Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Taas illalla en olisi malttanut millään laittaa nukkumaan, kun oli niin kiva päivä🙂 Sitten nukuin aika levottomasti ja heräilin aamuyöstä. Nukuin kuitenkin puoli seitsemään. Ihme kyllä ei ollut sellainen tyypillinen I hate mondays-fiilis tai I Kill my self-fiilis.

Aamupöhinöitä ja sekomunakas. Aloin katselemaan kaappia, että mitähän aamiaiseksi? No, siellä oli vain kaikkea hyvin sekalaista. Turkkilainen jugurtti on loppunut. Sehän on yleensä minun aamupala tai osa sitä. No, kananmunia oli iso paketillinen. Päätin tehdä munakkaan. Lopulta sain "raivarin" ja heittelin pannulle lenkinjämät, pikkutomaatteja, herkkusieniä, pari lusikkaa tuorejuustoa ja kananmunat. Oikea sekasotku🙂

No, kyllähän tuota nyt syö (tai en ole ihan varma). Pitäisi tässä laittaa itsensä lähtökuntoon ja lähteä pyydystämään sitä Kingin kirjaa ja varmaankin myös Tsehovia.

Ilma näyttää aika vetiselle ja lauhalle. Eli mielestäni ihan hyvä ilma.

Kummallista, että tämä maanantai ei nyt tunnu yhtään niin kauhealle, kuin yleensä.

Maanantaihaleja Kaikille Mursmeleille☺️❤️

Kingin uusin tärppäsi ensimmäisestä kirjastosta 🙂 Se ei ole meidän vakikirjasto ja oli tosi jännää käydä ihan vieraassa kirjastossa. Vähän sellainen pienempi sivukirjasto rähjäisellä asuinalueella. Kumman kontrastin loi harmaa, loskaisen tympeä, betonibunkkereiden valtaama ja spurgujen asuttama maisema ja viihtyisä, värikäs, pieni kirjasto täynnä satuaiheisia kuvia ja ystävällinen kirjastovirkailija. Mielenkiintoinen paikka. Uusi tuttavuus.

Löytyi sieltä Kingin lisäksi muutakin. Tsehovin novelleja, Antti Heikkilän Karppauskirja, Suomalaista Voimaruokaa, Vanhojen esineiden entisöinti-kirja, Burn-Out-kirja, sekä kaksi Muumikirjaa (Taikatalvi ja Muumipappa ja meri). Aika mielenkiintoinen setti laidasta laitaan. Kingissä vain viikko laina-aikaa, joten vähänkö minun täytyy lukeakin ahkerasti 🙂 Mies lukee sotakirjoja ja löysi sieltä muutaman, jota ei ole lukenut. Mies on oikea lukutoukka☺️❤️ Minun puhelimessa on kuva, kun mies on nukahtanut tuohon viereen kirja mahan päällä ja silmälasit päässä. Kuvan nimi on "Uupunut lukutoukka"😋

Rahaa ei ole. Täytyy soveltaa luovasti tänään ruokien kanssa. On meillä aina pakastin täynnä kaikenlaista, ettei nälkä tule. Käytiin sossuun viemässä sähkölasku, joka oli 250e yhdeltä kuukaudelta (siis kuvitelkaa..) Sossu maksaa joskus meidän jonkun laskun, mutta mitään muuta toimeentulotukea me ei saada, koska meillä on liian suuri ja kallis asunto (!) Tuo sähkölasku on ihan valtava. On suora sähkölämmitys, mutta patterit olleet melkein viileänä, saunaa ei ole juuri käytetty, eikä valoja poltettu. Mysteeri on miksi täällä menee niin paljon sähköä? Erinäisiä arvauksia on ja se on yksi syy siihen, miksi tästä asunnosta pitäisi päästä eroon, tämä tulee todellakin liian kalliiksi. Siksi olemme jatkuvasti persauki.

