Lohtua toi lyömätön yhdistelmä: Kylmäsavugraavilohi, Philadelphia-tuorejuusto ja tuore vehnäpatonki Cociksen kanssa. Maistuu aivan bagelille. Lohtua täällä tarvitaankin..

Tuli tieto, ettei saada sitä asuntoa, mitä eilen käytiin katsomassa. Minähän salaa mielessä toivoin, ettei saataisi sitä, koska en tykännyt siitä. No, mies on aika raivona, koska sen mielestä tästä asunnosta täytyy (monestakin syystä) päästä eroon. Ja niin kauan, kuin ei saada uuttaa asuntoa joudutaan olemaan täällä. Minä taas tapani mukaan olen nyt kun tästä pitäisi pois lähteä alkanut täällä viihtymään, enkä haluaisi muuttaa mihinkään. Toki tajuan, ettemme voi asua kosteusvaurioidessa ja liian kalliissa ja muutenkin aivan päin honkia olevassa asunnossa, mutta en kyllä haluaisi mihinkään inhottavaan 60, 70, 80-luvun kerrostaloonkaan jonnekin kämäiseen lähiöön. Täällä kun ei valitettavasti oikein muuta ole ja näitäkään ei tahdo saada ja nekin ovat aivan ylihintaisia.

Mies on raivoissaan, mutta tapansa mukaan hiljaa. Tunnelma on aika kireä ja minä meinaan masentua siitä. Vaikka minulle ei olla vihaisia niin jotenkin otan senkin itseeni. Itse olen aivan hiljaa, että saan miehenkin vähän rauhoittumaan. Ja toisekseen en jaksa juuri nyt edes ajatella koko vaikeaa asuntoasiaa, kun ei se JUST nyt miettimällä parane.

Minä vain inhoan tällaista tunnelmaa. Se myrkyttää kaiken. Minun pitäisi alkaa itseäni siivoamaan, mutta tuntuu, etten jaksa, kun tunnelma laski tällaiseksi. Täytyy yrittää orientoitua. Yritän mielessäni suunnitella uusia kortti-ideoita, mutta hieman vaikeaa on olla luova, kun on kireä tunnelma.

Menen taas jonnekin mielikuvitusmaailmoihin.

See You!

Uusi makuelämys: Tuore ananas ja sen kanssa kookoskermavaahto, mums! Vedin kupillisen iltapalaksi juuri.

Olen uppoutunut koko iltapäivän ja illan kahden ihanan blogin tutkimiseen, joista sain vinkkiä toisaalta. Sellaisia pukeutumis, sisustus, ruoka ja matkustusjuttuja. Näitähän on nykyään pilvin pimein, mutta en ole niistä tähän asti pahemmin kiinnostunut. Jostain syystä olen nyt aivan lumoutunut erään "Gant-naisen" blogista, se on hurmaava! Ja saman henkilön Instagramissa vietin varmaan pari tuntia kuvia katsellen. Lisäsin sen heti suosikkeihin.

Minä tulen AINA jälkijunassa kaikessa. Nämä blogit on olleet suosittuja jo varmaan sata vuotta ja minä vasta nyt alan niistä kiinnostumaan. Voi, hoh hoijaa. Vähän myöhäinen sytytys. Olen kait aina niin omissa mielikuvitusmaailmoissani, etten aina heti innostu mistään "uudenaikaisista" tai uusista jutuista. Tai oikeastaan olen aina luullut, että olen niin erityylinen, ettei kenenkään tyyli sovi omaani, mutta nyt alan löytämään näköjään sellaisia.

Välissä kävin suihkussa ja "siivosin" itseni perusteellisesti huomista lekuria varten. Minua suoraan sanottuna inhottaa mennä sinne, mutta pakkohan se vain on. Muuta en ole sitten tehnytkään, kuin syönyt ja roikkunut läppäri sylissä ja taas päivä vilahti ihan liian nopeasti ja se fittan Kodin Kuvalehti ei TAASKAAN ollut postilaatikossa!!!! Taidan kohta lopettaa sen tilauksen..

Heippa AK🙂

Toivon sydämestäni, että löytäisitte hyvän, kivan ja teitä miellyttävän sopivan hintaisen asunnon.
Kyllä sitä tosiaan kaikilla on niitä mielialan vaihteluita. Tänne onkin hyvä kirjoittaa tuntemuksistaan, kun toiset ymmärtää.
Haluisi auttaa jotenkin, mutta se on auttamista, kun myötäelää kirjoittamalla, toisten vaikeuksissa.

