Hei taas! Ja Kiitos AK ja Hämärä, ensi keskiviikkona lähtö koittaa! 🙂👍 Olen kyllä käynyt välillä täällä lukemassa, mikähän yleinen melankolia meidät kaikki on vallannut, on ollut nimittäin ihan samat aatokset kun teillä muillakin täällä, enkä ole jotenkin sitten osannut enää mitään uutta keskusteluun tuoda.. ei siis johdu mistään että olisin loukkaantunut, kulunut viikko on ollut tosi raskas!! olisi huvittanut vain kokoajan nukkua ja on ollut mieli jotenkin tosi maassa. niinkuin täällä muillakin. ehkä joku planeettojen asento.. Toivotaan.

Lisäksi olen kirjoittanut omia olojani päiväkirjanomaisesti itselleni ylös, terapeutin suosituksesta ja sitten en jotenkin ole jaksanut enää tänne kertoilla niitä samoja asioita. jotenkin voimat olleet vähissä. tuntuu, että on tiedostanut lisää kaikkea sitä miten helvetin vammainen sitä onkaan, ja sen tiedostamisen kanssa on vielä raskaampaa raahautua nyt eteenpäin☹️ Mutta ehkä se jossain vaiheessa taittuu!

Tänään olen ihan ylpeä itsestäni, taas pitkästä aikaa sain siivottua ja kävin juoksemassa kun eilisestä saakka on ollut pakkomielle, että haluan mennä. se teki oikein hyvää. kohta menen saunaan. jotenkin ihanaa vaan olla yksin. aina vaan.... !! olisi olleet yhdet treffitkin tälle illalle mutta peruin ne. ehkä alkuviikosta, katsellaan.. (ja ainiin, se tyyppi kestä selitin aiemmin, niin otti viikon tauon jälkeen yhteyttä ja olisi halunnutkin vielä nähdä, mutta se juna oli mun osalta jo mennyt, ja olen iloinen siitä että en lähtenyt enää mukaan tuohon peliin.. kun ymmärsin, etten voi sietää tommosta käytöstä niin parempi lopettaa sitten alkuunsa. ihan hyvä mieli jäi siitä ettei se jäänyt ikäänkun vaan roikkumaan koko juttu ja se on ikäänkun selvitetty eikä ole mitään ongelmaa meidän välillä tai outoa jos nähdään. ihastunutkaan en enää ole. äärilaidasta toiseen taas, hah…..

Olette kirjoitelleet tosi samanlaisia aatoksia mitä minullakin on ollut. samoilla aaltopituuksilla mennään… ja minulla on kanssa sokerit taas tulleet takaisin ruokavalioon, jotenkin kaipaa edes jotain piristystä kun muuten on ollut tosi kurjaa. ehkä me sallitaan se itsellemme? 🙂🎂

Monange😍

Tosi paljon samanlaisia tunnelmia tuntuu olevan meillä yleisesti. Mielenkiintoista oli se, että eräs tuttavani, joka on paljon perehtynyt luonnonasioihin ja myös henkimaailman asioihin. Hän sanoi, että varsinkin tänä syksynä ja talvena, kun on ollut erityisen harmaata ja pimeää pitkään ja jotkin maan energiat ovat olleet erittäin epäsuotuisat niin useat herkät ihmiset ovat kärsineet suuresta väsymyksestä, masennuksesta ja aivosumusta (brainfog)..

Ehkä tämä, että kirjoittelemme täällä, me varmaan herkät ihmiset, onkin meille isoksi avuksi nyt kun on ollut tosiaan niin synkkä ja pimeä syksy ja talvi. Minulla on tunne, etten kirjoittele täällä enää ensi talvena..en siis haudo mitään itsaria vaan toivon, että siinä vaiheessa asiat olisivat jo sen verran paremmalla mallilla, ettei olisi niin tarvetta kirjoitella vaikka mukavahan tänne olisi kirjoitella varmaan loppuikänsä🙂 Ehkä tämän kaiken tarkoitus olikin auttaa meidät tämän syksyn ja talven ylitse..ihana ajatus jotenkin.

