ake ja Saloka🙂🌻☺️❤️

Kiitos, kun olette vierailleet. ake tosi hyvä idea tuo kerrostalo, heh. Varsinkin se kuunvalo-huone..ei huono ollenkaan. Juu, Salokalta voisin minäkin ostaa villasukat. Meillä on täällä aika kylmät lattiat.

---------------------

I HATE MONDAYS-OIREYHTYMÄ se on minulla päällä tänään. Varmaan jo yöllä aloin pelätä sitä, kun näin painajaisia, jossa meinasin tippua jokeen ja hukkua ym. Herätessä särki päätä ja olo on ollut melko apaattinen koko päivän. Energiat jotenkin aika nollissa, varmaan kun mieli on niin seis. Oikein mihinkään jaksa keskittyä ja kaikki lähinnä ottaa päähän. Jonkinlainen apatia. Jeesus, miten tylsä päivä. Odotan vain, että tämä saakelin maanantai olisi ohitse. En tajua, miten maanantai voi aina olla niin nihkeä. Vaikka ei edes mitään niin pahaa olisi tapahtunut.

Ehkä jyrsin kanaa, ehkä en.
Ehkä elän, ehkä en.

Ou jee!

Oletkos sä, Autiotalon Kuunvalo sitten AKU? 🙂 Ihan kuin olisit minun päivääni kuvannut. Apatia ja tylsyys. Paljon tekemistä, mutta mitään ei jaksa tehdä. Väsyttää ja haluaisi vain maata sohvalla tuijottamassa seinää. Mutta pakko on laittaa lapsille ruokaa ja pyykkiä pestä jne. Plääh. Onneksi kohta on ilta ja pääsee taas nukkumaan.

Repukka🙂🌻

Kiitos vierailusta! Voinhan minä ollakin Aku..heh🙂 Siitä tulee kyllä vähän Aku Ankka mieleen. Joo, aika apaattinen päivä, mutta onhan tuo tuossa mennyt. Minulla ei ole ollut edes mitään pakollista tekemistä, mikä olisi aktivoinut. Vähän pakkotilanne tämä kyllä on, kun autossa on vähän bensaa ja rahaakaan ei juuri ole, että olisi voinut lähteä vaikka ajelulle tai kaupassa käymään. Sikäli se, että löytyisi edullisempi asunto olisi tietty hyvä, ettei elämä olisi sitä viikko rahaa ja kolme viikkoa p.a-olemista, mitä nyt on jo jonnin aikaa ollut. Mutta..tämmöistä tämä aina väliin on. Ja itse on välillä aktiivisempi ja sitten iskee kunnon apatiakooma päälle.

ake, tuli vielä mieleen, kun sanoit, etten olisi tylsä..mies aina sanoo, kun kysyn miten se jaksaa olla minun kanssa, että siksi, koska ei tule tylsää, kun ei koskaan tiedä, mitä tapahtuu tai millainen päivä tulee..heh. No, kait se vähän niinkin on, mutta se johtuu varmaan siitä epävakaasta pers.häiriöstä, että käytös on ennakoimatonta jne. Itse tunnen vain itseni tuhannen tylsäksi. Ehkä se tylsyys on minun päässä. Exä kyllä valitti, että 14v minun kanssa oli sellaista vuoristorataa, että..No, en tiedä. Olen minä nykyään kyllä paljon rauhoittunut, ehkä siksi, että olen koukussa rauhoittaviin🙂

Tänään olen oppinut ainakin sen, että taatelit paskattavat. Siis suoli toimii vilkkaammin, kuin normaalisti ilman mitään ruigulia. Voi taivahan taatelit! Siinäpä taas uusi hokema.

Joopa joo, että taatelit paskattavat ja muuta ei sitten tänään tapahtunutkaan.

