ja on sitä mieltä että häntä kohtelee koko maailma väärin.
Minä tietysti lähimpänä ihmisenä saan sitten kuulla kaikennäköistä kielenkättöä ym uhkailuja ja vaikka mitä.
Eilenkin juteltiin puhelimessa mielestäni ihan ystävällisesti, saatoin kuitenkin sanoa jotain varomatonta, kun hänen kanssaan pitää olla niin varovainen mitä sanoo ja millä äänensävyllä, puhelun loputtua varmaan kymmenen minuutin kuluttua tuli uusi puhelu jossa minut haukuttiin, sen jälkeen kummallisia tekstiviestejä.
Miten tässä jaksa?
Koko ajan on pelko että hän tekee itselleen jotain.
Olen kyllä ihan loppu.