Johanna Kultainen🙂🌻

Kiitos, mitä kirjoitit. Sinä muuten kirjoitat hyvin ja selkeää tekstiä. Ja sillä tavalla "värikkäästi", että sitä on mielenkiintoista lukea. Minä arvostan myös rehellisyyttä yleensäkin ja myös kirjoitetussa tekstissä. Kun tänne kuitenkin ongelmien vuoksi kirjoitetaan niin on palkitsevaa lukea rehellisiä kuvauksia elämästä ja mielenliikkeistä. Mielestäni täällä kaikki kirjoittavat ovatkin rehellisiä. Siksi täällä itsekin viihtyy niin hyvin. Tuskin muualla netissä tällaista palstaa onkaan, en voisi kuvitella suoli24-foorumeita😝

Siksi olen Johanna iloinen, että sinä olet löytänyt tiesi tänne. Tämä voi kuulostaa kummalliselle, mutta sairauteni aikana olin paljon sairaalassa ja se maailma tuli tutuksi. Tuli myös tutustuttua aika hyvin hoitajiin, joista on jäänyt hyviä muistoja🙂 Kerrankin illalla, kun minun oli nälkä, mutta ei silti ollut oikein ruokahalua (eikä sairaalan sen päivän ruoka ollut maistunut) niin ilta-yöhoitajat olisivat käyneet hakemassa minulle vaikka pizzan lähimmästä pizzeriasta. Sinusta Johanna pystyn lukemaan, että olet hoitajana juuri sellainen, jonka toivoisi omalle kohdalleen.

Kiitos muutenkin, mitä sanoit. Kirjoituksesi ilahdutti. Ajattelin lukea ja kommentoida sinun ketjuun, kun olen hoidellut tämän omani.

🌻🙂🌻🌻🙂🌻

No niin, kierros käyty.
Viime yö oli muuten aika kamala. Näin painajaisia. Mies oli saanut jostain ison summan rahaa ja alkoi käyttämään sitä minulta mielipidettä kysymättä. Oli ostanut minun entisen kotitalon ja hämmästelin asiaa. Sitten muutimme sinne, vaikka minä en olisi halunnut muuttaa. Heti, kun olimme muuttaneet siellä alkoivat kaikki henget kummitella (siis ilkeät henget) ja kuiskia nurkissa kaikkea pelottavaa. Talosta huokui paha tunnelma. Kapusin vintille penkomaan ja sieltä löysin laatikkokaupalla vanhoja lehtien kuolinilmoituksia. Sitten sinne tuli jotain porukkaa ja sain heiltä kuulla, että henkilö, joka osti talon äidiltäni (kun hän muutti sieltä pois) oli tehnyt talossa itsemurhan. Siis untahan tämä vain, mutta aika ahdistavaa.. Olen ennenkin nähnyt painajaisia kotitalostani. Saattaa liittyä lapsuuden pelottaviin kokemuksiin ja ajoittain ahdistavaan tunnelmaan.

Kun lähdimme liikkeelle satoi kaatamalla vettä ja oli pilvinen ilma, tosi lauha. Ensin mies kävi automaatilla ja minä siinä vieressä olevassa kukkakaupassa. Löysin sieltä kala-aiheisia tarroja. Minulla on nyt tuo kala-aihe hirttänyt kiinni. On kalakiiltokuvia, kalatarroja ja syön savukalaa joka päivä. Sitten menin yhteen askartelu ja kirjakauppaan etsimään niitä korttitarvikkeita. Löysinkin valmiiksi leikattuja kartonkeja kiiltävästä pahvista (oli hopean ja kullanvärisiä jne.) sekä liimapuikon, kultahilettä. Pitsinauha oli ainoa, jota en siltä kulmalta löytänyt. Kangaskauppoja on nykyään niin vähän, ettei sellaisia kuin nappeja ja nauhoja tahdo löytää mistään äkkiseltään. Vähän ärsytti, kun se nauha jäi nyt uupumaan, kun se on siinä tärkeä elementti. Olisin halunnut päästä jo tekemään sen kortin, mutta koska minulla on näkemys millainen sen pitäisi olla niin odotan niin kauan, että saan sitä pitsinauhaa jostain.

