Elämä liipaisimella (viimeinen kesä?)

Elämä liipaisimella (viimeinen kesä?)

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo aloittanut aikaan 17.05.2013 klo 15:16 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 17.05.2013 klo 15:16

Minulla om taipumusta yksinpuheluun. Siksi kait tämäkin. En oleta olevani tämän yhteiskunnan ainoa masentunut ja itsetuhon partaalla päivästä toiseen elävä, joten ehkä ketään ei kiinnosta neuroottiset juttuni, mutta olenkin itsekäs, ehkä minulle itselleni on siitä hyötyä, että puran tänne ajatuksiani. Ovat kyllä välillä niin synkkiä, että ihme jos saan tänne niitä vapaasti kirjoittaa. Olkoon tämä synkkä yksinpuhelu, mollivoittoinen monologi.

Olen vetänyt lääkkeitä. Teksti voi sisältää paljon kirjoitusvirheitä ja muuta sekoilua. Mutta, kun tänään on huono päivä. Minulla on vikaa psyykessä ja fysiikassa. Siis mielenterveysongelmia ja fyysisiä vaivoja. Olen taipuvainen masennukseen ja fyysisesti terveenäkin olen ollut masentunut ajoittain. Tämä kauhea ajanjakso elämässäni alkoi viime syyskuussa (2012) eli tämä, joka nyt on päällä. Oli mennyt jo parisen vuotta aika tasaiseen uudessa parisuhteessa, joka alkoi 2010. Omaan melko ongelmallisen taustan, sieltä löytyy kaikkea enemmän, kuin monipuolisesta valintamyymälästä.

Elämääni oli siis kohdannut vaikeuksien ja katastrofien jälkeen uusi onni. Ihana puoliso, uusi koti, melko tasainen elämä ym. Koin, että voin vhdoinkin alkaa selvittelemään mielenterveysongelmiani ja saada pääni vielä joskus kuntoon, mutta sitten luikerteli käärme paratiisiin..

Jonkin aikaa sairasteltuani fyysisesti, minulla todettiin syöpä. Lymfooma. Kaikki mullistui ja elämä kääntyi päälaelleen. En edes jaksa selostaa tuota ajanjaksoa, mutta se oli aikamoinen mankeli. Syyskuusta maaliskuuhun saakka rankkoja hoitoja. Kuolemanpelkoa, masennusta, ahdistusta, väsymystä..no, sitä ei voi ymmärtää, kuin sellainen, joka itse on saman läpi käynyt.

Toistaiseksi olen elossa. Hoidot loppui maaliskuussa. Nyt vasta alan hieman palaamaan normaaliin elämään. Pari viimeistä kuukautta olin niin masentunut ja uupunut, että pahimmillaan makoilin vain päivät sängyllä musiikkia kuunnellen ja syöden rauhoittavia, koska muuten en olisi kestänyt. Kaikki oli yhtä sumua ja h-vettiä.

Nyt on siis kohta kaksi kuukautta, kun hoidot loppuivat. Vasta vapun aikaan mursin eristykseni, joka tarkoittaa sitä, että eristäydyin kokonaan kotiin neljän seinän sisälle, koska olin väsynyt, masentunut, enkä halunnut mennä minnekään. Mikään ei kiinnostanut minua. Kaikki oli harmaata. Vedin vain lääkkeitä ja tein suunnitelmia päivieni päättämisestä.

Syön vieläkin rauhoittavia (bentsoja), koska olen koukussa niihin. En pysty lopettamaan. Ja kyllä, olen masentunut. On parempia ja huonompia päiviä. Hyvin vaihtelevaa. (Minulla on alla diagnoosit psykoottinen masennus (2009 vuonna), sekä sekamuotoinen persoonnallisuushäiriö epävakain, riippuvaisin ja narsistisin piirtein). Lääkityksenä oli Seroguel Prolong ja Lamictal. Lopetin ne, kun eivät ne auttaneet masennukseen ja masennukseni poistui/lievittyi itsestään, kun tapasin nykyisen mieheni.

Elikä vapun aikaan lähdin ”mökistä” ulos. Olen myös yrittänyt vierottautua bentsoista (temesta), mutta aika surkealla menestyksellä. Tänään päätin, että mitäpä alan itseäni rääkkäämään kauheilla vieroitusoireilla (joita tuli jo kortisonin lopettamisesta tarpeeksi) kun muutenkin on jo ihan helvettiä kaikki. Otan tabun silloin, kun tarvin ja thats it. Tiedän tämän olevan itsehuijaamista ja riippuvuuden jatkamista, mutta en nyt välitä. Välillä yritin tosissani, mutta se onnistui huonosti.

