Ihan hyvin nukuttu yö takana. Kumma, kun silti aina aamulla on niin vaikea herätä..joutuu aina vähän aikaa koomailemaan sängyssä ennen kuin aivot alkavat toimia yhtään säädyllisesti. Mies oli herännyt jo viideltä ja oli tietysti jo virkeä, kun minä heräisin puoliseitsemältä. Alkoi puhua pulputtamaan ja minä jouduin tylysti torppaamaan, että en jaksa nyt ihan rupatella, kun olen just herännyt🙂

Melkein paremmin nukun tuolla naurettavan pienellä Mirtan murusella (viime yönä meni vain puolet 7,5mg:n puolikkaasta. Eli ei juuri ollenkaan. Unet on silti yhtä värikkäitä vieläkin, kuin koko lääkityksen ajan. Luulen, että nuo unet jatkuu vielä pitkään senkin jälkeen, kun olen Mirtan lopettanut. Mutta tässä lääkkeessähän juuri se pieni annos nukutta. vaikka hassulle tuntuisi, että tuollainen ripaus vaikuttaisi enää mitenkään mihinkään. No, en tiedä. Paino ei ole laskenut vaan pelkästään kilon noussut, huoh..Taitaa olla aineenvaihdunta aivan seis. Siitä syytän kyllä Mirtaa.

Mies on jo lumitöissä. Lumilinko pärisee. Kun ei nyt liikaa riehkaisi. Kuitenkin sitten selkä jaskana taas..Jonkinlainen lihaskuntohäsmäkkä olisi kyllä pakko aloittaa ennen kesää. Katsoin itseäni peilistä tarkkaan ja hyh, hyh..tullut vain läskiä ja lihasta kadonnut. Ei hyvä näky. Varsinkin vatsa, perse, jalat.. Mutta kuka viddu tässä jaksaa jotain alkaa treenaamaan?!🙂

Saattaa olla, että meille tulee vieras tänään. Miehen tytär ja sen nassikka. Minua jännittää jo aivan se, että joku tulee tänne. Se on niin erikoista. Täytyy vähän kohennella paikkoja ja itseään. No, onhan tässä aikaa, kun tytär tulee vasta iltapäivällä.

Muuten meinaan tänään syventyä eilen lainaamiini kirjoihin. Vaikuttivat ihan mielenkiintoiselle.

Hyvää alkanutta tiistaita kaikille MURMELEILLE!

Minulla on ihan hyvä fiilis nyt🙂

Täytyisi vähän paikkoja viimeistellä (siistiähän täällä on aina) ja katsoa jos minulla on jotain ylimääräistä tavaraa, jota voisin antaa tälle nuorelle äidille, joka vasta muuttanut uuteen asuntoon. Minusta on aina kiva antaa hänelle jotain sisustusesineitä, kosmetiikkaa, vaatteita ym. Hänellä kuitenkin vielä vähemmän rahaa, kuin meillä.

Odotan innolla, mitä mieltä pikkunatiainen on tuosta Rex-lohikäärmeestä. Luultavasti naureskelee, kuten enimmäkseen tekee. Hyväntuulinen pikkuinen. Mutta en anna Rexiä sen käsiin, koska se kuolaisi sen ihan märäksi🙂

Mietin just, että missä sitä menisi tänään käymään, ennen vieraiden tuloa. Jossain olisi kiva käydä. Mutta nyt alkaa taas rahat olemaan sen verran finaalissa, ettei mitään ostoksia voi tehdä paljoa. Miehelle oli kyllä tälle viikolle luvassa ilmeisesti naapurin autojen keväthuoltamista niin siitä saa vähän täppiä sitten. On se hyvä, että omistaa edes rikkaita naapureita, joiden renkinä voi joskus olla😉

Takapihan ruokintapaikalla käy nyt syömässä myyrät, oravat ja linnut sulassa sovussa. Aika hupaisan näköistä. Vain jänis ja siili puuttuu.

Nyt taidan alkaa hössäämään.

See You!

☺️❤️

Minä en TODELLAKAAN ole täältä katoamassa mihinkään, tämä on yksi pysyvä tekijä elämässäni, enkä periaatteessa näe mitään syytä miksi täällä hengailu "pitäisi" lopettaa, minä ainakin koen, että minun ne ystävät, kenelle olen varmaan kaikkein avoin ovat juurikin täällä. Sehän olisi hirveää se kaikki menettää. On jotenkin syönyt todella voimia nyt nämä universumin energiat, uskon kyllä että se jostain sellaisesta johtuu nimenomaan!

