Olenkohan tullut hulluksi?

Aamulla tein niitä lumitöitä, mitä en yleensä ikinä.

Ja nyt on kummallisen, vähän sekava, mutta jotenkin tyytyväinen olo..semmoinen olo, että kaikki voisi sittenkin ajan kanssa järjestyä, nämä asiat.

Ehkä tämä on vain jokin sekovaihe ennen seuraavaa masennusromahdusta?

Mutta miksi siitä välittäisi? Voinhan nautti tästä kivasta olosta niin kauan, kuin sitä riittää, vakkei olisi kuin muutaman tunnin🙂

Hmm..Kummallista.

Olen selannut nettiä ja terveystietoa, superfoodeja sun muuta. Äiti oli käynyt hakemassa sen kookosöljyn ja juteltiin vielä puhelimessa sen käytöstä (varoitin, että sillä saattaa olla alkuun vaikutus, että menee maha ripulille tai tulee yököttävä olo, että aloittaa varovasti).

Paljon mielenkiintoisia ja varmaan hyödyllisiä tuotteita, mutta sehän aina likviditeettitilanne sanelee, mitä milloinkin tai voiko mitään hankkia. Olisi varmaan aika taas äidin pistää satku tai pari tulemaan..(vitsi)🙂

Aivan mahtavan hyvää musaa tulee Nostalgialta hela tiden. Se on lauantaissa parasta, kuuntelen sitä yöhön asti.

Lunta sataa taivaan täydeltä. Mies torkahti äsken, se kun lingolla linkosi lumet koko taloyhtiön pihalta. Nyt heräsi ja safkaa köökissä. Huomenna varmaan taas lumitöitä tiedossa, ehkä minullekin.

Yleensä minua ei raha kiinnosta, mutta NYT kylläkin, että saisin lisää noita tuotteita ja pääsisin yksityiselle verikokeisiin jne. Pakko saada rahaaaaaaa! Nyt on kaikkien Susien laitettava tililleni ainakin satku niin saan, mitä tarvitsen, heh heh. Saiskin aina satkun tilille, kun joku sattuu lukaisemaan näitä höpinöitä niin ei olisi kohta rahasta niin suuri puute.

Tämä päivä on yllättävän mukava🙂

Moikka, hienoa kuulla sinusta Sam, toivottavasti tuo tosi surkea aika olisi sellainen hetkellinen pohjakosketus ja jaksaisit tosiaan alkaa tavoittelemaan terveempää elämää, ei kai sitä muutakaan voi? Minäkään en tämän tammikuun romahdukseni aikana jaksanut juuri sängystä nousta (pakkasetkin varmaan vaikuttivat), mieli vain veti kuuntelemaan synkkää musiikkia tuntikaupalla..Nyt on ollut seesteisempi olo, otin kyllä rauhoittavaakin. En tiedä tuosta painon keräämisestä (muuta kuin mirtatsapiinilla 😀), mutta paljon proteiini- ja kaloripitoista ruokaa; hyviä rasvoja- kala, kasviöljyt, pähkinät ym. ja lihaskuntoharjoittelua, niin eiköhän se paino siitä nouse ja lihakset kasva.

AK, mulla ei ole diagnosoitu epävakaata, mutta tunnistan kyllä piirteitä siitä tai jonkinlaisesta yliherkkyydestä ainakin. Tunnen ja reagoin tosi voimakkaasti ja mieliala vaihtelee 😉 Päällepäin vaikutan yleensä rauhalliselta ja tasapainoiselta, mutta minulla on paljon sitä omaa aikaa ja tilaa, jolloin käsittelen tunteitani ja yritän saada ne ääripäät hallintaan, yritän ajatella positiivisesti ym. mutta sen eteen joutuu tekemään töitä.

