Hyvää perjantaita sullekkin.

Mua harmittaa, kun mun pitää lääkkeitä syä ja sen vuoksi painoa on tullut ihan tolkuttomaksi. Tiedän jos lopettaisin lääkityksen, ni painokin laskis. Mut ennen kesää katotaan, jos toi mun yksi lääke otetaan pois.

Saloka🙂🌻☺️❤️

Minä en enää yksinkertaisesti uskaltanut jatkaa Mirtan syömistä, koska huomasin, että paino nousee koko ajan vaan riippumatta siitä syönkö vai en. Aika pelottavaa, enkä halua hankkia mitään 20-30kg ylipainoa, jonka tiedän tuolla lääkkeellä varmasti tulevan eikä edes olis tehnyt tiukkaan, huh. Olen hyväksynyt sen, että ilman lääkettä saattaa olla vaihtelevia päiviä ja mielialoja, mutta ainakaan en liho koko ajan hallitsemattomasti. Sinun kääretorttu kuulosti mielenkiintoiselle. Ehkä se sopisi minullekin, koska on gluteeniton. Anteeksi, etten silloin muistanut laittaa sitä "suklaan" ohjetta, mutta koska sain siitä vatsani melkoisen kipeäksi niin ajattelin, etten tiedä viitsinkö sitä suositella, kun se oli ihan sellainen minun oma päähänpistokokeilu. Siis rouhin saksanpähkinöitä ensin ja laitoin paistinpannun liedelle. Siihen voita jonkunverran ja voin sulattua pähkinäsilppu sinne sekaan ja vähän aikaa käännellään (huom, ei paisteta!) sitten tummaa kaakaojauhetta ja sekoitetaan sekaisin, sokeria maun mukaan niin että siitä tulee sellaista "suklaata". Sitten laitetaan se jääkaappiin kovettumaan. Ennen tein "kaurasuklaata" eli tein tämän kaurahiutaleista ja niin se on alunperin tarkoitettukin. Mutta, en tiedä..siitä tuli ihan hyvänmakuista, mutta vatsa kipeäksi. Ehkä söin sitä liikaa🙂

Niin, en tiedä tuliko minun aikaisempi kirjoitus tänne jossa kerroin mukavasta päivästä, koska puhuin samaan aikaan äidin kanssa puhelimessa ja kun painoin "lähetä" niin kone tilttasi ja koko story katosi jonnekin.. Siis kerroin, että oli mukava päivä. Oltin liikenteessä ja kiersin kaikki mahdolliset paikat. Kaupat ja kirppikset jne. kävin eläinliikkeessä katsomassa marsuja. En varmaan uskalla kuitenkaan ottaa marsua meille, kun en tiedä jaksanko sitä sitten oikeasti hoitaa koko ajan. Pelkään, että olisin siitäkin kiinnostunut vain kaksi viikkoa ja sitten herpaantuisin. Minulla oli penskana useampikin marsu ja ne on ihania. Mutta oli mukava päivä kaikenkaikkiaan. Juttelin mukavien ihmisten kanssa ja löysin kivoja tavaroita jne.

Meidän piti alunperin mennä vain kirjastoon, mutta sinne ei sitten mentykään, kun laukattiin muualla. Innostuin menemään ihan muualle. Kotona söin lohta, pinaattia, avokadoa, vuohenjuustoa ja siemeniä, sekä viinirypäleitä. Sitten äiti soitti ja aloin pölöttämään sen kanssa ja kirjoitin samalla tänne ja juttu siis katosi..

Miehen selkä meni sököksi kaikesta ravaamisesta, mutta "myönsin" nyt sen kaljalaatikon niin pysyi paremmalla tuulella ja jaksoi kiertää minun kanssa🙂 Nyt mies sönköttää kevyessä kaasussa ja minä yritän pistää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos..en jaksa kuunnella sitä jankutusta, mutta kestän sen, kun niin harvoin mies on kännissä ja muuten ihan kiltisti.

Nyt alan katselemaan, mitä seuraavaksi..

Terveisiä tylsästä maailmastani, anteeksi että en ole jaksanut kirjoittaa..En jaksa oikein mitään, väsyttää jatkuvasti ja ajatukset jumittaa. On surullinen olo, toivoton. Mutta mahdollisesti keväällä on tiedossa mielekästä puuhaa päivisin, sellaista tarvitsen sillä tämä passiivisuus ja omien ajatusten (tai tyhjän pään) kanssa pyöriminen syöksee minut apaattiseen synkkyyteen.

