Kirjastossa en paljon jaksanut katsella laajemmin kirjoja. Palautettujen hyllystä silmiin kävi kirja eutanasiasta. Päätin lainata sen. Nyt tietysti kaikki luulevat, että olen itsemurhan partaalla, kun sanon, että luen kiinnostuneena tämän aiheista kirjaa.

Kiinnostus vain tarkoittaa sitä, ettei minua kiinnosta mikään herttakirjallisuus vaan enemmänkin jokin, mikä on TOTTA. Kaikenlainen dokumentaarinen. Ja mieluummin vakavista aiheista, kuin jotain hömppää. Kirja eutanasiasta ja perheväkivallasta vaikuttivat puoleensavetävälle.

Mutta..Äkkiä, kun lentokoneen kaukainen jyrinä halkoo taivaan, minulle tulee halu jättää tämä kaikki, lentää myös, kevyenä, jonnekin..

Ihmettelen kyllä itsekin mistä tällainen "romahdus" on voinut aiheutua? On ollut paskempi olo, kuin pitkiin aikoihin. Välillä meni jo paljon paremmin, vaikka toki huonoja päiviä on ollut koko ajan välissä.

Psyk.polille en soita ja lääkkeitä en ala. Piste. (koska ne on jo testattu, ei mitään hyötyä) Hirvittää vain jos tämä olo jatkuu ja kesä tulossa. Kuten sanoin, en halua toista samanlaista kesää, kuin viime kesä. Tai oikeastaan vasta se loppukesä ja alkusyksy olivat katastrofia. Sain siitä varmaan jonkun trauman.

No, ensi kesän vedän sitten vaikka piriä, että pysyn vauhdissa😋

Moi Kuunvalo 🙂🌻 Ikävä kuulla, että sullakin on vaikea jakso menossa. Toivottavasti se ei tarttunut minuta. Minusta on tosi ikävää, että sellainen ihminen kuin sinä, joka jaksaa aina kannustaa ja tsempata muita, joutuu itse kärsimään noin pahasta olosta. Olet varmasti ainoa tällä planeetalla, joka löytää jotain positiivista jopa minun kaltaisista hylkiöistä. Sinun teksteistä löytyy aina jotain sellaista, mikä saa edes hetkeksi hymyn huulille. Jos vaan tietäisin, mitä minun pitäisi kirjoittaa, että saisin oloasi edes vähän paremmaksi, niin tekstiä alkais tulemaan välittömästi, mut se taito minulta puuttuu. Kirjoittaminen ei taida olla minun vahvimpia puolia. Minusta on ihailtavaa, miten paljon pystyt välittämään muiden hyvinvoinnista, vaikka sinulla on paha olla. Kyllä minäkin välitän ja kuten sanoin, kirjoittaisin mitä vain, jos tietäisin, että tulisit siitä hyvälle tuulelle, mutta en osaa muuttaa välittämistäni sanoiksi. Osaisinpa itse kirjoittaa samalla tavalla. Olen kuitenkin varma siitä, etten ole ainoa, joka toivoo sinulle vain ja ainoastaan kaikkea hyvää, sillä sitä sinä ansaitset. Toivottavasti miehesi osaa arvostaa ja tukea sinua silloin, kun elämä potkii. Tämä kuulostaa varmasti tyhmälle, eikä lohduta sinua yhtään, mutta onhan teillä sentään toisenne. Minä olen ollut jo niin pitkään yksin, että minulle on ehkä muodostunut hieman vääristynyt mielikuva parisuhteesta, mutta antaisin silti kaiken, mitä omistan, pelkästään siitä ilosta, että saisin istua tuossa sohvalla oma kulta kainalossa. Saahan sitä aina toivoa kaikenlaista. Kaikki on nyt niin harmaata, että kävinpähän täällä taas marisemassa, mutta mitään iloa minun teksteistä tuskin on kenellekkään. Jos vain Kuunvalo millään jaksat, niin käy kirjoittelemassa kuulumisia, tai vaikka vain marisemassa, sillä ainakin minun päivää piristää pelkästään se, että käyn lukemassa, mitä kaikkea olet tänne kirjoittanut. Yritän lähettää sinulle telepaattisesti sellaisen hyvänolon nallehalin 🙂 Toivottavasti ei mennyt väärälle ihmiselle...

