Hirveä yö. En nukkunut paljon ollenkaan ja kun nukuin näin tosi ahdistavia unia. Hyörin ja pyörin levottomana ja lopulta kuuden aikaan nousin ylös. Olo on, kuin ei olisi nukkunut ollenkaan eli täysin pönttö. Yritän tässä "herätä" ja mieliala on aika alakuloinen.

Alkaa nämä jatkuvat ongelmat syödä hermoja kait pahasti. Kun jaksaisi edes lähteä niitä jostain päästä purkamaan. Kun on vielä isoja asioita kaikki; Oma henkinen ja fyysinen terveys, asuntoasiat, raha-asiat, miehen terveys jne. Tietysti väsyneenä kaikki tuntuu vielä kaatuvan niskaan kerralla ja tulee sellainen katastrofimieliala tai ajatus, että olkoon kaikki.

Ulkona harmaa jatkuu. Tuskinpa tänään hirveästi tulee minnekään lähdettyä. Tai mistä sen vielä tietää, mutta luulisin niin. Jotenkin niin toivoton olo tämän kaiken kanssa. Ei kyllä oikeasti kohta enää tiedä mitä tekisi tai minne menisi. Tuntuu, että mitkään omat keinot mitä yrittää ei kanna, kuin korkeintaan pari päivää ja sitten taas tökkää.

Inhottaa ajatella, mutta nyt ainakin mieltä valtaa ihan tuhoutumisen ja kuolemanajatukset. Ei niin, että olisin mitään itsaria suunnittelemassa, mutta yleisesti vain. Kait se on merkki, että alkaa taas keittää yli, kun ei saa kunnolla toivon kipinää mistään ja kokee itsensä ihan liian vialliseksi ja kykenemättömäksi elämään täällä maailmassa.

Toivottavasti teillä Mussuleilla on paremmin. Kait tämä omakin mieli tästä jossain vaiheessa lähtee nousemaan.

Olen ihan paskana. Vituttaa, enkä jaksa/halua tehdä mitään. Haukottelen vaan ja mietin miksi elämä ei enää koskaan voi olla sellaista huoletonta ja toiveikasta, kuin joskus on ollut. Sellaista elämää, joka on antoisaa ja jättää tilaa luovuudelle jne. Sellaista, että on kiitollinen jokaisesta päivästä, koska se päivä on ollut niin ihana. Sellaista, että odottaa innostuneena seuraavaa päivää ja tulevaisuutta. Sellaista, että on paljon haaveita ja pystyy toimimaan niiden toteuttamiseksi. Sellaista, että elää elämää, eikä pelkästään ole olemassa. Sellaista, että ei ole riippuvainen mistään, eikä tunne olevansa mielensä/kehonsa/olosuhteiden vanki, joka taistelee päivästä toiseen, että jaksaa tehdä edes perusasiat, kuten pestä hampaansa tai perseensä, tyhjentää astiakoneen, tehdä aterian ym.

Inhottaa koko kevät. Kohta alkaa se hössäys kesästä. Luoja sitä tekopyhyyden ja tekopirteyden määrää. En tajua, kuinka kestän sen kaiken. Tekisi mieli vetäytyä koko kesäksi jonnekin erämaamökkiin, missä ei tarvitse kuulla, eikä nähdä yhtään kesäistä ihmistä. pelkään jo miten jaksan sen kesän kuumuuden ja mitä laitan päälleni jne. Varmaan taas sekoan täysin ja haudon koko kesän itsaria ja mies saa hermoromahduksen ja jättää minut. Inhoan jo valmiiksi koko kesää.

Koko tämä elämä pyörii päässä, kuin karuselli. Tekisi mieli juoda pullo viinaa, että saisi tuon karusellin asettumaan.

Luin uudestaan noita eilisiä kirjoituksianne, ystävät☺️❤️

Hämärä, todella mielenkiintoinen tuo sinun enkelikokemus, wau! Arvasinhan koko ajan, että sinussa on jotain erityistä🙂 Vain herkät ja henkiset ihmiset pystyvät näkemään enkeleitä ja henkiä ym. Varmasti mahtava kokemus. Minä en ole koskaan nähnyt henkiä tai enkeleitä, enkä muitakaan asoita. Olen nähnyt enneunia, minulla on selvä-ajattelua (valveilla tiedän asioita etukäteen jne.) ja selväkuuloisuutta (kuulen asioita ennalta, vähän vaikea selittää..) Näillä ei ole mitään tekemistä mt-ongelmien kanssa, en siis ole missään psykoosissa tms. Minulla on ollut nämä koko ikäni, mutta sairastumiseni jälkeen olen tullut vieläkin herkemmäksi. Kerroinhan jo, että äitini on nähnyt paljonkin henkiä. Sitä kautta olen saanut tietoa siitä miten ne näyttäytyvät, käyttäytyvät ja miltä näyttävät. En kuitenkaan viitsi näistä asioista enempää tällä palstalla. Täällä on varmasti ihmisiä, jotka saattavat jopa pelätä tällaisia asioita, joten en halua sellaista reaktiota.

