Heräsin ennen kuutta ja kävin vessassa. Menin takaisin sänkyyn ja nukahdin vielä seitsemään asti. Aamumarjat jugurtin kanssa syöty ja kourallinen pähkinöitä. Reilusti lauhtunut ilma. Vain 7 astetta ja pilvisen oloista. Ei ole valostunut vielä. Orava tullut syömään pähkinöitä ja kolistelee kuistilla ruokapömpeliään.

Vähän tylsälle vaikuttaa tämä päivä. Ei ole mitään suunnitelmia ja toisaalta rahaa ja bensaa autossa on melko vähän, joten tuskin niillä minnekään pidemmälle lähdetään. Onhan se ärsyttävää sen vuoksi kykkiä kotona, ettei ole varaa lähteä minnekään, mutta kahden kuntoutustuella olevan kuukausitulot ei niin huimat ole, kun siitä maksetaan kallis vuokra, auto, sähkölaskut, ruoka jne. Joskus tällaissa tilanteissa aina toivoisi, että rahaa olisi vähän enemmän.

Mies lukee kirjaa. Sotakirjoja hän lukee. Melkein kirjan päivässä. Minullakin on tuo kirja luvun alla, mutta en nyt jaksa heti aamusta sitä alkaa lukemaan. Kotitöitäkään ei nyt kauheasti ole..hmmm..mitäkähän tässä keksisi?

Täytyy miettiä....

Hyvää Pyhäpäivää Kaikille!

Olen taas vaipunut hassuihin mietteisiin. Mietin tässä, mitä kuuluu tänään Monangelle ja mitä hän mahtaa puuhailla? Onko kuullut uudesta "sulhasestaan" jne. Mietin, miten Samin vatsassa oleva "holetsikki" voi ja mitä Sam tekee juuri nyt? Mietin, onkohan Hämärä mennyt aamukävelylle jne. Olen minäkin hölmö, kun mietin tuollaisia, heh.

Mies laskeskeli rahojaan ja tyhjiä (vichy)pulloja, että saisiko niillä röökiaskin. Minullahan on vielä niitä äidiltä saatuja rahoja, mutta en puhu niistä mitään. Tuntuisi väärälle laittaa äidin minulle antamia rahoja tupakan ostoon, kun ne on tarkoitettu minulle terveystuotteita varten.

Taidan tehdä välipalan. Leikkelelautanen, johon tulee vähän kaikenlaista..

Alkaa vähän jänskäämään, kun minulla on 29.p se Endokrinologi, että mitä se sanoo vai sanooko mitään ja löytyykö minusta mitään vikaa vai olenko ihan "viaton" ja jatkan kärsimistä oireiden kanssa (jotka ehkä laitetaan mielenterveyden piikkiin..aarrrggghhh) No, sillä konstin ne saa minusta kyllä hullun, koska tulen hulluksi vaivojen kanssa.

Mutta nyt sen leikkelejutskan kimppuun.

tip tap, tip tap.... ulkona lunta ja kai pikku pakkasta. sisällä kaaosta, jota pitäisi alkaa karsii ennen kun tulee joku tänne.

mukavaa sunnuntaipäivää sulle.

