Voiiiiiih😞

Tuli niin nostalgisen haikea olo, kun kelasin ketjuja taaksepäin ja luin merkintöjä viime kesältä. Siis luin Monangen ja minun ketjuja ja meidän viestinvaihtoja. En tajua miksi minulle tuli niin haikea olo sydämeen. Se kesä oli vaikea ja kummallinen, mutta myös kaunis ja ystävyyden täyttämä niissä meidän kirjoituksissa.

Aloimme kirjoitella juurikin kesän kynnyksellä. Niiden kirjoitusten myötä koko kesä kukoistuksineen, suruineen ja toiveineen esittäytyy ja kuinka syviä ja tunnetta täynnä tekstimme ovat olleet. Luulin silloin, että koko tämä kirjoittelu olisi vain ihan väliaikaista, enkä olisi koskaan uskonut, että uusi kesä on tuloillaan ja yhä vain kirjoitan.

Olen sanonut, että viime kesä oli kauhea, mutta kun luen noita kirjoituksia ei se ehkä niin kauhea ole ollut kokonaisuudessaan. Oli kuitenkin aika-ajoin mukavaakin ja mieli oli toiveikas ja kesä kukoisti. Ja tänne tuli runoiltua ties mitä syvällistä🙂

Tuota muistoa vasten odotan tavallaan aika mielenkiinnolla millainen ensi kesästä siis tulee. Uskon, että varmaan kirjoittelen tänne, mutta millaiset ne fiilikset sitten on? Tuleeko hyvässä mielessä samanlainen kesä, kuin viime kesä?

Monange Ystäväni, kaipaan sinua ja meidän kesähöpinöitä☺️❤️☺️

Katselen pitkästä aikaa telkkaria. Maajussia. Ei nyt niin hyvä ohjelma, mutta katsonpa huvikseen. Juustopiiraat oli tosi hyviä. Ostan varmasti vastakin.

Oho, nyt se ohjelma jo jatkuukin..

Perjantai☺️❤️

Jotenkin parempi mieli, kun tietää, että viikonloppu tulossa. Vaikka ei ole edes mitään sen kummempia suunnitelmia. No, en yleensäkään suunnittele elämässä mitään. Elän vain päivän kerrallaan.

Ai niin, unohdin, että onhan minulla sunnuntaina synttärit. Tuskin niitä kuitenkaan sen kummemmin juhlitaan, kun rahaa on vain muutama kymppi. Enkä tiedä haluanko lopultakaan niitä juhlia, kun en muutenkaan pidä siitä minkä ikäinen olen.

On minulla pakastimessa prinsessaleivoksia, jotka voin sitten sunnuntaina syödä. Tai luulen, että jo lauantaina, kun on Radio Nostalgian musa-ilta. Jos sieltä nyt tulisi parempaa musiikkia, kuin viime ja sitä edellisenä lauantaina.

Tänään on se asuntonäyttö. Voihan sitä käydä vilkasemassa, vaikka olen satavarma, että emme saa sitä.

Hyvää Perjantaita🙂🌻

Hiiiiiiirrrrrmu paljon onnea näin etukäteen 🙂🎂, Mulla on reilu 4 kk päästä vasta synttärit (kauhia, niin vähän aikaa 😮)

Käytiin se asuntonäyttö.

Asunto oli ihan ok, mutta ei mikään toiveiden asunto. Tosin sellaisia ei täällä ole missään. Sellainen ajatus, että kaitpa sinne voisi muuttaa, kun pakko on jonnekin tulevaisuudessa muuttaa. En kuitenkaan usko, että olemme vuokranantajan silmissä mitkään ykkösehdokkaat siihen asuntoon. Hakijoita on paljon jne. Mutta onpahan nyt käyty katsomassa ja jätetty hakemus jne.