Minulle raha on fiiliskysymys. Yleensä en välitä siitä, mutta silloin jos saan jonkun kivan inspiksen lähteä kauppoja kiertämään tai kirppiksiä tai ruokakauppoja ja rahaa ei ole ollenkaan niin kieltämättä se vähän tympii. On kuitenkin niin paljon, mitä voi tehdä ilmaiseksi, että en viitsi siitä enempää pulttia ottaa. Ja rahapäivinä kun vähän näkee vaivaa ja suunnittelee menonsa niin aika hyvin tulee toimeen. Tietysti mitään hirveitä ylimääräisiä ei voi ostella (vaikka kyllä minä usein ostan)..😳

Keittelin tuossa vihreää teetä ja alan lukemaan kirjoja. Mies alkaa tekemään ruokaa ja Radio Nostalgia soi taustalla. Ei niin hirveä maanantai, kuin yleensä.

Palaillaan!

Kylläpä kuulosti ihanalta tuo teidän metsäretkenne! Tuli itsellekin halu päästä metsään. Minä rakastan myös metsää. Etenkin sekametsiä, jossa on paljon mäntyjä. Pitääpä lähipäivinä mennä. Nyt on hiihtoloma ja lapset lomalla, voisi tuon nuorimmaisen kanssa mennä pienelle retkelle. Eväät mukaan. Ihan tässä lähellä on hyviä metsiä. Ei retkeilyyn mitään kovin suurta metsäaluetta tarvita. Pienenmpikin pläntti riittää, ainakin eväiden syöntiin. 😀

Plääh..

Meille tuli yhtäkkiä yllätysvieraita. Minä en niin hirveästi tykkää, että ilmoittamatta pölähdetään pirttiin, vaikka onkin ihan lähipiiriä. Rauhallinen hetki kirjojen kanssa keskeytyi, enkä edes tiedä, kuinka kauan meinaavat olla täällä.. Minä aina vähän ahdistun muutenkin, kun yhtäkkiä joku tunkee minun kotiin. En tiedä, mikä siinä on niin tympeää.

Ihan siistiä täällä on onneksi aina, että ei haittaa sen puoleen vaikka yllättäin tullaan. Ja itsekin onneksi ihan säädyllisen näköisenä, kun eilen kävin suihkussa.

Mutta mitään tarjottavaa ei ole. Ja omat syömiset menee aivan sekaisin. Odotin juuri, että pääsen syömään ja nyt en voi syödä ties kuin moneen tuntiin..

Ehkä vain olen niin sairasmielinen ja epäsosiaalinen että häiriinnyn, kun tänne tulee oikein lauma ihmisiä pälpättämään pinnallisuuksia ja pitäisi jaksaa niiden tahdissa sitten.

Huoh, taidan ollakin vähän toivoton tyyppi näissä asioissa.

Pakko mennä vieraiden pariin.

Mies saatteli nyt vieraat pihalle ja autoon, kun ovat lähdössä. Loppujenlopuksi oli ihan kivaakin, mutta kuitenkin olen tyytyväinen nyt, kun on taas rauhallista ja saa alkaa tehdä omia juttujaan. Kyllä minä olen kait tyytyväisin, kun saan olla vain rauhassa ja syventyä omiin juttuihini. En jaksa kovin kauaa "olla sosiaalinen". Sellainen hälinä ja pälpätys on aika kamalaa, kun kaikki huutavat yhteen ääneen, eikä kukaan oikeasti kuuntele tai syvenny mihinkään. Minusta tuntuu, että nykyään suurin osa ihmisistä on sellaisia. Yritetään vain antaa itsestään niin tehokas ja kiireinen ja kaikentietävä7osaava vaikutelma, eikä kukaan ole sellainen, kuin oikeasti on. Minusta olisi aivan ihanaa nähdä nämä ihmiset joskus sellaisina persoonina, kuin he ihan oikeasti ovat. Oltaisiin sitten kaikki vaikka hiljaa ja luettaisiin kirjoja jne.🙂 Lisäksi kun vielä lapsi huutaa ja kirkuu kaikenaikaa ja "häiriköi" kaikkia niin on vaikea saada mitään keskustelua aikaiseksi, kun koko ajan keskeytyy.

Vähän häiritsi minun päivänkulkua tämä "yllätysohjelma", mutta onneksi tässä on vielä päivää jäljellä. Olen kait nykyään niin hidas, etten pidä mistään yllätyksistä, kun pitäisi olla nopeasti sitä ja tätä. En ole kyllä koskaan tykännyt.