-Loppuun Palanut Sampylä

No johan täällä on ollut synkät tunnelmat!! Minulla on ollut aivan.totaalisen.tyhjä.olo. Ei mikään itsemurha-epätoivo-fiilis, mutta kaikki vaan menee eteenpäin jotenkin omalla painollaan enkä edelleenkään oikein tunnu ottavan selvää mistään, tuntuu ulkopuoliselta omassa elämässäni, heh, ehkä totuin jo hetkeksi johonkin muuhun ja nyt tämä kaikki tuntuu vielä kummallisemmalta. Se on jopa mielenkiintoista. ihmettelen mitä tapahtuu… siksi en ole kirjoittanutkaan kun en osaa sanoa mistä on kyse. Jännää..

No, ahdistusta ja saamattomuutta täälläpäin kyllä, mutta olen kyllä ollut töissä. Terapiaa varten perjantaina saamiani kysymyksiä puolestaan en ole edelleenkään saanut täytettyä Ollenkaan, välttelen sitä nyt viimeiseen saakka (aika paljon perheeseeni liittyviä juttuja mistä pitäisi kirjoittaa ja se on niin iso soppa etten ehkä halua mennä siihen sisälle vaikka tiedän että pitää.. ) viime pe sain hullun itkukohtauksen terapiassa. ei siinä mitään, ei minulle ole mitään uutta itkeä mutta se ehkä yllättti että se niin rajusti siellä iski päälle.

Tuntuu tosi kummalliselta, kun on kevättä näin ilmassa, muistuu mieleen miten hukassa ja jollain ihmeen varageneraattorilla ja pelottavan lähellä kaiken loppua koko viime kevään ja kesän sinnittelin, periaatteessa en tunnista sitä ihmistä, mutta en kyllä tätäkään mikä tässä nyt kirjoittelee, ja periaatteessa taas tuntuu ettei mikään ole edes muuttunut? En ota oikein selvää mistään näistä aatoksistani ja siksi yritän aika paljon niitä paeta. Valun niin heti sinne syvään kuiluun missä olen ihan yksin ja se tyhjyydentunne kylmää sisältä enkä tiedä kuka olen ja missä ja miksi. Tyhjyydentunne on paljon nyt läsnä. Tuttu ja "turvallinenkin" osin. Vaikka siitä kaverista en niin tykkääkään.

Mökki- ja luontoreissuista tuli mieleeni, että ajattelin kanssa joku vkl jossain vaiheessa tässä mennä mökille itsekseni. En tänä vkl kyllä pääse lähtemään enkä seuraavanakaan vielä kun ei ole autoa ja sellaista..

Toiv teillä olot helpottaisi ja pahoitteluni kun tämä minun kirjoitus on nyt sekava mutta niin olen minäkin, hiphei😉

Edelleen hereillä, lueskelen historiaan liittyviä juttuja ja sitten pysähdyin tämän ääreen:

http://keithyorkcity.wordpress.com/2012/10/24/evelyn-mchale-a-beautiful-death-on-33rd-street/

Surullisen kaunista. Sai minut aivan pauloihinsa, tämä tarina puhutteli minua syvästi. Vaikka siitäkin on jo aikaa vuosikymmeniä, monia….

Halusin jakaa teille, jos löydätte tästä kauneuden niinkuin minä, oi makaaberit(?) ystäväiseni🙂🌻😐

Minulla on olo, etten saa nukuttua ensi yönä. ONkin mennyt jo aika pitkä aika siitä kun viimeksi olen kärsinyt unettomista öistä, eli en anna sen häiritä jos yksi sellainen tulee eteen nyt.

Liityn synkkään fiilikseen, jos saa...

mut tsemppiä teille kaikille. Ehkä huomenna saamme voimamme ja kaikki kivat ajatukset takasin ja jaksamme mennä päivää eteenpäin.