Parisuhteeni on hyvä ja mieheni on aivan ihana. Hän on tukenut ja auttanut, kuunnellut ja lohduttanut minua koko sairastamiseni ajan, kulki mukana jokaisessa hoidossa jne. Kun olin masennuksen pohjalla hän jaksoi joka päivä yrittää ilahduttaa minua ja saada minua piristymään, vaikka se onkin varmasti ollut vaikeaa ja äärimmäisen raskasta. Miehelläni on itselläänkin sairauksia ja jatkuvia kroonisia kovia kipuja ja jatkuvasti vaikea olla. Tälläkin hetkellä on taas menossa tutkimuksia ja uusia tautiepäilyjä hänellä ja on raskasta aikaa.

Elämämme on aika rajoittunutta. Olemme kumpikin työkyvyttömiä tällä hetkellä. Minä toistaiseksi (eli ikuisesti) ja mieheni on hakenut jo kokoeläkettäkin, mutta ei ole sitä saanut. Hänestä ei enää tule monisairaana työkykyistä. Missä asumme on meillä aika kiva koti ja se on meille pää-asia. Ja tietysti tärkein on rakkautemme toisiamme kohtaan, joka on suuri ja kantanut meidät tähän saakka yhdessä vaikeuksien kanssa. Emme ole montaakaan kertaa riidelleet, pieniä äkinöitä tietysti kaikkien sairas, talous ym ongelmien keskellä väsyneenä ja miehelläkin on keskivaikea masennus miel.terv.diagnoosi.

Olemme paljon kotona. Puoli vuotta mies hoiti yksin kaikki käytännön asiamme ja kauppareissut ym. kun olin hoidoista väsynyt ja kaikesta masennuksen pohjalla. Se on varmasti ollut hänelle rankkaa. Nyt kun olen vähän virkistynyt olen alkanut tehdä kotitöitä ja kulkea matkassa kaupoissa ym. pikkuhiljaa alkanut tehdä minäkin asioita pitkästä aikaa.
Siis olemme pääosin kotona. Miehen fysiikka ei jaksa pitkiä kauppareissuja ja muita menoja edes kovan lääkityksen avulla (selkävika, astma, keuhkoahtauma ja paljon muuta) Minäkään en vielä niin hyvässä kunnossa ole puolen vuoden makoilemisen jälkeen. Väsähdän nopeasti ja ongelmia on masennuksen ja mielialojen heittelyn vuoksi.

Nyt ruoka on valmis. Tässä oli alkutilannettani pohjaksi. Jatkan juttua piakoin..

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 16.04.2014 klo 14:48

Söin ison keon ranskalaisia, paistettua hiillosmakkaraa, ja mausteita🙂 Mättöruokaa..tiedän, että siitä tulee aika seis olo syönnin jälkeen, mutta en välitä siitä, koska se maistui ihan sikahyvälle. Mikään terveellisen ruoan syöminen ei anna sellaista tunnetta, mitä saa, kun työntää suuhun rasvaista ja suolaista roskaruokaa. Se vaan on joskus niin hyvää. Vielä kun olisi ollut Pepsiä, millä huuhtoa kaikki se alas.. Löysin pakastimesta sinne jemmatun suklaakakun ja meinaan vetää sitä myöhemmin, kun se on sulanut. Nollaan aivojani näin tästä masennusviikosta. Jos antaisi vallan itselleen syödä ihan mitä vaan niin äkkiä lähtisi homma käsistä ja paino nousisi ihan uusiin lukemiin.

Sellaiset Finduksen pakastealtaasta löytyvät pienet kanelikierrepullat ovat myös aivan älyttömän hyviä ja houkuttelevia "lohtusyömisiä". Ne on edullisia ja myös käteviä, sulatetaan vain ja sitten syödään, ei tarvitse siis uunissa paistaa. Ja ne on tosi hyvän makuisia ja sopivia, pieniä suupaloja, joita voi syödä vaikka 7-8 samalta istumalta. Löytyy ainakin K-supermarketista, en tiedä onko muissa K-kaupoissa.

Nyt en oikeastaan jaksa tehdä mitään järkevää. Alan selailla vanhoja lehtiä ja vielä pitäisi pyyhkiä pölyt miehen puolelta yöpöytää ja jossain vaiheessa pilkkoa ananas ja kuoria nektariini ja vatkata siihen vähän kermavaahtoa, ai niin ja sitä kakkua, naaaaammmm!!!!!!

Äiti oli saanut minun askartelemaan pääsiäiskortin, jänskäsin että ehtiikö se perille. Äiti tykkäsi siitä. taidankin soittaa äidille.