Voi että AK kun tuli kyllä ymmärretty olo…. 🙂🌻 Arvasin kyllä että jos joku ymmärtää tämän kaiken niin sinä. Eihän tätä menoa kukaan muu sitten ymmärräkään… Olen kieriskellyt kauheassa tuskassa ja riutunut(varmaan minulle yleisin verbi rakkausasioissa……!!!!!) ja tsekkaillut puhelinta, kun ei siitä kuulu mitään… ja olen ollut tosi kurjalla mielellä siitä. vaikka tiedän että sillä oli menoa eilen koko päivä ja ilta… mutta kai jos olisi tarpeeksi kiinnostunut, niin soittelisi ja haluaisi sopia milloin taas nähdään tai laittaisi edes tekstaria???!!!! apuaaaaaa!!!! taistelen kokoajan itteni kanssa etten laita itse viestiä ja ehdota jotain☹️ Mutta haluaisin nähdä että se laittaa!!!!! eikä se laita!!! voi että kun turhauttaa!!!! ja sillä on niin paljon elämässä muuta että vähän pelottaa ettei sinne mahdu tällaista sekopäätä lainkaan, eikä edes ole ajatellut minua ollenkaan… ja minä jo sekoan täällä sitten puolestani. olen vähän loukkaantunut. tai siis olen. ja eihän se edes tiedä sitä. hehh… ja ihmettelisi varmaan aika suuresti jos tietäisi……………….. eihän tästä taas tule yhtään mitään. kiinnostun vaan ihmisistä jotka on ihan vääriä minulle ja niinkun sanoin aiemmin, niin ne jotka olisi kivoja ja kiinnostuneita minusta ja haluaisivat kohdella hyvin, niin ne ei herätä sitten mitään muuta kun ahdistusta……. terapian tarpeessa kyllä olen!!! onneksi seuraava kerta on jo ti… se varmaan nauraa minulle se terapeutti että mitenhän tässä nyt näin kävi, kun niin mainostin perjantaina siellä miten en etsi mitään ja ihan huvin vuoksi sinne treffeille vaan menen enkä ole sen kanssa naimisiin menossa, ja nyt olisinkin, hahhahaaa!!!!! tuo autiotalosuunnitelma oli muuten ihan mahtava!!!! jos joku Mies tekisi mulle tuollaisen, niin menisin kyllä heti naimisiin! mutta jos Minä tekisin sen nyt, niin olen kyllä 200% varma että kävisi just noin kun ennustit😉
Tekisi kyllä mieli lyödä nyt päätä seinään ja lujaa, ihan hirveä turhautuminen ja en kestä tätä että aina jotnekin oikein HAEN sitä tilaa, että RIUDUN (en tiedä voinko sentään vielä sanoa, että rakkaudesta, mutta ainakin ihastumisesta), jollain tapaa ilmeisesti nautin siitä, vaikka se on kyllä tosi masokistista. ei se kivaa ole. ja ajatustoiminta on jotenkin ihan jäissä kun mietin vaan tätä nyt pakkomielteisesti😑❓ Kiva että saan sinulta tukea, tosi tärkeää minulle. Mitähän helvettiä tässä nyt tekisi? en haluaisi "nöyrtyä" ja laittaa viestiä, mutta toisaalta taas en jaksaisi odottaakaan enää yhtään enempä䅅……….
Minun pitää varmaan kanssa lukea tuo kirja. alkoi heti kiinnostaa. Harmittaa, kun luulin, että olen ihan tyytyväinen elämääni yksin ja erakkona, niin nyt jotenki olisin ihan samantien valmis heittämään sen ikkunasta ulos ja tekemään tilaa tuolle miehelle! mitä kaikelle omalle tapahtui???! TAAS????! kadotan itseni aina parisuhteisiin…… ihan sekopääolo kyllä nyt. Ja samaa levyä väännän nyt täällä vaan. Anteeksi siitä😝
Palataan!!!!! iso halaus ja rentouttavaa sunnuntaita niille jotka siihen kykenee(en siis minä😉) 🌻🙂🌻🙂🌻🌻🙂🌻

Juttelin äidin kanssa puhelimessa äsken. Keskustelimme Kissoista ja taateleista. Minä olen yrittänyt jo useita kertoja lähettää äidille kuva siitä miehen tyttären kissasta, joka on maailman ihanin kissa. Olen saanut siitä kissasta pakkomielteen ja sen kuva on nyt puhelimen taustakuvana ja läppärin taustakuvana jne. Kysyin tyttäreltä jos se kissa olisi voinut meille tulla hoitoon, mutta ei se halunnut sitä antaa. Pelkäs varmaan, että kaappaan sen lopullisesti. Se minun kuvanlähetys ei ole onnistunut. Nyt yritetään eri konsteilla ja luovuteta ei ennen kuin onnistuu. On se Kissa niin tärkeä asia!