Oi, Rakkaat Ystävät☺️❤️☺️

Sam-Sam: Anteeksi vaan, taidan olla oikeasti hullu, mutta tuo sinun viimeisin kuittaus: "loppuunpalanut sampylä"..😀 Se oli niin hupainen, että melkein nauroin ääneen ja minua ei todellakaan ole paljon naurattanut viime päivinä, joten kiitos, sait minut hymyilemään monta kertaa ja vieläkin🙂 Se on jotenkin niin mainio mielikuva, kärvähtänyt "loppuunpalanut" sampylä. Näen sieluni silmin yksinäisen, palaneen sämpylän tiskipöydällä ja se onkin jo sitten surullinen näky..Kylläkin, se mitä muuta kirjoitit sai minut kyyneliin. Olin niin liikuttunut..en oikein enää muista mistä? Tietysti kauniista sanoista ja siitä virtuaalihalista varmaan. *Halaus Sinulle* Kiitos, että selvästi tosissaan halusit tsempata minua. En osaa ajatella, että itse olisin mitenkään erityisemmin tsempannut ketään, tarkoitusta varmaan on ollut kuitenkin🙂

Monange: Kiitos, että "vastasit" niin pian huhuiluuni. On huojentavaa tietää, että et ole sentään vaipunut ihan mustiin syövereihin, kuten vähän pelkäsin. Vaikutit olevan ihan hyvin "järjissäsi" ja sekin, että pystyt käymään töissä, se on tosi hieno asia. Minä olen jo niin syrjäytynyt normaalista elämästä, etten kohta enää ymmärrä, että ihmiset tosiaan KÄYVÄT TÖISSÄ, hah. Tutustun tässä kohta tuohon sinun laittamaan linkkiin. *Halaus ystävä*☺️❤️

Saloka: tervetuloa seuraan tummaan😉

----------------------------------------------------------------------------------------------------

Tämä päivä on taas ollut vähän silleen ja tolleen.. Ensinnäkin heräsin eka kertaa jo neljän jälkeen ja mielessä pyöri ahdistavat asiat. Nousin ylös ja kävin vessassa. En tahtonut enää saada unta. Mies heräsi, eikä nukkunut enää. Minä nukahdin uudestaan, kun hän alkoi keittelemään kahveja köökissä. Heräsin joskus seitsemältä ja olin aika lailla "taju kankaalla", kuten aina jos nukahdan uudestaan kerran herättyäni. Samassa muistin, että meillä on aamusta sossuun meno. Eipä olis pahemmin kiinnostanut. Sitten ajattelin, että lähden sinne sossuun, ettei miehen tartte aina yksin hoitaa tylsiä asioita. Eihän sitäkään kiinnostaisi sinne mennä, mutta jonkun on kuitenkin aina pakko hoitaa asiat ja ajattelin, että nyt en "pinnaa" siitä menosta.

