Kiitos AK, kiitos Sam. 🙂🌻 Minullapas oli hirveä ahdistus päällä kun tuossa nousin mutta tiesin, että piristää tulla tänne teidän turinoita lukemaan. Se auttoi tosi paljon.

Sam, selailepa vähän nettiä olisko jotain virtuaalista palvelua tai laita ruokakaupan ilmoitustaululle, että voisit alkaa koiravahdiksi! Sitä kautta kanssa tulisi vähäsen ihmiskontaktia ja sitten sitä eläinrakkautta, muttei tarvtsisi kahlita itseään siihen koiraan kokonaan. Mitäs sanot?? Järkätään sinun elämä kuntoon, omaa en osaa fiksata, helpompi nähdä aina muiden elämässä ne asiat ja miettiä ratkaisuja, niin se on ollut aina ainakin minulla, kai kun on itse siinä myrskyn silmässä niin ei pysty näkemään mitenkään koko kuvaa. ei tietenkään.

AK, minulle tuli tosi kiitollinen olo sinun sanoista. Olet kyllä tärkeä minulle. ☺️❤️☺️ Piristit juuri oikeaan saumaan. Minulla on tuo ihan sama miesten kanssa, että tuntuu, ettei kukaan koskaan "riitä", ts haluaisin aina pystyä kokemaan sellaisen mielettömän "henkisen yhteyden" ja useat ihmiset ei edes ymmärrä mitä sillä tarkoitan…. ja sen lisäksi tietysti kemioiden pitää pelata. huoh.. aika mahdoton yhtälö. mutta antaa toivoa, että joillekin se voi toimia! sinä olet siitä elävä esimerkki🌻🙂🌻 Ehkä tosiaan minun pitää kärsivällisesti odottaa vielä vaikka vuosiakin. Joku pointti tässä kaikessa on, uskon, että kohtalo on kyllä suunnitellut asiat meneväksi juuri niinkuin ne meneekin, vaikka välillä (usein) se tuntuukin vaan kiusaavan ja tuovan surua elämäntielle.

Olenko muuten edes kertonut teille susijengille, että olen lähdössä reissuun viikoksi??! yksin! Marokkoon. sain viime kesänä jossain syvällä kuilussa maatessani päähäni, että minun tarkoitus on lähteä käymään Marrakechissa. tämän aikaa meni, että sain asian järkättyä, mutta kahden viikon päästä olen jo siellä! olen siitä tosi innoissani, mutta minulla on sellainen outo ongelma, että sabotoin omaa elämääni, millä tarkoitan siis sitä, että mietin, että pitäisi etsiä kaikkea kivaa tekemistä vaikka netistä sinne, mutta jotenkin sitten mieleni kääntyy sitäkin vastaan, ja en saakkaan sitä tehtyä! näin on ihan tosi monissa asioissa, taistelen itseni kanssa. ymmärrän sen, että esim en saa aikaiseksi siivottua, kun taistelen mieleni kanssa, mutta että myös positiivisiin juttuihin luon esteitä. ihan järjetöntä. tuntuu, että joka puolella on korkeita kynnyksiä, ja luon ne ihan itse!! Saikohan tästä nyt mistään kiinni.. no mutta, on siis jotain elämässä tulossa. muuten kaikki onkin sitten aikalailla paskasti, mutta siihenkin on jo jollain tapaa tottunut, että päävire on negatiivinen. voih… olen muuttunut pessimistiksi, joskus aiemmin koin olevani optimisti. en oikein osaa olla enää. surullista.

Minulla oli vielä kaikkea asiaa ja kommentoitavaa teille, mutta nyt jäin jumittamaan enkä muista enää.. täytyy palata!🙂👍

Ainiin, nyt muistinkin!! 😋 Superfoodit! olen jotain lukenutkin, mutta aina jos jostain tulee jotenkin liian "trendikästä" niin minä koen sellaisen oikean vastareaktion! 😝 Että enpäs ainakaan minä lähde tuohon mukaan.. jos tulee liikaa joka tuutista. Minä syön vain joka päivä pellavansiemeniä ja auringon- ja kurpitsansiemeniä ja kalaöljykapseleita paljon (teen testiä, auttaisiko masennuksen kanssa). Välillä saatan innostua kausittain jostain, ja pidän ruokavaliosta hetken kiinni, mutta yleensä se into lopahtaa ja unhoittuu.. 😳 mun ailahtelevaisuus näkyy myös tässä. olen ihan täysillä mukana jossain kunnes kiinostuksenkohde taas vaihtuu. haha.. Ehkä pitäisi alkaa miettimäään noita superfoodeja nyt enemmän jos kerran suosittelet? Raakasuklaa on tosi hyvää, muutama tuttu on tehnyt joskus mulle. itse en ole koittanut. Eilen söin muuten suklaata, vaikka piti ollla sokerilakossa, ei hyvä… 😞

