Tämä on taas sarjassamme näitä tunnista toiseen-päiviä, jolloin vaan ei tapahdu yhtään mitään. Minua alkaa aina silloin vaivata ajatus, että minun elämä ei ole normaalia. Mutta mitä sitten on normaali? Minä sentään nukun yöt ja herään aamulla ja teen ihan tavallisia asioita, paitsi en käy töissä (mutta sitähän en haluaisikaan, koska tiedän, ettei siitä tulisi mitään). Lisäksi haluan omistaa kummallisen elämäni jonkin suuremman totuuden etsimiselle, kuten olen kertonut. Haluaisin löytää elämän salaisuuden. Luulen, että olen aika lähellä sitä, mutta kuitenkin niin monen mutkan päässä. Jonkun ulkopuolisen silmiin elämäni on varmaan yhtä katastrofia, mutta en minä sillä tavalla ajattele. Olen ehkä elänyt erikoisesti ja tehnyt useat asiat nurinpäin, kuin mitä ne yleensä tehdään.

En vain voi sille mitään, että tässä vaiheessa päivää alan tylsistyä ja ajatella, että koko päivä on ihan syvältä. Näpertelen kaikkea pientä, enkä tee mitään kunnollista. Teen kaikenlaista, mutta en syvenny mihinkään. Luen kirjaa, mutta en malttaisi oikeasti sitäkään lukea. Tuijotan ikkunasta näkyvää valkoista roskakatosta, sataa räntää ja mielialani alkaa laskea. Olen kait pitkästynyt. En ole mielestäni nyt masentunut. Tai sitten se on taas kerran sitä pms-paskaa.

Turhat päivät, turhat päivät..painukaa hevon holeen!

toi suklaa kuulostaa sellaiselta että mäkin voin sitä syä. Mitä siihen tulee ja mistä saa harvinaisemmat ostaa? Tahtoo suklaata, mut ku en voi normia syä.

Voi sun sanonko mitä?!

Kyllä pistää vituttamaan nuo ministereiden "sopeutumiseläkkeet" tyyliin 5000e/kk.. (Ilta-Sanomat). Eikö se riitä, että saavat ihan ylimitoitettua palkkaa ministeriajaltaan. Pari kautta istunut ja sitten jäädään "eläkkeelle" ja eläke on tuollainen "vaivainen" summa.

Kaikenmaailman johtajat saavat asumistukea 145 neliön lukaaleihin. Minua ja miestäni vaaditaan muuttamaan pienempään ja halvempaan asuntoon, eikä anneta toimeentulotukea, koska meillä sattuu olemaan liian iso asunto ja liian kallis..(oikeasti ei ole liian kallis suhteutettuna näiden seutujen vuokriin).

Mieheni pienestä työkyvyttömyyseläkkeestä vielä ulosottomies vie osan ja tietysti verot otetaan kaikista pienistä rahoista.

Toimeentulotukea olemme saaneet yhden kerran; tasan 12e tuli tilille.

Eikä todellakaan olla "liian varakkaita".

Yleensä en näistä jaksa perustaa, mutta nyt alkoi ottamaan päähän.

Moi kaikille. Voi tuota Kuunvaloa, kun se luulee, että saa minut suuttumaan noin vähästä. Älä pelkää, minua on todella vaikeaa saada suuttumaan, etkä ole antanut minulle koskaan pienintäkään syytä suuttua. Minulla oli nyt pieni tauko kirjoituksessa osittain tuon revähtäneen rinnan ja mielialan romahduksen takia. En vain saanut sanaakaan järkevää tekstiä aikaan, kun mieli oli niin maassa ja on edelleen. Tuli hyvä mieli, kun kävin läpi edellisiä tekstejä ja kirjoitit jossain, että mietit, miten voisit auttaa minua. Kultaisia olette, kun sellaisia mietitte, mutta muistakaahan laittaa ne omat ongelmat etusijalle. En tosiaan pysty tässä kertomaan syitä siihen, miksi olen henkisesti tosi pahasti rikki ja olen menettänyt mielenkiinnon kaikkeen. Kaikki energia menee siihen, että yritän pitää synkät ajatukset taka-alalla. Tänään masennus ja ahdistus meni niin pahaksi, että oli pakko ottaa kourallinen bentsoja, etten tee mitään typerää. Olen vain niin kyllästynyt kaikkeen. En jaksais elää enää päivääkään yksin. Oli hyvä ehdotus hakeutua hoitoihin, terapiaan tms. mutta olen sellaisessa elämäntilanteessa, että minun on lähes mahdotonta saada sellaista apua, mitä tarvitsen. Varsinkin lääkityksiä. Syyt siihen ovat liian henkilökohtaisia täällä kerrottavaksi. Voisin kyllä kertoa, ei se minua haittaa, mutta tiedän, että viestistä modattaisiin pois kaikki sellainen, joten turha vaiva. Eikä niiden kertominen muuttaisi asiaa mitenkään. Olin jo ehtinyt unohtaa, miten pahasti sitä voi romahtaa. Kaikki menee harmaaksi silmänräpäyksessä ja sen jälkeen sitä on kuin painajaisessa, josta ei koskaan herää.

