AK, juu mä tiedän tosta. Ite olen lääkityksellä. Pistän 3kk välein sitä b12 vitamiinia. Jos jätän ottamatta "varastot" tyhjenee parissa kk. Syytä ei tiedetä.

Saloka: Ok. Hyvä, että se puutos saatiin selville, koska hoitamattomana se aiheuttaa niin paljon oireita. Syitähän siihen voi olla vaikka mitä, mutta oletan, että sinulta ne on tutkittu. Pistokset on kyllä tehokkaita. Yleensähän syy löytyy mahalaukun limakalvolta, suolistosta, kilpirauhas vajiksesta ym.

🙂🌻🙂🌻

Minulle iski nyt pienimutoinen "romahdus". En nyt mitään ole itkenyt tai sellaista, mutta olo on ollut tasaisen energiaton ja apea, vähän sellainen vittuuntunut ja ajatukset ei pysy kasassa. En olekaan tehnyt mitään järkevää vaan roikkunut vain netillä.

Söin kasvispihvejä, vuohenjuustoa, katkiksia ja smetanaa. Ikävä kyllä olen myös vetänyt puoli pussia karkkeja ja yhden suklaamunan. Ja vielä vain tekisi mieli kaikenlaista, kuten sipsejä ja jäätelöä..huoh.

Olen taas ollut aika lailla "hekimaailmoissa" ja viihdyttänyt miestä kertomalla kaikenmaailman kummitusjuttuja, kun tämä oikea todellisuus on taas hieman tylsää.

Koskettavaa oli, kun luin Ilta-Sanomista, että Laila Kinnusen syntymästä tulisi tänä vuonna 75 vuotta. Hänen tytär Milana oli kertonut äidistään ja heidän viimeisestä ajastaan yhdessä. Jutussa sanottiin, että viimeiset vuodet tämä suuri taiteilijatar oli elänyt eristäytyneenä (ja alkoholisoituneena) ja sanonut jo kokeneensa ja nähneensä kaiken toivoen vain, että pääsisi jo pois täältä..ymmärrän häntä hyvin. Ehkä Lailakin oli herkkä ihminen ja vaistosi, että maailma on kova paikka ja oli väsynyt tähän. Kauniita, nostalgisia kuvia oli jutun yhteydessä.

Minä alan taas sen iänkaikkisen marinan, että huomenna on maanantai ja taas alkaa uusi viikko ja tämä sunnuntai on ollut aika syvältä..

Onneksi on tämä Tukinet minne voi käydä marisemassa. Onneksi mieltä hieman pitää koholla muisto siitä autiotalolla käymisestä.

Ai niin, minulle oli ihan uusi tieto, että epävakaaseen pers.häiriöön kuuluu mm. eristäytyminen. Heh, kuulostaa aika tutulle minun korvaan. Ajoittain tulee elettyä aika lailla omissa oloissaan.

Palataan tunkiolle!

Voi että, hyvä neuvo AK, mutta tuntuu, että ihan mahdoton toteuttaa.. ☹️ Minusta tuntuu, että omakin oloni on vuosi vuodelta mennyt kokoajan vaan karseammaksi. Joskus koin oikeasti olevani onnellinenkin! Nykyisin, en oikeastaan.

