Elämä liipaisimella (viimeinen kesä?)

Elämä liipaisimella (viimeinen kesä?)

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo aloittanut aikaan 17.05.2013 klo 15:16 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 17.05.2013 klo 15:16

Minulla om taipumusta yksinpuheluun. Siksi kait tämäkin. En oleta olevani tämän yhteiskunnan ainoa masentunut ja itsetuhon partaalla päivästä toiseen elävä, joten ehkä ketään ei kiinnosta neuroottiset juttuni, mutta olenkin itsekäs, ehkä minulle itselleni on siitä hyötyä, että puran tänne ajatuksiani. Ovat kyllä välillä niin synkkiä, että ihme jos saan tänne niitä vapaasti kirjoittaa. Olkoon tämä synkkä yksinpuhelu, mollivoittoinen monologi.

Olen vetänyt lääkkeitä. Teksti voi sisältää paljon kirjoitusvirheitä ja muuta sekoilua. Mutta, kun tänään on huono päivä. Minulla on vikaa psyykessä ja fysiikassa. Siis mielenterveysongelmia ja fyysisiä vaivoja. Olen taipuvainen masennukseen ja fyysisesti terveenäkin olen ollut masentunut ajoittain. Tämä kauhea ajanjakso elämässäni alkoi viime syyskuussa (2012) eli tämä, joka nyt on päällä. Oli mennyt jo parisen vuotta aika tasaiseen uudessa parisuhteessa, joka alkoi 2010. Omaan melko ongelmallisen taustan, sieltä löytyy kaikkea enemmän, kuin monipuolisesta valintamyymälästä.

Elämääni oli siis kohdannut vaikeuksien ja katastrofien jälkeen uusi onni. Ihana puoliso, uusi koti, melko tasainen elämä ym. Koin, että voin vhdoinkin alkaa selvittelemään mielenterveysongelmiani ja saada pääni vielä joskus kuntoon, mutta sitten luikerteli käärme paratiisiin..

Jonkin aikaa sairasteltuani fyysisesti, minulla todettiin syöpä. Lymfooma. Kaikki mullistui ja elämä kääntyi päälaelleen. En edes jaksa selostaa tuota ajanjaksoa, mutta se oli aikamoinen mankeli. Syyskuusta maaliskuuhun saakka rankkoja hoitoja. Kuolemanpelkoa, masennusta, ahdistusta, väsymystä..no, sitä ei voi ymmärtää, kuin sellainen, joka itse on saman läpi käynyt.

Toistaiseksi olen elossa. Hoidot loppui maaliskuussa. Nyt vasta alan hieman palaamaan normaaliin elämään. Pari viimeistä kuukautta olin niin masentunut ja uupunut, että pahimmillaan makoilin vain päivät sängyllä musiikkia kuunnellen ja syöden rauhoittavia, koska muuten en olisi kestänyt. Kaikki oli yhtä sumua ja h-vettiä.

Nyt on siis kohta kaksi kuukautta, kun hoidot loppuivat. Vasta vapun aikaan mursin eristykseni, joka tarkoittaa sitä, että eristäydyin kokonaan kotiin neljän seinän sisälle, koska olin väsynyt, masentunut, enkä halunnut mennä minnekään. Mikään ei kiinnostanut minua. Kaikki oli harmaata. Vedin vain lääkkeitä ja tein suunnitelmia päivieni päättämisestä.

Syön vieläkin rauhoittavia (bentsoja), koska olen koukussa niihin. En pysty lopettamaan. Ja kyllä, olen masentunut. On parempia ja huonompia päiviä. Hyvin vaihtelevaa. (Minulla on alla diagnoosit psykoottinen masennus (2009 vuonna), sekä sekamuotoinen persoonnallisuushäiriö epävakain, riippuvaisin ja narsistisin piirtein). Lääkityksenä oli Seroguel Prolong ja Lamictal. Lopetin ne, kun eivät ne auttaneet masennukseen ja masennukseni poistui/lievittyi itsestään, kun tapasin nykyisen mieheni.

Elikä vapun aikaan lähdin ”mökistä” ulos. Olen myös yrittänyt vierottautua bentsoista (temesta), mutta aika surkealla menestyksellä. Tänään päätin, että mitäpä alan itseäni rääkkäämään kauheilla vieroitusoireilla (joita tuli jo kortisonin lopettamisesta tarpeeksi) kun muutenkin on jo ihan helvettiä kaikki. Otan tabun silloin, kun tarvin ja thats it. Tiedän tämän olevan itsehuijaamista ja riippuvuuden jatkamista, mutta en nyt välitä. Välillä yritin tosissani, mutta se onnistui huonosti.

