Autiotalon Kuunvalo kirjoitti 14.2.2014 20:30

Ammutaan sitten kovilla. Tästä se sota alkaa. Vihaan miestä.

IIIKKKK! Laitan kivessuojat, kun sulla on ne saappaat... 😋

Mutta noin muuten: hyvää ystävänpäivää, tällekin päivälle 😉

No, en kait vihaa miestä, mutta vähän olen häneen kyllästynyt. Otin niin itseeni tuosta ystävänpäiväjutusta. Se on kait sitäkin, kun muhjataan päivät yhdessä samoissa nurkissa samojen asioiden kanssa jappasten ja kumpikin enemmän tai vähemmän romuna niin välillä se kaikki vain keittää yli ja ne toisen hyvät puolet unohtuu jonkun tuollaisen selkkauksen myötä. Kyllä kat me loppujen lopuksi ollaan hyvä ja rakastava pari kuitenkin, ei kait muuten oltais jaksettu tätä kaikkea yhdessä. Mies olisi voinut jo lähteä lätkimään tai tietysti minä itsekin (absurdi ajatus..minne olisin lätkinyt?)

No, nyt on taas uusi päivä ja uudet (vanhat) kujeet. Ajattelin siivota ja ulkoilla tänään ja keskittyä syömään vähän paremmin, kuin mennä päivinä. Olen ollut melkein syömättä ja pelkään, että alkaa taas hurahtamaan syömättömyyden puolelle. Vaakakin on alkanut vihdoinkin näyttämään piirun verran alaspäin, mutta ei kait se ole ihme jos on syömättä melkein.. Ei sekään ole laitaa, että lihoo heti jos syö jotain normaalisti.

Myöhempään tuli illalla valvottua ja angstattua täällä. Nukuin kyllä sitten ihan puoli seitsemään asti.

Miehen kaveri toiselta paikkakunnalta tänne soittelee tuhannen tuubassa. No, onpahan miehelläkin jotain hupia, kun minä en välttis jaksa niin huumorintajuinen olla. Katsotaan mihin päivä menee.

Taateleita popsin tässä alkuaamiaiseksi.

Hyvää Lauantaita Kaikille...Mussuleille🙂🌻

ake, en minä enää ammu, kun olen jo leppynyt..melkein, heh🙂

Kiva kun pitkästä aikaa viuhahdat täällä. Mitä sinulle kuuluu?

Hyvää viikonloppua!

Wiuh..... kävin kääntymässä.... Wiuh....

Siivottu on ja vielä pitäisi potkasta ittensä pihalle ja ulkoilemaan.

Mieluummin olisin ollut tänään jossain ihmisten ilmoilla, kierrellyt jossain ja vaikka ostanut jotain mukavaa (olipa yllätys..) Minusta saa varmaan kuvan, että olisin aina vain ostamassa jotain. Mutta ymmärtäkää minua, se on vain minun ainoa "harrastus" tällä hetkellä. Täällä kotona ollessa ajatukset täyttää vain ikävät asiat ja huolet ja voimat menee niihin. Ne voi edes hetkeksi unohtaa (melkein) kun on autossa matkalla jonnekin.

Rahuskaa ei kuitenkaan ole, kuin ruokaan. Lisäksi mies kyttäilee niitä rengin hommia jos naapuria sattuisi näkymään pihalla niin voisi kysyä niistä. Eli siksi varmaan ei poistuta nyt tältä tontilta. Minun on pakko päästä ulos täältä kämpästä, joten kait se on vaan lähdettävä tielle kävelemään vaikka sekin tuntuu jotenkin tyhmälle, kun ei ole mitään asiaa oikein minnekään.

En tiedä onko siivous ja lenkkeily samana päivänä järkevää, kun tuppaa sitten voimat menemään, mutta pakko kait se on happeakin kropan saada ja edes vähän liikuntaa.

Palaan sitten takuuvarmasti tänne marisemaan teidän iloksenne😋

Ulkona on ihanaa.

Hieman hämärtyvä, lauha ilma. Omakotitalojen piipuista puusavua jäi ilmaan roikkumaan. haistelin sitä ahneesti, kuin joskus lapsena maalla. Rakastan puusavun tuoksua. Yksi maailman ihanimpia tuoksuja meren, metsän ja sateenjälkeisen maan, sekä vastaleikatun nurmikon ohella.