Välillä vaan valtaa pelko mielen siitä, että sitä jää ikuisiksi ajoiksi tämmöiseksi, kuin nyt on. Se olisi kyllä hirveää. Minä ainakin haluan tulla enemmän omaksi itsekseni ja entisenlaiseksi.

Nytkin herättyä oli vähän sellainen olo, että ääähh..taas uusi päivä ja varmaan se on samanlainen, kuin kaikki muutkin päivät. Sitten ärsytti oikein kuunnella miehen juttuja, kun alkoi höpisemään niistä muutoista yms. heti kun sain silmäni auki ja oli sellainen tunne, että sanon kohta että en jumalauta jaksa niitä asioita alkaa heti ajattelemaan, kun saan silmäni auki. Ällöttää muutenkin, kun samat asiat toistuu päivästä toiseen. Tämä on kuin elokuvasta "Päiväni murmelina", kun jokainen päivä alkaa olemaan toisensa kopio..Onkohan minulla vaan sellainen tunne vai onko teillä muilla koskaan tunne, että kaikki päivät alkaa noudattamaan samaa linjaa ja se alkaa sitten tympäistä, jopa masentaa. Minulla tulee ahdistus, tunne, että olen vankina niissä päivissä, enkä itse voi vaikuttaa mihinkään. Tai jotain semmoista, en osaa oikein paremmin selittää.

Vähän sellainen peruskyllästynyt olo..alkaa olla jo normimieliala meikäläisellä. Kyllä se Mirtan vähennys (otan enää puolet 7,5mg) tuntuu sellaisena, että on taas tipahtanut tukevasti maan pinnalle ja kun ei ole niin "pillereissään" niin tiedostaa kaiken skeidan paremmin..mutta aion jatkaa tätä linjaa. En todellakaan pidä ratkaisuna noiden lääkkeiden pitkä-aikaista käyttöä. Ne auttoivat minut yli siitä itsarivaiheesta ja hyvä niin. Enää en haudo itsaria ja se on mielestäni tärkein asia. Muuten pärjäilen sitten miten pärjäilen.

Hyvää Sunnuntaita Kaikille Mursmeleille🙂🌻☺️❤️☺️

Vähän tuli toiveikkaampi olo, kun aurinko alkoi paistaa.

Vähän on sellainen tasapaksu olo mielessä. Huolet kait ne siellä takaraivossa mellastaa. yritän antaa vain mennä, eikä ajatella liikaa ikäviä asioita, mutta se vasta onkin vaikeaa. Minulla jos on huolia niin ne pyörivät 24/7 enkä saa niitä mitenkään hallintaan. Minä en osaa ns. mielenhallintaa ollenkaan. Olen siitä lukenut useasti ja terapeutin kanssakin siitä puhuttu. Olen yrittänyt, mutta en osaa. Kauheita ovat sitten pitkä-aikaiset huolet, siis sellaiset, jotka eivät ratkea hetkessä..Niitä kun sitten sen 24/7 pyörittää päässä niin hulluksihan sitä tulee. Epävakaan persoonallisuuden yksi ongelma on juuri tuo mielenhallinta. Hän ei haldaa sitä. Mieli vie häntä, eikä toisinpäin.

Minä olen aina ollut sellainen, että elämässä ei saisi olla yhtään mitään ahdistavaa tai stressaavaa tai koen oloni uhatuksi ja alan ahdistua. Minun elämän pitäisi olla yhtä juhlaa ja auringonpaistetta vailla huolenhäivää ja suunta mielellään siitäkin vielä koko ajan parempaan niin sitten olisin aika sujut itseni kanssa, heh. Elämä kun ei vaan mene niin, kuten tiedämme varmaan. Siinä kun sitten yrität vain räpiköidä mukana epävakaisuuksineen, herkkyyksineen ja tauteineen päivineen. Sirkus vuoristorata ja draama on valmista. Jos minun elämästä kirjoitettaisiin kirja (mitä en missään nimessä haluaisi) niin siitä tulisi sellainen teos, ettei ainakaan juonenkäänteitä tulisi puuttumaan ja tos.näk minua syytettäisiin valehtelusta. Ei olisi helppoa uskoa, että yhden pienen ihmisen elämässä on tosiaan voinut tapahtua niin paljon..sekä hyvää, että pahaa.