Parisuhteeni on hyvä ja mieheni on aivan ihana. Hän on tukenut ja auttanut, kuunnellut ja lohduttanut minua koko sairastamiseni ajan, kulki mukana jokaisessa hoidossa jne. Kun olin masennuksen pohjalla hän jaksoi joka päivä yrittää ilahduttaa minua ja saada minua piristymään, vaikka se onkin varmasti ollut vaikeaa ja äärimmäisen raskasta. Miehelläni on itselläänkin sairauksia ja jatkuvia kroonisia kovia kipuja ja jatkuvasti vaikea olla. Tälläkin hetkellä on taas menossa tutkimuksia ja uusia tautiepäilyjä hänellä ja on raskasta aikaa.

Elämämme on aika rajoittunutta. Olemme kumpikin työkyvyttömiä tällä hetkellä. Minä toistaiseksi (eli ikuisesti) ja mieheni on hakenut jo kokoeläkettäkin, mutta ei ole sitä saanut. Hänestä ei enää tule monisairaana työkykyistä. Missä asumme on meillä aika kiva koti ja se on meille pää-asia. Ja tietysti tärkein on rakkautemme toisiamme kohtaan, joka on suuri ja kantanut meidät tähän saakka yhdessä vaikeuksien kanssa. Emme ole montaakaan kertaa riidelleet, pieniä äkinöitä tietysti kaikkien sairas, talous ym ongelmien keskellä väsyneenä ja miehelläkin on keskivaikea masennus miel.terv.diagnoosi.

Olemme paljon kotona. Puoli vuotta mies hoiti yksin kaikki käytännön asiamme ja kauppareissut ym. kun olin hoidoista väsynyt ja kaikesta masennuksen pohjalla. Se on varmasti ollut hänelle rankkaa. Nyt kun olen vähän virkistynyt olen alkanut tehdä kotitöitä ja kulkea matkassa kaupoissa ym. pikkuhiljaa alkanut tehdä minäkin asioita pitkästä aikaa.
Siis olemme pääosin kotona. Miehen fysiikka ei jaksa pitkiä kauppareissuja ja muita menoja edes kovan lääkityksen avulla (selkävika, astma, keuhkoahtauma ja paljon muuta) Minäkään en vielä niin hyvässä kunnossa ole puolen vuoden makoilemisen jälkeen. Väsähdän nopeasti ja ongelmia on masennuksen ja mielialojen heittelyn vuoksi.

Nyt ruoka on valmis. Tässä oli alkutilannettani pohjaksi. Jatkan juttua piakoin..

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 30.03.2014 klo 21:16

Saloka🙂

Kiitos. Kyllä vain mies muisti kellot siirtää jo eilen illalla ennen nukkumaanmenoa. Minä en olisi edes muistanut, joten muistutus oli ihan tarpeellinen🙂

🙂🌻

Viddu, mikä päivä. Olen ollut ihan kuutamolla. Aamulla, kun heräsin olin jotenkin ihan sekaisin ja alkoi itkettämään aamutoimia tehdessä. Itkiessä jopa itsetuhoajatus kävi mielessä ja arvasin, että päivä tulee olemaan tosi..no, syvältä. Kuten on ollutkin. Olen ollut melko matalalla mielellä ja mies hössänyt koko päivän muuttoasioista ja minä en olisi jaksanut edes kuunnella..hyvä, että edes mitään puhua. No, melkein hiljaisuudessa olen ollutkin. Edes äidin puheluun en vastannut ja miehelle olen lähinnä lyhyitä lauseita äkissyt. Jotain allergiaa iholla, kutittaa ja nousee paukamia. Peilikuva oksettaa. Lähinnä vihaan koko maailmaa, tai en minä vihaa, vaan olen välinpitämätön. Tyyliin: aivan sama. Ja silti mikään ei ole aivan sama.

Olen kuunnellut Ravelin "Kuolleen prinsessan muistolle".

Inhottaa ja pelottaa aloittaa uusi viikko.

😞

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 31.03.2014 klo 08:41

Uusi päivä jälleen alkanut.

Täällä se alkoi perinteisesti viiden aikoihin. Voisi tuota kyllä enemmänkin nukkua, mutta minkä sille voi, kun ei enää saa unta.

Aurinko paistaa ja orava syö pähkinöitä kuistilla.

Yksi asuntohakemus saatu aikaan.

Täytyy kait alkaa aamiaista.

Tällä hetkellä ei niin paljon vituta, mutta ei huvitakaan.

Siis joku neutraali, keskitien tunnelma.

🙂👍

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 31.03.2014 klo 10:09

Saloka: Meillä mies laittaa usein uunijuureksia, tosin lihan kylkeen uuniin. Päälle merisuolaa, mutta tuo hunaja voisi olla tosi nam. Juurekset ovat ihan hyviä ja edullista, sekä terveellistä syötävää.