Ja vielä yksi juttu, halusin soittaa teille yhden kappaleen joka jotenkin puhutteli mua kovasti:

http://www.youtube.com/watch?v=4J0LxMeR4io

Onnistuikohan tuo nyt, jos joku jaksaa kuunnella, niin kertokaa mitä piditte. MarianneM:lle seuraava itkubiisi? Minusta niiiiin kaunis.. ja koskettava.

Nyt menen keittämään lisää kahvia. Kello on vaikka mitä eikä tästä päivästä taida oikein mitään ihmeellistä tulla. Katsellaan! Halaus teille kaikille🌻🙂🌻

Sam🙂🌻☺️❤️!

Kiva, kun kirjoitit ja olet taas enemmän "tässä maailmassa". Ehkä jostain syystä tarvitsit tuollaisen romahduksen, että jaksat jatkaa eteenpäin, niin hassulle kun se kuulostaakin. Ehkä se lopulta antaa sinulle voimia jatkoon. Vaikka riskipeliähän se on, tuollaisella saattaisi nukahtaa lopullisesti. Tosin en tiedä olisiko sekään aina niin huono vaihtoehto ottaen huomioon tämän maailman suomat mahdollisuudet..no, en ole synkkänä, ainoastaan realistinen. Mutta olen erittäin iloinen, että olet taas tolpillasi ja haluan tsempata sinua. Varmaan järkevintä nyt aluksi ottaa melko iisisti. Syödä, vähän ulkoilla ja levätä tarpeen mukaan ja vain ihmetellä maailman menoa. Kiitos sinulle myös, olet tärkeä osa tätä Susijengiä ja mielellään pidetään miespuolinen susikappalekin täällä🙂 *Halaus*

Juup. Tuli käytyä pienellä ajelulla, sitten pikku kävelyllä ja lopuksi lumitöitä lumilapion ja harjan kanssa. Ihana, kun aurinko vähän paistaa. Tuntuu, että siitä ja raikkaasta ilmasta saa jonkinverran energiaa.

Äsken paistoin munakkaan pekonilla ja juustoraasteella, lautaselle kurkkua ja tomaattia, sekä vitamiinipillereitä. Tällainen välipalaruoka.

Nyt pitää antaa kone miehelle.

Palataan!

Mietin, haenko peiton ja menisin sohvalle maate. Mahtaisiko sitten olla pirteempi ja parempi voimanen. Ehkä uni on lääke. Turhan aikaisin tuli taas noustua. Ulkona kaunis ja kuulemma lämmin sää. Miksi en osaa nauttia siitä. Miksi en mene tonne ulos kävelee ja haistelee auringon paistetta. Miksi olen kotona ja suunnittelen käpertymistä...

Sam, mietiskelen tässä, että olet tosi viisas ja osoittaa oikeaa eläinrakkautta, että et ota koiraa sellaiseen asuntoon, mikä ei ole sen paikka. Olen kanssasi samaa mieltä, että pieni kerrostaloasunto ei ole ison koiran paikka.

Minun mies on oikein fanaattinen koiraihminen. Hänellä on aiemmin ollut monta koiraa. Koiran ja kissan ottamisesta on puhuttu ja välillä väännetty peistä niin kauan, kuin olemme olleet yhdessä. Mies haluaisi juurikin saksanpaimenkoiran, koska hänellä on aiemmin ollut sellainen ja minullakin on kokemusta ko. rodusta nuoruudestani. Ne ovat ihania, viisaita, mutta haasteellisia koiria. Sellaisen paikka ei ainakaan ole pienessä asunnossa jne. Olen siis miehelle puhunut järkeä, että olisihan se kiva ottaa vaikka mitä eläimiä, mutta kuka sitä koiraakin jaksaa meillä tarpeeksi lenkittää jne. Kyllä mies sen asian ymmärtää, mutta aina uudestaan vaan mankuu sitä koiraa. Toisaalta koira meillä olisi ihan hyvä, kun olemme päivät kotona ja se pakottaisi meitä lenkkeilemään jne. Mutta..miehen selkävika on sen verran paha ja varmaan voi vielä pahentuakin ja minulla on toisinaan hankala kävellä jalkavikani vuoksi ja jos joudumme vielä muuttamaan jne. Minusta nyt ei ole järkevä hetki ottaa koiraa, eikä oikein kissaakaan. Pakkohan se on ajatella järjellä.