Hyvää kevättä ja jatkoa sullekkin🙂🌻

Pippa2☺️❤️

Perjantai. Yö oli hieman levoton ja nousin ylös puoli kuuden aikaan. Aamutoimia ja Radio Classicia. Aamupalaksi luova sekoitus kaapin antimista eli tällä kertaa avokadoa, tonnikalaa ja fetaa muutamalla tipalla sitruunamehua. Ja sitä ennen vettä, vettä (olen koukussa veteen) Luin eilen eräästä blogista vinkin kookosöljyllä tapahtuvan "suunpuhdistukseen" eli Oilpulling. Aamulla herätessä (ennen hampaidenpesua ja syömistä) suuhun teelusikallinen kookosöljyä ja purskutellaan hiljokseltaan 10-20min. Huom! Ei niellä vaan lopuksi syljetään koko roska roskakoriin (ei siis viemäriin, koska öljy jähmettyy siellä) Idea? Kookosöljy tappaa ja "kerää" suusta bakteereja ja muuta moskaa, mikä päätyisi muuten elimistöön. Myös hampaat ja ikenet, sekä kieli "puhdistuvat" erityisen hyvin. Tämän päälle hampaat pestään sitten normaalisti ja suu huuhdellaan. Meinaan ottaa tuon rutiiniksi.

Aurinko paistaa ihanasti. Täällä asuntokiukuttelu jatkuu. Mies höpöttää asiasta taukoamatta ja minä haluaisin ottaa vähän iisimmin. Mies ehdottelee sellaisia alueita ja paikkakuntia, jotka eivät minusta tunnu yhtään varteenotettaville. Sitten selvästi mielessään hermostuu, kun minulle ei kelpaa "mikään". Huoh.. En olisi uskonut, että täällä leveyksillä on NÄIN hankalaa löytää edes suht siedettävä ja siisti asunto kohtuulliseen hintaan. Helsinki-Vantaa-Espoo akselilla se näyttää oleva erityisen hankalaa. Ja ne luottotiedot..kun niissä merkintöjä niin olet sama, kuin paskaläjä tai rikollinen. Kukaan ei halua vuokrata ainakaan mitään hyväkuntoista asuntoa.

Asiaa ei sitten paranna täällä kotona se, että mies koko ajan stressaa ja hermoilee asiasta. Minä haluaisin miettiä asioita rauhassa ja koen, että mies painostaa ja saa minutkin hermostumaan. Minä en ensinnäkään olisi halunnut taas muuttaa (vuosi sitten tähän muutettiin) mutta kun kerran pakko nyt on niin koen jo siitä valtavaa stressiä, enkä kestä enää miehen painostamista siihen päälle. Hirveää, kun tuntuu, että on ihan tuuliajolla, kun joutuu vain koko ajan muuttamaan ja muuttamaan, eikä voi lopulta mihinkään (näköjään) jäädä. Tulee tosi turvaton olo.

Minä yritän kaiken paineenkin keskellä pitää elämää kasassa ja jonkinlaista siedettävää tunnelmaa yllä. Minusta elämän pitäisi olla viihtyisää myös vaikeissa tilanteissa. Mies ei ymmärrä sellaista. Hän ilmaisee kiukkua ja purnaa koko yhteiskunnan olevan paska, on koko ajan negatiivinen ja hermostunut ja hermoromahduksen partaalla. Minun huomioiminen siinä unohtuu kokonaan. Alan taas tuntea olevani täysin toisarvoinen. Välillä tuntuu, että kaikki menee jatkuvasti alaspäin, kuin lehmän häntä. Suhdekin..

Eilen mietin, että tulisinko toimeen yksin? Mietin, että eroan ja muutan lähelle äitiä. Minulla on äitiä ikävä. Enkä koskaan enää alkaisi parisuhteeseen, kun ne on niin rasittavia (silloin kun rakkaus tuntuu paenneen jonnekin marsin kiertoradalle ja kaikki on LIIAN arkista) No, tiedänhän etten sitä tee, mutta kait sitä saa ajatella..

Tänään se lekuri stadissa iltapäivällä. Kiinnostaa, kuin kilo sontaa, mutta käytävähän se on ja saan ainakin noita jalkoja siellä arvuuttaa. En osaa oikein mitään järkevää tehdä, kun odotan vain sitä lääkäriin lähtemistä. Kait se sen verran aina jännittää. Kuulenhan siellä tulokset viimeisistä kontrollikuvauksista.

🙂👍

Vaikka muuttaminen on aika rankaa, niin mun tekisi mieli taas vaihtaa paikkaa. Vuoden asunut tässä ja jotain uutta haluiaisin. Kai se on siitä, kun ei pysty muuttamaan asioita elämässään, niin edes asunnon vaihto toisi uusia asioita elämään. Työpaikkaakin haluaisin vaihtaa taas. En vaan pysty mihinkään pitkäaikaiseen.
yyh, jotenkin tuo öljyllä purskuttelu kuulostaa ällölle 😀
Mä en kaipaa niinkään parisuhdetta ja jonkun kanssa asumista. Mulle riittäisi vaan joku fyysinen suhden, jonka kainalossa saisi myös pötkötellä, kun siltä tuntuu. Olenko kamala, kun näin ajattelen naisena?
En vaan usko, että kukaan minuun haluaa koskea. Yksi kaveri on, jota hyödynnän tällä saralla, mutta asutaan niin kaukana toisistamme tällä hetkellä.
Kaikki vaan tuntuu niin hankalalle ihmisjutuissa. Toisille noi suhdejutut tuntuu ihan kertakäyttökamalle. Suhteita tulee ja menee. Mulla ei ole edes mahdollisuutta niihin.