Oli ihan mukava, kun sai kierroksen lomassa jutella kukkakaupan ja askartelukaupan pitäjän kanssa. Minulla on selvästi tarve puhua ihmisten kanssa, vaikka kotona olenkin aina tyytyväinen, kun saan olla rauhassa. Sitten menimme ruokakauppaan ja voitte arvata, mikä on tämän viikonlopun teema ruokailussa..tadaa, se on: HERKUTTELEMINEN. Varmaan sama periaate, kun joku päättäisi ryypätä koko viikonlopun niin minä päätin syödä herkkuja eli sikailla oikein olan takaa. Näköjään kompensoin kesän tulosta aiheutuneen ahdistukseni syömällä itseäni paksumpaan kuntoon. Suojelenko itseäni joltain? En tiedä..Luultavasti petyin, kun vhh-dieetti ei tuonut minulle sen kummempaa oloa, eikä paino tippunut sillä ollenkaan (kuten ennen on tippunut) niin ajatus kait on se, että en jaksa nipottaa koko ajan jotain tiukkaa dieettiä, kun energiaa on muutenkin vähänlaisesti jos ei siitä edes ole mitään hyötyä tai tuloksia. Luulen, että vedän aina väliin näitä herkkuputkia, ettei elämä käy liian tylsäksi. Onhan syöminen ja herkut kuitenkin aina ollut minulle tärkeimpien asioiden joukossa.

Aloitin äsken syömällä kinkku-salami-juusto-pizzan, joka muuten oli HYVÄÄ! Se meni limsan kanssa. Sitä ennen maistelin jo Maraboun uusia keksejä. Leipomosta lähti mukaan suklaaleivos ja sitruuna-valkosuklaa-pikkuleipiä, sekä miehelle voipulla. Sitten ruokakaupasta vaikka mitä.. Frödingen mansikkakakku, suklaalevy jne. Myös ruoat tulevat olemaan savukalan, avokadon ja smetanan lisäksi aika tuhteja tyyliin rasvaiset paistinperunat aurajuustolla jne. Kauhulla ajattelen jos vielä söisin Mirtaa ja tällaisia herkkuja sen kanssa..😳 Helposti painaisi kohta sata kiloa. Niin salamana se minun painoa nosti 16kg alle kahdessa kuukaudessa. Siis hyi helv..mitä myrkkyä. Kun lopetin Mirtan ei painoni ole sen jälkeen laskenut piiruakaan, eikä kyllä noussutkaan.

Kaipaan vain nyt nautiskelua ja huomaan, että syön osittain pitääkseni mielialani parempana. Ja siksi kun on kevät ja aurinko paistaa. Jos sataisi räntää söisin sen vuoksi. Addiktilla on aina selitykset. Mutta kun tiedän, että jossain vaiheessa taas kyllästyn herkkuihin ja kesällä syön yleensä aika kevyesti kanaa, mansikoita ja muita tuoreita kesäsyömisiä.

Olen aika tyytyväinen tähän päivään. Toki huonon yön jälkeen vireystaso ei ole kovin kummoinen. Mutta olen iloinen niistä korttiaineista, jotka löysin. Olen myös iloinen miehestä, joka osti kaikki herkut minulle ja muutenkin on ollut viimeajat tosi mukava minua kohtaan ja toteuttanut toivomuksiani, auttanut ja ollut kaikinpuolin hyvä. Tietyistä syistä meillä ei ole veläkään seksielämä kovin elpynyt, mutta emme tunnu ottavan siitä paineita. Meillä on muutenkin hyvä olla yhdessä ja olemme keskustelleet asiasta. Lääkkeet vaikuttavat miehen kykyyn ja minua ei muuten vain ole kiinnostanut seksi pitkään aikaan.

Minä suunnitelen itselleni Dramaattista kesälookia, tosin voi kyllä olla että loppujenlopuksi pukeudunkin todella tylsästi, en tiedä vielä. Mutta ainahan sitä voi suunnitella.

Tärkeintä, että juuri tällä hetkellä ei olo tunnu masentuneelle.

Jatkan herkuttelua ja unelmointia autiotaloista.

Monange,

Olen aika innostunut nyt tuosta korttien tekemisestä. Pitkästä aikaa tuntuisi kivalle askarella jotain. Mieleen tulvii kaikenlaisia aiheita, mistä haluaisin tehdä kortin. Tietysti ne kalat (sitä korttia jo sommittelin tuossa). Sitten haluaisin tehdä: Autiotalosta, Vaskitsasta, Titanicista, 50-luvun tavaroista, Kirjoista, Herkuista, Hienoista naisista, Linnuista, Käärmeistä, Kissoista, Romanoveista, Enkeleistä ym. Tietysti lähetän ne kaikki äidilleni. Hän odottaa niitä jo innoissaan. Aion hankkia itselleni korin, johon kerään askartelutarvikkeita ja aineksia, kaupoista ja kirppiksiltä. Ou jee, minun uusi harrastus!