Sam, sinun tapauksessahan esim. koira olisi ihan mainio juttu, kuten monellakin yksineläjällä. Ehkä se tulisi kyseeseen jos asuisit erilaisessa paikassa. Minulla on vitsikäs ehdotus, joka ratkaisee meidän kaikkien ongelman. Muutat tänne meidän ylimääräiseen pikkumakkariin asumaan, alivuokralaiseksi. Otamme susikoiran ja hoidamme sitä porukalla ja sinä aina silloin, kun minä ja mies ollaan ihan paskana. Sitten me hoidamme sinua jos sinulle tulee vielä tuollainen 2vko "sekojakso". Heh, no se oli vitsi..toivottavasti et suutu🙂

Kuuntelen radiosta ohjelmaa d-vitamiinista. Tuo iänikuinen väittely siitä, kuinka paljon sitä saa/pitäisi ottaa. Totuushan on se, että purkeissa lukeva virallinen annostus 10 mikrogrammaa (tai mitä lie) ei riitä alkuunkaan ja vasta 50 mikrolla aina 100 mikroon saadaan terveysvaikutuksia. No, samalla äiti soitti. Oli jotain kylppärissä pulannut, noussut kiikkerän jakkaran päälle ja tullut rytinällä alas. Nyt on kylki mustana ja kipeä ja käteen tullut iso haava, josta oli tullut paljon verta. Huoh, äiti on ennenkin toheltanut samalla tyylillä niin että kerran halvaantui koko vasen käsi ja käsivarsi, joka onneksi kuntoutuksella parani pikkuhiljaa. Lukuisia muitakin haavereita. Äiti ei aina tajua, kuinka nopesti se hyppii ja touhuaa ja sitten lentää aina jostain. Onneksi ei pää osunut, se vasta olisikin. Äiti on kohta 70v, joten saisi opetella vähän tahtia hiljentämään tai ainakin varovaisemmaksi.

Mies nukkuu päiväunia, kuin vauva. Hänellä oli kait huono yö ja sitten väsähti lumitöistä. Minun olis tehnyt mieli mennä jossain käymään, mutta rahaa tulee vasta huomenna niin kait järkevintä mennä sitten..vaikka en ole varma jaksanko koko päivää sisällä istua. Aurinko paistaa välillä niin kauniisti.

Hyvää Sunnuntaita Kaikille!

Olen tosi pohjalla. Romahdus siis tuli aiemmin, kuin olisin odottanut. Eilen illalla tulin yhtäkkiä sairaan väsyneeksi ja alkoi suorastaan vituttaa kaikki. Makoilin melkein koko illan pikkumakkarissa ja äkisin miehellekin. Tuntuu, että olen sisäisesti nyt aivan kylmä ja tyhjä, enkä jaksa rakastaa miestäkään.

Aamuyöstä heräsin neljältä hirveään päänsärkyyn. Se oli niin kamala, ettei ikinä ole sellaista ollut. Välillä nukahtelin ja tunsin sen hirveän säryn unen läpi. Kävin välillä vessassa ja menin takas nukkumaan. Heräsin joskus 7 aikaan ja pää oli sairaan kipeä. Kuin hirveä krapula tjs. Otin särkylääkkeen ja menin takas makoilemaan.

Mies kävi kaupasta röökiä heti seitsemältä. Minä olen vain makoillut. Päänsärky alkaa helpottamaan, mutta olo on aivan tyhjä, kuin olisi sisältä imetty kaikki pois. Mies lähti ruokakauppaan nyt. Minä en tosiaankaan lähde tänään mihinkään. Mies ilmoitti ostavansa levyn kaljaa. Alkoi sekin vituttamaan. Vaikka ei hän ole kaljaa ottanut kuin viimeksi viime vuonna. En nyt just olis jaksanut kuunnella mitään humalaisen hölinöitä.