Tyytyväisin kait olisin jossain luonnon keskellä hirsituvassa, jonne ei kukaan edes osaisi tulla. Siellä mahdollisimman omavaraisena luonnon kiertokulkua seuraten ja metsissä kävellen. Ihmistenilmoille silloin tällöin jne.

Jospas nyt alkaisin katsella niitä kirjoja ja mies ehkä alkaa viimein tekemään ruokaa🙂

Repukka🙂🌻

Ihan tosi. Metsä on ihan paras paikka ja varsinkin hoitaa mielenterveyttä. Minä pidän kanssa sekametsistä ja minun suosikkipuu on kuusi🙂 Hienoa, että innostuit ideasta. Pitäisikin haastaa kaikki Tukinettiläiset menemään metsään. "Mene metsään!"-kampanja.

Ja ihania tuli niistä kuvista, joita otin sieltä. Niitä katselee mielellään täällä kotona ja saa palan sitä tunnetta ihan kuvan välityksellä ja tulee himo mennä sinne takaisin. Kiva, kun kevät tulossa ja hyviä ilmoja niin tietää minne suunnata. Ja onhan se eväiden syöminen hyvin olennainen osa metsäretkeilyä🙂

Mekin miehen kanssa ihan innoissaan jo suunnittelimme, mitä kaikkea sinne metsään voi ottaa evääksi. Minä ehdotin hernekeittoa termospullossa. Siis valmiiksi keitettyä. Mutta sinnehän voi ottaa vaikka mitä. Nuotio ja makkarat olisi kyllä ihan mahtavaa. Siitä saisi ikimuistoisia kuviakin.

Ottakaa ihmeessä kamera matkaan metsään!

Hirveä nälkä, vaikka pistelin tässä välissä jo pähkinöitä ja taateleita. Odotan niitä miehen tekemiä lihapullia. Varmaan vähän toista, kuin ne eilisen illan einespyörykät😝 Minä en syö eineksiä, koska ne ovat ihan karmean makuisia ja täysin elotonta ja ravinnotonta mössöä täynnä lisä-aineita.

Moi kaikille, pitkästä aikaa. Voi sinua Kuunvalo, aina yhtä ihana. En ole ottanut eroa sinusta, enkä ota jatkossakaan. Arvasit ihan oikein, että mulla on ollu aika harmaita päiviä, itseasiassa tosi harmaita. Sain pari pahaa paniikkikohtausta ja tiettyjen asioiden takia mieli on niin maassa, että ensimmäistä kertaa tosi pitkään aikaan mielessä kävi jopa itsemurha. Toivoisin, että pystyisin kertomaan niistä asioista, koska silloin sinun ja kaikkien muiden olisi helpompaa ymmärtää minua, mutta kyse on sellasista asioista, joita en voi tähän kirjoittaa. Liian yksityisiä asioita. Mielellään kyllä purkaisin taakkaani jollekkin, mut tässä se ei onnistu, eikä ole ketään, jolle puhua. Edellä mainitut ongelmat yhdistettynä tähän jatkuvaan yksinäisyyteen ovat vaan saaneet minut melkein luovuttamaan. Tuntuu, ettei elämä ole elämisen arvoista, jos ei ole yhtään ihmistä, jonka luona voisi käydä vaikka kylässä, tai pyytää kahville. Näiden yksinäisten vuosien aikana sellainen tunne, etten osaa enää edes puhua muille, on voimistunut päivä päivältä. Olen aivan liian eristyksissä, omassa kuplassa ja alan pelätä, etten kohta enää osaa olla toisten seurassa. Eikä siinä auta se, että olen todella ujo/arka ja minun on tosi vaikee luottaa toisiin ihmisiin. Olen saanut pettyä aivan liian monta kertaa joskus vuosia sitten, kun vielä liikuin ns. piireissä. Ajatus siitä, että seuraavat vuodet tulevat kulumaan samalla tavalla, kuin viime vuodet, tuntuu painajaiselle ja se painajainen minulla on edessä, ellen pysty kasaamaan itsetunnon rippeitä ja olemaan rohkeampi. Ja siihen minusta ei vain ole. Juuri sitä olen yrittänyt vuosikausia tehdä, enkä usko, että on olemassa enää mitään, mitä en olisi kokeillut. En kelpaa kenellekkään ja se tekee minut todella surulliseksi. Toistan jälleen itseäni, mutta antaisin mitä vain siitä, että saisin elää parisuhteessa. Olisi niin ihanaa, jos elämässä olisi joku, jota rakastaa. Yksin ei kiinnosta tehdä enää yhtään mitään. Yksin ei kiinnosta enää elää päivääkään, mutta jospa saisin työnnettyä taas kerran itsetuhoiset ajatukset pois korvien välistä. On ollut tosi synkkiä päiviä. Ei pysty edes treenaamaan, kun lääkärin toteama harmiton venähdys osoittautui vähän pahemmaksi. Joku viisas varmaan osaa sanoa, mitä löytyy tuosta olkapään ja rinnan väliltä, mut joku repeämä sieltä nyt sitten löytyi ja on ihan helvetin helppoa hoitaa kaikki asiat yhdellä kädellä. Ja yöt saa valvoa kipujen takia. Eiköhän tässä ole jo tätä marinaa ihan tarpeeksi, varsinkin, kun kirjoittaminen on nyt vähän vaikeaa. Olispa rahaa hierojalle.....huoh.... Kaikkea hyvää teille, jospa tämä olo tästä piristyisi, niin saisin kirjoiteltua tänne vähän enemmän. Te olette kuitenkin ainoat ihmiset, joihin pidän yhteyttä. Hyvää alkanutta viikkoa.