Nyt kesä ei pelota niin paljon, kun ajattelen, että minulla on joku harrastus, mihin paeta koko yhteiskuntaa. Korttien aiheitahan voi keksiä loputtomiin ja siinä on lisäharrastusta, kun etsin ja hankin niitä tarvikkeita. Jonkun mielestä ehkä aika mitätöntä, mutta minä innostuin. Ja se, että voin yhdistää koko homman samaan harrastukseen vanhojen tavaroiden kanssa. Kun pengon kirppiksiä ja etsin vanhoja tavaroita, samalla voin etsiä korttivärkkejä. Ja tietysti teen niitä vain silloin, kun on inspiraatio, etten ala siitäkin ottamaan jotain paineita tai ylikriittiseksi itseäni kohtaan (kuten kävi kirjoittamisen kanssa aikoinaan..)

Voi Luoja, voisinko paeta pahoja päiviä ja romahduksia korttien tekemiseen??? Voisiko siinä olla yksi tie pimeydestä valoon? Minä en ole koskaan ollut mikään kummoinen askartelija, mutta nyt alkoi kiinnostamaan.

Kiihdyin asiasta niin kovin, että päätäni alkoi särkemään, koska sain kerralla niin valtavasti ideoita. Nyt on pakko rauhoittua ja sulatella asiaa..yhden kortin voisin tehdä bentsodiatsepiineista (vitsi..)

😎😎

Aurinko paistaa aivan ihanasti, eikä se nyt ahdista. Muutenkaan ei nyt ole masentunut olo. Nukuin neljään saakka, sitten tavanomaisesti heräsin, mutta nukahdin uudelleen ja kuuden maissa heräsin ja nousin ylös.

Alettiin jo 7 aikaan siivoamaan miehen kanssa. Mies imuroi huolellisesti koko asunnon ja minä menin pesimien ja pölyrätin kanssa perässä. Pölyä on taas aivan älyttömästi, vaikka säännöllisesti siivotaan.

Ei malta olla menemättä ulos. Suunnittelimme pitemmän ajelureissun autolla ja meinaan jossain välissä ajelua ulostautua ulkoilemaan myös. Tiedän yhden kivan merenrannan, niin ehkä siellä. Täytyy käydä luuraamassa miltä siellä näyttää talven jäljiltä.

Täytyy pistää vähän jotain suuhun ja sitten astua aurinkoon 🙂

Koko viikonlopuksi on herkullisia syötäviä varattu yllinkyllin, sekä ihan kivaa tekemistäkin on. Kaikki vaikuttaisi olevan aika ok!

🙂👍🙂👍😎

Minulla on aika hyvät fiilikset. Ei siksi, että elämäni olisi yhtäkkiä muuttunut jotenkin onnellisemmaksi tms. mutta ainakin näin ohikiitävän hetken tunnen itseni melkein tyytyväiseksi, kun en ala ylikriittisin silmin tarkastelemaan esim. ulkonäköä ja aikaansannoksia(saamattomuuksia). Tarkoitan kait jotenkin niin, että tunnen olevani tässä hetkessä ja suhteellisen hyvillä mielin. Se ei ole riemua, vaan sellaista rauhallista "tyyneyttä" ja hyvää mieltä siitä, mitä tänään on miehen kanssa tehty.

Eli siivottu ja käyty ajelemassa. Tehty ruokaa ja syöty. En todellakaan kehtaa sanoa, mitä söin😳 se on sellainen mättöpaska-annos, mutta hyvää. Nyt löffäämme vain ja luemme kirjoja, keskustelemme meidän ja yhteiskunnan asioista, kuuntelemme radiosta iskelmä-toivekonserttia. Jotenkin ihanan rauhallinen tunnelma.

Pilailin äsken, että mehän ollaan kuin eläkeläsipariskunta ainakin. Kuunnellaan Järviradiosta (löysin sattumalta kanavan kun kelailin radiota) lauantain toivottuja, vielä puuttuu mustikkapiirakka uunista ja kello kuuden sauna, saunakahvit, iltapala ja yhdeksältä tuutimaan. Ai niin ja miehen pitää ottaa lääkkeet kello viisi, heh..😀

Ilma on ollut aivan ihana siis iii-ha-haaaaaaaaa!

Illaksi herkkuja ja lisää radiota.

Eilen illalla kehystin vanhoihin kehyksiin kuvan 1900-l. naisista. Tuli aika hieno taulu.

