Olen pääpiirteittän lueskellut viestiketjuasi. Kirjoitat tosi taitavasti! Kovia olet kokenut! On kuitenkin kantavia voimia paljon! Olet parisuhteessa, vaikutat erittäinkin toimintakykyiseltä... Toivotan tsemppiä jatkoon!

Sam Sampylä *HALIT*☺️❤️

Täällä istun sängyllä läppäri sylissä ja katselen ikkunasta laskevaa aurinkoa. En ole unohtanut sinua koko tänä aikana, siitä kun viimeksi kirjoitit silloin jo kauemmin sitten. Olen ajatellut sinua usein. Mietin vielä hieman aikaa, mitä haluan tässä sanoa ja kuuntelen samalla, kun Radio Classic soittaa juuri erään mielisävelmäni John Williamsin teeman elokuvasta Shindlerin lista. Kuuntelin sitä usein silloin, kun olin eniten masentunut. Nytkin sen kauniin haikea viulumusiikki kuulostaa surulliselle, mutta en enää ajattele itsaria, kuin ehkä hetkittäin ja harvemmin, muutaman minuutin ajan, kun saan yhtäkkisen sisäisen tyhjyyden ja näköalattomuuden epätoivokohtauksen, jonka yleensä laukaisee jokin ikävä, itseeni liittyvä asia. Siinä mielessä ehkä tilanne mennyt parempaan, ettei itsari ole enää haaveeni tai tavoitteeni, jonka varassa elän tai pyöritän päässäni 24/7, kuten esim. viime kesä/syksy pahimmat vaiheet.

Mutta..on vieläkin huonompia (lähinnä apaattisia ja tarkoituksettomia) päiviä, jolloin ei mielessä ole itsensä lynkkaaminen, mutta vituttaa ja on tyhjä olo. Tietysti, koska minulla on pohjalla epävakaa pers.häiriö niin en voi olettaa koskaan "parantuvani" täysin normaaliksi ja alttius mielenongelmille on näin aina olemassa, mutta että pärjää sen kanssa. Arvostan yhäkin sitä, kuten sanoit, ettet ala mitään kaskaa jauhamaan tänne jos ei mene hyvin. Tiedätkö, en minäkään. Olen muutaman kerran sortunut aloittamaan kirjoitukseni positiivisemmin, kuin oikeasti olen ollut ja tuntenut inhottavaksi teeskennellä jotain pirteämpää, kuin oikeasti olen ollut. Sitten olen pyyhkinyt koko tekstin pois ja kirjoittanut just, kuten fiilikset on. Siksi olen ensin ajatellut kirjoittaa positiivisemmin, että olen ajatellut näin "säästäväni" lukijoita, etten kaataisi koko likasankoa tänne ja aiheuttaisi ehkä muille huonoa tunnetta, mutta tullut siihen tulokseen, että se palvelee minua ja muita parhaiten, kun olen rehellinen. Ei minusta olisi järkeä kirjoittaa tänne jos alkaisi feikkaamaan jotain. Feikeille ja tekopirteille on netti täynnä erilaisia foorumeita, joten miksi tulla tänne teeskentelemään, enkä kyllä usko, että täällä kukaan teeskentelee, koska ei tänne nyt ihan huvikseen kirjoitella, luulisin.

Kiitos rakas ystävä, kirjoitit niin paljon kaunista🙂 On se kumma, että minuakin alkaa aina hymyilyttämään (vaikka olisin kuin kettuuntunut) kun luen kirjoittamaasi. Ehkä se on juurikin se rehellisyys ja teeskentelemättömyys, joka saa ilahtumaan kerta toisensa jälkeen. Sen jotenkin aistii ihan suoraan ja rivien välistä. Kuten jo ennen todettu, tässä maailmassa niin paljon turhaa, pintaa ja tekopyhää, ilkeyttä, piittaamattomuutta, rahan perässä juoksemista, itsekkyyttä, teeskentelyä, tyhjäpäisyyttä, tyhmyyttä, idiotismia, aatteettomuutta, huonoja käytöstapoja, selän takana juoruamista jne. Live-elämässäkin aina ilahdun suunnattomasti, kun harvoin tapaa ohimennen jonkun reilun, lämpimän ja rehellisen oloisen ihmisen. Se pelastaa koko päivän tai jopa monta päivää, kun ajattelee, että tässä maailmassa on sittenkin tuonkaltaisia ihmisiä vielä olemassa jne.

En väitä, että itse olisin millään muotoa täydellinen tai edes mitenkään erityisen hyvä ihminen, mutta yritän ainakin aina parempaan ja jonkinlaiseen hyvyyteen. Olen kait ikuinen idealisti, vaikka viimevuosina olenkin vajonnut jonkinasteiseen kyynisyyteen, jopa ihmisinhoon ajoittain. Mutta tiedän, että syvällä minussa on aina se lapsellinen uskomus, että ihmiset ovat suurimmaksi osaksi hyviä ja maailma on ihan hieno paikka😀! Hah, no joo, joskus on ja joskus ei..