Siitä ollaan kyllä Kuunvalon kanssa samaa mieltä, ettei maailmassa ole mitään niin ärsyttävää kuin ihmiset, jotka esittävät olevansa jotain sellaista, mitä eivät ole. Vihaan sellaista teeskentelyä yli kaiken. Olen joskus miettinyt, miten raskasta olisi elää sellaista "kaksoiselämää" ja pakko tunnustaa, ettei minusta ainakaan olisi siihen. Ja täysin rehellisesti sanottuna, ei minusta ole nyt näköjään mihinkään.

Olisi tehnyt mieli ottaa kantaa teidän hienoihin kirjoituksiin, mutta nyt en pysty. Koskee kyllä rintaankin, mut se ei ole todellinen syy. Olen vain jotenkin niin lamaantunut, ettei minusta ole mihinkään. En jaksais millään enää tällaista elämää. Pakko on uskoa, ettei minulle ole tässä maailmassa kumppania, jonka voisin ottaa kainaloon ja katsoa vaikka leffaa. Pitäisin rakastani kuin kukkaa kämmenellä, mutta minussa tuntuu olevan pelkkää vikaa, sillä muuten en olisi ollut näin kauan yksin.

Anteeksi, etten nyt saanut kirjoitettua mitään järkevää. Yritin kyllä ihan tosissani, mutta ei. Heti, kun ajattelin sekunnin murto-osan ajan niitä ikäviä asioita, mitä viime päivinä on tapahtunut, romahdin taas täysin, olen rikki, eikä minua taida saada enää kuntoon. Menen nallen viereen, se sentään ottaa minut kainaloon joka ilta.

Kirjoitan taas sitten, jos/kun saan itseni kasattua. Nyt vielä toinen kourallinen niitä bentsoja ja peiton alle. Hyvää yötä kaikille, ihania olette.

-Sampylä

Tämä aamu ei ole lähtenyt hyvin.

Ensin heräsin viiden jälkeen kuselle. En viitsinyt ylös vielä siihen aikaan ja nukahdinkin koiranunta puoli kahdeksaan, jolloin heräsin pönttö sekaisin.

Vatsaan on sattunut koko aamun. En tiedä ahminko eilen liikaa sitä tekemääni suklaata ja vatsa olis siitä ärtynyt.

Minulla on aina jos nukahdan uudestaan aamulla niin sitten päivä lähtee tahkeasti käyntiin.

Olin/olen vähän kiukkuisella tuulella ja mietin, että jos sittenkin on pms-oireita, kun vastasta nippaa ja väsyttää ja äkäinen🙂

Miehellekin ehdin jo jotain pientä äkistä.

Eläköön! Pms-hirviö on täällä taas!

Mirta on nyt loppunut kokonaan ja bentsoa vähennetty määrä😀 Saattaahan sekin jotain saada aikaan.

Palaan myöhemmin, kun olen järkevämmällä tuulella..

Taitaa olla vitutus päällä. Minua vitutti jo kun heräsin ja sama taitaa jatkua vaan. Kuten sanoin aiemmin tämä aamu ei ole lähtenyt hyvin. Syitä en osaa sanoa. Yhtäkkiä vain herää ja KAIKKI ottaa päähän. Mikään ei huvita ja tekisi mieli vain ärjyä. Miehen juttuja ei jaksa kuunnella (vaikka onkin raukka ihan kiltti) ja sulkeudun johonkin omaan olemiseeni, olen hiljaa ja murjotan. Vatsaa vihloo. Paljon ei nyt tarvittaisi, kun saisin varmaan kunnon hepulin ja haukkuisin koko maailman pataluhaksi. Yritän olla mieluummin hiljaa, kuin puhua tympeitä. Mieheen ei saisi kohdistaa kiukkuaan, kun ei hän ole siihen mitenkään syyllinen. Ei hänkään minulle koskaan kiukuttele.