On kyllä kerrassaan mahtavaa, että tuon miehesi tapasit, ja vielä tuollaisena karmeana aikana elämässäsi. Huoh, siitä ja monesta muusta vaikeasta jutusta olet kuitenkin hienosti selvinnyt. 🙂

Monange, niinhän se on, että vaikea on olla suhteessa, jos itsellä on huono olo ja tuntuu, ettei pysty jakamaan maailmaansa toisen kanssa. Mutta viihdyn kyllä myös hänen seurassaan, katsellaan vielä. Ja ärsyttää kyllä, että vieläkin joutuu miettimään tuota sydämeni särkenyttä ihmistä..Kauan lie vielä menee. Mullakin on kokemusta tuosta, että yhteydenottoa ei meinaa kuulua ja siitä ahdistuu, miettii kaikenlaista eikä saa rauhaa. Mutta hyvä, että sinulla on kuitenkin jonkinlaista romanttista juttua taas ollut. Toivottavasti jaksat uskoa siihen, että tapaat vielä sen ihmisen joka arvostaa sinua juuri tuollaisena. "The right person will celebrate who you are".

Jatketaan taas sinnikkäästi eteenpäin, yksin ja yhdessä.

Aika mielenkiintoisen uutisen just luin Iltiksen netistä🙂

"Susijengi ulvoo syksyllä MM-kisoissa"😀😀

Voi jestas, ollaan me sitten aika kurkoja!!!!!!!

Täytyykin alkaa pelihousuja kaivelemaan kaapin pohjalta.

Aivan ihanalta kuulosti tuo tarina sinusta ja miehestäsi😍☺️❤️☺️❤️☺️ Täydellinen rakkaustarina!!!!!!!! Aivan sydän pakahtuu täällä…

Haluan samaa vielä joskus, en aio tyytyä vähempään🙂👍 En aio ottaa siihen yhteen idioottiin yhteyttä enää ikinä. ei ollut sitten tarkoitettu meitä yhteen. toivottavasti joku muu tulee vastaan vielä, joskus… Eksää en sinänsä enää kaipaa, vaikka kesällä vielä olin sitä mieltä etten kenenkään muun kanssa haluaisi olla. Siitä on hyvä mieli, näkee että aika tosissaan jossain määrin auttaa. Toinen pitää jollain tapaa saada unohdettua, ennenkuin pystyy muuhun. mikään muu ei siihen autakaan kun se aika. Onneksi siitä ollaan tultu pidemmälle jo. Ja terapiaan suhtaudun positiivisin mielin. odotan innolla tulevaa elämääni (jossain hamassa tulevaisuudessa) missä ehkä osaisin olla jotenkin tasapainoisempi.

Sam, hyvä että olet elossa!!!! Sinun pitäisi ihan ensin laittaa tuo fyysinen oleminen, nukkuminen, syöminen, raitis ilma, oma koti -kuvio kuntoon niin, että viihtyisit ja tykkäisit niistä asioista, olisit ravittu ja se vekkikin paranisi, niin sitten voisit paremmilla voimilla keskittyä muun elämän rakentamiseen. oletko koskaan miettinyt koiran tai kissan hankkimista? Minulla kun on kaksi kissaa, niin en koe oloani samalla tavalla yksinäiseksi niiden kanssa ja saan ja voin antaa rakkautta niille. ovat pelastaneet minut paljolta. ihan totta. Suosittelen. Ja jos sinulla on mahdollisuus pitää koiraa, niin se saattaisi olla hyvä väylä ottaa kontaktia ihmisiiin, muihin koiranomistajiin. Se pitäisi sut kiinni myös päivärytmeissä. JA antaisi pointtia elämään. 🌻🙂🌻

Nyt iski kurjasti ihan yllättäen niin hirveä tyhjyydentunne että ihan kylmäää😑❓🙄 Apua… tämä on kyllä ihan hirveä olotila olla. toiv menee nopsaan ohi, yritän keskittyä musiikkiin, palataan myöhemmin kaikki!!

Monange Rakkaani😍!!