Taatelit ovat minun uusi herkkuni. Löysin niitä silloin yksi päivä tuoreena City-Marketista. Aiemmin olen syönyt vain kuivattuna (viikunoita ja taateleita) On muuten tuoreet taatelit aika sikahyviä, mums. Oiva apu jos makeanhimo iskee. Ja terveellisiä myös. Äiti on nuorempana matkustellessaan syönyt niitä juuripoimittuna ja olivat kuulema mahtavan makuisia, uskon.

Tekis mieli tehdä kermavaahtoa ja joku kiva jälkiruoka tänään, tietysti vhh-ruokavalion mukainen. Mutta..en voi tehdä jälkiruokia ennen kuin olen ostanut sopivaa makeutusainetta (Steviaa tms).

Tämä päivä näköjään menee taas ihan huu-haaksi. En tiedä lähteekö mies ostamaan sitä röökiä, että lähtäänkö me liikenteeseen vai ei.

Vähän tylsää, mutta yritän tehdä päivästä olemisen arvoisen niin hyvin, kuin pystyn. Hyvää musiikkia kuunnellen ja kirjoja lueskellen. Huomenna on inhokkipäiväni maanantai, mutta sille päivälle ei ole mitään ahdistavaa ainakaan tiedossa, joten ehkä sekin siitä menee.

Päivä alkaa jo hämärtyä. Taidan popsia muutaman taatelin🙂

Minä ajattelen koko ajan kesää. Pelolla. En voi sille mitään. Ajattelen, miltä näytän kesällä ja mitä puen päälleni. Miten jaksan kuumuuden? Miten jaksan taas sen koko kesän ja miehen jokakesäisen mökkimanian? Ja paine siitä, että ensi kesä ei saa mennä samalla tavalla, kuin viime kesä, joka oli aivan painajaismainen, eikä yhtään sellainen, kuin kunnollinen kesä, vaikka en tiedä voiko ihan kunnollista kesää enää tulla.

Ensimmäiseksi kauhein kesä-asia on se, että lihoin Mirtasta 16kg, joista 7kg oli "ylimääräisiä" kiloja, joita ei olisi tarvinnut tulla. 64kg on minun normaalipaino ja siihen se olisi saanut jäädä. Läski/neste on kertynyt eniten vatsaan, käsivarsiin, lantioon ja reisiin. Ja kun tuntuu, että edes vhh-ruokavalio ei laihduta minua niin onko niin, että kesälläkin olen yhtä läski? Kauhein on vatsa. Sitten mietin automaattisesti sitä, millaisia vaatteita laitan ja miten parhaiten peittää läskit jos niitä on vielä kesällä? Joo, lenkkeillä pitäis ahkeraan ja tehdä lihaskuntoa, mutta kun ei jaksa, eikä edes huvita🙂

Toisiksi kauhein kesä-asia on liian kuumat ilmat, koska en kestä kuumuutta. Menen ihan veteläksi ja huonovointiseksi, enkä jaksa tehdä yhtään mitään.

Kolmanneksi kauhein kesä-asia on miehen mökkimania (jokakesäinen). En jaksa kuunnella sitä jankutusta, että milloin menemme mökille ja minne menemme ja mistä sen vuokraamme vai menemmekö sen kaverin mökille, joka on ihan hirveä paskahuussi ja se kaveri aina kesällä kännissä siellä. Siellä mieskin vain innostuu juomaan, kun juomia on koko ajan tarjolla ja kaveri haluaa juomaseuraa.