Räjähdysaltista, Räjähdysaltista...huoh.

Mies kävi yksin kirjastolla, kun sinne oli tullut hänelle varauksia. Minä en halunnut edes lähteä ihmisten ilmoille. Jumitan vain tässä, kun olen niin turhautunut ja kiukkuinen.
Kaupassa kait pitäis jossain välissä käydä, eikä sekään huvittais. Pitäisiköhän tulla hulluksi ja ostaa VEHNÄPATONKI, COCISTA ym.😋 Tekisi mieli vetää hulluna jotain mättöä. Siis tavallaan vetää taju kankaalle.

Asiaa ei paranna se, että inhoan itseäni tällaisena.

Ei tämä päivä tästä parane. Edelleen mahaa kipristää ja vituttaa.

Mies lähti kauppaan. Minä en halunnut lähteä sinnekään. Lisäksi päätin vetää "perseet" minun tavallani eli tilasin miehen matkassa ne patongit sun muut "huumeet". Ajattelin kunnolla vetää itseni ihan taju kankaalle kaikella roskalla. En vain jaksa tänään olla yhtään reipas, enkä tehdä yhtään mitään. Haluan vain lojua ja olla v-ttunut ja vetää naamaani kaikkea roskaa.

Huomaan, että minulla on itse asiassa hirveä nälkä. Jäänyt jo useana päivänä syömiset aika kevyeksi. Hupaisaa on, että paino ei silti laske grammaakaan. En ymmärrä. Taitaa olla Mirtalla hankitut läskit sitkeässä. Mitä lie ihmeläskiä?! Tai ikiläskiä? Onneksi tajusin edes lopettaa sen lääkkeen. Kesään mennessä olisin varmaan kokoajan vain paisunut lisää.

Mies saa juosta tänään ympäriinsä ja tehdä, kun kerran on virtaa enemmän kuin minulla. Minulla on lievä itsesäälikin päällä..ja tunnen itseni hirviön näköiseksi, again.

Eikö tämä elämä voi koskaan olla tasaisen hyvää?

Ei niin kauan, kuin minun pää on sekaisin, eli ikuisesti.

Lähetin miehelle viestin, että toisi vielä myös pullan ja jäätelöä.

Ei ollut lukenut viestiä.

Pillahdin sen vuoksi itkuun, kun en saanut pullaa ja jäätelöä. Ja olisi tehnyt mieli huutaa ja raivota.

Olen tosiaan sekaisin ja vihaan itseäni.

Vähän kohensi mieltä, kun ahmin patonkia voin, juuston ja naudanfileleikkeen kanssa ja kulauttelin (ryystin kiimoissani) Cocista. Sen jälkeen tupakoin autuaasti (en tupakoi jatkuvasti) ja avasin karkkipussin, josta vedin melkein puolet heti. Suklaapatukan söin ja vielä on miehen yllärinä tuomat laskiaispullat jääkaapissa odottamassa!

Hah. Tunnen itseni ihan sikailijaksi. Voisinhan tietenkin jatkaa ja juoda vielä pullon viinaa, polttaa askin tupakkaa ja vetää kourallisen bentsoja. Saattais tulla jo sairaalareissu, ainakin pitempi "krapula" kuin tästä orgiasta.

Taas joku on poistunut keskuudestamme, ilmeisesti omasta tahdosta. Kuvassa oli tosi ryttyyn mennyt maasturibemari ja säiliörekka. Aina yhtä pysäyttäviä nämä jutut.

Minä en tee mitään. Ryösin vain sängyllä ja räplään nettiä. Tosilaiskapäivä.