Et tiedä, kuinka paljon arvostan sitä, että tosiaan olisit valmis ottamaan vieraaksi sinun paikkaan. Leikittelen ajatuksella ja kuka tietää jos tulen hulluksi joku kaunis kesäpäivä (tai mieheni tulee hulluksi, kun ei pääse mökille sitten kun se mökkimania taas iskee, tosin tänä vuonna se on minullakin, heh..) vaikka tulisimmekin, mutta..jos ollaan realistisia niin vaatii kyllä minulta jonkinasteisen kevytpsykoosin, että kehtaisin itseni ängetä sellaisena kuin oikeasti olen kenenkään luokse..🙂 Mutta koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, kuka sen tietää..mutta olen kiitollinen sydämeni pohjasta, että sinä esitit tuon ajatuksen, minusta se on reilua, hyvin reilua🙂

Itseni tekisi mieli joskus sanoa, että hyppää autoon (tai mihin nyt hyppäätkin) ja tule joskus meille kylään. Voisit nukkua vierashuoneessa. Siis joskus, mistä sitä tietää. Minua huvittaa, koska en todellakaan koskaan kutsu kotiini ketään (siis muita kuin lähimmäisiä, eikä minulla täällä ole ketään sellaisia, eikä sukulaisia)..Mutta, eiköhän minun pitäisi siihenkin varautua jo viikkotolkulla ennakkoon, että voisin vieraan tänne vastaanottaa, kun olen sen verran oman rauhani ja tapojeni orja ja muutenkin sekopää🙂 Mutta ajatus ei ole niin huono.

Haluaisin sanoa jotain tosi viisasta ja syvällistä, mutta en oikein osaa. Sen vain sanon, että hienoa, kun kävit täällä kirjoittamassa ja tietenkin olet aina tervetullut kertomaan kuulumisia, meni sitten välillä aikaa tai ei.

Ja ymmärrän todellakin tuon tunteen ja eron, mitä on ELÄÄ tai vain OLLA. Itse kamppailen noiden olotilojen välillä melkein kaikenaikaa. Ne elonhetket tuntuu olevan aika nopeita syöksyjä taas päin olemista, vain olemista.

Nyt menen leikkaamaan ananasta (Muistatko vanhan, olikohan Sliippareiden hoilotuksen, "älä pure mun ananasta, ananas on afrikasta.." hah, alkoi vain soida päässä, kun mietin ananaksen laittamista..😀

Palataan Kuomaseni, jookos? Voi Hyvin!

Kookosrasvaa... hmm... Mä olen nyt talvella syönyttota mahottoman isoa vitamiinipilleriä. Se on auttanut siihen ettei hiukset rasvotu ees viikossa. Muutenkin tuntuu että hiukset on vahvemmat ja kauniimmat. Takkuihin se ei ole auttanut. Pitäis vaan muistaa joka päivä harjaata tämä pehko, mut aika usein teen ni, että laitan se pampulalle ja menoks. Mulla ei ole päänahkakaan enääkutinut, kun laitoin silloin kerran aqualan jotain öljyä päänahkaan. Mahtaako sellaista olla enää apteekissa. heti kun tämän kirjoitin, alko kutii 😀

Toivottavasti sun kasvosi alkaa parantuu. Mulla on yks juttu yhessä arassa paikassa, ei ihan niin arassa, mut kumminkin. Uskalsin kysyy eilen äitiltä neuvoja, miten sen saan rauhottuu. Istuminen on vaikeaa ja kaikki housut sattuu. En pysty näkemään suuren mahani vuoksi, mut pystyn kokeilemaan ja se on kipee. Anteeksi että tälläisiä kirjoittelen. Mutta kun toi finni (?) on hiukan eksynyt yläkerrasta alakertaan 🙂

Emily🙂🌻 Kiitos todella paljon kauniista palautteesta. Se ilahduttaa ihan oikeasti, että joku vaivautuu kertomaan minulle noin kivoja asioita🙂 Toivottavasti pysyt linjoilla jatkossakin. Kaikkea hyvää sinulle!

Saloka: Minähän suorastan rakastan lukea kaikkea rehellistä tilitystä, oli aihe sitten mikä tahansa. Minä aikanaan olisin halunnut hoitoalan töihin (minulla oli valtava kiinnostus "hoitaa" muita ihmisiä. No, siihen koulutukseen en silloin teininä päässyt. Sittemmin tein jaksoja vanhainkodeilla ja totesin, ettei se työ ole minua varten, koska ei se ole enää sellaista ihmisläheistä vaan enemmänkin teknistä suorittamista kovassa kiireessä ja paineessa. Olen sitten aina ollut hyvin kiinnostunut toisten vaivoista liittyivätpä ne sitten päähän tai alapäähän, heh..Niinpä sinunkin kertomus finnistä oikeastaan piristi minun päivää (joo, taidan olla vähän omituinen..) Tietysti omien sairastamisesteni ansiosta on myötätuntoni kaikkia vaivoja kohtaan vielä korostunut. Nykyään, kun näen, että joku linkuttaa jalkaa tai on jokin muu näkyvä vaiva niin ajattelen aivan eri tavalla myötämielisesti ja liikutun siitä, mitä ennen kuin itsellä oli mitään terveysongelmia. Joo, naama alkaa olla jo parempi, että kehtaa ihmistenilmoille jne. Mainitsin aiemmin Betadine-liuoksen, joka on tosi hyvä kotikonsti kaikenlaisiin haavoihin, näppylöihin ja tulehduksiin (siis pieniin ihosellaisiin) Miehellä oli kerran nivusessa joku pieni paiseen tapainen. Ei tietty suostunut menemään lääkäriin sen kanssa. Niinpä puhkaisin sen paiseen ja laitoin siihen useita kertoja päivässä B:a ja koko roska parani pikavauhtia. Jos ei ole jodiallergiaa niin B on tosi hyvä aine. Käyttäväthän ne sitä leikkaussaleissakin. Minua jäi kiinnostamaan, että mitä vitamiinia käytät? Toivottavasti sinun "F" alkaa parantua🙂👍 Kiva, kun kirjoitit!

