Ajoimme yhden reitin, joka ei ollut ennestään tuttu. Innostuin siitä heti eri lailla, kuin samoista tutuista. Siellä oli tosi paljon vanhoja, osa tosi ryöhkääntyneitä taloja ja aittoja ja pari autiotaloa jopa, mutta ei niihin voinut mennä, koska olivat muiden talojen pihoissa. Mutta näkymät olivat mielenkiintoiset ja inspiroivat. Tuli mieleen ihan se elokuvan "Moottorisahamurhaaja" maisemat. Olisi ollut mahtavaa päästä sinne tonkimaan mielin määrin.

Takaisin kotiin ajoimme erään pikkukaupungin läpi ja kävin tsekkaamassa yhden kirppiksen, joka oli auki. Ei siellä oikein mitään mielenkiintoista ollut ja eihän minulla ollut nyt rahaakaan (kun se kaks ja puol egeäkin jäi kotiin, eikä kortti ollut mukana).

Autossa oli aika sairaan kuuma. Taitaa olla, ettei keho ole vielä tottunut tuohon kuumaan, koska minulle iski hirveä hedeikki vaikka join pullosta vettä tasaisesti koko matkan ajan. Miehelle myös tuli päänsärky. Päänsäryn vuoksi tämä kirjoituskin on vähän tällaista tökkivää, mutta meneehän se aina ohitse.

Broikkulit on uunissa. Oltais grillattu ne, mutta ei ollut tarpeeksi hiiliä jäljellä. Pilkoin mansikat ja loput hedelmät valmiiksi. Meinaan syödä ne broikun kanssa. Ehkä myös raejuustoa ja mitä nyt kaapista löytyy.

Kamala masennusolo. Tekisi mieli vain maata koko päivä tässä punkalla ja olla ihan hiljaa. Tuntuu, että eilinen ilmeisesti migreenipäänsärky laukaisi samalla jonkun ihme mielenvian päälle. Jotenkin päällimäinen tunne on nyt, ettei jaksaisi enää yrittää, eikä olla. Kun ei sitä koskaan tule enää sellaiseksi, kuin parhaimmillaan on ollut ja viallisena ei tahdo jaksaa elää.

Menneisyys juoksee mielessä ja elämä näyttää epäonnistumisten jatkumolle. Ja ne onnen hetket ovat olleet valheellisia, ei ole tiennyt sitä pahaa, joka nurkan takana vaanii. Tavallaan tuntee olonsa huijatuksia. Niin paljon on yrittänyt ja tässä sitä nyt on, keskellä ei mitään. Mitään ei ole jäänyt käteen ja loputkin mennyt.

Tänään on exän kuoleman muistopäivä. Siitä tulee neljä vuotta. Tavallaan toivoisin olevani itsekin kuollut. Siellä toisella puolella olisi taatusti helpompaa. Ei olisi tätä taistelua päivästä toiseen ja ainaista mielialojen ja muiden alojen vaihtelua. Saisi varmaan rauhan sieluunsa viimein.

Tunnen olevani jotenkin aivan lukossa ja eläväni jotain elämää, jota en ymmärrä, enkä hallitse. Tunnen olevani vieras omassa elämässäni. Minä itse, mies ja koko parisuhde tuntuu ihan vieraille. Ei tämmöisestä saa mitään, eikä itse jaksa antaa mitään. Kait tämä on lopun alkua.

Aurinko paistaa tällä hetkellä inhottavasti. Joo, kiitos aurinko, annathan minulle tänäänkin yhtä kovan migreenin kuin eilen niin olisi ihan v*tun hauskaa!

Tekisi mieli vetää oikein kunnon sokerikänni. Ja pamia. Varsinkin jäätelöä ja Pepsiä. No, onneksi ei ole rahaa, kuin huomenna vasta joten se siitä nerokkaasta ideasta.

Nyt on jotenkin semmoinen olo, että pelottaa ja tympäisee koko ulkopuolinen maailma, enkä halua mennä minnekään. Huomenna pitää mennä asioimaan ja sekin tuntuu nyt tosi inhottavalle ajatukselle.

En oikein tiedä, mikä minulla on.

Kait se tästä taas..