Käytiin siellä. Asuntoasioita juteltiin ja uuden asunnon hakemisesta. Neuvoivat vain asunnonhaussa, vaikka osataanhan me itsekin. Ei siitä niin mitään hyötyä ollut, mutta tulipahan vähän avauduttua meidän tilanteesta jne. Huomaan, että olen nyt ilman lääkkeitä ahdistuneempi, kuin niiden kanssa. Tiedostan asiat tarkemmin, kuin lääkepöpperössä ja temestan vähennyksen tunnistan taas siitä, että saatan helposti saada itkukohtauksia ja "liikuttua" kaikesta vähänkin koskettavasta, varsinkin surullisesta. Sossussakin yhden kerran aloin itkemään, kun selitin asioitamme. Se ei ole oikeaa itkua vaan "temesta-itkua" eli vieroitusahdistusta ja se paska saattaakin sitten kestää pitkään..Osaksi olin viime kesänä ja syksynä niin sekaisin, koska vähensin nopeaa tahtia aika isosta määrästä temestaa minimiannokseen. Huomaan, että olen "masentuneempi", mutta sekään ei ole OIKEAA masennusta vaan vieroitusoire. Kyllä tämä on hauskaa🙂 Olen kuitenkin jo niin kauan pelleillyt tuon bentsonpaskan kanssa, että enää en anna tuumakaan periksi, vaikka tulisi mikä olotila. Olen NIIN fakkiintunut olemaan riippuvainen jostain tyhmästä pilleristä😝 Eri asia on sitten ihan oikeasti se lopettaa, jo vähennyskin on tarpeeksi hankalaa. Ja olenhan paljon viimevuosien ahdistusta ja masennusta turruttanut juuri tällä lääkkeellä, enkä ole käsitellyt tunteitani. Nyt ne alkavat tunkea tajuntaan, mutta olen päättänyt vain kestää, päivä kerrallaan. Puolikas menee vielä aamuisin temestaa, ei sen enempää. Mirtsatsapiinin lopetin jo aikaa sitten. Sitä en tiedä onko viisasta, mutta ei minusta ole viisasta olla lääkekoukussakaan. Se vain tarkoittaa, että joutuu sietämään erinäisiä inhottavia oireita ja tuntemuksia ties kuinka kauan, kun vieroituksen tielle lähtee. yritän kuitenkin lohduttaa itseäni, että olen menossa oikeaan suuntaan ja joku päivä saan "palkinnon" siitä. olkoon se sitten vaikka ensi jouluna. Tätä ei ehkä ymmärrä, kuin sellainen, joka on itse ollut bentsokoukussa tai on parhaillaan tms.

Alan tunnistamaan itsessäni joitain oireita viime kesältä ja se ei ole mukavaa. Nyt olen kuitenkin vahvempi kohtaamaan ne. Vaikka kiemurtelenkin näiden olotilojen kanssa niin en usko mitään totaaliromahdusta tulevan. Mies syö vielä Lyricaa ja Mirtaa. Kumma, ettei ole lopettanut Mirtaa, vaikka minä olen.. Yleensä kun tekee kaiken aina minun tahdissa, aloitti Mirtan silloin, kun minäkin jne. Ehkä hän ei ole valmis lopettamaan. Tai sitten hän ei uskalla lopettaa. Tuskin itsekään olisin ollut koskaan "valmis" lopettamaan, mutta päätin vain lopettaa ja thats it. Haluan vielä joskus kokea selvän pään itselläni ja aidot tunteet oli ne sitten hyviä tai pahoja.

Seuraavaksi minusta tulee alkoholisti. Korvaan siis pillerit viinalla. No, ei vainkaan..🙂 Naapuri lahjoitti miehelle jotain 50 tölkkiä kaljaa ja nyt ne on miehen "konttorissa" pahvilaatikossa. Meinasin ihan pokkana skipata siitä yhden tölkin, sihauttaa auki ja kulauttaa kurkkuun. Ajattelin jos olisin kokeillut..tajusin samantien, että TOSI huono idea. En ole juonut tippaakaan ainakaan 3 vuoteen. En uskalla ollenkaan sanoa voisiko minulle jäädä joku putki päälle jos nyt alkaisin läträämään bentson vieroitusoireisiin..😞 Saa nähdä meinaako mies alkaa viikonlopulla kittaamaan niitä..Oh, Shit! Sanoi kyllä myyvänsä ne kaverilleen, mutta enpä oikein usko, että ilmaiseksi saatuja kaljojaan raaskii kellekään myydä.

Huomaan kyllä, että olen epätasapainoinen. Itkettämään pyrkii vähän väliä tai sitten vain mökötän ja jumitan ja kiukustun erittäin helposti. yritän muistaa sen olevan kemiallista paskaa, ei oikeaa..

Nyt täytyy mennä keittiöön taikomaan jotain syötävää. Palaan yhtä varmasti, kuin huominen aamu yön jälkeen. Tukinet ei pääse minun jankutuksista eroon koskaan.

Lähestyvä kevät ja kesäkö se mieltä synkistää?

Sitähän PITÄISI odottaa innolla ja toiveikkaana jne.

Jostain syystä minulle koko lähestyvän kesän ajatteleminen tuo paineita.