Tänään on ihan tosi huono päivä, huoh… Paasto alkaa tulla korvista ja voimat on aika poissa, eikä oikein mikään kiinnosta. Suurin syy tähän varmaan se, että sain pakit yhdeltä tyypiltä kenestä olin oikeasti itse kiinnostunut😭😭😞 Kuulemma joku viimeinen kipinä puuttuu. Ihan normaaliahan se on, mutta tuntuu, että minun maailma on taas kerran ihan palasina. Ja en usko tippaakaan, että tulen kyllä ihan totta ikinä löytämään ketään ja se itkettää minua ihan hirmuisesti juuri nyt😭 Yritän deittailla, että jostain edes VOISI tulla jotain, mutta mistään ei tule mitään. Ja olen kokoajan vaan enemmän tiedostanut sen, että oikeastaan millään muulla ei edelleenkään olisi minulle edes väliä kun juurikin sillä, että joku ihana mies tulisi ja pelastaisi minut!!!! vaikka sitähän en saisi odottaa😞 Ja se olisi kaikki mitä haluaisin. Ja se on kokoajan epätodennäköisempää. On taas sellainen olo, etten sittenkään halua olla yksin, vaan kaikki mitä haluaisin, olisi minua rakastava mies. Itkettää ihan tosissaan nyt, tuntuu etten jaksa taas uutta kevättä yksin omine ongelmineni, rämpien eteenpäin onnettomassa elämässäni, jota kukaan ei edes halua kanssani jakaa. Ei tässä ole mitään järkeä. Itken vain. Eikä se edes auta. I hate my life

Aika lailla tylsä päivä ollut.

Olen vain lekoillut ja mieli on askarrellut ihme asioiden parissa.

Keksin teeman ensi kesäksi tämän (tai en tiedä olenko kesällä enää tässä asunnossa) makkarin sisustukseen. Se tulee olemaan supernostalginen yhdistelmä vanhaa aikaa, ruusuja ja menneiden aikojen filmitähtiä ja laulajia. Niiden keskellä voin sitten viettää omia erakkohetkiäni haaveillen menneistä vuosikymmenistä, kesän herkkuja napsien, oman elämäni kultahetkiä muistellen..masennuksen ja toivon päivien vuorotellessa, sateen ja helteen vuorotellessa. Kesän tuoksujen herätessä, kesän kukoistaessa ja kuollessa. Luultavasti mielenikin herää, kukoistaa ja kuolee useamman kerran. Niinhän se aina.

Mansikoita, shampanjaa, mustavalkokuvia kehyksissään. Tähtien tuska ja kimallus. Katu toiveen särkyneen. Shampanjaa ja pillereitä. Ehkä minäkin nousen sinne tähtiin. Oman elämäni sankaritar. Lady in black. Mustalaishame muuttaa taivaaseen.

Ehkä löydän sen sydämeni aution talon. Matkaan sinne viimeinkin. Ja pääsen sisälle. Ehkä juhannuksena istun siellä. Tuvan pöydällä on maljakossa valkoisia juhannusruusuja. Tuuli leyhyttelee hiljalleen verhoja. Avoimesta ikkunasta kuuluu kesä; lintujen riemu, luonnon kiihkeä, lyhyt kukoistus, pilvien hidas matka aurinkoisella taivaalla. Ehkä silloin päätänkin jäädä tähän maailmaan.

☺️❤️

MonangeEnkelini..tiedän tuon tunteen, kun tuntuu, että koko elämä on kiinni vain yhdestä asiasta. Milloin mistäkin. Minulla on elämäni aikana ollut monia vaiheita, kun koko elämä on tuntunut olevan vain jonkun yhden jutun varassa. Tai paremminkin melkein aina ollut sama tilanne eli elämäni on vain yhden parisuhteen varassa. Se on tavallaan vaarallinen ja surullinen tilanne, niin ei saisi olla, mutta minkäs teet jos vain on niin. Minulta se eräs psykiatri kysyi kerran, että mitä jos menettäisin parisuhteeni niin mitä minulla olisi elämässäni. Vastasin suoraan, että ei mitään. Hän kysyi, että mitä sitten tekisin jos menettäisin suhteeni. Sanoin, että en tiedä..