Neljänneksi kauhein kesä-asia on "kesähorot". Siis teinit ja varttuneemmat, jotka esittelevät alatyylisesti itseään puolialasti sillä varjolla, että on "kesä ja kuuma". En kestä sellaista paljastelukulttuuria ja alan heti verrata itseäni jokaiseen niihin ja tuntea itseni maailman rumimmaksi ja epäseksikkäimmäksi. Miten voi olla, että nykyään nuoret näyttävät ihan joltain p*tähdiltä?! Kyllä, minulla on erittäin huono itsetunto tai sitä ei ole oikeastaan ollenkaan. Ja jos mies vilkaisee yhtäkään "kesähoroa" niin saan maanhirveimmän itkuraivokohtauksen ja uhkaan ottaa eron siinä paikassa. Ja automaattisesti haukun h*raksi kaikki vastaantulevat tai näkökenttään tulevat nuoret naiset.

Saa nauraa, minäkään en tätä ihan otsa kurtussa ja kieli suupielessä kirjoittanut🙂 Mutta totta melkein, kärjistettynä. Ja kyllä, minulla on persoonallisuushäiriö.

Vastaus ongelmiin: Teen itsestäni kaikella konstilla sellaisen "kesähoron", ettei minun tarvitse kokea itseäni ulkopuoliseksi (vitsi..) oikeasti en tiedä mitä tekisin ja se saa minut lähes paniikkiin😯🗯️

On sitä kans ihmisellä ongelmia.

Luin hetken Saima Harmajan elämäkertaa. Kuuntelin Nostalgiasta musaa. Yhtäkkiä mieleeni tuli, että viime keväänä minulla oli vain yksi pelko kesää ajatellen. Se, että en olisi enää elossa. Minulla oli vain yksi toive. Olla hengissä ja nähdä maantienvarren kauniit kesäkukat

Niin se vaatimustaso nousee, kun elämän tosiasiat unohtuvat. Mitä väliä olenko *kesähoro*? Pää-asia, että olen hengissä.

