Saloka🙂🌻

Kultainen Hämärä☺️❤️ Vai olisiko hämärä enemmän hopeinen? Sinistä ja hopeaa, tähän aikaan vuodesta. Mies luki kiurujen jo tulleen..kuu kiurusta kesään. Voisikohan se pitää paikkansa? Tuskin sentään niin pian. Kiitos, kirjoitit hyvin kauniisti meille kaikille. Minäkin olen ollut ilahtunut keväisistä ilmoista. Ehkä ne vähän piristävät tätä elämää🙂 *Halit*
--------------------------------------------------------------------------------------------------

Täällä meillä on ollut aika täydellinen lamapäivä. Mies on ollut hieman kuumeessa ja hyvin väsynyt. Minusta tuntuu, että hän ei kestä enää alkoholia, koska sairastuu aina juotuaan. Onneksi juo niin harvoin. Minä olen ollut aika väsynyt ja masentunutkin. Jotenkin se eilinen pyöräreissu sai minut tolaltaan. En voinut ennalta kuvitella etten jaksaisi ihan hyvin ajaa pyörällä. Jotenkin pelottavaa..ja veti itsetuntoa pohjamutiin. Jaloissa oleva vika pelottaa minua. Minun jalat ei jaksaneet polkea. Muuten olisin jaksanut..Olin niin innoissani ja pettymys oli karmea. Jotenki vasta nyt putosin siihen pettymyksen kuoppaan. Huomenna pitäisi olla se aika kuusta..saatan ehkä siksikin olla alakuloinen.

Kävimme pikku ajelulla vain. Kumpikaan ei halunnut ulkoilla. Emme jaksaneet. Olemme olleet melkein hiljaa ja lukeneet kirjoja. Söimme vähän kanaa. Varmasti kumpikin vain odotamme, että tulee aika, kun pääsee nukkumaan.

Vähän kurja päivä siis ollut. Ja huomenna maanantai..I hate mondays.

Taidan lohdukkeeksi juoda vähän Cocista. Suokaa anteeksi,että olen vähän vaisu nyt. Eiköhän se siitä taas🙂

Olette Rakkaita☺️❤️☺️🌻🙂🌻

Tämä päivä ei ole ollut mitenkään hyvä😞

Ja oikeastaan koko vkl on ollut keskimääräistä paljon huonompi. Se on vähän masentavaa, koska odotan aina viikonloppuja, koska yleensä ne on olleet mukavia ja jollakin tavalla tsemppaavia niin, että on tuntenut taas jaksavansa seuraavan viikon niiden avulla.

Nyt siis vähän huonompi vkl takana ja uusi viikko edessä. Suoraan sanottuna mieli on vähän alamaissa ja intoa uuden viikon aloittamiseen on vähän vaikea tuntea.

Tosi ikävä täällä marista, mutta en näe järkeä alkaa täällä valehtelemaan, että "hyvin menee"😝 Tämä on kait paikka, jossa voi ilmaista tunteitaan, kuten ne ovat. No, niin kauan kuin itsaripakkoajatukset pysyvät poissa koen olevani mieleltäni suhteellisen vahvoilla. Alakuloa tietysti on välillä. Onhan sitä "terveilläkin". Pää-asia, ettei jää siihen moneksi päivää. Minä olen nykyään onneksi niin lyhytjännitteinen, etten varmaan edes jaksaisi märehtiä samaa tunnetta kovin kauaa🙂

Jotain hyötyä siis epävakaudestakin voi olla🙂

Jäämme odottelemaan parempaa päivää.

Istun täällä melkein itku kurkussa. Eikä melkein, vaan tosiaan itku kurkussa.

Aurinko paistaa keväisesti ja tuulee kovasti. Edes tuo ilma ei minua nyt saa piristymään vaan melkein päinvastoin😞 Minulla on sellainen olo, kuin kaikki elämänvoima ja tahto olisi imetty minusta viime yön aikana.

En tiedä mikä tämän on aiheuttanut? Illalla en saanut unta ja luin Kingin kirjaa pitkälle yöhön saakka. itkin myös yöllä. Olo on apaattisen surullinen ja täydellisen saamaton. Eilen aivastelin koko päivän. En tiedä vilustuinko siellä pyöräretkellä, koska kastuin silloin läpimäräksi. Pahin on kuitenkin tämä henkinen olo..

Olen aivan tyhjä sisältä.

Mies lähti asioille. Minä en jaksanut mennä mukaan. Tai en halunnut.