Olen aina sanonut, että minun elämä on ollut TÄYNNÄ suuria onnistumisia ja niitä seuranneita suuria epäonnistumisia tai takaiskuja. En tiedä, kuinka kauan sellaista elämää voi elää..ei näköjään loputtomiin, kun henkinen ja fyysinen terveys alkaa sanomaan itseään irti pala kerrallaan. Ja sittenkin on vain elettävä..mutta sitten se ei enää ole kivaa.

Nuorempana minua varoitettiin useita kertoja, vanhemmat ja viisaammat, että jos jatkan samaa tahtia tulen polttamaan itseni totaalisesti loppuun. En tietenkään uskonut. Ajattelin, että vanhat, kateelliset kääkät siinä pelottelee..Mutta, kun ne kääkät olivat itse kokeneet saman, ne olivat viisaita. Mutta eihän kukaan nuori ja elämänsä innossa oleva halua sellaista kuunnella. Ja minulla kun se into ei ollut normaalia vaan potenssiin tuhat ja taivaan kuut ja tähdet🙂 Olin ns. ylienerginen, mahdollisesti myös maaninen aika ajoin. Mutta, koska olin luova ja taiteellinen ihminen kaikki laitettiin sen luomisvoiman piikkiin, minä itsekin, kun en tiennyt, että se ei ehkä ollutkaan ihan normaalia..Ihania ne ajat olivat kuitenkin nykyiseen verrattuna. Todella kultaisia vuosia. Onpahan ihania muistoja edes...

Minä en taas osaa/jaksa arvostaa parisuhdettani ollenkaan. Olen vain kyllästynyt toisen seuraan ja siihen, että pitää ottaa toinen ihminen huomioon. Se on oikeasti rasittavaa. Ihana olisi olla ihan rauhassa ja vain olla ja mietiskellä. Nukkua kun huvittaa ja syödä kun huvittaa ja olla siivoamatta jos ei huvita. Vaikka viikko sellaista tekisi luultavasti erittäin hyvää. No, näinhän minä sanon ja jo ensimmäisen päivän jälkeen romahtaisin ikävästä..nyt mie romahan🙂

Aurinko alkaa paistaa kirkkaammin. Lähdemme miehen kanssa ajelulle. Ehkä auringonvaloa ja Nostalgian nostalgiset biisit yhdistettynä idyllisiin maalaismaisemiin antavat sielulle ja silmille ruokaa. Jos lähtisi oikein retkelle, seikkailemaan..wau!

Tuhat Halia Teille Kaikille Mussuleille Ja Kiitos Että olette olemassa ja saan kirjoittaa teille. I love you☺️❤️!

Moi kaikille. En ole kirjoitellut vähään aikaan, ikävä kyllä, sillä minulla venähti treenatessa joku lihas aika pahasti tuosta rinnan ja olkapään alueelta ja just tämä asento, missä käsi on silloin, kun kirjoitan, sattuu ihan helkkaristi. Olen kyllä käynyt lukemassa teidän kirjoituksia, mut kipu on ollut sen verran kova, etten ole itse kirjoittanut sanaakaan. Ja entisenä nistinä lääkäri ei antanut edes mitään lääkkeitä kivun hoitoon. Tuntuu kyllä sille, ettei kyse ole vain venähdyksestä, kun kipu on vain pahentunut päivä päivältä. Toivottasti mitään ei särkynyt pahemmin. Nyt tartteis taas sitä omaa kultaa hieromaan, sillä se on ainoa asia, mikä auttaa kylmägeelin lisäksi. Ethän Kuunvalo oikeesti luule, että suuttuisin jostain sellaisesta, mistä mainitsit eräässä viestissä? Minua on aika vaikee saada suuttumaan, varsinkin noin olemattomasta syystä. En tietenkään ole vihainen. Itselleni olen vihainen, kun en ole saanut vastailtua teidän kirjoituksiin. Nyt kirjoitan pari riviä kerrallaan ja sitten pidän pienen tauon. Elämä on ollut tavallistakin tylsempää, kun en ole pystynyt treenaamaan, tai kirjoittamaan tänne. Tällasissa tilanteissa sitä aina tajuaa, miten kauheeta olis, jos ei olisi toista kättä ollenkaan. Puolihalvaus olis tietysti vielä kauheempaa. Onneks ei kuitenkaan sattunut mitään pahempaa, aika parantaa tuollaset pikku kolhut, toivottavasti.