🙂🌻🙂🌻

Yksi asunnon vuokraaja otti jo yhteyttä. Saa nähdä mitä siitä syntyy vai syntyykö mitään. Olen vähän haikeana, koska tämä nykyinen asunto on muuten (jos ei olisi sisäilmaongelmaa) ollut niin mukava. Rauhallinen paritalo ja oma piha yms. Viime kesänä en pihalla paljon jaksanut olla, mutta nyt olisi ollut kiva grillata ym. Jos tulee kerrostaloon muutto niin siellä ei grillata, eikä ole omaa pihaa. No, aina ei voi saada kaikkea.

Muuttoasiat henkisestikin rasittavia, kun on huono sietämään epävarmuutta, muutoksia ja pelkää tulevaisuutta.

Maanantain kunniaksi taidan pestä hiukset.

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 31.03.2014 klo 15:12

Pizza meni uuniin.

Nyt ei jaksa edes ajatella mitään järkevää ruokaa.

Olen AJATELLUT niin että päätä särkee.

Toisaalta olen helpottunut jos pääsemme muuttamaan, mutta samalla mieleni syöksyilee eri muuttoasioissa, tavaroiden hävittämisessä, pakkaamisessa, muuttamisessa, uudessa paikassa järjestelystä jne.

No, enhän edes tiedä saammeko sitä asuntoa. Menemme perjantaina katsomaan. Menee perjantaina aikataulut tipalle, kun ensin asuntoa katsomaan ja siitä tunnin päästä on se lääkäri stadissa.

Huomenna on asiointipäivä ja pakatakin pitäisi melkein joka päivä jotain, koska jos saamme sen asunnon niin pääsemme sinne sisälle jo 15.p tätä kuuta.

Kävin jo yhdet kaapit läpi ja heitin kaiken turhan pois.

Nyt on pakko relata vähän aikaa ja syödä se pizza.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 31.03.2014 klo 15:20

Aika monessa, ainakin täällä päin, on oma grilli pihassa,asukkaiden omassa (yhteisessä) käytössä. Voi olla sielläkin. Mua toi meidän taloyhtiön grilli pelottaa, kun on ihan talon päädyssä, ison havupuun juurella. PElkään että siitä lentää kipinä puuhun ja siitä sytyttää tämän talon palaa. Onneksi asun toisella puolen taloa ja onneks mulla on aika hyvä vakuutus.

mä jotenkin jämähin, kun sain vihdoin käytyä suihkussa. En ymmärrä, miksi sekin on ni pirun vaikeeta. Nyt ootan että hiukset kuivuis, että saan ne harjattuu ja letitettyy. Olen uhannut leikata hiukseni, jotka kohta osuu takamukseen asti, mut tyttö sano etten saa ennen ku hän on kampaaja ja hänellä on sit luonnostaan harjoittelupää, musta 😉.

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 31.03.2014 klo 20:14

Saloka🙂🌻

Sinullahan on tosi pitkät hiukset! wau, varmasti hienot. Täytyy myöntää, että olen vähän kade, kun muistelen kaiholla omia entisiä, pitkiä ja paksuja hiuksia. Minulla on luonnostaan hyvin tummat hiukset ja välillä ne oli yli 10 vuotta värjätty mustaksi😉

Jep, luulen, että siellä mihin ehkä muutamme on joku grillikatos. Jos ei niin ostan aina kertakäyttögrillin ja menen jonnekin rantsuun sen kanssa.

Suihkussa käyminen. En minäkään ymmärrä, miten se on joskus (tai melkein aina) niin vaivaalloista, juuri se sinne meneminen, aloittaminen. Täytyy oikein päättää, että nyt menen jne. Joskus ennen kävin joka päivä suihkussa ja nautin siellä läträtä. Aika moni täällä on ilmaissut samaa, että suhkuun meno on hankalaa.

Käyttäjä Monange kirjoittanut 31.03.2014 klo 20:51

AK, hetki on taas mennyt, mutta halusin sanoa, että et arvaakaan miten hyvin ymmärsin nuo sinun mummo & Bruce Willis -teoriat, olen ihan samanlainen, huoh… Voi meitä.. en kyllä usko, että minä ikinä löydän ihmistä, joka jaksaisi sitä minun puolelta pidemmän aikaa katsoakaan, siinä mielessä olen kateellinen sinulle, että sinulla sentään ON se tuki siinä vieressä vaikkei se koskaan voikaan tietää mikä on päivän rooli ja sinun odotukset, hah.. Rankkaahan se on. Mutta varmaan eniten kyllä meille itselle, luulen.. niin sitä aina ja ikuisesti yrittää sitä toista lukea ja minulle ainakin on yksi terapeutti jo aiemmin sanonut, että etsin aina "merkkejä" siitä, ettei se toinen rakastakaan "tarpeeksi" ja sen takia kaikki pienetkin minun silmissä huomiotta jättämiset on niin rankkoja juttuja itselle kun niillä on iso merkitys tuon asian kannalta omissa silmissä. 😟