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 16.04.2014 klo 18:42

Makkaraperunat ja suklaakakku sai minut odotusten mukaan ihan veteläksi..Olen van haukotellut ja meinasin nukahtaa. No, heräsinhän jo puoli neljän aikaan..mutta, olen huomannut, että heti, kun syön jotain sokerimössöä väsähdän ihan kunnolla.

Olen taas minuutin välein katsonut naamaani pienestä käsipelistä. Hirveää..en voi lakata masentumasta peilikuvastani. Joo, tiedän, että ei pitäisi koko ajan ajatella koko asiaa, mutta se on kait pakkomielle. Luulen, että hyvä ulkonäkö on ollut minulle elämässä tapa hallita kaaosta. Ollut edes yksi asia, joka on todellinen, eikä petosta. Mutta, en ole osannut ajatella, ettei kauneus ole pysyväistä..Katselin jo netistä hintoja pieniin kauneusoperaatioihin..ei ne niin kalliita ole, esim Restylanea naamaan juonteisiin. Olen kait pimahtanut, kun edes alan harkita. Kummallisinta kuitenkin on, että hiukseni, jotka ovat olleet se ykkös kauhun kohde ovatkin nyt alkaneet näyttämään hieman paremmalle. En tiedä mistä se johtuu..Hiuksiin vaikuttavia lisäravinteita olen syönyt vasta niin vähän aikaa, ettei se voi niistä johtua. Ja muutama öljyhoito ei paksunna ja kasvata hiuksia viikossa, heh. No jaa, ehkä ne ovat vain paskaiset ja siksi paksumman näköiset ja tummemman väriset. Haluaisin jollain kauneuskäsittelyllä sellaisen "ikivirkeän" ilmeen naamaani, että näyttäisin pirteälle, vaikka oikeasti olisin nukahtamaisillani. Aivan sama olisiko se luonnollisen näköinen vai ei.

Huomaan, että minulla ei ole taas mitään elämää, kun mietin tällaisia. Sen siivoamisen ja ruoan lisäksi en ole tänään tehny mitään järkevää. Tämä pms-viikko on aina samanlaista neuroottista haahuilua. Taidan alkaa kyttäämään muutamaa blogia. Elän toisten elämien kautta.

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 17.04.2014 klo 08:17

Otin illalla allergialääkkeen ja nukuin myöhempään sen väsyttävän vaikutuksen ansiosta. Vähän tokkurainen olo ollut heräämisestä saakka. No, eiköhän se mene ohi, kun tässä vähän aikaa ällistelee.

Ilmoista on ilmeisesti tulossa ihanat koko pääsiäiseksi. Mietin ulkoiluvaihtoehtoja. Joku pieni retki jonnekin? Saisi korvattua sen hautausmaakeikan aiheuttaman pettymyksen. Mutta, nämä on tällaisia ideoita vaan, katsotaan millä mallilla todellisuus makaa tänään.

Mies tekee pikku bisneksiä, joten saadaan pääsiäiseksi munarahaa🙂 Varmaan siis jonkinmoinen ostosreissukin tulee. Ja ihan kiva niin, ettei pääsiäisestä muodostu turhan ankea ilman asiaankuuluvia syötäviä. Vaikka siis mitään varsinaisia pääsiäisruokia laitetakkaan. Lammasta en saata syödä muutenkaan ollenkaan.😝

Täytyy kait alkaa vähän katselemaan peiliin jo ollaan menossa ihmisten ilmoille. Aurinkoista päivää kaikille!

Käyttäjä RainbowD2sh kirjoittanut 17.04.2014 klo 11:52

Hämmentävää, paino putoaa taas. Oma naama ei ole pariin päivään näyttänyt niin kuvottavalle.
Pääsiäishommelit on siinä, että siivoan huomenna. Ruokaa on kaapissa, mutta jos ehdin tänään töiden jälkeen yhteen hyvään ruokakauppaan, käyn katsomassa ale-kamat 😀 Näin pyhien yhteydessä saa usein halvalla kalaa ja lihaa.
Koirille kävin hakemassa puruluita ja lumpioita, on viihdykkettä taas vapaapäiville.
Lenkkeilysuunnitelmani on hieman vaarassa, kun tiputin eurolavan jalalle ja isovarvas on päkiästä asti sinertävä. Täytyy teipata, jos kipuilee.
Olin kiltti ja hain venloja uuden satsin, on kuukauden lääkkeet taas. Truxalia en ole ottanut kahteen päivään, testaan vaikutuksia.
Nyt täytyy lähteä kohti töitä ja sitten 4 päivää vapaata 🙂👍