Sam, minäkin kierrän jatkuvasti samojen asioiden ympärillä ja valitan ja pohdin niitä. mutta kun ne nyt sattuu olemaan minun elämää hallitsevia asioita ja niin kauan kuin ne ratkeavat (jos ratkeavat) niin joudun niitä miettimään, niin kuin sinäkin ja varmaan jokainen täällä. Välillä minua hävettää ja tunnen syyllisyyttä siitä, että jauhan kuukaudesta toiseen samoja asioita, mutta sitten ajattelen, että eihän kenekään ole pakko niitä lukea jne. Vähän olisikin mahtavaa joku päivä tulla tänne ja ilmoittaa, että kaikki ongelmani ovat ratkenneet jne. Hah, en usko minkään asian ratkeavan kerralla. Eiköhän se ole enemmänkin puolisokeana törmäilyä ja summassa vetelyä erilaisten narujen päästä ja jos saa pienen ratkaisun, joka kuljettaa oikeaan suuntaan niin se on sitten jo hyvä asia. Minun puolesta minun ketjussani jokainen saa vaikka joka päivä marista juuri niistä samoista asioista, ei minua ainakaan haittaa, koska ymmärrän teistä jokaista.

Marianne, hienoa, että olet saanut kiinni paremmasta🙂🌻 Onhan se tosi, että elämässä on paljon hyviä asioita, kun pääsee vaan niihin käsiksi tai jaksaa päästä käsiksi. Toivon, että hyvä vireesi säilyy kauan🙂👍

Kisulitassu, kiitos ja kiva, kun olet kirjoitellut tänne. Kirjoitat ihan mielenkiintoisia asioita ja toivon, että jatkat vierailujasi täällä🙂
------------------------------------------------------

Minun piti kirjoittaa vielä jotain, mutta pääni taisi tyhjentyä..plääh. Täytyy yrittää tällaisena joutopäivänä pitää vain niistä välttämättömimmistä rutiineista kiinni, joten taidan seuraavaksi suunnata jääkaapille, kun en ole vielä mitään syönyt tänään.

Palataan!

Mä yritän lähettää tämän ihanan lämpimän ja aurinkoisen päivän sinne päin. TÄällä on ihan keväinen ilma. Puuttuu vaan lintujen laulu ja kärpäset.

Älä ota liikaa tressiä. Tiedän millaista on, kun on "pesusieni", joka imee kaiken huolen ja murheen, eikä saa sitä valutettuu pois.

Näpyttelen nopsaan kännykällä..Minä tein "sotasuunnitelman" kevät/kesähössötyksen välttämiseksi. Uutiset luen lähinnä ulkomaalaisista nettipalveluista ja YLEltä, radiota en kuuntele vaan mulla on omat musiikit ja ohjelmat mp3-soittimessa. Facebookia käytän vain jos viestin jonkun kanssa. Vapuksi keksin jonkin paikan johon paeta, jos ahdistaa.Ulkomaanmatka on myös suunnitteilla loppukeväästä, vapunaika ois ihan hyvä. 😋

Saloka☺️❤️ Kiitos tsemppauksesta!

Marianne🙂👍 Ihan hieno suunnitelma ja varmasti järkevä. Ooh, sinäkin olet siis lähdössä matkalle? Kuulostaa mahtavalle. Minneköhän olet menossa? Jännittävää...

🌻🙂🌻

Tämä päivä oli aika..no, kummallinen. Käytiin miehen kanssa kaupassa, mutta ei muualla. Me kumpikaan ei haluttu/jaksettu lähteä tänään muualle. Ollaan oltu aika vetämättömissä ja yritetty miettiä asuntoasiaa, mutta enimmäkseen vain maattu ja luettu kirjoja. Luoja tietää, että haluaisin eroon tästä myrkkyasunnosta.

Luen kirjaa naisesta, jolla on Aspergerin oireyhtymä. Aika mielenkiintoista. Nyt ymmärrän ja tiedän, millainen se juttu on.