Eilen ilta meni aivan pilalle. Juuri, kun oli parempi draivi päällä😞

Siihen saakka olikin mukavaa, kunnes miehen kaveri ja tämän veli tulivat tänne kännissä ja alkoi selvittely yhdestä asiasta, jota en tässä voi selostaa. Se on eräänlainen riita-asia, josta voi olla vakavampiakin seuraamuksia (se rikossyyte josta aiemmin joskus puhuin).

Minun hyvä fiilinki oli tipotiessään, kun tunnelma muuttui ahdistavaksi ja sen vuoksi tässä on nyt sitten taas stressiä ilmassa ja hieman kireä ilmapiiri. Kyllä tympäisee, että aina kun tuntuu vähän alkavan oma mieliala helpottamaan niin tulee jokin asia, joka sotkee koko pakan.

Ehkä juuri tämän vuoksi en usein "anna itselleni lupaa" olla tyytyväinen. Olen oppinut, että se on yleensä tyyntä myrskyn edellä ja enteilee van seuraavaa katastrofia. Mieli on nyt väkistenkin heman alamaissa, mutta ei nyt sentään ihan masentunut.

Mieluummin olisin ollut tyytyväisellä tuulella, mutta johan tuota pari kolme päivää jo tulikin oltua niin onhan se jo kovastikin aika alkaa murjottamaan😀

Voi P tätä elämätä.

AK, hienoja juttuja!!!!! Olen tosi iloinen sun puolesta kaikista noista iloisemmista asioista mitä sinun elämässä nyt on tapahtunut! 🙂👍 Ei minusta kaiken tosiaankaan tarvitsekaan olla mitään isoa ja mullistavaa, enemmän se on se oma asenne ja joku pienikin oivallus siitä, että joku asia voi herättää edes jotain positiivista oloa tai aavistusta siinä omassa tilassa. Se antaa toivoa ja tuo merkitystä elämään! Luovat jutut on tosi hyviä, itsekin perjantaina modailin vähän kahta eri vaatetta ja siitä tuli hyvä mieli kanssa🙂 Eilen olimme katsomassa Tove Janssonin näyttelyä ja siitä tuli mieletön kutina, että pitäisi päästä luomaan kaikkea.. ainakin ennen kuin kuolen😉 Olen aika huono tekemään mitään säännöllisesti, vain silloin jos oikeasti inspiraatio iskee. mutta se onkin sitten mahtavaa. Minulla on kotona kaikki kaapit täynnä erilaisia materiaaleja kaikkeen mahdolliseen.. olen semmoinen hamstraaja. Hyvä siinä mielessä että asun yksin, ei tänne kenenkään muun tavaroita enää mahtuisikaan!
Ja et muuten arvaa, tuo vaskitsajuttu, ne on niiin kiehtovia! Olen vain kerran elämässäni nähnyt yhden, olimme sienestämässä exäni ja hänen äitinsä kanssa, ja yhtäkkiä keskellä tietä meni vaskitsa! Otin sen käteen ja kantelin sitä mukanani hyvän aikaa, olin ihan lumoutunut siitä, olisin halunnut tuoda sen kotiin (no en tietenkään sitä tehnyt, se olisi ollut jo eläinrääkkäystä), mutta he eivät kyllä yhtään ymmärtäneet, miksi olin siitä niin innoissani!! Se tuntui tosi lihaksikkaalta ja vahvalta, ei yhtään sellaiselta käärmemäiseltä kuin kuvittelisi! Muutenkin aina haluan tutkia kaikkia eläimiä ja luontoa ja jos löydän vaikka jonkun sammakon, joka on liiskaantunut auton alle tms, niin haluan kääntää sen ympäri ja tutkia, onko sen suolet tulleet ulos, ja kaikkea muuta tällaista muiden mielestä hyvin ällöttävää.. Muistan, kun viime kesänä löysin sen vesitynnyriin hukkuneen lepakon, se oli kanssa mahtavaa!!! Vaikka toki surullista että hän oli kuollut. Järjestin pienelle hautajaiset kyllä itsekseni.
Minulla kanssa menee nyt ihan hyvin, perjantaina kerroin terapeutille, että olen lopettanut lääkkeeni, ja ei hän mitenkään tuominnut minua. Se oli tosi hyvä juttu. En ole aiemmin uskaltanut mitään sanoa siitä. Mutta hyvä olla siellä rehellinen. Puhuttiin sitten jotain juurikin lisäravinteista, mitkä auttaa mahdollisesti masennukseen. Olen käynyt eilen ja tänään juoksemassa kunnon lenkin luonnossa, ja siitä on ihan maailman iloisin olo. Siis ihan itseni kannalta. Se auttaa. Yritän pitää nyt paremmin kiinni urheilusta kun se on minulle tosi tärkeää. Toiveikas olo kaiken kaikkiaan. Ehkä tämän kevään ei tarvitsekaan olla meille yhtä ahdistava kuin viimeksi! Ainakaan koko aikaa. Sitten tsempataan toisiamme eteenpäin jos ja kun tulee takapakkia. Ihanaa sunnuntaita ihan kaikille ja paljon positiivisuutta täältä, kun kerran just nyt on mistä ammentaa🌻🙂🌻☺️❤️☺️🙂🌻🙂👍