Sitten käytiin kaupoissa. Yritin miettiä niitä minun synttäreitä, että mitä haluaisin viikonlopulla syödä ja mitä kukkia ostaisin. Jotenkin vain ajatus pätki, eikä ollut yhtään tunnelmaa, eikä keskittymiskykyä ja kun en helposti löytänyt haluamaani niin luovutin, enkä jaksanut enää miettiä. Taas kerran vittuunnuin, kun mies ei voi minun kanssa ollenkaan suunnitella mitään eli sitä ei taas kiinnosta koko synttärit. Aina sama laulu. Minusta ei ole oikein, että MINÄ itse joudun suunnittelemaan oman synttärini. Eikö se kuulu mennä niin, että mies järjestäisi minulle jotain? Ok, rahaa ei taas hirveästi ole, mutta veikkaampa, että en saa sunnuntaiksi edes kukkia jo en niitä itse järjestä ja olen päättänyt, että itse en itselleni ala mitään järjestämään. Nytkin olen jo monta kertaa vihjaillut synttäreistäni, että mies ei voi sanoa unohtaneensa niitä, mutta ei silti näytä mitään sen kummempaa tekevän niiden eteen. Olen tavallaan jo pakottanut itseni unohtamaan koko synttärit, koska ei niistä kuitenkaan mitään tule. Kun ajattelen koko asiaa niin tekisi mieli alkaa huutamaan ja raivoamaan samantien. Tällaisten asioiden kanssa fakkiinnun aina niin lujaa, että tekisi mieli ottaa ero.

Tunnen taas valuvani jonnekin. Tulee epätoivoinen olo ja alan vihata kaikkea. Itseäni, elämääni, miestä ja koko yhteiskuntaa.

Taidan vetäytyä lillumaan omaan toivottomuuteeni. Ilmakin on sopivasti harmaa ja tuulinen.

Tekisi mieli lopettaa taas koko oleminen. Asuntoasia ja kaikki kiertää päässäni. En jaksa kuunnella miehen horinoita ja hän vaikuttaa tyhmälle. Tekisi mieli vain maata ihan hiljaa sanomatta ja kuulematta mitään. Oikeasti olisi lottovoitto nukahtaa ja nukkuessa siirtyä jonnekin toiseen maailmaan.

En edes tunne olevani niinkään masentunut (en ole itkuinen) vaan pelkästään kyllästynyt ja väsynyt. Lisäksi olen huolissani monesta asiasta. Ja tämä kaikki on jatkunut liian kauan. Voi luoja, kun olisi joku pilleri, jolla korjata tämä olotila. Se olisi kohta jo aivan sama olisiko se jotain huumetta vai mitä..

Haluaisin vain tuntea ELÄVÄNI.

AK, Oikein hyvää syntymäpäivää sunnuntaina! 🌻🙂🌻 Laitan onnittelut jo nyt, niin ehtinevät ajoissa perille.

Hei taas! Kuten ehkä arvata saattaa, tuli oikein totaaliromahdus, siksi en poikkeuksellisesti ole pariin päivään käynyt edes lukemassa täällä, saatika kirjoittanut. Jotenkin kaikki vaan paheni ja paheni entisestään, eilinen oli sitten ihan totaali hirveä katastroofipäivä, nyt on olo, että kaikki meni niin pahasti yli, että ei auta kun kääntää katse tulevaan ja uskotella itselleen ettei tästä ole suunta kuin ylöspäin ja jo se ajatus vähän helpottaa. Onneksi nyt on viikonloppu niin on aikaa vähän koota itseään rauhassa.. Vaikka tuli kyllä vähän kurja olo siitä, että nythän on naistenpäivä, ja en luultavasti tapaa tänään yhtikäs ketään, eikä ole ketään toivottavassa hyvää naistenpäivää (ihan kun se edes olisi mikään oikea juhla, heh…). Yksinäisyys on sellainen möykky syvällä sisälläni joka ei mene pois.

Olen myös alkanut tosissani pelleilemään ruoalla, mistä en ole yhtään ylpeä ja se saa minulle tosi kurjan mielen ja varmaan sellaisen pettymyksen itseäni kohtaan. Täytyisi normalisoida sekin osa-alue taas.

Katse siis eteenpäin. Päätin nyt niin. En voi lillua tässä myrkyllisessä olotilassa ellen kohta halua oikeasti löytää itseäni suljetulta. Näen aika selkeästi vaihtoehtoiset polut tästä eteenpäin. Yritetään siis vielä🙂🌻

Katsoiko kukaan teistä sitä tarinaa minkä laitoin linkillä aiemmin? Olisi kiva tietää jos se puhutteli esim sinua AK, ajattelin, että olisit voinut siitä tykätä.. Itsemurhatarina kuitenkin😉

Minulla on kanssa ikävä meidän höpinöitä. Tuntuu, että kesästä on kauan. Ja taas se on kohta täällä, kauhistuttaa aikalailla. "onneksi" nyt sataa räntää??! heh.. Mitähän tästä päivästä tulee.. jotenkin hyvin absurdi olotila itsellä.