Vaikutit Kuunvalo tosi masentuneelle ja ärtyneelle kirjoitusten perusteella. Toivottavasti saat mielialasi kohoamaan. Kauheasti en osaa vinkkejä antaa pms-hirviön taltuttamiseen, mut toivon koko sydämestäni, että sinulla olis viimeistään huomenna parempi päivä. Kuten kirjoitin tuossa edellä, mulla on myös jotenkin tosi paha olla. Henkinen romahdus oli täydellinen, eikä pahemmin näy valoa tunnelin päässä, mut tuskin siitä kovin moni ihminen jaksaa stressiä ottaa. Olis mukavaa kokea, miltä tuntuis, jos joku kysyis edes kerran kuukaudessa kuulumisia. No, sille ei voi nyt mitään. Oliskin vähän pirteempi mieliala, niin saattaisin hyvällä tuurilla keksiä jotain sellaista, mikä saisi sinut edes hetkeksi hymyilemään. Ikävä kyllä en löydä nyt sanoja mihinkään, mut sinulla on varmasti kaunis hymy 🙂

-Sampylä

Kas, samaa vitutusta täälläkin on ollut. Heräsin aamulla ärsyyntyneenä ja pahoilla mielin. Mistä lie johtunut? Koko päivä on ollut tosi raskas. Väsyttää. En jaksa tällaista raadon elämää. Vaan loppuuhan tämäkin päivä aikanaan ja toivotaan, että huomenna on jo parempi päivä. Sekä sinulla että minulla.

Repukka,

En minäkään jaksaisi "raadon" elämää. Minulla on kans aamuisin vaikea herätä ja suoriutua päivistä. Sellaista raahautumista tunnista ja tekemisestä toiseen. On tietysti parempia ja jopa hyviä päiviä, mutta.. Varsinkin näin loppukuusta olen huonoimmillani niin henkisesti, kuin fyysisestikin, kun alkaa hilloviikko lähestymään. Mieliala on aivan ailahtelevainen (enimmäkseen alakuloinen ja itkuinen tai synkkä) ja kroppa ei toimi kunnolla. Kaikki mahdolliset asiat ja jopa toiset ihmiset kiukuttavat enemmän, kuin normaalisti. Itsensä tuntee maailman huonoimmaksi ihmiseksi ja pinna on kireällä. Miehellekin tulee äkistyä tuon tuosta. Välillä yritän olla vain hiljaa, etten toisi negatiivista olotilaani toisen näkyviin. Mutta, kyllähän se minusta paistaa, vaikka olisin hiljaa.

Tämä on joka kuukautinen asia, enkä viitsi siitä enempää tehdä numeroa. Muutaman päivä ennen h-hetkeä on vähän vaikeampaa, kuin tavallisesti. Juuri kun pinna palaa aivan mitättömistä asioista. Nytkin, kun oltiin aamupäivä liikenteessä niin ehdin äkistä ja jopa itkeä (taas) yhden kerran. Normaalisti en ihan noin käyttäydy. Käytiin monessa ihan jees-paikassa, mutta se ei nyt mielialaa kohota. Päinvastoin, sielläkin vain kiukuttelen. Miehelläkin nyt vähän pinna kireällä. Ilmapiiri ei täällä ole mikään niin kovin herttainen. Miehellä selkä kovin kipeä ja varmaan tympii minun oirehtiminen, mutta en tosiaan jaksa välittää. Jos alkaa jotain valittamaan sanon suoraan, että painuu hevon hiiteen.

Ei siis mitään riemullista olemista, mutta eiköhän tästäkin nyt yli mennä. Yritän pitää matalampaa profiilia, ettei tule mitään riitoja. Ai niin ja kielsin mieheltä oluen ostamisen🙂 Siksi se saattaa vähän murjottaa.. Olutta en anna ostaa, koska itsekään en saanut kaikkia mitä olisin halunnut ja olut on maailman tyhmin ostos. Olisin halunnut sellaisen edullisen kuntolaitteen eräästä kaupasta, mainoksessa oli, mutta kaupassa ei. Alkoi sekin vähän tympimään.

Ai niin, ja ärisin muuten kahdelle ulkopuolisellekin ihmiselle, koska kävelivät melkein päälleni. Yhtä akkaa nimitin huoraksi. Että semmoista😯🗯️ Eihän tällaista kehtaisi täällä edes kertoa, mutta on jo niin kamalaa, että yritän ajatella humoristisesti..ei meinaan ole ensimmäinen kerta ja tuskin viimeinen..

Rakas Sam-Sam☺️❤️

Kyllä sinä sait minut hymyilemään. Kiitos, kun sanoit niin kauniisti. Tuota noin..Minulle on kyllä usein sanottu, että minun kannattaisi hymyillä enemmän, kun on niin kaunis hymy🙂 No, hymyilen joskus ja joskus en. Tekohymyä en hymyile koskaan. Kyllä minä joka päivä ainakin 1 kerran hymyän ja lopun aikaa naama peruslukemilla tai nutturalla lymyän..