Aivan ihanaa, että juuri, kun tässä sängyllä fiilistelin Nostalgian lauantai-illaan superhyvää musaa ja kurkkasin tänne niin olit kirjoittanut. Jee! On jotenkin niin siistiä, että me kaikki voimme täällä aina "tavata". Tästä on tullut jo osa elämää ja minulle ainakin tärkeää tässä elämänmelskeen keskellä. Olen jotenkin niin tunteellisella tuulella ja pitkästä aikaa jotenkin "tyytyväinen" olo🙂 No, tiedämme, että se ei ole pysyvää, mutta nautin tällaisesta olosta, koska tämä on niin erikoista, oikein eksoottista näillä minun "lakeuksilla"...
M, just nyt, kun kirjoitan tätä tulee radiosta David Bowien "Heroes" we can be heroes forever and ever..! I love David Bowie and I love KOOKOS! Minulla on oikein kookosmania päällä😀 Olen nyt hyvin innostunut siitä. Siis siitä Superfood Kookosöljystä. Se on niin hyvää ja terveellistä. Olen jo hössännyt siitä niin, että äitikin hankki sitä ja mieskin maybe saattaa suostua maistamaan sitä,heh. Mies on aivan "kypsä" minun kookoshöpinöihin. Puhuin lähes tunnin puhelimessakin kookoksesta ja mies pisti maate ja silmät kiinni ja alkoi pian kuorsata, koska ei jaksanut kuunnella. Voi parkaa..😀 No, kyllä se oikeasti varmaan on ihan mielissään, että innostun aina välillä jostain. M, kiitos mitä sanoit minun ja miehen suhteesta. Olen itsekin usein ajatellut, että tämä suhde on kuin "taivaassa tehty". Niin syvä..kaiken se kestää, kaiken se kärsii jne. Uskomattomia vaiheita tässä on ollut, kuin parhaintakin draamaa ja silti me olemme tässä yhdessä ja RAKASTAMME toisiamme. Vaikka kuumin intohimo (siis seksi) onkin nyt katkolla niin henkinen yhteys ja sielut ovat yhä yhteenhitsattuja. Sanoin jo alkuun miehelle, että meidän suhde ei ole "tavallinen" vaan kohtalokas..mies sanoi tajunneensa saman..kohtalokas, hmm..olenhan minäkin ollut jo karvan päässä kuolemasta..paljon hyvin kohtalokasta on tapahtunut. Ja eikö se ole suurin maanpäällinen uskollisuudenosoitus, että toinen on valmis vaikka kuolemaan toisen puolesta?! Minusta ei ole mitään sen romanttisempaa. Silloin rakkaus on niin TOTTA, kuin se voi olla. Sellaisen rakkauden minä halusin ja aina siitä unelmoin ja sitten sain sen. Minä en ainakaan ikinä jätä miestä, tiedän sen. Enkä usko, että mieskään jättäisi minua. Vaikka huonoina hetkinä mietin vaikka mitä ja joskus haukun miestä niin olen silloin häiriintyneessä tilassa, enkä puhu totta. Ja juurikin, millaisella hetkellä mies tuli elämääni..kun olin jo heittäytymässä kuolemaan. Olin jo suunnitellut, että huumaan itseni ja pudottaudun lähellä sijainneeseen jokeen. Minun uimataidoillani ja huumattuna sieltä en olisi koskaan noussut elävänä ylös. Ja se ei ollut enää kaukana. Olin jo niin TYHJÄ ja elämäniloni ja toivoni menettänyt, koska minut oli juuri jättänyt silloinen elämäni rakkaus 14v ajalta, jonka kanssa suhde myös oli uskomaton ja vaiheikas. Olin totaalisen yksin ja masentunut. Ja sitten tämä ihana, sankarillinen, komea, sielukas mies tuli elämääni ja pelasti minut. Muistan hänen pyörryttävän siniset sudensilmänsä, kun aurinko osui niihin ja olin melko myyty. Minä olin tavatessamme ilman meikkiä, hiukset letillä ja maailman kauheimmat rytkyt päällä ja silti hän sanoi, että näytin maailman kauneimmalle juuri siksi, kun olin luonnollinen. Hän sanoi jälkeenpäin, että heti minut nähtyään hän päätti, että tuossa on hänen naisensa..En voinut pitkään aikaan käsittää miten hän on voinut ajatella minusta niin, mutta ehkä ajan kanssa alan ymmärtämään. Tämä mies on nimittäin aarre maan päällä, syvällinen ja herkkä, vaikka ulkokuorensa pelottaa mummoja🙂 Minun oma henkivartija ja valo pimeydessä. Muistan aina sen hetken, kun syksyllä viruin siellä hirveässä mielisairaalassa ja mies tuli minua katsomaan. Hän oli kuin tuulahdus taivaasta siihen hulluuden ahdistavaan kakofoniaan, kädessään ISO kimppu tulipunaisia ruusuja, joita hoitajatkin ihastelivat ja jotka lopulta jätin mukavalle huonetoverilleni, kun läksin sieltä. Kuinka pyörryttävän romanttista..punaisia ruusuja rakkaalle mielisairaalaan, oohhhhh! Silloin viimeistään ajattelin, että mies tosissaan rakastaa minua. Kuka muuten toisi ruusuja ja kävisi joka päivä katsomassa siellä hirveässä paikassa, kun toinen on ihan poissa, muissa maailmoissa ja sekava, eikä ole mitään takuita siitä onko hän pimahtanut lopullisesti..ja vain vuotta aiemmin se toinen makasi kuoleman kielissä 2 viikkoa ihan toisessa sairaalassa, eikä silloinkaan ollut mitään takeita siitä jatkuuko enää mikään, herääkö hän enää eloon. Saattaisi olla hieman liikaa aika monellekin jos ei rakastaisi niin ylimaallisen paljon.