Rainbow🙂🌻

Eilinen päivä oli ihan bueno. Aamupäivästä käytiin isossa supermarketissa, kun siellä oli tarjouksessa avokadot, mangot, isot katkaravut ja paljon muuta, mitä yleensä syön. Pyörittiin siellä ja yhtäkkiä mies äkkäsi, että kello on jo niin paljon, että meidän pitää lähteä ajamaan stadiin sinne lekuriin tai myöhästytään. En tajua, miten aika oli mennyt niin nopeasti. Aika vilkkaasti pyrähdettiin kodin kautta, ostokset jääkaappiin ja hurjaa vauhtia kohti stadia. No, lopulta ajoissa perillä.

Lääkärin luona meni hyvin. Sain hyviä uutisia. Tauti on onnellisesti pysynyt hevon kuusessa eli sitä ei siis ole🙂😀! Alan pikkuhiljaa uskoa, että jään henkiin ja elämä jatkuu tästä. Se on ihan hyvä tunne, pitkästä aikaa..

Lekurin jälkeen käytiin vielä uudestaan kaupassa, kun aamupäivällä jäi proggis kesken. Ostin kaikkea hyvää, terveellistä peruskamaa, kuin myös herkkuja, mums! Ihan siksi, että juhlistan vähän hyviä uutisia, joita sain. Mieskin oli iloinen puolestani. Illalla naapuri tuli kylään ja oli ihan mukavaa.

Tänä aamuna tehtiin oikea suursiivous, voisi sanoa kevätsiivous, isompi. Tosin ikkunoita ei vielä ole pesty. Pistin vähän sisustusta keväiseen, kevyeen suuntaan ja kaikki loppu talvinen varastoon. Tuli ihan hyvä fiilis, kun aurinko paistaa, koti on siisti ja päivitetty vuodenajan mukaan. Sellainen tunne, ettei ahdista, eikä masenna ja kesä voi pikkuhiljaa alkaa tulemaan.

Naapuri on taas meillä kylässä ja mies teki ruokaa koko porukalle. Nyt relaan vähän aikaa ja kuuntelen klassista. Meinasin myöhemmin askarrella yhden kuvan vanhoihin kehyksiin. Ja mitä lie vielä keksinkin. Ja tietysti syödä herkkuja..Ihan kiva lauantai. Mieliala on ehkä alkanut pysymään nyt parempana. Suunnitellaan kesäksi jotain mökkireissua, ehkä pitempää.

Taitaa valoisuus ja kesän tuleminen sittenkin alkaa kantamaan🙂

Sunnuntai on mennyt ihan mukavasti.

Yö hieman levoton. Heräilin useaan kertaan, mutta nukuin sitten hieman pitempään. Aamiaisen jälkeen väänsin vielä sisustusta kohdilleen (kaivelin kaapeista lisää keväisiä esineitä) Ihan kiva niitä oli laittaa paikoilleen. Tsekkasin parin blogin päivitykset ja sain niistä taas hieman ahaa-elämyksiä🙂 Joutuu varmaan tilaamaan kohta Nykistä espressomukin (vitsi..) Maistellut ihanaa vadelma-kerma-marenki kääretorttua ja pieniä kanelikierrepullia (söin vaivaiset 7 kipaletta..) Annoinhan itselleni luvan syödä nyt koko viikonlopun, mutta silti tuntuu menevän ahmimisen puolelle. Eilenkin tuli mätettyä aika huolella. Minulla on aikaisemminkin elämässä ollut kausia, jolloin olen ahminut hulluna (en kuitenkaan oksenna) enkä oikeastaan tunne huonoa omaatuntoa. Yleensä, kun tunnen mieleni enemmän hyväksi niin haluan sitä nautintoa maksimoida sitten myös syömisellä.

Käynyt läpi taas yhden kaapiston heittäen raakasti menemään, millä ei ole tekoa. Löysin sellaista, mitä en edes muistanut. Pari isoa matkakassia ja yhden käsilaukun. Vanhoja pitsejä (joita voin käyttää askarteluun) yhden vanhan puuvillatilkuista ommellun päiväpeitteen, jonka laitoin pesuun ja meinaan ottaa käyttöön. Paljon meni jätesäkkiinkin. uskomatonta, että yhden jääkiekkokassin pohjalta löytyi vielä exän sukkia ja muuta sadan vuoden takaista kamaa, huh.

Koti on tosi siisti ja vähän kivaa keväistä ilmettä (siitäkin huolimatta, että tästä ollaan lähdössä) Miehen selkä on romuna ja hän on lepäillyt. Pyykkikone hurraa. Mieliala on ollut yllättävän hyvä tai paremminkin tasainen ja enemmän toiveikas, kuin pitkiin aikoihin, sekä olen päivittäin innostunut tekemään asioita, mikä tuntuu ihan hyvälle.