Oli ikävä lukea, mitä Kuunvalo kirjoitit parisuhteestasi. Tarkoitan sitä, kun kirjoitit, että olet kyllästynyt toisen seuraan jne. Kyllähän pitkässä suhteessa varmasti tulee sellasiakin jaksoja, ettei jaksais toisen seuraa, vaan kaipais lähinnä omaa rauhaa. Voin kuitenkin vakuuttaa sinulle, ettei tämä elämä ole yhtään sen helpompaa sinkkunakaan. Varsinkin, jos sitä ihanaa sinkkuelämää on kestänyt yli 10 vuotta. Sen jälkeen ei kaipaa mitään niin paljon, kuin toisen seuraa. Kaikki ei tietenkään ajattele samalla tavalla, mutta minä antaisin kaiken, mitä omistan pelkästään siitä ilosta, ettei tartteis elää enää päivääkään yksin. Minulle tämä on tosi rankkaa, muista en voi tietää. Uskon kyllä Kuunvalon aikaisempien kirjoituksien pohjalta, että kyllästyminen mieheesi menee nopeasti ohi ja osaat taas arvostaa suhdettasi.

Kirjoitit mielenkiintoisesti mielenhallinnasta. Minultakin se taito puuttuu lähes kokonaan. Kaikki vähänkin stressaava pyörii mielessä koko ajan ja se on yksi suurimpia syitä siihen, että nukun niin huonosti. Mielessä pyörii koko ajan huolia ja murheita, eikä niitä yksinkertaisesti osaa työntää sivuun. Joskus tulee sellaisia tilanteita, että joudun ottamaan kourallisen rauhoittavia, etten sekoa täysin siihen, etten pääse ikävistä ajatuksista eroon. Ja niitä riittää. Minulla ei ole pahemmin edes niitä kultaisia muistoja nuoruudesta, joita voisi tarpeen tullen muistella. Siksi kai tämä elämä on niin tasaisen harmaata. Ikäviä asioita/muistoja pyörii koko ajan mielessä, eikä ole ketään, kenelle niistä voisi puhua. Ei ole ketään, josta olisi edes seuraa. Sanon tämän joka kerta, mut tartteisin kipeästi naisen, tai tulen hulluksi.

Nyt on menny melkein pari tuntia tämän kirjoittamiseen ja oikean käden puolelta koko rintakehä on ihan tulessa. Pitää kirjoitella joku toinen kerta lisää. Olitte kaikki kirjoittaneet tosi mielenkiintoisia juttuja ja niitä oli mukavaa lukea. Olen pahoillani, etten pysty ottamaan kantaa kaikkiin niihin asioihin, mistä olitte kirjoittaneet. Minulle jokainen kirjoitus on yhtä tärkeä ja luen varmasti jokaisen rivin, sillä eihän minulla ole muuta kuin aikaa. Siksi teistä on tullutkin minun parhaat ystävät. Aika hyvä palsta tämä tuntuu sinkkumiehelle olevan, kun saa kirjoitella näin monen naisen kanssa 🙂 Hyvää sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille halauksen kera.

-Sampylä

Aurinko paistoi ihanasti ja ajelimme pitemmän matkan. Niihinkin maisemiin, jossa meidän menneisyys on. Otin kameralla muutamia kuvia matkan varrelta. Ihanin kuva tuli rötsähtäneestä, vanhasta, saunamökistä.

Hienoinen alakulo palasi, kun palasimme kotia. En varmaan kotiudu tänne koskaan, näille seutuville. Toisaalta tunnen jo itseni niin juurettomaksi, että on aivan sama missä bunkkaan..ja dunkkaan. Menneisyyteen ei ole paluuta, eikä niille seutuville. Asiat ovat menneet hassusti niin, että melkein kaikki paikat, josta olen lähtenyt, on sillat palanut takana niin, etten voi enää palata. Siellä on tunteellisia ja käytännöllisiä syitä. Sekin tekee elämästä vähän inhottavaa, että paikkoja, jonne vain ei voi mennä jne.