Käyttäjä Amassados kirjoittanut 17.04.2014 klo 14:32

Ak,

vain vaivoin sain eilen hillittyä itseni etten sortunut makkaraperunoihin luettuani kirjoituksesi. 🙂 Tuli aivan järkyttävä himo! Mutta sen sijaan söin palan itse tekemääni pannukakkua. Onneksi oli Pepsi Maxia myös. (Hammaslääkärini ei ole kyllä samaa mieltä)

Restylanea on mullekin pistetty otsaan vuosi sitten tammikuussa. Puoli ampullia taisi mennä, mutta lopputulos ei ollut kovin hyvä. Olisi pitänyt aloittaa hoidot jo vuosia sitten. Otsaryppy on kuulemma niin syvä ettei siihen auta kuin botox. Sillä siitä saisi täydellisen. Pienempiin juonteisiin ja ryppyihin Restylane toimi mulla hyvin. Vähän hurjan näköinen toi otsa oli sen piikityksen jälkeen kun oli reikiä vähän siellä ja täällä, mutta isompia mustelmia ei tullut. Eikä itse pistäminen tuntunut juuri miltään kun koko otsa puudutettiin Emlalla.

Kauneus on kyllä katoavaista. Ite suren sitä etten tajunnut nauttia omasta ulkonäöstä kun olin nuori. Elin silloin koko ajan siinä uskossa, että olen vain ruma ja lihava. Nyt kun kohta 4-kymppiä räpsähtää rikki, sitä on parhaat vuodet kuitenkin jo takanapäin. Ainakin ulkonäöllisesti. Mut eipä heitetä kirvestä kaivoon! Tehdään mitä voidaan ja pelastetaan mitä on pelastettavissa. 😎🌻🙂🌻

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 17.04.2014 klo 15:57

Amassados: Kiitos, kun kerroit Restylane-kokemuksestasi. Mielenkiintoista. Minua on alkanut suuresti kiinnostamaan kevytasteinen naamani tuunaaminen. En tiedä onko se ajatus todellinen vai jotain fantasiaa. Ja tietysti jos saan itseäni "luonnollisesti" freesimmän näköiseksi niin sitten ehkä unohdan nämä "operaatiot". Luulenpa, että todellisuudessa kuitenkin tarvin jotain jämäkämpiä konsteja, kuin pelkän lähdeveden lipittelyn jos meinaan joku päivä vielä näyttää oikein hyvälle, enkä pelkästään siedettävälle. Minuakin vähän tympii, että silloin kun olin oikeasti jopa kaunis niin silti itsetuntoni oli silloinkin surkea ja löysin itsestän jatkuvasti vikoja. Tosiaan, vaikka ulkonäkö ei tärkein asia olekaan niin paljon se vaikuttaa siihen, miten itsensä kokee, mielialoihin jne. Vähän huvitti, kun kirjoitit, että sinulla alkoi tekemään mieli makkaraperunoita. Joskus harvemmin vedettynä se on kyllä älyttömän hyvää. Vaikka siitä tulee kyllä melko "tukkoinen" olo🙂 Mutta, kukapa jaksaisi ikuisesti pelkästään hedelmiä popsia, vaikka ne hyviä ovatkin. Minä olen ottanut linjan, että kuuntelen itseäni ja sitä mitä haluan. Pää-asiassa yritän syödä sekä hyviä, että terveellisiä ruoka-aineita, mutta silloin, kun tosissaan alan himoitsemaan jotain herkkua tai paskaruokaa niin annan palaa. Juu, joka kerran, kun ryystän pepsiä niin melkein pyydän anteeksi hampailtani. On se Pepsi sellaista myrkkyä, mutta silloin tällöin sitä on lähes pakko saada. Minulla on pieni pullo Pepsi Next:iä jääkaapissa odottamassa ja hekumoin ajatuksella, että voin minä hetkenä hyvänsä "poksauttaa" sen auki ja maistella sitä🙂