Monange🙂☺️❤️

Kiva kuulla sinun kuulumisia. Olen kyllä tänään miettinytkin, että mitenhän sinun viikonloppu on mennyt. Ja sitten olitkin kirjoitellut just tänne. Olin ihan, että wau, kun luin, mitä kirjoitit vaskitsasta!!!! Ei voi olla totta, että minä täällä ihastun vaskitsaan ja kirjoitan siitä ja sinä olet OIKEASTI pidellyt sellaista!!! Itse en kyllä ikinä uskaltaisi ottaa sitä käpäliini, heh. Olet kyllä monessa asiassa niin rohkea. Ja minua nauratti hirveästi tuo, että "tongit" eläinten ruumiita jne. Tosi hupaisaa😀 Sinä olet kyllä ihan huipputyyppi. Ja se vaskitsa-ihastuskin tuli niin äkkiä, kun näin vain kuvan siitä..ja sitten sinä kerroit tuon jutun. Taidan alkaa taas sekoamaan, mutta ajattelen jos se onkin joku telepaattinen juttu, tai ääh..en tiedä.

Ja tiedätkö, Tove Jansson on aina ollut minun ja äitini yksi suosikki. Luimme niitä kirjoja (siis myös muut kuin muumikirjat) silloin, kun olin penska. Uusimmassa Kodin Kuvalehdessä on mainos kirjoista Toven 100v kunniaksi. Siellä on kirja nimeltä "kesäkirja" niin se on juuri tosi hyvä. Ajattelin lukea sen pitkästä aikaa, sitten kesällä..

Mahtavaa, että sinulla on nyt hyvä draivi *Halit*. Minä olen niin mahdottoman epävakaa, että olen jo ajatunut tänään pienen apatian puolelle sen eilisen välikohtauksen vuoksi.. *Halit*🙂👍

🌻🙂🌻🌻🙂🌻

Niin, minä olen ollut tänään hieman apaattinen sen eilisen jutun vuoksi. Se jotenkin katkaisi hyvän putkeni, mutta en minä nyt ihan romahtanut ole. Minun mieleni vain ei ilmeisesti kestä, että olen tyytyväinen vaan suoltaa heti uusia ahdistuksen aiheita, että pääsee siihen normipaska-olotilaan, ettei vain mene liian positiiiviseksi, hah!

Nyt on taas sellainen olo, kuin olisi tipahtanut jostain taivaasta maan pinnalle. Sellainen tylsä ja saamaton, apaattinen olo. Olisiko se tyhjä olo? Ja olen taas jumittunut ulkonäköni kyttäämiseen ja kauhisteluun ja siitä tulee aina kamala olo. Kun voisi nähdä peilissä edes kauniit kasvonsa, kuten ennen niin se aina lohduttaisi, että on edes joku valtti tässä elämässä. Nyt sekin on viety. Tästä eteenpäin on vain vanhuus ja yhä suurempi rupsahtaminen. Tunnen, etten ole mikään nainen, kun en ole edes lapsia saanut. Inhoan sitä, kun tulee kesä ja alkaa näkyä siellä täällä odottavia äitejä, nuoria, hehkeitä ja täynnä elämää, kun itse on tällainen muumioitunut, lapseton epä-nainen.

En koskaan oikeastaan halunnut omia lapsia, mutta nyt se asia on alkanut vaivaamaan kuitenkin, kun niitä lapsia ei ole.

Kauheaa, miten valittavalta taas kuulostan. Ulkonakin on harmaa ja synkeä ilma. Menen syömään kasan rasvaisia paistinperunoita jos ne lohduttaisivat minua.

Ulkona harmaa ilma jatkuu..Minä jatkan valitustani tänne. En oikeastaan enää edes inhoa näitä "laskuja", jotka tulevat "nousun" jälkeen. Harmi, että ne tulevat niin nopealla syötöllä, että hyvä vaihe ei kestä kuin 2-3 päivää. Ei minulla niin paha ole olla vaan sellainen melko välinpitämätön, ettei vain jaksa innostua oikein mistään. Tosin menkatkin alkoivat, en tiedä vaikuttaako sekin sitten ja se eilinen tapahtuma..

