Elämä liipaisimella (viimeinen kesä?)
Minulla om taipumusta yksinpuheluun. Siksi kait tämäkin. En oleta olevani tämän yhteiskunnan ainoa masentunut ja itsetuhon partaalla päivästä toiseen elävä, joten ehkä ketään ei kiinnosta neuroottiset juttuni, mutta olenkin itsekäs, ehkä minulle itselleni on siitä hyötyä, että puran tänne ajatuksiani. Ovat kyllä välillä niin synkkiä, että ihme jos saan tänne niitä vapaasti kirjoittaa. Olkoon tämä synkkä yksinpuhelu, mollivoittoinen monologi.
Olen vetänyt lääkkeitä. Teksti voi sisältää paljon kirjoitusvirheitä ja muuta sekoilua. Mutta, kun tänään on huono päivä. Minulla on vikaa psyykessä ja fysiikassa. Siis mielenterveysongelmia ja fyysisiä vaivoja. Olen taipuvainen masennukseen ja fyysisesti terveenäkin olen ollut masentunut ajoittain. Tämä kauhea ajanjakso elämässäni alkoi viime syyskuussa (2012) eli tämä, joka nyt on päällä. Oli mennyt jo parisen vuotta aika tasaiseen uudessa parisuhteessa, joka alkoi 2010. Omaan melko ongelmallisen taustan, sieltä löytyy kaikkea enemmän, kuin monipuolisesta valintamyymälästä.
Elämääni oli siis kohdannut vaikeuksien ja katastrofien jälkeen uusi onni. Ihana puoliso, uusi koti, melko tasainen elämä ym. Koin, että voin vhdoinkin alkaa selvittelemään mielenterveysongelmiani ja saada pääni vielä joskus kuntoon, mutta sitten luikerteli käärme paratiisiin..
Jonkin aikaa sairasteltuani fyysisesti, minulla todettiin syöpä. Lymfooma. Kaikki mullistui ja elämä kääntyi päälaelleen. En edes jaksa selostaa tuota ajanjaksoa, mutta se oli aikamoinen mankeli. Syyskuusta maaliskuuhun saakka rankkoja hoitoja. Kuolemanpelkoa, masennusta, ahdistusta, väsymystä..no, sitä ei voi ymmärtää, kuin sellainen, joka itse on saman läpi käynyt.
Toistaiseksi olen elossa. Hoidot loppui maaliskuussa. Nyt vasta alan hieman palaamaan normaaliin elämään. Pari viimeistä kuukautta olin niin masentunut ja uupunut, että pahimmillaan makoilin vain päivät sängyllä musiikkia kuunnellen ja syöden rauhoittavia, koska muuten en olisi kestänyt. Kaikki oli yhtä sumua ja h-vettiä.
Nyt on siis kohta kaksi kuukautta, kun hoidot loppuivat. Vasta vapun aikaan mursin eristykseni, joka tarkoittaa sitä, että eristäydyin kokonaan kotiin neljän seinän sisälle, koska olin väsynyt, masentunut, enkä halunnut mennä minnekään. Mikään ei kiinnostanut minua. Kaikki oli harmaata. Vedin vain lääkkeitä ja tein suunnitelmia päivieni päättämisestä.
Syön vieläkin rauhoittavia (bentsoja), koska olen koukussa niihin. En pysty lopettamaan. Ja kyllä, olen masentunut. On parempia ja huonompia päiviä. Hyvin vaihtelevaa. (Minulla on alla diagnoosit psykoottinen masennus (2009 vuonna), sekä sekamuotoinen persoonnallisuushäiriö epävakain, riippuvaisin ja narsistisin piirtein). Lääkityksenä oli Seroguel Prolong ja Lamictal. Lopetin ne, kun eivät ne auttaneet masennukseen ja masennukseni poistui/lievittyi itsestään, kun tapasin nykyisen mieheni.
Elikä vapun aikaan lähdin ”mökistä” ulos. Olen myös yrittänyt vierottautua bentsoista (temesta), mutta aika surkealla menestyksellä. Tänään päätin, että mitäpä alan itseäni rääkkäämään kauheilla vieroitusoireilla (joita tuli jo kortisonin lopettamisesta tarpeeksi) kun muutenkin on jo ihan helvettiä kaikki. Otan tabun silloin, kun tarvin ja thats it. Tiedän tämän olevan itsehuijaamista ja riippuvuuden jatkamista, mutta en nyt välitä. Välillä yritin tosissani, mutta se onnistui huonosti.