Jospa tämä tästä🙂

Ihan liikuttaa ajatella, kuinka hienosti Susijengi piti yhtä ja tsemppasi toisiaan sen pimeän kuolemanajan ylitse akselilla joulunseutu-kevät. Ehkäpä meille kaikille lopulta kesä tulee ja mieli herää eloon, kenellä mitenkin. Sen tiedän jo, että mitään itsarikesää tästä ei tule. Suunnittelen edelleen sitä mökkireissua jne. Tottahan varmaan huonompia päiviä tulee välillä, mutta en oikein jaksa uskoa, että mitään totaaliromahduksia tai osastoreissuja. Niitähän ehtii sitten taas syksyllä ja pimeään aikaan😉

Monange olen ajatellut sinua monena päivänä. Olen myös miettinyt, että mitähän kuuluu Sampylälle eli Samille, Hämärälle ja Mariannelle jne. Laittakaa kevätkuulumisia jos vielä täällä käytte.

Minä olen nyt mieli täynnä kaikenlaisia inspiraatioita liittyen ruokaan, kodin sisustukseen, pukeutumiseen ja harrastuksiin. Toteutan niitä minkä ehdin ja lepään aina välillä.

🙂👍🙂👍

Hei taas, olen ollut mökillä koko viikonlopun. Oli tosi ihanaa. Olen urheillut joka päivä, siitä olen tosi hyvillä mielin, ja saanut sokerinkäytön kuriin (ei mitään makeaa, ei leipää, mutten katso kovin tarkkaan jokaikisen tuotteen ravintoaineita, koska jos haluaisi niuhottaa, niin ei söisi mitään missä on yhtään lisättyä sokeria, sitähän kun on joka paikassa). Olenkin sitten syönyt kaikkea muuta senkin edestä. Mutta olen lukenut, että keho ottaa aina yhden "käskyn" vastaan kerrallaan, opettelee ja totuttelee siihen, ja vasta sitten on aika lisätä seuraava. Eli nyt ensin ulos huonot ruoat, ja sisälle paremmat, ja sitten aletaan syynäämään annoskokoja ja semmoista enemmän. Tai siis näin suunnitelmissani, voihan olla että mitä tahansa tapahtuu😉

En ole käynyt, kun vähän loukkaannuin / kyllästyin tähän, että viestiini ei kukaan kommentoinut mitään, vaikka ymmärrän kyllä, että hölmöä käytöstä. Mutta en jaksa hölistä jos ei kiinnosta. Mietin sitten omassa päässäni. Sen osaan kyllä 🙂 Mökillä oli oikein loistavaa. Mutta kuitenkin tänään, kun olin samoilemassa metsässä monta tuntia, niin alkoi ihan jostain tyhjästä itkettää! Nikottelin sitten ihan kunnolla siellä keskellä ei mitään. Kai se puhdisti. Jotenkin sitten kun sitä aloin miettimään, niin aloin itkeä entistä enemmän jotenkin sellaiselle ajatukselle, että se ihminen, joka tulen olemaan tulevaisuudessa, on joku ihan toinen, kuin se kuka olen nyt, enkä voi häntä tuntea vaikka miten haluaisin, ja samaten en enää koskaan tule näkemään sitä ihmistä, mikä olen ollut vaikka viisi vuotta sitten. ja mietin kaikkia lapsuuden juttuja. miten niistäkin on vaan kokoajan enemmän aikaa. Tämä on taas tätä samaa minun sielunmaisemaan, ajankulun haikeutta ja sitä, ettei saa otetta mistään ja mikään ei ole ikuista ja kaikki murenee ja ihmisten polut on omia, ne vain välillä saattaa risteytyä toisen kanssa, mutta kukaan, ei Kukaan voi kuitenkaan kulkea sitä samaa polkua Koskaan kuin sinä olet kulkenut, ja tulet kulkemaan. Ja se, ettei voi Tietää, mihin se polku ikinä vie. Siinä on periaatteessa toivoa, mutta minulle se on tosi surullinen ja haikea ajatus myös! Kaunis, ja juhlallinenkin, mutta todella haikea. Tämmöisiä mietteitä tänään, vaikka aika zen olenkin. Saunoin, ja kävin heittämässä talviturkit😎 Tykkäsin. Tunsin jotain yhteyttä maahan.

Nyt nukkumaan, huomenna töitä, vaikea orientoitua siihen taas, tosi vaikea. 😝 Hyvänyönhalit täältä😴🌻🙂🌻

Monange : Olen pikkiriikkisen kateellinen, kun pääset mökkeilemään tähän aikaan vuodesta. Meillä on saaressa mökki ja jäiden lähtöön joutuu odottamaan, että pääsee taas nauttimaan tuosta ihanuudesta.