Ottaa lievästi aivoon tällaiset "turhat" päivät. Ei näitä pitäisi olla elämässä ollenkaan. Tiedostan, että olen turhautunut ja kiukkuinen. Lisäksi niistä taateleista tuli vastakin vähän turvonneeksi ja kipeäksi. Olen kyllä vetänyt pähkinöitäkin oikein urakalla. Saattaa olla tullut liikaa kuitupitoista. Mutta aivan sama sille, muista syistä olen ärtynyt.

Alkaa taas vituttamaan esim. televisio ja se, että pitäisi ottaa lääke ja tehdä iltapalaa. Eli aivan turhat asiat. Lisäksi ärsyttää jo laittaa nukkumaan ja tuleva yö ja seuraava aamu.

Kaikki menee samaa, puuduttavaa rataa. Ei tässä ole mitään järkeä.

AK,

jos tässä nyt aletaan avautumaan näistä pers... oonaallisista asioista, niin minulla se on lakrtisi, joka saa suolen toimimaan. 😀

Ei tuo kyllä ollenkaan huono suoritus ole kirjoittaa tännekin noin aktiivisesti rauhoittavilla doupattuna kuin sinä teet. Itse en pystyisi vaikka söisin purkillisen piristeitä päivässä, olen niin hidas. Sinä olet kyllä todella tarpeellinen täällä, sillä pidät keskustelua yllä monessa ketjussa ja monenlaisten ihmisten kanssa. Ja kirjoitat hyvin ja persoonallisesti.

Ajatella, jos tämä paikka ei olisi osunut siihen johonkin google-hakuun silloin joskus, en olisi ikinä tullut tuntemaan salokaa ja sinua. Olisi sekin ollut aika epäoikeudenmukaista, minusta. Tämä nyt sitten todisti, että elämä tosiaan voi joskus olla muutakin kuin epäoikeudenmukainen.

Odotamme, että piristyt. Me haluttais taas olla mussuleita. 🙂🌻

Kiitos ake🙂🌻☺️❤️

Sinä olet niin sympaattinen. Kiitos, ilahdutti mieltä se mitä sanoit🙂 Lääkityksessäni on yksi bentso aamulla otettavaksi ja minulla on jo toleranssi sitä luokkaa, että tuo yksi ei oikein kolahda mihinkään. Ainoastaan pitää vieroitusoireet loitolla🙂 Sen vuoksi en ehkä ihan "räkä poskella" hönössä ole siitä, heh. Enkä ole viimeaikoina nappaillut extrabenejä päivän mittaan. Mutta kummallista on, että tuo yksikin pilleri on maanperskuleen vaikeaa vähentää tai pudottaa pois. En tajua miten yhden pillerin lopettaminen voi olla niin tuskaa. Olen aina välillä yrittänyt ja taas palannut suosiolla ottamaan sen. Semmoisia ne bentsonpaskat on.

Tuli nukuttua vähän paremmin, eikä herättyä ollut niin tympääntynyt mieli, tosin minullahan se aina heittelee laidasta laitaan, joten koskaan ei voi tietää, mikä mieliala milloinkin on. Se saattaa muuttua hyvin nopeasti jonkin pienen tai suuren asian vaikutuksesta. Kaupassa pitää mennä kyllä tänään käymään, että sen verran mökistä ulos. Ja huomenna on se lääkäri ja torstaina fysioterapeutti. Eli ihan pakko"aktivointia" välillä, mikä on ihan hyvä juttu.

Ulkona on hämäränvaloisaa (Terveiset Hämärälle🙂) ja lunta tullut jonkinverran. Mies kävi ulkona vähän lumitöissä ja autoa kaapimassa lumen alta.

Et sinä ake vaikuta kyllä yhtään hitaalta😎

Huomenta ja Hyvää Tiistaipäivää Murusille Mussuleille🌻🙂🌻☺️❤️!