Tuo ilmakin on nyt aikamoisen ällöttävä. Pimeää, hämärää, räntää rätkii..

Minä en tiedä onko minulla nyt "vain" pms vai joku muu henkinen romahdus. Vähän vaikeaa tietää, kun kaikki henkiset ja fyysiset oireet sekoittuvat yhteen. Välillä kyllä tuntuu, että olen oikea ongelmavyyhti, eikä siitä kukaan ota enää selvää, enkä minä itse ainakaan. Siitä tulee semmoinen turvaton olo sitten, ettei voi saada mistään apua jne.

En tiedä onko silläkin sitten vaikutusta, kun Mirtatsapiinin lopetin. Mutta en halua enää syödä mitään keinotekoista "mielentukea", koska en miellä olevani sen tarpeessa. Mieleni ailahtelee, mutta en ole itsemurhan partaalla, joten en halua syödä Mirtaa enkä muutakaan keinotekoista. Pidän omalla kohdallani rajana juuri sitä jos alkaa im pyöriä päässä 24/7 niin silloin on aika katkaista pakkoajatuksen kierre.

Minulla on uusi pakkomielle. Olen havainnut joitakin matkoja meiltä sellaisen rakennuksen, joka vaikuttaa autiolle. Mies kielsi jo jyrkästi menemästä sinne tonkimaan, koska se on aika lähellä erästä asuinrakennusta. Mietin, että jos sinne olisi vähän lyhyempi matka niin voisin livahtaa sinne kävelemällä joku päivä. Mutta on sinne kyllä liian pitkä matka kävellä..voi pieru vieköön. Enkä kyllä ole ihan satavarma siitä onko se autio..Olisi aika mälsää jos kävelisin sinne saakka ja sitten siellä olisikin valot ikkunassa jne. No, ehkä sitten vain kostoksi kurkkisin ikkunoista sisälle ja ne soittaisivat poliisin ja minä kertoisin, että olen vain viaton, pervotirkistelijä tuosta ihan läheltä🙂

Hankin tänään vahvoja B12-vitamiinitippoja ja vahvaa Ruusunmarja C-vitamiinia. Pari pussia pähkinöitä ja pussi sekalaisia siemeniä. Kuivattuja hedelmiä. Pinaattia. Lohta. Avokadoa ym. Olisin niin halunnut sen kuntolaitteen. Olisin kokeillut onko minusta enää mihinkään.

Sam. Niin se taitaa olla, että meillä jokaisella on ne omat ristimme tässä elämässä. Sinulla toivomasi ihmissuhteen puute. Minulla useiden ongelmien vyyhti (en oikein tiedä mikä se perusongelmani on..) Ei me pystytä toisiamme millään konkreettisesti auttamaan, mutta pystymme täällä purkamaan sisintämme (tosin minullakin on aika paljonkin asioita, joita en voi enkä halua täällä kertoa ja osa niistä painaa mieltäni ajoittain..) ja silläkin lienee jokin tarkoitus..

Olet varmasti hieno ihminen. En tajua miten kukaan muija ei ole sinua napannut. On niin paljon naisiakin, jotka kaipaavat hyvää suhdetta. Minä arvostan erittäin paljon rehellisyyttä, uskollisuutta ja aitoa sitoutumista suhteeseen. Uskon, että sinä olisit sellainen jos kohdallesi osuisi aito rakkaus.

Minä en varmasti ole maailman helpoin elämänkumppani. Juurikin ailahtelevuuteni, yliherkkyyteni ja kontrolloimisentarpeeni vuoksi. En ole tahallani sellainen. Minulla on persoonallisuushäiriö, joka taas on aiheutunut traumaattisista elämänkokemuksista jo lapsuudesta saakka. Mies aina sanoo, että minun kanssa ei ole tylsää..ei varmaan niin, kun ei voi seuraavaa päivää tietää..mutta on se myös kamalan raskasta, tiedän sen kyllä vaikka hän ei sano sitä. On hänessäkin muutama ärsyttävä piirre, mutta hän on tasaisempi, kuin minä. Hallitsee itsensä paremmin. No, miehet harvoin saavat mitään itkuraivareita jos eivät saa pullaa tai kuntolaitetta🙂 Miehen huonoja piirteitä lähinnä se, ettei puhu tunteistaan oikeastaan koskaan (exä oli samanlainen). Siis tietysti nämä tavalliset, kuinka joku poliitikko tai maahanmuuttaja (anteeksi vain..) ottaa pannuun, mutta ei mitään omista oikeista tunteistaan. Jos kyselen joskus hän vähättelee tuntemuksiaan, eikä suostu niistä puhumaan. Ei hän kuitenkaan tunteeton ole. Ilmaisee itseään sitten enemmän teoin. Ja joskus se ärsyttää, että yrittää kaihtaa vaikeista asioista puhumista lyömällä ne leikiksi tai vaihtamalla puheenaihetta. Sekin taitaa olla aika yleinen miesten piirre. Minun mies varmaan kaihtaa vaikeita aiheita, kun pelkää minun tunnereaktioita.