🙂🌻🙂🌻

Käytiin miehen kanssa sen verran liikenteessä, että Kelassa setvimässä sitä kummallista takaisinperintä-asiaa ja minun täytyy kirjoittaa Kelaan oma selvitykseni siitä ja kiinnostaa koko homma, kuin kilo sitä itseään. Minulla ei ole yleensä ollut mitään ongelmia Kelan kanssa, kumma kyllä, sillä miehellä ollut yhtä tappelua koko selkäsairausaikansa eli n. 4 vuotta. Ilmeisesti olen papereiden mukaan niin umpihullu ja toivoton tapaus, että Kelakin on nostanut jo kätensä pystyyn minun suhteeni. Odotan vain milloin lopullinen eläke paukahtaa. Eihän se ajatus miellytä, mutta tiedän, etten ole työelämään suuntautumassa kait koskaan niin tavallaan se on ihan sama olenko jatkuvasti kuntoutustuella vaiko sitten ihan oikealla eläkkeellä. Työeläkettähän en saa koska minulle ei ole kertynyt tarvittavaa työssäolomäärää (koska olen ollut yksityisyrittäjä ja maksanut vain vähän yrittäjäeläkettä) ja jos joskus jollain konstin jatkaisin töitä niin se olisi varmaan sitten sitä yrittäjän hommaa eli julkisiin töihin en tule koskaan menemään.

Vähän ajeltin ja käytiin ruokakaupassa. Oli ihan piristävää olla liikkeellä, vaikka ilma onkin yllättävän viileä ja tuuli tosi kova. Olisi kannattanut olla lakki päässä. Aamulla huomasin, että hiukset ovat aivan kookosöljyssä ja liiskaantuneet, vaikka eilen pesinkin huolellisesti sitä öljyä pois. No, jouduin pesemään hiukset ennenkuin lähdettiin minnekään. V*itun rasittavassa vaiheessa nämä minun hiukset. On epämääräisen mittaista (kaikki eri mittaista) ja kiinni ei viitsisi paljon pitää, kun katkoo niin kovasti hiuksia ja sitten ne ei kasva ikinä ja nyt pitäisi niskasta leikata sitä laholatvaa pois ja sitten ne taas lyhenee, mutta jos en leikkaa niin ei se söherö enää kasvakaan ja voihan venäjä!!!!! Ennen oli niin ylihelppoa, kun oli se penskasta asti kasvatettu pitkä (ja paksu!) tukka, jota tarvitsi vain joskus siistiä ja siinä se. Saattoi pitää auki tai kiinni tai ihan mitä tahansa ja aina näytti hyvälle. Alan harkitsemaan sittenkin sen hienon peruukin hommaamista kesäksi, vaikka en periaatteessa sellaista jaksaisi enää käyttää. Minullahan on se "vanha" peruukki, mutta sovitin sitä yksi päivä ja se näytti jotenkin ällöttävälle. Ehkä pitäisi pestä se tai jotain..

Ruokakaupassa oli jäätelöallasta täyttämässä jäätelöfirman konsulentti. Nainen, joka oli todella lihava. Siis oikeasti, ei vain "tavallisen" pulleva vaan jotain 150-170kg ja melko lyhyt. No, etsin pakastemustikoita samasta altaasta ja aloimme niistä juttelemaan. Sanoin, että minun pitää välillä syödä mustikoita, etten saa joka päivä ahmia jäätelöä, kuten tässä taannoin..Aloimme sitten puhumaan painosta ja laihduttamisesta. Se nainen oli todella herttainen ja mukava. Kertoi suoraan, että on yrittänyt laihduttaa vaikka millä dieeteillä, eikä onnistu laihtumaan. Kaikki suvussaan ovat hyvin painavia. On käynyt lääkärissäkin monet kerrat ja kaikki sokeri, kilpirauhasarvot tsekattu jne. No, olihan hän tietysti lihavan näköinen, mutta rehellisyyden nimissä minusta hän oli ihan hyvän näköinen ja kasvoilta nätti. Ei hän ollut yhtään huonon näköinen, vaikka olikin niin "iso". Meinaan tällä vain sitä taas kerran, että ihminen voi olla ihan hyvän näköinen vaikka minkä painoisena ja näköisenä. Yritän ajatella, etten minäkään ehkä ole NIIN hirviön näköinen, kuin aina ajattelen. Vaikea tietää miten joku muu näkee minut.