Kiitos AK ajatuksistasi, olet varmaan yksi isoin syy miksi edes olen hengissä ja täällä vielä. Viime kesästä tuntuu olevan ikuisuus. ja kyllä se ahdistaa, että taas se kesä on tulossa. Kun elämä on vaan entistä enemmän iso kysymysmerkki ja erakoitumisesta on tullut enemmän normi kuin poikkeus😐 Tuntuu, että olen ihan eri ihminen.. Vaikka tykkään kyllä ITSE siitä että minulla on vahvempi yhteys henkiseen puoleeni taas. Tuntuu, että se taas erottaa minua vaan lisää muista ihmisistä, en edes jaksa alkaa selittää ajatuksiani useimmille, koska koen, ettei kukaan varmastikaan näe tätä maailmaa samojen lasien läpi kuin minä. Ehkä sinä AK. Siksi täällä on hyvä olla🙂🌻

Kosketti kovin, kun kirjoitit, että: "Samalla ajattelen paljon henkimaailman ajatuksia ja mystiikkaa. Minulla on kaipaus johonkin maallista elämää suurempaan, johonkin ikuiseen, ikuisuuteen. Ei kuitenkaan suoranaista kuolemantoivetta. Haluaisin vain kokea jotain, joka nostaisi aivan totaalisesti kaiken tämän yläpuolelle, kaiken maallisen. Minä olen tietysti taas menossa sille "Profeetta-asteelle", jonne aina silloin tällöin vaivun. Irtaudun maallisesta ja leijun jossain kahden maailman välissä. Itse asiassa olen melkein koko elämäni elänyt enemmän tai vähemmän leijuen kahden todellisuuden välillä.." ---niin kovin tuttua taas. Olen kyllä niin vaikuttunut siitä, miten voit olla niin samoilla aaltopituuksilla. Kaksi höpöä! mahtavaa! ☺️❤️☺️

Haluan soittaa teille taas yhden biisin mikä puhuu minulle:

http://www.youtube.com/watch?v=tJFMWiqJsJM&list=RDOyO0Ki9XUSI

Vähän itsemurhameiningeissähän tätä tulee kuunneltua.. sellaisella kauniilla, murheellisella tavalla. Että makaa esim siellä kylvyssä ja tuijottaa kattoa lasittunein silmin, sulkee silmänsä viimeistä kertaa ja vajoaa, pois..

Viime pe muuten puhuin melkein koko terapian siitä, miten olen tehnyt tuosta matkastakin nyt ongelman, olen jotenkin ajatellut sen niin vahvasti niin, että siellä minua odottaa jotain, mikä minun tulee huomata ja mistä löydän jotenkin uuden suunnan elämälleni, ja pelkään, PELKÄÄN, että missaan sen, että en osaakaan olla kaikki aistit avoinna, ja tulen takaisin, eikä mikään ole muuttunut, enkä ole tajunnut mitään, ja elämä on samaa tylsää puuroa ja alakuloa.. Olen ladannut siihen kovat odotukset, vaikken tiedä, mikä se on se juttu mitä menen sinne etsimään. jotain itsestäni. uutta tarkoitusta elää? jotain sellaista..

Pitäisi lopettaa tämä oman elämänsä käsikirjoittaminen. ylivilkas mielikuvitus, romantiikan ja mystiikan nälkä ja tämä epävakaus, kaikki, ei oikein sitten koskaan istu yksiin "todellisen" elämän kanssa. hah!

Nyt pakko palata töiden kimppuun, oli vain pakko tulla tänne raportoimaan välillä🌻🙂🌻

Moi kaikille. Käsi edelleen kipeänä, joten yritän kirjoittaa lyhyesti, mutta ytimekkäästi. Ensinnäkin yhdyn täysin tuohon, mitä Kuunvalo sanoit. Omalta osaltani voin sanoa saman asian, eli mikäli aion lopettaa tänne kirjoittamisen, ilmoitan siitä etukäteen ja mikäli se loppuu ilman mitään ilmoitusta, minulle on tapahtunut jotain ikävää. Ei ole todellakaan tarkoitus lopettaa sitä kirjoittamista, sillä olette kaikki minulle todella tärkeitä. Toistan itseäni, mutta te olette minun ainoat kontaktit muihin ihmisiin, ellei mukaan lueta terveydenhuollon ammattilaisia ja vanhempiani, joiden kanssa soitellaan silloin tällöin. Minulle olisi kauhea menetys, jos en voisi enää lukea teidän kaikkien kirjoituksia ja purkaa omia tuntojani tänne. Tämä on minulle ainoa keino saada sanotuksi asioita, jotka vaivaavat mieltä.

Vähänkö olet Monange rohkea, kun lähdet tuollaselle reissulle. Minä en uskaltais lähteä, en sitten millään. Älä suotta jännitä, olet päässyt jo pahimman yli sillä samalla hetkellä, kun päätit lähteä matkalle. Olen kyllä viimeinen ihminen, jolla on varaa sanoa, että älä suotta jännitä, sillä itse olisin hermoromahduksen partaalla. Siitä syystä en ole pahemmin reissaillut. Ainoat matkat olen tehnyt joskus tuonne psykedeelien maailmaan ja niissä ei ollut mitään hauskaa. Sen perusteella, mitä olet aikaisemmin kirjoittanut voisin helposti kuvitella, että tuollainen matka tekee sinulle tosi hyvää. Pääset pois arkirutiineista ja voit keskittyä vain siihen, että sinulla on hauskaa ja hyvä olla. Nauti matkastasi minunkin puolesta.