Ajelun aikana tunsin jonkin aikaa jotain elämänhalua ja toivoa. Nyt tänne palattua se tunne on kadonnut ja sama tasapaksu, vähän apaattinen on tilalla.

Kanat on uunissa. Tunnin päästä syödään. Siihen asti kuuntelen kait vain radiota.

Veti mietteisiin tuo nuoren naisnäyttelijän auto-onnettomuus, kooma ja kuolema. Samana vuonna syntynyt, kuin minä. Oli mielestäni tosi hyvä näyttelijä. Lisäksi kaunis ja elämänmyönteisen oloinen. Niin vain oli aika hänen lähteä. Nyt hän on enkeleiden maassa.

Oma elämäni oli syksyllä 2012 hiuskarvan varassa. Silti olen ainakin vielä toistaiseksi tässä. Ei varmaan ollut minun aika lähteä, vaikka hankalaa on löytää kaikelle selitystä, että miksi toinen lähtee ja toinen melkein lähtee, mutta ei kuitenkaan.

Näyttelijättäreltä jäi kaksi lasta ja puoliso suremaan. Plus tietenkin lukuisa joukko sukua ja ystäviä ym. Minua olisi jäänyt suremaan ainakin mieheni ja äitini, sekä ehkä yksi ystävätär.

35-vuotias. Liian nuori kuolemaan. Niinhän sitä mielletään, että kuolema tulee vain vanhuksille. Eihän se niin kuitenkaan ole. Kuolema voi tulla milloin vain. Mutta kieltämättä se tuntuu traagisemmalle, kun vainaja on nuori ja elämänsä voimissa.

Taas muistan, että olen elossa. Vaikka elämä ei aina edes tunnu elämisen arvoiselle niin joskus on hyvä paluuttaa mieleensä, että on sentään elossa ja vielä aika paljon mahdollisuuksia edessä.

Hyvää matkaa taivaaseen, Miina.

I still hate mondays...

Yyyhhhh. Miten nämä maanantaiaamut voi olla näin töhkeitä? Heräsin joskus seitsemältä, mutta herääminen..en tiedä olenko herännyt vieläkään, vaikka olen puuhaillut aamuhommia jne. Ulkona näyttää olevan sumuinen ja sateinen ilma.

Mieli on enemmän hyvä, kuin huono. Mutta sellainen tasapaksu, kuten se nykyään yleensä on. Mirtaa otan yöksi puolikkaan 7,5 eli en paljon ollenkaan. En ole oikeastaan kokenut tästä mitään sen kummempaa. Nukun ihan hyvin kyllä. Sehän on Mirtassa se käänteinen järjestys, että pienemmällä annoksella nukkuu paremmin. Erityisen pirteäksi en silti oloani tunne, koskaan. Temesta menee aamulla, siitä en varmaan pääse koskaan eroon.

Kohta on aika syödä aamiaista. Ajattelin sen olevan tänään makrillia ja turkkilaista jugurttia, siemeniä ja pähkinöitä ym.

Kirjastosta tuli ilmoitus, että tilaamani kirjat ovat saapuneet, joten varmaan ne käydään ainakin hakemassa. Muuten on vähän sellainen olo, ettei vois tämä maailma taas vähempää kiinnostaa.

Mutta, sissiasenteella se on mentävä maanantai läpi.

Sissiasennetta Kaikille Maanantaimussuleille🙂🌻

ikinä ei tiä koska aika on. Eikä sitä millai se aika tulee olemaan. Ite olen miettinyt kuolemaa aika usein. Joskus olen vaan niin väsynyt tähän maailmaan, että haluan pois. joskus olen niin pelokas, etten uskalla enää elää. Mut sitten kun olen päässyt siitä tunteesta eroon, olen vaan jatkanut elämistä eteenpäin.

Saloka🙂🌻

Noinhan se paljon menee. Välillä on niin kyllästynyt ja väsynyt koko elämään, että tekisi mieli kadota samantien, vaikka savuna ilmaan. Sitten, kun siinä oikein rypee niin ei siinä kauan jaksa voivootella kuitenkaan, vaan alkaa haluta jotain toimintaa, mennä jonnekin ym. ja taas huomaa elämän jatkuvan. Sellaista vuoristorataa tai jotain kauhun tasapainoa. elää, kyllästyä, romahtaa, nousta ja taas elää.