Moi. En ole oikein kunnossa, teksti voi olla vähän sekavaa, mut haluun kirjottaa muutaman rivin. Kävin läpi teidän kirjotuksia viime päiviltä ja on kyllä pakko sanoa, että olette kaikki aivan mahtavia tyyppejä, ystäviä. Teillä kaikilla on omat huolenne, mutta jaksatte silti ottaa kantaa ja antaa neuvoja minun tilanteeseen. Iso kiitos siitä teille kaikille, onko kaikki mukavat ihmiset täällä, kun niitä ei näy missään muualla? Voin tunnustaa, että olen jopa kokeillut deittisivustoja epätoivoisena, mut tulos on ollut siellä ihan samanlainen, kuin netin ulkopuolisessa elämässä. Tuossa edellä joku teistä ihanista kirjoitti käyneensä treffeillä ja odottavansa puhelinsoittoa. Kirjoitit asiasta, niinkuin se olis ihan normaali juttu ja niinhän se onkin, tosin vain kaikille muille, kuin minulle. Jos oot odottanu kaks päivää yhtä puhelua tai tekstaria, niin minusta se kuulostaa tylylle. Ei kellään voi olla niin kiire. Mulla on tosin näistä asioista vähän vääristyneet mielikuvat, sillä jos löytäisin oman kullan, niin sen ei tartteis odottaa mitään kahta minuuttia pidempään. Tai no, joihinkin asioihin vois käyttää aikaa enemmän kuin kaks minuuttia. Kirjoititte myös, että mun pitäis tehdä jotain, ennenkuin sattuu jotain ikävää, koska tällä tavalla niitä ikävyyksiä seuraa. Se oli ihan oikein sanottu. En tiedä edes viikonpäivää, en oo tietäny pariiin viikkoon. Kaikki on menny ihan sekasin. En tiedä enää mistään mitään. Yhden asian sain sentään hoidettua. Kävin apteekissa ostamassa desifiointiainetta ja haavalappuja. Oli pakko puhdistaa tuo vekki vatsasta. Silmätkin aukes hetkeks, kun kaadoin puol pulloo sitä myrkkyä tuohon haavaan, kirpaisi ihan kivasti. No, nyt on haava puhdas ja laitoin siihen vielä neljä tikkiä ns. kalastajanlangasta, ettei aukea koko ajan. Jospa se nyt paranis. Nyt ei kyllä ihan vähään aikaan tehdä vatsoja tai paljon muutakaan treenatessa. Sekin on kyllä jääny kokonaan. Oli mukava lukea, että Kuunvalokin ajattelet aina joskus tuollasia. Tarkotan siis sitä, että huomaat ajattelevasi, mitä tänne kirjoittaville kuuluu. Mulle käy ihan samoin, ootte ainoat ystävät. Just tuota tarkotin, kun sanoin, että varmaan jokainen meistä muodostaa muista vakiokirjoittajista jonkinlaisen mielikuvan. Tai sit olen vain ainoa tarpeeksi hullu tekemään sellasta. Ajatus takkuilee pahasti ja sori jos teksti on sekavaa. Haluaisin kyllä, mut nyt en pysty ottamaan kantaa sen tarkemmin edellisiin kirjotuksiin. Paitsi siihen Kuunvalon "kesähoro" kommenttiin 🙂 Se oli minusta tosi hyvin sanottu. Kaikkihan te naiset luulette, että jokainen mies kuolaa sellasten perään, mut minusta se on aika säälittävää. Kävellään keskellä kaupunkia suunnilleen alasti ja sitten kirjoitetaan paikallislehden yleisönosasto palstalle, miten ärsyttävää on, kun miehet tuijottaa. Ihan niinkuin eivät itse sitä tuijotusta olis vailla. En oikein tiedä, mikä minuun on menny, kun ei tartte olla koneella kuin vartti, niin kaikki näkyy kahtena. Eikä johdu siitä, että olisin viettäny liikaa aikaa koneella. Käytän tätä tosi vähän. En vain saa aikaa kulumaan roikkumalla netissä. Mitenkähän minun elämä pystyi romahtamaan tällaseks reilussa viikossa. Ei ollu helppoo aikasemminkaan, mut nyt näytän aivan kuolleelle, en jaksa tehdä mitään. En syö, valvon joka toisen yön, mut ei mulle tule enää edes nälkä. Tämä on just sitä olemista, ei elämistä. Tartteisin tänne naisen, joka potkis minua perseelle. Ei kyllä tartteis edes potkia, kahdestaan tässä elämässä olis jotain järkee, toisinkuin nyt. Sain sitten vielä syytteen törkeestä pitelystä, kun vedin sitä kaveria kolmesti nyrkillä naamaan ja neljännen kerran polvella. Siis mitä helvettiä? Olisko pitäny jättää lyömättä ja antaa vielä toinen mahdollisuus lyödä sillä terällä. Oli kyllä harvinaisen fiksu jätkä. Sanoin, etten nosta syytettä, jos se tekee samoin. No, sehän nosti syytteen ja vaikutti sille, ettei se raukka edes tajunnu, että sitä syytetään nyt tapon yrityksestä. Jospa tuo olis seuraavalla kerralla viisaampi. Aika reilun tarjouksen kuitenkin annoin, mut ei kelvannu. Nyt näkyy kaikki jo kolmena, viisaampaa poistua koneelta. Katsotaan miten kauan voi elää tietämättä, mikä viikonpäivä on menossa. Ei tosiaan, jotain pitää muuttua, hitto miten paljon oon laihtunu parin viikon aikana. Ei muuta kuin hyvää alkavaa viikkoa kaikille.

Kesähoroja odotellessa,

Sampylä

Saima Harmaja ehti nähdä kevään, mutta ei kesää. Tämän runon hän kirjoitti 10.4-37 kaksi viikko ennen kuolemaansa keuhkotautiin.

RAKAS KUOLEMA

Oi rakas Kuolema,
lastasi muistatko viimein?
Saavutko varjoin
hienoin ja tuoksuvin siimein?

Kättä en nosta
en sinun työtäsi estä.
En, rakas Kuolema,
uusia tuskia kestä.

Painava vankila
aukaise sieluni mennä.
Untuvasiivin
uupuja nosta ja lennä.