Talitintit lauloivat. Välillä pysähdyimme ihan levähtämään, mutta halusin myös viipyä siinä maisemassa ja hetkessä. Kaupassa oli paljon väkeä ja jouduttiin siellä pitkään miettimään mitä ostetaan ja sitten kassalla jonottamaan. Tuli vielä uusintakierros, kun rahaa jäi ja mies antoi ne minulle, että voin vielä ostaa mitä haluan. En tietenkään siellä osannut heti päättää ja pyörin ja hyörin hyllyltä toiselle. Ja taas pitkä jonotus. Mies sillä aikaa odotti kaupan pihalla stagaan nojaillen. Kävely ja seisominen otti hänellä selkään.

Takaisinpäin kävellessä pitkää ylämäkeä noustessa alkoi vähän jalat väsyä. Oli levättävä välillä. Huomasin, että samana päivänä siivous ja käveleminen ei ehkä ole paras mahdollinen yhdistelmä. Toki sen tiedän jo ennestään, mutta en koskaan usko🙂 Toisaalta tuskinpa se rasitus huonoa tekee vaikka vähän väsyttäisikin sitten.

Kotona tosin sain hetkellisen väsymyskohtauksen kun tultiin ovesta sisään ja aloin poraamaan jalkojani, että vituttaa kun ne on tuollaiset rajoittuneet, eikä lääkärit ole välittäneet. Sanoin, että olen varma, että minulla on jokin neurologinen tai lihastauti yms. Oireet kyllä viittaisi johonkin hermoston häiriöön. Olen jo tavallaan hyväksynyt sen mahdollisuuden, että jokin sellainen olisi. Olisi helpottavaa jos syy löytyisi ja sitä voitaisiin alkaa hoitamaan ja minua vaikka kuntouttamaan jotenkin siis noita jalkoja vaikka fyssarin kanssa jne. Tai sitten se on "vain" se hemmetin neuropatian paska. Siitäkin tosin haluaisin diagnoosin, koska se vaikuttaa tuleviin kuntoutustuki tai eläkeasioihin. Voisin ihan hyvin jäädä eläkkeelle, koska oikeassa työelämässä en ole ollut koskaan, yrittäjänä kyllä, mutta nyt en moneen vuoteen. Tavallaanhan olen nytkin kokoajan eläkkeellä, määräaikaisella.

Ei minulla ole mitään hinkua minnekään töihin. Minulle riittäisi elämä, että olisin sen verran tasapainoisempi ja jaksavampi, että voisin elää täällä kotona täyspainoista elämää, liikkua enemmän, jaksaa harrastaa kaikenlaista jne. Haluaisin myös tehdä jotain vapaaehtoistyötä vaikka jonkun yksinäisen vanhuksen ystävänä ja avustajana. Haluaisin myös jaksaa hoitaa miestäni, koska jos kaikki menee luonnollisesti niin hän vanhenee minua ennemmin.

Niin, sitten porasin vähän aikaa ja heittäydyin sängylle makaamaan ja heitin toppahousut nurkkaan. Vähän aikaa makasin ja sitten soi puhelin ja juttelin äidin kanssa. Myös mies jutteli äidin kanssa. Sillä aikaa menin keittiöön ja tein itselleni "aterian", joka on vain lauantain kunniaksi. Vähän kuin karkkipäivä. Ette koskaan arvaa mitä ostin (ja tietenkin palkinnoksi siitä, että lähdin kävellen kauppaan) eli: valkosipulipatongin, pienen cocistölkin, Japp-suklaapatukan ja Fazerin parhain-pussin! Olen päättänyt, että joko perjantaina tai lauantaina saan syödä mitä huvittaa, ei tietysti koko päivää, mutta sellainen yksi "ateria" ja jälkiruoka. Nyt siis viipaloin patongin ja laitoin vielä paksusti oikeaa voita palasten päälle, lautaselle juustoa ja lihaleikkelettä ja kyllä oli prkeleen hyvää! Sen huuhdoin tietysti alas sokerisella cociksella ja jestas että sekin oli hyvää. Ja se suklaapatukka jälkkäriksi ja se myös oli TOSI hyvää. Nyt minulla on vielä karkkipussi.