Vähän ajatus häiriintyi, kun kaksi kyttäautoa ajoi tuohon parkkipaikalle ja soittivat ovikelloa, kysyivät missä on eräs osoite. No, kerrankin mies näytti vähän pelästyneelle..hah, hah. Ja "vähän" on tässä lievä ilmaisu. Paremminkin oli ihan paniikissa. luuli, että tulevat häntä hakemaan. En kerro tässä syytä. Miehellä taitaakin olla aikamoiset paineet siitä joutuuko vielä kerran elämässään linnaan.

Siis kaikilla meillä omat ristimme kannettavana...

Pakko lopettaa nyt, kun nuo kytät pyörii tuossa, en osaa keskittyä..

Haukottelen, mutta en malttaisi alkaa nukkumaan.

Oikeastaan tuntuu, että nyt vasta tekisikin mieli alkaa syömään kaikenlaista ja lukemaan kirjaa ja lehteä jne. Tekisi melkein mieli valvoa koko yö!

Ärsyttää, kun tietää, että nukkumaanmenoaika lähestyy. En tiedä miksi. En ole koskaan tykännyt nukkumisesta.

Taidan ottaa jotain iltapalaa ja katsoa, kuin kauan jaksan kukkua.

Pitäisikin alkaa valvomaan yöt ja nukkumaan päivät🙂

Hyvää Yötä Kaikille!

Huomenta!

Se on sitten perjantai. Ihan hyvä niin. Mieliala tuntuu vähän paremmalle. Tosin en tiedä, kuinka kauan. Vähensin taas temestaa. Nyt menee puolikas pilleri aamulla. Mirtaa ei mene enää. Oikeastaan minulla ei siis lääkitystä nyt ole. Olen varautunut siihen, että ongelmia voi siitäkin tulla, mutta olen päättänyt, että en ala enää lääkkeitä syömään jos vain tulen edes jotenkin toimeen ilman niitä. Mirtasta ei ole oikeastaan mitään vieroitusoiretta tullut, mutta tuo bentsohan se vaikea on (olenhan jo aiemmin sen kanssa tahkonnut) mutta jokainen vähennys vie minua pikkuhiljaa eroon siitä, vaikka se kestäisi sitten vuoden.

Yö oli kamala. Ensin en malttanut alkaa nukkumaan vaan luin Kodin Kuvalehteä, joka minulle tulee kotiin. Sitten luin vielä Kingiä. En tiedä oliko taas vaikutusta, että luin tuota kauhukirjaa, kun näin koko yön painajaisia. Heräsin neljän aikaan nähtyäni unta, jossa hullu murhaaja ajoi minua takaa ja pakenin sitä ja aina se vain löysi minut, vaikka menin minne. Lopulta puhkoin sen silmät jne. Siis hyi kamala. Kun heräsin niin en olisi uskaltanut nukahtaa uudelleen, kun pelkäsin, että se sama uni jatkuu. Tuntuu, kuin olisin pelastunut oikeasti sen murhaajan kynsistä vain siksi, että heräsin ja siirryin tähän maailmaan.

Nukahdin sitten vielä ja heräsin kuuden jälkeen. Ei tässä muuta kuin aamuhommia tössötellyt ja tälle päivälle ei vielä sen kummempia suunnitelmia. Ei ehkä vituta niin paljon nyt, joten jos sitä vaikka tyyräis itseään ulos tänään ulkoilemaan. Ja voisi valmistella huomista siivouspäivää.

Hyvää Perjantaita Kaikille Mussuleille🙂🌻☺️❤️