Tänään on vähän huono päivä minullakin. Eilen oli ihan jees, ja tuossa just mietin, että kuitenkin just eilen en nähnyt ketään, olin ihan yksin, ja tänään on sitten pitänyt olla töissä ym niin se ahdistaa paljon enemmän, kun silloin tulee automaattisesti olo, että pitäisi jotenkin nähdä ihmisiä ja tehdä kaikkea yms, ja sitten tulen vaan kotiin ja tuntuu ettei millään kyllä ole edes väliä eikä tämmöisessa elämässä ole mitään pointtia. Äh.. Pitäisi varmaan hautautua tosiaankin jonnekin mökille täyserakkona, niin unohtaisi paremmin sen totuuden, että miten yksin sitä onkaan. Kunnon maanantai kyllä! 😠

Sain viime pe terapeutilta tehtäväksi kirjoittaa, mistä kaikista pienistäkin asioista olen elämässäni kiitollinen. Kyllä niitä tuossa kirjoitinkin, mutta ne tuntuu niin väkinäisiltä. Tottakai minun pitäisi olla megakiitollinen siitä, että olen suht terve (fyysisesti ainakin), minulla on monta perheenjäsentä jotka elossa ym., minulla on työpaikka ja koti, ja kaikkea tämmöistä.. mutta jos mieli seikkailee jossain toisissa maailmoissa niin en osaa oikein olla kiitollinen tarpeeksi noistakaan.. kai olen vaan niin pessimisti nykyisin. Sen kyllä kirjoitin ylös, että olen kiitollinen, että sinä olet tullut elämääni, ystäväni. Ollaan sitten vaikka siitä kiitollisia!! ☺️❤️☺️

Ehkä todella olemme "tutut" jo aikojen takaa ja ne unet, mitä näin ovat jostain meidän menneistä kommelluksista. Minua alkoi nyt naurattaa, että jos meistä tehtäisi joku leffa, missä asuttaisi saman katon alla, niin se ei kyllä varmaan olisi kovinkaan rauhallista menoa, jotenkin tuntuu, että voisi olla aika hullujenhuone-tasoa se meno, mutta kiinnostava ajatus, ja se sai minut nyt vähän paremmalle tuulelle, kun aloin miettimään millaista se voisi olla 😎 Toivottavasti sinun mieli on parempi, jos ei tänään maanantaina, niin viimeistään huomenna! 🙂🌻

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 01.04.2014 klo 07:53

Olen niin lääketökkyrässä, etten tahdo jaksaa kirjoittaa..

Eilen illalla alkoi kamala päänsärky. Sitten tuli kova vapina ja vaahto alkoi valua suusta. Näin harhanäkyjä ja kuulin kaikenlaista kummaa.

Mies soitti ambulanssin ja siitä pillit vinkuen sairaalaan. Etäisesti muistan, että hourailin jotain henkimaailman edustajista ja näinkin jotain olentoja.

Huh, kun tämä kirjoittaminen on vaikeaa..vielä puhelimesta, en ole tottunut käyttämään ja pää on aivan tökkyrässä..

Väittävät, että olen psykoosissa. En tiedä olenko. Olen psyk.osastolla nyt. Vaaleanpunainen pyjama päällä. Huoh.. en tiedä, kuinka kauan joudun olemaan täällä.

No, onneksi on aprillipäivä ja tämä kaikki oli pieni huijaus.. 😀😀

Oli minulla kyllä oikeasti illalla karmea hedari, joka jatkui vielä aamulla ja jouduin ottamaan buranan, että sain itseni sängystä ylös. Mies eilen aivasteli varmaan tuhat kertaa, että toivotaan, ettei just nyt mikään tauti iske, kun on tällä viikolla kädet täynnä hommia.

Asioimaan pitäisi lähteä, kun saa itsensä tässä lähtövalmiiksi.

Tervetuloa Huhtikuu!

Käyttäjä johannak kirjoittanut 01.04.2014 klo 10:08

Huh Hei sun pilaasi 😀

Mää luin ihan järkyttyneenä aluksi!

Mutta mikään ei ole niin kauheeta kuin aamupäänsärky! Se on niin syvältä.

Jos sua AK yhtään lohduttaa niin me ollaan puolen vuoden sisään tehty kaksi muuttoa ja kaiken ahdistuksen, ärtymyksen ja hirveen työmäärän jälkeen voi todeta että siitäkin selviää..
Lopussa kiitos seisoo..

Toivottavasti saatte kivan asunnon 🙂

Täällä miedän kylillä ei hirveesti ole tarjontaa kivoista vuokra-asunnoista tai on mutta hinta tulee vastaan.