Olen jo kait "mökkiintynyt" eli erakoitunut tänne kotiin melko tiiviisti. Ihan kiva oli lähteä liikkeelle ja käydä kaupassa. Liian nopeasti se retki kuitenkin meni. Autossa nyt niin vähän bensaa, ettei sillä ylimääräisiä ajella jos meinaan huomenna päästä vielä sinne lääkäriin.

Ensin tuntui, että liian nopeasti piti kotiin palata, mutta sitten heti kotiuduttua tuntui taas hyvälle olla täällä omassa "pesässä". Samalla ajatus muuttamisesta esim. jonnekin kerrotaloon tuntui ihan kamalalle. Pois tästä rauhasta..Pois homeesta ja rahapulasta..niin, asioilla on aina hyvät ja huonot puolet. Täytyisi oppia tekemään kompromisseja. Minulla on mustavalkoinen ajattelutyyli, ollut aina. Joko tai. Kaikki tai ei mitään. Häntä rakastan ja häntä vihaan ym.

Tulevan kesän ajattelun tuomaan kauhustressiin on tuonut lisänsä nyt se, etten tiedä missä sen kesän vietän. Jossain kerrostalossa, keskellä kaupunkia (puistattava ajatus) vai tapahtuuko ihme ja jostain syrjempää löytyy sopiva paikka? En edes haluaisi asua missään keskustassa. Erään vuokrattavan kohteen (johon mies oli laittanut hakemuksen) ohi ajelimme kauppareissulla ja sain melkein sätkyn..se oli kerrostalo ja heti sen välittömässä naapurissa oli kaljakuppila ja tanssikoulu. No thanks, sanoi mieleni samantien. Toivon sydämeni pohjasta, että tuo vaihtoehto ei natsaa meille. En kuitenkaan sanonut vielä mitään. Saattoihan mies minun naamasta jo nähdä, mikä oli ajatus. ´Minulla on sellainen naama, että näkyy kilometrin päähän millä tuulella olen, enkä osaa ollenkaan peitellä tunteitani. Tosin en ole opetellutkaan, koska minusta se on teeskentelyä. Tosin töissä ollessa piti aina vähän skarpata, koska tein asiakaspalvelua🙂 Kuitenkin, työ oli niin mukavaa, että ihan aidosti olin kyllä enimmäkseen suu hymyssä ja juttu luisti leppoisasti mukavien asiakkaiden kanssa. Myöhemmin aina kuulin jostain, että joku oli maininnut, että "se mukava ja puhelias" eli kait sitten asiakkatkin tykkäsivät.

Tuli yhtäkkiä mieleeni jostain, että käyköhän nimimerkki "Tuulinen Päivä" vielä täällä lukemassa? Hän kävi ainakin viime kesänä. Olisi kiva tietää, mitä sinulle "Tuulinen" kuuluu nykyään?

Niin, meillä on miehen kanssa tänään vuosipäivä🌻🙂🌻 Tasan neljä vuotta tulee tänään kuluneeksi siitä, kun kohtasimme ensimmäisen kerran. Tuntuu, kuin siitä olisi jo kymmenen vuotta, koska tuohon neljään vuoteen on mahtunut niin paljon, sekä hyviä, että pahoja asioita. Juhlistamme merkkipäivää tehden lihamurekkeen Karppi-keittokirjan mukaan (murekkeeseen tulee paprikaa, fetaa, valkosipulia, suolakurkkua) ja pläräämällä nettia ja lukemalla kirjoja. Ei kovin juhlallista, mutta ei ole nyt rahallisesti mahdollista mennä minnekään ulos syömään tms.