Ajattelen, että taas on kesä. Eikö juuri ollut viime kesä? Ja millainen hell se oli..

Ja miksi minustakin on näin omituinen tullut?

Pelkään vain kaikkea. Pelkään elämää. Pelkään, että elämä loppuu. Pelkään, että tämä ei lopu koskaan.

Pelkään, että itse en muutu koskaan. Pelkään, että mikään ei muutu.

Saloka, Tietenkin sinulla on paikka meidän kaikkien muiden joukossa, ei muuta kuin tervetuloa 🙂 Ikävä kyllä, synkät ajatukset näyttävät olevan tällä hetkellä enemmän tai vähemmän jokaisen mielessä. Mukavaa, että ilmoitit itsestäsi, kirjoita ihmeessä useamminkin. Minä luen ainakin mielenkiinnolla jokaisen sanan ja mikäli osaisin sellaisen ihmeen tehdä, niin yrittäisin saada sinut paremmalle tuulelle. Valitettavasti olen siinä todella huono, varsinkin nyt, kun kaikki näyttää niin synkälle. Toivotan sinulle voimia ja jaksamista, ehkä kaikki on huomenna paremmin, aivan kuten sanoit. Iso Hali sinulle 🙂

-Sampylä

Olen alkanut taas heräilemään liian aikaisin. Varmaan, kun lääkkeet ei enää nukuta. Heräsin joskus puoli viiden jälkeen, enkä saanut enää unta vaikka yritin😞 Lisäksi ahdistavia ajatuksia pyörii silloin mielessä. Tavallaan on sellainen väsynyt, mutta valpas olo silloin. Aika tyhmää. Nukunkohan enää koskaan kunnolla?

Pelkään vaan, että kaikki menee samanlaiseksi, kuin viime kesänä, kun oli tällaista oireilua ja sitten se paheni vaan. No, nyt osaan jo varautua siihen. Ei ole niin masentunut olo nyt, mutta vähän apaattinen ja pelottaa mitä päivästä tulee. Myös ahdistaa ja pelottaa, kun tietää, että pitää maanantaina alkaa soittelemaan lääkäriin ja mennä sinne taas puhumaan vaivoistaan ja pelottaa, että ottaako ne taaskaan tosissaan? Pakko se kuitenkin on. En voi enää lykätä asiaa.

Mies alkoi eilen illalla puhumaan rekan alle ajamisesta (pitkästä aikaa). Sitä pelottaa omat sairautensa ja turhauttaa varmaan nämä asunto ja raha-asiat ja minun tilanne jne. Kyllä minäkin sanoin, että rekan alle ajaminenhan on aika varma konsti saada henki itseltään jos niin päättäisi tehdä. En minä kuitenkaan halua niin tehdä, siis itsaria vaan haluan katsoa loppuun tämän pelin. Jos minulla olisi joku pelkäämäni paha sairaus, josta ei voi parantua voisin harkita asiaa. Miehellä on keuhkoahtaumatauti ja se on pahentunut. Sitähän ei voi parantaa ja se etenee pikkuhiljaa ja saattaa invalidisoida lopulta pahoin.

Meillä on kuitenkin toisemme. Yksin ei tarvitse sairastaa, eikä kuollakaan jos niikseen tulee. Tiedän, että kuulostan kamalalle, mutta yritän ajatella ihan kylmästi järjellä tunteilun sijaan. Mihinkään sairaalan vuodeosastolle tai saattokotiin en halua makaamaan.

Että tällaisia mietteitä tälle aamulle. Saattaa olla, että huonot yöunet "hieman" vetää ajatuksia sekaviksi.

Jos sais tänään siivottua vaikka ja haettua mustikkapiirakka-ainekset valmiiksi jos tekisi sen vaikka huomenna.

Mies saa juoda kaljansa jos haluaa. En ala sitä iloa siltä eväämään. Elämässä on liian vähän iloa muutenkaan.