Enpäs tiedä, onko mun aatokset aina niin järkeviä. Mutta kaikkea tulee pohdittua. Arvatkaapa mitä mietin välillä siellä kurssilla? Katselen muita ihmisiä (musta on tosiaan kiva kuunnella muiden juttuja ja kommentteja aiheista, joita siellä käsitellään) ja joskus leikittelen ajatuksella, että kuka siinä porukassa voisi olla AK, kuka Sam tai Monange tai Saloka.... Kun mehän ollaan kaikki ihan tavallisia, normaaleita (vaikka jokainen ihan erityinen) ihmisiä. Olisikin aika erikoista, kun huomaisi jossain välissä, että siellähän me kaikki oikeesti ollaan. Niin että ette ole ainoita, jotka tämmöisiä miettii.

Monange, joskus se suhde voi alkaakin kehittymään, kun luulee, että ei se mies olekaan ihan tosissaan kiinnostunut. Nimimerkillä kokemusta on.

Olen yllättänyt itsenikin nyt näistä kumman positiivisista aatoksistani. Vähän pelottaa, että kun kurssi loppuu, niin mitäs sitten. Onhan se ahdistus jossain tuolla taustalla, mutta kuitenkin paljon helpompi olla kuin esimerkiksi viime keväänä, kesällä tai syksyllä ennen joulua.

Hyvää alkavaa viikkoa! 🙂👍

Ihanaa rakkaat ystäväiset, tämä on kyllä se turvasatama todella. Minä olin jo jossain syvissä vesissä kun tartuin puhelimeen sellaisella kepeällä ajatuksella että kah, voihan sitä soittaa itsekin (kun olin puoli päivää miettinyt voinko niin tehdä…..) ja ihan KAMALAA kun ei vastannut toinen!!!!!!! Ajattelin että nyt kyllä kuolen…. sitten samaan sessioon soitin ex-exälle ja sovittiin että nähdään (tämä ei siis ole niin paha kuin ehkä kuulostaa, ollaan jokseenkin kavereita nykyisin ja nähtiin viimeksi pari viikkoa sitten, mutta joku ihmeen taka-ajatus siinä mulla taisi kyllä olla….. 🙄) No, ja sitten vielä laitoin yhdelle toisellekin tyypille viestin kenestä en ole edes kovinkaan kiinnostunut!!!! Joku sellainen raivokas kostofiilis tuli……………. Sitten meni tunti ja se tyyppi soitti takaisin, oli ollut treenaamassa ja tiedän ettei silloin ole puhelin kourasssa……… oli ihan tosi normaalin ja iloisen kuuloinen ja kyseli kovin että mitäs puuhaan tulevalla viikolla että ehdittäiskö nähdä…. Liioittelin vähän menojani, mitä kyllä on, mutta nyt vähän harmittaa jälkikäteen kun kyllä sinne olisi mahtunut myös hänen näkemist䅅… Sabotoin hienosti omaa elämääni. hah! 😝
Kiitos kaikille minua tsempanneille. Eihän näitä horinoita kehtaa kellekään muulle edes kertoa. On kyllä taas niin lapsellinen olo kaikesta, mutta tällainenhan minä olen, voih…
Ja minäkin aina mietin teitä kaikkia, varsinkin kun on ylivilkas mielikuvitus. että johtaako kohtalo meidät vielä joskus tarkoituksella oikeassakin elämässä yhteen? ja tajutaan että tässähän ollaan jo tuttuja! se olisi minusta aika hienoa😎
Harmaja sopii minulle myös. Ihanan kohtalokasta. Tekee mieli kuolla samantien! siis hyvällä sanon tämän, sellainen sydän pakahtuu -olotila tuli tuosta runosta. Ei niin, että oikeasti nyt tappaisin itseni. Palataan!