Mutta sekin on vähän omituista, että saatan ajatella jopa kaiken olevan hyvin ja sitten tulee joku YKSI asia ja sen takia suistun taas sinne alamaihin. Kummallisen jyrkkiä mielialanvaihteluita. Mietin jo onko minulla jotkut vaihdevuodet päällä, kun moni oire viittaisi sellaiseen (en nyt viitsi niitä alkaa luettelemaan)

Esim, juuri nyt ajatus korttien tekemisestä tai vaskitsoista kiinnostaa vain ajatuksen tasolla, mutta ei käytännössä, kun vielä eilen päivällä nämä asiat kiinnostivat ihan käytännössä.

Eilen kesän tuleminenkaan ei tuntunut huonolle. Nyt taas muistan siitä kaiken negatiivisen ja ongelmallisen ja suhtaudun siihen kielteisesti.

Ehkä vain olen oikeasti niin hukassa itseltäni ja elämältä. En tiedä enää kuka tai mikä olen ja millainen elämäni on ja millainen sen haluaisin olevan jne.

Tämä on taas tällainen päivä😞

Voi pee tuollaisia vierailijoita joiden jälkeen jää paha mieli.

Noh toivottavasti se unohtuu pian eikä jää tummentamaan fiiliksiä pidemmäksi aikaa.

Toi Monangen kirjoitus oli hyvä ja ammenna AK siitä uudet fiilikset tähän päivään.
Jotain kivaa näpräilyä tai vaan fiilistelyä. Mä kävin 7km lenkin ja yllätyin kuinka hyvää se teki.
Näiden kilojen kanssa ei ole kevyttä taaperrus mutta kun vaan pääsee alkuun niin tuskaisuus unohtuu.
Luen Kalle Päätalo Selkosten Viljastajaa ja opettelen lepäämään ja tukahduttamaan äitini opettaman huonon omantunnon päivällä makaamisesta.

Toki sillloin se on ookoo jos hän itse lepää mutta että muut!

Hyvää sunnuntaita teille kaikille 🙂

Olen yrittänyt ajatella kylmän rauhallisesti hyviä asioita ja olo on ehkä hieman tullut paremmaksi. Minulle alkaa muodostua päähän ajatus, että kaikki tulee vielä kääntymään paremmaksi, mutta se on HIDASTA..niin minun pääni sanoo. Hidasta ja välillä epätoivoista, mutta menen koko ajan eteenpäin kuitenkin.

Kärsimättömyys on aina ollut osa minua. Minulla ei yksinkertaisesti ole pitkäjännitteisyyttä. Ennen olen voinut mennä ja tempoa menemään, mutta enää se ei onnistu. Ilmeisesti en vain enää voi elää sillä tyylillä. Harmi, koska se oli mukavaa ja silloin tunsin olevani vapaa. Vapaus on tietysti illuusio, mutta se tunne tekee onnelliseksi.

Nykyään, pieniä hetkiä lukuunottamatta on tunne, että olen vankina jossain mihin en ole itse halunnut. Minun täytyy pystyä uskomaan, että joku päivä olen taas vapaa ja jopa onnellinen. Vaikeaa se välillä on, uskoa.

Kelasin mennyttä neljää vuotta. On tapahtunut aika paljon. Ensin tuli ero, kuin puun takaa, 14 vuoden suhteesta. Meni parisuhde (rakkaus, tuki ja tuva), koti, silloinen työ. Oli yksin muutto, ajautuminen psykoottiseen masennukseen, 2 kuukautta psyk.osastolla, sen jälkeen monta kuukautta masennusta ja eristäytymistä. Sitten uuden rakkauden tapaaminen, salamana rakastuminen, muutto yhteen miehen kanssa. Useat ulkomaanmatkat ja elämä muuttui "paratiisiksi". Sitten miehen saama selkävika ja työkyvyttömäksi meneminen, ensimmäisen asunnon homeongelmat ja muutto toiseen paikkaan, joka olikin unelmien paikka, ennen kuin osoittautui mahdottomaksi, taas muutto epämieluisaan paikkaan (koska oli pakko) pettymys sen ihanan paikan menettämisestä, uusi tympeä paikka ja siihen sopeutuminen, sitten tulikin sairasoireilut ja alkoi niiden tutkiminen, lähes vuosi jatkuvaa sairastelua ja viimein oikea diagnoosi, joka olikin syöpä ja siinä vaiheessa meinasikin jo henki mennä, sitten rankat syöpähoidot puoli vuotta ja kuoleman pelkääminen ym. traumat koko asiasta, viime keväänä hoitojen loppuminen ja heti muutto uudelle, vieraalle paikkakunnalle, viime kesänä syvä masennus (psykoottistasoinen) joka huipentui syksyllä 2 vko psyk.osastolla, sen jälkeen päivä kerrallaan elämistä, nyt tämän asunnon ongelmat ja uuden asunnon hakeminen, raha ja edelleen terveysongelmat..