Sitä en ole vielä ehtinyt avata, kun olen räplännyt koneen kanssa ja eräällä toisella foorumilla (ei mielenterveysaiheinen)..

Oikeastaan se ulkoilu teki kait ihan hyvää ja on aika hyvä mieli nyt. Oli kiva herkutella ja nyt radiossa alkanut minun rakastama Radio Nostalgian lauantai-illan musiikit. Kiva sitä kuunnella tässä levynä ja kohta mussuttaa karkkeja. Ihan kiva lauantai-illan fiilis.

Mies kävi saunassa. Minä en saunaan mene, kun en kestä kuumuutta. Siitä tulee paha olo ainakin jos on muutaman minuutin kauemmin. Jos vaikka huomenna suihkussa..

Wau! Nyt soi The Doorsin "Light my fire". Tulee niin elävästi mieleen, kun ylä-asteella kirjoittelin runoja ja fanitin Doorsia, vaikka KUKAAN ei silloin sitä kuunnellut, eikä edes tiennyt mikä bändi se on. Minua tietty pidettiin omituisena. Myöhemmin, kun menin erääseen laitokseen niin siellä KAIKKI kuuntelivat Doorsia, Pink Floydia jne. Oli se kyllä aika ahdistavaa aikaa, se ei ollut vielä kultaisia vuosia..

Monange, muistan sinua joka ikinen päivä ja mietin, mitä teet nyt siellä "tropiikissa"? Joko kameli on puraissut sinua takapuolesta ja muuta sellaista "järkevää", heh🙂 Tavallaan on vähän tyhjä olo, kun tiedän, että olet jossain niin kaukana. Luin vanhoja viestejä tästä ketjusta ja huomasin, että olet kirjoittanut minun kanssa uskollisesti jo viime kesäkuusta kun olin aloitellut tätä ketjua..Tsemppasit minua silloin alussakin tosi paljon. En ole muistanutkaan kaikkia niitä viestejä, kun tuntuu, että silloin olin niin sekaisin ja aika on mennyt nopeasti. Ihan liikutuin, kun tajusin, kuinka paljon olet minua tsempannut jne. Toivottavasti sinulla on ihanaa siellä. Ehkä menet naimisiin jonkun rikkaan sheikin kanssa😉

Nyt alan vain fiilistellä tätä lauantai-iltaa..kuunnellen ihanaa musiikkia ja karkkeja mutustellen.

Hyvää Lauantaita kaikille Mussuleille!

Fazerin Parhaat ovat NIIN ihania!

Tietysti saan tästä sokeri ja hiilihydraattimäärästä jonkun kamalan krapulan, mutta en välitä. Kärsitään sitten huomenna. Hyvät tai edes melkein hyvät hetket elämässä ovat niin rajallisia, että niistä on paras ottaa kaikki irti. Loppujen lopuksihan me kukaan emme voi tietää olemmeko huomenna edes enää hengissä. En tarkoita synkistellä, mutta sehän on ihan realiteetti.

En syönyt mitään iltapalaa, kun patonki täyttää vieläkin vatsaa ja kaikki nämä karkit. En varmaan syökään enää mitään. Loput karkit kyllä säästän huomiseen.

Huominen. On aika absurdi ajatus, ettei tiedä millainen päivä huominen on? Ajatelkaa, voi vain arvailla millainen se on, mutta ei tiedä. (Olenkohan seonnut noista karkeista..)

Mies tuijottaa uutisia silmät lurpallaan. Sauna aina vetää hänet veteläksi🙂

Ihanat vanhat laulut soivat. Taivaaseen kiitos tuollaisesta radiokanavasta, kuin Nostalgia!

Vihdoinkin piipahdan taas täällä, vaikka reissussa ollaankin, en kaikkea nyt lukenut, mutta viimeisimmän viestisi AK ja tuli kiva olo kun tietää, että ajattelet siellä minua🌻🙂🌻 Kiitos siitä! Ja hyvää ystävänpäivää näin jälkijunassa.

