Elämä vaikean dissosiaatiohäiriön ja amnesian kanssa..
Niin.. Mistä aloittaisin? Ehkä siitä,mitä jokainen päiväni on.
Olen jäänyt jumiin.. Jokainen päiväni kulkee samaa kaavaa enkä tiedä mitä tehdä? Jos poikkean kaavasta,on luvassa ongelmia. Aamulla kun herään, on edessä jo ensimmäinen haaste eli kahvinkeitto. Pienikin muutos ympäristössä(kissa hyppää yllättäen pöydältä) ja peli on menetetty.. En enään muista että olin keittämässä kahvia vaan menen silittämään kissaa. Sitten kuluu hetki ja muistan jälleen kahvin. Minun tarvitsee suunnitella ja keskittyä täysin keittämiseen,ja joskus luetella eri vaiheet ääneen samalla kun teen niin.. Raskasta eikö totta? Päivän mittaan unohdan asioita toistuvasti. Joskus mietin olenko käynyt tänään ulkona ollenkaan,vai oliko se unta? Unen ja todellisuuden rajojen erottaminen käy päivä päivältä vaikeammaksi. Voiko amnesia todella pahentua? Tuntuu siltä että olen jo sairaalahoidon tarpeessa.. Valvottuna ”toisen muistin” kanssa olisi varmasti helpompaa. Pelkään että jatkuva unohtelu käy vielä hengen päälle jonain päivänä (unohdan sammuttaa levyt) tai jotain.
Dissosiaatiohäiriön ja amnesian kanssa elo on rasittavaa.. Tämä esimerkki voi kuulostaa typerältä,mutta sitä se ei ole.. Ei todellakaan.. Tätä jatkuvaa unohtamista ja uudelleen muistamista on kestänyt jo vuosia ja alan pikkuhiljaa lopullisesti kyllästyä. Tekisi mieli istua sohvalle ja ripustaa kyltti kaulaan ”epäkunnossa”
Hei!
Olen täysin amatööri dissosiaatiohäiriössä, mutta ajattelin silti sanoa jotain. Voisiko dissosiaatiohäiriön taustalla olla jokin sosiaalinen vääristävä peili? Me kaikki tarvitsemme oikeanlaisia peilejä ollaksemme omia vahvoja itsejämme. Jos identiteetin sosiaalistumisvaiheessa ympäristö ei vahvista persoonaasi ihaillen tms. muuten positiivisesti saattaa mielestäni vähän kaikilla ihmisillä olla riski tilapäiseen dissosiaatiohäiriöön. Mielestäni sinun kannattaa unohtaa koko häiriön tarkkailu. Identiteetin eheytymisvaiheessa tuollainen "löydös" on varmaan aika tavallista. Termiä vain pelätään. Kyllä persoonasi vielä eheytyy. Varo vääristäviä peilejä. Kaikki ihmiset eivät heijasta sinun persoonaasi, vaan pelkkiä omia negatiivisia puoliaan. Itsensä suojelu eheytyäkseen on ensisijaista. Psykiatri on hyvin harvoin peilisi. On olemassa erilaisia persoonia, outoja ihmisiä ihmisiä ei olekaan.
Vaikka en ole psykiatri,enkä haluakaan olla, niin ajattelin vielä esittää amatöörikäsitykseni tilanteesasi. Kuten korostin, niin minusta ei kannata keskittyä oireisiin. Kaikilla voidaan itsenäistymis yms. vaiheessa todeta kyseisiä oireita. Itsenäistyminenhän tapahtuu silloin kun on muitakin ihmsiä elämässä jotka kohtaavat sinut ihmisenä ja koet että et ole tunteittesi kanssa yksin. Tosiasiassa taustalla tuossakin voi olla jokin puuttuva kokemus jostain kehitysvaiheesta.Tärkeintä on se, miten sinut kohdataan. Se jos jokin on ihmissuhdetaito. Sinulla on tällä hetkellä diagnoosi, mutt ihmisenä olet kuitenkin kaikkea muuta. Persoonasi vahvistaminen on se tärkein juttu. Kyllä tuo oire väistyy, kun tiedät kuka olet. Taustalla voi olla vaikka itsenäistymisvaiheessa tapahtunut hylkäämiskokemus tai persoonan kohtaaminen väärin. Ei nuo niin ihmellisiä juttuja ole. Älä ota niin vakavasti mitä pitäisi... 😉
Vielä amatööriohjeita sinulle, jolla on löydetty tällainen häiriö, joka on häiriö muiden joukossa. Tärkeintä juuri tuossa "helvetissä", minkä häiriöiden etsimismaailma luo ihmiselle on minusta se, että pidät mielessäsi, että itse tiedät, kuka olet ihmisenä. Ei pidä koskaan alistua häiriöisen tai sairaan rooliin, vaan siitä on pyrittävä irti.Kehitä siis identiteettiäsi, ja pidä siitä kiinni. Pyri siitä maailmasta ulos, joka voi itsessään sairastuttaa. Haavoittavaa on juuri se, kun ei nähdä ihmisenä. Mikä tahansa onkin sitten mielenkiinnon kohteesi, niin tee sitä. Sen ei tarvitse olla suuri juttu. Ihminen ei vain voi pyöriä kokoajan häiriömaailmassa. Se ei ole tervettä. Se on suorastaan mielestäni vaarallista ja siitä voi masentua. Jos joku etsii sinusta epänormaaliutta, anna hänen etsiä. Itse kuitenkin tiedät kuka olet ihmisenä. Ei häiriöiden etsiminen tästä maailmasta lopu.