Onhan tuota tainnut olla aika lailla. Ja ennen näitä luettelemiani..useita vuosia rahaongelmia, paikkakunnalta toiselle muuttamista, kovaa työtä, yrittämistä sata lasissa, huikeita onnistumisia ja kaameita epäonnistumisia, puolison ajautuminen rikoksiin ja niistä vastuuseen, vuosikausien kova työ pitää "kulissit" kunnossa ja siinä samalla luoda uutta..'

Ja ihan vielä ennen näitä..Rankkaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa lapsuudessa, psyykkistä oirehtimista, vakavaa koulukiusaamista koko peruskoulun ajan, itsemurhayritys 16v, käytöshäiriöiden vuoksi huostaanotto ja sijoituksia kymmeneen eri "laitokseen" kahden vuoden sisällä, laitosaikoina fyysistä väkivaltaa ja seksuaalisen hyväksikäytön kokeminen..

Että semottia muistelmia🙂

Innostuksieni lista kasvoi MANGOLLA! Jäin kait koukkuun siihen..

Kokonaisuutena aika valju päivä. Ilma oli harmaa ja sateinen. Huomenna on maanantai, joten ei siitä sen enempää..

Heikkuli!

Tähän saakka maanantai on mennyt ihan mukavasti🙂

Nukuin aika hyvin. Heräsin kahden maissa, mutta nukahdin heti ja seuraavaksi heräsin viiden jälkeen ja nousin ylös. Nukkumaanhan menin jo kymmeneltä eli unta ehtii tulla, vaikka heräänkin melko aikaisin.

Jännää, kun alkaa olla jo kuuden aikaan ihan valoisaa. Nyt aurinko alkaa paistaa kirkkaasti puiden latvojen yllä. Kuuntelin lintujen konserttia vielä kun makasin sängyssä. Juuri tällä hetkellä kevät ja kesä ei ahdista, mutta sellaiset käytännön asiat, kuin mitä puen päälleni, kun kohta joutuu alkaa vaatteita vähentämään ja mitä sitten kesällä? Tällaiset asiat minua huolettavat. Pitäisi hankkia jotain uutta, mutta suoraan sanottuna ei kiinnosta mennä minnekään kauppaan sovittamaan mitään. Ja tietysti se miltä sitten näytän? Hiukset on yksi iso probleema. Hankinko peruukin myös tälle kesälle?

Mitään pakkoasioita ei ole tänään (kait..) ja se tuntuu ihan hyvälle. Saa sitten säveltää oman mielensä mukaan.

Hyvää alkavaa viikkoa Kaikille Mussuleille☺️❤️

Minulla on aivan KEVÄINEN fiilis😀

Aurinko paistaa kirkkaasti ja linnut laulavat. Lauha ilma ja ikkuna auki. Aamuliikenteen kohinaa, elämän tohinaa.. Olen syönyt aamiaisen ja lukenut Hesarin netistä juttuja yksinäisyydestä. Paljon hyviä juttuja, koska yksinäisyys on nyt teemana siellä.

Ikkunat ovat aika paskaiset, mutta ei kait niitä vissiin ihan vielä aleta pesemään? Tänään menen ulos ja liikun tavalla tai toisella. Lisää happea kuuppaan!

Viikkaan puhtaat pyykit kaappiin.

🙂👍

Heippatirallaa - tuosta mangosta muuten mieleeni, tarkoititko tuoretta sellaista? Nimittäin ostin tässä joku kerta tyyliin viimeisillä euroilla yhden tuoreen mangon ja ensimmäiset pari siivua maistuivat taivaalliselta, mutta sitten tyssäsi syöminen. En tiedä, vähän sama efekti kuin aprikoosien kanssa (tosin kuivattujen), tuli joku outo sivumaku joku peitti koko mangon hyvän alkumaun. Siellä se kökötti sitten jääkaapissa se mango viikon verran, annoin olla kun oli sentään niin nätti 😀, mutta viskasin lopulta menemään.