Täällä ollaan ja hengissä vielä, tosin näin iltasella kun on pimeää tuppaa tulemaan helpommin olo, ettei ole ihan totta turvallista yksin hortoilla, vaan pitäisi tasan tarkkaan sitten tietää mihin on menossa ja ei mihinkään sika kauas varsinkaan, ja siksi tulenkin jo varmaan viimeistään klo20-21 maissa hotellille ja menen ajoissa nukkumaan. pääsee aamulla sitten aiemmin ylös ja valoisassa on turvallisempaa olla. Vaikka kyllä täällä vähän liikaa huomiota saa, tosin en koe, että kukaan on oikeasti ollut mitenkään inhottava, lähinnä vaan kiinnostunut ja ystävällisiä ovat melkeinpä kaikki, ovat neuvoneet tietä aina ystävällisesti kun olen kysynyt ja olen jutellut vaikka keiden kanssa ihan vaikka mistä, käyttänyt ranskaakin mikä on aika jäissä ollut minulla vuosikausia, mutta tuppaan väsymään ihan hirveästi tähän sosiaalisuuden määrään! Kotona kun olen suuren osan ajasta kuitenkin omissa oloissani ja rauhassa, niin tämä on UUVUTTAVAA. Myös fyysisesti, koska en malta tosiaan päiväsaikaan oikein olla kauheastikaan paikoillaan, vaan olen käynyt vaikka missä ja jalat on tosi kipeät aina illalla ja silmät alkaa väkisin menemään kiinni😴 Eli ei tosiaan mikään lepo- / aurinkoloma!! Aktiiviloma. 🙂👍 Mutta jollain tapaa haluan näyttää itselleni että "pystyn" tähän. Ja kyllä olen tyytyväinen itseeni toistaiseksi. Vielä en ole täysin selvittänyt, mitä minun pitäisi täällä nyt löytää ja tajuta, mutta yritän olla ahdistumatta siitä🤔 Kai kokea mahdollisimman paljon. sitä yritän ainakin noudattaa. Ja tuhlata rahaa, olen seonnut aika totaalisesti soukeissa tinkimiseen, enkä usko että se jää tähän, saisinpa shipattua kokonaisen Alibaban luolan kotiini, ha ha..

Pus ja terveisiä täältä meren takaa tosiaan, en ole kadonnut, täällä vain tämä koneella puljaaminen on aika hankalaa. mikä on muuten aiheuttanut aikamoisia vieroitusoireita….! eli ihan hyvä varmaan sinänsä rajoittaa välillä koneenkäyttöäkin
😉
Hyvää yötä kaikille!!

Oooooohhhhh..MONANGE!!!!!

Meinasin revetä liitoksistani, kun huomasin, että olit kirjoittanut😀😀

Ensinnäkin, sanon vielä kerran sinun olevan tosi rohkea, kun uskalsit yksin lähteä sinne ja olen koko ajan miettinyt niitä turvallisuusjuttuja, ettei vain sinulle siellä satu mitään. Varmaan onkin viisaampaa, että ei hirveästi pimeällä siellä haahuile, ettei tule ryöstetyksi/raiskatuksi jne. Mutta sinä olet viisas ja tajuat tällaiset asiat itsekin🙂 Minä vain olen ollut vähän huolissani, että miten sinä siellä pärjäät ja mitkä on fiilikset jne.

Oikein hyvälle kuulostaa, mitä kerroit. Heh, voin uskoa, että varmaan siellä saa huomiota vaalea, kaunis, suomalainen nainen. Oikeasti jos haluaisit niin voisi pitää oikein K-18- loman siellä😉 Mutta..sinulla on syvällisemmät tarpeet nyt. Hienoa, että olet jaksanut siellä kulkea ja imeä itseesi sitä kaikkea. Olet varmasti matkustellut ennenkin, eihän kukaan sokkona lähde tuollaiselle matkalle. Mietin millaista siellä on ja mitä ruokia siellä syöt jne.

Minä täällä "toivun" elisen rankan discoillan humusta..heh, siis minun discoilta on aina lauantai-ilta, kun kuuntelen Nostalgialta hyvää musaa, lojun ja yritän nauttia elämästä edes hetkellisesti. Ja ne karkkipäivän eväät..vehnäpatonkia, voita, Cocista, suklaata ja Fazerin parhaat-karkkeja! Siitäpä saakin oikein sokeri-hiilari pommin, josta tuntuu oikeasti tulevan ihan "krapula" seuraavalle päivälle.