Hitto, kun sattuu tuohon rintaan tämä kirjoittaminen. Kylmägeeli auttaa hetken, mutta ei jaksais sitäkään hieroa iholle jatkuvalla syötöllä, kun helpotus on niin hetkellinen. No, sainpahan aikaiseksi edes muutaman rivin sen lisäksi, että kävin läpi teidän kaikkien tekstit. Olette kaikki tärkeitä ja rakkaita, pitäkää itsestänne huolta.

Kuunvalolle vastaan vielä lopuksi aikaisemmin esittämääsi kysymykseen "kuka viddu tässä jaksaa jotain alkaa treenaamaan" Minä jaksan, on pakko, jos aion pitää kivut kurissa ja siksi otankin tuon venähdyksen aika raskaasti, kun nyt en pysty tekemään mitään ☹️ Vanhojen vammojen takia on pakko pitää lihaskuntoa yllä, mutta kyllä minä saan siitä myös jonkinlaista hyvänolon tunnetta. Varsinkin silloin, kun viduddaa ihan tosissaan, kova treeni tekee hyvää. Ei niinkään se tunne treenatessa, vaan se olo treenin jälkeen, kun jokaiseen lihakseen koskee silleen terveellä tavalla. Se on minulle tavallaan yksi terapiamuoto.

Tänään on ollut pitkästä aikaa ihan hyvä päivä. En tiedä miksi. Ehkä nousin oikealla jalalla sängystä tai jotain. Tai sitten se johtuu siitä, että Kuunvalo laittoi minut pyyhkeen alle kohoamaan. En tiedä, miten hyvin kohosi, mut minun mielialan sait ainakin kohoamaan 🙂

Hyvää päivänjatkoa teille kaikille.

-Sampylä

Ihania kirjoituksia täällä, kiitos! Samilla oli taas tosi napakka ja syvällinen otatus ja MonangeRakas, olin yhtä-aikaa liikuttunut ja NIIN samaa mieltä ja ymmärsin kaiken mitä kirjoitit, koska taas mätsäsi ihan yliluonnollisen hyvin yhteen oman ajatusmaailmani kanssa, aina yhtä hämmästyttävää, siis todellakin.

Palaan myöhemmin teidän kirjoituksiin. Nyt olen vähän pyörällä päästäni ja kaipaan rauhoittumista. On ollut ihan kiva ja erikoinen päivä. Aamulla lähdimme liikenteeseen, kun oli saatava se ystävänpäiväkortti äidille postiin, että ehtii ajoissa. Minulla oli ihan hyvä menofiilis ja meikkasinkin, joten olin yllättävän ei-hirviön näköinen. Olen hirveän helpottunut siitä, että olenkin vielä suhteellisen ihmisen näköinen, kun jaksan vähän panostaa. Tämä saattaa kuulostaa tosi tyhmälle, mutta minulle se on oikeasti hirveän suuri asia, etten koko ajan tarvitse hävetä itseäni ja olla sen vuoksi lähtemättä mihinkään, että näen itseni niin rumana. Ehkä sitä masennuksen syvimmässä kuopassa näkee itsensä vaan maailman epäviehättävämpänä ihmisenä. Tosin tämä on vasta pieni parannus ja siihen mitä ennen olin minulla on vielä PALJON tehtävää. Tosin aikaa en voi kääntää taaksepäin ja nyt olen 2-3 vuotta vanhempikin, joten nuorentaa en itseäni voi ja tietysti rasittavat viimevuodet ovat jättäneet jälkensä, mutta ilmeisesti jotain parannusta voin vielä saada, kun hiukset kasvavat ja hoidan ihoa hyvin, sekä yritän saada nukuttua, sekä syötyä terveellisesti jne. Ei se ole helppoa kokea olevansa rupsahtanut jos on aina ollut tunnettu kauniista ulkomuodosta, vaikka KOROSTAN, että elämässä on sata kertaa enemmänkin tärkeitä asioita, mutta olisi valehtelua väittää, ettikö asia olisi minulle tärkeä. Tiedostan, että se johtuu osittain huonosta itsetunnostani. Elämäni varrella olen saanut ihmisiltä ihailua ja hyväksyntää, koska olen se "nätti ja mukava". Te ette tiedä taustaani, tarkoitan lapsuutta ja nuoruutta. Minun itsetuntoa on lytätty ihan järjestelmällisesti, joten siksi minulle on niin tärkeää, että voin säilyttää edes jonkinlaisen ihmisarvon toisten ihmisten silmissä. Kun muuten olen saanut kaikesta kuraa niskaan niin edes että olen ollut kauinis on merkinnyt minulle, että olen tullut hyväksytyksi. Kauneus ja jotkin taiteelliset lahjakkuuteni ovat olleet minulle se hyväksyntä-kortti. Minulla on oikeasti hyvin traumaattinen lapsuus ja osa nuoruudesta, lukuunottamatta niitä "kultaisia vuosia"..