-Sampylä

pähkinöitä ja taatelia. Pähkinöitä syön, pistaasit on todella hyviä. Taatelia olen syönyt va taatelikakussa ja se on hyvää. Koko ajan katon sitä pakettia, jos tekisin sitä muutenkin ku jouluna. Voinko mä tehä? Syönhän mä riisipuuroakin keskellä kesää

Voi SamRakas,

Onneksi kirjoitit, koska epäilin, että olet minuun suuttunut jostain asiasta, etkä halua sen vuoksi kirjoittaa. Huojentavaa tietää, ettei asia ole niin, mutta samalla sydämeni melkein pakahtuu harmista, koska en tunne voivani oikein mitenkään auttaa sinua, vaikka sieluni kirkuu: "Auta häntä, auta häntä"! Totta tosiaan haluaisin auttaa. Ei kenekään kuulu olla aivan yksin. Se on julmaa ja syö ihmisyyttä. Ei sinunkaan. Vaikka minä usein marisen miehestäni asioita ja tänään en tykännyt, kun vieraat tulivat yllättäen niin yritän muistuttaa itseäni, että olisiko se sitten kivaa jos olisin aivan yksin, eikä minulla olisi ketään. Ei, se ei todellakaan olisi kivaa. Se ajaisi minut itsemurhan partaalle, kuten silloin kerran meinasi jo käydä, ennen kuin mies tuli elämääni ja pelasti minut.

Sam, kiitos, että olet rehellinen. Minä olen niin sanoinkuvaamattoman kyllästynyt teennäisin ja itsensä piilottaviin ihmisiin, että melkein tukehdun. Minä olen melkein nähnyt helvetin, eikä minulla ole enää mitään jaksamista pelleillä sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät annan itseään kokonaan vaan jonkinlaisen valheellisen kuvajaisen, josta ei jää mitään käteen. Minä voin eheytä vain kuuntelemalla ihmisiä, jotka ovat rehellisiä. Jotka ovat niin rohkeita, että uskaltavat sanoa miten heillä oikeasti menee? Se, että kerroit olleesi itsarin partaalla suretti minua, mutta samalla ajattelin, että olet aivan mahtava! Kuulostaa varmaan omituiselle, mutta minä ARVOSTAN suuresti sellaista ihmisyyttä, joka on rehellinen. Minä arvostan sata kertaa enemmän vaikka paskat housussa horisevaa puliukkoa, kuin ylenkatseista, tärkeilevää ja itseään muiden yläpuolelle nostavaa MOUKKAA tekoihmistä, joita on ikävän paljon. Mitä enemmän elämää olen nähnyt ja kokenut, sitä janoisemmaksi olen tullut kaikelle aitoudelle ja puhtaalle ihmisyydelle.