Ollaan liian lähellä pääkaupunkiseutua joten hinnat ikään kuin pompsahtaa siitä syystä 😉

Mun pitäis kopsuttaa puuta kun olen saanut elää monta päivää ilman särkylääkkeitä.
Siitäkin voi tulla ihminen onnelliseksi!

Tänään lähden taas perheen metsäpuuhiin eli halonhakkuuta tiedossa ja nuotiokahvia..

Hyvää aprillipäivää ja huhtikuuta!

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 01.04.2014 klo 19:52

Johanna🙂🌻

Ehkä minun aprillipila ei ollut kovinkaan hyvän maun mukainen, mutta oli ihan vastustamaton halu jotain keksiä ja olisihan se aika uskottavaa, että minut olisi kiidätetty pönttölään..heh🙂 Toisaalta se ei kyllä oikeasti ole mikään vitsailun aihe, koska en todellakaan tahdo joutua minnekään osastolle toivottavasti enää koskaan.

Juu, ne hinnat..mekin asutaan ihan helsingin kupeessa ja hinnat on ihan törkeät ottaen huomioon asuntojen tason. Suurin osa jotain 60-70 luvun kerrostalobunkkereita, joissa ei edes alkeellisinta varustusta ja silti hinnat ihan naurettavat. Kun joskus pääsisi täältä jonnekin, missä olisi järkevää asua ainakin tällä tulotasolla, kuin meillä on. Täällä on kallista kaikkialla olipa aluea sitten surkea räkälä tai joku kohtuullinen. Ei täältä saa koirankoppiakaan järkihintaan. Mutta, se on se kysynnän ja tarjonnan laki. Olipa kuinka törkeä kämppä tahansa niin siihen saa aina vuokralaisen täällä ja voi pyytää hyvää hintaa.

Kiva, kun kirjoittelit. Tulen vierailulle sinun puolelle. See You Soon🙂!

🙂👍🙂👍

Olen päättänyt, että hommaan kesäksi kaksi peruukkia. Toinen musta ja toinen vaalea. Mahdollisimman pitkät. En vielä tiedä mistä ne löydän ja millä rahalla. Se selviää aikanaan. Loppuu se hiusten kanssa häpeäminen ja minäkin haluan olla välillä näyttävän näköinen.

Tämä päivä oli aika hektinen. Oltiin aamusta asti liikenteessä ja käytiin ajelemassa siellä suunnalla minne ehkä muutamme. Aika tylsä paikka, mutta kait sinne kuitenkin voisi muuttaa. Ei minulla siitä mitään pahempia intuitioita noussut. Ja pääseehän sieltä sitten taas joskus pois.

Minun piti käydä monessakin paikassa. Olin oikein listaan kirjoittanut. Lopulta ehdin vai osan, kun 2 tuntia meni jo kiertäessä auton varaosaliikkeitä. Mies etsi autoon jotain tulppia ja vaihtoi ne, sekä öljyt itse pihalla äsken. Onneksi mies on haka autojen kanssa. Säästää satoja euroja vuodessa, kun osaa itse tehdä remontit ja siinä sivussa korjaa vielä toistenkin autot.

Mennäänkin jo huomenna katsomaan sitä asuntoa iltapäivällä, eikä perjantaina. Hyvä, sillä perjantaina on se lekuri niin ei kaikki menot tule samalle päivälle.

Olen keksinyt itselleni kesätyylin sitä pitkään harkittuani. Tosin se kaipaa vielä hieman vinkkiä ja viilausta. Kerron siitä myöhemmin jos se näyttää toteutuvan.

Huh, kello on jo noin paljon. Päivä meni silmänräpäyksessä. Vielä iltapala ja pesujutut ja toivottavasti ajoissa nukkumaan niin jaksaa huomenna taas menot ja sen kämppäjutun.

Oikeastaan ihan hyvä olla välillä kiireinen, ettei ole aina aikaa ajatella kaikkea mahdollista.

🙂👍🙂👍

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 02.04.2014 klo 08:05

Huomenta!

Johanna: Vielä tuosta metsäkahvista ja halonhakkuusta. Kuulostaa aivan mahtavalle! Itse en varmaan jaksaisi niitä halkoja hakata, mutta muuten tosi kivan kuuloista puuhaa. Mitä parhainta terapiaa varmasti. Minulla tuli eilen illalla ajatuksia sinun kirjoituksista, mutta valitettavasti kello oli jo paljon, etten enää saanut aikaiseksi mitään järkevää kirjoittaa, joten kirjoitan, kun on parempi hetki.