älä luovuta. Yritän keksiä tässä jotain kannustavaa, mutta olen itekkin paininut samojen ajatuksian kanssa jo pitkään. Niitä ajatuksia ei lääkkeet vie pois. Jotenkin jaksan vaan seuraavaan päivään, vaikka tänäänkin olisin halunnut jäädä sänkyyn maate. Ei oikee unta tullut, mut se pehmoinen, turvallinen sänky houkutteli suuresti.

Inhottavia nuo notkahduspäivät. Ja kovin tuttuja. Silloin ei tekisi mieli nousta ollenkaan ja haluaisi pikakelata päivän suoraan iltaan, että pääsisi mokomasta päivästä ja pääsisi takaisin nukkumaan. Minä pidän tuollaisina päivinä yöpaitapäivän, jos vain siihen on mahdollisuus. En tee mitään, mitä ei ole pakko tehdä ja teen vain sitä, mitä haluan. Vielä, jos keksii sellaisen tekemisen, josta voisi edes vähän tuntea iloa ja tyydytystä, niin se olisi hyvä. Iltalääkkeet aikaisin ja nukkumaan niin aikaisin kuin vaan kehtaa. Siinä mun lääkkeeni noihin päiviin. Sinulla tietenkin voi ollla ihan muut konstit. Toivottavasti voisit löytää edes jonkun pienen helpotuksen tänään.

Hei!
Sinulla on nyt vaikeaa.Minullakin on vaikeaa, en jaksaisi elää. En osaa kirjoittaa pitkään, haluan sinun vain tietävän että luen aina kirjoituksesi tässä ketjussa ja myötäelän tuntojasi. Kiinnostaisi tietää oletko töissä, sairauslomalla vai eläkkeellä. Olet sen saattanut kertoakin jo mutta en nyt muista. Itse olen ollut pitkään sairauslomalla joka on muuttunut kuntoutustueksi ja lääkärini puhuu eläkkeestä. Haluaisin vielä työelämään. En vaan tiedä kuinka se onnistuisi. Voimia sinulle haluan toivottaa!

Otin puolikkaan pamin.

Ehkä se jotain auttoi, en tiedä..

Hirveästi tekee mieli syödä joku rasvainen ja suolainen ruoka-annos. Kebabia ja ranskalaisia ehkä. No, sitä en tänään saa. Eilen kyllä söin tosi huonosti sen migreeninen vuoksi ei paljon ruoka maitannut.

Ja muutakin herkkuja tekisi mieli mättää. Huomasin eilen, että en olekaan niin läskin näköinen, kun jätin välikalsongit pois farkkujen alta. Ja tietty, kun ei ole toppavermeet päällä. Eli nyt minulla on siis varaa vielä lihottaa itseäni ihanilla herkuilla, heh🙂

Valitin miehelle, että minulla on nälkä, että alkaisi tehdä jotain ruokaa. Mies on aina niin kiltti, kun tekee ruoat. Voishan se joskus sanoa, että tee itse ruoat. No, ehkä se on sitä laatua mies, että tekee kaiken kiltisti tiettyyn pisteeseen saakka ja lähtee sitten yhtäkkiä litomaan, kuten exä teki. Mutta ei se olisi mikään ihme jos ei jaksaisi minun kanssa elää, kun on niin vaihtelevaa tämä oleminen.

Naama ei ole nyt punainen (kiitos korttarin), mutta nyt minua inhottaa minun olemus muuten. Ensinnäkin..olen varmasti tosi paskainen. En ole pariin viikkoon käynyt oikeasti suihkussa, enkä ole koko talvena pessyt itseäni sienellä tai kuorinut ihoani. Olen siis vaan pikkupesua tehnyt ja siitäkin ainoastaan alapään ja hampaat pessyt tunnollisesti. Hirvittäisi paljastaa jalkoja. Varpaankynnet on ihan hirveän näköiset ja jalkapohjat kuivat jne. Kyllä sitä olisi täysremontin tarpeessa.

Olen kateellinen ihmisille, jotka ovat koko syksyn ja talven ja kevään jaksaneet huoltaa itseään ja nyt sädehtivät kilpaa auringon kanssa. Olen tosi asennevammainen muita ihmisiä kohtaan, ainakin jos he ovat minua "laadukkaampia".