Ja voi hemmetti, tiivistit tuossa ylempänä elämäsi kirjoa. Ei varmaan ole mitenkään uusi kommentti, että tsiisus kyllä sulle on annettu kannettavaa. Ja siksi onkin ihana nähdä, että revit arjen pienistä asioista iloa ja draivia, vaikka sitten kohta tulisikin taas pudotus. Se meissä on yhteistä, minulla mielialat vaihtelevat joskus viikkojen, joskus päivien sykleillä, joskus monta kertaa päivässäkin. Olen nyt fyysisen syyn vuoksi pitkällä sairaslomalla, joten tällaisten muutosten tarkkailu on helppoa. Muuten olen aika työnarkomaani ja siellä koen olevani tasaisempi. Kaipa muiden ihmisten seurassa oleminen on kuitenkin niin palkitsevaa, että fiilis pysyy tasaisempana. Minulla on mukavat työtoverit.

Jos suoraan sanoo, elämä on kyllä ollut aika paskaa minullakin lapsuudesta näihin hetkiin. Koen (yritän jaksaa kokea) kuitenkin kiitollisuutta elämän ja pääosin hyvän terveyteni vuoksi. Joskus tuntuu, että se on kuin jonkinlaista alitajuista "anekauppaa". Kiitä kiitä kiitä äläkä sano moitteen sanaa, niin ehkä se terveys tällaisenaan säilyykin. Vaikkei se niin menekään, terveys menee jos on mennäkseen. Ei auta muu kuin ottaa sekin mahdollisuus huomioon. Se harha-ajatus, että salama ei iskisi kahta kertaa samaan paikkaan, on jo seestynyt realismiksi, että vaikka kuusikin salamaa voi pommittaa samaa paikkaa ja ihmistä. Kaipa tässä turinoinnissa on se pointti, että mennään täysiä eteenpäin niinä salamoiden välisinä aikoina 🙂

Tällä sivustolla on kyllä todella paljon rankkoja tarinoita ja täytyy oikein ihmetellä, miten kestäviä ja sopeutuvia me ihmiset loppujen lopuksi ollaan. 😮. Jatketaan samaan malliin ja annetaan sekä saadaan edes ajatusten vaihtamisen muodossa tukea toisistamme. Siinä elämän yksi rikkaus ja asia josta olen vilpittömästi kiitollinen.

Aurinko paistaa, loistetaan mekin 🌻🙂🌻

Hipitär tuon hyvin kiteyttikin.. Nautitaan tästä keväästä ja toistemme tuesta!
Kuulostaa varmaan hiukka ällölle mutta olen ihan innoissani kun olen löytänyt paikan jossa todellakin on ihmisiä joille voi kertoa ihan kaunistelematta elämästä ja fiiliksistä sekä lukea muiden ajatuksia ja kokemuksia jotka on rankkoja ja pysäyttäviä.

Mutta se mikä on onkin sitten huikeeta on se fiilis mikä loppu viimeksi jää käteen on juuri se ilon löytyminen sitten niistä pienistä arjen jutuista.

Kukista, auringosta, musiikista, luonnosta, sanoista ruoasta yms.. Siis ei uudesta autosta tai allinclusive-lomasta tms. You know.

Kun mä joskus märisen sitä kun ei ole mitään kun kaikki on vaan ihan kökköä. Rahat on loppu ja naama näyttää joka päivä yhtä kauheelle niin täältä oon saanut näkökulmaa ja peiliä sille että onhan mullakin tosi hienoja asioita mutten vaan näe niitä..

Mullahan on muutama upea tyyppi mun elämässä, terveet lapset, asunto, auto, eläimiä, työ..
Tajusin äsken sen kun kävin koirien kanssa kävelemässä ja törmäsin yhteen vanhempaan naiseen joka pysäytti ja sanoi että onpas sulla hienot koirat ja hyvin hoidetut!
Mulla purkka pysähtyi, mun koirat kierretään usein kaukaa ja mä en juurikaan muista että kukaan tuntematon olisi edes pysäyttänyt sanoakseen mitään kaunista.

Tuli mieleeni että olisiko tänään mun omassa aurassa voinut olla jotain sosiaalista joka antoi vastaantulijalle luvan sanoa jotain?

Jos aikaisemminkaan syy ei ole ollut koirissa vaan minussa?

Juttelin tämän naisen kanssa pitkään ja mulle tuli niin kauhean hyvä mieli että melkein pillahdin itkuun kun jatkoin matkaa.

Pienestä sitä on ihminen onnellinen..

Ihanaa päivää kaikille!!! 🌻🙂🌻