Koitan selvitellä itseäni. Kaikki tuntuu ihan ylivoimaiselle.

Parempaa uuden viikon alkua teille Kaikille.

Hinasin itseni "ylös" ja kävin pesulla. Laitoin vähän hajuvettä, että en ainakaan haise paskalle🙂 Laitoin pulloon vettä ja suolaa. koitan litkiä sitä, kun ei oikein ruoka vielä ainakaan maistu. Luulen, että temestan pudotus tekee myös osan oireista. Ennenkin tullut tämmöistä sen vuoksi. En kuitenkaan meinaa enää palata entiseen. En enää henkisesti kestäisi palata taas alkuun sen huumeen kanssa😞

Mies tuli asioilta ja sanoi, että ulkona on tosi kylmä ilma, kun tuuli puhaltaa. Melkein arvasin sen ja siksikään en halunnut ulos lähteä. Katselen auringonpaistetta ikkunasta. Mies oli tuonut minulle pullan kaupasta☺️❤️ Aina yhtä ihana murmeli. Aivan turhaan aina välillä haukun jotain sen luonteenpiirteitä, eihän kukaan ole täydellinen. Minusta varmaan löytyy sata ärsyttävää piirrettä, mutta ei hänkään koskaan hauku minua. Ja tiedän, että hänelläkin on varmasti välillä hermot kireällä minunkin vuoksi.

Suorastaan kyllä ihmettelen, että miten hän jaksaa minua 24/7. Minä en jaksaisi itseäni tuntiakaan🙂 Ainakaan tämmöisenä. Ihmeellisen hyvin tulemme toimeen, kun ottaa huomioon, että elämme tässä maailmassa kahdestaan enimmäkseen tänne asuntoon "eristettynä".

Tämä päivä menee nyt tälleen, mutta aivan sama, kun on maanantai kerran. Ja huono viikonloppu takana.

Sam-Sampylä🙂🌻

Kuulostaa aivan mahtavalle tuo sinun reissu. Jos olisin kateellinen ihminen niin olisin kateudesta vihreä😀 Mutta, olen tosi iloinen sinun puolestasi, kun aistin kirjoituksestasi, että sinulla on hyvä olla siellä. Hienoa, että lähdit sinne. Luulen, että itsekin tarvisin jotain tuonkaltaista..ja mies olisi ainakin aivan onnessaan tuollaisesta. Olet todella onnekas siinä mielessä jos voit koko kesänkin oleskella tuollaisissa olosuhteissa.

Minä tosiaan ajattelen toisaalta toiveikkaana ja toisaalta vähän kauhuissaan tulevaa kesää. Että missä sitä edes ollaan silloin jne. Olisi ollut hyvä päästä muuttamaan ennen kesää, mutta enpä tiedä. Sopivaa asuntoa ei vaan tunnu löytyvän. En oikein jaksa edes miettiä koko asiaa. Mutta ensi kesästä on pakko tulla parempi, kuin viime kesästä. toista sellaista kesää ei jaksa enää erkkikään.

Varmaan olet ottanut hienoja kuvia. Olisi mahtavaa nähdä niitä..jossakin. Kaikkea hyvää sinulle Alkuasukkaalle🙂👍😎

Ps. Minun päivää vähän piristää, kun elän sinun kauttasi sitä metsää ja luontoa.

Tätä päivää kulutellut vaan. Olo ei oikeastaan ole nyt niin masentunut, mutta vähän sellainen apaattinen ja innoton. Alan tunnistaa taas temestan vieroitusoireita, juuri tällainen pönttö olo. Meinaan vaan kylmän rauhallisesti jatkaa vieroittumista. Eihän siitä pääse muuten koskaan eroon.

Pahoittelut, että jankutan koko ajan samoja juttuja, mutta ei tässä nyt mitään erikoisempaakaan ole tapahtunut. Tänään taas tajusin sen, kuinka onnekas olen, kun minulla on hyvä puoliso. Olisi aika ankeaa istua yksinään tällaisia päiviä ja yleensäkin. Mies sai minut tyhmillä pieruvitsellään vähän nauramaan🙂

Taidan seuraavaksi kaivaa jotain syötävää. Pakkohan se on jotain syödäkin, vaikka ei kyllä yhtään huvittaisi. Ja kirjoja lueskelen ja kuuntelen musiikkia ja omia sekavia ajatuksiani.