Ei siitä enempää. Laitoimme kortin postiin ja kävimme ruokakaupassa. Sitten siinä vieressä on eräs kirppis. Kävimme siellä. En löytänyt sieltä mitään, mutta sain ideoita tulevaa varten, kun on taas rahaa ostaa jotain. Siellä oli nimittäin aivan hurmaavia vanhoja vaatteita ja minun ajatuksissa on vahvistunut sellainen ajatus, että haluaisin yhdistellä uusia ja vanhoja vaatteita. Ei mikään omaperäinen idea, kun Vintagepukeutuminen on ollut jo vuosia niin in. Mutta minä olen haaveillut niistä vanhoista vaatteista jo paljon ennen vintage ja vanha tavara-maniaa, siis tätä nykyistä tyyliä..Muistan jo vuosia sitten haaveilleeni, kuinka ihanaa olisi pukeutua ihan antiikin ajan vaatteisiin, siis aina silloin tällöin, ei tietenkään aina. Niin, siellä kirppiksellä oli muutama aivan ihana vanha mustavalkoruudullinen (pieniruutuinen) polvipituinen ohutta villakangasta tjs. oleva hame. Vähän sellainen mummo-tyylinen🙂 Mielestäni se sopisi paksumpien sukkahousujen tai legginsien ja saappaiden kanssa tosi hyvin. Aion ostaa pari sellaista hametta aivan näinä päivinä..innostuin jotenkin todella niistä (heh, taas uusi innostus)..sieltä ajoimme vielä yhdelle suuremmalle kirppikselle, josta löysin arabian vanhan kahvikupin ja tassin parilla egellä. Ihana, 30-luvun, ohutta posliinia, sinikukkainen. Kupeista en saa koskaan tarpeekseni. Sieltä olikin pakko tulla jo kotiin, kun miehen tytär oli jo melkein meidän oven takana pikkuisen kanssa.

Jotenkin olen elänyt niin eristynyttä elämää..en ole käynyt itse paljon missään kylässä, eikä meillä ole paljon kukaan käynyt, että ihan jännitin sitä vierailua, että osaanko enää ottaa vieraita vastaan (vaikka ei edes niin vieras ihminen ole kyseessä) No, ihan hyvin se meni ja mukavaa oli. Pikku nassikka kevensi hauskoilla tempuillaan tunnelmaa niin, että kaikki nauroimme. Minä sain annettua yhden tyttärelle tarpeettomia meikkejäni ja jotain muuta kosmetiikkaa, yhden kivan käsilaukun ja muuta sälää ja pikkuiselle muutaman pehmoeläimen ym. Söimme porukalla ja juttelimme kaikenlaista, kuin joskus ennen.

Vierailun jälkeen olen vähän väsynyt, mutta en pahasti. Tarve vaan olla nyt ihan rauhassa ja rennosti kaiken hössäämisen jälkeen. Minulla on kiire palata omiin rutiineihini, takaisin omaan maailmaani. Ensin syön pienen aterian (söin vain salaattia aikaisemmin) sitten haluan kuunnella musaa, ehkä lukea kirjaa ja tutkailla tuota kahvikuppia ja vain syventyä ajattelemaan asioita. Minun on pakko sillä tavalla sulatella kaikkea tänään tapahtunutta.

Olen aika hyvällä tuulella, kun on ollut mukavaa. Ehkä asiat voisivatkin pikkuhiljaa alkaa paranemaan, ettei tulisi enää NIIN hirveitä romahduksia, vaikka huonojakin päiviä taatusti tulee vielä ihan tarpeeksi, mutta että vajoaisin jonnekin itsarin märehtimiseen, en halua uskoa, että sellaista enää tulisi. haluan uskoa, että viime kesä ja syksy oli se aallonpohja ja kävin jo niin syvällä, etten sinne enää voi palata. I really hope so..

Päässäni pyörii tuhat ja sata ajatusta ja ideaa..ja samalla mietin Monangen ja Samin kirjoituksia ja sitä mitä syön jne. jne. Pakko rauhoittaa päätä nyt ja palata asiaan rauhoittuneena🙂

See You Soon!

MonangeRakas😍

Ihana, kun kirjoitit vielä ennen lähtöäsi. Oman elämänsä käsikirjoittaminen..kuinka mahtavasti sanottu. Sitähän minäkin olen tehnyt, aina. Ja tuo romantiikan ja mystiikan kaipuu, epävakaus jne. tuttujuttushow. Liikutuin kovasti, kun sanoit, että olisin eräs syy sille, että olisit hengissä jne. Kiitos, Rakas Ystävä🌻🙂🌻 Se oli tosi kauniisti sanottu.