M, älä tyydy vähempään. Olet sen arvoinen. Niin arvokas. Sinäkin saat sen täydellisen rakkauden, koska minäkin olen saanut. Ajattelen ja haluan ajatella niin. Eroni jälkeen koitin olla muutamankin miehen kanssa, jotka olivat minuun ihastuneita, mutta minun sisimpäni ei lämmennyt heille..en voinut kuvitellakaan elämää heidän kanssaan. tiesin heti, ettei kukaan heistä ollut tarpeeksi. Samalla sen tajutessani masennuin vain koko ajan lisää, koska uskoin, etten koskaan enää löytäisi niin täydellistä rakkautta, kuin tiesin tarvitsevani. Ja sitten sain sen kuitenkin ja minulla on se vieläkin, kaiken jälkeen.

Tämä ilta on jotenkin aivan hurmaava. kuuntelen ihania biisejä ja mies on vieressäni ja napostelen vhh-herkkuja ja tietenkin KOOKOSTA! Kookos on niin pop ja kuuminta hottia juuri nyt. I am Coco-Gueen!!!!!!!!!!

Ihanaa iltaa kaikille ihanille Mussuleille! *Halaa kaikkia ja työntää kookosta kaikkien suuhun*!

MarianneM kirjoitti 1.2.2014 16:29

Moikka, hienoa kuulla sinusta Sam, toivottavasti tuo tosi surkea aika olisi sellainen hetkellinen pohjakosketus ja jaksaisit tosiaan alkaa tavoittelemaan terveempää elämää, ei kai sitä muutakaan voi? Minäkään en tämän tammikuun romahdukseni aikana jaksanut juuri sängystä nousta (pakkasetkin varmaan vaikuttivat), mieli vain veti kuuntelemaan synkkää musiikkia tuntikaupalla..Nyt on ollut seesteisempi olo, otin kyllä rauhoittavaakin. En tiedä tuosta painon keräämisestä (muuta kuin mirtatsapiinilla 😀), mutta paljon proteiini- ja kaloripitoista ruokaa; hyviä rasvoja- kala, kasviöljyt, pähkinät ym. ja lihaskuntoharjoittelua, niin eiköhän se paino siitä nouse ja lihakset kasva.

AK, mulla ei ole diagnosoitu epävakaata, mutta tunnistan kyllä piirteitä siitä tai jonkinlaisesta yliherkkyydestä ainakin. Tunnen ja reagoin tosi voimakkaasti ja mieliala vaihtelee 😉 Päällepäin vaikutan yleensä rauhalliselta ja tasapainoiselta, mutta minulla on paljon sitä omaa aikaa ja tilaa, jolloin käsittelen tunteitani ja yritän saada ne ääripäät hallintaan, yritän ajatella positiivisesti ym. mutta sen eteen joutuu tekemään töitä.