🙂🌻🙂🌻

Aurinko paistaa, eikä mieli ole mitenkään masentuneen oloinen. Ehkä tuo kesän tuleminen kuitenkin pikkiriikkisen nostaa mielialaa ja tuleva muuttokin (vaikka stressaavaa onkin), että saa vähän uutta ajateltavaa ja kuvioita. Mietin tuossa juuri, että olisi ihana olla vaikka kuukauden ajan kesällä jossain mökillä. Täytyy alkaa selvittelemään onko enää mitään mahiksia vuokrata mistään mökkiä. No, sitä en taaskaan tiedä, millä rahalla sen meinaisin tehdä, mutta tämähän on vain unelma. Ja kait sekin on terveempi merkki, että edes hetkittäin tulee mieleen unelmia. Joitain aikoja sitten en unelmoinut yhtään mistään paitsi ehkä kuolemasta. Sitten pienempi unelma: Haluaisin nyt kiertää tienoon askartelukaupat ja hankkia ihania materiaaleja korttien tekemistä varten. Varsinkin nämä Skräppijutut tuntuvat kiinnostavalle. Kyllä minua autiotalotkin kiinnostaa ihan koko ajan, mutta nyt ei ole mitään aktiivista kyttäysprojektia menossa, kun ei ole kohdetta kiikarissa.

Näitä tässä mietiskelen. Siellä minne menemme katsomaan asuntoa tänään on kait lähellä ainakin Sinelli, mistä saisin ask.värkkejä.

Eiliseltä jäi paljon asioita hoitamatta, kun tuli niin kiire. Varmaan niitä tänään paikkaillaan, minkä ehditään.

Hyvää Keskiviikkoa Kaikille!

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 02.04.2014 klo 16:46

Aika vauhdikas päivä.

Kiva ja ei oikein kiva.

Kiva oli aamupäivä, kun kierreltiin asioilla. En muista edes missä kaikessa käytiin, mutta kirppikseltä löysin vanhoja pääsiäiskortteja, sekä kesäisiä vanhoja ruusukortteja, vanhan ruusukonvehtirasian pahvisen (teen siitä korttilaatikon), vanhat "helmi"korvanapit, pienen pussillisen sekalaisia 80-luvun muovisia korva ja muita koruja. Värikkäitä ja nostalgisia, nehän on nyt niin IN. No, lapsuus niistä tulee mieleen ja äiti, jolla oli juuri sellaisia koruja. Olisi siellä ollut vielä jotain muutakin, mutta en ehtinyt niin kauaa penkomaan, menen joku toinen päivä.

Ruokakaupasta otin vain pikaan kylmäsavugraavilohta, patongin ja Philadelphia-tuorejuustoa, jotka meinaan mättää naamaan kohta. Pepsin kanssa. Oikein roska-ateria (paitsi lohi ei ole). Asuntoa käytiin katsomassa. En oikein innostunut. Neliöilltään tilava (kolmio) huoneet isot, valoisa, siisti jne. Mutta..jokin siinä pisti vastaan. No, näitä 60-luvun betonibunkkereita. Rappukäytävä tunkkaisen hajuinen. Ja kallis. Omistaja, joka esitteli oli tosi mukava, pienen lapsen äiti, joka oli juuri riitaisasti eronnut miehestään (mies majailee siinä asunnossa vielä). Mies on tupakoinut asunnossa (kostoksi erosta..) Omistaja oli siis harvinaisen mukava, ja asuntokin tavallaan ihan ok, mutta jos saisi valita niin en haluaisi siihen mennä. Mutta jos muuta ei ilmaannu on pakko. Tiedättehän tunteen, kun on "pakko" muuttaa jonnekin, joka ei nappaa ihan kympillä..huoh.

Ihan vauhdikas ja mukava päivä. Olin eka kertaa ilman päähinettä, hiukset ponnarilla. Yllättäin ei tuntunut niin kamalalle. Kevyesti meikkiä ja keväisemmät vaatteet. Tunsin ehkä olevani ihan ihmisen näköinen😎

Taidan alkaa tekemään sitä patonkiateriaa. En ole tänään vielä syönyt mitään.

🙂👍

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 02.04.2014 klo 19:39

Naapuri kävi kahvilla ja söi mielellään tarjoamani voisilmäpullan. Kun kysyin haluaisiko hän syödä pullan, hän huusi oikein innoissaan "Joo"! Se on aina niin hupaisaa ja mieltä lämmittävää, kuin innoissaan hän syö kaiken, mitä tarjoan🙂

Askartelin äidille pääsiäiskortin. Liimasin vanhan 20-luvun pääsiäiskortin vanhanväriselle korttipohjalle ja laitoin vähän koristetta pitsinauhasta. Jospa nyt sen saisin vaikka ihan laitettua postiin ja lähetettyä äidille, kun kalakorttikin lojuu vielä askartelulaatikon pohjalla.