Voi että, aivan ihanaa se sinun matka. Siellä luulisi mystiikankin kukkivan, ainakin vanhoissa kohteissa jne. Näkyyköhän siellä kulkukissoja ja koiria kaduilla? Elän taas sinun kautta sitä mahtavaa kokemusta. Vaikea käsittää, että olet nyt niin kaukana..Onneksi nykyään netti toimii pitkin maailmaa. Oli ihanaa, kun viitsit muistaa tätä paikkaa, minua ja meitä sieltä loman keskeltä. Kiitos! Ole nyt sitten varovainen, ettei vain mitään satu ja nauti kaikesta siellä ja lepää myös. *Halirutistus* I love YOU!☺️❤️

------------------------------------------------------------------------------------------------------

Heräsin ensimmäisen kerran jo viiden jälkeen, kun vessatti niin mahdottomasti. En jaksanut mennä vessaan ja vaan pidättelin ja yritin jatkaa unta. Pakko oli kuuden aikaan nousta ja käydä veskissä. Sen jälkeen hetken harkitsin, että sytytän valot ja alan heräillä, mutta meninkin sänkyyn takaisin ja nukahdin. heräsin vasta puoli 8 kun mies jo keitteli kahveja. Oli unohtanut ottaa illalla lääkkeensä (!) Siis kaikki astmalääkkeet, Lyrican ja Mirtatsapiinin. Nähnyt kauheita painajaisia, että oli ollut HELVETISSÄ. Siis hyi kauhea, itse olisin seonnut varmaan. Kyllä mieskin oli vähän pelästyneen oloinen. Sanoi, että hirveitä unia koko yön nähnyt. Minäkin näen vieläkin erittäin värikkäitä unia, vaikka Mirtaa mene enää puolet 7,5mg. Ennen nukuin levollisesti unia näkemättä ja aamulla olin virkeä. Nyt näen koko ajan unia, nukun melko levottomasti ja pinnallisesti, heräilen ja olen aamuisin väsynyt.

Ja tietysti kauhea kankkunen eilisen rankan bileillan jälkeen painoi päälle. Se on vehnäpatonki yllättävän stydiä tavaraa ja siihen päälle vielä räyhäkäs musa radiosta niin kyllä se yhdistelmä kaataa kokeneenkin riekkujan😀 Siis hyvin paheellinen ilta, heh.

Tänään en ole vielä tehnyt mitään erikoista, kun niin myöhään heräsin ja heräilinkin siinä hyvän aikaa. Tein aamiaismössön kuppiin (turkkilaista jugurttia, mustikkaa, raejuustoa) kookosöljyä ja aamuvitamiinit.

Ulkona lauhaa. Satanut vähän lunta.

tekis mieli tehdä joku metsäkävely tai sellainen..tänään kun ei ole mitään kotitöitäkään.

Janoan päästä luontoon, kuuntelemaan metsän hiljaisuutta.

Sunnuntaita Mussuleille🌻🙂🌻

Jeeeee!

Minä lähden METSÄÄN!

Otan evääksi makkaranpätkän!

🙂🙂🙂

Kyllä oli hieno retki metsään!

Nautin joka sekunnista 🙂

Mentiin autolla kauemmas toiseen kaupunkiin ja sinne maaseudulle, jossa erilaisia kivoja metsäreittejä. Käveltiin (ja välillä patikoitiin ihan tosissaan, kun oli mäkisempää jne) ihan hyvän matkaa ja muistin taas, että metsässä on paljon mukavampi ja helpompi kävellä pitempään, kun on mielenkiintoista katsottavaa ja kuunneltavaa.

Lauha, sumuinen ja vähän sateinen ilma. Hapekas ja hyvä hengittää. Kamera oli matkassa ja otin sieltä sarjan kuvia. Luonnon omat asetelmat ovat maailman hienointa taidetta. Kuvattavaa on vaikka, kuinka paljon. Kiva ikuistaa muistiin, missä on käynyt ja samalla niitä päiviä varten, kun ei vaikka pääse sinne metsään niin saa sitten kotona katsella niitä kauniita kuvia sieltä.