AK,

mietin ensin, että viitsinkö enää häiritä sinua, ja muutenkaan sekaantua teidän tyttöjen juttuihin, mutta pakko oli. Kun luin noita kirjoituksiasi, en voinut olla hihittelemättä, olet sinä aikamoinen pakkaus. Voi olla, että sinulle itselläsi on joskus tylsää, mutta sinun kanssasi tuskin on, ei ainakaan täällä. Tiedätkö, ainakin sinun ja samin pitäisi alkaa jonkinlaisiksi kirjailijoiksi. Tai olettehan te täällä sitä. Ajattelin tuossa äsken, että entä jos kaikki asuisimme yhdessä suuressa kerrostalossa. Kerhohuoneessa varmaan pyörisi vaikka minkälaista taide- ja harrastepiiriä. Salokalla pitäisi olla iso huoneisto, että voisimme käydä siellä syömässä bataattikeittoa. Tai mitä kaikkea hän keksiikin. Alakerrassa voisi oikeastaan olla yksi huone näyttelytiloiksi ja siellä olisi sitten maalauksia, käsitöitä ja kaikenlaisia teoksia näytteillä. Luotettavin meistä voisi toimia kasöörinä. 😉

Siinä talossa saisi melkein olla kirjastokin, käyttäjiä olisi kuitenkin niin paljon. Ja tietysti yksi hyvin vanhanaikaisesti sisustettu asumaton huoneisto kuutamoiltoja varten. Päivisin siellä voisi kuunnella gramofonilla vanhoja savikiekkoja tai sihisevää putkiradiota. Siellä minä voisin ottaa vastaan korjattavaksi tuotuja konttorituoleja, ja tienaamillani rahoilla ostaisin salokalta villasukkia. Niitä minulla nimittäin kuluu, ainakin kahdet saa paikata talvessaan.

Miettikääs vielä miehenne kanssa, jos kuitenkin ostaisitte jostakin kokonaisen taloyhtiön ja vuokraisitte sieltä kämpät meille muillekin 😋 😀

Talvihan aina yllättää, ainakin autoilijat. Nykyisin kasvihuoneilmaston aikaan kesäkin tulee niin aikaisin, että sitä ei tiedä ollenkaan, minä päivänä sekin pääsee yllättämään (meidät laihduttajat?), joten laitan tähän jo kesän menomusat valmiiksi:

http://www.youtube.com/watch?v=V0oU8Z1R3oY

Don't panic, there's only one Monday in a week.

Monange ja Hämärä🙂🌻☺️❤️

Ihanaa, kun olitte kirjoittaneet. Kävin vielä täällä vilkuilemassa ja sydäntä lämmitti lukea viestinne. Oi, teistä tulee yhä tärkeämpiä vain. Hyvä niin🙂 Minulle sopii tällainen nettiystävyys, kun oikeassa elämässä en niin jaksa ylläpitää ystävyyssuhteitani (ehkä sitten joskus taas..) Ystävättären viestiinkään en ole vielä saanut edes vastattua, vaikka ennen olisin vastannut heti. Tahallaan sitä venytän..ei edes huvita vastata.