Viime kesä oli totisesti omituisin kesä, minkä minä olen viettänyt. Ja jos Sinua M ja tätä paikkaa ei olisi ollut niin en tiedä..Kyllä tämä paikka ja Sinä pidit minua myös aika lailla pinnalla. Minulla oli itsellä tylsä ja rajoittunut kesä. Ne Sipoon ajelut olivat sen kesän kohokohta. Mielikuvituksen siivin elin Sinun kauttasi sitä kesää. Olin kesämökillä mukanasi ja siellä tangomarkkinoilla ym. Vähän hölmöä, mutta niin se oli.Kun Sinä kirjoitit tänne, missä olit ollut ja mitä tehnyt niin tunsin, kuin olisin itsekin elänyt melkein niin ja sain voimia jatkaa ja uskoa, että itsekin vielä kykenisin sellaiseen.

Aivan hullua, että nyt muistelen hieman haikeudella viime kesää, vaikka se olikin niin ristiriitainen. Toisaalta hirveän kaunis, mutta myös surullinen. Melkein musta. Yhtä puuroa. Mieleen on vain jäänyt kauneimpana ne maantienvarren kesäkukat ja se, että ylipäätään olin hengissä, vaikka koko syksyn 2012 ja kevään 2013 olin pelännyt, että kuolisin ennen kesää. Toiveenihan oli vain olla hengissä ja nähdä ne kukat. Niin kävi, mutta muuten kaikki oli ihan hirveää. Siihen tämä paikka ja Sinä oli lääkettä.

Ymmärrän ajatuksesi matkasta. Mitä kerroit terapiassa pohtineesi. On ensinnäkin (kuten Sam sanoi) erittäin rohkeaa lähteä tuollaiselle matkalle. Minä en ikinä uskaltaisi. Ja tiedän, etten tule koskaan niin tekemään. Ymmärrän myös hyvin korkeat odotuksesi matkasta. Se on aivan luonnollista. Ja tietysti, koska olet taipuvainen mystiseen ajatteluun, kuten minäkin niin ehkä ajattelet, että tämä matka on kohtalokas, sen täytyy olla ja muuttaa elämääsi jne. Mutta useimmathan ajattelevat noin matkalle lähtiessään. Luulen, että siksi juuri ihmiset matkustavat, että unelmoivat juuri tämän matkan muuttavan elämää jne. Mutta useimmiten elämä ei muutu sen kummemmaksi, mutta totuushan on kuitenkin, että koskaan ihminen ei ole täysin entisensä tällaisen matkan jälkeen. En usko. Vaikka päällisin puolin kaikki jatkuisi samanlaisena niin hänen sieluunsa on tarttunut jotain sieltä kaukomailta. Ehkä hän tulee enemmän levottomaksi ja nälkäiseksi elämälle. Ehkä hän tekee jonkun päätöksen, joka kuitenkin muuttaa hänen elämäänsä. Joka tapauksessa, kuten Sam sanoi, olet sinä jo isosti voiton puolella, kun lähdet sille matkalle. Syvästi toivoton henkilö ei siihen kykenisi. M, minä tunnistan sinussa vahvuuden ja elämänjanon. Se on myös minussa itsessäni, vaikka luulenkin aina jo olevani kuollut. Vaikka olisin kuinka väsynyt elämään ja erakoitunut jne. Mutta kuitenkin minä sisälläni janoan ja rakastan tätä elämää, vaikka en aina sitä tiedäkään. Myös pelkään sitä. Ehkä sen menetystä. Usein yllättän itseni masennuksenkin keskellä hullaantumasta jostain runosta tai laulusta, tuoksusta, valosta, pimeydestä..silloin minut valtaa vahva elämänjano ja tiedän, että vieläkin vain, kaiken jälkeen..rakastan elämää🙂

Löydä Sinäkin se elämänjano matkaltasi, toivon niin. Siunattua matkaa Sinulle Ystävä☺️❤️☺️

Sampylä☺️❤️

Olet sinäkin kyllä oikea sankari. Oikeasti kaikki, mitä olet kirjoittanut elämästäsi ja kokemuksistasi jne. niin ajattelen usein, että sinä jos joku olet kyllä sitkeä sissi. Olet jotenkin jännä sekoitus kovuutta ja herkkyyttä. Mutta oikesti, olet kyllä kova jätkä. Kunnioitan kaikki se mitä sinä olet. Jumalalla täytyy olla sinua varten joku tosi hyvä suunnitelma mitä me kukaan emme vielä tiedä. Se ei tietysti tällä hetkellä lohduta ollenkaan, mutta kaikkihan me olemme sokeita itsellemme ja tälle hetkelle. Tulevaisuus tuntuu olevan sadan vuoden päässä, jotain kaukaista, tuntematonta ja pelottavaakin. Mutta totuushan on se, että tulevaisuus ei ole sen kauempana, kuin huominen aamu. Me itse teemme sen, päivä kerrallaan. Nyt aloin kuulostamaan jollekin ällöttävälle gurulle (joita en jaksa koskaan kuunnella).