On kyllä kerrassaan mahtavaa, että tuon miehesi tapasit, ja vielä tuollaisena karmeana aikana elämässäsi. Huoh, siitä ja monesta muusta vaikeasta jutusta olet kuitenkin hienosti selvinnyt. 🙂

Monange, niinhän se on, että vaikea on olla suhteessa, jos itsellä on huono olo ja tuntuu, ettei pysty jakamaan maailmaansa toisen kanssa. Mutta viihdyn kyllä myös hänen seurassaan, katsellaan vielä. Ja ärsyttää kyllä, että vieläkin joutuu miettimään tuota sydämeni särkenyttä ihmistä..Kauan lie vielä menee. Mullakin on kokemusta tuosta, että yhteydenottoa ei meinaa kuulua ja siitä ahdistuu, miettii kaikenlaista eikä saa rauhaa. Mutta hyvä, että sinulla on kuitenkin jonkinlaista romanttista juttua taas ollut. Toivottavasti jaksat uskoa siihen, että tapaat vielä sen ihmisen joka arvostaa sinua juuri tuollaisena. "The right person will celebrate who you are".

Jatketaan taas sinnikkäästi eteenpäin, yksin ja yhdessä.

Marianne🙂🌻

Hienoa, kun vierailit. Sinun kirjoituksia on aina yhtä miellyttävä lukea. Ne ovat jollakin taianomaisella tavalla niin tasapainoisen ja seesteisen oloisia, vaikka olisitkin omien sanojesi mukaan poissa tasapainosta. Sinusta huokuu jonkinlainen zen.. Olet varmasti miellyttävä ihminen. Halaus sinulle ja Ihanaa lauantaita. Toivottavasti valoisampi aika taas koittaa sinulle pian🙂👍

Hei Autiontalon Kuunvalo 🙂🌻 Iiihanaa...että sinulla on rakastava mies rinnallasi☺️❤️☺️
Voimia ja kaikkea hyvää jokaiseen päivään. Vaikeistakin tuntemuksista jotenkin selviytyy. Hyvä, että jaksat uskoa , että hyvääkin oloa tulee.
Mullakin on ahdistusta yms. joka päivä milloin enemmän milloin vähemmän, mutta sitä vaan räpiköidään täällä elämässä.
Ostin tänään pitkästä aikaa tuoksutuikkuja, omenalta tuoksuvia. En tiedä miksi kaikki hyvät tuoksut tuovat mulle hyvää oloa, niin ja kynttilän valo🙂

Lämpimät terveiset ja hyvää viikonlopun jatkoa🙂🌻

Ilta on jatkunut aivan ihanana.

Kuuntelen juuri Kate Bushin..no en muista, mutta sen upein biisi, tiedätte varmaan. Se on aina yhtä taivaallinen. Samalla syön mansikoita ja itsetekoista raakasuklaata, mums. Turha kait mainita, että se on tehty KOOKOSÖLJYSTÄ! No, se oli ihan vitsi, yritän olla enää mainitsematta Kookosta ennen kuin ylläpitokin alkaa jo moderoida näitä Kookosbloggauksia😉

Minulla tuli mieleen, että M, oletko tutustunut Superfoodeihin? Ei siksi, että ne on nyt niin IN, vaan siksi, koska ne on just niin Superterveellistä ravintoa. Ja perusvitamiinit nyt tietysti myös mutta lisänä nuo SF (uusi lyhenne, heh) Netistä löytyy monta tosi hyvää blogia aiheesta, eikä ne ole yhtään tylsiä, koska jopa minä jaksan keskittyä niihin, en tietenkään joka päivä, mutta kuitenkin.

Eikä niitä SF tarvi kerralla olla hyllykaupalla vaan muutama perustuote aluksi. Minullahan ei ole vielä kuin no, se minkä kaikki jo tietävät..🙂 Seuraavaksi meinaan hommata viherjauhetuotteen antamaan voimaa kevääksi ja ehkä Macaa, koska se on hyvä perusjuttu. Onhan ne aika kalliita, mutta riittoisia, koska ovat täyttä tavaraa niin niitähän ei laiteta kuin lusikallinen kerralla jonkun muun jutun sekaan esim. smoothie, jugurtti jne.