Olen jo valmiiksi vittuuntunut minun synttäreistä. Meillä ei silloin ole taaskaa rahaa, eikä mies tietysti osta minulle mitään lahjaksi. Pelkään, että saan hermoromahduksen ja raivoan sitten ja sanon harkitsemattomia asioita. Pelkkä ajatuskin jo alkaa nostamaan kierroksia..

On se kumma, kun ilta tulee niin sitten alan virkistyä ja keksin kaikkea tekemistä. Tekisi mieli syödä kaikenlaista ja lukea kirjaa myöhään, kuunnella musaa jne. Tekisi mieli alkaa yöt kukkumaan ja päivät..nukkumaan. Oikeasti en haluaisi nukkua koskaan. Olen aina inhonnut nukkumista. Se tuntuu niin turhalle olla taju kankaalla.

Virkistyn aina heti, kun valot sammutetaan. Minusta on ihanaa "katsella" pimeässä, kun ei ole aistiärsykkeitä ja ajatukseni kulkee heti paljon selkeämmin. Sitten en tahdo malttaa alkaa nukkumaan ja aamulla taas väsyttää..

Syödään miehen kanssa mansikkajäätelöä iltapalaksi. Meidän syömiset on ihan sekaisin.

Moikka kaikille. Olen valvonut parin tunnin päästä tasan 3,5vrk, joten ei kannata ihmetellä, jos horisen jotain outoa. Oli mulla oikeeta asiaakin ja mietin sitä koko kuluneen yön, ennenkuin päätin kirjoitttaa tänne. En tiedä kuinka moni muistaa sellaisen lupauksen, ettei kukaan poistu täältä ilmoittamatta. No, minä ainakin lupasin tehdä nin ja minulla on tapana pitää lupaukseni. Aion pitää hieman taukoa kirjoituksesta. Silloin, kun minulta tulee juttua koko ajan, minun on helppo kommentoida teidän muiden kirjoituksia, mut tässä olossa jokainen sana on yhtä tuskaa. En osaa sanoa, mistä ajatus sai alkunsa, siis kirjoittamisen lopetus, mut päällimmäinen syy lienee se, että minusta tuntuu sille, ettei ole mitään sanottavaa. Toisaalta minua harmittaa tosi paljon, sillä olitte pitkän aikaa ainoat kontaktini näiden seinien ulkopuolella. Minusta on ollut mukava lukea teidän kaikkien kirjoituksia, mutta nyt on pakko myöntää, että viime päivien viestit ovat jääneet lukemattta. Jostain välistä näin, että Kuunvalolla on synttärit, onnittelu siitä ja iso haluas lähtee nyt, toivottavasti tuli perille. Tämä minua ahdistaa, joudun miettimiään pitkään sitä, mitä kirjoittaisin seuraavaksi. Tai edes mistä. Yleensä ajatus lentää, mut kevät ja joulunpyhät ovat joka vuosi yhtä painajaista, en tiedä miksi. Olo on menny niin pahaks, että tulee syötyä bentsoja aivan kauheitä määäriä, tai no, eihän siihen kukaan pakottanu, mut siinä vaihessaa, kun pelkää itseään, otan kyllä rauhottavia. Lääkäri sano, että olen vain väsynyt, siinä kaikki. Kylläpä kannatti sekin raha sijoittaa lääkärissä käyntii.

Mutta, toivon vilpittömästi, että tämä on vaan joku väsyneen ihmisen oikku, mut minä tartten jotain muutosta elämään, oli tämä sitten oikku tai ei. Ja teen tämänkin asian vaikeimman kautta. Kiitos teille kaikille, jotka olette jaksaneet vastailla viesteihini ja kannustaneet jatkamaan, olen teille todella suuressa kiitollisuuden velassa.