Eräs mies oli kahden koiran kanssa siellä. Juteltiin vähän aikaa. Yksi pariskunta veti siellä metsässä hirveätä vauhtia sauvojen kanssa. Minun mielestä semmoinen riehuminen ei oikein sovi metsään, jonne useimmat tulevat rauhoittumaan ja liikkumaan maltillisempaa tahtia. Mutta, toki siellä on oikeus kaikkien olla.

Välillä pysähdyttiin aina ja kuusen alla syötiin makkaraa ja minä muutaman taatelin.

Oli pitkästä aikaa paras reissu. Onkin hyvä, kun on rahat loppu, ettei tule mentyä minnekään kauppaan kuluttamaan aikaa vaan metsään ulkoilemaan. Minulla on nyt selvästi iskenyt joku ulkoiluhimo päälle, mutta kait se on ihan hyvä merkki.

Kotona takaisin lämmitin nopeasti hernekeittoa. Yllättäin sekin maistui ihan hyvälle sen metsän jälkeen. Onhan se perinteinen "ulkoiluruoka". Mies söi eilistä keittoaan.

Täytyy kait alkaa rentoutumaan ja taidan kertoa äidille tuosta reissusta 🙂

Hyvää Sunnuntaita Kaikille!

Luin muutaman ensimmäisen kirjoituksesi. Olen itse aloittelija mentaaliongelmien lääkityksessä, mutta samaistuin sinuun monessa. Siksi varmaan ymmärrätkin miksen lukenut koko vyyhtiä 🤕

Olen itse tuo sun haavekuvasi ruusutarhurista, mutta voin kertoa että sekään ei auta kun elämä heittää sivuun. Olen kärsinyt lapsesta asti kaikki pakkoneuroosit, paniikkihäiriön ja masennusjaksot. Mutta vasta nyt 4-kymppisenä hain vihdoin napit -ei jaksanut enää. Kaikki vanha kaatui päälle. Kaikki käsittelemätön roikkuu nyt edessä kun vanhat, sontaset lapaset.

Jollakin tapaa kadehdin sua. Oot jotenkin käsittämättömän vapaa kaikista lainalaisuuksista ja elämän paineista. Vaikutat siltä, ettet anna muiden mielipiteiden vaikuttaa, vaan elät sitä hitustakin onnea tavoitellen, vaikka se koville välin ottaakin.

Toivotan kaikkea hyvää sulle elämässäsi eteenpäin 🌻🙂🌻

Kävin suihkun alla seisomassa ja nyt tuoksun aika hyvälle🙂

Tänään on kyllä ollut mukava päivä. Mutta syytä onkin, koska huomennahan on..tadaa! MAANANTAI ja kuten varmaan muistatte: I hate mondays. Maanantai on aina viikon hirvein päivä. Siitä ei päästä yli eikä ympäri. Oikeastaan koko vkl on ollut mukava. Mutta metsäretki oli pitkiin aikoihin parasta.

Lämmitetään lihapullia uunissa ja meinaan tehdä dippisoosia niiden kanssa. Nälkä on, eikä nyt oikein muuta iltapalaa jaksa alkaa vääntämään. Olisi kyllä tehnyt mieli kiiwejä, marjoja ja kermavaahtoa, mutta ehkä jätän sen huomiselle.

Onkohan joku apatia iskenyt Susijengiin (tai salametsästäjät) kun kovin hiljaista on täällä..hu huuu! Mitäpi hommailee Sam, Hämärä, Marianne ym. Monangesta kuulimmekin jo ja se oli hienoa🙂 Tähän ketjuun ei kukaan olekaan kirjoitellut niin kaukaa🙂

Onkohan Sampylä ottanut "avioeron" minusta, byhyy😞

Ymmärrän kuitenkin jos on matalapainetta, eikä huvita kirjoitella, se on ihan ok.

Ihana toi sun metsäretki. 🙂👍 Mulla on menny tässä monta päivää aikamoisissa säryissä. Semmosta sinnittelyä ollut ja sieltä kurssiltakin olen ollut pois. Nyt olis ollut ihanat hämärät päivät olla metsässä, mutta on pitänyt välttää kaikkee rasitusta (kun silloin nää säryt vaan pahenee). En ole käynyt tässä koneellakaan moneen päivään. Nyt vähän vilkasin näitä viestejä täällä.