Mietin, että kunnollinen rusketus ja jotain kivaa hiuksiin piristäisi olemustani. Nyt en kyllä uskalla mennä aurinkoon makaamaan, etten saa taas migreeniä. Keho ei ole vielä yhtään tottunut kuumaan. Meidän kuistilla on auringossa melkein 40 astetta niin se ehkä on vähän liikaa.

Kyllä elämä on aika turhanpäiväistä, kun päivät vain miettii miten saisi itsensä paremman näköiseksi. No, mietin kyllä syvempiäkin asioita. Mietin kaikkea. Energiaa ei nyt ole oikein mihinkään. En tiedä miten jaksan huomenna lähteä asioille. Pitäisi katsoa niitä kesäkenkiä ja sen sellaista. Ei ole oikein mitään järkeviä vaatteita.

Oho! Kaiken ankeuden keskellä tuli väkistenkin parempi mieli, kun olitte Rakkaat ihmiset tänne kirjoittaneet tsemppaavia viestejä, kiitos siitä!

Olen samaa mieltä, että tällaiset notkahduspäivät ovat kyllä tosi ikäviä. Sitä aina oikein unohtaa, että näitä tulee ja miltä ne tuntuu. Ja silloin tuntuu, että KAIKKI on huonosti ja koko maailma romahtaa niskaan. Totuushan on kuitenkin se, että aina on jotain hyvää ja jotain huonoa. Hyvää tietysti on minulla puolisoni ja äitini, joiden kanssa jakaa tätä elämää. Jos olisin pirteämmällä tuulella niin varmasti nauttisin kauniista ilmastakin. Yritän löytää nyt hyvää, johon syventyä. Kuunnella radiosta klassista musiikkia ja vain olla.

Ehkä tuo exän kuolinpäivä alitajuisesti masensi minut, vaikka en sitä ehkä niin tajua. Minullakin on jo kokemus opettanut, että silloin kun on tällainen päivä niin parempi vain olla ja tehdä vain jotain mikä huvittaa ja mahdollisimman vähän mitään tylsää/ahdistavaa.

Minäkin luen joka päivä teidän kaikkien kuulumiset. Siitä on tullut jo osa päivärutiinia ja tuntuu jotenkin tärkeälle tietää, miten kelläkin menee.

Kyllähän tämä taas tästä. Kiitos, kun annoitte minulle aiheen hieman parempaan mieleen niin jaksaa edes vähän tsempata🙂

Kiitos Autiotalon Kuunvalo kun kävit ketjussani ja puhuit rukouksestakin. Sellaisen Jeesustaulun minäkin haluaisin seinälleni, täytynee pitää silmät auki jos sen jostain löytäisi. Minä olen lukenut Pirkko Jalovaaran kirjaa "Minulle on luvattu että minä paranen". Luin sen kahteen kertaan ja sitten kirjoitin Pirkko Jalovaaralle kun kirjan lopussa oli osoite. Panen kirjeen huomenna postiin. Minä muuten käyn kyllä suihkussa joka päivä kun se jotenkin rauhoittaa ainakin siksi aikaa kun siellä on mutta hampaita en ole pessyt puoleen vuoteen. Ja nyt sitten etuhammas lohkesi. Saa nähdä millaiseksi hammaslääkäri minun hammaskaluston laittaa, lohjennut hammas täytyy varmaan vetää pois. Mitä saan tilalle?

Arka: Kiitos🙂 Minä löysin sen oman Jeesustauluni jonkin ajan etsimisen kuluttua eräästä vanhantavaran liikkeestä. Se on vähän antiikkisempi. Enkelitaulut on uutta tuotantoa ja niitä on löytynyt sisustusliikkeistä. Netistäkin näitä voi tilata. Niin, ja yksi ikoni minulla on seinällä myös, vaikka muuten ortodoksi ei minua kiinnosta. Hyvä, kun mainitsit tuon Pirkko Jalovaaran. Minä olen hänestä tietoinen ja olen kaksi kertaa laittanut hänelle rukouspyynnön hänen nettisivujensa kautta. Se on nopea ja kätevä tapa. Oletkohan huomannut sitä? Rukousystävät tai mikä olikaan sen sivun nimi..