Parisuhteeni on hyvä ja mieheni on aivan ihana. Hän on tukenut ja auttanut, kuunnellut ja lohduttanut minua koko sairastamiseni ajan, kulki mukana jokaisessa hoidossa jne. Kun olin masennuksen pohjalla hän jaksoi joka päivä yrittää ilahduttaa minua ja saada minua piristymään, vaikka se onkin varmasti ollut vaikeaa ja äärimmäisen raskasta. Miehelläni on itselläänkin sairauksia ja jatkuvia kroonisia kovia kipuja ja jatkuvasti vaikea olla. Tälläkin hetkellä on taas menossa tutkimuksia ja uusia tautiepäilyjä hänellä ja on raskasta aikaa.
Elämämme on aika rajoittunutta. Olemme kumpikin työkyvyttömiä tällä hetkellä. Minä toistaiseksi (eli ikuisesti) ja mieheni on hakenut jo kokoeläkettäkin, mutta ei ole sitä saanut. Hänestä ei enää tule monisairaana työkykyistä. Missä asumme on meillä aika kiva koti ja se on meille pää-asia. Ja tietysti tärkein on rakkautemme toisiamme kohtaan, joka on suuri ja kantanut meidät tähän saakka yhdessä vaikeuksien kanssa. Emme ole montaakaan kertaa riidelleet, pieniä äkinöitä tietysti kaikkien sairas, talous ym ongelmien keskellä väsyneenä ja miehelläkin on keskivaikea masennus miel.terv.diagnoosi.
Olemme paljon kotona. Puoli vuotta mies hoiti yksin kaikki käytännön asiamme ja kauppareissut ym. kun olin hoidoista väsynyt ja kaikesta masennuksen pohjalla. Se on varmasti ollut hänelle rankkaa. Nyt kun olen vähän virkistynyt olen alkanut tehdä kotitöitä ja kulkea matkassa kaupoissa ym. pikkuhiljaa alkanut tehdä minäkin asioita pitkästä aikaa.
Siis olemme pääosin kotona. Miehen fysiikka ei jaksa pitkiä kauppareissuja ja muita menoja edes kovan lääkityksen avulla (selkävika, astma, keuhkoahtauma ja paljon muuta) Minäkään en vielä niin hyvässä kunnossa ole puolen vuoden makoilemisen jälkeen. Väsähdän nopeasti ja ongelmia on masennuksen ja mielialojen heittelyn vuoksi.
Nyt ruoka on valmis. Tässä oli alkutilannettani pohjaksi. Jatkan juttua piakoin..
Höh, tuntuu hieman hölmölle kirjoittaa näin monta viestiä tällaiselle palstalle näin lyhyen ajan kuluessa, mutta vastaan nyt kuitenkin, kun olen täällä. Taas kun tulee muuta aktiviteettia elämään, niin palstat helposti jää sivuosaan, ihan siksi, että ei oikein ehdi. En siis yritä tehdä tästä mitään chattia.
Ironia on jotain sellaista, joka jossain vaiheessa elämää tarttui mukaani ja sen jälkeen en ole päässyt siitä irti mitenkään. Se on nyt jo niin automaattista, että itse en edes aina huomaa sitä 😋 Senkin kanssa on nyt sitten vain elettävä 😉
Ehdotan omaksi lyhennyksekseni ake, ihan pienellä kirjoitettuna. Sehän on kuin autorekisterikeskus, eli sopiva lyhenne kun olen hieman ikäänkuin teknokraattina ja byrokraattina, ainakin melkein, joskus työskennellyt. Eli sinä olet ehdottomasti AK ja se sinun pitääkin olla, nimimerkkisi on niin upea. Minä olen ake.
Revontulia on muuten nyt ollut suht runsaasti, kun auringon aktiivisuus on korkealla. Näillä leveyksillä niitä näkee jonkin verran, mutta vaatimattomiahan ne ovat Lapin revontuliin verrattuna. Niistä olen itse nähnyt vain kuvia, olen elämäni aikana kahdesti käynyt Lapissa, eikä kummallakaan kerralla näkynyt revontulia. Mutta... onhan tämä netti. Siihen saa tänä iltana turvautuakin, ulkona on sellainen sumu, ettei näy edes naapurin valot. En uskalla lähteä viemään roskia katokseen, eksyn vielä matkalla🙂
Kiitos ake🙂🌻
Toivottavasti saat tänään roskat vietyä🙂 ake..hmm, kuulostaa hyvälle, mutta kyllä siitä vähän tulee autorekisterikeskus mieleen, heh..Mutta eipä se mitään haittaa. Hyvä, että löytyy huumoriakin elämään, kun joskus se osa-alue meinaa olla aika pahasti paitsiossa.