Jotenkin minulla on olo, että vihaan kaikkea. Tätä elämää. Itseäni. Miestä jne. Tekisi mieli vain itkeä ja huutaa ja raivota. Nappasin kaksi temestaa. Ajattelin, että jos mies kerran vetää kaljaa niin minä vedän sitten bentsoja. Vähän sellainen olo, että aivan sama kaikelle. Pitkään aikaan kävi mielessä, että sama olisi tehdä vaikka IM, kun ei mikään kuitenkaan muutu. Tämä elämä menee samanlaisena päivästä toiseen. Hyvät hetket ovat niin lyhyitä ja niitä seuraa aina romahdus ja aina ne romahdukset tuntuvat vain pahemmalla, pettymyksille. Mieluiten olisin aivan yksin, jossain.

En jaksa miestäkään nyt. Vituttaa tuo kaljahommakin siksi vaan etten jaksa kuunnella sitä humalassa. Olen sille varmaan tosi tyly ja kylmä. En tahallani, mutta kun en pysty olemaan nyt muuta. Nyt soittaa äiti ja yritän kuunnella sen huolia. Saa nähdä mihin pökkyrään temesta minut laittaa.

Teillä oli ihania kirjoituksia, kiitos. Ja anteeksi, etten jaksa nyt vastailla niihin. Tunnen itseni muutenkin ihan huonoksi ja nollaksi. Mikään ei kiinnosta ja sama ois hypätä jonnekin jorpakkoon.

Tosi huono päivä. Onhan se maanantai. I Really hate mondays. Teininä kun yritin itsemurhaa niin sekin oli maanantaipäivä..

Äidin kanssa juttelin. Puhelin koputti ja mies yritti soittaa. Vastasin ja kysyi, että haluaisinko kaupasta laskiaispullan😉 Ovela veto..tietää, että laskiaispulla on minun herkkua. Tarkoitus tietenkin saada minut paremmalle tuulelle, kun olin naama mutkalla kaiken takia ja vielä sen kaljahomman vuoksi. Sanoin, että juu, kaippa voin sen verta luistaa vhh-dieetistä ja pitää karkkipäivän. Käytin tilaisuuden hyväksi ja käskin tuoda myös suklaalevyn ja tv-mix pussin. Myrkytetään nyt itseäni sitten kunnolla. Pari temestaa jo heitin huiviin, mutta eihän ne tunnu missään, kun on jo kovat tolet siihen. Mies se on aina hupainen, kun ei kestä sitä, että minä olen pahalla tuulella niin hyvittelee noin..jospa sitten jaksan kuunnella humalaisia juttuja paremmin, kun ole nauttinut pullaa ja siitä taju kankaalla (muistattehan miten viimeksi kävi, kun ahmin patonkia? Itse muistan..huh. Aion ottaa seuraavaksi pameja jos vielä tartten douppausta myöhemmin. Pidetään nyt sitten oiken deeku-narkkis päivä paskan maanantain kunniaksi. Eihän se viisasta ole, mutta hitto soikoon, kuka jakaa aina olla viisas, en minä ainakaan. Voisin vetää kännin jos alkoholi sopisi minulle mutta pelkään, että minusta tulisi ihan juoppo, siksi kaihdan alkon tuotteita. jotain itsesuojevaistoa vielä. Varmaan teistä ärsyttävää, kun alan tälleen sekoilemaan, mutta pakko minunkin joskus ottaa "vapaata" tästä harmaasta arjesta..

Olette yhtä murusia murmeleita🙂🌻☺️❤️

Katselen kirjoituksianne sitten kun olen enemmän keskittymiskykyinen🙂

En osaa sanoa muuta kun, voimia. ☺️❤️☺️

Tunnelma on nyt vähän parempi. Mies on leppoisalla tuulella ja ottanut muutaman kaljan aja aikoo mennä pihalle lumitöihin. Minä en nyt mene lumitöihin, enkä tiedä menenkö enää koskaan. Ja kävelemään..Tuli meinaan jalat, selkä ja käsivarret melko kipeäksi siitä kahden päivän riehumisesta..ja se vime yön päänsärky..tosin en ollut eilen syönyt aamun jälkeen juuri mitääm, että ehkä verensokerit teki tepposet?