Varmaan kaikille Sussareille eli Susijengiläisille ja muillekin SF ja vitamiinit olisivat hyväksi, jotta jaksamme sitten ulvoa MM-kisoissa😀

Mietin teitä kaikkia. Toivon Monangelle sitä suurta rakkautta. Onneksi hän on vielä nuori ja kaikki mahdollisuudet. Olinhan minäkin "jo" 31v kun tapasin tämän elämäni miehen, sen jälkeen kun siihenastinen elämäni mies oli minut jättänyt. Ja eihän se iästä kiinni ole paitsi naisella jos haluaa lapsia tehdä niin biologinen aika on rajallinen tietysti mutta en jaksa ajatella niin epäromanttisesti. Minä haaveilen yhä, että joku päivä minulla ja miehellä olisi oma pieni lapsi, vaikka se ei tällä erää olekaan realistinen ajatus, mutta mitä siitä, ajattelen kuitenkin. Vaikka en ole kyllä yhtään varma (ollut koskaan) haluanko omia lapsia/lasta. En kait koskaan osaa päättää ja aika päättää puolestani😞

Mietin myös Samia. Haluaisin ihan oikeasti jotenkin auttaa, mutta kun en vain keksi miten..Alusta asti olen halunnut häntä jotenkin auttaa ja mielessä hän on paljon, jotenkin koskettava tilanne on hänellä. Soitan kohta presidentille ja komennan laittamaan Samin asiat kuntoon. Uskon, että S.Niinistö suostuisi siihen🙂

Nyt jatkan tätä ihanaa lauantai-iltaa, samoin teille Mussulit☺️❤️☺️

Autiotalon Kuunvalo kirjoitti 1.2.2014 14:40

Olenkohan tullut hulluksi?

Aamulla tein niitä lumitöitä, mitä en yleensä ikinä.

Ja nyt on kummallisen, vähän sekava, mutta jotenkin tyytyväinen olo..semmoinen olo, että kaikki voisi sittenkin ajan kanssa järjestyä, nämä asiat.

Ehkä tämä on vain jokin sekovaihe ennen seuraavaa masennusromahdusta?

Mutta miksi siitä välittäisi? Voinhan nautti tästä kivasta olosta niin kauan, kuin sitä riittää, vakkei olisi kuin muutaman tunnin🙂

Hmm..Kummallista.

AK,

liikunta saa kortisolit ja endorfiinit erittymään, siksi se tuntuu meistä kaikista niin hyvälle. Kyllä se niin on, että silloin kun jaksaa ja voi, kannattaa kohottaa kuntoa ja mielialaa, että jaksaa ne matalapaineet. Ja se parempi tulevaisuus... se tulee yleensä hiljakseen ja huomaamatta. Jonain päivänä huomaat sopeutuneesi ja ehkä oireilukin on ainakin vähentynyt.

Aurinkoista kevättä 🙂🌻

Huomenta muruset mursmelit🌻🙂🌻!

Nukutti suhteellisen hyvin ja nyt on aamu jo edistynyt hyvää tahtia. Tavallisen aamukooman selkeennyttyä aamutoimet ja huushollin aamukuosiin saattaminen (verhojen avaus, sänkyjen petaaminen jne.) Netistä uutisten lukeminen. Kookosöljyn ja kaurapuuron nauttiminen (tein tämän puuron myönnytyksenä vhh-dieettiin).

Mieliala kohtuullinen. Paras konsti "herätä" on tehdä pikkuhiljaa aamutoimia ja välillä lekoilla musaa kuunnellen..

Yöllä ei ole tullut lisää lunta. Ohut kerros sitä on eiliseltä iltapäivältä ja tänään iltapäivällä pitäisi täsmäsään mukaan tulla lisää lunta.

Se on siis sunnuntai nyt.

Hyvää sunnuntaita kaikille!

pippa2 kirjoitti 1.2.2014 13:2

Heippa AK🙂 Kirjoittelit mulle tuossa 12.1. eli iäisyys sitten, mutta KIITOS! se oli piristävä kirjoitus. Hyvää lauantaipäivää sulle🌻🙂🌻

Kiitos Pippa!