Ei olisi niin paljon huvittanut lähteä minnekään. mutta mentiin kirjastolle hakemaan ne varaamani kirjat. Lainasin muutakin. Kjell Westön "Älä käy yöhön yksin". Suomen ja pohjolan kasvit. Yksi romaani isän ja pojan vaelluksesta sodan keskellä. Äänikirja, jossa 13 levyä, Panu Rajalan teos Aila Meriluodon elämästä ja runoudesta.

Huvittaa vain tuo äänikirja. Niistä huonoja kokemuksia. Näen jo itseni alkamassa kovana kuuntelemaan ja seuraavaksi kuorsaavan autuaasti🙂 Ei ole mitään niin rentouttavaa, kuin runojen kuunteleminen äänikirjoina. Siksi en kovin väsyneenä uskalla edes alkaa kuuntelemaan niitä, koska nukahdan varmasti ja levy jää pyörimään, enkä kuule enää.

Parilla kirpparilla kävimme, ei löytöjä. Yhden melkein raivarin sain matkalla, en kerro tarkemmin. Pääsin taas takaisin tasapainoon (luulen sen olleen maanantaiangstiani) Ruokakaupassa kävimme..ostin taas kaikenlaista vhh-safkaa. Kotona takaisin, posti oli tuonut luontaisketjun mainoslehden. Mielenkiintoisia juttuja ja tuotteita. Muistin taas mihin tarvitsen rahaa.

Lopulta oli ihan kiva käydä kierroksella. Olen aivan varma, että täällä asunnossa on sisäilmaongelma. Monena päivänä, kun olen ollut pois en ole aivastellut, mutta heti kohta sen jälkeen kun tänne palaa takaisin niin alkaa aivastuttamaan. Jotain ärsyttävää täällä on jokatapauksessa. Ja sellaista, ettei ole happea ja väsyttää.

Muuttaminen olisi siis enemmän kuin pakko, mutta en vain jaksa ajatella koko asiaa. En vain jaksa ja piste. No, mies kyllä hoitaa sitä asiaa ja tarkkailee kohteita koko ajan.

Kotia tultua söin kourallisen pähkinöitä ja manteleita, sekä muutaman kuivatun hedelmän. odotan ruokaa, joka on tänään vihanneksia, juureksia ja lihaa uunissa. meinaan itselleni vetää sen vielä sauvasekoittimella ihan mössöksi niin se on kivempi syödä ja sulaa mahassa paremmin. Kasvis, juures, liha-smoothie..heh.

Juttelin vähän aikaa äidin kanssa puhelimessa. Tällaista ihan normimeininkiä siis. Ilma on harmaa ja sateinen, lauha. Ei se tuntunut yhtään huonolle, kun alkaa olla jo kevään sointi lintujenkin laulussa.

Sam, kiva, kun kirjoitit. Meille tytöille on varmaan jo kehittynyt krooninen huolestuineisuustila sinun voinnista, joten kaipaamme aina kuulla sinusta tasaisesti, että tiedämme sinun hengittävän🙂 Ainakin sinulla täällä Tukinetissä on useampi "tyttöystävä"😉

Mielenkiintoista, mitä vastasit kirjoitukseeni mielenhallinnasta tai sen puutteesta. Minä en tosiaan vaan ole koskaan osannut/kyennyt hallitsemaan mieltäni ja nykyisin se on yhä hankalampaa. Jos vaikka miehen kanssa olemme liikenteessä ja siellä sattuu jotain, mikä minua alkaa ärsyttämään niin en voi suhtautua siihen hallitusti ja tyynesti vaan alan reagoimaan siihen lähes hallitsemattomasti, itku kurkussa ja kasvot melkein nykien ja ääni väristen päpätän jotain, kuin pieni lapsi. Juurikin tuo, että kasvoistani näkyy kaikki mieleni liikkeet, enkä osaa niitä hallita. Negatiivisia tunteita en osaa hallita nykyään ollenkaan ja hyvin tuttu reaktio tuo vetää bentsoja (ja siksi olenkin niihin koukussa) eli ymmärrän sinua tosi hyvin. Hupaista on, että jokin ihan pienikin juttu voi saada minut ihan suunniltaan ja taas jokin iso asia saa minut vain lamautumaan (olen kait ottanut jo liikaa vastaan isoja nega-asioita) Tästä olisi paljonkin kirjoitettavaa..kuuluu epävakaaseen pers.häiriöön, mahtaakohan sinulla Sam olla sellainen? Siihenhän läheisesti kuuluu juuri riippuvuudet esim. huumet, alkoholi jne.