Koitetaan olla armollisia itseämme ja omaa jaksamistamme kohtaan. Yritän ainakin itse olla just nyt pakottamatta itseäni hirveästi mihinkään ylimääräiseen etten ihan hajoa.

iso halaus kaikille, ja en ole katoamassa mihinkään, lupaan sen.

Et ole ainoa, joka kävi eilen pohjalla. Vihaan kevättä, tänä vuonna pakka leviää näköjään eri aikaan, kuin muina vuosina.
Ruoalla pelleily.... Ah niin tuttua. Voitteko kuvitella, entinen suruunsa ja tyhjään oloon syöjä. Laihduttanut aika hemmetin paljon olemuksestaan. Ei maistu ruoka. Kahvi maistuu ihme kyllä.
Nälkä on kadonnut taas ja vaikka olisikin näläntunne, niin ei pysty . Onneksi on protskulitkut, että pysyy tajuissaan töissä. Pitää olla pehmeitä asioita, juomat menee alas.
Jossain pysyy edes hallinta, kun laskee tarkkaan, mitä menee kurkusta alas.
Ehkä tää elämä tästä? Peukkuja.

Hyvää Naistenpäivää Monange, Hämärä, saloka, Kisulitassu, Repukka ja kaikki muutkin ihanaiset naiset kuten AK, jolle myös synttärionnea toivotan etukäteen 🌻🙂🌻

Onhan tää tällaista välillä, harmaata taaperrusta. Mäkin tykkään siitä, että ulkona on harmaata silloin kun itsekin on harmaa. 🙂 Niin, reissuun ois tarkoitus mieskaverin kanssa lähtee loppukeväästä äkkilähdöllä, jos sopiva aika ja kohde löytyy. Pelkkä ajatus helpottaa, että pääsen vähän karkuun Suomen kevättä. 🙂))) Kiva, että pystytte AK ja M jopa nauttimaan viime kesän fiiliksistä, mä olen taas sellainen, että haluaisin unohtaa koko kaamean kesän ja kaikki menneisyyden satuttavat kokemukset. Välillä musta oikeasti tuntuu siltä, että parhaat vuodet ja ajat ovat sittenkin edessäpäin.

Voimia elämänmatkalle, palataan. 🙂🌻

Kiitos kaunis Rakkaat Ystävät🌻🙂🌻

Ensinnäkin Ihanaa ja Kaunista Naistenpäivää meille kaikille naisille🙂🎂

Kiitos onnitteluista🙂 Varmaan jo kaikki ovat saaneet selville, että sekoan jos minun merkkipäiviä ei huomioida😀 No, ei kyllä ole ollut tarkoitus tänne painostaa asian kanssa, mutta luotankin siihen, että te ystävät onnittelette ihan vapaaehtoisesti ja vilpittömästi.

Olen muuten ihan pihalla..siksi saattaa kirjoitus olla vähän sekavaa. Ensin ei uni tullut ja valvoin..sitten nukuin sekavasti ja nukuin yllättävän pitkään. Unirytmi meni sekaisin ja tuntuu, että olen ihan unessa vieläkin. Toisaalta, täällä on niin epätodellisen unenomainen, onneton tunnelma, etten ole enää varma onko tämä unta (vai viinien huumaa?)

Kun heräsin niin tuntui, etten halua ikinä nousta sängystä ylös. Makasin pimeässä ja kuuntelin sateen ropinaa. Satoi kaatamalla. Oikeastaan se oli ihana ääni. En ole tehnyt tänään mitään. Energiat on jossain tipotiessään. Vähän sairas olo. Pää ja kurkku kipeänä hiukan ja tukkoinen olo. Kirkas auringonpaiste, joka välillä tunkeutui huoneeseen tuntui kauhealle ja ajattelin, että sekoan, heh..Olenko sitten taas pudonnut masennukseen, sitä en tiedä. Ehkä se Mirtatsapiini piti minua jossain ruodussa, mutta sitä en missään nimessä enää uudestaan aloita. Haluan elää ja tuntea aidosti oli se sitten hyvää tai huonoa.