Taivaalla on mielenkiintoisia ilmiöitä. Pilvet ovat aina olleet minun mielenkiinnon kohde. Olen niistä lukenutkin jonnin verran. Mutta, ne liittyvät enemmän kesään. Syksyn ja masennuksen aikana luonnollisesti Kuu ja tähdet näyttelevät pääosaa.
Olisi upeaa olla jossain autiotalon sisällä joskus kuutamon aikaan. Siksi nimimerkkini. Saattaa se olla myös sielunmaisemani.
Kirjoittelet ake vaan niin paljon, kuin huvittaa tänne🙂 Niin minäkin teen. Kirjoittaminen on minulle helppo tapa ilmaista itseäni ja kun tänne kirjoittelee niin tarttee lähimmäisiä vaivata hieman vähemmän, ainakin niillä negatiivisilla asioilla. Ja pitäähän tämäkin toimintakykyä yllä ja luo hyödyllistä rutiinia ja rytmiä päiviin, kun kaiken muun lisäksi aina tänne kirjoittaa. Eiköhän tämä tosiaan terapiasta käy. Ja onhan täällä sosiaalisia kontakteja. Minulle ainakin hyvä, kun tosielämässä en niin jaksa aina olla ihmisten kanssa tekemisissä.
Hyvää Tiistaita Sinulle ja Kaikille muillekin Mussukoille☺️❤️
Tiistaipäivä siis tänään. Pakko muistaa soittaa psyk.polille. Se on niin epäkiinnostava homma, että sen mielellään unohtaisi, mutta temestat hupenee uhkaavasti, joten on se vain soitettava. Onneksi se lääkäri on silleen ihan mukava, että luulis homman onnistuvan.
Mietin tuossa mitä laitan aamiaiseksi. Vaihtoehtoja on aika monia. Ehkä jonkun kananmunamössön. Vaakalla en ole käynyt, enkä nyt aio vähään aikaan käydä. Turha siinä on koko ajan rampata. Huomaa sitten vaatteista jos ne heittää kiristämästä. Kuitenkin tuntuisi, että hieman on sellainen pöhnäisin olo helpottanut, kun on jättänyt kaikki vehnäset ja sokerit pois. Nyt on siis vhh-ruokavalio, vähennetty annos Mirtaa, vähennetty annos temestaa. Saa nähdä miten akan käy. Toistaiseksi olen ainakin hengissä🙂
Huomenna vasta tulee rahaa. Tänään tuskin ihmeitä tapahtuu, kun autossa on vain vähän bensaa ja rahat on loppu. No, ruokaa kyllä on ja kaikkea välttämätöntä. Ehkä luen tänään tuon yhden kirjan loppuun niin huomenna, kun lähdemme liikenteeseen voin palauttaa sen ja lainata lisää.
Onneksi minulla on RADIO ja voin kuunnella tuota ihanaa Nostalgia-kanavaa. Mieliala pysyy parempana, kun kuulee hyviä biisejä ihan jatkuvasti. Se luo päivälle hyvät puitteet.
Vessassa edelleen haisee hirveä home. Siis hyi yäääääk! Homeessa varmaan koko lato. Pitäisi kait alkaa katselemaan uutta paikkaa.
Mies kävi pihalla vähän lumitöitä, kun yöllä oli satanut n. 5cm. Hieman lauhempaa, kuin eilen, mutta silti 14 ja kirkas auringonpaiste eli ihan tarpeeksi kylmä. Pikkulinnut nokkivat takapihalla pähkinä/talipalloja. Minä hyräilen tuttuja sävelmiä radion tahdissa ja mietin, minne kaikkialle huomenna on mentävä, kun on rahapäivä. Kirjastolla ja kirppiksellä ainakin käyn, sekä parissa halpiskaupassa. Katsoin mainoksesta valmiiksi tarjouksia mm. siivousaineita.
Vähän tylsää, kun ei tänään voi edes ajella, kun autossa niin vähän bensaa. Ei voi muuta, kuin kotona aikaa kuluttaa🙂 Mutta, meneehän se näinkin. Huomaan vain, että olen hieman rauhaton, kun haluaisin "radalle".