Voimia kaikille taistelijoille, lueskelen kyllä palstaa. 🙂🌻

Moi kaikille. Jos sain sinut Kuunvalo edes hetkeksi hymyilemään, niin sitten kirjoittamani viesti ei mennyt hukkaan. Vähintään yhtä kauniisti sinäkin puhuit minusta, mut niin se vain menee, ettei naisia kiinnosta tällainen maalaisjuntti, vaikka kaupungissa asunkin. Minussa on jotain, mikä ajaa ihmiset pois minun luota, varsinkin naiset, mut olen jo luopunut toivosta. En jaksa enää edes haaveilla.

Huomenna lähden vaeltamaan ja tulen takaisin maanantaina, niin ehdin yöpyä pari yötä metsässä. Ei se ihmissuhteiden puute ole minulle ainoa ongelma, voi kun olisikin. Minullakin on todettu kaikki mahdolliset kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä masennukseen ja vakavaan opiaattiriippuvuuteen. Onneksi olen sentään päässyt eroon tuosta viimeisestä, mutta henkisiin ongelmiin en voi kauheasti vaikuttaa. Olen kyllä yrittänyt kaikkea, mitä terapeutit ja lääkärit ovat neuvoneet, mut yhtään ihmissuhdetta en ole niillä ohjeilla aloittanut. Tuosta ollaan muuten samaa mieltä, lääkityksistä. Tein itse aikoinaan saman päätöksen. Olen kokeillut aika tarkasti kaikkea mahdollista mielialalääkitystä, eikä yhdestäkään ole ollut apua edes masennukseen. Bentsot auttavat paniikkikohtauksiin yms. mut muiden lääkkeiden osalta tein saman päätöksen. En laita niitä suuhuni, ellei itsetuhoinen toiminta/ajatukset palaa jokapäiväiseen elämään. En väitä, etteikö niistä voisi olla apua, mutta se taitaa olla aika paljon ihmisestä kiinni. Juuri mirtazapiinin lopetus avasi silmät todellisuuteen. Olin syönyt niitä joka ilta varmaan kymmenen vuotta ja sitten päätin lopettaa lääkityksen. Pari päivää oli tosi paha olo, mut se meni ohi ja ihmettelin monta päivää, miten paljon kyseinen lääkitys oli vaikuttanut mielialaani, vaikka sitä ei lääkityksen aikana huomannut. Lopettamisen jälkeen ajatukset tuntuivat paljon kirkkaammilta ja ennenkaikkea, tunsin edes jotain. Ei siitä sen enempää, onneks ne vuodet on takanapäin.

Kuunvalo mainitsit, että ihme, ettei joku nainen ole ottanut minua mukaansa. En tiedä miks pidät sitä ihmeenä, sillä minusta olisi vielä suurempi ihme, jos saisin aloitettua parisuhteen. Ehkä minun on tarkoitus elää yksin, niin perseestä kuin se onkin. Minua ärsyttää suunnattomasti kuunnella, miten kaikki parit, jotka tunnen, riitelevät jatkuvalla syötöllä jostain ihan pikku asioista. Eläisivät itse yhtä pitkään yksin, kuin minä olen elänyt, niin veikkaan, että sitä kumppania osais arvostaa huomattavasti enemmän. Olen niin kypsynyt olemaan yksin, ettei mitään rajaa. Hulluks tässä tulee. Se on sellainen noidankehä, kun kaikki tutut ovat naimisissa ja lapsiakin löytyy, mut minä olen joka paikassa ainoa sinkku. Se, ettei kelpaa kenellekkään, saa aikaan tunteen, että minussa on jotain todella pahasti vialla, mikä johtaa siihen, ettei itsetunnosta ole tietoakaan.