Lauantaita kaikille mussuleille🙂🌻☺️❤️

Ps. Sallikaa minun sekoilla välillä. En jaksa aina olla järkevä🙂

Ulkona on harmaa, lauha ja tuulinen ilma. Saa nähdä alkaako satamaan.

Radiossa höpötetään koko ajan kevään ja kesän lähestymisestä. Minua ahdistaa se kouhottaminen. Tuleehan se kesä aivan itsestäänkin ilman mitään hössötystä. Minä en yhtään innoissaan odota niitä helteitä ym. Ainakin kaupungissa se on inhottavaa, kun asfalttia on joka paikassa ja aurinko kuumentaa sen.

Taidan olla melko tylsimys tuon kesä-asian suhteen. Tiedän, että jotkut ovat siitä innoissaan. Olen minäkin joskus aikaisemmin ollut, kun on ollut jotain mitä siltä kesältä odottaa. Nykyään kun ei tiedä enää edes mitä seuraavalta päivältä odottaa.

Tympäisee tämä makuuhuonekin, jossa ähötän. Siivota voisi, mutta en tiedä huvittaako. Huvittaisi lähteä jonnekin ajelulle ja käydä kaupassa. Tympii, kun mitään liikuntaseikkailua ei nyt uskalla järjestää, kuten se viime viikonlopun pyöräretki. Se laukaisi minun masennuksen, koska huomasin olevani viallinen, kun en jaksa edes muutamaa kilometiä pyöräillä. Eikä huvita ainakaan kävelemään lähteä pyörätielle. Metsään voisi mennä vähäksi aikaa. Ehkä se piristäisi, en tiedä.

Jonnekin pois täältä tomuisesta luolasta..

Käytiin ajelemassa. Oli ihan kiva ajella ja katsella vanhoja maalaisrakennuksia. Näin muutaman autiotalonkin, mutta niin julkisilla paikoilla, ettei niitä oikein voinut mennä tsiigaamaan. Ne autiotalot oli NIIN mielenkiintoisen näköisiä..🙂

Muuten vähän vaisu olo. Ei saa itseään oikein mitenkään hyvään vireeseen. Mietin pitäisikö alkaa siivoamaan, mutta enpä tiedä. Ihan kauheaa, kun miettii vain, eikä saa mitään aikaiseksi. Kokeilin miehen käsipainoja, mutta en jaksa niillä mitään tehdä. Pitäisi olla naisten kevyemmät painot. Saa nähdä saako näihin tikkukäsiin koskaan enää lihasta.

Mies alkoi litkimään kaljaa. En oikein jaksais kuunnella mitään kännijuttuja ja niitähän on nyt tiedossa sitten koko päivä ja ilta. No, en jaksa alkaa kieltämäänkään. Mikä minä olen kieltämään ketään mistään. No, laitan sitten korvatulpat, kun en jaksa enää kuunnella.

Pitäisi kait alkaa sitä siivousta vain tekemään. Ostin pizzan ja cocista. Ja suklaata..ja laskiaispullia. Minulla on tällä viikolla ollut siis 2 karkkipäivää. Ei terveellistä, mutta en jaksa nyt alkaa siitä nipottamaan.

Palataan!

Ei masenna, eikä ahdista vaan vituttaa.

Mies sössöttää kännissä, enkä jaksaisi kuunnella. Keskittymis ja ajattelukyky on aika hukassa. Olen kiukkuinen jne. Mieli tekee ottaa bentsoa. Siitä tiedän mistä nyt kiikastaa. temestan vieroitusoireita, yllättäin. Miten tuosta paskanapista voi koskaan päästä eroon, kun aina noin viikon päästä vähennyksestä se tekee minusta täyden zombien. Voi Luoja, kun olisin tämänkin aikanaan tiennyt niin en TODELLAKAAN olisi alkanut niitä joka päivä popsimaan. Elämä tuntuu täydelle paskalle, kun alkaa vieroittautumaan. Ja kestääkö tämä taas puoli vuotta? En jaksa..tapan itseni jos minun tarttee niin kauan kestää tätä aivotonta oloa.