🙂🌻🙂🌻

Taas on uusi päivä koittanut ja arki, vaikka ei sille tunnukaan, kun oli nuo pyhät. Yö meni jotenkuten hyvin, mitä nyt aika paljon pyörin ja hyörin. Puoli kuudelta lirille ja ylös. Täytyisi suunnata asioimaan ja mietin juuri mitä tarvin ja mistä ne saisin. Niitä vaatteita pitäisi mennä katselemaan, vaikka ei kyllä oikein huvittaisi, kun ei siellä kuitenkaan ole mitään sellaista, mistä innostuisin. Ja ne kengät, ne oikein pelottaa, kun olen tottunut saappailla kävelemään nyt koko kevään ja ne on jaloille paremmat, kuin tasapohjaiset tennarit. Niin siis pelottaa, etten löydä sellaisia kesäkenkiä, millä jaksaisin kävellä normaalisti tuon jaklkavian vuoksi.

Mieliala on nyt suhteellisen normaali. Herätessä oli vähän masentunut olo tai sellainen, että miten tästäkin päivästä taas selviää jne. Nyt täytyy varmaan alkaa laatimaan jotain kauppalistoja, ettei ehdi jo unohtaa mitä piti ostaa.

Toivotaan, etten saa mitään "kohtauksia" missään ihmisten ilmoilla.

🙂👍

Kesä ja vaatteet. Huoh. En tykkää, kun pitää olla vähissä vaatteissa lämmön takia. Huppari ja takit ovat niin turvallisia ja niillä saa vartalon piiloon.
Joku tarve saada rinnat piiloon. T-paidassa kulkeminen on inhaa. Hupparilla saa ne peitettyä, eikä saa niitä mikä hiton friikki tuo on-katseita.
En tykkää kun ne hytkyy kävellessä ja muuten en näytä naiselliselle niin ihmiset pällistelee.
Shortsit ostan varmaan taas miesten osastolta, kun naisten puolelta en ole lyhyitä housuja löytänyt. Oma moka kun en osaa olla nainen?

AK,
minäkin olen saapasfriikki. 😋 Vaikka muuten en tykkää talvesta, parasta siinä on se, että saa pukeutua ihaniin saapikkaisiin.☺️❤️ Kesäkengät ovat kökköjä ja jalkaviallisena minäkään en oikein löydä sellaisia, jotka mahtuisivat jalkaan, näyttäisivät nätiltä ja joilla vielä pystyisi kävelemään. Istumakenkiä on työpaikalla ihan tarpeeksi...

Toivottavasti saat asumisasiat pian kuntoon. Stressaavaa tuollainen kun ei tiedä missä sitä hetken päästä asuu ja saako pitää asunnon vai täytyykö muuttaa. Etenkin jos on viihtynyt asumisessaan. Minä olen itkenyt monta kyyneltä, koska talo on myynnissä ja tästä on pakko lähteä. Kodista luopuminen on ihan hirveää, mutta välttämätöntä, jotta pääsen elämässä eteenpäin. Enää ei tunnu yhtä pahalta kuin 2 kk sitten. Eniten suren pihan menetystä. Iso aurinkoinen terassi on ollut rakas paikka, jossa olen viettänyt paljon aikaa.

Pääsiäisen matkailu antoi minulle valtavasti virtaa. Olen tällä hetkellä täynnä energiaa ja jaksoin tänään jopa keräillä jätesäkillisen roskiin menevää tavaraa pihalta ja autotallista. Huomenna olen menossa katsomaan vielä kahta asuntoa. Sitten minulla on jo kolme kohdetta, joista voin valita uuden tulevan kotini. Olen kaikkiin asuntoihin hakijana ensimmäisellä sijalla.