Nyt olen tukevasti dropattu 3 temestaa ja yksi 800mg Burana ja maailma näyttää jo taas hieman positiivisemmalle paikalle🙂 Harvoin tulee näitä pillerikännejä nykyään vedettyä. Mutta joskus se aika "nollata päätä" aina tulee. Kumma vaan, ettei minun kuuppa tunnut välittävän tuon taivaallista noista pillereistä, ei ole kuin ehkä vähän sressittömämpi olo, mutta ei mitenkään sekava..saattaa kyllä olla, että nukahdan jossain välissä..

Nyt on Karkkipäivä. Omar-pussi, tv-mix original-pussi, Fazerin sininen ja kaksi laskiaispullaa. Mums. Ei harmita vaikka dieetti on katkolla tänä päivänä. Se on vain yksi päivä ja huomenna jatkuu vhh- Täytyisi yrittää myös saada ideoita, miten voisin rahaa tienata siihen lääkäriralliin yksityisen kautta. Tarvisin ainakin tontun. Se on iso raha, mutta olishan se sen arvoinen jos sais kenties lääkitykset kohdilleen ja paremman olon.

Mies menee ulos härräämään lumilingon kanssa. Saan olla rauhassa. Jeeeeee!¨¨

ai niin, maljakossa on tuore kukkakimppu😉

"Huomenta", tuli tuosta päänsärystä AK mieleen, että olisiko se ollut migreenikohtaus? Minulla on muutaman kerran sellainen ollut ja niihin liittyy myös edeltävä mielialan lasku, ärsyteisyys, väsymys ym. Vaikka tosiaan meille taitavat mielialan päivittäiset muutokset olla ihan normaaleja. 🙂 Mulla tuli eilen myös synkkyyskohtaus, otin sit rauhoittavan. :/

Monange, tuo oli nätti kappale ja sanat kyllä osittain osuivat aiheuttaen liikutusta. 😀 Mun tunteet tätä yhtä ihmistä kohtaan ovat kyllä laantuneet ja ärtymys ja tyhjyys ovat enemmän läsnä häntä ajatellessa. Mun "itkuvirret" ovat sellaista rankempaa kamaa, ettei niitä kehtaa tännekään laittaa. 🙂)) Ja hei, ihan mahtavaa, että lähdet sinne Marokon matkalle. Matkan suunnitteluhan on (ainakin mulle) puolet ilosta, joten fiilistele antaumuksella. 🙂

Voimia ja halauksia Susijengille!
🙂🌻

MarianneM kirjoitti 2.2.2014 10:48

Tuo pirteys tarttuu, AK 🙂 Minäkin olen muuten raakasuklaata syönyt, ja macaa! Pitäisköhän hommata taas ainekset, edellisestä satsista on aikaa melkein vuosi.

Niin ja kiitos kauniista sanoistasi, jos jotain rauhaa välittyy niin se ei ole minusta itsestäni. 😉

Lunta on tullut, latuja ja kevättalven valoisaa aikaa odotellen,
MM

Nyt en ole niin "pirteä". Romahdus tuli aamuyöstä ja vietän tänään rennon päivän tekemättä mitään. Napsimalla karkkeja ja bentsoja nollaan päätä, kun mies ottaa levyn kaljaa ja tekee lumilingolla lumitöitä pihalla🙂
Siunattua Maanantaita Sinulle Rakas Marianne🙂🌻

Monange kirjoitti 2.2.2014 11:22

Kiitos AK, kiitos Sam. 🙂🌻 Minullapas oli hirveä ahdistus päällä kun tuossa nousin mutta tiesin, että piristää tulla tänne teidän turinoita lukemaan. Se auttoi tosi paljon.

- Rakas Monange, ihana, kun tulet tänne aina kirjoittelemaan. Minä saan paljon niistä kirjoituksista, koska "ymmärrän" ne kaikki, ovat kuin omia ajatuksiani.

Sam, selailepa vähän nettiä olisko jotain virtuaalista palvelua tai laita ruokakaupan ilmoitustaululle, että voisit alkaa koiravahdiksi! Sitä kautta kanssa tulisi vähäsen ihmiskontaktia ja sitten sitä eläinrakkautta, muttei tarvtsisi kahlita itseään siihen koiraan kokonaan. Mitäs sanot?? Järkätään sinun elämä kuntoon, omaa en osaa fiksata, helpompi nähdä aina muiden elämässä ne asiat ja miettiä ratkaisuja, niin se on ollut aina ainakin minulla, kai kun on itse siinä myrskyn silmässä niin ei pysty näkemään mitenkään koko kuvaa. ei tietenkään.