Vitsillä ehdotin, että (-K18)..*naida naksuttaisimme koko yön läpeen* mies siihen tuumasi, että hänen osaltaan varmaan saisi sitten aamuyöstä tilata jo ambulanssin paikalle😀

Vähän edes huumoria päivää keventämään🙂

Tuossa Karppi-keittokirjassa on yllättävän innostavia reseptejä. Suurin osa sellaisia, että ei tarvitse mitään ihmeellisiä ja kalliita aineita vaan suurin osa tehdään ihan perusaineista, kuten lihasta, kanasta, jauhelihasta, tonnikalasta jne. Ja tietysti aina persusvihanneksia mukana. Minä en ole koskaan innostunut tekemään reseptien mukaan, kun heti alkuun on tympinyt ne kalliit ja eksoottiset aineet ja mausteet mitä niihin tarvitsee ja kun tiedän, etten edes pitäisi sitten siitä ruoasta. Olen niin perus-taatelintallaaja, etten innostu mistään eksoottisista tai kovin maustetuista ruoista jne. Kirja on nimeltään "Karpin keittokirja" ja sen lainasin kirjastosta jos sattuu, että jotain myös kiinnostaisi. Ruoat eivät edes ole mitään dieettiruokaa vaan ihan tavallista kotiruokaa. Kuitenkin sillä saattaa myös hoikistua, koska kaikki huonot hiilihydraatit ja sokerit on jätetty pois.

Monange, tulit mieleeni ja toivon niin, että sinulla ja Hänellä pyyhkisi hyvin..😋

Vähän jännittää se huominen lääkäri, että onko sen mielestä minussa mitään vikaa? Eli siis miten se kortisoliasia ja kilpirauhasarvot jne. Jos sanoo, että kaikki on vain masennusta niin sitten kyllä MASENNUN ja lujaa. Ja tietysti sekin pelottaa, että minussa on jotain pahasti vialla🙂 Siis kaikki vaihtoehdot pelottaa. Välillä en edes muista, että huomenna on se lääkäri..Täytyy yrittää muistaa ja käydä tänään vähän pesullakin, etten döfää paskalle huomenna. Voi ei, minua ei huvittaisi ollenkaan mennä sinne, kun aavistelen, ettei siitä olisi mitään hyötyä. Järjellä ajatellen sinne on tietystikin mentävä ja vaadittava lisää tutkimuksia jne. Ja se hetki, kun se kysyy minun mielentilasta? Aaaarrgggghhhh...ainahan ne kysyy, aina. Yleensä sanon, etten nyt tunne itseäni niin masentuneeksi tjs. Inhottaa, että kaikissa papereissa on aina nämä, että on ollut psykoottinen, masentunut, itsetuhoinen jne. Sitä saa sitten selitellä loppuelämänsä. Kunpa se lääkäri olisi niin viisas, ettei takertuisi pelkästään mielenasioihin. Nyt keksin! Sanonkin, että tulen HULLUKSI jos minua ei tutkita kunnolla..heh🙂 Lääkäri varmaan sanoisi siihen kylmänrauhallisesti, että "kuulkaapas rva.A.K, tehän olette jo hullu, näen sen näistä papereista". Siinä vaiheessa voisi alkaa vaikka kiekumaan, kuin kukko ja ehkä löytäisi itsensä jälleen suljetulta. Siellä sitten muutaman päivän neuroleptipökkyrässä hiihtelisi pitkin käytäviä kieli suusta roikkuen ja ei kun kotiin!

Mä välillä katon niitä karppikirjoja, ja kaikkea muitakin sillä mielellä että jos niissä on jotain hyvää ja helppoa. Miksi ruuanteko tarvii olla vaikeaa. Ei mulla ainakaan riitä energia seistä hellan äärellä montaa tuntia päivässä.

Tuli äsken tosi paha mieli, kun katsoin videon eräästä muodonmuuttujuasta IS:n netistä. Ei siinä ohjelmassa ollut mitään pahaa, päinvastoin. Minä vaan taas kerran muistin, kuinka kaukana olen siitä elämästä, jota ennen elin ja sellaisesta elämästä, jota 35-vuotias nainen yleensä elää. Ensinnäkin olen ruma, enkä jaksa pitää itsestäni huolta. En ole työelämässä, enkä sinne koskaan tule menemään. Olen huono puoliso, enkä jaksa tehdä suurinpiirtein koskaan mitään. Minulla ei ole lapsia, enkä niitä koskaan varmaan tule saamaan tässä elämässä. Naisena olen täysi nolla. Ihmettelen syvästi, miten mieheni jaksaa olla minun kanssa? Luultavasti säälistä. En keksi muutakaan selitystä. Totuus on se, että jos mieheni jättäisi minut niin en enää kelpaisi kenellekään. Huh, kun alkoi masentamaan....