Lopuksi haluan kirjoittaa muutaman rivin Kuunvalolle, vaikka kiitin kaikkia edellisessä kappaleessa. Turhaan kai minä tänne raapusta yhtään mitään, mutta sinä olet aina tuntunut oudolla, mutta hyvällä, tavalla läheiseksi, vaikka emme ole nähneetkään toisiamme. Minusta on tosi hienoa, miten jaksat aina kannustaa toisia jatkamaan, vaikka sinullakin on vaikeaa.Minä en pystyis ja vekkaan, ettei pystyis kovin moni muukaan. Yhtä varmasti kuin lupasin ilmoittaa, jos lähden jonnekkin, lupaan tässä samalla kirjoittaa tänne vielä sitten, kun saan asiani parempaan kuntoon. Sinua Kuunvalo huutelen sitten, kun tulen takaisin. Tietenkin vain sillä edellytyksellä, että se sopii sinulle. Rinkka on nyt pakattu ja tänään iltapäivällä menen todella kaus kaikesta tästä hulinasta rauhoittumaan. Sieltäkään ei varmaan naista löydy, en ole koskaan nähnyt yhtään ihimstä sillä aluueel, joten sinkkuna palaan myös tuoltakin reissulta.Kuten aina joka paikasta. Luulen varmaan liikoja itsestsäni. koska minula kävi mielessä, ettet Kuunvalo tykkää tuosta päätökssesta. Olet todella ihana ihminen, eikä sinunkaltaisia ole montaa jäljellä. Kuten sanoin, ehkä kuvittelin liikoja. Tuskin sinun elämäään vaikuttaa millään tavalla se, että pidän taukoa kirjoittamissta. Teillä on muutenkin niin paljon sellaisia naisten juttuja, joihin ene osaa sanoa mitään ja siksi tunnnen itseni hyödyttömäki, eikä se ole kivaa. Toivotan sinulle kaikkea hyvää "**iso hali**.

Kiitos myös teille kaikille muille vielä kerran. Teistä on ollut apua enemmän kuin arvaattekaan ja siksi lupauduin myös kirjoittamaan tänne, kun asiat ovat vähän paremmin. Just nyt ei vaan onnistu mikään, en saa edes unta ja se on ongelmista pienin. Pitäkää huolta itsestänne.

-kadonnut sampylä

Sam. Kiitos, että kerroit🙂🌻

Ymmärrän. Tällä hetkellä minusta tuntuu, ettei minullakaan ole oikein mitään sanottavaa. Minullakin olo on paskin pitkään aikaan. Aurinko paistaa kauniisti, mutta enemmän, kuin ilahduttaa se saa minut melkein paniikin valtaan ja tuntuu inhottavalle. Tekisi mieli laittaa kaikki verhot kiinni ja vain maata pimeässä.

Olen jo monena päivänä ollut luovuttamassa. Asiat vain ovat menneet siihen pisteeseen, että en tiedä jaksanko enää. Minulta on mennyt kaikki. Terveys, mielenterveys, ulkonäkö, jaksaminen, elämänlaatu, koti ja parisuhde. Tarkoitan, että kaikki on mennyt pilalle. Ajatus tuntuu kestämättömälle. Tekisi mieli juurikin vetää vain hirveät määrät pillereitä ja maata tiedottomana.

Vihaan koko elämää ja maailmaa.

Haluaisin kaikesta eroon nopeasti ja kivuttomasti.

Show must go on.

Otin ylimääräisen temestan ja mieliala hieman parani. Sain luettua yhden kirjan loppuun ja kirjoitettua pitkän selosteen tilanteestamme erääseen asunnonhakuun liitteeksi, kuten oli toivottu. Sillä aikaa mies kävi kaupassa ja ilmaamassa auton renkaat, kun ensin oli vaihtanut kesärenkaat.

Minä jatkoin kirjoittamista ja mies imuroi. Nyt hän joutuu käymään uudestaan kaupassa hakemassa maitoa, kun aikoo tehdä perunamuussia ja lihapullia. Minulla tekee míeli niitä.

Sain kirjoitettua sen selosteen ja kävin pesulla ja vaihdoin vaatteet.

Auringonpaistekin loppui ja hyvä niin🙂 Minun puolesta kesän tuleminen saisi viipyä vielä pitkään, että olisi aikaa valmistautua siihen. Sovittaa kesäisiä vaatteita valmiiksi, että ne olisi sitten tosiaan valmiina, kun se kesä paukahtaa aina yhtä äkkiä. Minua ahdistaa sitten kiireellä alkaa miettimään mitä puen päälleni,kun kaikki muut on jo niin kesäisiä ja itseä inhottaa paljastaa vartaloaan jne.

Etenen rauhallisesti tätä päivää. Tänään pitäisi tulla Kodin Kuvalehti.

Syötiin muussia ja lihapullia kermakastikkeella ja herkkusienillä. Oli tosi hyvää. Ihmeteltiin taas sitä, miten tämä asunto on aina vain täynnä pölyä, vaikka siivotaan usein. Meillä on superimuri, jossa pöly menee läpinäkyvään säiliöön, josta näkee paljonko pölyä tulee imuroidessa. Ja sitä pölyä tulee aivan älyttömästi. Jostain rakenteista..

Nyt on ihan hyvä, kun aurinko ei enää helota. Minulla on vielä pari kirjaa luettavana jossa on vain viikko laina-aikaa.