Eilen kun kuuntelin sitä biisiä "Owner off a lonely heart"..niin Sam sinä tulit mieleeni. Olen todella helpottunut, että Sam ja Monange kannatatte myös ajatustani siitä, että jos päättää lopettaa kirjoittamisen tänne niin ilmoittaa siitä. Olisi kauheaa jäädä miettimään (minä ainakin miettisin ehkä loppuikäni) että miksihän se ja se lopetti kirjoittamisen yhtäkkiä, enkä enää koskaan hänestä kuulisi/lukisi. Se jättäisi aika kammottavan tunteen sisälle, että mitä oikein tapahtuikaan?

Varmaan se osoittaa myös, että pidämme tätä paikkaa tärkeänä ja elämäämme kuuluvana, koska muutenhan olisimme enemmän välinpitämättömiä.

Sam, ihailen, että sinulla on luonteenlujuutta treenata, vaikka maailma tuntuisi kaatuvan niskaan. Sinulla on siihen pätevät syyt. Juurikin, että selkäsi jne, pysyy kunnossa. Mutta jos et olisi niin sitkeä/vahva niin et välittäisi ja jäisit makaamaan sängynpohjalle.

Tuosta kohoamisesta..mieleeni tuli ihan K-18- juttu, koska on vielä miehestä kysymys, mutta enpä nyt viitsi alkaa ollenkaan sille linjalle, joten laitan Sampylän vielä yöksi liinan alle kohoamaan jos sillä vaikka huomenna jo olisi kovinkin rinta rottingilla😉

Alkaa nukkuma-aika lähestymään. Minua ei huvittaisi nukkua ollenkaan. Olisi ihanaa valvoa koko yö runoja lukien ja hyvää musaa kuunnellen ja haaveillen. Parempi se vaan on suoda ruumiille ja sielulle lepoa jos se vaikka jaksaisi sitten pysyä kasassa. Elämä on niin kovin kuluttavaa. Miksi se ei voisi olla enemmäkin korjaavaa ja eheyttävää? Sitä se on varmasti vasta Paratiisissa.

Hyvää Yötä Sam😴

Yö meni vähän levottomasti. Olen heilunut ja pyörinyt edestakaisin ja naama hankautunut kait tyynyliinaan ja naama nyt aivan punainen, huoh.

Aamutoimet ja aamiainen syöty. Mies teki pihalla lumitöitä. Minulla on ihan hyvä mieliala, mutta en tiedä vielä ollenkaan mitä tänään teen vai teenkö mitään? No, ehkäpä sentään jotain. En tiedä mistä parempi mielialani johtuu ja kummallista, että se on kestänyt toistaiseksi jo muutaman päivän. Oiskohan jotain vaikutusta syömilläni vitamiinella, rasvahapoilla ja sen sellaisella..en tiedä. Ei mieli siis mikään sellainen riemullinen ole, mutta tasaisen hyvä. Ja Mirtatsapiini menee enää pieni murunen. Ehkä se ei ollutkaan minulle hyväksi? Paitsi auttoi sen pahimman itsemurhakauden ylitse.

Ulkona on luminen, harmaa ilma. Nyt ei ole paljoa rahaa, enkä keksi oikein mitään paikkaa minne menisin ilman rahaa. Mitkään kävelylenkit ei paljon huvita. En viitsi joka päivä rasittaa noita neuropaattisia koipiani. Eilen tuli aika paljon hösättyä.

Tästä päivästä muodostuu mitä muodostuu, sittenhän sen näkee.

Halaus Kaikille Mussuleille🙂🌻

Ei tästä päivästä oikein mitään järkevää tunnu syntyvän. Ei minua silti edes tympäise. On sellainen "jano", että johonkin pitäisi mennä. Mutta, kun ei ole rahaa, kuin 5e ja se menee miehen röökeihin tänään. Ja kaipaan sellaista jotain inspiroivaa tekemistä, kuten ajelua jonnekin autiotalolle ja sinne jos pääsisi vielä sisälle tonkimaan niin se olisi koko vuoden kohokohta. Jotain seikkailua kaipaan, mutta toisaalta minulla on jotenkin kummallisen veltto olo..äsken vain nauraa hörötin ja mieskin jo katsoi, että olenko tullut hulluksi🙂

Typerää olla vain sisällä. Periaatteessa voisi siivota, mutta olen kurkkua myöten täynnä tämän asunnon ainaista siivoamista ja kiinnostus siihen on alkanut hiipumaan. Kaipaisin kait jotain vähän inspiroivampaa, en tiedä.