-Minäkin mieluummin järkkään aina jonkun toisen elämää kuntoon ja jätä oman elämän järjestelyt aina sinne jonnekin.. Olen aina ollut se tuki ja olkapää jollekin muulle ja setvinyt sen asioita jne. Vaikka omat asiat olisivat olleet ihan sekaisin

AK, minulle tuli tosi kiitollinen olo sinun sanoista. Olet kyllä tärkeä minulle. ☺️❤️☺️ Piristit juuri oikeaan saumaan. Minulla on tuo ihan sama miesten kanssa, että tuntuu, ettei kukaan koskaan "riitä", ts haluaisin aina pystyä kokemaan sellaisen mielettömän "henkisen yhteyden" ja useat ihmiset ei edes ymmärrä mitä sillä tarkoitan…. ja sen lisäksi tietysti kemioiden pitää pelata. huoh.. aika mahdoton yhtälö. mutta antaa toivoa, että joillekin se voi toimia! sinä olet siitä elävä esimerkki🌻🙂🌻 Ehkä tosiaan minun pitää kärsivällisesti odottaa vielä vaikka vuosiakin. Joku pointti tässä kaikessa on, uskon, että kohtalo on kyllä suunnitellut asiat meneväksi juuri niinkuin ne meneekin, vaikka välillä (usein) se tuntuukin vaan kiusaavan ja tuovan surua elämäntielle.

- M, olet oikeassa, että joku pointti tässä on ja se pointti on itse kohtalo. Kuule, vuosia kun menee eteenpäin niin sinun elämä on TÄYSIN erilaista. Minähän siinä yhdessä näyssä näin sinulle ihanan miehen ja kaksi lasta🙂 Mutta ei se ole tämän päivän asia, sinun on määrä ensin rauhassa kasvaa ja haistella maailman tuulia. Ei ole sattumaa tämä matkakaan, sillä matkalla tulet kohtaamaan kuin ohimennen ihmisiä, joiden sanomisia kannattaa kuunnelle tarkkaan, sieltä voi matkaan tarttua elämänviisauksia, kuin juuri sinun tilanteeseen. Ja eiköhän siellä jotain pientä romanssiakin synny. Ainakaan huomiosta ei tule pulaa, sen saattaa arvata ja se on sinulle oikein hyvää itsetunnon kohotusta jne. Jännä tuo sinun matka, olen ihan täpinöissään siitä ja mukana ajatuksessa. olet kyllä tosi rohkea, kun matkustat yksin, minä en koskaan uskaltaisi. Mutta muista sitten tulla sieltä takaisin, ettet vai sinne jää..

Olenko muuten edes kertonut teille susijengille, että olen lähdössä reissuun viikoksi??! yksin! Marokkoon. sain viime kesänä jossain syvällä kuilussa maatessani päähäni, että minun tarkoitus on lähteä käymään Marrakechissa. tämän aikaa meni, että sain asian järkättyä, mutta kahden viikon päästä olen jo siellä! olen siitä tosi innoissani, mutta minulla on sellainen outo ongelma, että sabotoin omaa elämääni, millä tarkoitan siis sitä, että mietin, että pitäisi etsiä kaikkea kivaa tekemistä vaikka netistä sinne, mutta jotenkin sitten mieleni kääntyy sitäkin vastaan, ja en saakkaan sitä tehtyä! näin on ihan tosi monissa asioissa, taistelen itseni kanssa. ymmärrän sen, että esim en saa aikaiseksi siivottua, kun taistelen mieleni kanssa, mutta että myös positiivisiin juttuihin luon esteitä. ihan järjetöntä. tuntuu, että joka puolella on korkeita kynnyksiä, ja luon ne ihan itse!! Saikohan tästä nyt mistään kiinni.. no mutta, on siis jotain elämässä tulossa. muuten kaikki onkin sitten aikalailla paskasti, mutta siihenkin on jo jollain tapaa tottunut, että päävire on negatiivinen. voih… olen muuttunut pessimistiksi, joskus aiemmin koin olevani optimisti. en oikein osaa olla enää. surullista.