Tottapuhuen asia kuitenkin on niin. Koko aikuisikäni olen selvinnyt elämästä vain parisuhteen voimalla. Ja kun exä jätti minut niin nähtiinhän se..meinasin tappaa itseni. Kuulostaa tosi säälittävälle jonkun "normaalin" ihmisen korviin, mutta epävakaat eivät toimi normaalin kaavan mukaan. Epävakaa ihminen pelkää sairaan paljon yksinjäämistä, hylkäämistä, yksinolemista. Parisuhteen kariutuminen on varmaan pahin painajainen. Minulle ainakin oli ja sen myös sain kokea ja se oli helvettiä. Ehkä olisinkin hypännyt jokeen jos en olisi tavannut nykyistä miestäni. Olen usein miettinyt mitä tapahtuisi jos nykyinen jättäisi minut. Luultavasti romahtaisin aivan täysin, enkä uskoisi enää mihinkään ja ainakin harkitsisin hyvin vakavasti itsemurhaa, enkä ehkä uskaltaisi enää olla kenenkään kanssa.

Yhden kortin varassa oleminen on tietenkin suuri riski. Olen miettinyt, että minulla pitäisi olla jotain turvasuunnitelmia sen varalle jos minut jätetään, mutta en ole vielä keksinyt niitä😞 Luultavasti jäisin vain lamaantuneena makaamaan ja kaikki menisi sekaisin, saattaisin mennä psykoosiin tms.

Minä olen itseasiassa kokenut senkin monta kertaa elämässäni, että olen ihastunut/rakastunut sellaisiin tyyppeihin, joita en ole saanut. Yhteen aikaan rakastuin vain sellaisiin ja sain KAUHEITA sydänsuruja, siis korostan: KAUHEITA..tuntui, ettei elämä voi mitenkään enää jatkua sen jälkeen jne. Olen aikaisemmin elämässäni ihastunut/rakastunut syvästi ja päättömästi johonkin mieheen, joka onkin mielestäni vain leikkinyt tunteillani tai sitten vain ollut järkevä (minun mielestä kylmä) ja laittanut stopin koko jutulle ja aina se on SATTUNUT yhtä paljon. Yhteen aikaan oli niin, että minusta kiinnostuivat ja roikkuivat minussa sellaiset, joihin en itse pystynyt rakastumaan ja minä taas rakastuin heihin, jotka olivat minulle ihan mahdottomia miehiä. Huh, siinä sydän hajoaa aika hienosti ja monta kertaa. Nykyisen miehen tavattuani ei ole enää tarvinnut kokea sellaista, mutta pohjimmiltanihan minä en luota enää elämässä yhtään mihinkään ja annan tilaa sillekin ajatukselle, että mies voi joskus jättää minut tai voihan hänelle vaikka sattua jotain (sydäri) että hän "joutuu" jättämään minut. Eihän tässä maailmassa mikään ole sen varmempaa, kuin että kaikki on epävarmaa.

Tiedän, että olisin kusessa jos mies jättäisi minut. Olisin aivan yksin ja orpo maailmassa. Toivon totisesti ettei niin kävisi..

Voi että, sinä jos kuka olisit varmasti ansainnut itsellesi hyvän ja rakastavan miehen. On aivan oikein, että olet deittaillut, mutta tosiaan, tiedän että se voi olla myös kamalaa, joka vie koko mielenterveyden😞 Paasto puhdistaa elimistöä, siis elimiä, mutta se puhdistaa myös psyykeä, koska esim. maksa säätelee pitkälti mielialoja ja tunnemaailmaa (kiinalaisen lääketieteen mukaan) se saattaa siis vielä korostaa tätä ikävää kokemusta..

Kunpa voisin halata sinua ja lohduttaa. Tulen niin surulliseksi, kun ajattelen sinua itkemässä. Toivon mielessäni, että sinun Kissa lohduttaa sinua. Rukoilen sinulle enkeleitä luoksesi. Tämä sunnuntai on kyllä ollut tosi aneeminen päivä..itsekin olen ollut aika apaattisissa tunnelmissa.