Täytyy tässä kotosalla keksiä tekemistä.
Palataan!
Mä täällä vaan hiippailen... 😎
Saloka😀 Sait minut hymyilemään hupaisella viestilläsi, kiitos🙂🌻 Täällä saa hiippailla ihan vapaasti. Minäkin käväisin äsken sinun kortteerissa.
Aurinko menee vähän pilveen. Alkaako satamaan lunta?
Soitin psyk.polille. Soitin kaksi minuuttia ennen puhelinajan alkamista. Ei vastattu. Sain melkein sydärin, kun sieltä soitettiin HETI takaisin. Ajattelin vähän, että mitä v-ttua?! Ei ne yleensä koskaan soita sieltä takaisinpäin ja eihän puh.aika ollut edes vielä alkanut. No, lääkäri sieltä soitti ja minä esitin asiani. Se oli ihan mukava ja uusi sen reseptin, sähköisen. Huomenna voin sitten hakea "kuorman" temestaa apteekista, hah. Lääkärikin tuumasi, että kauanhan se 100kpl paketti on minulla kestänyt. Sanoin, että olen pysynyt annostuksessa 1 tabletti päivässä ja se piti sitä kait hyvänä. Minä en itse sisimmässäni pidä sitä yhtään hyvänä, että joka aamu aloitan päiväni bentsolla, mutta en voi sitä yhtäkkiä lopettaa. Tänä aamuna otin vain puolikkaan. Yritän siis sitäkin vähentää ja EHKÄ joskus pääsen siitä kokonaan eroon, mutta siihen tulee varmasti menemään vielä aikaa. Mirtatsapiinia otan 7,5mg illalla 15mg sijaan. Joku päivä (tai ilta) lopetan senkin. Joku päivä olen lääkkeistä eli huumeista vapaa.
Samantien, kun lopetin puhelun lääkärin kanssa puhelin soi taas ja joku aivan outo numero. Menin melkein paniikkiin, koska minun numeroa ei pitäsi olla kenelläkään, ketä en tiedä. Vastasin vain "Haloo.." Ääneni oli varmaan epäluuloinen. Nainen soitti Kelasta, heh🙂 Asia koski erästä rahajuttua.
Huomasin, kun puhuin lääkärin ja Kelan naisen kanssa, että kuulostin aika daijulle ja minulla oli vähän epätodellinen olo. Tuli tunne, että olen niin vähän tekemisissä ulkomaailman kanssa, että kuitenkin vähän jännitän vaikka puhelimessa puhumista. Samalla minusta on kuitenkin kiva jutella jonkun kanssa. Omituista.
Muuten on ollut vähän pitkäveteistä. Olen lukenut kirjaa, joka on oikeastaan tosi hyvä. Kuunnellut musaa. Syönyt salaattiaterian. Hoitanut sen soittoasian. Mitään kotitöitä ei tänään ole tehtävänä ja ulos en lähde, kun en pääse autolla mihinkään ja tässä kävelyetäisyydellä ei ole yhtään kauppaa ja ei minulla ole rahaakaan tänään.
Ajatuksissani elän jo huomista päivää ja mietin mitä kaikkea on tehtävä ja missä käytävä jne. Täytyy varmaan tehdä muistilappu, että muistaa kaiken🙂
Kivaa jos sain pienen hymyn sun kasvoille.
Salaattia... mä niin haluan salaattia, mut kurkku ym maksavat niin tuhottoman paljon, että mulla ei ole varaa. Ootan kesää ja sitten syön salaatteja taas. Haen kaupungilta ainekset.
Olen alkanut enemmän soittelemaan äitini kanssa. Tänään tulin niin iloiseksi, kun äiti sanoi laittaneensa minulle satasen rahaa. Eräs päivä oli vain puhetta, kun sanoin, että pitäisi hankkia muutama vitamiini ja hivenaine-tuote jne. Mutta en TODELLAKAAN siksi siitä puhunut, että olisin ollut rahaa vailla äidiltä. Joskus nuorempana lainasin äidiltä rahaa, mutta en nykyään koskaan. Äidilläni on pieni eläke ja tiedän, ettei sillä ole yhtään ylimääräistä. Siksi arvostan sitä satkua suuresti ja meinasin alkaa vollottamaan, kun liikutuin ja yllätyin niin kovasti. Nyt yritän tarkkaan miettiä, mitä tuotteita ostan sillä. Muutaman kalliimman vai enemmän ja halvempia. Siinäpä vasta pulma. Äiti on kyllä niin ihana! Kiitin kyllä tosi paljon ja sanoin myös rakastavani häntä. Sitä kun tulee harvemmin äidille sanottua. Miehelle vain aina sanon.