Sinussa Sam on paljon aitoa ja hyvää. Taidat olla Alkuasukas. Tämä ei ole mitään vittuilua vaan arvonimi. Nimittäin nimitän Alkuasukkaaksi kaikkia sellaisia ihmisiä (ja heitä ei ole paljon) jotka tunnen aidoiksi ja hyviksi, luonnollisiksi ihmisiksi. Heissä on siis jotain samaa, kuin luonnossa. Se on aidosti, eikä esitä mitään. Minun mies on eniten Alkuasukas, kuin kukaan tuntemani koskaan (Äitini jälkeen).

Tiedän, mitä paniikkikohtaukset ovat. Minulla on aikaisemmin elämässäni ollut paniikkihäiriö-oireilua ja se jos mikä on ihan hirveää. Sehän on niin, että ihmisen henkinen kovalevy on silloin liian täynnä, kun pannarikohtaukset tai mikä vielä pahempaa, jatkuva paniikkiolo, joka ei mene ohitse vaan ikäänkuin jää päälle, siis silloin kun tällainen oireilu tulee on se merkki, että ihminen on liian lujilla henkisesti tai ylittänyt sietokykynsä sillä alueella. Se on mielen hälytysmerkki, että elämä on väärällä tiellä ja suuntaa pitäisi korjata.

Olemisesi kuulostaa ihan hirveälle. Anteeksi vaan, mutta minäkin puhun vain suoraan, kuten ajattelen (tai siis kirjoitan). Ehdottomasti sinun täytyisi saada tuohon helpotusta. Mutta mistä ja miten? En usko, että minä tai kukaan täällä voi sitä alkaa neuvomaan, koska kukaan ei tiedä mitä sanoa. Ja kaikki mitä sanoo tai tulee mieleen ehdottaa tuntuu typerälle. Eikö olisi mitään sellaista "terapiaryhmää" siis sellaista kuntouttavaa toimintaa sinun paikkakunnalla mihin voisit ajatella osallistuvasi? Vai etkö halua siellä paikkakunnalla mennä minnekään julkiseen ryhmään? Jonnekin jossa myös olisi arkoja/ujoja ihmisiä jne. Näistähän saa tietoa esim. psyk.polin kautta tai missä sinun hoito sitten onkaan. Hirveän hankalaa, kun ei tiedä ollenkaan missä päin suomea asut niin ei voi ajatella mitä mahdollisuuksia siellä voisi olla.

Toisaalta kynnys tuollaiseen menemiseen voi olla tosi korkea. Itse aikanaan en todellakaan olisi mennyt mihinkään tuollaiseen, joten tuntuu vähän tyhmälle yrittää ehdotella tuollaisia.

Voi Luoja, kun osaisimme sinua jotenkin auttaa. Mutta paljon on jo se, että kirjoitat tänne ja jaat ajatuksiasi meidän kanssa. Kiitos siitä!

Olet ajatuksissa, joten älä vaan tee mitään, mikä vahingoittaisi sinua. Uskon vakaasti, että sinua varten on vielä olemassa jotain, mistä me kukaan ei vielä tiedetä mitään.

*Halaukset*☺️❤️🙂👍

Saloka🙂🌻

Pähkinät ja taatelit ym. ovat ihania ja minulla ne kuuluvat ihan jokapäiväiseen (tai ainakin melkein) ruokavalioon. Auringonkukansiemenet, seesaminsiemenet, kurpitsansiement, erilaiset pähkinät ja kuivahedelmät, niitä voi napostella milloin vain. Terveellistä ja hyvää ja ah niin terveellistä. Tuoreet marjat ja hedelmät, sekä kasvikset (syön edelleen ihan liian vähän kasviksia, joten ajattelin ottaa mukaan erilaiset viherjauheet yms.) Jos tuoreet marjat eivät uppoa niin on erittäin hyviä kuivattuja marjajauheita (edullisia) joita voi sekoittaa mm. jugurttiin, puuroihin yms. Vihreää teetä voi hörppiä pitkin päivää jne. Onhan näitä luonnon ravinnepommeja vaikka mitä. Osa jopa erittäin hyvän makuisia, osa vähän vähemmän herkkuja, mutta menee alas kun totuttelee. Ja ainakin se yksi "herkkupäivä" viikosta, kun vetää just sitä mitä mieli tekee niin siinä on jo aika hyvin paletti kasassa. Tarpeeksi vielä huoneenlämpöistä, hapettunutta vettä (kylmä vesi salpaa ruoansulatuksen ja tuhoaa ruoansulatusentsyymien toimintaa) ja sopivasti liikuntaa (jaksamisen mukaan).