🙂🌻🙂🌻

Minun pääsiäinen on alkanut. Valkoisia tulppaaneja, Mignon munia ja mansikoita. Pienen levyn minttusuklaata jo vedin. Mietin juuri mitä söisin tänään pää-ateriaksi. Tuntuu, että annan periksi ja syön pizzaa. En jaksa alkaa mitään terveellistä. Vaikka kaapissa olisi vaikka mitä; kalaa, kanaa, vihanneksia, hedelmiä, grillausjuttuja (meinattiin huomenna grillata), sekä kokoelma sekalaisia namupaloja ranskalaisesta juustosta Pepsiin ja niihin pieniin kanelipulliin, joita aikaisemmin mainostin. On siis joka sorttia. Terveellistä ja ei-terveellistä. Hyvä niin. Nyt vaihdan vapaalle. Sekä aivoni, että suuni. Syön mitä huvittaa. otan rennosti. Selailen sisustuslehtiä. Luen blogeja. Suunnittelen asioita. Teen muistilistoja. Kuuntelen toisella korvalla klassista radiosta. Thank God Radio Classic, I love you! haistelen avonaisesta ikkunasta kevään tuoksuja. Tarkistan välillä mikä on taivaankannen sävy. Teen kaikkea, mutta en mitään oikeasti. Mietin ihania käsilaukkuja. Joku ihana, uusi laukku on saatava lähiaikoina. Hieman aikaa sitten ehdotin miehelle, että hypättäisiin autoo ja ajeltaisiin vain ihan summassa ympäriinsä, kamera mukana ja ottaisin kuvia kiinnostavista kohteista, vaikka tienvarren kivistä ja kannoista. Mies toppuutteli ja sanoi, että auton bensaa on säästettävä, jotta pääsemme ajelulle sitten pyhien aikana. No, tiedänhän minä, että näin asia on, mutta kun saan näitä ideoita ja haluaisin toteuttaa ne aina heti. No, ehkä parempi vain suunnata kiinnostuksena nyt kodin seinien sisälle ja vaikka syömisiin. Meinasin järjestää kaikki ihanat valkoiset tulppaanit, mansikkarasian, Mignon munat ja muita herkkuja astelmaksi tuohon pöydälle viereeni. Kelpaa sitten löffätä tässä ja etsiä inspiraatioita netistä ja lehdistä. Teen jonkinlaisen pääsiäisalttarin, heh. Harmi, kun eräs kirppis, josta olen ostanut vanhoja kortteja oli nyt kiinni. Olisin ostanut vanhoja pääsiäiskortteja siihen asetelmaan. Kyllä valkoiset tulppaanit ovat eräs maailman kauneimpia juttuja. Melkein voisin syödä nekin. Haluaisin KAIKEN: kaikki maailman herkut, kaikki ihanat kengät ja käsilaukut, koko Gantin katalogin tavarat, kaikki Jean D`Arc Livingin tavarat, kaikki Burberryt, kaikki ihanat, valkoiset kukat, kaikki valkoiset, mansardikattoiset 20-luvun talot, kaikki valkoiset purjeveneet, kaiken kauneuden itseeni..

Ja sitten heräsin ja menin laittamaan Pizzan uuniin..ja korkkasin sen Pepsin *😀*

Tervetuloa haaveiden ja kevään toiveiden pääsiäinen. Unelmien, yhtä hentojen, kuin takapihan juuri nousseet narsissit.

See You!

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 17.04.2014 klo 19:23

Alkaa olla hiljaista meidän kulmilla. Ihanan rauhallista. Naapurit ovat toinen toisensa jälkeen pakanneet laukut autoon ja huristelleet mökeille tai sukulaisiin. Parkkipaikka on ihan tyhjä. Harvinaista herkkua, vaikka rauhallista täällä on kyllä aina.

Aikaa ajatella. Mietin teitä kaikkia. Että miltä te näytätte, mitä juuri nyt puuhaatte, mitä ajattelette ja millaiselta teidän kotona näyttää? Aika jännää, että täällä vaihdamme päivittäin ajatuksia ja arjen kuulumisia ja kuitenkin olemme kaikki tuntemattomia.

Sam, ajattelen sinua. Jos olet siellä taustalla niin hyvää pääsiäistä sinulle. Olet usein mielessä ja tiedän, että olet jossain siellä, jossain puolen suomea🙂

Monange, ajattelen sinua. Kerroit meneväsi mökille. Hyvää pääsiäistä sinulle. Vaikka otatkin etäisyyttä tänne niin älä nyt ihmeessä kokonaan katoa. Kesä on tulossa ja haluan jakaa sitä sinun kanssa, kuten viime kesänäkin. Haluan seurata millaiset meidän kesistämme tällä kertaa tulevat🙂🌻

****************************

Laitoin päähän sekaisin oliivi ja kookosöljyä. Annan sen muhia hiuksissa yön ylitse. Selailin viime vuoden Kodin Kuvalehtiä. En kestä sitä reseptien määrää. Niitä pursuaa joka paikasta. Inhoan reseptejä. Ne ovat jotenkin ahdistavia. Aina niissä on sokeria ja vehnäjauhoja, sekä perunaa sun muuta paskaa, mitä en halua syödä (paitsi silloin kun saan sekokohtauksen)

Mies keittiössä pilkkoo ananasta. Ananakseen olen kait ikuisesti koukussa. Ananas, banaani, nektariini, mango..aaahhh, voisin ahmia niitä vaikka kuinka, ja mansikat..mmmm. Ja mustikat ja viinimarjat ja vadelmat.