Viime aikoina mielessä on liikkunut aika monenlaisia vaihtoehtoja, mitä sitä tekis. Harmi, etten voi kertoa sen tarkemmin niistä asioista. Olen miettinyt muuttamista toiseen kaupunkiin tai muuttoa mökille vaikka maaliskuun ajaksi. Tuntuu tosi typerältä lähteä yksin mökille, kun tarkoitus olisi kuitenkin löytää se nainen ja mökki on sellaisella paikalla, että siellä ei kyllä näe ketään. Tekis vaan mieli lähtee pois täältä. Onneks pääsee sentään vaeltamaan ja samalla pitää käydä pilkillä. Käyn patikoimassa sellaisella alueella, ettei 30km säteellä ole yhtään rakennusta tai tietä. Yksinäisyyttä valitan ja sitten teen tuollasia reissuja, huomaa, etten ihan täysillä pyöri minäkään. On vaan ollut niin paha olo jo pitkään, että on pakko päästä pois tästä asunnosta.

Aika moni palstan käyttäjistä tuntuu harrastavan valokuvausta edes jossain määrin. Olisi hienoa, jos palstan pitäjät antaisivat luvan julkaista parhaita kuvia, jotka olisivat tietenkin sellaisia, mistä ei voi päätellä toisen henkilöllisyyttä. Minullakin on niin kauhea määrä kuvia koneella. 20 000kpl alkaa olemaan kasassa.

Mutta nyt on pakko taas lopettaa kirjoittaminen. Saa nähdä miten tuolla metsässä pärjää, kun oikealle kädellä ei kärsi tehdä mitään. No, se selviää sitten.

Hyvää viikonloppua kaikille
-Sampylä

Sampylä🙂🌻

Mielenkiintoisia kirjoittelit. Tuo metsäkeikka kuulostaa aivan mahtavalle. Osoittaa sielukkuutta sinulta. Kukaan pinnallinen ja aivoton ihminen ei lähtisi metsään tuolla tavalla rohkeasti🙂 Sinullahan on hurjan paljon valokuvia. Minulla ei ole kovin paljon, koska niitä on aina säännöllisesti myös tuhoutunut/pimahtanut jonnekin. Ja nyhän olen vasta aloittelemassa taas tuota harrastusta. Minullakin tuli mieleen, että niitä kuvia voisi ihan hyvin julkaista jotenkin. Siinähän olisi vähän kuin yhteinen harrastus meille ja ehkä se kannustaisi vielä enemmän liikkumaan luonnossa, kuka tietää?

Vaikea sanoa, kun ei näe tai kuule sinua livenä onko sinussa oikeasti jotain joka karkoittaa naisia. Voi myös olla totta, että sinut on tarkoitettu elämään yksin. Tosin en kyllä halua uskoa siihen vaihtoehtoon. Olen aivan varma, että sinä löydät sinulle sopivan naisen. Mikä muu tarkoitus voisi olla sillä, että olet taistellut itsesi eroon aineista jne.

Hienoa, että olet myös jaksanut ajatella tulevaisuutta ja tehdä jotain suunnitelmia. Minä meinasin jossain vaiheessa ehdottaa sinulle muuttoa jonnekin muualle. Itse olen muuttanut varmaan sata kertaa ympäriinsä. Toisaalta se on kamalan rasittavaa, mutta samalla vapauttavaa alkaa aina kaikki uudestaan🙂

Toivon sinulle ihanaa ja antoisaa metsäretkeä. Ja turvallista. Tule sitten kertomaan siitä, kun palaat. Minä ainakin jo mielenkiinnolla odotan "raporttia"🙂
---------------------------------------------------------------------------------------------------

Eilinen ilta meni vähän viihteen merkeissä. Mies otti kaljaa. Minä olin tietysti selvinpäin, mutta loppuillasta innostuimme soittelemaan Youtubesta nostalgisia biisejä ja laulaa hoilasimme niitä monta tuntia. Oli ihan kivaa. Yötä vasten mies alkoi olla aika tuubassa ja kävimme muutaman hupaisan keskustelun, joita en viitsi tähän alkaa selvittämään🙂 Mutta siis ei riidelty vaan ne oli enemmänkin huumoria. Heräsin sitten jo viiden jälkeen ja sinnittelin sängyssä puoli seitsemään. Sitten nousin ylös ja tein aamutoimia ja siivosin keittiöstä "tuhmeliinin" tekemää sotkua. Siellä oli syöty grillikylkeä oikein olan takaa ja siivo sen mukainen. No, enpä jaksanut siitä mitään ajatella. Mies nukkui vielä ja kävin herättämässä häntä (nukkui pikkumakkarissa humalan vuoksi).