No jopas taas innostuin🙂

Nyt kerron teille kummitusjutun. Tämä tapahtui päivällä.

Katsoimme vieraiden kanssa kuvia koneelta. Ensin ottamiani metsäkuvia ja sitten siinä sivussa muutama kuva siitä valkoisesta autiokartanosta, jota olen ihaillut ja kuvannut aina välillä. Eräs tarkkasilmäinen vieraista huomasi yhtäkkiä, että yhdessä talon ikkunoista näkyy kasvot katsomassa sisältä ulospäin. Minä siihen, että "heh, heh, niin varmaan". Vieras vaan intti, että varmasti on, katso tarkkaan. Ja minä katsoin. Ja kyllä vain, siinä näkyi ihan selvästi jonkun pää ja kasvonpiirteitä. Seuraavassa kuvassa, jonka otin sieltä kaksi päivää sitten niitä kasvoja ei näkynyt. Eli ei voi olla jokin tavara siinä ikkunalaudalla sisäpuolella tms. muuten se olisi siinä vieläkin. Ja kyllä ne olivat ihan selvät kasvot, eikä mikään tavara. Ja siellä ei taatusti voi ketään asua, eikä majailla, siis eläviä ihmisiä..aika jännää. Meinaan tutkia niitä kuvia lisää.

Liittyykö tähän taloon jokin kiehtova tarina? Mahdollisesti traaginen? Onko siellä olemassa joku levoton sielu, joka harhailee talossa, eikä ymmärrä lähteä tuonpuoleiseen?

Siksikö talo vetää minua puoleensa?

Tämä voi teistä kuulostaa ihan sairaalle, mutta ei olisi ensimmäinen kerta, kun tällaista tapahtuu. Siis, että alan kiinnostua vimmatusti jostain autiosta talosta ja saan sitten kuulla, kun alan selvittämään, että talossa on mahdollisesti kuollut joku tapaturmaisesti tai jopa omankäden kautta ja puhutaan, että se henki kummittelee siellä. Käytännössä tarkoittaa siis, että levoton henki ei ymmärrä lähteä kuolinpaikaltaan eteenpäin valon maailmaan ja harhailee levottomana etsien poispääsyä. Saadessani tiedon tuollaisesta hengestä ilmoitan eräälle taholle, joka omaa taidon "saattaa" tämä henki turvallisesti sinne minne se kuuluukin eli tuonpuoleiseen, henkimaailmaan. Henki on saattanut harhailla kymmeniä vuosia eksyksissä. Minun kautta henki saa apua ja pääsee sinne missä se saa rauhan. Ilmeisesti minun tehtävä tässä maailmassa onkin olla eräänlainen "jatkopala" tämän maailman ja henkimaailman välillä🙂

Uskokoon ken tahtoo. Toki näitä asioita ei kannata kovin innokkaasti kertoilla muualla kuin ehkä täällä Tukinetissä tai saattaa huomata saaneensa papereihin merkinnän "psykoottinen"😀 Minulle nämä asiat ovat täysin loogisia. Ymmärrän toki, että kaikille ei. Meillä jokaisella on oma tehtävämme täällä.

Huomenta Tiistaita🙂

En sitten olisi malttanut alkaa nukkumaan vaan luin Kingin kirjaa melkein puolilleyön. Ajattelin aiemmin illalla, että olisiko se järkevää lukea niin jännittävää kirjaa yötä vasten, mutta tulin siihen tulokseen, etten ole ennenkään mitään painajaisia nähnyt, vaikka olen lukenut sellaista.