Kun lähdimme liikkeelle en meikannut yhtään, koska en halua ärsyttää ihoa millään ylimääräisellä. Hiukset kötöstin pienelle poninhännälle. Olin aika tylsän näköinen eteisen peilissä. Mutta..pokkana laitoin helmikorvanapit, Burberryn kaulahuivin (joo, on se tosi aito..) kermanvärisen tikkitakin, pillifarkut ja saappaat. Ja käsivarrelle LV (sekin on tosi aito..heh) keikkumaan ja tuumasin, että saa kelvata koko maailmalle. Jos on muuten "tylsän" näköinen niin muuten siistillä ja "laadukkaan" näköisellä lookilla saa aina hieman lisää pelivaraa.

Muuten kaikki on niin vaiheessa..asuntoasiat ja kaikki. En oikein pysty keskittymään kunnolla mihinkään, kun "huolet" häiritsevät mielenrauhaa. Teen vain kaikkea pinnallista ja helppoa. En taivu mihinkään luovaan toimintaan. Montakin asiaa on hoitamatta, mutta en vain jaksa/pysty/kykene niihin nyt tarttumaan.

Seuraavaksi ohjelmassa on päiväruoka, joka tänään on yllättäin täysjyväriisiä, katkarapuja ja thaimaalaista kastiketta. Mustikoita on sulamassa. Uusi ananas nököttää pöydällä. Graavilohta. Raejuustoa. Vichyä. Kanaa. Toistan itseäni päivästä toiseen, mutta lopultahan ne syötävät on aika yksinkertaista ja samaa, mistä nyt milloinkin tykkää tai on saanut päähänsä syödä.

Palataan🙂👍

Tuolla se vielä on, mut hiukan parempana (jollei koske). Ehkä jään tämänkin jälkeen henkiin ☹️

MÄ ajattelin kesän jälkeen kysyy lääkäriltä eläkettä.Olen varmaan 10 vuotta ollut ekana saikella ja sit kuntoutustuella. Jos tipun siitä, mun tarvii uudelleen kouluttaa itteni ja siihen en kykeene tällä muistilla. Enkä tiä kuinka kauan jaksan töitä ees tehä. Pelkkä kurssilla käyminen kerran viikossa oli raskasta saati sitä kun joudun 3 päivää jossain käymään peräkkäin.

Autiotalon Kuunvalo,

Komppaan Emilya. Olen lukenut ketjuasi sieltä täältä ja palaan tänne joka päivä lukemaan kuulumiset. 🙂 Olet vahva ja elämänhaluinen, vaikka takana on vaikeita aikoja ja vakavia sairauksia. Toivoisin itselleni pienen rippusen sitä tarmoa, joka kuvastuu kirjoituksistasi.

Itselleni otsikkosi on tällä hetkellä hyvinkin osuva. Minulla on tosin "vain" tämä F42.3 tällä hetkellä, mutta siinäkin on jo tarpeeksi ja kesän ajatteleminenkin ahdistaa. Kesään liittyi niin paljon odotuksia, toiveita ja suunnitelmia ja nyt ne on kaikki romuttuneet ja likaisessa erossa ryvettyneet. 😭

Saloka: Se on aina helpotus, kun joku haava tai pahkura alkaa paranemaan, eikä tarvitse ainakaan lääkäriin sen vuoksi lähteä🙂 Minäkin olen nyt ollut kuntoutustuella reilut 4 vuotta ja ajatellut myös pikkuhiljaa neuvotella eläkkeen mahdollisuudesta. Saattaa olla, että tulee vielä kuntoutustukea, mutta sen jälkeen ajattelin hakea eläkettä. Ainakin selvittää sen mahdollisuutta. Minä en ole yhtään innostunut mistään "kuntouttavasta" toiminnasta, siis että pitäisi aina jonnekin mennä ja siellä jotain tehdä. Onneksi viimeisimmässä lääkärin b-lausunnossa lukee, että "kuntouttava toiminta ei tällä hetkellä ole ajankohtaista.." Saan olla siltä osin rauhassa. Olen kyllä aina ollut semmoinen, ettei minua mikään harrastuspiiri tai ryhmätyöskentely ole kiinnostanut. Ehkä kouluaikaisen kiusaamisen vuoksi. Mieluummin mälvään yksin/miehen kanssa sen mitä teen.