Kaikki energia (jos sitä on ikinä) ja luovuus tuntuu kadonneen. Makoilen vain ja äkisen miehelle, joka kännissä jankuttaa ihan älyttömiä. Pää tuntuu ihan hattaralle. Mietin vain vittuuntuneena miksi minun elämä on tällaista paskaa? En ole nyt kaikista parhaimmillani ja haluan, että ette ihmettele jos en kirjoittele tänne vähään aikaan. Kamppailen vain tämän shitin olon kanssa, enkä oikein osaa sanoa mitään järkevää, joten parempi etten kirjoittele tänne, koska se saattaa masentaa muutkin.

Pärjäilää Mussukat🙂🌻

En kestänyt enää sitä oloa. Otin temestan. Olen siis luuseri again..

Toisaalta vihaan itseäni nyt ja ääni päässäni sanoo, etten koskaan pääse siitä eroon.

Toisaalta en jaksa välittää siitä -nyt. koska olo helpottui lähes heti. Pistää miettimään paljonko minun ongelmat yleensä johtuu tuosta aineesta? Yli puolitoista vuotta olen ottanut sitä päivittäin. Määrät kyllä kohtuullisia, mutta silti..

Tänään olen tosi tylsä. Jankkaan vain tästä samasta, mutta se on ollut minulle nyt ajankohtaista (taas kerran). Luin koko ketjuani ja puolet tästä ketjusta olen tapellut tuon aineen ja sen vähentämisen kanssa. Luultavasti elämäni olisi ollut paljon parempaa ilman sitä.

Luultavasti pitäisi alkaa kirjoittamaan jonnekin nistien palstalle, eikä tänne, kun näköjään olenkin päihderiippuvainen ihminen.

En jaksa ajatella koko asiaa tänä iltana enempää. Ainakin olo on nyt parempi vaikka olenkin ottanut takapakkia koko asian suhteen.

Ensin otin temestan. Sitten pizzaa ja cocista ja sitten suklaata🙂 Eiköhän näillä tässä vähän aikaa jaksa pyöriä.

Tekin voisitte haukkua ja sättiä minua nyt. Sanoa vaikka tosi luuseriksi niin ehkä se vieroitus onnistuisi sitten paremmin😀

En tiedä milloin seuraavaksi jaksan sitä yrittää kun viikko menee aina hyvin ja sen jälkeen alkaa alamäki.. Minulla pitäis varmaan olla kunnon kylmä kalkkuna-tyyli ei siitä muuten tule koskaan loppua, mutta silloin haluaisin olla jossain rauhassa ja ihan yksin, että saisin "potea" rauhassa, koska normaali perheelämä ja arki ei silloin onnistuisi. Voisinhan mennä Samin mökille lojumaan sekopäisenä🙂 Tulenkin sinne kesäksi vieroitukseen, heh. Mies voisi tulla kans niin saisi vaikka kalastaa, kun sitä rakastaa. Sam saisi meidät sinne riesoikseen. No, minun mies on kyllä mukava, kyllä sen kanssa toimeen tulee. Itse olen ihan mukava, paitsi kunnon vieroitusoireissa varmaan vaan itkeä pillittäisin ja miehelle raivoaisin..heh. Sam voisi vanhana kettuna toimia vieroitukseni ohjaajana🙂

Vähän hupainen ajatus, minua alkoi naurattamaan😀

Saatiinhan se hymy minunkin kasvoille. Kyllä temesta on JUMALA! I hate mondays and temesta😝

Nukuin kymmenestä kuuteen suht rauhallisesti.

Loppuilta meni ihan kivasti. Temestan ottamisen jälkeen olo parani ja mies huvitti minua kännitempuillaan ja jaksoin jopa sietää ne🙂 Lojuttiin sängyssä, syötiin, kuunneltiin musaa ja jauhettiin paskaa. Sitten mies kiltisti lähti pikkumakkariin koisimaan.