Nyt olen innostunut syömään kurpitsansiemeniä, kun Monange niistä silloin mainitsi. Maistoin ja olivat hyviä. Syön niitä pähkinöiden ja kuivahedelmien kanssa. Tänä aamuna olen syönyt jo: lasillisen turkkilaista juggea, pähkinöitä, kurppareita, kuivahedelmiä, makrillia, mozarellaa. Sekä porkkanamehua ja vitamiinit tietty. Pääruoaksi tänään minulle on rehuja ja kanankoipia, sekä muuta mitä kaapista löytyy. Ei täällä nälkä pääse tulemaan.

Oikeastaan minun tekisi mieli olla nyt Ikeassa. Mutta naamani on vieläkin vähän punainen, enkä aio tänään ärsyttää sitä meikeillä niin en mene ainakaan Ikeaan🙂 Tälle päivälle sopisi ajelu jonnekin metsämaisemiin ja ehkä pieni metsäkävely.

Nyt soi Billy Idol...Ihania muistoja nuoruuden anarkistisilta vuosilta. "White Wedding.."

Mutta mielessäni soi "Country Road". "Country road, take me home.."

Täytyy kait lähteä sinne Country Roadille.

Yksinäinen ratsastaja. Minä. Ikuisesti.

Kävimme ajelemassa. Sumuista, harmaata, hämärää. Vähän plääh-ilma. Toisaalta on viehättävää tuo lauha. On jo niin keväistä. Aamulla, vielä pimeässä lauloi talitiainen villinä. Jotenkin vähän vetelä olo tänään, ei väsynyt, mutta vetelä. Jotenkin liian rento olo. Tai sitten tämä onkin ihmisen normaali olo, mutta minä olen unohtanut sen, kun olen aina stressaantunut ja en osaa rentoutua. Tai sitten se on tuo sumuinen ilma, kun vetää mieltä ja kroppaa veteläksi..

Minulle iski saituus. Olisin voinut sillä 5 egellä ostaa jotain kaupasta, mutta en ostanutkaan. Eihän sillä paljon saa, mutta jonkin ruokapaketin kuitenkin. No, katselin vaikka mitä, enkä ostanut mitään. Mies osti röökinsä ja lähdettiin. Kävin yhdessä romuliikkeessä, missä halpaa, kiinalaista rihkamaa. Sieltäkään en halunnut ostaa mitään. Ajattelin, että säästän sitten senkin rahan johonkin toiseen kertaan. Saatanhan sillä löytää kirppikeltä vaikka vanhan kahvikupin joku päivä. Ja saahan sillä ainakin kaksi pussia pähkinä-siemen-kuivahedelmäsekoituksia, pakastemarjoja, jugurttia jne siis jotain näistä, ei tietysti kaikkia.

Sitten vain ajeltiin ja höpöteltiin. Vähän nyt kotona tuntuu, että mieliala olisi piirun verran laskenut, mutta ei mikään paha kuitenkaan. Ehkä vähän apaattinen olo, mutta se saattaa tuo ilmakin vaikuttaa.

Lihapullat meni uuniin. Niiden kans syön mitä kaapissa on.

Elppaan vaan ja kuuntelen radiota.

Minun mieliala laski vielä lisää.

Syyt ovat kaiketi typeriä. Sumuinen, harmaa ilma. Lihapullat olivat vähän pahoja. Samoin ruusukaali. Hartiakipu, joka tuntuu myös vähän keskellä rintaa. Joo, aloin tietty heti pelätä, että se on joku sydänkohtausjuttu ym. Ei varmasti ole, mutta minullehan riittää, että kuvittelen sen olevan..hassua miten joku yhtäkkinen kipukin saa alakulon valtaan. Miehellä on kroonisia, pahoja, särkyjä ja minä menen maihin heti, kun vähän särkee. Mutta sellainen minä olen. Ja alan heti kuvitella, että nyt minulla on taas joku paha tauti ym.

En minä nyt ihan masentunut ole, mutta vähän apea. Mietin, että Monange on nyt matkalla sinne kaukaiseen maahan ja siitäkin tuli vähän haikea olo (olen pönttö). Kohta varmaan lyön pötköttämään ja alan miettiä henkimaailman asioita, kun tämänhetkinen todellisuus ei äkkiä houkuttelekaan.

Kun tulin keittiöstä syömästä tänne makkariin niin huvitti, kun radiossa soi "Country Road", josta aiemmin päivällä kirjoitin ja joka on eräs mielilaulujani. Aivan kuin lohdutuksena minulle. Sen perään heti tuli toinen suosikkini, eräs countrybiisi myös. Robert Whittakerin.

"Country Road, take me home, to the place i belong.."

Varmaan enteilee, että saan nyt sydärin ja menen taivaankotiin.

Putosin tämän kivun myötä masennuksen kuoppaan.

Tuli tunne, ettei jaksa enää tätä paskaa, kun koko ajan jotain ilmaantuu, kun juuri tuntuu, että olisi parempi olla.

Mitähän pahaa sitä on tehnyt, kun aina puskee epäonnea.

Vituttaa..