Kuinka rakastankaan taivaalla lentävän lentokoneen ääntä. En tiedä miksi? Jotenkin tunnen saavani voimaa siitä äänestä. Olenkohan ihan sekaisin🙂 Jotenkin se vaan on voimaannuttava ääni. Tästä lentää paljon lenskareita yli. Monta kertaa päivässä. Muutenkin minusta lentokoneet on kiehtovia. Jossain vaiheessa suunnittelin alkaa kokoamaan niiden pienoismalleja, mutta tuli muuta ajateltavaa.

Moih. Vaellusreissu on enää muisto vain. Oli mukavaa, mut eipä tarvinnut olla kotona kuin tunti, niin romahdin täysin. Paniikki ja ahdistus iski heti päälle, joten tulin tänne marisemaan. Minusta tuntuu, etten jaksa enää elää yksin päivääkään. En edes muista, milloin olisin viimeksi halunnut näin kipeästi pois täältä ja nyt tuntuu kyllä pelottavan vahvasti sille, ettei se päivä ole kovinkaan kaukana. Tsemppiä kaikille.

-Sampylä

Minulla on nyt illasta ollut vähän mukavampi olo.

Sain vähän syötyä ja olen tuota suolavettä litkinyt menemään. Lukenut kirjaa ja kuunnellut musaa ja mietiskellyt asioita. Ei mitään sen kummempaa, kuin kaikkia asioita yhtä-aikaa🙂

Ehkä alan toipua siitä pyöräshokista. Aion hommata kuntopyörän, mutta ihan hetimiten en lähde oikealla pyörällä liikenteeseen. Tajusin, että se on aika vaarallista jos saan tasapainohäiriön tai jalat kramppaa ja kaadun. En tosiaankaan halua, että jalka katkeaa tai pää kumahtaa asfalttiin (siinä sitä oltaiskin..huh).

Taidan jatkaa lukemista. Toivottavasti huominen päivä olis jo normaali tai jopa hyvä

AK. Eihän sitä tarvitse esittää että kaikki on hyvin, jos ei siltä tunnu. Minä ollen nyt opetellut kiinnittämään huomioni hyviin asioihin. Kun niin moni asia on rempallaan ja mielestäni huonosti, niin yritän huomioida niitä hyviä juttuja vaihteeksi. Sitten eikö tänään tuli eteen asia, josta otin itseeni ja en enää osannut kääntää siitä mitään hyvää puolta. Harmittaa. Vaikka se on maailmankaikkeudessa pikku juttu. Eniten minua harmitti se, miten se asia minulle ilmaistiin ja missä vaiheessa. Enkä taas saanut suutani auki siinä tilanteeessa että olisin antanut palautetta, että eikö tuonkin asian olisi voinut kertoa jo aikoja sitten, niin olisin voinut toimia toisin. Ei, kun minä vaan esitin korrektia että ei se mitään, vaikka sieppasi ihan tosissaan. Mikä se laittaa minut toimimaan aina näin "kiltisti". Paitsi jos minut saa hermostumaan, niin saatan avata sellaisen sanallisen arkkuni, jota sitten saa hävetä ja harmitella jälkeenpäin. Kun noissa tilanteissa osaisi toimia niin, että saisi oman kantansa sanotuksi ketään turhaan loukkaamatta ja itseään unohtamatta.

Tietyllä tavalla stressiviikko menossa. Tiettyjä uusia juttuja, vähän isompien asioiden hoitoa yms. Ennen kaikkea pitäis jaksaa olla nyt suht sosiaalinen. Ens maanantaina huokaisen toivon mukaan helpotuksesta. Tai sitten tää rumba jatkuu. Sori, en tämän konkreettisemmin kerro. En vaan halua tässä tarkemmin kertoa mun perhe/työ/suku/ystävä yms. asioista.

Joskus tässä ketjussa "puhuttiin", että jos me kaikki sudet asuttais samassa kerrostalossa. Mitäs jos me muutettaskin kaikki sinne Samin luo metsäleiriin akkuja lataamaan?

Huomenta!

Tuntuis olevan vähän normaalimpi olo. Illalla luin vielä kirjaa, kun mies alkoi nukkumaan. Olen huomannut, että uni ei tule niin aikaisin, kun ei Mirtaa ota enää. Minusta se on ihan hyvä, ettei ala aina jo yhdeksän aikaan nukkumaan. Kymmenen ja yhdentoista välillä tuntuu sopivalle ja aamulla kun herää puoli kuusi-puoli seitsemän. Vaikka ideaalein nukkumisrytmi minulla on ollut useita vuosia jo kymmeneltä nukkumaan ja kuudelta ylös. Oli muuten penskana tuo sama rytmi.