Tää on tätä vuoristorataa. Väliin näyttää valoisalta, mutta nyt kun iski nää säryt päiväkausiksi, niin johan sitä on mieli maassa. Eikö nää vaivat ikinä lopu.

Myöhästyneet ystävänpäivätoivotukset vaan kaikille. Sekin oli ja meni. Ei muistanut munkaan mies 😋. Paras oli kerran yksi hääpäivä. Olin iltapäivään asti kiukkuinen ja mökötin, että eikö mies voi edes hyvää hääpäivää toivottaa ja halata (lahjan olin saanut etukäteen). Sitten vihdoin viimein iltapäivällä kysyin asiasta (olin aika kiukkuinen siinä vaiheessa). Minun mies oli ihan ällistynyt. Toivottihan hän heti aamulla herättyään hyvää hääpäivää. Minä ihmettelin, että missä vaiheessa. No, hän vastasi että ennen kuin lähti suihkuun. Minä olin herännyt vasta siinä vaiheessa kun mies oli jo suihkussa. Eli hän oli jotenkin luullut minun olevan hereillä ja toivottanut heti niitä hääpäiviä.... Ihmettelin, että miten minä olen mitään voinut kuulla kun heräsinkin vasta myöhemmin.... Ota nyt miehestä aina selvää 😉. No, ihan hyvin se päivä sitten meni. Kehoitin vain miestäni seuraavan kerran tarkistamaan, että olenko minä edes hereillä, kun minulle puhuu. 😀

Ollapa siellä reissussa Monangen kanssa! Tietysti siellä pitää mennä ja käyttää aika hyödyksi. Vielä taitaa jokunen päivä olla siellä jäljellä. Ihanhan mua hieman kadehdituttaa. En muuten uskaltaisi itse yksin lähteä.

Hyvää viikkoa kaikille!

Ihana Hämärä☺️❤️ I love you!

Olen pahoillani sinun kivuistasi. Sellaiset saavat mielen salamannopeasti alakuloon. Minulla ei ole kroonisia kipuja, mutta muista eräs päivä, kun oli hyvä fiilis ja sitten yhtäkkiä alkoi sattumaan rintakehään inhottavasti. Hyvä mieleni oli kuin poispyyhkäisty ja tunsin masentuvani. Minulla varmaan kivut liittyvät traumaattisiin kokemuksiin pahan sairauteni ajoilta, kun itseään (joutui) tarkkailemaan kaikenaikaa jne. Minulla kait jos tulee kipu niin siihen liittyy heti pelko ja taas pelosta ahdistun ja sitten masennun. Kaikki vanhoja traumoja. En vertaa kuitenkaan sinun kipuihin tai tilanteeseen, mutta halusin vain kertoa, kun minulle tuli tuo kokemus, kuinka nopeasti se vetää mielen alas jos kroppa ei pelaa. Onhan minullakin ongelmat jalkojeni kanssa ja uhka, että niihin vielä joku päivä iskee neuropaattiset kivut ym. Toivon, ettei tulisi.

Metsäretki oli tosiaan ihana. Alan käymään useammin metsässä nyt kun ilmat paranevat kevättä kohden, ja aina kun jaksan. Olet ollut mielessäni, tiedän, että kirjoittelet aina, kun siltä tuntuu, eikä ollut tarkoitus marista, että tänne ei ole kirjoitettu..🙂 Vilpittömästi vain kaipasin teitä. Kurjaa, että olet joutunut olemaan pois sieltä kurssilta😞 *Halit*

Nyt kun illat ovat sellaisia "sinisiä" ja hämäriä niin hämärästä minulle tulee aivan sinä mieleen, aina. Minusta se on aika kaunis ajatus. Aika hupaista tuo, mitä kerroit miehestäsi ja hääpäivän toivotuksesta🙂 Kaipa minunkin mies ajatteli, että kun hän jo aamulla heti herätessä toivotti ne hyvät ystävänpäivät niin siinä se, thats it! Heh, no en enää muista koko asiaa, vaikka se sinä päivänä oli maailmanloppu😀

Nyt meillä on ollut yhdessä aivan yhtä kivaa, kuin aina. Minun näkemys meidän suhteesta taitaa vaihdella aina kulloisenkin epävakaan mielen ailahduksen kanssa. Aika ikävää, mutta en voi sille mitään..ylireagoin kaikkeen vähänkään negatiiviseen. Tai minkä koen negaksi vaikka se ei sitä edes aina olisi. Huoh..