Omenista ja appelsiineista en välitä. Ne ovat jotenkin tylsiä. Tulee kait liikaa lapsuus mieleen, kun ei oikein hirveästi vielä muita hedelmiä edes ollut, kuin nuo ja banaanit.

Löysin eilen netistä sattumalta sivuston, jonka laatija on minulle tuttu. Hän oli muistellut erään harrastuskerhon vaiheita. Mukana oli vanhoja valokuvia. Niistä kuvista löysin myös itseni, sukulaisiani ja muita tuttuja naamoja. Ne kuvat olivat suurinpiirtein vuodelta 1985. Nostalginen vuosi. Menin silloin eka luokalle. Niistä kuvista tuli kuitenkin hirveä olo. Se johtui niistä ihmisistä, ketä niissä näkyi. Mieleen palautui elävästi se ahdistava tunnelma heidän seurassaan ja heidän tekonsa ja suhtautumisensa minua kohtaan. Tajusin etten koskaan haluaisi tosielämässä enää heitä nähdä, kun pelkkien kuvien näkeminen sai aikaan tuollaisen kauhuntunteen. Tájusin, että osittain lapsuuteni on ollut hyvin ahdistava ja olosuhteet epävakaat. Ei ihme, että minustakin on tullut epävakaa.

Iltapalan aika ja aikaisin nukkumaan. Annan keholle lepoa, jotta se jaksaa viettää pääsiäistä😴🙂👍

Käyttäjä RainbowD2sh kirjoittanut 17.04.2014 klo 22:34

Nyt olisi neljä päivää velttoilua edessä. Tosin suunnittelen tässä vielä lähteväni lenkille, kunhan pesukone on valmis. Samalla sulattelen ruokaa, ettei ala kramppaamaan.
Ostin ruispaahtoleipää ja se oli aikas herkullista. Söin pekonia ja paahtoleipää. Olen aikas täynnä moisesta herkuttelusta.
Huomenna siivoilen ja alan järkkäämään mahdollisesti huoneen järjestystä uuteen uskoon.
Siinä tosin ei kauaa mene, kun neliöitä on vain 30 😀 Esimies oli vapaalla, omasta mielestäni handlasin jätkälauman ja työt sujuvasti tälle päivälle. Kotiin päästiin tuntia aikaisemmin.

Ihmisiä oli vähän liikenteessä ja lähikaupan edessä oli Walkers bussi. Kai tämä pääsiäinen saa juniorit kaipaamaan huolenpitoa.

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 18.04.2014 klo 09:04

Rainbow🙂🌻

Kuinkahan pitkä on Pitkäperjantai? Miksi ei voisi olla Pätkäperjantai? No, tänäänhän se pituus selviää.

Aamuyöllä yllätin itseni nukkumasta kummassa asennossa. Täysin poikittain sängyssä. Pää osoitti vaatekomeroihin ja koivet ikkunaan päin. Hetken siinä tunnustelin, että missä ihmeessä oikein olen. Käännyin oikeaan asentoon ja jatkoin unia kuuteen saakka. Tyyny oli kyllästetty oliiviöljyllä (laitoin sitä eilen hiuksiin). Tiesin, että tyyny sotkeutuu, mutta en jaksanut välittää.

Aamun räplännyt netillä ja syönyt raejuustoa marjacompotin kanssa. Aurinko paistaa again, mies imuroi (minähän tein oman siivousosuuteni jo eilen, vai toissapäivänä?). Tänään on ohjelmassa ainakin kuistilla grillaamista. Mitä muuta? En vielä tiedä.

Ällöttää, kun en tiedä mitä minun pitäisi ja mitä ei pitäisi syödä? Ensin ihastun johonkin ja ostan sitä. Sitten se alkaa tympiä ja jää melkein syömättä. Kun ole siitä irrottautunut alan taas haikailla sitä..Olenko hieman vaikea ihminen? Se eilinen pizza oli niin shittiä, maistui pahalle ja yäääk. Ei sitä lajia ihan pian, kitoooosss! Parempi vain pysytellä noissa keskitien, keskiterveellisissä syötävissä ja jos ne ei huvita niin olla sitten vaikka syömättä.

Mignonin ahmin jo eilen ennen nukkumaanmenoa. Se siitä sitten. Enempää pääsiäismunaa en meinaa ostaa, eikä sekään edes maistunut mitenkään ihanalle. Tuore ananas sen sijaan maistui eilen kaikista parhaimmalle, sekä mansikat. Kait alan sitten kohta vetämään pelkkää hedelmää.