Minä olen melkein jo lopettanut Mirtatsapiinin ja meinaan tästä lähtien selvitä vain aamubentsolla. Mielestäni Mirtan pitempiaikainen käyttö ei ole minulle hyväksi. Vetää epäselvää fysiikkaa vielä enemmän sekaisin jne. Olen mieluummin epävakaa, kuin liian lääkitty. Olen niin tottunut epävakauteen, että se on minun "luonne" ja en tunnista itseäni muunlaiseksi. Jos olen liian tasainen, ahdistun siitä sitten ja menen melkein paniikkiin.

Sam, käytätkö mitään vitamiineja? Näin talvella ainakin C ja D-vitamiini, sekä rasvahapot on aika välttämättömiä ja vaikuttaa myös mielenterveyteen. Minäkin olen aika vasta alkanut niitä vetämään. Magnesium myös tärkeä ja ainakin jos urheilee (kuten sinä) ei tule niin helposti kramppeja ja venäytyksiä jne.

Laitan sinut nyt pyyhkeen alle takaisin kohoamaan (Sampylä)

Minulla on nyt NÄLKÄ!

Vi Sees!

Hei 🌻🙂🌻
Pitkästi olet jaksanut kirjoitella Autiotalon kuunvalo.
Minä sairastan myös fyysistä vaikeaa ja parantumatonta sairautta.
Mies petti reilu vuosi sitten ja siitä alkoi alamäki psyykepuolella. Tällä hetkellä käytän kolmea eri psyykelääkettä ja lisänä voimakkaat kipulääkkeet.
Fyysinen olo vaihtelee ja psyykkinen myös sen myötä.
Elämässäni on ollut jo sairastumiseeni asti paljon vastoinkäymisiä. Jaksoin sairauteni hoidot, leikkaukset yms. suhteellisen hyvin mutta tuo uskottomuus vei minut kuiluun, josta yritän taistella ylös.
Sinullakin on ollut vaikeaa...Mietinkin sitä, miksi vastoinkäymiset kasaantuvat yksille, samoille ihmisille???
Siihen kysymykseen ei taida vastausta löytyä.
Mutta...Sinulle toivon kaikkea hyvää 🌻🙂🌻

MonangeRakas☺️❤️

Tulit ihan yhtäkkiä mieleeni ja ajattelin vielä toivottaa sinulle ihanaa matkaa. Kuten aiemmin sanoin, minusta se on tosi jännittävä juttu ja ihailen sinua, että "uskallat" lähteä semmoiselle matkalle🙂 Minä, kun olen tällainen kotinurkissa nysvääjä ja minulle "matkaksi" riittää ajeluretki vaikka Sipooseen, heh. Ei vainkaan, kyllä minä haluaisin ja aionkin matkustaa heti jonnekin, kun tulen parempaan kuntoon. Olen matkustellut jonkinverran, mutta en missään kaukomailla vaan enimmäkseen ihan pohjoismaissa. No, oikeastaan en kyllä paljon verrattuna nykyihmisiin.

Juuri, kun kirjoitan tätä alkoi radiossa soimaan S&G:n Sound of Silence. Eräs minun mielibiisini..ehkä se kuvastaa sitä kaunista ajatusta, joka minulla on sinusta juuri nyt.