Äiti laittoi minulle viestin, jossa luki: "Sinä olet aivan ihana lapsi". Aika liikuttavaa näin 36-vuotiaan "lapsen" mielestä. Laitoin äidille takaisin viestin, että rakastan häntä. Vaikka meillä onkin mutkattomat välit nykyään niin ei tällaisia asioita kuitenkaan ihan joka päivä sanota. Äiti on itse ihana. Luulen, että ädillä on minua aika ikävä ja on minullakin häntä.

Mies on ihan poikki ja torkkuu tuossa vieressä. Hänelläkin on niin paljon huolia päässä tämän asuntotilanteen, talousasioiden ja muun vuoksi.

Huomenna ei pitäisi olla mitään pakollisia menoja. En tiedä vielä mitä teen vai teenkö mitään. No, ainakin pidän pesu/huoltopäivän, kun pe on se lääkäri ja haluan mennä sinne siistinä ja hyvälle tuoksuen.

Sekoilin viime viikolla siitä Kodin Kuvalehdestä, että se ei tullut minun postilaatikkoon. Katsoin kalenterista, että se tuleekin vasta huomenna. Ehdin jo ajatella, että joku naapuri on pöllinyt sen lehden. Olen niin epäluuloinen.

Ihmeemmin ei tee mieli mitään herkkuja.

En tiedä syönkö iltapalaa ollenkaan.

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 03.04.2014 klo 07:58

Torstai on toivoa täynnä ja yleensä aina ollut minun onnenpäivä.

Yö meni vähän repaleiseksi. Ensimmäisen kerran heräsin jo yhdeltä ja siitä eteenpäin useita kertoja. Join yön aikana pullosta vichyä, kun janotti. Sitten tietysti lopulta oli jo rakko niin täynnä, että oli pakko nousta ja mennä vessaan. Siitä sitten sytyttelin valot ja laitoin radiosta Classicin soimaan. Suosittelen kuuntelemaan aamulla radiosta Radio Classic-kanavaa herätessä. Ihanan rentouttavaa klassista musiikkia, usein kauniita elokuvamusiikkisävellyksiä ym. Minun suosikki on kautta aikojen ollut F. Chopin ja sitä soitetaan paljon.

Siis puoli kuudelta heräsin ja tässä aamupuuhannut ja miettinyt tämän päivän ohjelmaa. Koska mitään pakollista menoa ei ole saattaa olla, että vietän tämän päivän ihan kotona ja valmistaudun huomiseen stadin reissuun ja muutenkin vain syön ja lekottelen. Ja odotan Kodin Kuvalehden saapumista laatikkoon niin saan tuoreempaa lukemista noiden 20-30-l. Kotiliesien tilalle🙂

Ai niin, ja suihkussa täytyy käydä tänään ja varpaankynnet huoltaa🙂

Hyvää ja aurinkoista torstaita kaikille Mussuleille☺️❤️

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 03.04.2014 klo 14:09

En tiedä onko tässä torstaissa mitään toivoa.

Aamulla oli aika mukava fiilis, mutta nyt on alkanut vituttamaan melkein.

Se on taas pienestä kiinni. Mies meni käymään tyttärensä luona yhtä häsmäkkää selvittämässä ja viipynyt jo monta tuntia. No, ei siinä mitään. Ei me mitään aikaa sovittu milloin palaa, mutta minua ärsyttää, kun menee koko päivä siellä näköjään..

Taas sama, vanha, tunne. Ärsyynnyn ja tulen jotenkin mustasukkaiseksi jos mies on jossain muualla kuin kotona useamman tunnin (oikein muutaman tunnin, hui kamala!) Mies oli yrittänyt soittaa ja laittoi viestiä välillä. En vastannut. Olen aina sellainen idiootti, että jos alkaa tympimään niin en vastaa tahallani. Nyt laitoin äsken viestin, että "tuo patonkia!) kun alkoi taas tehdä mieli patonkia. Ei ole vielä vastannut.

En saa mitään aikaan, kun kaikki energia menee ärsyyntyneenä olemiseen. Tekisi mieli jo syödä jotain, mutta odotan tuoko mies sen patongin ja jos tuo syön sitten sen. Muutenkin vähän sellainen tyhjä olo, hylätty..tunnen heti etten ole tärkeä ja rakastettu, kun mies viipyy. On niin paljon muita, isompia asioita.

Samalla esitän coolia😎 enkä soita, enkä textaa, että "missä viivyt" tai mitään mankumista. Esitän välinpitämätöntä. Olen kyllä niin idiootti ja penikkamainen. Joka kerran päätän käyttäytyä aikuismaisesti, kun mies on poissa, mutta KOSKAAN se ei onnistu.