Moi kaikille. Halusin vain kertoa teille kaikille susijengin mussukoille, että olette tosi tärkeitä ja ihania ihmisiä. Teissä kaikissa on jotain ainutlaatuista ja on ihanaa huomata, miten tunteella avaudutte, kun kirjoitatte tänne. Kaikki se teksti on niin aitoa, eikä mitään feikkipaskaa, mitä tämä maailma on täynnä. Mikään ei ole enää aitoa. Olin näköjään kirjoittanut pari päivää sitten aika pitkän viestin, mut tämä jää lyhyeksi. En saa ajatuksia sanoiksi. Se syytteen nostaminen ottaa päähän ihan tosissaan ja pitäis täytellä jotain papereita, mut en vain jaksa. Toivon teille kaikille vain ja ainoastaan kaikkea hyvää, asioilla on ihme kyllä tapana järjestyä, tavalla tai toisella. Ja lopuksi toivotan vielä Kuunvalolle ja hänen miehelleen erittäin hyvää vuosipäivää 🙂 MoiMoi.

Sampylä

Sampylä🙂🌻☺️❤️

Olet sinä IHANA! Miten ihmeessä voit aina "osua kulmille" eli tänne, aina silloin, kun olen vaipumassa jonnekin epätoivon syövereihin? Aivan, kuin omaisit jonkun kuudennen aistin sen suhteen. Kiitos, että kirjoitit ja olet ennenkin kirjoittanut niin kauniisti. Ja kiitos onnitteluista🙂 Se merkkipäiväkarppausmureke paistuu juuri uunissa. Mieshän se senkin pyöräytti, kätevästi. Minulla menisi varmaan koko päivä jos alkaisin sitä sohlaamaan. Mielialani kohenee aina jonkinverran, kun huomaan, että olet "ilmoittautunut". Enkä tiedä yhtään, että mistä se johtuu. Kaitpa sitten minulle merkitsee se, että tiedän sinun olevan siellä jossain ja olemassa. Usein olet vain kirjoittanut juuri silloin, kun alan synkistymään ja ajattelemaan, että elämä on liian skeidaa. Kiitos sinulle. Minuakin viehättää tämä paikka ehkä siksi, että täällä sanotaan rehellisesti miten menee. Minä myös koen, että liian paljon on nykyään vilpillisyyttä, tekopyhyyttä, kovia arvoja ja piittaamattomuutta. Vanhan ajan arvostuksenaiheet, rehellisyys, toisten auttaminen jne. ovat epämuodikkaita. Kaunis romantiikka on kuollut ja sellaista ihannoivaa pidetään vähän epäilyttävänä. Joskus suren sitä paljonkin. Itse monta vuotta yritin "kovettaa" itseäni, että kestäisin paremmin tätä maailmaa, mutta romahdin silti tai juuri siksi. Siksi en enää koskaan aio olla mitään muuta, kuin mitä oikeasti olen. Vaikka se sitten tarkoittaisi, että syrjäydyn "oikeasta" elämästä. Olen ikuinen romantikko ja aion myös olla. Se elämä, mikä minulla on jäljellä, käytän sen runojen lukemiseen, autiotaloihin, pilvien tuijotteluun yms. Kiitos myös kaikille teille muille mussukoille. Merkitsette paljon ja tämä paikka on jo osa elämää (ainakin niin kauan, kuin sitä muuta elämää ei niin paljoa ole) Varsinkin sellaisina päivinä, kun on enimmäkseen kotosalla tämä on ainoa "kosketus" ulkomaailmaan ja minäkin ehkä mieluummin oleskelen tällaisessa rehellisen ilmapiirin maailmassa, kuin siinä "oikeassa" eli teennäisessä.