Siispä taidan vain lueskella ja silleen.

Aika apaattista menoa, mutta ahdistus sentään meni temestalla.

Mies tuo postilaatikosta juuri Kodin Kuviksen🙂

Hämäräkin taitaa saada sen tänään.

mä tein ruskealla kastikkeella jauhelihakastiketta ja makaronia. Ihme, hyvää tuli. Jäi huomiseksi vielä ja ehkä ylihuomiseksikin.

Aika apaattista menoa täälläkin. Kamalasti olis tekemistä, mut mihinkään ei jaksa tarttua.

Tuli vähän parempi olo, kun kävin suihkussa. Täytyy myöntää, että viime aikoina olen enemmänkin tehnyt vain pikkupesuja, kuin käynyt suihkussa. Olen huomannut, että suihkussakäynti pitää tehdä mielellään keskellä päivää, eikä jättää iltaan, kun sitten en kuitenkaan mene sinne.

Mietin mitä söisin iltapalaksi Vähän stressaa, kun huomenna on yhden asunnon näyttö. En tiedä, kuinka paljon siellä on väkeä yhtä-aikaa. En pidä sellaisesta, kun muut hakijat on meidän kilpailijoita ja ärsyynnyn jos ne alkaa siellä lesottamaan jotain.

Sam, jos satut vielä näitä viestejä lukemaan, niin paljon kaikkea hyvää sinne reissuun, minne ikinä sen rinkan kanssa menetkin.

Sain tänään idean, mitä voisin tehdä nyt kevään aikana. Täytyy ottaa nyt asioista selvää, saisinko itseni erääseen paikkaan työkokeiluun (kun jo aikaisemmin olin sitä mieltä että ei enää). On eräs ala, johon haluaisin ja keksin, että kai ne mut huolis sinne kokeiluun. Sittenpä näkisin, pystynkö sitä tekemään ja onko se semmosta kuin kuvittelen. Nyt on semmonen olo, että mun täytyy ihan itte työntää itteeni eteen päin. Ettei muhun iskis semmonen kevätmasennus kuin vuosi sitten. Voi kamalaa. Mua ei innostanut mikään, ei mikään. Tosiaan ihan ketutti ja ahdisti koko kesän tulo. Olisin voinut olla sisällä kaiket päivät kaihtimet ikkunoiden edessä. Nyt on tullu vähän pakonomainen tarve kehitellä edes jotain. Ja voishan se jotain, hitto vie, olla jotain mitä on joskus haaveillut. Voishan?

Tuli joo KK tänään. Äkkipäätä selasin ja se katkeruus-juttu sieltä hyppäs silmille. Liippas niin mun elämää. Tuli siitä mieleeni, että pitäis oppia sitä armollisuutta myös itseään kohtaan.

On sitä pölyä täällä meidänkin kodissa. Se on tosiaan niitä maailman mysteereitä, että mistä niitä villakoiria aina riittää. Joku vois keksiä pölylle jotain hyötykäyttöä, kun tuntuu olevan ehtymän luonnonvara.

Harmittaa, kun en ole oikein jaksanut lukea (kun olis kaikkee mielenkiintosta). Jotenkin vähän levoton mieli. Eiks oo, AK, kiva kun sulla on se oma lukutoukka seurana? Jutteletteko te muuten lukemastanne, vai onko teillä ihan eri maku lukemisten suhteen? Dekkarit on mun juttu, mutta myös semmoset elämään liittyvät kirjat. Onpas epämääräisesti sanottu. Mutta en tarkota mitään hepposia elämänhallintaoppaita. Mutta semmoset kirjat, joista saa ajateltavaa.
🙂🌻

Saloka, taidettiin äsken kirjoitella yhtä-aikaa toistemme ketjuun🙂

Minulla on taas vähän mukavampi olo, kun on ilta. Laitoin uuniin sellaisia valmispaistettavia juustopiiraita. En tiedä yhtään mille maistuvat. Tarttui paketti matkaan eräästä kaupasta mennä päivänä. Mies toi aamulla kaupasta kaksi tölkkiä cocista. Meinasin juoda toisen nyt.

Luen kirjaa, jossa masentunut perheenäiti ampuu koko perheen. Kirja kertoo sen perheen viimeisestä päivästä. Kirja perustuu tositapahtumiin. Järkyttävä, mutta mielenkiintoinen aihe. Alkaa olla suomessakin valitettavasti melko arkipäivää.

Odotan, että saan laittaa ne piiraat uuniin. Vähän jännittää se huominen asuntonäyttö.