Amassados: Suurkiitos kauniista ja tsemppaavasta kirjoituksestasi. Kiva kuulla, että käyt lukemassa. Tuollainen palaute aina kirkastaa päivää kummasti☺️❤️ Minullakin on muutaman vuoden takainen kokemus erosta, joka tuli 14 vuoden jälkeen, aivan yllätyksenä. Itse luulin kaiken olevan hyvin. Mies olikin jo parisen vuotta elänyt selkäni takana kaksoiselämää ja järjestänyt selustansa kuntoon. Ja sitten vain otti ja lähti. Tosin kävi minua vielä noin puolen vuoden ajan kiusaamassa eri tavoilla, jopa ollessani psyk.osastolla eron aiheuttaman romahduksen vuoksi (menihän minulta silloin alta koti, työ, parisuhde ja taloudellinen toimeentulo tuosta vain, sormia napsauttamalla) En tiedä miten olisin selvinnyt kaikesta jos en olisi tavannut nykyistä miestäni. Onhan minulla ollut kaikenlaista, mutta jokaiselle se oma masennus on aivan tarpeeksi iso asia ja täyttää koko elämän ollessaan pahana. Minäkin olen epävakaa persoona ja sellaisille ihmisille on tyypillistä ahdistua ja masentua ym. Vaikutat lämpimälle ja hyväsydämiselle ihmiselle. Kaikkea hyvää sinulle ja tervetuloa vastakin🙂🌻

🙂🌻🙂🌻

Harmaa ja pilvinen ilma. Iltapäiväksi sadetta. Minulla on tänään vähän vedoton päivä. Mies aloitti aamulla imuroinnin ja minä liityin siivoukseen mukaan, vaikka ei olisi oikeasti niin huvittanut. Minua alkaa vähän tympimään, kun tulee niin vähän liikuttua ulkona. Mutta, kun se lenkkeileminen on minulle vähän hankalaa ja muutenkin tuntuu tyhmälle lähteä tuonne tien päälle toikkaroimaan ilman mitään asiaa. Huh, en kyllä ole kovin urheilullinen ihminen. Mutta en minä viitsi itseäni pakottaa jos ei ollenkaan huvita. Pitäisi tehdä taas vaihteeksi joku metsäretki tai vastaava, siellä voisi sitten liikutella itseään. Olen kyllä suoraan sanottuna nyt aika laiska. Teen vain välttämättömimmät ja fiilistelen ja kuuntelen musiikkia ja näpräilen kaikenlaista einiinhyödyllistä, luen lehteä tms. Syömiset on nyt taas saatu oikeistua terveemmälle linjalle, eikä juurikaan tee mieli ahmia niitä kakkuja sun muuta. Tiedän kuitenkin, että jos nyt alkaisin maistella kakkuja tai jotain pikkuleipiä niin jäisin taas heti koukkuun. Pakko olisi saada kesään mennessä muutama kilo keveämmäksi.

Mieli kyllä askartelee melkein taukoamatta sellaisten asioiden parissa mitä olisi mukava tehdä ja suunnittelee kaikenlaista..täytyy varmaan laittaa niitä ideoita paperille ylös, että kun tulee sopiva fiilis niin voi sieltä sitten katsoa, että "mitä pitikään tehdä".

Yksi suunnitelma (eräänlainen retki) olisi sellainen, kun haluaisin mennä käymään uudestaan (olen kerran käynyt pari vuotta sitten) miehen kotitalolla, joka on muutaman kymmenen kilometrin päässä. Oikeastaan se on enemmänkin mieheni vanhempien aikanaan asuma iso, vanha talo maaseudulla päin. Koko porukkahan oli oikeasti ihan stadilaisia, mutta miehen muutettua kotoa jo nuorena vanhempansa muuttivat tähän "sukutaloon" maalle ja mieskin siellä vietti paljon aikaa. Se on tosi kaunis, mutta asumaton ja nyt jo ränsistyneessä kunnossa. Mieheni vanhempien kuoltua talo myytiin eräälle, nyt jo vanhalle miehelle, joka ei ole viitsinyt tehdä sille mitään (!) Vähän kurjaa, että talo on ollut asumatta ja mennyt asumattomaan kuntoon. Se on siis oikeastaan autiotalo, mutta autiotaloksi siistikuntoinen, ettei mitään ole hajotettu, ovet ovat lukossa jne. Kävimme siellä kerran, saimme omistajalta avaimen ja hän lähti meidän kanssa käymään siellä talolla. Siellä oli vielä jotain miehen vanhempien tavaroitakin jäljellä ja saimme silloin sieltä vähän tavaraa mukaankin. Nyt tuli mieleen, että vosi taas mennä käymään siellä..siellä on vielä joitain tavaroita, jotka haluaisimme sieltä jos vain saamme ja olisi muutenkin kiva tehdä retki sinne. Samalla voisi käydä miehen vanhempien haudalla ja syödä vaikka jotain eväitä (ei tietenkään siellä haudoilla, heh..)

Siinä voisi olla yksi kevätretki. Kevätretki kakkonen olisi sitten sinne metsään, jossa oli se grillipaikka. Siellähän kävimme jo aikaisemmin, kun otin sieltä valokuvia.

Taitaa tämä päivä mennä vähän haaveillessa, mutta menköön.

Tänään en ole syönyt, kuin vasta mustikoita ja raejuustoa. Kanat on uunissa ja täysjyväriisi kypsyy kattilassa. Syön siis annoksen riisiä, kanaa ja kaikkea mitä siihen keksin lisätä🙂

Ohops... meni vahingossa nuo diagnoosini numerot väärinpäin. 🙂 Siis F43.2 eli sopeutumishäiriö. Psykiatrin mielestä tilani on tästä erosta ja isän kuolemasta johtuvaa "kovalevyn täyttymistä yli sietokyvyn".