Kunpa voisin pyyhkiä kyyneleesi, enkeli☺️❤️

Kiitos sympatiasta. Kyllä se merkitsee paljon☺️❤️ Kamala päivä, tosiaan.. Se tyyppi vielä laittoi jotain että on ollut kiva hengailla mun kanssa ja jotain, sitten olin ihan että aijaa, mutta että se kipinä kuitenkin puuttuu, että onpa kurjaa😞 Ei kai tälle mitään voi. Jotenkin ainakin sen huomaan, että kun tuo syömispuoli on minulta viety, niin kaipaan vaan entistä enemmän että voisi saada jotain muuta sisältöä ja nautintoa elämäänsä ja tähän päivään, olisin niin kovin vaan halunnut hänet tänne lähelleni😭 Voi että kun tuntuu kurjalta. Ihan epäonnistunut olo taas. Ja tosiaan minäkin tiedän, ettei varmaan normaalit ihmiset reagoi näin vahvasti, osaisipa olla neutraalimpi ja jatkaa olankohautuksella. Tämä on kyllä ihan tosi perseestä, että tuntuu, että kaikki menee aina hankalimman kautta ja mikään ei johda mihinkään sitten kuitenkaan, ja olen vaan entistä pettyneempi itseeni ja elämään. Huoh… Josko nyt aloittaisi Taas Kerran alusta ja keskittyisi esim enemmän siihen omaan itseen ja vaikka näiden syömisasioiden saattamiseen johonkin tasapainoon. Että olis jotain muuta ajateltavaa kun se, miten paljon oikeasti kaipaan rakkautta elämääni.
Tässä päivässä on jotain tosi pahaa. Kohta menen nukkumaan niin pääsen sitä pakoon. Palataan🌻🙂🌻

Kierroksia kierroksia. 🤔 Viikon sisään totaalisesta etanasta ylivirkeään lenkkeilyintoiseen duracel pupuun.
Leivoin pari pellillistä muffineja ja syötin ne käymään tulleelle ihmiselle. Tein ruokaa, lenkkeilin, siivosin, pesin pyykkiä. Epäilen, nukunko ensiyönä kunnolla taaskaan.
Aivotoiminta vielä hidasta, mutta keskittymiskyky onneton.
Mitäköhän tästä taas tulee?

Bipo vai evph?
Kas siinä vasta pulma.