Kaikkea hyvää Sinulle🙂🌻 Tule kuntoon taas pian.

KosmosGirl: Tervetuloa lukemaan. Tämä ketju on jo sen verran pitkä, että sen alku on aika kammottavaa luettavaa, kun olen melkein pelkissä itsariajatuksissa hela tiden. Kirjoitan siinä vain lääkkeistä ja itsarin tekemisestä..itse luin yksi päivä niitä ja alkoi ahdistamaan. Tuo määritelmäsi minusta on hyvin osuva. Olet tarkkanäköinen. Olen elänyt koko elämäni niin, että olisin mahdollisimman vapaa kaikesta jne. Se on minulle tavallaan elinehto. Minun ristini ovat olleet fyysiset sairastumiset ja ne ovat järkyttäneet psyykeäni, koska olen joutunut jonkin sellaisen valtaamaksi, jolle en ole itse voinut mitään. Silloin ei ole voinut tuntea itseään vapaaksi ja kuten sanoin jo, se on minulle elinehto. Sinun kirjoitu kosketti minua, KIITOS siitä! Toivon sinulle kaikkea hyvää🙂🌻 Palaan myöhemmin siihen mitä kirjoitit, koska nyt olen jo menossa nukkumaan kohtapuoliin🙂 Olet aina tervetullut kirjoittamaan tänne.
-------------------------------------------------------------------------

Sain tavoitteen huomiselle: Hommaan itselleni Stephen Kingin uusimman kirjan, jota olen himoinnut jo kauan. Se on kirjastosta jatkuvasti lainassa ja varaamallakin sitä joutuisi odottamaan yli kuukauden. Kirjaston netistä huomasin, että muutama kirjasto näillä main ilmoittaa teoksen olevan NYT hyllyssä. Huomenna lähdemme ajelemaan sen kirjan perässä vaikka joka kirjaston, että saan sen jostain. Ja niitä kirjastojahan täällä piisaa. Saattaa tulla aikamoinen kirjaralli jos ei natsaa ensimmäisestä paikasta🙂 Se Kingin uutuus on jatkoa "Hohdolle", kuten varmaan jo tiesittekin, kun sitä on paljon mainostettu. Ja se kertoo ylläri, pylläri: Psyk.Osastosta..😀 Onkohan ihan meidän sairaalan osasto mallina sille? Sen verran elävää kauhua koin siellä viime syksynä.

Ja sitten..Siellä kirppiksellä ystävänpäivänä (niin, se kauhea päivä) selasin Tsehovin novellikokoelmaa ja aloin himoita Tsehovia yleensä luettavaksi. Siitä on jo muutama vuosi vierähtänyt, kun olen viimeksi sitä lukenut. S.King ja Tsehov on "vähän" eri planeetalta, mutta kumpikin lajissaan mestari, minun mielestäni. Opiskellessani kirjallisuutta aikoinaan muutama taho halveksui sitä, että luen sellaista "roskakirjallisuutta", kuin King. Hah sanon minä. Tekointellektuelleja jäykkäniskoja! Varmaan lukivat salaa muna pystyssä Kingiä, kun kukaan ei nähnyt.

Voi hyvänen aika, täällä minä vain pärpätän, vaikka on aika sulkea kone ja alkaa paapaamaan. Huomenna herättävä sissiasenteella I hate monday-päivään. Muutama tylsä asiakin olisi hoidettavana, mutta taidan suosiolla lykätä ne johonkin muuhun päivään, koska niitä ei ole pakko hoitaa heti huomenna. Yritän tehdä inhasta maanantaista niin kivan, kuin voin. Jospa minun maanantaitrauma joskus häipyisi sillä keinoin.

Hyvää Yötä Mussulit!