Olen hieman melankolisella tuulella. Toivottavasta mureke olisi hyvää. En oikein tiedä mistä repisin tsemppiä juuri nyt..

Tuota noinniin…….. täällä ei mene kyllä kovinkaan hyvin. Siitä miekkosesta ei ole sen su illan jälkeen kuulunut mitään ☹️ En osaa tulkita mitä tapahtuu… ja on paha mieli vaan. Eilen kun pääsin töistä menin lillumaan kylpyyn, olisi tehnyt mieli itkeä, mutta mitään kyyneleitä ei tullut. ja olo ei siten myöskään helpottunut. Mutta kun Lupasin itselleni etten soita / laita enää itse viestiä. Tosin en tiedä onko tämä nyt sitten ollut jotenkin ihan sovittu juttu että palaillaan vasta sitten kun nämä minun menot mitä latelin puhelimessa on ohi, eli vasta loppuviikosta? jotain sellaista sanoi. En tiedä…. Haluaisin kuitenkin, että soittaisi tai laittaisi edes tekstaria! tämä on ihan hirveää kidutusta eikä sitä mitä minä haluan toiselta. Hän ei selkeästi ajattele minua. en usko että tästä voi tulla mitään. Ja olen siitä tosi pahoilla mielin. Jotenkin tämä merkitsi symbolisestikin minun elämässä paljon. ei ole ollut hyvä kenenkään kanssa olla pitkään aikaan eikä ole kiinnostanut todella kukaan. nyt on olo, että ihan sama kaikella ja ei huvita mikään. onneksi tänään on terapia niin ehkä siellä tulee jotenkin parempi mieli😭
Kostoksi olen jatkanut muutaman muun ihmisen kanssa viestienvaihtoa vaikkei tippaakaan kiinnosta…… jotenkin vaan "kostan". onpas hirveän fiksua käytöstä taas. olen aika pettynyt itseeni.
Hyvää vuosipäivää AK. se on iso asia🙂🎂 Hyvä että jollain edes on onnea sillä saralla☺️❤️☺️ Eipä taida olla minun kohtaloni. Olen valmis heittämään taas kirveen kaivoon ihan kokonaan. ei ole järkeä missään, ei sitten missään😑❓