Halusin myös toivottaa sinulle jo etukäteen: ERITTÄIN HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ☺️❤️☺️🙂🎂

Koska sinusta on tullut minun ystävä tämän paikan kautta. Muistatko miten kirjoittelimme varsinkin viime kesänä? Tuntuu, kuin siitä olisi jo kauan aikaa. Kuukaudet ovat oikein kiitäneet. Ajattele M, kohta on jo kesä TAAS..Minusta se on uskomaton ajatus. Tavallaan odotan ja hieman pelkään sitä, että millainen ensi kesästä mahtaa tulla ja kirjoittelenko tänne jälleen itsemurhan partaalla🙂

*Halaus* ja Kaikkea hyvää sinulle M. Olen ajatuksin matkassa, matkallasi.

Olen jotenkin kummallisella tuulella. Samaan aikaan melkein tyytyväinen ja hieman haikea. Uskallan jotenkin ajatella, että minun asiat alkais pikkuhiljaa (siis joskus) järjestymään..Samalla ajattelen paljon henkimaailman ajatuksia ja mystiikkaa. Minulla on kaipaus johonkin maallista elämää suurempaan, johonkin ikuiseen, ikuisuuteen. Ei kuitenkaan suoranaista kuolemantoivetta. Haluaisin vain kokea jotain, joka nostaisi aivan totaalisesti kaiken tämän yläpuolelle, kaiken maallisen. Minä olen tietysti taas menossa sille "Profeetta-asteelle", jonne aina silloin tällöin vaivun. Irtaudun maallisesta ja leijun jossain kahden maailman välissä. Itse asiassa olen melkein koko elämäni elänyt enemmän tai vähemmän leijuen kahden todellisuuden välillä..

Runojen lukeminen on eräs väylä toiseen maailmaan..sekä musiikin kuunteleminen, sekä vanhojen tavaroiden kerääminen.

Aila Meriluoto on ihanan palavan, maanisen näköinen, kiilto silmissään..kirjan kannessa.

Samalla tunnen itseni maailman yksinäisimmäksi sielussani, kuin todellakin leijuisin jossain avaruuden tyhjyydessä..ei se niin paha tunne ole, ehkä enemmänkin tuttu tunne, sitäkö haikailinkin, erästä perustunnettani..onko se ollut kadoksissa. Ennen luovuuden puhkeamista tunnen aina tämän saman tunteen..yksinäisen, täyteläisen, tyynen ja leijuvan. Se on niin perintä minua, että olen liikuttunut sen yhtäkkiä ja pitkästä aikaa ilmaannuttua.

Tai sitten olen vain tulossa (lopullisen) hulluksi😎

Voi ei..nyt radiossa soi "Owner of a lonely heart"..tämä iänikuisen vanha, ihana biisi..olen aina tykännyt siitä. Sopii hyvin mielentilaani. Yksinäinen sydän. Onkohan tämä paikka "Yksinäisten sydänten kerho?"

Yksinäinen Susi..Susijengi..yksinäiset sydämet..aika hyvin mätsää teemaan.

Juuri nyt ajattelen teitä kaikkia..Monange, Sam, Hämärä, Marianne, Saloka ym.

Päätin, että siinä vaiheessa joskus, kun minä poistun tältä foorumilta niin ilmoitan varmasti etukäteen, että meinaan lopettaa kirjoittamisen. Jos sen sijaan minun kirjoittelut loppuu ilman, että olen siitä etukäteen sanonut niin silloin minulle on tapahtunut jotain.. Tarkoitukseni ei ole pelotella, enkä suunnittele mitään, mutta ihan muuten vain tuli mieleeni, että eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu ja hyvä, että porukat on tietoisia.

Minusta olisi ainakin kiva, että jos joku meistä tietoisesti meinaa, että lopettaa tänne kirjoittamisen niin ilmoittaa siitä, ettei kenellekään tule turhaan huolta, että mitä sille on tapahtunut. Minua ainakin jäisi vaivaamaan jos joku vakikirjoittelija yhtäkkiä vain lopettaisi kirjoittamasta niin kyllä sitä miettisi, että onko sattunut jotain?

Vaikka tottakait tämä on tietysti jokaisen oma asia miten haluaa toimia. Tulipahan vain tämmöinen ajatus mieleen.

Ps. On eri asia jos vaikka kesällä lähtee kesälomalle, eikä kirjoittele tänne viikkoon tai pariin, mutta saattaahan olla, että silloin tulee etukäteen maininneeksi, että on lähdössä lomalle🙂

Hyvää Yötä Mussulit😴