Ruokahalua ei oikein ole ollut koko viikkoon. Paitsi pizzoja ja kaikkea roskaa tekee vain mieli ja niitähän olen vetänytkin ja ehkä veto pois siksikin. Mietin aamulla tätä oloa ja olen niin kyllästynyt tähän, että yksinkertaisesti vain päätin luovuttaa ja velloa tässä huonossa olossa. Kuulostaa varmaan tyhmälle, mutta minulle ei toimi sellainen, että väkisten "otan itseäni niskasta kiinni" jos se nyt toimii kenellekään. Kun ryven kunnolla niin nousen sieltä paremmin sitten. Eikä tässä muuta nyt jaksakaan.

Luulen, että minulla on tässä lisänä jokin varhaiskeski-iän kriisi. Mietin jatkuvasti suurella kammolla, että olen jo 36-vuotias. Tunne on, että hyvästi elämä ja näinkö se sitten menikin? Tuntuu, että elämä on jo tosiaan ohitse ja kuinka paskasti se on mennyt viimeiset pari vuotta..huoh. Lastenteolle ja oikealle perhe-elämälle saan viimeistään tässä vaiheessa heittää hyvästit. Alkaa ikä tulla pahasti vastaan. Pari vuotta sitten ajattelin, että vielähän sitä ehtii..nyt ajattelen, että aika on ohitse.

Katkeraa tekstiä, mutta joskus on vain pakko antaa sen katkeruudenkin tulla pintaan. Onhan tässä tapahtunut niin paljon pahaa. Oikeasti en ole koskaan ollut kovin positiivinen ihminen vaan enemmänkin aina huolissaa ja peloissaan jostain, epävarma ja masennukseen taipuvainen jne. Ehkä olen ulospäin näyttänyt jotain ihan muuta.

Haukottelen vaan ja mieskin haukottelee. Totta me ollaan saatu tästä kämpästä taas joku homemyrkytys😞 Tai sitten me kumpikin olemme masentuneita. Puhuttiinkin aamulla kuinka pettyneitä olemme siihen, että meidän asunnot on aina jollakin tavalla paskoja ja joudumme muuttamaan yhtenään ja kuinka raskasta se on. Siitä tulee myös juureton olo, kuin ei kuuluisi minnekään, eikä missään olisi turvallista.

Minua vähän inhottaa, että te olette olleet niin positiivisia ja minä vain valitan. Totuus on kuitenkin se, että tämä heräävä kevät ja tuleva kesä tökkii nyt pahasti. Ei ole ensimmäinen kerta minun elämässä.

Monange, ihanaa kun kirjoitit ja hienoa, että jaksat nousta sieltä "romahduksesta". Minä en just tänään jaksa. Luulen, että vedän bentson, vaikka se ei johda mihinkään, mutta en jaksa nyt siitäkään välittää. Haluaisin huumata itseni pahemman kerran, ja toisaalta taas en..Oikeasti haluaisin olla virkeä ja skarppi, mutta koska en ole niin tulee olo, että sama sitten olla entistä sekaisempi. Olen muistanut joka ikinen päivä sen linkin, jonka laitoit, mutta taidan olla tyhmä, kun en ole uskaltanut sitä tutkia siinä pelossa jos se on ei-suomenkielinen niin en jaksa sitä lukea. Siis siksi, koska minulla ei ole niin hyvin enää esim. englanti hallussa, että sujuvasti pystyisin lukemaan ja ymmärtämään kokonaisuuden. Voit olla varma kuitenkin, että käyn sitä nyt tutkimassa. *Halit*

Luoja, että minun kroppa painaa tonnin ja pää toisen..pakko vetää bene ja käydä röökillä. Sitten voisikin maata tässä henkimaailmoja ja kuolemaa pohtien ja myöhemmin mussuttaa pizzaa ym. tulossa siis tosi tervehenkinen ja sporttinen päivä..😎

Hymyilen silti, kun kirjoitan tätä, kaikki on niin absurdia, etten muuta voi..

Puristettiin sen verta itsestämme, että käytiin ajelemassa.