Moih. Vaikka kirjoittaminen tekee vieläkin kipeää, niin luettuani uusimmat kirjoitukset läpi, minulla tuli pakonomainen tarve kommentoida edes muutamalla sanalla Kuunvalo mussukan edellisiä kirjoituksia. Kiitos sinulle tosi paljon kauniista ja kannustavistasi sanoistasi. On tavallaan ironista, että kaikki ne sanat, millä kuvailit luonteenpiirteitäni olivat sellaisia, joita kukaan muu ei ole minulle koskaan sanonut. Minua on kuvailtu aikoinaan oikeastaan vain kahdella positiivisella sanalla, luotettava ja rehellinen, mutta ne molemmat piirteet minusta löytyy edelleen ja olen usein sanonutkin, että ne ovat ainoat positiiviset asiat, mitä minusta irtoaa. Menisi koko loppuilta, jos alkaisin listaamaan niitä asioita, joilla minut on hakattu henkisesti kappaleiksi miljoona kertaa, mutta yritän parhaani mukaan olla ajattelematta niitä. Ei minulla ole ollut koskaan tarvetta esittää kovaa jätkää tms. Suoraan sanottuna, sellainen on minusta naurettavaa touhua.

Tuhlasin ison osan elämästäni sellaisissa kuvioissa, joissa oli pakko pitää puoliaan, mut silti sanoisin itseäni ennemmin ujoksi ja hiljaiseksi. Olen elänyt niin pitkään yksin ilman sisarusten, ystävien tai kavereiden tukea, että on ollut pakko keksiä keinoja, millä selviän yksin myös vaikeista asioista. Yksinäisyys on ollut ylivoimaisesti vaikein asia elämässäni, on vaikea edes kuvitella mitään pahempaa. Otan mieluummin vaikka kerran vuodessa puukon vatsaan, kuin elän toiset kymmenen vuotta yhtä yksin, kuin edelliset vuodet. Yritin miettiä, mistä olet saanut sellaisen kuvan, että minusta löytyisi tietynlaista kovuutta, mutta sen voin tunnustaa, että olen tietyllä tapaa herkkä. Ehkä liiankin herkkä tiettyjen asioiden suhteen, mut sille en voi mitään.

Pakko sanoa, että olet kyllä osannut lukea tietyt minun luonnetta koskevat asiat rivien välistä paremmin kuin hyvin, mikä saa minut hyvälle tuulelle. Olet selvästi vaivautunut lukemaan kirjoituksiani, vaikka niissä ei taida olla kovinkaan paljon mitään järkevää "sanomaa". Puran vain tunteitani kirjoittamalla, ajattelematta sen tarkemmin, millaista tekstiä siitä syntyy. Kirjoittaminen ja teidän tekstien lukeminen on auttanut minua todella paljon ja tästä palstasta on tullut minulle neljäs koti. Kolme muuta ovat koti, missä asun talvet, mökki, missä asun kesät ja luonto, missä olen aina, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus. Palaan vielä sen verran luonteenpiirteisiin, että toisaalta minusta löytyy luonteenlujuutta, mutta myös heikkoutta. Oli heikkoutta narkata kaikki ne vuodet ja vahvuutta päästä sieltä pois. No, oli asia sitten miten tahansa, kirjoitit minusta tosi kauniisti ja olen kiitollinen siitä, vilpittömän aidosti kiitollinen *hali* 🙂

Tämä kirjoitus nyt oli taas pelkkää ääneen ajattelua, mut kuten olen sanonut, en minä mieti sen tarkemmin, mitä kirjoitan. Laitan vain ajatuksia "paperille". Tekisi mieli kirjoittaa enemmänkin, mutta käteen sattuu edelleen ihan liiikaa ☹️ Alkaa jo ärsyttämään, kun kipu ei mene ohi. Koko asunto haisee kylmägeelille, kun sitä saa olla hankaamassa jakuvalla syötöllä. Nyt tartteis sitä omaa kultaa hieromaan. Kiitän vielä kerran kauniista sanoistasi ennenkuin tämä Sampylä menee takaisin liinan alle kohoamaan herätäkseen huomenna pirteänä uuteen päivään. Vai tuli sulle mieleen K-18 juttu, vaikka kyse oli vain liinan alla kohoamisesta 😉 Tässähän jo punastuu ihan kirjaimellisesti 😳 Nyt viereen nalle, sit peiton, eiku liinan alle ja kohoamaan, siis nukkumaan.

Hyvää yötä sulle Kuunvalo🙂 Pidä peukkuja, että nalle parantaa pipin tuosta minun olkapäästä ja rinnasta. Hyvää illanjatkoa/yötä myös kaikille muille.

-Kohoava Sampylä

Syistä, joita en tässä halua alkaa selostamaan minua vituttaa tämä elämä nyt ja LUJAA! Tuntuu, ettei tämä skeida muutu tästä koskaan miksikään vaikka kuinka yrittäisi. Tai ehkä olen vain liian laiska, enkä yritä tarpeeksi.

Itsarikin kävi pitkästä aikaa mielessä..