AK, miten sinulla epävakaa persoonallisuus on ilmentynyt? Onko loiventunut vanhemmiten? Olen alkanut pohtia omaa tilaani ja olen entistä enemmän sitä mieltä, että olen ollut epävakaa mieleltäni varmaan lapsesta asti. Muistan, että äiti vei minua 80-luvulla jonnekin "kasvatusneuvolaan", kuten silloin paikkaa kutsuttiin. Olin aika pieni silloin, ehkä ekaluokkalainen. Muistan, että äiti keskusteli toisessa huoneessa jonkun kanssa ja minua haastatteli jotkut tyypit. Useamman kerran siellä käytiin, mutta äiti ei ole ikinä kertonut miksi lopetimme siellä käymisen.

Joskus muistan kysyneeni miksi aloimme käydä siellä, äiti vastasi sen johtuvan minusta. Koska kirjoittelin kuulemma outoja lappuja (tyyliin naapurin akka on sika jne). Kenellekään ei kai tullut mieleen, että silloinen jatkuva ja paheneva fyysinen ja henkinen väkivalta kotona olisi kenties aiheuttanut lapsella oireilua. Äitihän vaikeni siitä asiasta täysin. En usko, että siellä neuvolassakaan kertoi isän hakkaavan lapsiaan juovuspäissään. Kulissit piti pitää yllä viimeiseen asti.

Luin epävakaasta persoonallisuudesta netistä ja melkein kaikki oireet täsmäävät. Minulla ei ole koskaan ollut halua vahingoittaa itseäni, mutta muuten olen kyllä ollut lapsillenikin aika ankara kasvattaja. Etenkin esikoinen on saanut kokea kovia. En ole osannut olla kauhean hyvä äiti, liian nuorena hänet sain. Hänenkin syntymänsä jälkeen masennuin. Olin monta kuukautta neljän seinän sisällä haluamatta mennä ulos ja tapaamatta ketään. Kaupassa kävin vain ostaakseni lapselle ruokaa ja itelleni suklaata ja sipsejä. Paino nousi 10 kiloa pienessä ajassa. Se on aina ollut ongelmanani.

Sellaista vuoristorataa elämäni on ollut viimeiset 20 vuotta nyt kun tarkastelen sitä vähän eri perspektiivistä. Ihme, että olen pystynyt olemaan työelämässä ja menestynytkin vielä sillä saralla. Ylennyt ja pärjännyt vaativassa työssä. Psykiatrin mukaan olen vain työntänyt omat ongelmani maton alle niitä isommin käsittelemättä kunnes nyt mieleni sietokyky on ylittynyt. 😭

Tämä tukinet on tullut tarpeeseen. Lohdullista tietää ja lukea ettei ole yksin omien ongelmiensa kanssa, vaikka yksinäisyys tuntuukin imevän syövereihinsä ja hukuttavan alleen.

Syötiin miehen kanssa kanaa ja riisiä.

Ulkona on koko päivän ollut hämärää ja sateista, synkkää. Ei se nyt niin ole haitannut, mutta hieman ollut sellainen vedoton olo, kun hämärää ja unettavaa.

Mies on lukenut erästä S. Kingin kirjaa, joka ilmestyi viime keväänä ja sain sen silloin synttärilahjaksi. Minä luin eilistä Kodin Kuvalehteä ja laitoin päähäni tällä kertaa oliiviöljyä. Mustikoita ja mansikoita on sulamassa ja meinaan yhdistää niihin vielä mangoa ja ananasta, sekä hieman kermavaahtoa, mums! Ehkä myös raejuustoa.

Blenderi seisoo kaapissa käyttämättömänä. En ole oikein oppinut vielä tätä smoothiesysteemiä, vaikka sitä on ollut jo vuosikaudet ja varmaan olisi ihan hyvä juttu. Luultavasti moni terveellinen mössö menisi paremmin kurkusta alas hieman juoksevammassa muodossa. Minulle saa tänne ilmoittaa hyviä (ja terveellisiä) smoothie-reseptejä (Salokan ketjusta luinkin jo yhden Rainbown reseptin) Taidan myös tutkia netistä mielenkiintoisia ohjeita. Tietysti tästä smoothie-hommastakin innostun vasta, kun toiset on sitä vetäneet jo monta vuotta. Olen kaikessa aina niin hidas jos on trendeistä kyse, ehkä siksi etten oikein välitä niistä (mutta silti kuitenkin sitten jossain vaiheessa saatan jostain jutusta innostua)

Katselen myös netistä muutamaa blogia, sekä muutamaa nettihuutokauppaa (käsilaukkuja ja sen sellaista..) Haluaisin ostaa jonkun ihanan, aidon Louis Vuittonin, mutta ne on niin kalliita, että voisin ehkä ostaa sellaisen käytettynä, vaikka nekin on kyllä kalliita. Vähän inhottaa, kun kesä tulee niin ei voi saappaita käyttää vaan täytyy laittaa jotkut typerät kesäläpyttimet (I hate kesäkengät, varsinkin ballerinat ja muut läpyskät) Ihanat saappaat ja ihana käsilaukku on kyllä ihaniaaaaaa!!!!!