Monange, aivan mahtavaa tämä uusi romanttinen kuvio. Ja taas kerran, aivan kuin olisin itseäni lukenut. Juuri noin minäkin käyttäydyn..jos ei heti vastata niin ajaudun hätäännykseen, epäilykseen ja "vihastumisen" kautta kostoon, heh. Ja sitten taas hetkessä lepyn ja kiidän jonnekin onnen autuuteen, kun huomaan, ettei minua olekaan hylätty. Se on ylireagointia, mutta niin tuttua. Minä ennen pidin rakkausrintamalla aina taustalla näitä varajeppejä jos yhden kanssa menee sukset ristiin. Antoi turvantunnetta, kun tiesin, että aina on edes joku ihailija taustalla odottamassa ja tietenkin sellainen, mistä minä itse en niin romanttisessa mielessä välittänyt. Minulle oli aina tärkeää, että minulla oli ihailijoita useampia. Lapsellista ja sairastakin, mutta niin se vaan oli. Nykyisen miehen tavattuani en ole enää kaivannut tuollaisia koukeroita. Hän on alusta asti ollut minulle tarpeeksi MIES, enkä ole enää hetkeäkään haikaillut jotain muuta. Minun mussukka MURSMELI☺️❤️☺️ Ihanaa M, että sinulla on tällaisia kuvioita. Ne rikastuttavat elämää ja tukevat itsetuntoa, sekä antavat rutkasti elämänvoimaa ja uskoa unelmiin ja siihen, että elämä saattaa sittenkin olla elämisen arvoista🙂 Minulla on ihan hyvä tunne tästä uudesta suhteestasi. Ja muista, kaikki tulee silloin, kun on niille määrätty aika, eikä mikään, ei ainoakaan tapahtuma tai suhde ole sattumaa. Sattumaa ei ole. On kohtalo ja se on ennaltavalittu. M-Rakas, nauti nyt kaikesta. Sinä nuori ja kaunis, oi lennä, lennä! Usko pois, minä olen mukana sydämestäni ja toivon sinulle ja hänelle kaikkea hyvää. *Halaus' Mistä sitä tietää vaikka tällä kaikella, siis tällä Tukinetillä olisi tarkoitus, että tutustutaan ja joskus kohdataankin vaikka tosielämässä. Ei sitä tiedä. Aika näyttää. Ps. se Saiman ihanan, lopullisen, kohtalokas runo oli kyllä vähän sinua varten tänne laitettu, ajattelin, että voit imeä siitä kohtalokasta tunnelmaa🙂 Minä itse kyllä vaikutuin siitä, vaikken missään kuolemantunnelmissa olekaan. Mutta onhan kuolema minulle aina lievimmilläänkin kiinnostava, filosofinen asia, jota olen elämän ohella pohtinut koko ikäni.

Hämärä, Ihanaa, että se kurssi on ollut noinkin antoisa ja mieltäylentävä. Ja me kun silloin ajateltiin, että mikälie "aktivoimisleiri" se onkaan, heh🙂 Varmasti se on sinulle ihan kiva heti vuoden alkuun, ehkä antaa uutta näkökulmaa tjs. Voihan olla, että tulee jotain muutakin sentapaista tulevaisuudessa. Mutta jokatapauksessa kuulostaa oikein hyvälle. Minä kovasti toivoinkin, että se olisi sinulle miellyttävä🙂🌻 Jännää, miten olet ajatellut meitä siellä kurssilla. Jotenkin hienoa kuulla. *Halaus*

Sam pörrää jossain omiaan, minulla on hieman huoli, mutta luotan, että "vanha tekijä" haldaa tilanteet niin, ettei mitään ihan tyhmää tapahdu..voimia Sam, jos satut lukemaan, ei täällä ole ainakaan unohdettu. *Hali*

Nyt on aika käydä iltatoimille. Minä menen jo kymmenen seutuvilla peiton alle ja viimeistään 23 nukahdan. Luultavasti mussutan muutaman makean taatelin vielä ennen Unijukan tuloa.

Hyvää Yötä Kaikille😴

AI että kurssilla, mä oon miettinyt että millaisia te ootte ja mitä teette, milloinkin. Millainen teidän koti on ja jne. Omituista.

Jaa et villasukkia multa 😀. Pitääkin alkaa tekee niitä sitten urakalla. monen näköisiä, väriä ja jne. TÄnään yks toinen hoitsu kysy millaisia sukkia nyt on tulossa ja kerroin että junasukat tuli just puikoilta, hän sit googletti ja innostui itsekkin niistä.

Hiukan käyn ylikierroksilla. Liian aikainen herätys ja päikkärit ei oikee onnaa. Vedän pepsiä ja se vasta vauhtia laittaakin. Mut ulkona olis ollut ihana ilma, jos ei olis tuullu. Olisin hyvin voinut mennä vanhemmille, mut toi tuuli. Mä en tarkene ja mun pipot on liian ohuita viimalla ja sit alkaa päätä sattuu. Eilenkin joutusin turvautuu lääkkeeseen.