Moi kaikille. Vai luulit sinä, että minä muka vitsailisin niin vakavalla asialla. Kyllä minä Kuunvalo leivoin ihan oikeasti sämpylöitä. Yllättäen muisti petti ratkaisevalla hetkellä ja ne paloi aika pahasti, mut tulipahan tehtyä edes jotain. Olen ihan paskana ja myönnän, etten jaksanu lukee ihan kaikkee, kun en ole vähään aikaan jaksanut kirjoittaa tänne mitään, mut mahdoinko lukee väärin, vai onko oikeasti olemassa sellaisia naisia, jotka haluais lähtee jollekkin vaellusreissulle? Luulin, että sellasta tapahtuu vain elokuvissa, tai jossain, mut hienoo, jos eräilystä pitäviä naisiakin löytyy. Kertokaa minullekkin, mistä sellaisen vois löytää? Ikää sais olla mielellään alle 80 vuotta ja omat hampaat olisivat eduksi. Ei ihmisiä ole tarkoitettu kaupunkiin. Täällä meistä joko tulee hulluja, kuten minusta, tai sitten olemme jonkun firman omaisuutta, jota myös uraputkeksi kutsutaan. Se on oikeestaan sama asia, kuin tulla hulluks. Ainoa ero on siinä, että työnantajat pitkittävät sitä kilahtamista yleensä muutamalla vuodella, mut jossain vaiheessa se on edessä. Ainahan minä oon ollu enemmän tai vähemmän sekasin, mut nyt viime aikoina on tuntunu harvinaisen vahvasti sille, että ei vaan jaksa enää. Minun niskaan on kaadettu paskaa viimeset 34-vuotta ja nyt tais tulla raja vastaan. Tuli tämä hullu kausi tosi huonoon saumaan, kun oli ne käräjät siitä puukotuksesta, minkä uhriksi jouduin. Suomi on kyllä todellakin oikeusvaltio, minua odottaa kaksi ihmistä, tarkoituksena puukottaa minua. Minä saan puukon kahvaa myöten vatsaan ilman minkäänlaista syytä ja kylläkai sitä nyt jokaisen itsesuojeluvaisto sanoo, ettei kannata jäädä odottamaan lyödäänkö sillä puukolla vielä toisenkin kerran. Yksikin kerta sattuu kuitenkin ihan jonkun verran ja siksi minä en odotellut sitä toista ja siitä hyvästä sain syytteen törkeestä pahoinpitelystä. Ja niitä syytteitä tuli siis vielä kaksi. Yksi molemmista päälle käyneistä. Minulta paloi hermot siellä käräjillä ihan täysin, eikä edes harmita, vaikka sain syytteen oikeuden halventamisesta, kun kysyin, olisiko herra tuomari jäänyt odottamaan toista puukon iskua? Ihme oli se, että se vastas mulle, tosin vain sanoilla, ettei minun tarvitse ottaa kantaa tuohon asiaan. Eipä tietenkään. On tämä vitun hienoo, mulla on hermot niin tiukalla, ettei mitään rajaa. Ei oo tämä elämä ollu ikinä kovin helppoo, mut tuo oli jo kaiken huippu. Nyt saa jo pelätä sitä, että joutuu puukotuksen uhriksi ja saa siitä itse syytteen. Ei kannata näköjään joutua terän eteen, se on tuomiosta päätellen aika helvetin vakava rikos. Ehkä olis tosiaan aika poistua tältä planeetalta. Ei oo minun paikka täällä. Olen varmaan jossain vitun psykoosissa ja lääkärikin totesi, että sinua taitaa vaan harmittaa tuo käräjien päätös. Älä helvetissä?? Miten tuollanen nyt voi harmittaa niin paljon? Sattuuhan näitä, ei tuollasesta ole varaa hermostua. Käski kotiin lepäilemään, kyllä se siitä kuulemma helpottaa. Ei saa kuulemma antaa tuollaisten pienten vastoinkäymisten masentaa, niinhän se on, mitäs näistä. Sattuuhan sitä. Kourallinen bentsoja, eikä oo helpottanu vielä yhtään, vituttaa vaan koko ajan enemmän. Minä lähden käymään lenkillä tai jotain, ulos on päästävä. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille.

-Sampylä

Alan olemaan aika ryytynyt siihen, että olen jo jonkin aikaa alkanut (taas) heräämään liian aikaisin eli 4-5 aikaan. Samaahan oli viime kesänä. Nyt taas kun lääkkeet on poissa pelistä niin sama alkaa taas. Kun en ole lääketokkurassa niin herään liian aikaisin. Kieltämättä sitten stressaannun ja yritän saada unta. Myös ahdistavat ajatukset alkaa silloin pyöriä päässä.

Ja nyt on vielä kaikenlisäksi maanantai, joka tuntuu ihan tappotuomiolle. Eikä siinä vielä kaikki..Pakkasta oli tunti sitten 14 astetta! Tsadaa. En kylä ihan noin kylmää osannut odottaa. Hyi helv..tuntuu ihan masentavalle, aivan kaikki.

En kyllä ole oikein hyvässä vireessä.

Tekisi mieli olla taju kankaalla koko päivä. Tuntuu, ettei tässä elämässä ainakaan juuri tänään ole mitään järkeä tai yleensäkään, mitään.

Parempaa maanantaita teille muille.

Olen aivan kuollut.

Haukottelen vain niin, että leuat ratkeaa. Väsyttää ja vituttaa, oikeastaan on niin tyhjä olo etten tunne mitään. Aivan, kuin leijailisin jossain omassa avaruudessani irti kaikesta.