Mies menee paloittelemaan ananasta (se oli Lapinlahden Linnut tietenkin, joilla oli se ananas-biisi, eikä Sliipparit, kuten sekoilin jossain aiemmin) Muistan ainakin Mikko Kivisen alasti hoilaamassa sitä biisiä (varmaan saanut trauman siitä)..taidan mennä paloittelemaan mangot. Minulla taas pyörii tämä maaninen hedelmä-marja-teatteri täällä🙂

Ylikypsä ja ylimehukas mango voi "mehustaa" koko keittiön. Varokaa!

Kaikki hedelmien ja vihannesten (ja varsinkin vihannesten) käsittely ja kuoriminen, paloittelu jne. on aina ollut minulle jotenkin vastenmielistä hommaa. Se on niin tyhmää ja sotkuista. No, äsken aloitin mangoista ja koitapa saada ihan ylipehmeäksi kypsynyt mehua truuttaava mango avattua ja paloiteltua nätisti ja ilman mehusuihkuja joka suuntaan. Huh, mikä sotku. Sen jälkeen ananas, helppo nakki, koska mies oli sen jo leikellyt valmiiksi ja minä vain paloittelin. Sitten mansikat ja mustikat (sulaneet, ylimehuisat). Otin joka vaiheeseen uuden kulhon ja kupin, kun sitä mehua oli joka astiassa ja inhotti kun se valui joka paikkaan. Lopulta sain "hedelmäsalaatin" tehtyä ja kerman vatkattua, mutta keittiön tiskipöydällä lainehti hedelmämehua ja mehuisten kuppien ja kippojen kasa. Tietysti siivosin ne ja sitten söin hedelmät, hyvää oli. Kypsän mangon maku varsinkin aivan hurmaava.

Oikein hedelmällinen ilta siis. Vähän hanakala kirjoittaa, kun en näe kunnolla mitään. Sain oliiviöljyä silmiinikin (laitoin naamaan ja jotenkin sitä töhrääntyi silmiin) ja nyt on sellainen öljyinen kalvo silmämunien pinnassa ja saa räpytellä koko ajan, että näkisi. No, aamulla siivottiin, mutta muuten olen onnistunut vain tekemään sotkua tänään. Olenpahan ainakin tehnyt jotain vaikka sitten sotkien.

Minä koen, että olen tehnyt jo kaikki tämän päivän hommat ja päivä voisi jo vaikka loppua. Nyt aion vain löffätä ja kuunnella klassista ja miehen horinoita. Ei vaiskaan, eihän mies mitään horise, kun kiltisti lukee kirjaa.

Oliiviöljyt saa jäädä päähän yön yli. Pesen ne aamulla tai sitten, kun jaksan🙂

Monange: Olet mielessäni ja mietin, mitä sinulle kuuluu? Toivottavasti hyvää☺️❤️

Mulla tuppaa räjähtämään aina tuon aamusmoothien teossa asioita pitkin keittiötä 😀

Mustikkaa roiskin kuukausi sitten pitkin poikin ja vieläkin löydän pisteitä seiniä pyyhkiessäni.
Kävin lenkillä ja puistossa koirien kanssa. 7 kilsaa meni melko tahmeasti, mutta tasaisesti. Olisi pitänyt tankata enempi ennen, mutta oli vaara, että maha alkaa kiusaamaan lenkillä. Nyt ei krampannut, mutta jalat olivat jäykät.
Seuraavaksi pohdin kaupoille lähtöä. Sain päähäni, että tarvitsen KeepCupin kahvilleni 😀
Ilma on ankean harmaa ja märkä , mutta tirpat sirkuttaa joka paikassa. Jos illaksi piristäisi itseään jollain pienellä hyvällä syömisellä.
Ehkä olen sen ansainnut.

Mun hedelmäsalaatista tulee aika anoreettinen, jos sellaista alkaisin tekee. Mut on mulla tuolla kaapissa ananasta ja persikkaa. Joskus tarvii muistaa ne käyttää, ennen kun menee vanhaksi.

Täällä kirjoittelee vähän alakuloinen AK.

Aamusta nukuin minun asteikollani melko pitkään eli seitsemään. Väliin mahtui tietenkin se pakollinen "liri" aamuyöstä. Otin illalla antihistamiinin ja sehän aina antaa unta, kun on väsyttävä. Ihan hyvä unilääke (Histec).

Aamiainen oli hieman omituinen. Eiliset ananaksen ja mangon jämät yhdistettynä riisi-raejuusto-kermavaahto-sössöön. Joo, ei ollut kyllä oikein hyvää, siis se kermavaahto ja raejuusto yhdessä😝 Mutta, halusin kokeilla. Olenhan nykyään sellainen luova ruokataiteilija Jumalan armosta. Insiraation iskiessä yhdistelen vaikka mitä.