Tässä on aamua tössötelty menemään ja eilistä muisteltu. Ilma on lauha ja märkä. Saa nähdä mitä tänään keksii.. siivota kyllä pitäisi. Linnut laulaa ja Oravat käyvät syömässä. Taidan alkaa laittamaan aamiaista.

Hyvää Lauantaita Kaikille Murmeleille☺️❤️

Ps. Monange, oletkohan jo takaisin? Jos olet ja jaksat niin kirjoittelehan..🙂🌻

kivaa että teillä on ollut mukava ilta. TOivottavasti miehellä ei ole kovaa krapulaa.

Ai niin Marianne🙂🌻 Kiitos, kun kirjoittelit. Mukava tietää kuulumisia, että missä mennään🙂 Kirjoittele aina, kun viitsit. Kaikkea hyvää sinulle!

Siivottu on ja imuroitukin. Yleensä minä teen muun siivouksen ja mies imuroi. Nyt mies on vähän krapulassa, joten minä siivosin ja imuroin puoli kämppää ja mies imuroi nyt loput.Käsittämätöntä on se, mistä tänne tulee valtavasti pölyä koko ajan, vaikka siivotaan säännöllisesti? Ihan pölykoiria ja pölymattoja. Hyi olkoon. Luultavasti pöly tulee jostain rakenteista..

Ajattelin syödä seuraavaksi lounasta. Kalapullia ja aliolia. Pähkinöitä ja raejuustoa. Minulla taitaa olla vähän omituisia aterioita🙂 Koostan milloin mitäkin kaapissa on vhh-ruokavalion mukaan. Suunnittelen pää-aterian sitten vähän huolellisemmin.

Nyt on siis lauantain velvollisuudeet hoidettu ja loppu on vapaata tekemistä. Ulkona alkoi satamaan, mutta aion jossain välissä kun sade lakkaa työntää itseni ulos. Kingin kirjaakin pitäisi lukea, kun siinä maanantaina palautus ja vielä yli puolet jäljellä.

Tänäänhän on illalla taas se minun kotidisco, kun Radio Nostalgia soittaa mahtavaa musiikkia! Aion varautua vähän herkuin jne.

Oikeasti minua kiinnostaisi nyt mennä pyörällä sinne autiotalolle. Ongelma: en omista pyörää ja voi olla liian huonossa kunnossa tiet pyöräilyyn. Naapurilla on pyörä, mutta se on huono. Sitten minua kiinnostaisi kävellä lähikauppaan ostamaan herkkuja. Ongelma: ei muuta ongelmaa, kuin että ulkona sataa. Ehkä sade lakkaa jossain välissä.

Naapurin pitäisi tulla jossain vaiheessa kylään. Juttelevat miehen kanssa eräästä asiasta.

Katsellaan mitä päivä tuo tullessaan.

Huomenta! Täällä ollaan, tulin jo to-pe välisenä yönä, mutta olen ollut ihan pihalla siitä saakka! tosi vaikea nyt olla jotenkin.. ja sopeutua taas tähän menoon. ehkä kun en ollut miettinyt taas elämääni yhtään eteenpäin tuon reissun jälkeen, niin nyt olen jotenkin ihan totaalisen hukassa. Pää tuntuu hirveän raskaalta. Ei huvita mikään. ja olen tosiaan vielä enemmän eksyksissä! hah! Olen kyllä iloinen, että menin, mutta mitäs nyt sitten? 😑❓
Ihmeellinen päänsärky vaivannut nyt kohta kolmatta päivää, eikä mene pois, huoh.. Olen vähän kurjalla päällä. Kirjoitan enemmän joskus toiste. Mutta hengissä ollaan ja kiva olla täällä takaisin☺️❤️☺️

MonangeRakas☺️❤️

Tosi kiva, kun ilmoitit, että olet tullut ehjänä takaisin🌻🙂🌻 Voin jollakin tavalla samaistua siihen, miltä tuntuu matkan jälkeen tulla takaisin. Eihän se nyt ihan sama asia ole, mutta nuorempana kerran olin ex-mieheni kanssa pari viikkoa Belgiassa ja siellä oli niin mukavaa ja pääsi kokonaan irti silloisen kotikaupunkini ilmapiiristä, että palattuamme kotiin koin jonkinlaisen masennuksen, kun "joutui" palaamaan kaikkeen siihen, mistä ehkä oli halunnut irroittautua. Oman kaupungin pienet kuviot tuntuivat tosi tyhmälle, mutta pian niihin taas tottui ja Belgia unohtui🙂