virtuaalihalauksia AK 🌻🙂🌻

hei autiotalon kuunvalo!
Olen huomannut Pirkko Jalovaaran rukoussivut myös netissä. Olen laittanut sinne rukouspyyntöjä melko usein. Nyt vaan halusin lähettää hänelle kirjeen. Pyysin vastaustakin mutta tokkopa tuo vastaa, on varmaan kiireinen.
Kävin tänään hakeen lisää lääkkeitä apteekista. Tuntuu vaan etteivät masennuslääkkeet auta. Oxamin auttaisi mutta saan sitä niin vähän. Viimeksi kun sain niin käytin sitä aika paljon ja nyt joutuu odottelemaan koska taas uskaltaisi pyytää lisää. Lupasin nimittäin että otan vain kerran viikossa. Aion tulevaisuudessa kysyä voisinko saada luvan ottaa 30mg viikosa, nyt oli viisitoista.
Käytätkö vielä Temestaa. Tai saatko reseptin pameihin helposti. Onko sinulle ehdotettu Ketipinoria. Se ei kyllä auta yhtään.
Toivottavasti löydät itsellesi sopivia kesävaatteita ja jalkineet. Minä en aio ostaa mitään uutta kun ei oikein ole rahaa. Samoissa vaatteissa kuljen koko kesän.

Arka, Minua ei masennuslääkkeet ole oikein koskaan auttaneet. Minulle tulee niistä vain huono ja sekava olo. Temesta on ainoa, mikä on oikeasti auttanut. Minulle on ehdotettu ja osastolla kokeiltu monenlaisia psyykelääkkeitä, mutta itse olen ne aina lopettanut lyhyeen, kun en ole kokenut niistä, kuin haittaa. Viimeksi syksyllä, kun olin 2 viikkoa osastolla veti Ketipinor minut kamalaan ahdistukseen, eikä todellakaan auttanut ollenkaan. Pidän Ketipinoria p*askimpana aineena, jota tuputetaan jokaiselle ja josta tulee kauheita sivuoireita. Osastolla kukaan ei pitänyt Ketipinoria hyvänä lääkkeenä, päinvastoin. Temestaa minulle alunperin määrättiin jo 2009 vuonna, aluksi osastolla. Siloin käytin sitä vain satunnaisesti ja 30kpl pakkaus kesti varmaan aina puoli vuotta. Pariin vuoteen en käyttänyt ollenkaan. 2012 vuonna syksyllä aloin ottamaan temestaa joka päivä (vaikean elämäntilanteen vuoksi) ja jäin siihen koukkuun. Minulle on kirjoitettu sitä aika helposti aina lisää (psyk.polin lääkäri) Psyk.lääkäri on tietoinen siitä, että olen koko ajan vierottautunut/vähentänyt temestaa ja olen hänen kanssaan sopinut, että nykyinen annostus on 1 pilleri päivässä. Tuon jälkeen olen kyllä vähentänyt jo niin, että otan enää yksineljäsosa aamuisin. Pahimmillaan otin vielä viime keväänä 3 temestaa päivässä ja joskus vielä pamia päälle. Pamiin minulla on resepti ja varmaan saisin senkin uusittua aika helposti, mutta en ole pameja juurikaan käyttänyt (kuin satunnaisesti nyt temestan vieroituksen aikana) ja minulla on tälläkin hetkellä kaapissa vissiin 20 levyä pameja. Temestaakin on vielä vaikka, kuinka paljon, koska olen aika paljon vähentänyt sen käyttöä niin on "säästynyt" niitä. Olen kokenut, että minulle on aika avokätisesti kirjoitettu noita bentsodiatsepiineja. Varmaankin koska papereissani lukee, että on ollut psykoottistasoisia mielialaongelmia (itse en mielestäni ole koskaan ollut psykoosissa, vaikka niin väitetäänkin..ainoastaan vakavasti masentunut/ahdistunut) ja sen aikana kun sairastin vakavaa fyysistä sairautta ja mielialakin heilahteli niin aika helposti silloin sain noita bentsoreseptejä. Mirtatsapiinia käytin hyvin pienellä annoksella kolmisen kuukautta, sen jälkeen kun olin ollut osastolla silloin viime syksynä. Halusin kokeilla jotain masennuslääkettä ja ehkä se auttoi silloin katkaisemaan ne itsemurha-ajatukset, mutta lopetin sen heti, kun pystyin eli joskus joulun jälkeen, koska en halunnut käyttää sitä kauaa. Minun mielipiteeni on se, että paras ilman lääkkeitä, mutta oma kokemukseni, että bentsot auttavat ahdistukseen parhaiten järkevästi käytettynä, mikä tarkoittaa ettei joka päivä (kuten minä ja jäin koukkuun) vähintään 2-3 päivää väliä niin ei pitäisi kehittyä riippuvuutta. Minullekaan ei aikaisemmin kehittynyt mitään riippuvuutta, kun en käyttänyt joka päivä. Nyt siis enää 1/4 osa temestaa aamuisin, mutta vieroittautuminen on ollut aika haastavaa ja luulen, että on vaikuttanut hyvin paljon minun henkiseen puoleeni. Nyt alan olemaan voiton puolella tuon aineen kanssa ja uskallan jo uskoa, että seuraava etappi on lopettaa sen ottaminen kokonaan. Sen olen huomannut, että vieroituksen pitää olla erittäin hidasta, jotta se voisi onnistua jos on kehittynyt jo oikea riippuvuus. yritin monta kertaa liian nopeasti ja se ei johtanut, kuin vaikeuksiin.