Tänävuonna oletan, että pääsee hieman aiemmin. Pitääkin tarkastaa jäätilanne netistä, kun välimatkaa mökille on muutama sata kilometriä täältä pk-seudulta.
Odotan sitä hetkeä, kun auto on purettu ja vene käännetty saareen siirtymistä varten. Kaverin näkeminen tuolloin on kanssa asia mitä odota. Välillä on ihan järjetön ikävä.

Monange☺️❤️

Kuulosti tosi ihanalle tuo mökkiviikonloppu. Tekee taatusti pääkopalle hyvää päästä yhteyteen luonnon kanssa🙂 Olet rohkea, kun heitit jo "talviturkin". En ole ainakaan tahallani ollut vastaamatta. Katsoin viimeisintä kirjoitustasi (siis edellistä) ja muistan sen lukeneeni, kuten aina kaiken, mutta sattui kait sellaiseen saumaan, että siinä oli jotain häsmäkkää ja jäi vastaamatta😳 Kuten sanoin, ei kuitenkaan tahallisesti.

Ymmärsin hyvin tuon ajatuksesi ajankulusta, ihmisistä ja omista poluista. Minullakin on aika ajoin hyvin samanlainen tunne ja myös ikävä sitä ihmistä, joka olin muutama vuosi sitten. Tiedostan, että nyt olen mikä olen, mutta koskaan enää en ole se sama. Kait tähän liittyy jotain ikäkriisiäkin, kun vuodet vain vilahtelevat ja itse vanhenee. Jotain sellaista haikeutta ja ajatusta, että rapistuu ja elämä siinä sivussa.

Minun elämä on niin pientä nykyisin. Vapaat, suuret linjat ja aktiivit ovat pudonneet pois. Osa luovuuttakin samoin. Luultavasti kaikki raskaat tapahtumat ja mielenterveysongelmat ovat jättäneet jopa pysyviä "jälkiä" aivoihin ja kognitiivisiin toimintoihin, ainakin siltä tuntuu. Ainakin psykoosin väitetään jättävän jälkiä, ettei olisi ihan samanlainen, kuin ennen sitä. Minun on väitetty olleen psykoosissa ainakin kaksi kertaa. Itse en ole oikein varma onko niitä ollut..en tiedä.

Minun tilanne on kuitenkin jo paljon parempi, kuin esim. vuosi sitten. Työelämään tuskin enää palaan koskaan, ainakaan aiemmassa määrin tai ainakin se on pitkän ajan juttu. Mutta toisaalta en sinne haluakaan. Ei merkitse sitä, etten haluaisin tehdä kaikenlaista, omille voimavaroilleni sopivaa jne.

Mielialani on ainakin tasaisempi ja luovuus on herännyt jollakin asteella, vaihtelee päivittäin. On asioita itsessäni, joihin en ole tyytyväinen, mutta täytyy vain uskoa niiden voivan siitä vielä parantua.

Uskoni elämään ja siihen, että se voisi olla vielä ihan tyydyttävää on nyt paljon vahvempi, kuin kertaakaan vuoden sisällä.

Tietysti pienempiä tunneheittelyitä ja kyllästymisentunteita on päivittäin, kuten nyt esim. harmaa ilma ja yleensä maanantai ja huolet asumisasioista. Yritän kuitenkin nousta näiden asioiden yläpuolelle ja ajattelen, että menee miten menee jne.

Korjaan taas ruokavaliotani viikonloppuisen ahmimisen jälkeen. Yritän keskittää nyt ainakin viikkoisin terveelliselle linjalle ja viikonloppuisin vapaammin.

Saattaa olla, että minulla ei ole enää niin paljon sanottavaa tänne. Sellainen tunne, että taidan keskittyä nyt enemmän itse elämiseen. Ei takoita sitä, että lopettaisin kirjoittamisen, mutta olen kait siirtynyt johonkin seuraavaan vaiheeseen elämässäni ja suuntaan katsettani enemmän ulospäin sisimmästäni. Saatan siis kirjoittaa harvemmin, mutta varmasi silti kerron kuulumisiani.

Nyt jo tätä kirjoittaessani tuli heti ikävä sinua Monange ja muutamaa muuta henkilöä😞 Mutta kyllähän me toivottavasti voimme kuulumisia tänne päivittää aina kun siltä tuntuu?

Iso ja keväinen hali☺️❤️☺️

hali ☺️❤️☺️

Saloka☺️❤️☺️

Ilmeisesti kukaan ei uskonut minun poistuvan täältä, enkä itsekään uskonut, kuin ehkä pari tuntia. Heti sen päätöksen jälkeen, että vähentäisin/lopettelisin kirjoittamista tänne minulle tuli tosi ontto ja tyhjä olo.

Varmaan tämä Tukinet on jo niin osa jokaista päivää ja kirjoittaminen rutiini, että vieroitusoireita pukkaa jos jättää "kertoja" väliin. Aika sairasta, että olen onnistunut addiktoitumaan tähänkin.