Mietin tuota päänsärkyä..toivottavasti et ole saanut mitään virusta tai sellaista matkanvarrelta. Tai ehkä se on rasituksesta peräisin. Onhan tuollainen matka aika kova juttu heittää tuosta vain. Lepäile ja tutustu taas rauhassa tylsään Suomenmaahan😀 Ei vainkaan, kun lepäile, syö hyvin ja ota iisisti ja kirjoittele sitten, kun jaksat taas. *Halit*
---------------------------------------------------------------------------------------------------
Huh, tein sitten pyöräreissun ja vähän huonolla menestyksellä. Pakkomielle päästä sinne autiotalolle oli niin kova, että keksin lainata naapurin vaimon pyörää ja lähdin välittämättä sateesta ja tuulesta polkemaan. Mainittakoon, että olen pyörällä ajanut viimeksi kymmenen vuotta sitten ja nyt on nuo jalat vielä aika paskana... Mutta halu päästä sinne talolle oli niin kova, että päätin mennä sinne fysikkaani uhmaten. Muutama kilometri matkaa. Alkumatka lähes suoraa tietä meni ihan ok, mutta ylämäet alkoi puuduttamaan ja jaloista alkoi voimat lähteä. Talutin välillä pyörää ja kävelin. Kun pääsin sinne talon portille sinne oli ilmestynyt joku vitun puomieste, ettei sinne päässytkään!!! Luoja, että alkoi vituttamaan. Hetken harkitsin, että olisin vain mennyt puomin alta, mutta pyörä olisi ollut hankala taluttaa moukkuista ja lumista polkua pitkin. Lisäksi tuli mieleen, että jos joku olis nähnyt minun menevän sinne ja olis tullut vaikka haulikon kans katsastaan mitä siellä teen. Ei auttanut kun kääntyä takaisinpäin. Talutin pyörää ja välillä ajoin. alkoi sataa kaatamalla ja tuuli yltyi. Jalat alkoi väsyä todenteolla ja ajattelin jo, että näinköhän pääsen kotia takaisin ollenkaan..en edes ottanut kännyä mukaan varoilta jos olis pitänyt hälyttää mies hakemaan sieltä. Jotenkin sieltä ajoin ja kinkkasin takaisin ja olin kyllä aika finito ja tympäs kun en päässyt sinne talolle. Itkeä vollotinkin kotona, kun otti päähän oma "invaliditeetti" ja pettymys, etten saanut sitä seikkailua, jonka olisin halunnut.

No, ei minua enää tympäise. Tulipahan ainakin ulkoiltua. Olisin halunnut alkaa mustikkapiirakan leipomaan, mutta mies on krapulassa, eikä halua lähteä autolla ajamaan edes lähikauppaan🙂 Ja minä en tiedä jaksanko enää kävellä sinne tänään. Ehkä houkuttelen vielä miestä tai sitten teen sen piirakan huomenna. Menen joko kävellen tai autolla sinne.

Sade jatkuu ja harmaa ilma. Onneksi ei masenna kuitenkaan justiinsa nyt🙂

Minun lauantai ja disco-ilta on vähän pilalla. Itse asiassa koko radio ei ole auki, mikä on jo aika erikoista. Myöskään en päässyt kauppaa hakemaan piirakan aineksia, koska en jaksanut sinne lähteä kävelemään sen pyöräjutun jälkeen ja mies on nukkunut melkein koko iltapäivän ja alkuillan. Elikä herkkujakaan ei nyt oikein ole..

Vaivuin myös vähän synkkyyteen. Ehkä väsytin itseni liikaa sillä pyöräretkellä, koska ensin se virkisti, mutta nyt tunnen väsähtäneeni. En koskaan opi, etten lataa yhdelle päivälle liian raskaita tekemisiä. Aamullinen siivoaminen ja sitten pyöräily ja kaikki muu yhdistettynä eilisiltaisiin "bileisiin" ja vähiin uniin ei tainnut taas olla hyvä yhtälö. Ok, en ole masentunut ja järkeilen itselleni, että olen vain väsynyt, ei sen pahempaa. Kuitenkin vähän tympii, että lauantaista tuli tällainen.