Tänään on kyllä päivällä tuhti ruoka. Grillissä makkaraa ja sen kanssa meinasin itsetekoista perunasalaattia ja pikkutomaatteja. Viikolle luvattu jo väliaikaisesti melkein 20 astetta lämmintä. Siis mitä v*ttua??? Mitä oikein laitan päälleni? Ei minulla ole mitään kesävaatteita (no, jotain vanhoja rötkylöitä..) Sitten tulee onneksi vielä viilämpi jaksa ja sen aikana minun on ratkaistava tuo kesävaateongelma.

Ai niin, naama on jälleen aika kirjava. Ou jee. Luulen, että se tulee eniten vehnän ja suklaan syömisestä. Suklaa ärsyttää atoopikon (minun) ihoa. Mutta, allerginen voin olla ihan mille tahansa. Pitäisi pyytää allergiatesteihin pääsemistä. Ehkä paastoan ja katson tuleeko naama silloin punaiseksi. Sanaan "punaiseksi" sisältyy sana "seksi", mutta tämä on kaukana seksistä. Ei mitään seksikästä. Alkaa tympimään olla aina punanaama.

Täytyy alkaa järkkäämään pääsiäistä, Moikka!

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 18.04.2014 klo 11:47

Onkohan kesä tullut sittenkin meille?

Aurinko paistaa kuistille. Linnut livertävät. Oravat ravaavat syömässä. Radiossa soi klassinen. Luonto tuntuu heränneen. Olenko minä herännyt? En tiedä. Mieleltäni en ehkä ole niin täällä. Missä sitten olen? Jossain unimaailmoissa. Menneissä? Tulevissa? En tiedä.

Siinä mielessä minun kesä on alkanut, että kaivoin kaapista esille Uuno Kailaan vanhan ruonokirjan, jonka ostin viime kesänä Billnäsin markkinoilta. Ajatella. Siitäkin kohta vuosi aikaa. Minulla on vähän nälkä. En viitsi mitään isompia alkaa tässä kuitenkaan syömään, kun iltapäivällä on se grillausjuttu, että jaksan sitten kunnolla syödä.

Kaivoin kaapista viime pääsiäisenä ostettuja koristeita muutaman. Kaksi pahvista, vanhantyylistä isoa munaa, jotka voi avata ja yksi kankainen kana. Teen niistä asetelman tulppaanimaljakon ympärille.

Haluaisin kuistille aurinkotuolin, sellaisen missä voi maata ja ottaa aurinkoa. No, ehkä vielä on liian viileää. Huvittaisi saada kasvoille aurinkoa jos se vaikka auttaisi tuohon inhottavaan ihoreaktioon. Aurinkohan auttaa moneen iho-ongelmaan.

Tänään syön ne ihanat kanelipullat, vaikka naama sitten räjähtäisi. Pesin hiukset, ettei sitä oliivikookosöljymönjää tartu enää joka tyynyyn, missä makaan.

Olen hirveä sotkemaan ja huono siivoamaan jälkiäni.

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 18.04.2014 klo 12:45

Ihanaa!

Minulla on uusi kokemus. Menin ulos kuistille istumaan aurinkoon. Siinä oli ihana vain olla, silmät kiinni ja antaa auringon paistaa kasvoille. Oikaisin jalat toiselle tuolille, käärin hihat ja housunlahkeet ylös ja "näytin" aurinkoa kalmankalpealle iholleni.

Naapuri tuo kohta grillihiiliä. Hipsin siksi aikaa sisälle, kun en viitsi sen nähden olla "puolialasti" tuossa esillä. No, aika viileä tuuli siellä henkäilee, mutta ihan auringossa kyllä tarkenee olla. Varmaan nyt innostun ottamaan aurinkoa ja kärväytän naamani niin, että se punaisuus ei lopu koskaan🙂

Sääli jos ei kesällä enää asuta tässä. Kuistille saisi niin kivan "kesäpihan". Siihen aurinkotuoli, varjot. Pöytä ja tuolit jo onkin. Sitten grilli ja joku suihkulähde pulputtamaan ja tietenkin kukkia. Siinä voisi päivät löhötä. No, kovalla helteellä on kyllä siinä liian tukala. Viime kesänä ei paljon innostanut olla ulkona, kun piileksin vain sisällä ja mietin itsemurhan tekemistä.