En olis tajunnutkaan, että kevät on jo NIIN pitkällä, kuin se on.. Maaseudulla päin ajellessa sen huomasi selvemmin, kuin kaupungissa. Ei lunta enää missään. Aurinko tuntui toisaalta hyvälle ja toisaalta taas ei. Kevät ja kesä pelottaa ja sitten taas ei..ehkä tämä elämäntilanne kaikkine tulevine muuttoineen (kun ei edes tiedä, mikä tulee olemaan seuraava osoite) on vaan niin painostava, että siksi se kesän tulokin pelottaa.

Huomaan koko ajan vertailevani itseäni muihin. Taas se alkaa.. Kävimme kaupassa ostamassa sydänleivoksia ja ruusuja, mies ehdotti niin🙂 Kaupassa taas tunsin itseni ihan kelvottomaksi ja hirveän näköiseksi. Olin varma, että kaikki katsovat minua ja näkevät, että olen joku kummajainen. Hirveää, että ulkonäöstä on nykymaailmassa tehty niin suuri asia, että joutuu pelkäämään elämässään sen vuoksi. Tietysti olen itse tyhmä, kun ajattelen niin.

Kotiin tullessa mies jäi korjaamaan naapurin autoa, kun olivat sopineet niin. Minä livahdin sisälle ja saan olla tässä vähän aikaa ihan rauhassa. Taidan etsiä taaempaa sen Monangen laittaman linkin ja tutkia sitä, ennen kuin hän suuttuu minuun🙂

Saloka☺️❤️
Kiitos Onnitteluista.

Minulla tuli vähän huono mieli, kun luin tarkemmin (aamulla olin niin kaput) teidän kirjoituksianne. Niissä oli niin paljon asiaa ja sopivaa kommentoitavaakin ja olen vain itsekkäästä nyt válittanut omia asioitani, enkä ole niin jaksanut antaa teille palautetta, vaikka olenkin mielissään ja mielenkiinnolla lukenut joka ikisen kirjoituksen.

Samille (jos joskus vielä luet) piti sanomani, että kiitos, kun ilmoitit, että katoat takavasemmalle. On reilua pitää lupauksensa. Haluan kiittää sinua siitä, että "kuljit" meidän matkassa ja sain paljon sinun ajatuksistasi. Luotan siihen, että palaat vielä joku päivä tänne kertomaan kuulumisia. Ihailen sinua, että laitat aina rinkan selkään ja lähdet reissuun🙂 Kuulostaa tosimiehen toimille. Olet hyvin ainutlaatuinen, syvällinen ja varmasti hyvä mies ja toivon sydämestäni, että löytäisit sinulle sopivan, hyvän kumppanin *Hali* Kaikkea hyvää sinulle Sam!

Hämärä (I still love you☺️❤️) KIITOS onnitteluistasi. Sinä varmaan muistit, että olen mäkättänyt siitä, että mies ei muista jne🙂 Kiva muuten, kun olet kirjoitellut tänne. Luen aina mielenkiinnolla sinun kirjoitukset, kun niissä on aina paljon järkeä ja sellaista tyynen seesteistä elämännäkemystä. Juu, mies lukee mielellään sotakirjallisuutta ja nimenomaan suomen sodista ja kaukopartiosta. Armeija on hänen entinen työpaikkansa ja se työ on vienyt hänet jopa ranskaan saakka aikoinaan, joten siitä kiinnostus sota-aiheisiin. Minä taas luen laidasta laitaan, enimmäkseen dokumentaarista, tietokirjallisuutta, elämäkertoja, runoutta jne. Kyllä me aika paljon keskustelemme lukemastamme. Kun viimeksi luin Romanoveista ja mainitsin sieltä paikannimiä niin oli antoisaa kuulla miehen kertovan näistä kaupungeista, joissa kaikissa hän on käynyt. Jekaterinburgissakin, missä Romanovit kohtasivat kohtalonsa määränpään. Miehellä on myös valtava määrä tietoutta eri asioista ja usein kysyn häneltä jotain asiaa, mikä kirjoissa tulee ilmi jne. Eri maiden ruokakulttuureista puhuimme viimeksi koko illan, kun luin Antti Heikkilän ruokakirjaa.