Nyt se radio on päällä, kun mies laittoi sen. Täytyy kohta kaivaa kaapista jotain syötävää. Voihan sitä discoiltaa viettää ameebanakin. Ameebadisco. Makaan siis sängyllä ja kuuntelen vain musaa.

Ihmeellisen huonoa musiikkia tulee nyt Nostalgialta, kun yleensä la-iltaisin tulee huippumusaa. Eipä ole discoilta tämä. Ei ole fiilistäkään. Närpin vain vähän jugurttia ja oikein odotan, että pääsen uinumaan ja tämä päivä menisi ohitse. En tunne oikeastaan masennusta. Vähän apaattinen olo vain ja väsyttää. Väsymyskään ei ole sellaista, että nukuttaisi vaan enemmän voimaton olo. En taida ihan heti lähteä pyörällä liikkeelle.. Sitä ei vain tahdo sisäistää, ettei ole enää sellaisessa huippukunnossa, kuin on koko elämänsä ollut, tähän saakka. Eipä ne ennen sellaiset 40km päivässä pyörämatkat tuntuneet missään ja siihen päälle vielä raskasta ruumiillista työtä. Mutta se olikin silloin nuorempana.

Ihmettelen myös sitä, että nämä fiilikset voi tällä lailla vaihdella laidasta laitaan saman päivän aikana. Vaikka olenkin aina ollut epävakaa niin en koskaan tällainen ole ollut. Tarkoittaako se, että iän myötä nämä mielenongelmatkin vain pahenee? Vai onko tämä vain joku välivaihe? Vai jäänkö tällaiseksi loppuiäksi? tällaisia puskee mieleen. Vai onko se niin, että kun veto loppuu fyysisesti niin alkaa myös psyyke oireilla samantien? Välillä tuntu, etten enää pysy mukana oman itseni tapahtumissa. Kuin mieli ja ruumis olisi jokin vieras, itsenäinen tehdas, joka tuottaa tuntemuksia omilla resepteillään, jotka ovat minulta salaisia.

Täytyy kait vain tutustua itseensä uudelleen, tällaisena kuin nyt olen, vaikka ei aina huvittaisikaan.

Toivotan jo Hyvät Yöt Kaikille Mussuleille☺️❤️ Kiitos, että olette olemassa ja kirjoitatte tänne.

Nukuin yön ihan hyvin. Olin kait niin väsynyt.

Tuntuu, että ne kamalan värikkäät ja ylivilkkaat unet on laimentuneet jonkinverran, kun olen lopettanut Mirtan. Saa ehkä vähän enemmän rauhassa nukkua ja kun herää niin ei ole ihan niin pöhnäinen olo. Vitamiinit kait myös vaikuttaa jotain.

Vähän se eilinen pyöräshow vielä nyppii..Mietin just, että millähän konstilla tänään rääkkäisin itseäni? Olisiko se metsäkävely sitten parempi tai kävely lähikauppaan. Mietin kuntopyörän hommaamista kotiin. Se voisi olla parempi vaihtoehto pyöräilyyn ensialkuun, kuin oikealla pyörällä hortoileminen. Mutta nämä ovat vain ajatuksia, enkä tiedä mikä niistä toteutuu.

Siihen olen kuitenkin tyytyväinen, että nuo lääkitykset on nyt niin alhaalla. Mirta pois ja temestaa vain puolikas aamulla. Näillä meinaan mennä. Lisäämään en ala enää mitään pönttölääkitystä, jos en sitten jossain välissä pimahda aivan kokonaan. En kuitenkaan oikein usko, että aloittaisin enää koskaan yhtään mielialalääkettä. Minun mielestäni ne eivät ole ratkaisu minun ongelmiini.

Sateiselle näyttää ilma taas. Mies luki säätiedosta, että huomenna pitäisi olla hyvä ilma. Sehän on taas huomenna I hate monday-päivä..huoh.

Tuo kirjakin pitäisi tänään saada luettua, kun huomenna sen palautus. Aika tiukille menee. Kait luen sitä sitten koko yön.

Hyvää Sunnuntaita Kaikille!

mulla ainakin on käynyt niin, että mitä enemmän ikää tulee ni sen vaikeampaa on. Tosin en tiä sitä, että olenko jo luovuttanut henkisesti tästä.

Voimia sulle.

Miten olet jaksanut tänään?