Aurinko kyllä paistaa, mutta se ei lohduta, kun muuten on noin saamarin kylmä. Mistä ihmeestä tuollaiset pakkaset nyt yhtäkkiä tuli?

Olen vain ihan tööt, tööt.

Kuulostaa uskomattomalle, että puukotuksen uhri on syyllinen. Oikeus taitaa tapahtua kovin harvoin...
Sämpylälle jaksamisia kanssa.
Noi oikeudessa olemiset ovat rankkoja, vaikkei olisi edes kyse vakavasta asiasta.

Yritän saada itseäni työmoodiin. Ainakin fyysisesti on pirteämpi olo, ehkä pää tulee perästä. Ainakaan en ole vetämässä ranteita auki juuri nyt.
Ikävä erästä ihmistä kohtaan helpottaa, mitä vähemmän pidän yhteyksiä. Kesää odottaen, sinne on vaan niin pitkä aika 🤔

PK-seudulla onneks vain muutama aste pakkasta. Siedettävää, jossei tule kylmempää.

Alkaa olemaan melkoisen zombie-olo.

Hienosti nukuin taas, aamuneljään saakka😞

Luulen, että bentson lopetus tekee tuon. Sitä, milloin se menee ohi vai meneekö koskaan ei varmaan tiedä kukaan.

Suoraan sanottuna on olo, ettei pää toimi kunnolla. Aamulla itketti jo, kun väsytti niin paljon. Sitten tuli kiukkuinen olo ja jopa itsetuhoisia ajatuksia..

Olen ottanut kauranversouutetta. Sen pitäisi jonkin verran auttaa rauhoittavasti ja lievittäen kaikenlaisia viekkareita.

Pari viikkoa jo sanoisinko unettomuutta takana. Puolitoista vuotta nukkunut "kemiallista" unta niin on varmaan elimistö vähän ihmeissään.

Huh, huomen aamulla on verikoe ja torstaina kontrollikuvaus, 4.4 sitten lääkäri.

Eilen illalla meinasin ottaa murusen pampulaa, joita lojuu kaapissa monta levyä, kun en ole tykännyt niitä käyttää. Ajattelin jos se olisi jeesannut yöunta, mutta jätin sitten ottamatta. Jotenkin ajatus tappelee sitä vastaan, että toisella lääkkeellä lievennetään toisen vieroitusoireita. Tietysti jos nukkumiset menee aivan hulluiksi niin sitten pakko miettiä jos ainakin välillä ottaisi..mutkikasta.

Kiitos kirjoituksistanne. Luen kyllä ne kaikki mielenkiinnolla, mutta juuri nyt en oikein ole tarpeeksi terävä muodstaakseni järkeviä vastauksia. Ajattelin ilmoittaa siksikin jos minusta kuuluu vähemmän, että olen kyllä täällä, mutta en välttis jaksa koko ajan kirjoitella🙂

Eniten ahdistaa se, että tällaisella oireilulla alkoi se jakso, joka päättyi osastolle viime syksynä..

Ollut aika lailla menneisyydessä, omassani. Enimmäkseen kaipauksella ja vähän hyväntahtoisella surumielisyydellä muistanut monta tapahtumaa. Silloinkin elämä tuntui joskus vaikealle, mutta nyt kun ajattelee niin kyllä se on ollut tosi hyvää elämää. Kun vielä oli nuori, kaunis ja luova, elämänvoimissaan.

Otin yhden 5mg pamin. Tavallaan inhoan itseäni siitä, mutta samalla tulee tunne, että miksi ihmeessä kiduttaa itseään liikaa, koska lopulta onko se sen arvoista? Siis tarkoitan jos olo menee liian nopeasti liian huonoksi? Juuri otin sen ja tiedä sitten auttaako se edes, kun on aika laimeaa kamaa. Ehkä se kannattaisi ottaa yötä vasten jos se jeesaisi nukkumiseen. Nyt vain tuli tunne, että on jotain helpotusta saatava.