No, nyt näin😯🗯️ Vampyyrit ja muut epämääräiset otuksen vainosivat minua pitkin yötä ja se aiheutti melkoista levottomuutta. Tyynyt ja lakana oli melko solmussa, kun heräsin kuuden jälkeen. Oli jo niin kova vessahätä, että päätin nousta ylös. Mies nukkui vielä. Tein siinä omat aamutoimeni. Mies heräsi ennen seitsemää.

Nyt, kun en enää ota Mirtaa niin näyttää siltä että uni ei iltaisin tulekaan niin aikaisin, mutta onhan se tavallaan mukavampi valvoa jopa 11, kuin aina nukahtaa jo 9. Kuitenkin herään sitten aikaisin. Mutta toistaiseksi se sopii. Mies käyttää vielä Mirtaa 15mg.

Tästä päivästä en tiedä vielä ollenkaan. Ei ole mitään pakollista. Kananmunia keittelin tuossa aamupalaksi ja taidan ottaa makrillia niiden kanssa.

Siis munalla töihin! (Paitsi ettei luojan kiitos tarvitse mennä mihinkään töihin)
Olisko se minun kohdallani, että "Munalla metsään"! 😀

Hyvää Tiistaita Kaikille!

Olipa mukava lukea, että joku muukin tykkää liikkua luonnossa kameran kanssa. Se on minulle parasta terapiaa.

-Sampylä

Sampylä,

Juu, metsässä kameran kanssa kulkeminen on myös minun mieliharrastus. Tosin en ole sitä pitkään aikaan jaksanut harrastaa. Mutta aina, kun on saumaa ja haalaa itsensä sinne metsään niin aina se palkitsee moninkertaisesti. Siellä hermo lepää ja sielukin avautuu aistimaan sitä luonnon ihmeellisyyttä. Välillä nojailen puunrunkoihin ja imen niistä bioenergiaa. Sinne metsään tekisi mieli jäädä aina lopullisesti.

Meillä on vähän luppopäivä tänään. Sisällä hääräilty, mutta ei mitään kummoista. Ilman rahaa ei viitsi minnekään ihmisten ilmoille lähteä, eikä miestä taida saada kävelyllekään tänään. En taida viitsiä yksin mennä ja tuon metsäretken jälkeen pyörätiellä kävely tuntuu vähän hölmölle, kun ei ole oikeasti menossa minnekään. Eri asia jos olis rahaa ja menis vaikka lähikauppaan.

Taitaa mennä tämä päivä vähän niin ja näin. Yritän kyllä kovasti jotain hyödyllistä, mutta en oikein saa tartuttua mihinkään. Saamattomuus lisääntyy aina ennen kuukkeleita ja niihin nyt viikko aikaa. Viimeinen viikko ennen niitä on aina ihan skeidaa.

Saatiin sentään väännettyä vuokrausilmoitus nettiin. Saa nähdä milloin puhelin alkaa soimaan vai alkaako ollenkaan. Kaikkea pitää yrittää.

Minulla on vähän sellainen ärsyttävä olo, että toisaalta huvittais tehdä vaikka mitä, mutta kuitenkaan ei oikein saa mitään aikaiseksi.

Täytyy kait sitten vain löffätä tämä päivä. Olisin kyllä halunnut raitista ilmaa.

En saa tänään raitista ilmaa. Sataa räntää.

Tein omatekoista suklaata. Rouhittua sakasanpähkinää, tummaa kaakaojauhetta, vähän kookosöljyä ja voita, ripaus sokeria. Nyt se on jääkaapissa kovettumassa. Maistuu ihan sikahyvälle ja varmaan ahmin sen jo tänään kaiken. Teinkin aika pienen koe-erän vain.

Luen Kingin kirjaa. Sitä saakin lukea joka välissä, koska pitkä kirja ja laina-aikaa vain viikko, koska on uutuus. Hyvä kirja. Ihan suotta haukuttu joissain arvosteluissa.

Monange, ajattelen myös Sinua juuri nyt, kun räntä sataa pian hämärään maahan. Olikohan niin, että lomasi alkaa olla loppusuoralla? Ota vielä vimeiset irti auringonpaisteesta ja siitä, että olet kaukana täältä synkkälandiasta. Mutta tietysti on kiva, kun palaat takaisin kohta🙂

Pakko mennä maistelemaan sitä suklaata.