Dekkareista tulee mieleen, kun penskana luin kaikki Sherlock Holmesit joskus eka ja tokaluokalla ja pelkäsin monta vuotta Baskervillen koiraa😀😀 Olen aina lukenut paljon, paitsi nyt viimevuosina vähemmän, kun on ollut kaikkea muuta😞 Miten teillä? Lukeeko miehesi? Vai onko hänellä jotain muuta kiinnostuksenkohdetta? Onko teillä yhteistä harrastusta jotain? Meillä miehen kanssa menee aika hyvin yksiin kaikki kiinnostukset, paitsi minulla tökkii ralli (jota mies rakastaa) ja häntä ei taas niin innosta ne minun romanttiset asetelmat😀 Mutta kaikenkaikkiaan meillä on hyvin samansuuntaiset kiinnostuksen kohteet.

Saanko kysyä, että minkä ikäinen sinä Hämärä olet? Onko sinulla lapsia?
--------------------------------------------

Vieläkin paistaa aurinko ja tuulee oikein kovasti. Mies korjaa kuistilla naapurin auton jotain osaa. Ihan kiva, kun saan olla vähän aikaa sisällä rauhassa. Tietysti rakastan miehen läsnäoloa, mutta kaipaisin joskus vähän omaa, rauhallista olemista. Juttelin äsken äidin kanssa pitkän aikaa ja sitten olen kirjoitellut tänne.

Nyt mies tuli sisälle ja laittoi kanan liekkisiipiä uuniin. Laitoin radion päälle ja odotan sitä musailtaa jos siitä saisi vähän nostetta tähän päivään. Muutoin varmaan syvennyn kirjoihin. Kaunis ruusukimppu on maljakossa yöpöydällä ja sydänleivoksia kaapissa, joten siltä osin kaikki ok🙂

Ai niin, sinä Rainbow, en muista koko nimimerkkiäsi..kiitos, kun olet kirjoitellut ja tervetuloa vaan kirjoittelemaan tännekin ketjuun jos haluat. Minulla on enemmän tai vähemmän ollut ruokahalu kadoksissa ja syömiset sekaisin. Lähinnä ei tee mieli mitään ja sitten, kun kuitenkin nälkä niin vedän kaikenmaailman roskaa..en siis ole jaksanut noudattaa enää vhh-ruokavaliota, jonka aloitin, jotta saisin Mirtatsapiiniläskejä laihdutettua kesään mennessä. En laihtunut kuitenkaan ollenkaan, jote en jaksa sitä orjallisesti noudattaa..

Kisulitassu2: Hyvää naistenpäivää ja kirjoittele sinä myös jos haluat.

Nyt pitää antaa kone miehelle, joten palaillaan☺️❤️☺️

AK:lle onnittelut minultakin 🙂

Kävin kaupoilla, koska ei voi olla kotona. Ei voi olla paikallaan. Kaupoilla taas ei pysty olemaan kauaa, koska liikaa ihmisiä ja tuijottelua. Kaikki sanovat, että ei ne sua tuijota, kuvittelet vaan. Kummasti saan niitä mulkaisuja ja yritän vältellä katsekontateja.
Kovasti kun skarppaan, niin pystyn kulkemaan ihmisjoukkojen läpi konemaisesti.

Olisin halunnut ostaa korvapuustin, olivat loppu. Söin sitten sämpylän, päivän herkkuhetki 😀 Pehmeä tuore sämpylä ja margariinia. Koskakohan olen viimeksi syönyt leipää, en edes muista. Hullu on ihmisen oltava, kun sämpylä on päivän paras hetki. 😀

Se ulkonäkö. Tuntuu, että rumilla ei ole oikeutta kulkea missään. Vaikka ikää on 32, tulee tukala olo, kun ohitan teinilaumoja. Kouluaikojen peruja oletan. Ei ole harvinaista, että sieltä huudetaan lehmää ja läskiä perään. Mikään ei ole hyvä, ikinä.

Taas on vedetty patonkia ja juustoa, kanansiipiä majoneesilla ja Cocista. Ou jee!
Varmaan joutuu tänään vielä maistamaan sellaista leivostakin. Saa nähdä kuin huono olo on huomenna..

Lueskellaan kirjoja ja katsotaan välillä telkkua ja kommentoidaan ajankohtaisia aiheita. Hassua, että vasta puoli seitsemältä alkoi tulla pimeä. Päivä on pidentynyt ihan hurjasti, enkä ole edes huomannut sitä.

Nyt minun tekee vain hulluna mieli syödä kaikenlaista ja kuunnella musaa ja niinhän minä teenkin.

Ja juhlin synttäreitäni jo tänään (syömällä🙂)