Olen niin huojentunut, kun kevättä on kovasti ilmassa. Ainakin minusta. Valoisat aamut houkuttavat nousemaan ylös ja lähtemään liikkeeseen. Hämärä tyyppi kun olen niin ei nää hämärät säätkään vaivaa ☺️.

AK, kun luin tuota sun fillarireissua, niin oikein silmissäni näin kohtauksen kotimaisesta draamasta kun pääroolin esittäjä siinä päättää selvittää, mitä autiossa talossa tapahtuu. Minusta on hienoa, että lähdit 🙂👍 . Ehkä tuo oli alku siihen, että pääset jatkossakin liikkeelle. Oikein kovasti halusit ja lähdit ja vielä ihan yksin. Uskon, että siinä tilanteessa enemmän kuin harmitti, kun se hemmetin puomi oli siihen ilmestynyt. Mutta että ylipäätänsä lähdit säätä ja kuntoa uhmaten! Pyörällä polkeminen on tosi rankkaa, kun kunto on päässyt rapistumaan. Kokemuksesta tiedän. Onnittele vain itseäsi saavutuksestasi.

Monange, tiedän tuon tunteen, kun palaa reissusta kotiin. Siinä vaiheessa menee jokunen päivä, viikko, että tuntuu, että miten tähän arkeen taas tottuu. Tekisi mieli pakata laukku uudestaan ja taas lähteä. Ainakin minun. Huilaa rauhassa. Ehkä se "mitä seuraavaksi" siitä jotenkin selviää kun ei ihan hirveästi pinnistä.

Sam. Jäin itse miettimään, miksi MINÄ en ole tajunnut ottaa kuvia metsässä. Kun siellä tykkään haahuilla. Hyvä että olet tehnyt tuota, mistä tykkäät. Itse kovasti opettelen tekemään sellaisia asioita, joista tykkään. Ei sen tarvitse olla mitään kallista harrastamista jossain tai jotain ns. hyödyllistä. Ihan itsekseenkin voi tehdä jotain jopa ilmaista kivaa.

Enpä tiedä huomisesta.. Oikeastaan ihan hyvä, kun ei tiedäkään etukäteen. Jospa se AK:llekin olis vaikka tosi hyvä, vaikka onkin maanantai? Jaksellaan. ☺️❤️

Moi kaikille. Otin miniläppärin turvallisuussyistä mukaan vaellukselle, kun meinaa olla teltan kasaaminen yms. vähän vaikeaa tuon kipeän käden kanssa. Olen vielä ens yön täällä keskellä ei mitään ja sit on pakko palata kotiin ☹️

On ollu tosi mukava reissu. Eilen sain loistavia kuvia, kun kolme hirveä pysähtyi noin 70 metrin päähän teltasta katselemaan kuulunko samaan porukkaan, mutta parin minuutin jälkeen ne tajusivat, ilmeisesti vaatteista, etten ole hirvi ja lähtivät pois. Mut sain tosi hyvän parin minuutin videoklipin.

Voisin jäädä asumaan tänne. Ei ole ketään, eikä mitään ainakaan 15km säteellä. Ei yhtään rakennusta tai tietä, vain metsää, pari isompaa järveä ja muutamia pieniä lampia. Onneksi löysin muutamia vanhoja pilkkireikiä, kun en pysty kairaamaan. Sain muutamia ahvenia, joita paistan nuotiolla tällaisen tosi kauniin saaren rantakalliolla, missä minulla on telttapaikka.

Mahtavaa, kun mistään ei kuulu minkäänlaista ääntä, paitsi tietysti luonnon omia ääniä. Ahvenet on jo paistuneet sopivasti nuotiolla, eiku syömään. Pitää jättää tähän koneeseen vähän virtaa, jos tulee joku hätätilanne, vaikka mitäpä täällä voisi sattua.

Olen kuvannut kolme videoklippiä ja melkein 200 valokuvaa reissun aikana, luonto vaan on niin kaunista ja kevättä on jo ilmassa. Tuntuu kuolemalle lähteä takaisin kaupunkiin ☹️ Täällä on niin huoletonta. Pakko heittää vielä yksi reissu ennen jäiden lähtöä. Kesällähän minä melkein asun täällä.

Hyvää sunnuntaita kaikille ja Kuunvalolle erityisen paljon tsemppiä maanantaiaamuun. Muista, että se on vain päivä muiden joukossa.

-Sampylä