Kiva jos turinani on kelpuutettu🙂

Kaikkea hyvää Sinulle!

Monange, mielestäni sinun ehdotukset Samille olivat hyviä. En tullut itse ajatelleeksikaan tuota lemmikkikuviota. Jos siis vaan Sam pitää eläimistä niin tosiaan kissa tai ehkä enemmänkin osaisin koiran kuvitella Samille voisi olla tosi hyvä juttu. Se veisi sinut aina "väkisten" ulos ja samalla tiedän helposti syntyvän juttua ja kontakteja ihmisiin eläimen välityksellä.

Ainakin eilen aamulla, kun kävin sen pienen kävelyn niin lähes jokaisen koirantaluttajan kanssa tuli juteltua, kun ne koirat tulivat ensin minua nuuskimaan🙂 Tietysti lemmikin pito edellyttää, että kykenee siitä huolehtimaan. Kannattaa pistää korvan taakse, hyvä idea! Monangelle kymmenen pistettä ja Susikaija-merkki🙂

Odotan, että hieman valostusi niin voisi työntää itsensä pihalle. Ajattelin toistaa eiliset eli pikku kävely ja päälle lumitöitä. Edellyttäen, että taivaalta ei sada mitään kökköä.

Sam, sinulla on täällä ystäviä, jotka välittävät sinusta ja voinnistasi jne. Siis jatka vain kirjoittelua tänne jaksamisesi mukaan. Ei se ainakaan pahenna tilannetta. Kyllä me tytöt sinusta huolehdimme Uncle-Sampylä🙂🌻☺️❤️

Missäs se ake luurailee, hu hu´huuu?!

Taitaa lukea postissa tulleen apteekkilehden ja Mamusanomat. Sitten hyppy kalsareihin ja pihalle lantustelemaan!

Oi, sunnuntai..olet ihana päivä!

Huomenta kaikille ja kiitos kaikista ihanista vastauksistanne. Kyllä siinä sitten loppujen lopuksi meni tähän aamuun asti, ennenkuin pää tuntuu oleva selvä. Nyt, kun olen havainnut, mitä kaikkee sitä tuli otettua, niin pitää kyllä olla todella kiitollinen, että on vielä hengissä. Miten tyhmä sitä voikaan olla. Jossain vaiheessa se kynnys vaan ylittyy ja jokainen reagoi siihen omalla tavallaan. Joillakin kynnys on korkeampi, kun taas toisilla se on matalampi. Lopputulos on kuitenkin jokaisella sama. Olen kyllä ajattellut kuluneen syksyn aikana niin monta kertaa, ettei kilahdus ole kaukana, joten tavallaan tuo ei ollut edes yllätys, mut karmee kokemus. Onneks en joutunu mihinkään kuperkeikkatehtaalle, kun pysyin yksin kotona. Olen varmaan ensimmäistä kertaa Kuunvalon kanssa eri mieltä, mut en usko, että se puukotus laukaisi tuota jaksoa. Se oli kuitenkin kolmas kerta, eikä ne edellisetkään tuntunu sen ihmeemmätlä. Veikkaan, että tämä oli vain seurausta ensinnäkin tästä ikuisuuden jatkuneesta yksinäisyydestä/sinkkuudesta, mielialahäiriöistä ja ennen kaikkea kuluneesta syksystä. En voi kertoa tässä kaikkea, mutta jouduin kokemaan syksyllä niin traumaattisia asioita, ettei mitään rajaa. Kirjoittaminen ja teidän kokemusten lukeminen on auttanut minu niin paljon, että olisn kilahtanut jo aikaa sitten, ilman teidän kaikkien apua, kiitos lämpimästi kaikille.