Tänään on ollut pitkästä aikaa melko yhdentekevä ja paska päivä. Eilen illalla kasvot alkoivat kutista ihan sikana ja menivät ihan punaiseksi. Tuntui, että koko naama lähtee irti ja teki mieli raapia se irti.

Aamulla: Naama punainen, turvonnut, ärtynyt jne. Ihan hirveän näköistä. En ole voinut/kehdannut lähteä kotoa minnekään. Saattaa olla, että vanha "ystäväni" atooppinen ihottuma on vuosien ja vuosien tauon jälkeen saapunut taas moikkaamaan minua (kova stressi voi laukaista sen). Olen ollut masentunut peilikuvastani. Toinen masennuksen aihe on hiukseni. Jonkin aikaa ne kasvoivat aika hyvin ja näytti, että myös vahvistuvat, mutta nyt..näyttää, kuin ne olisivat alkaneet jotenkin ohentua ja muuttua ihan luiruletiksi. Wau, tosi mieltä piristävää olla punanaama ja kohta kalju. Mikä sen hauskempaa näin kesää vasten. Vieläköhän tuota joutuu ottamaan peruukin uudelleen käyttöön? Voi huoh..

Olen kait sitten turhamainen, mutta tällaiset ulkonäkökatastrofit saavat minut täysin tolaltaan. Saatan alkaa jopa hetkellisesti miettimään, että ei tämän näköisenä elämisessä ole mitään mieltä, että olisiko itsemurha sittenkin vaihtoehto? No, ei ole, mutta silti mietin niin. Siihen alan jo tottua, ettei minusta koskaan enää tule sitä nuorta ja kaunista, joka olin..mutta että tällaiset extrakatastrofit vielä sen peruskaamean ulkonäön lisäksi.

Aamulla, kun heräsin olin jo valmiiksi jotenkin masentuneen oloinen. Ei sitä osaa selittää, mutta ehkä joku tajuaa. Sellainen olo, ettei jaksa tsempata ollenkaan ja on vain, mutta ei elä..on kuin joku robotti ja tuskin hymyilee koko päivänä (siis jos ei ole pakko hymyillä, jos on vain kotona koko päivän).

Ehkä olen masentunut myös siksi, että tajusin etten voi koko ajan etsiä mielihyvää herkkujen syömisestä. Luulen, että ihoni on mennyt huonoon kuntoon juurikin kaikkien herkkujen ahmimisesta. Vaakalla en ole viitsinyt edes käydä, mutta tiedän, että ehkä jopa pari kiloa tullut.. Kuitenkin kaipaan niin paljon sitä ihanaa tunnetta, kun olen hyvällä tuulella, toiveikas kaiken suhteen ja työnnän suuhun jotain ihanaa suklaakakkua. Suunnittelin jo valmiiksi kuinka herkuttelen kesällä sitä sun tätä, mutta saattaa olla, että olen jopa allergisoitunut nyt jollekin ruoka-aineille, enkä voi mättää kaikkea jos en halua olla naama punaisena hela tiden.

Eikä tässä vielä kaikki..Olen saanut isovarpaaseeni kynsivallintulehduksen, joka on niin saamarin kivulias, etten voi laittaa kenkää jalkaan. Siksikään en voi lähteä kotoa nyt minnekään. Olen hoidellut sitä kylvettämällä varvasta ja puhdistamalla sitä Betadinella (maailmankaikkeuden tehokkain ensiapu kaikkiin haavoihin) katsoin nämä ohjeet ihan terveyskirjastosta. Sitten tietysti mentävä lekuriin jos ei ala parantua, mutta on se nyt jo hiukan parempi.

Tännehän se oli tultava sitten valittamaan. Tunnen itseni melko luuseriksi kaiken vuoksi. Sellainen (melkein) kaikkivoipaisuuden tunne on vaihtunut taas kerran tyhjään, masentuneeseen ja itseinhoiseen oloon. Ja inhoan sitä..

Ja myös tiedän, että tästä ei voi mennä kuin taas tämän päivän kerrallaan eteenpäin. Ja tiedän, että tulee taas parempaa. Mutta aina juuri tällä hetkellä se ei lohduta.

Aurinko paistaa ulkona ja minä katselen sitä ikkunan läpi. Kyllä se silti heti vähän piristää mieltä, kun aamulla oli ihan harmaa ja sumuinen ilma, joka korosti alakulon tunnetta.

Mitään en saa tänään aikaiseksi, koska kaikki motivaato on jossain Mopen persiissä. Siispä vain olen ja käännyn sisäänpäin..Saattaa olla, että alan katselemaan autiotalon kuvia, ehkä mietin henkimaailmaa, koska se on tänään kiinnostavampi, kuin tämä maailma.