Voi M-Rakas😍

Kiva, kun kirjoitit. Mutta..saatoin niin eläytyä tunnelmiisi. Tiedän tuon kuvion tasan tarkkaan, koska olen niin samanlainen, kuin Sinä. Kuulostaa niin ranskalaiselle mustavalkoelokuvalle lojua kylvyssä apaattisena ja sydänsuruisena. Usko pois, myös minä olen joskus niin tehnyt ja kokeilin jopa laittaa pään veden alle ja..No, en nyt sentään kait ihan hukuttautua, mutta jotain sinne päin. Tiedän tuon tunteen..Jos tyypistä ei kuulu mitään. Tulee niin tyhjä ja turha ja pettynyt olo, aivan kuin sinua olisi jo jotenkin petetty, koska ei huomioida. Minusta nyt tuntuu, että se toinen ajattelee, ettei halua olla liian innokas ja esittää ehkä coolia tjs. Minusta ei vielä ole mikään syy hätääntyä jos olette loppuviikosta puhuneet. Toisaalta kyllä..olen tullut siihen tulokseen, että mies, joka on hulluna sinuun pitää yhteyttä joka päivä, koska hän ei yksinkertaisesti voi olla jos ei kuule ääntäsi jne. Tämä on varmaan tyhmää ja masentavaa, kun sanon näin, mutta en voi olla sanomatta. Onkohan sillä muita kierroksessa yhtä-aikaa? Kuten sinullakin😉 Minusta tuntuu, että vihaat minua, kun kirjoitan näin, mutta en voi tälle mitään..nämä lauseet vain tulevat jostain (avaruudesta?) ja sormeni kirjoittavat, kuin tahdottomat. Kuitenkin, ehkä kannattaa nyt ihan rauhassa odotella loppuviikkoon ja jos hänestä ei tämän viikon aikana kuulu mitään niin sitten voi ehkä olla aihetta masentua..Mutta, tiedän, koska kärsivällisyys varsinkin ihastuneena/rakastuneena on tosi vaikeaa ja jo yksikin päivä, ettei kuule HÄNESTÄ mitään saa mielialan laskemaan ja syöksymään murheen alhoon. Ja mielen täyttävät jo valmiiksi pettyneet ja epäluuloiset ajatukset. Sitten miettii kostosuunnitelmia ja lopulta satuttaa vain itseään ja tulee entistä hirveämpi olo ja kenties siinä sivussa pilaa sen potentiaalisen uuden suhteen sekoilemalla ties mitä. Voihan olla osoitus, että tyyppi onkin ihan järkevä, kun ei puske päälle, kuin sonni. Minun mies oli alkuun niin nopea ja kiihkeä, että aloin jopa pelkäämään häntä joksikin s-maanikoksi, ennenkuin sitten tutustuimme oikeasti🙂 Nyt tiedän, että hän oli vain yksinkertaisesti NIIN rakastunut, että oli sekoamisen partaalla. Rakkausasiat ne vasta ovatkin, joko elämän ihanin asia tai kauhein synkkyyden aihe. Oikeastaan ihan hirveitä. Kuinka moni ihminen on jopa kuollut rakkauden vuoksi, siis tehnyt IM jne. Tosin nykymaailmassa taitaa raha ajaa tuonkin ohitse. Voi M pieni, tekisi mieli ottaa pääsi syliin ja silittää hiuksiasi..sinä olet niin ihana ja toivon sydämestäni sinulle kaikkea hyvää. Ja todellakin toivon, että siitä tyypistä alkaisi kuulua..Muista, että voit AINA kirjoittaa tänne heti jos alkaa masentamaan. Vaikka eihän se välttämättä mitään auta, mutta kuitenkin..🙂
---------------------------------------------------

Olen minäkin ehtinyt tänään jo fakkiintua niin, että meinasin alkaa itkemään. No, söimme sitä karppimureketta, mikä oli tosi hyvää. Pitkästä aikaa oikein innostuin jostain ruoasta. Olen miehelle muutaman kerran päivän mittaan puhunut siitä, että meillä on vuosipäivä jne. Mies ei ole puhunut siitä yhtään kertaa, eikä edes halannut minua tms. No, hän on ihminen, joka ei paljon perusta mistään merkkipäivistä jne. Mutta kuitenkin..alkoi niin ottamaan päähän, ettei hän voi edes puhua mitään koko asiasta, muistella meidän vaiheita tms. Tulee ihan olo, ettei tämä suhde kiinnosta miestä ollenkaan. Sen ymmärrän, että ei ole ostanut lahjaa tms. koska ei ole rahaa. Saattahan olla, että häntä se tympiikin, kun ei ole rahaa, eikä voida oikein viettää tätä päivää, mutta voisihan silti halata jne. En minäkään jaksa kauaa tässä kärvistellä jos ei mies ala yhtään ottamaan minua romanttisemmin huomioon, kuin tekemällä ruoat jne. Onhan se mahtavaa, mutta ei riitä. Joinain päivinä tekisi mieli vain pakata tavarat ja häipyä..en tiedä itsekään minne? Odotan aina niin paljon toiselta ja jos hän ei jaksa olla täydellinen niin petyn ja alan hautomaan...niin, kostoa. Ihan hirveää. Huomaa kyllä, ettei päässä ole kaikki kotona😞