Minulla oli vielä kaikkea asiaa ja kommentoitavaa teille, mutta nyt jäin jumittamaan enkä muista enää.. täytyy palata!🙂👍

Ainiin, nyt muistinkin!! 😋 Superfoodit! olen jotain lukenutkin, mutta aina jos jostain tulee jotenkin liian "trendikästä" niin minä koen sellaisen oikean vastareaktion! 😝 Että enpäs ainakaan minä lähde tuohon mukaan.. jos tulee liikaa joka tuutista. Minä syön vain joka päivä pellavansiemeniä ja auringon- ja kurpitsansiemeniä ja kalaöljykapseleita paljon (teen testiä, auttaisiko masennuksen kanssa). Välillä saatan innostua kausittain jostain, ja pidän ruokavaliosta hetken kiinni, mutta yleensä se into lopahtaa ja unhoittuu.. 😳 mun ailahtelevaisuus näkyy myös tässä. olen ihan täysillä mukana jossain kunnes kiinostuksenkohde taas vaihtuu. haha.. Ehkä pitäisi alkaa miettimäään noita superfoodeja nyt enemmän jos kerran suosittelet? Raakasuklaa on tosi hyvää, muutama tuttu on tehnyt joskus mulle. itse en ole koittanut. Eilen söin muuten suklaata, vaikka piti ollla sokerilakossa, ei hyvä… 😞

- Minä olen aivan samalainen, että jos joku asia tulee muotiin niin päätän, että minä en ainakaan mene siihen. Sitten, kun se on jo vähän menneen talven lumia huomaan siitä kiinnostuvani. Nuo siemenet on hyviä, niistä saa ravinteita ja kuituja. Minä kans semmoinen että ensin kybällä jotain sauhuan ja sitten kiinnostus loppuu yhtä nopeasti kun on alkanutkin. Sitten on välillä taukoa ja taas joku uusi kohde. Aina ollut sama juttu. Liittyy kait epävakauteen. Minähän nyt tänään retkahdin ja syön ihan zazerin sinistä.

Ja vielä yksi juttu, halusin soittaa teille yhden kappaleen joka jotenkin puhutteli mua kovasti:

http://www.youtube.com/watch?v=4J0LxMeR4io

Onnistuikohan tuo nyt, jos joku jaksaa kuunnella, niin kertokaa mitä piditte. MarianneM:lle seuraava itkubiisi? Minusta niiiiin kaunis.. ja koskettava.

-Kiitos M-Kulta, oikein kaunis biisi ja voin kuunnella sitä sitten, kun olet siellä matkalla, kun minulla tulee sinua ikävä ja ajattelen, miten sinulla siellä menee jne.

Nyt menen keittämään lisää kahvia. Kello on vaikka mitä eikä tästä päivästä taida oikein mitään ihmeellistä tulla. Katsellaan! Halaus teille kaikille🌻🙂🌻

Halaus Sinullekin Söpöliini!

saloka kirjoitti 3.2.2014 12:36

En osaa sanoa muuta kun, voimia. ☺️❤️☺️

Kiitos Kaunis Saloka🙂🌻

MarianneM kirjoitti 3.2.2014 12:48

"Huomenta", tuli tuosta päänsärystä AK mieleen, että olisiko se ollut migreenikohtaus? Minulla on muutaman kerran sellainen ollut ja niihin liittyy myös edeltävä mielialan lasku, ärsyteisyys, väsymys ym. Vaikka tosiaan meille taitavat mielialan päivittäiset muutokset olla ihan normaaleja. 🙂 Mulla tuli eilen myös synkkyyskohtaus, otin sit rauhoittavan. :/

Monange, tuo oli nätti kappale ja sanat kyllä osittain osuivat aiheuttaen liikutusta. 😀 Mun tunteet tätä yhtä ihmistä kohtaan ovat kyllä laantuneet ja ärtymys ja tyhjyys ovat enemmän läsnä häntä ajatellessa. Mun "itkuvirret" ovat sellaista rankempaa kamaa, ettei niitä kehtaa tännekään laittaa. 🙂)) Ja hei, ihan mahtavaa, että lähdet sinne Marokon matkalle. Matkan suunnitteluhan on (ainakin mulle) puolet ilosta, joten fiilistele antaumuksella. 🙂