I miss you all..😞

Moi Kuunvalo. Pakko tunnustaa, etten ole käynyt täällä tosi pitkään aikaan, mutta jostain syystä hetki sitten tuli sellanen fiilis, että nyt pitää käydä katsomassa, mitä tänne kuuluu. Kävin läpi muutamia edellisiä viestejä ja sinä olit taas kerran ensimmäinen, joka sai minut hymyilemään ensimmäistä kertaa todella, todella pitkään aikaan. Mietit yhdessä viestissä, mitä minulle ja monelle muulle kuuluu, eli maailmassa on vielä sittenkin yksi ihminen, eli sinä, joka muisti olemassaoloni, vaikka en ole kirjoittanut tänne pitkään aikaan. Kirjoitit kauniisti myös siitä, miten susijengi tsemppasi pitkän talven yli ja olet siinä oikeassa, ainakin osittain. Minusta ei kauheasti tainnut olla apua tsemppiosastolla, mut sinusta oli sitäkin enemmän, kiitos siitä. En minä unohda tuollaisia asioita, vaikka en ole paikalla ollutkaan.

Minulla on menny tänä keväänä kaikki niin vituiks, etten ole halunnut synkistellä täällä. Ei ole kovin montaa hyvää hetkeä osunut vuoteen 2014, mut siihen on ilmeisesti jo tottunu. En voi sanoa edes olevani elossa, olen vain olemassa, ainakin toistaiseksi. Tekis ihan tosissaan mieli kirjoittaa edes pari mukavaa sanaa, mut paskaa en jauha, eikä mulla ole mitään positiivista sanottavaa omista kuvioistani. Aina se kuitenkin tulee itselleen yllätyksenä, kun on ihan paskana, kaikki päin helvettiä ja silti onnistuu vielä jollain tavalla pahentamaan tilannetta. Ei taida tulla pohja vastaan tarpeeksi nopeasti. Ei nimittäin jaksas enää yhtään mitään ylimäärästä, mut eiköhän sitä järjesty, vaikka istuu yksin kotona verhot ikkunassa ja puhelin kiinni, ettei vaan vahingossakaan näkis muita ihmisiä, kun siitä ei seuraa ikinä mitään hyvää minulle, ei ainakaan tässä kaupungissa. Tulee kirjaimellisesti puukkoa selkään.

Mut kuten edellä kerroin, sinä sait minut hymyilemään, kuten niin monta kertaa ennenkin. Muistan sinua lämmöllä ja toivon sulle (teille) kaikkea hyvää. Toivottavasti tuleva kesä piristää teidän kaikkien elämää. Minähän kutsuin sinut mökkeilemään. Heitä ukko autoon ja aja meidän mökille, majoitus järjestyy vaikka koko kesäksi. Sinne minäkin pakenen heti, kun jäät lähtee järvistä. Jos vaan selviytyy sinne asti. Koskaan aikasemmin se ei ole ollut näin tiukalla, jaksaminen siis. Kiitos sulle vielä kerran kaikesta, ehkä käyn taas joku päivä moikkaamassa sinua, jos se vaan sopii. Vaikka en tänne mitään kirjottaiskaan, niin en minä unohda sinua. Odottelen edelleen täällä kotona, jos se oma kulta koputtas vielä jonain päivänä oveen.

*HALI*

-Sampylä

Keskiviikko.

Tänään kirjoitan jo heti aamusta. Yö oli vähän huono. En ottanut illalla allergialääkettä (väsyttävä antihistamiini) ja heräsinkin taas tapani mukaan viiden jälkeen. Kävin lirillä ja takaisin nukkumaan. Onneksi nukuin puoli seitsemään. Näin unta leijonista, janoisesta kissasta ja Vexi Salmesta.

Eilinen päivähän oli aika huono. Illalla kaikki kulminoitui, kun vuokranantajalta tuli erittäin tylyä meiliä liittyen erääseen asiaan. Tuntuu tosi pahalle, että olemme vuoden asuneet tässä asunnossa hoitaen vuokrat säntillisesti ja pitäen asunnon erittäin siistinä ja muutenkin eläen asiallisesti ja sitten vuokranantaja on silti noin tyly. Hirveitä, kylmiä bisneksentekijöitä nämä pääkaupunkiseudun asunnonomistajat. En ole tottunut näin epäinhimilliseen käytökseen.

Se sitten laukaisi tosi ahdistavan olon ja ratkesin itkemään ja raivoamaan, kuinka voi mennä kaikki perseelleen ja miksi v*tussa kaiken pitää olla niin vaikeaa? Ja itkin tietenkin.

Nyt ei ole ihan niin masentunut olo. Vähän apaattinen kyllä, kun mietin tätä asuntotilannetta jne. Tuntuu, ettei jaksaisi, eikä haluaisi miettiä mitään ongelmallisia asioita eli juuri niitä mitä pitäisi ratkaista. Tekisi mieli miettiä vain kaikkea hyviä ja miellyttäviä ja innostavia asioita.

Täytyy taas keskittyä itsensä kokoamiseen. Naama ei onneksi ole enää kuin vähän punainen. Hiukset ovat ihan yhtä paskat, kuin aiemminkin. Meinaan laittaa tänään lakin päähän kauppaan mennessä. Tai en ole ihan varma. Menen ilman jos kehtaan. Olen aika neuroottinen nyt ulkomuotoni suhteen.