Luulen, että tänä kesänä on hieman eri sävelet.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 18.04.2014 klo 13:58

Mul on taas joku menokausi menossa. Unet on aika lyhyet. Tänään sain itteni jopa tunniksi lepäämään. Koko ajan pitäis jotain tehä. Tein tossa 700 g lihapullataikinan (jopa gl korppujauhoista) ja se on uunissa nyt. Mietin tässä samalla mitä tekisin, kun koko ajan pitäis jotain tehä. Alan pelätä että mulla on 2 suuntainen tätä menoa.

Mua ei tonne ulos saa, kun tulipalo. En oikee jaksa mennä sinne. Parveke on kaameassa kunnossa ja ootan koska tuttu tulee auttaa mua, et se siivotaan kunnolla.

hullua, mut ootan niitä mattonpesu aikoja. Tossa lähellä on paikka. Roudataan pyörän takana niitä ja sitten pestään ja roudataan ulos kuivuuu. Tykkään vedestä, mut en tykkää uida.

Käyttäjä RainbowD2sh kirjoittanut 18.04.2014 klo 15:33

🙂👍
Voi kun olisi edes parveke, olen kade kaikille, joilla moinen on.
Olen siivonnut innolla keittiön kaappeja. Yläkaapit järkässä ja toivon mukaan helpompi pitääkkin sellaisessa tästä eteenpäin. Nyt istun hetken ja kohta lähden aurinkoon lenkkeilemään. Hiki tulee toivottavasti tuolla kelillä.
Aurinkoa voisin ottaa muuten kalpealle naamalleni, mutta inhoan poskiin tulevia pisamia.

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 18.04.2014 klo 15:56

Saloka☺️❤️

Tein kylmistä perunoista perunasalaatin ja grillasimme makkaroita kuistilla. Sitten söimme ulkona ja oli kyllä aika huikea tunne istua ulkona syömässä. Mietin, etten edes viime kesänä syönyt pihalla yhtään kertaa. Olin silloin muuten vain "pihalla"😞

Päivän ulkonäkökauhukohtaus: Hiukset aika ok. Mutta..löysin silmänalusiholta varmaan tuhat mikrohienoa RYPPYÄ! Siis hyi v*ttu.. Minun iho on niin sairaan kuiva, että rypistyn, kuin rusina. Otin heti kala ja helokkiöljykapseleita ja kittaan taas maanisesti vettä ja kyttään peilistä niitä kauheita ryppyjä. Miksi en voi olla se sileä, pirteä, kaunis kaksikymppinen, byääh!

No, ulkonaolo tänään on ollut ihan huippua. Nyt aurinko ei enää paista kuistille. Mies puhuu äitini kanssa puhelimessa. Sen jälkeen, kun minä olen puhunut äidin kanssa annan aina puhelimen miehelle ja sitten hän puhuu äidin kanssa.

Nyt en ihan tiedä mitä teen loppupäivän. Varmaan vaan olla möllään ja mietin millä saan rypyttömämmän, vähemmän kuivan ja vähemmän allergisen naaman. Siinäpä tuota taas professoritasoista työtä aivoille.

🙂👍

Käyttäjä Hämärä kirjoittanut 18.04.2014 klo 16:52

Hyvää Pääsiäistä kaikille. Lämpömittari näyttää ja ikkunasta ulkona näyttää ihan muulta kuin miltätuo sää tuntuu. Mun flunssa tuntemuksista viime viikonloppuna tulikin sitten ns. kunnon flunssa ja sitä sitten podin tämän viikon. Kamalaa. Toivottavasti ei jää mitään jälkitautia muhimaan poskionteloihin tms. Tylsä viikko oli. Äsken uskaltauduin ulos. Kunnon talvitamineet päällä hissuttelin ympäriinsä ja ihmettelin kevään tuloa. Grillikausi alkoi täälläkin tänään. Tulipas hyviä vartaita, vaikka en itse niitä tehnytkään. Enkä yleensä edes tykkää grilliruuasta.

Jospa ensi viikolla pääsisin sinne "töihin". Oli tosi tylsä viikko kun päivät makasi kipeenä. Kumma juttu, kun telkkarin katselukaan ei ollut oikein kivaa, kun sitä oli ihan liikaa. Katsoin vaikka mitä ja päivittelin itsekseni elämän menoa.

Minäkin tässä mietin, jos vaikka pääsisin pääsiäisajelulle jonnekin. Täytyypä laittaa anomus miehelle 😉. Muuten nämä pyhät kuluvat tässä ilman mitään ihmeempiä ohjelmanumeroita ja juhlimisia. Pääsiäinen ei kyllä koskaan ole ollut mulle mikään sellainen ns. vietettävä juhla. Kun en ymmärrä edes suklaamunien päälle.