Tuntuu, että levottomat unet ovat nyt vähentyneet, kun ei ole enää lääkitystä. Ihan hyvä niin. Aika rasittavia oli ne koko yön jatkuvat "teatteriesitykset" ja jopa painajaiset. Tuntui, että ne vain rasitti yön aikana.

SAM: En halua olla näsäviisas, mutta arvelinkin, että tuollainen romahdus voi tulla sinulle, kun palaat takaisin sieltä metsästä. Olen nimittäin itse kokenut sellaisia pienimuotoisesti. Yhteen aikaan (entisessä elämässäni) olin hyvin kuluttavassa ja kiireisessä työssä, jossa joutui olemaan paljon ihmisten kanssa tekemisissä. Työ oli mukavaa, mutta aloin kuitenkin väsyä siihen. Aina sunnuntaisin, kun oli vapaata niin halusin lähteä jo heti aamusta sellaiseen merenrantapaikkaan. Sinne mentiin ihanan metsän läpi. Sitten makoilin rantakallioilla koko päivän jne. Siellä oli niin ihanaa, etten olisi millään halunnut lähteä sieltä takaisin kaupunkiin. Ahdistuin jo aina automatkalla takaisin kotiin. Kerran olimme miehen kanssa viikon tuttavamme saaressa mökillä. Mies oli aivan kuin kotonaan siellä. Kalasti joka päivä, lämmitti saunaa, teki nuotioita jne. Kun lähdimme sieltä pois hän oli monta päivää aivan ahdistunut ja kiukkuisella tuulella, kun olisi halunnut jäädä sinne.

Olemmeko me herkät "alkuasukas"-ihmiset sellaisia, että meidän pitäisi asua muualla kuin kaupungin hälyssä? Ehkä meidän psyyke ei kestä kaupungin "epäluonnollista" elämää. Onneksi sinä Sam voit sitten kesällä olla siellä luonnossa pitempään.

Ulkona vielä vähän hämärää. Tänään täytyy lähteä vähän liikenteeseen, kun on tullut pari päivää muhjattua täällä kotinurkissa. Jonnekin ihmisten ilmoille..

Hyvää Tiistaita Kaikille Mussuleille🙂🌻☺️❤️

Hämärä☺️❤️

Sinulla aina niin viisaita ajatuksia. Ymmärrän, mitä "stressiviikko" voi pitää sisällään. Minullakin on vähän sellaista stressiaikaa, kun useampi hoidettava asia painaa niskaan, enkä oikein saa niihin mitään tuntumaa. Ne ovat ehdottomasti tympeitä asioita, pitäisi hoitaa, mutta ajattelen koko ajan, että "ensi viikolla sitten"..ihan hirveää.

Haluan vain tapani mukaan elää jossain omissa haavemaailmoissani ja elää mahdollisimman paljon irti tästä maailmasta ja velvollisuuksista. Siitä tyylistä ei hyvät seuraa, sen olen jo oppinut, mutta silti sorrun siihen. Vaikka kuinka ajattelen, että nyt kyllä hoidan sen niin silti vain lykkään sitä.

Minä olen vähän sellainen, että sanoa tökäisen kaikki asiat suoraan. Siis yleensä olen kyllä (mielialasta riippuen) ihan ystävällinen ja diplomaattinen, mutta sitten jos alkaa tökkimään niin menetän helposti malttini ja alan "läksyttää" asioiden toimimattomuudesta. sitten kun asia selviää ja ja jos "läksytyksen" kohde pahoittelee asiaa niin olen taas ihan ystävällinen ja saatan jopa pahoitella omaa "kimpaantumistani". Ehdottomasti olen aivan liian lyhytpinnainen ja stressinsieto ja hallintakyky NOLLA.

Kaikkea Hyvää Sinulle Hämärä ja muista: I love you☺️❤️!
----------------------------------------------------------------------------------------------------

Aamusta aloin kaivata lähtemistä jonnekin ja jonkinlaista kulttuurikokemusta. Illalla luin lääkäri Antti Heikkilän erästä ruoka-aiheista kirjaa (Pellinki-dieetti) ja siinä oli hyvien ruokavinkkien ohella kertomuksia hänen ja vaimonsa matkoista ympäri eurooppaa. Tuli jotenkin sekä hyvän syötävän, että kulttuurinnälkä.