Tämä maailma ei kiinnosta minua taas ollenkaan. Olen kyllä vaipunut aikamoiseen synkkyteen. Tuntuu, kuin viime perjantainen autiotalolla käynti ja muu "kohottava" olisi vain kaukaista unta. Jospa se olikin unta, eikä totta. Viinien huumaa se ei voinut olla, koska en käytä alkoholia.

Oman pahan oloni olen taas kääntänyt läheisiini. Se on inhottavaa. En tietysti näytä sitä päällepäin. Mies ei huomioi, eikä rakasta tarpeeksi. Äiti ei välitä tarpeeksi, kukaan ei välitä jne. Vali, vali. Lopeta valittaminen ja tee jotain. Niin juuri. Mutta kun en pysty. Miksi?

Koska olen surkea luuseri.

Tai sitten vain täysin kypsä tähän maailmaan.

Hei AK!

Haluaisin kertoa että olen lukenut sinun pitkää ketjua osaamatta kommentoida mitenkään.
Olen uusi palstalainen ja hieman ehkä taustailija vielä.
Nostan hattua sinulle että kaikesta kirjoittamastasi huolimatta olet ja jaksat olla ja yrittää.

Ei elämä ole helppoa ja joillekin niitä koetinkiviä laitetaan matkalle ihan turhan paljon.

Olen itsekin välillä ollut lähellä luovuttaa kun en ole jaksanut nähdä tulevaisuuteen millään tavalla. Ikään kuin minulla sitä ei olisi näkyvissä.

Jos vain jotenkin voisin lähettää sinulle energiaa ja voimia niin sen teen.. Ota vastaan, täältä tulee 🙂

Kultainen kiitos Sinulle JohannaK kauniista sanoistasi ja tsempistä, kyllä se lämmitti mieltä🙂

On totta, että joskus yhdelle ihmiselle laitetaan aika kohtuuton taakka matkaevääksi. Luin kyllä sinun tarinan, mutta juuri sillä hetkellä vaikutuin siitä niin, etten osannut sanoa mitään järkevää. Koko lukemisen ajan kuitenkin ajattelin, että miten ihmeessä olet jaksanut ja sinun täytyy olla todella vahva ja hyvähermoinen ihminen. Kaikkien ongelmien ja dramaattisten käänteiden ohessa olet jaksanut noin mahtavasti pitää "pakan kasassa", vaikka varmasti on ollut psyyke kovilla.

Vaikutat muutenkin olevan hyväsydäminen ihminen. Kiva, kun kirjoittelit tänne ja tänne saa kyllä kirjoitella jatkossakin jos siltä tuntuu.
Kaikkea hyvää sinulle ja jaksamisia🙂🌻

🌻🙂🌻🌻🙂🌻

Heräsin aamuyöstä taas ja kävin lirillä. Kello oli kolme, joten ajattelin ettei tule kyllä mitään jos en enää sen jälkeen saa nukuttua. Olin kuitenkin sen verran uninen, että heräsin seuraavaksi viiden jälkeen. Sanottakoon, että menen nukkumaan aina jo kymmenen aikoihin, että saattaa olla, että siksikin heräilen niin aikaisin.

Täytyy lähteä liikenteeseen, kun on se verikoe sairaalalla. Munuaisarvo (S-Krea) tarkistetaan huomisen tt-kuvauksen vuoksi. Rutiinihomma. Inhottavaa on tänään se, että illalla joudun juomaan sellaista inhan makuista varjoainetta😝 No, sekoitan sen jonkun mehun joukkoon sitten.

Muuten en tästä päivästä vielä tiedä. Aurinko ainakin paistaa komeasti. Muuten vaikuttaa aika kylmälle. No, minähän vuoraan aina paljon vaatetta päälle.

Hyvää Huomenta Kaikille🙂🌻