Tuli nyt pitkä selostus näistä lääkkeistä. Tämä oli vain minun mielipide näistä lääkeasioista, enkä suorastaan kehota ketään olematta ilman masennuslääkkeitä ja korvaamalla ne bentsoilla, mutta minulla tämä nyt vain on mennyt näin.

Taidan käydä itsekin pitkästä aikaa tuolla Pirkon rukoussivulla ja jättää sinne rukouspyynnön. Kiitos vaan, en olisi itse muistanutkaan koko sivua🙂

Minusta sinun pitäisi saada ottaa useammin rauhoittavaa jos koet, että siitä on hyötyä. Kyllähän se helpottaa elämää, varsinkin jos osaa ottaa niin, ettei jää koukkuun.

Kaikkea Hyvää Sinulle🙂🌻

Amassados,

Olen vilpittömästi iloinen puolestasi, että sinulla menee noinkin hyvin, vaikka tilanne on varmasti hyvin haastava henkisesti. Olet tosi vahva, kun jaksat nousta asioiden yäpuolelle, etkä lamaannut täysin ja pystyt noin hyvin hoitamaan käytännön asioita jne.

Olen käynyt lukemassa pääsiäisen aikana sinun kuulumisia omasta ketjustasi tuolla toisella osastolla, en ole sinne vain itse kirjoittanut mitään.

Joo, minäkin olen tosiaan saapasfriikki ja haluaisin pitää saappaita joka ikinen päivä jokaisena vuodenaikana. Saappaat vain ovat niin ihania☺️❤️ Tänään viimeksi sain havaita, että kesäkengät on tosiaankin aika aneemisia lätkiä ja kaikki käytännöllisemmät ovat hirveän rumia ja ne kauniimmat eivät tosiaan tahdo pysyä jalassa tai niillä on vaikea kävellä, huoh..aina sama ongelma ja nyt tosiaan vielä jalkavikaisena vielä haastavampaa. Mutta eiköhän ne jotkut kikottimet tällekin kesälle löydy. Pilailin tuossa, että leikkaan talvisaappaista vain varret pois ja siinähän ne on "kesänilkkurit"😉 No, ei nyt sentään. Minä olen kesällä mieltynyt valkoisiin kenkiin. Mustia tai ruskeita kenkiä en voi edes ajatella kesällä. Valkoiset niiden olla pitää, mieluummin kauniit ja korkokengät🙂 Ja tietenkin mahdollisimman huonot jalalle ja sellaiset joissa ei jaksa kävellä ja nilkka nyrjähtää, tulee hankaumia ja sen sellaista..

Hienoa, kuulostaa siltä, että olet nyt aika vahvalla tiellä. Nostan hattua sinulle! On sellainen tunne, että tulet kyllä pärjäämään ja tuskinpa noin upea nainen kauaksi aikaa yksin jää jos ei sitten halua niin. Minulla vain on tunne, että sinulle tulisi romantiikkaakin elämääsi ehkä vielä kesän aikana (minussahan on sitä ennustajan vikaa..)

*Halit*