Voimia ja halauksia Susijengille!
🙂🌻

Marianne🙂🌻

Minullakin tuli heti mieleen migreenikohtaus. Se oli niin erilainen, kuin tavallinen päänsärky, paljon pahempi ja itsepäisempi. No, onneksi meni pois. Mutta juuri sellainen,että koko päähän sattui tärinä ja ohimoita oikein vihloi ja raastoi, silmät olivat kipeät jne. Muutenkin tuntuu, kuin olisin ollut aivan "sekaisin" en kyennyt puhumaan, en ajattelemaan, hyvä jos edes liikkumaan. Ja tosiaan eilen illalla, käytökseni oli omastakin mielestä erityisen kummallista, erilaista kuin normaali ailahtelevaisuus. Olin yhtäkkiä melkein vihainen ja aggressiivinen ja mies ihmetteli mitä oikein riehun ja sitten kamala väsymys ja sekava olo..Inhottava. Minulla on ollut muutaman kerran aiemmin samantapaista , silloinkin asuttiin homevauroisessa talossa..☹️

Minustakin on mahtavaa, kun Monange lähtee sinne Marokkoon. Hyvin jännittävää. Mietin millainen bikini hänellä on, kun rannalla kääntää katseita??

Kaikkea Hyvää Sinulle Marianne!

ainutkertaisen keskinkertainen kirjoitti 2.2.2014 0:43

Autiotalon Kuunvalo kirjoitti 1.2.2014 14:40

Olenkohan tullut hulluksi?

Aamulla tein niitä lumitöitä, mitä en yleensä ikinä.

Ja nyt on kummallisen, vähän sekava, mutta jotenkin tyytyväinen olo..semmoinen olo, että kaikki voisi sittenkin ajan kanssa järjestyä, nämä asiat.

Ehkä tämä on vain jokin sekovaihe ennen seuraavaa masennusromahdusta?

Mutta miksi siitä välittäisi? Voinhan nautti tästä kivasta olosta niin kauan, kuin sitä riittää, vakkei olisi kuin muutaman tunnin🙂

Hmm..Kummallista.

AK,

liikunta saa kortisolit ja endorfiinit erittymään, siksi se tuntuu meistä kaikista niin hyvälle. Kyllä se niin on, että silloin kun jaksaa ja voi, kannattaa kohottaa kuntoa ja mielialaa, että jaksaa ne matalapaineet. Ja se parempi tulevaisuus... se tulee yleensä hiljakseen ja huomaamatta. Jonain päivänä huomaat sopeutuneesi ja ehkä oireilukin on ainakin vähentynyt.

Aurinkoista kevättä 🙂🌻

Kiitos ake🙂🌻

Liikunta tosiaan tuntuu hyvälle. Pitäisi vain muistaa, ettei ala kylmiltään liikaa riehkaamaan, kuten tuosta 2 päivän "reippailusta" sain sitten viime yönä migreenikohtauksen. Ake, olet oikeassa tuossa, että ehkä joku päivä huomaa sopeutuneensa ja osaavansa elää ja mennä niillä mitä on..

Kaikkea Hyvää Sinulle🙂🌻

Nyt täällä odotellaan Kiinalaista ruokaa kotiintuotuna. Olen kuunnellut musaa ja miettinyt asioita. Syönyt laskiaispullan ja karkkeja. Seuraavaksi jättikatkarapuja valkosipulikastikkeella. Miehelle tulee ankkaa ja sieniä. Mies on aika flänässä, mutta käyttäytyy ihan hyvin. Mies ei edes muistanut enää mitä ruokaa tilasi ja minä joudun kokoajan muistuttamaan sitä. Kuljetus voi kestää, kun tulee kauempaa. Ei huvittanut mitään pizzaa tilata. Onneksi täällä on varaa valita. Minua vähän ne temestat meinaa väsyttää niin, että meinasin nukahtaa ennen ruoantilaamista. Pysyn hereillä kun teen jotain tai räppään tätä konetta. Ulkona hämärää ja lunta sataa. Jokohan sitä huomenna uskaltaisi taas lumitöihin..Jalat on tänään olleet melko kipeät. Huomaa, kun ei ole tottunut oikein mitään viimeaikoina tekemään.

Mies tuossa nuokkuu kaljapäissään. Minä odottelen sitä ruokakuskia. Tulee vähän kauempaa. Yksinkertainen päivä, mutta nuo laskiaispullat, karkit ja kukat oli kiva juttu. Kukat on tuossa telkkaripöydällä, siirrän ne yöpöydälle, kun olen järjestänyt niille tilan siihen.