🙂🌻

Olen ollut puoli päivää muovipussi päässä. Inhoan niin paljon omaa naamaani. No, ei kait..vaan laitoin hiuksiin "naamion" kookosöljystä. Laitan siis kuiviin hiuksiin ja hieron päänahkaan ja annan olla monta tuntia. Laitoin vielä muovipussin päähän tehostukseksi. Idean sain netistä, kun aika monet käyttäneet ja kun kerran sattuu kaapissa olemaan. Olen nimittäin vähän kyllästynyt sen syömiseen, joten käytän loppupurkin sitten hiuksiin.

Monange, eikö sinulla ollutkin kauniit hiukset? Oletko kokeillut tuota kookosta hiuksiin? Eräs Intialainen hiusöljy eli Amla hairoil on myös suosittua hiusten kasvattamiseen ja vahvistukseen ja meinaan testata sitä heti kun saan perseeni raahattua luontaistuotekauppaan sitä ostamaan. Sitten luin oluen käyttämisestä hiustenhoidossa🙂 Siis ihan ykkösolutta päähän ja saunaan. Vanha konsti, mutta en ole ollenkaan varma haluanko tuota olutta kokeilla. Sittenhän on vielä lukuisat kampaamojen erikoistuotteet ja suun kautta otettavat ravinteet jne. Oikea tuotteiden viidakko. Olen varmaan niin hullu, että kokeilen niitä kaikkia.

Koin äsken makuelämyksen, meinasin mennä ihan taivaisiin sen kanssa. Ostin jo ajat sitten pussin Vogelin täysjyväriisiä. Lapsuudenkodissani sitä oli AINA tarjolla ja silloin suorastaan inhosin sitä. Sen vuoksi olen vasta nyt "uskaltanut" sitä taas alkaa kokeilemaan ja voi hyvät hyssyrät, että se oli hyvää ja maukasta!!!! Jäin oitis koukkuun. Se on aivan eri asia, kuin tavalliset Uncle Bensit sun muut. Luomulaatuinen ja kaikki riisin tärkeät osat ja ravinteet tallella. Hinnaltaan aika edullinen ja yhdestä pussista tekee monta satsia. Ja sitä voi käyttää vaikka minkä kanssa. Tällä kertaa laitoin kulhoon riisiä, katkarapuja ja thaimaalaista kastiketta ja wow, että oli hyvää.

Aloin kokeilemaan tuota riisiä siksi, koska pakko löytää uusia vaihtoehtoja, kun entisiä "epäterveellisempiä" pistän pois. Maku on ainakin sikahyvä ja toivotaan, ettei vatsa tykkää kyttyrää äkillisestä kuitulisäyksestä, kun ei ole tottunut. Muutenhan tuon pitäisi olla suolistolle mitä parhainta. Tuosta riisistä voi tehdä terveellisiä jälkiruokiakin, joita meinaan kokeilla lähitulevassa.

Emme menneet tänään kauppaan, koska huomenna on muitakin asioita niin menemme kaikki sitten yhtä-aikaa. Kelalta tuli joku paskalappu, että minulle olisi maksettu asumistukea liikaa vuonna nakki ja sitä pitää sitten mennä setvimään. Siis en tajua, miten Kela alkaa yhtäkkiä kyyläämään jotain taivaanvanhoja juttuja ja äkkää sieltä, että maksettu liikaa. Kelahan on aikanaan itse sen maksun laskenut ja myöntänyt eli sehän on sen oma sössi jos minulle maksavat "liikaa" (eli niitä naurettavan pieniä roposia).

Ajan kuluksi tutkin tänään vanhoja valokuvia, jotka ovat äidin lapsuudesta ja nuoruudesta, sekä minun vauva ja pikkulapsiaikaisia kuvia. Ja sukulaisten kuvia. Eniten kiinnostaa näistä kuvista aina uudelleen etsiä niitä 50-luvun miljöitä ja vaatetyylejä ym.

Oikeastaan nyt ei niin tee mieli mitään kakkuja tai suklaata vaan enemmänkin banaania, mangoa ja ananasta, ehkä pieni kermavaahtonokare päälle. Ehkä syön niitä illalla, ennenkuin ne mätänee hedelmävadille.

SAM! ☺️❤️

Et usko, kuinka iloiseksi tulin, kun luin sinun viestin. Olin jo varma, että olet häipynyt ja unohtanut tämän koko Tukinetin ja kaikki mitä täällä oli. Jotenkin kuitenkin elättelin toivetta, että joku päivä vielä tulisit tänne kertomaan kuulumisia. Kuule, meinaan kirjoittaa sinulle ihan oman viestin, joka on vain sinua varten ja teen sen tässä illempana, kun olen saanut nämä kaikki kookos ja riisi ja valokuvahäsmäkät pois alta.

🙂👍🙂🌻