Katsoin netistä, että erääseen museoon täällä pääsee ilmaiseksi jos on eläkeläinen. Minähän olen, määrä-aikaisella. Samoin mies. Sanoin miehelle, että nyt lähdetään museoon ja lähdimme. No, se ei ollut oikein mistään kotoisin. Oletin sen olevan pysyvä, historiallinen esinekokoelma. Siis tyyliin kaupunginmuseo, jollainen löytyy joka kaupungista. No, sellaista ei ole. Vain vaihtuvia näyttelyitä siitä sun tuosta. No, nyt se oli elokuvan historiaa ja sinänsä ihan ok, mutta olisin halunnut nähdä hyvin vanhoja 1600-1700-luvun esineistöä jne. Olen tottunut parempiin museoihin, joten tuo oli pettymys.

Mies on vielä vedottomalla tuulella ja flunssaisen oloinen, eikä oikein jaksanut innostua minun luovista ajatuksista. Minuakin se museo kyllä alkoi puuduttamaan. Paitsi että löysin sieltä ihania vanhantyylisiä kiiltokuvia. Yksi arkki oli kaloja ja simpukoita. Ihastuttava! Rakastan kaikkia kala ja merenpohjaaiheita. Sieltä menimme ruokakauppaan. Rahat on aika lailla finaalissa niin ei nyt voinut mennä oikein ostoksille sen enempää. Paitsi tänään mies saa pikkusumma rahaa, joten sillä pääsee ruokaostoksille.

Kehittelin nyt alkuun kaupasta Serranon kinkkua, avokadoa ja vuohenjuustoa välipalaksi. Kanaa ja parsaa olisi pääruoaksi, mutta enpä tiedä..olen alkanut inhoamaan teollisesti tuotettua broileria, enkä enää saa sitä kurkusta alas. Haluaisin ostaa kokonaisen luomukanan ja laittaa sen uuniin joku päivä.

Minua huvittaisi lähteä vielä uudestaan liikenteeseen, mutta en tiedä haluaako mies. Täytyy myöhemmin tunnustella tilannetta.

Heippodei🙂🌻

Ei lähdetty enää liikenteeseen ja ehkä parempi niin. Ehtiihän sinne huomenna ja torstaina on päivän aikana kaksi käyntiä sossuun, puhumaan asumisasioista jne.

Juttelin äidin kanssa puhelimessa. Lueskelin kirjaa ja sitten leikkelin siitä arkista ne kalankuvat ja mietin, että niistä voisi tehdä vaikka jonkinlaisen kortin ja lähettää äidille se. Tosin en tiedä vielä yhtään millaisen tekisin. Kalaa ja pitsiä, sen vain tiedän. Onhan siinä jo ideaa kerrakseen🙂

Tällä hetkellä olen vähän mietteliäs. Luulen, että lääkkeiden vähennys/lopetus on tehnyt minusta hiukan vedottomamman, mutta en silti aio palata enää niihin. Enkä jaksa liikaa miettiä niiden lopetusta ja mahdollisesti aiheutuneita seurauksia.

Tuli taas sellainen hetki, että tunnen itseni sydämessäni vähän yksinäiseksi, vaikka en yksin olekaan. Ehkä se tunne tulee jostain peloista tai epävarmuudesta, en tiedä.

Tämä päivä on mennyt jotenkin kauhean nopeasti ja tuntuu, ettei ole ehtinyt tehdä mitään. Käynkö itse niin hitailla kierroksilla? I dont know.

Tykkäätkö Kuunvalokin kaloista? Minä olen kalassa aina, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus. Kalastus ei ole minulle harrastus, vaan elämäntapa. Olen valmistanut jo monta vuotta vaappuja, joita myydään useissa liikkeissä ja nettisivujen välityksellä. Sen tarkemmin en voi asiaa kertoa, mutta olen rikkonut jopa Suomen ennätyksen erään kalalajin kohdalla. Toivoisin olevani kalassa tälläkin hetkellä.