Aamulla, kun heräsin ei ollut niin vittuuntunut olo. Aamutoimien jälkeen aloin siivoamaan ja itse asiassa siivoamme vieläkin. Tehdään tarkempi siivous. Ensin perussiivous eli minä pyyhin pölyt koko kämpästä, pesen vessan ja keittiön. Mälvätään sänky eli petivaatteet pois, sänky imuroidaan ja puhtaat tilalle. Sitten mies imuroi ja vie matot ulos tamppaukseen. Sitten pestään lattia. Samalla keräilin jo "liian" talvisia sisustuselementtejä pois ja vaihtelin keväisempiin. Pyykkikone hurisee ja tänään tulee monta koneellista. Pitäisi vielä muutamat verhot pestä. Siivouskin on isompi toimitus, kun asunto ei ole ihan pienimmästä päästä. Pienempi asunto olis kivempi niin jaksais paremmin siivota🙂

Ulkona on aika ihanan näköinen ilma. Aurinko paistaa jne. Tiedä vaikka tänään käytäisi ulkona kävelyllä tai jotain sellaista. Tai sitten ajelulla ainakin. Minä en viitsi noita jalkoja rääkätä ihan hirveästi nyt ennen kuin olen niitä lääkärille käynyt näyttämässä ja tutkivat mikä niissä on jne. Sitten saankin varmaan alkaa käymään jossain fysioterapiassa, joka neuvoo liikuntavinkkejä.

Mies juo loppuja kaljojaan, mutta se ei haittaa. Niitä oli niin paljon (yli 50 tölkkiä) että muutama on jäänyt tällekin päivälle. Minulla ei tee kaljaa mieli. En ole koskaan kaljasta tykännyt. Kolme vuotta sitten, kun vielä joskus join niin tykkäsin lähinnä vodkasta ja konjakista. Paukuista musta ryssä oli minun suosikki aina teinivuosilta saakka🙂 Mies toi alkusuhteen aikana (kun oli vielä töissä) laivalta aina mukanaan sellaisen 3 litran pahvisen vodkapänikän niin siitähän sitä riitti vähäksi aikaa😀 Silloin ei ollut pillerit kuvioissa ja arkikin oli aina yhtä juhlaa tai ainakin sunnuntaita. Aika pientä se minun juominen on aina ollut. Sellaista muutaman paukun maistelemista ja enemmän olen keskittynyt siihen keskustelu, kuin sekoilupuoleen.

Tuo keväinen aurinko saa minut hieman hyvällä tavalla haikealle tuulelle, kuten aina. Kait se kevään tulo on aina silti ihme.

Päivä on mennyt siivotessa ja ihan kivaa on ollut🙂

Kesken siivousten naapuri tuli kylään ja alkoi sitten auttaa siivoamisessa. Keitettiin kahvit ja syötiin laskiaispullat.

Nyt on asunto supersiisti. Yritettiin tilata pizzoja online, mutta ei onnistunut. Laitettiin sitten vaan lohkoperunoita uuniin ja kalapuikkoja niiden kans, siis minulle. Mies tekee lihasta kastikkeen itselleen.

Minulla on vielä yksi laskiaispulla jäljellä, sekä puolikas omar-pussi ja vähän suklaata. Illallahan on Radio Nostalgiassa taas "discoilta" ja toivottavasti nyt kans hyvää musaa. Viime lauantainahan olin sen pyöräshown uuvuttama, enkä jaksanut discoilla ja kaikki meni mönkään.

Mies on ollut tasaisessa pikkuhönössä koko päivän ja käyttäytynyt hyvin.

Selvästi (ja valitettavasti) takaisin kokonaiseen temestaan siirtyminen korjasi minun ajatusmaailmaa ja olotilaa. On se melkoinen koukuttaja.

Nyt mutustelen lohkoperunoita ja kalapuikkoja (ei kuulu vhh-ruokavalioon, mutta tänäänhän syön ja olen koko viikon syönyt mitä sattuu..)

Auringonpaiste jatkuu, mutta tänään ei sitten tullut ulkoiltua, eikä enää tähän aikaan huvitakaan. Nyt haluan rauhoittua lauantai-illan viettoon.

Hyvää Lauantai-iltaa Mussuleille😎🙂👍☺️❤️