Haava on jo parantunut melko hyvin, eikä päässyt tulehtumaan, kun sain raahattua itseni apteekkiin. Sitten laitoin siihen muutaman tikin, desinfioin haavan kunnolla ja vaihdoin joka päivä puhtaan haavalapun. Se olikin varmaan ainoa asia, mitä tuli tehtyä koko sen 2,5 viikon aikana. Nyt on ensimmäistä kertaa sellanen olo, että taidan lähtee lenkille ja tulla sitten kotiin treenaamaan punttia. Tarkoitus oli kyllä lämmitellä säkkiä hakkaamalla, mut nyt tuntus kerrankin sille, että tekis mieli käydä ulkona, mikä on suorastaan ihme. Inhoan niin paljon tunnetta siitä, ettei kroppa toimi kunnolla ja nyt se ei toimi ollenkaan. Tänään on pakko treenata taju kankaalle.

Olitte kaikki jättäneet tosi hyviä neuvoja yksinäidyyden hoitoon ja muihin ongelmiin. Esimerkiksi koiran tai kissan ottaminen. Kissoille olen allerginen, paitsi yhdelle tietynlaiselle rodulle, ja pidän eläimistä niin paljon, etten ikinä ottaisi koiraa näin pieneen kerrostalo kämppään. Minun koira olis nimittäin iso, sakemanni tms. ja vaikka siitä olis niin älyttömästi seuraa ja koira velvoittaisi minut käymään ulkona, niin mitä tekisin silloin, kun lähden jonnekkin? Ei ole ketään, jolle voisin soittaa muutenkaan, puhumattakaan, että voisin soittaa jonkun hoitamaan koiraa. Lisäksi sellasen ison koiran paikka ei ole näin pienessä asunnossa. Jos tilanne olis toinen, en miettis hetkeekään, pidän koirista ja muistakin eläimistä tosi paljon. Myös nettideittailua ehdotettiin. Rohkaistuin tuossa joku aika sitten tekemään profiilin eräälle deittisivulle, mut en uskaltanu ladata siihen kuvaa, joten ei ihme, ettei se kiinnosta ketään. Kuvan kanssa varmaan vielä vähemmän. On kulunut jo niin monta vuotta, ettei minulla ole ketään tässä elämässä, että nykyään on tosi vaikee tehdä mitään tuollasta. Varmaan jouksisin karkuun, jos joku kiva tyttö tulis halaamaan 🙂 No, en nyt sentään, mut kaukana se ei olis, eikä se johdu seksuaalisesta suuntautumisesta. En koskaan uskaltas mennä täysin vieraan naisen juttusille, vaikka tiedostan kyllä, ettei siitä sentään kuolema seurais pahimmassakaan tapauksessa. Siks olen varmaan sinkkuna näin kauan pysynytkin, mut minkäs sille teet. Neiset eivät vaan pidä minusta, piste.Sellasta se on, kun itseluottamus revitään kappaleiks ja haudataan maahan. Olen usein sanonutkin, että olen henkisesti osittain kuollut. Sosiaalisten tilanteiden pelko on aika naurettavan lievä ilmaisu minun kohdalla. Se menee vielä pahemmaksi päivä päivältä, sehän on selvää. Itselleen ei vain voi mitään.

Vielä kerran kiitos teille Kuunvalo, Monange ja MarianneM. Kiitos kaikista neuvoista, kiitos siitä, että olen saanut jakaa kokemuksiani teidän kanssa, kiitos huolenpidosta ja ennenkaikkea siitä, että olette olemassa. Antaisin mielelläni ison ja lämpimän halauksen teille kaikille, jos vaan pystyisin, mutta se ei varmaankaan ole yllätys, sillä taidan olla ainoa mies tässä porukassa 🙂 Hyvää ja laiskaa sunnuntaita kaikille.

Vaikka mikään ei ole oleellisesti muuttunut, niin nautin siitä, että pää on vihdoinkin selvä siitä 2,5 viikon sekoilusta. Että osaankin olla tyhmä.

-Sampylä

Tuo pirteys tarttuu, AK 🙂 Minäkin olen muuten raakasuklaata syönyt, ja macaa! Pitäisköhän hommata taas ainekset, edellisestä satsista on aikaa melkein vuosi.

Niin ja kiitos kauniista sanoistasi, jos jotain rauhaa välittyy niin se ei ole minusta itsestäni. 😉

Lunta on tullut, latuja ja kevättalven valoisaa aikaa odotellen,
MM