Ihan oikeassa olit, kun sanoit, että tämä romahdus oli täysin odotettavissa tuon reissun jälkeen. Tyhjään kotiin palaaminen on aina yhtä epämukavaa. Tietää, että saa taas nauttia omasta seurasta todella pitkään, ennnenkuin tarjoutuu mahdollisuus johonkin muuhun. En kyllä muista, milloin elämä olis ollut viimeks näin vaikeeta, nyt ei onnistu mikään. Ensimmäistä kertaa moderaattorikin oli joutunut sensuroimaan minun tekstiä, vaikka en kyllä mielestäni mitään erityistä kirjoittanut. Mutta ei se mitään, ymmärrän kyllä, että teillä on säännöt, joista pidätte kiinni. Ehkä naputtelin ajatuksissani jotain sellaista, mitä ei olisi pitänyt kirjoittaa, pahoittelut siitä. Nyt ei vaan tule mistään mitään.

En elä, olen vain olemassa, eikä edes tälle olemassa ololle löydy mitään merkitystä. Olen pahasti rikki ja tarvitsen jonkun korjaamaan minut, mutta sitäkään ihmettä ei tule tapahtumaan. Tuntuu pahalle olla tällainen hylkiö. Ehkä minun paikka löytyy jostain suljettujen ovien takaa, jos elän sinne asti.

Ehdotus muuttamasesta sinne minun leiriin kuulosti loistavalle idealle 🙂 Lähdetään vaikka heti. Minulla ei kyllä ole kuin yksi kahden hengen teltta, mutta itse voin nukkua lumikuopassa havujen päällä. Eikun vaan porukka kasaan ja reissuun. Tekis hyvää ainakin minulle. Kun vaan pääsis täältä pois.

-Sampylä

Sam🌻🙂🌻

Minulla on aiva samat fiilikset. Jokin romahdus on käynyt täälläkin. En tahdo enää kestää yhtään mitään. Olen pari kertaa purskahtanut itkuun tänään. Olo on mitä paskin. Päätin, etten edes kirjoita tänne, koska ei ole mitään hyvää sanottavaa nyt. Näköjään en kuitenkaan osaa olla kirjoittamatta🙂

Mieskin on ollut aika voimaton. Ollaan vaan jumitettu yhdessä. Jalat on aika kipeät. Olen alkanut pelkäämään kaikkia lihastauteja, kuten ALS jne. Olen varma, että minulla on jokin paha sairaus ja tulen kuolemaan siihen. Enkä saa sitä mielestäni. Tiedän, että bentson vähennys aina pahentaa KAIKKIA oireitani eli tulen apaattiseksi, väsyneeksi, luulotautiseksi ja hysteeriseksi. Mutta enpä tiedä johtuuko kaikki siitä. Kait pitäisi taas varata aika lääkärille ja mennä näyttämään noita koipia. pelkään vaan, ettei minua taaskaan oteta tosissaan vaan luullaan, että kaikki on korvien välistä kiinni ja käsketään lenkkeillä ym. Olen huomannut, että mikään lenkkeily ei auta vaan melkein pahentaa noita jalkojen vikoja ja minun mielestä pitäisi paremmin tutkia mikä vaivaa ja mikä on mahdollinen diagnoosi jne. Toisaalta ei kiinnostaisi vanhan v*tun vertaa ottaa kontaktia yhteenkään lääkäriin. Mietinkin melko katkerana, että kun kävin sen syöpäpaskan läpi vuosi sitten niin nyt minulla on sitten joku ALS tai MS-tauti tai joku muu kiva. En siis saa koskaan tulla terveeksi..

Tuntuu inhottavalle kirjoittaa tänne tällaista, mutta en voi sille mitään. Samalla pelkään, että saan jonkun paskan diagnoosin ja joudun jonnekin kuntoutuslaitokseen. En tiedä miten pääni kestäisi sellaista paikkaa ja miten jaksaisin siellä mitään tehdä.

Tällä hetkellä ajatukset kiertää vaan samoja kehiä. Kävimme kirjastossa ja kaupassa, mutta ei se yhtään parantanut oloa. Matkalla aloin itkemään ja sanoin, että vihaan koko tätä paikkaa. Joka paikassa vain betonia, rumia kerrostalolähiöitä, v-mäisen näköisiä ihmisiä..ei MITÄÄN kaunista, läkähdyn..näivetyn.

Itsemurha on pyörinyt päässä tänään muutaman kerran. Ostin myös pizzan (jonka vedin jo) sekä muuta roskaa..merkki siitä, etten ole järjissäni.

En todellakaan tiedä miten saan itseni ylös tästä suosta..enkä oikein jaksa edes ajatella.

Ajattelen kuitenkin teitä, Mussulit☺️❤️

Olen tänään miettinyt useamman kerran mitä MONANGE sinulle kuuluu? Sam, kirjoitit niin koskettavasti. *Halit*