Aamiskan jälkeen halusin lähteä jonnekin "retkelle". Miehellä oli tiedossa naapurin autonrämppäyskeikka puolen päivän jälkeen, joten ennen sitä oli päästävä liikkeelle. Ajelimme harmaassa sumussa ja tihkusateessa hieman maaseudulle päin ja taas kerran tirkistelin ihastuneena noita vanhoja, ruotsalaistyylisiä taloja, jotka näyttävät ihan pienille kartanoille. Joka toisen kohdalla huudahtelin: "ihana talo"! Ja jokaisen ulkorakennuksen, aitan tai sensellaisen kohdalla "tuonne olisi ihana mennä penkomaan"! Kuika ihanaa olisi muuntautua näkymättömäksi ja voisi vain mennä ihmisten taloihin ja piharakennuksiin vohkimaan kaikki mielenkiintoiset esineet. No, vähän sopimaton ajatus, mutta kuitenkin.

Varsinainen "retkikohde" oli ERITTÄIN vanha, ruotsinkielisten hautausmaa. Miten viehättävä paikka! Pieni, kaunis ja täynnä todella vanhoja hautakiviä alkaen aina 1800-l. alusta saakka. Eräässä yksinäisessä, pienessä kivessä luki sama etunimi, kuin minulla ja se oli todella vanha hauta, opettajattaren. Niin siinä luki ruotsiksi "Opettajatar". Harmittelin, ettei tullut kamera matkaan. Sieltä vanhalta, sumuiselta hautausmaalta olisi saanut upeita kuvia. Kävelimme siellä melko kauan. Kun kävelimme sieltä pois huomasin tien laidassa hevosaitauksen, jossa kaksi hevosta. Vanhat hevosajat palasivat mieleen ja oli pakko käydä lähempää katsomassa niitä kahta. Tulivat heti nuuskimaan ja silitin niiden pehmeitä turpia. Ihania!

Sitten tulimme ruokakaupan kautta kotiin. Minä olin kaupassa ihan tööt, enkä keksinyt mitään järkevää ostettavaa, kun mietin, ettei minulta puutu oikein mitään.

Niin, nyt iltapäivä ja alkuilta on olleen vähän apaattiset, koska minulle tuli yhtäkkiä tosi flunssainen olo silloin kun tultiin kotiin. Kurkku kipeä ja väsynyt olo, hieman palelee ja nenä vuotaa. Mies valitti jo eilen kurkkukipua. Mittasin, mutta ei ole lämpöä.

Kotiin tultua söin lisää hedelmiä ja riisiä tuorejuustolla täytettyjen graavilohirullien kanssa.

Loppupäivän olen vain löffännyt ja otin puolikkaan pamin, kun alkoi tulla tosi tyhmä olo, myös henkisesti. Etsin netistä uusia huivinsitomisohjeita ja harjoittelin niitä. Olen ollut aina tosi huono saamaan huivin solmittua siististi. Plärännyt blogeja ja taisi lähteä p*askan olon vuoksi mopo käsistä kun ensin vedin (tuossa äskettäin) kylmän hiillosmakkaran sinapin kanssa ja sen jälkeen banaanijogurtin ja otin pakastimesta suklaakakun sulamaan, vaikka päätin etten anna millekään roskaruoalle valtaa nyt. Henkinen ote murtui kuitenkin.

Mies korjaa naapurin autoa. Olen yksin kotona ja ihan hyvä niin. Saa olla rauhassa veto pois. Nakutan vain nettiä ja kuuntelen Classicia. taidan käydä tsekkaamassa joko sukliskakku olisi sulanut..Tuli kamala halu herkutella.

Muuten tämä päivä hieman tylsä.

Ps. Inhoan jälleen peilikuvaani. Pidän Burberryn huivin kaulassa ja nostin etuhiukset ylös jotta näyttäisin enemmän ihmiselle🙂

Mies meni autokorjauksen jälkeen vielä kauppaan.

Toi minulle Pepsi Maxin, sipsipussin ja Fazerin sinistä.

Yllättäen ne eivät maistuneetkaan oikein hyvälle..

Tänään siis vierailin hautausmaalla, näin hevosia ja opin vihdoinkin solmimaan huivin siististi.

Nyt istun vielä läppärin kanssa. Mies nukahti tuohon viereen.

Mietin ottaisinko sittenkin vielä suklaakakkua, saisinko siitä mitään nautintoa?

No, huomenna taas uusi päivä.

Olen täällä vieläkin..

Mies nukkuu pikkuhuoneessa, koska halusin alkaa nukkumaan jo aikaisemmin. Minä istun täällä yhä läppi sylissä.

En ole yksin.

Seuranani (pitkin sänkyä ja yöpöydällä lojuen); Sipsipussi, Pepsi, Suklaakakku, Suklaalevy. Ai, lähtikö vähän mopo käsistä? No emmää ny tiiä.

Kaikista maistelin vähän ja mikään ei maistunut hyvälle..

Taitaa loppua minun sekoilut herkkujen kanssa.

Jos en nyt laita nukkumaan niin huomisesta voi tulla aika mielenkiintoinen.

Siispä, Hyvää Yötä!