🙂🌻🙂🌻

Nyt mies soitti minulle ja tuo patonkia. Esitin ihan coolia jne. Mies sanoi, että häntä tympii, kun koko päivä meni nyt siellä. Sanoin vain, että: "ei se mitään"..hah, hah! No, eihän se tosiaan mitään. Joskus olen kyllä niin bitch..ensin annan olettaa, että olen ihan hyvällä tuulella, eikä asia haittaa minua ollenkaan, olen leppoisa jne. Sitten joskus illalla tai huomenna pimahdan vasta asian vuoksi, mutta tätä tapahtuu harvemmin. Yleensä en jaksa olla niin kärsivällinen, heh. Melkein aina jos oikeasti pahoitan mieleni tai suutun niin räjähdän saman tien..joko huudan, kiroilen tai sitten itken ja valitan. Joo, tosi coolia... Sitten joko unohdan koko asian samantien tai mökötän loppupäivän ja lypsän sillä mieheltä anteeksipyyntöjä ja hyvityksiä.

Kittaan taas vettä. Siitä tulee jotenkin ällöttävä olo, mutta kuvittelen jatkuvasti, että olen kuivettumisen partaalla jos en koko ajan litki vettä. Pelkään, että iho menee entistä kuivemmaksi ja tulee ryppyjä jos en litki vettä. Eilen oli aika hyvä ulkonäköpäivä. Äsken katsoin itseäni pienestä käsipeilistä ja näytin ihan eräältä puliukolta, jonka tunsin lapsena. Tosi imartelevaa.

En uskalla tällä hetkellä syödä mitään luontaispillereitä. Pelkään, että saan niistä maksavaurion. Pari läheistä ihmistä on syönyt isompia annoksia omegakolmosia ja ties mitä ja saanut maksaoireita. Minäkin vedin tässä välillä vähän reilumpia kuureja niitä ja tuli tosi huono, oksettava olo usein. Nyt olen keskittynyt syömään vain monipuolisesti suht terveellisiä ruoka-aineita ja sellaisia terveystuotteita, jotka eivät rasita maksaa.

Miehellä on maksa rasvoittunut. Näin kertoi vatsan ulta-ääni. Se on jo aiemmin ollut lievästi rasvoittunut, mutta nyt vissiin enemmän. Kuulemme lisää sitten kun on aika lääkärille joskus hamassa tulevaisuudessa. Miehellä ei ole missään muualla vartalossa rasvaa, kuin sellainen minun mielestä tosi lutunen "pappamaha" eli sohvatyyny, kuten sitä keskivartalopötsiä nimitän. Siis mies on pitkä ja iso ja massava, mutta muualla on vain lihasta, vatsa on sellainen "kupu", heh☺️❤️ Mutta..vaikka se minusta on söpö niin maksan mielestä ei vaan osa siitä rasvasta on kerääntynyt maksaan ja se tietää sitä, että jos ei vatsarasva vähene niin ei kunnian kukko laula😞 Maksa-arvot ovat onneksi miehellä oikein hyvät, joten ilmeisesti mitään vakavaa tuhoa ei ole tapahtunut. Mies joutuu syömään paljon lääkkeitä ja luulen, että ne on yksi syypää vatsan paisumiseen ja maksaongelmiin. Mies ei sillain syö niin paljon, eikä epäterveellisesti, että siksi olisi iso maha. Eikä juo kaljaa, kuin harvoin. Tupakkaa kyllä polttaa, mutta se nyt ei siihen maksaan ole syynä. Eikä tässä vielä kaikki..äiti on aivan paniikissa, koska on syönyt tosi paljon luontaistuotteita ja nyt on alkanut iho lievästi kellertää (niin, en tiedä kun en ole livenä nähnyt, että kellertääkö se tosiaan vaan kuvitteleeko äiti) ja on tullut ilmi noita lähipiirin maksatapauksia..soittelee koko ajan minulle ja tivaa maksatautien oireita jne. Neuvoin menemään terkkariin otattamaan maksa-arvot, mutta äiti ei halua mennä. No, nyt on ainakin heittänyt ne kaikki luontaispillerit pois ja seurataan alkaako se "keltaisuus" lähtemään pois. Luulen kuitenkin, että äiti on vain saanut aurinkoa, koska ruskettuu aina helposti. Ehkä hän kuitenkin asiaa mietittyään menee ottamaan ne maksa-arvot. Sanoin, että ne suositellaan tarkastettavaksi jokaiselta joka syö paljon luontaistuotteita. Täällä on siis oikein maksashow menossa, kun vähän jokaisella maksa alkaa krenata..huoh, no itse huomenna kuulen lekurilta omat maksa-arvoni. Vituttaa koko maksajutut..ehkä siksi, koska silloin kun sairastuin niin menin aivan keltaiseksi ja meinasin delata juuri maksan vuoksi. Hyh...

No, nyt mies tuli ja toi patongin eli taidan alkaa mässäämään sitä.