Söin äsken kanaa ja tsatsikia, tomaatteja jne. Tämä päivä on mennyt tekemättä mitään sen hyödyllisempää, mutta ajattelen niin, että tarviiko sitä aina niin hyödyllistä/paljon tehdä. Voihan sitä joskus vaan olla, lueskella ja läträtä netissä, syödä jne.
Huomenna sitten liikenteeseen ja kiristyvää pakkasta on luvassa (taas). Loppuilta meneekin varmaan kirjaa lukien ja huomista suunnitellen🙂
Voi Luoja, että on rasittavaa, kun netti on täynnä esim. luontaistuoteverkkokauppoja. yritin vertailla hintoja, että mistä saisin tuotteet edullisimmin, mutta en jaksanut käydä, kuin muutamalla sivulla, kun niitä sivuja ja tuotteita on tuhansia ja kaikki mainostavat olevansa edullinen jne. Huoh, nyt en ole enää yhtään varma mitä ostan ja mistä. Vai ostanko kohta yhtään mitään vai jemmaanko sen satkun ja käytän sen harkiten yksi tuote kerrallaan jne. En tiedä ja nyt olen ihan p-askana, kun olen pinnistellyt aivojani, minulla tuli oikeasti stressi, kun valinnanvaraa on niin tuhannesti ja kaikki kuitenkin tuhottoman kallista, eikä se satkukaan kaikkeen riitä, vaikka saa sillä perustuotteet, melkein.
Hävettää, että tulinko heti ahneeksi, kun sain sen rahan?! Onhan se kuitenkin paljon rahaa vähävaraisen eläkeläisen pussista (äidin). Että pitää ihmisen olla tyhmä (minun siis..)
Olen idiootti, kun en osaa päättää.
Autiotalon Kuunvalo kirjoitti 21.1.2014 7:34
Kiitos ake🙂🌻
Toivottavasti saat tänään roskat vietyä🙂 ake..hmm, kuulostaa hyvälle, mutta kyllä siitä vähän tulee autorekisterikeskus mieleen, heh..Mutta eipä se mitään haittaa. Hyvä, että löytyy huumoriakin elämään, kun joskus se osa-alue meinaa olla aika pahasti paitsiossa.
Taivaalla on mielenkiintoisia ilmiöitä. Pilvet ovat aina olleet minun mielenkiinnon kohde. Olen niistä lukenutkin jonnin verran. Mutta, ne liittyvät enemmän kesään. Syksyn ja masennuksen aikana luonnollisesti Kuu ja tähdet näyttelevät pääosaa.
Olisi upeaa olla jossain autiotalon sisällä joskus kuutamon aikaan. Siksi nimimerkkini. Saattaa se olla myös sielunmaisemani.
Kirjoittelet ake vaan niin paljon, kuin huvittaa tänne🙂 Niin minäkin teen. Kirjoittaminen on minulle helppo tapa ilmaista itseäni ja kun tänne kirjoittelee niin tarttee lähimmäisiä vaivata hieman vähemmän, ainakin niillä negatiivisilla asioilla. Ja pitäähän tämäkin toimintakykyä yllä ja luo hyödyllistä rutiinia ja rytmiä päiviin, kun kaiken muun lisäksi aina tänne kirjoittaa. Eiköhän tämä tosiaan terapiasta käy. Ja onhan täällä sosiaalisia kontakteja. Minulle ainakin hyvä, kun tosielämässä en niin jaksa aina olla ihmisten kanssa tekemisissä.
Hyvää Tiistaita Sinulle ja Kaikille muillekin Mussukoille☺️❤️
Mussukat kiittävät, AK!
Tiedätkö, minä olen ollut joskus autiossa talossa kuun valossa... kun luin sinun kommenttisi musiikkiketjusta, mietin kuinka samanlaisia me ehkä joissakin asioissa olemme. Pilvet kiehtoivat minuakin lapsena ja vieläkin nautin erilaisista värinäytelmistä. Tänäänkin iltapäivällä aurinko värjästi olohuoneesta näkyvän maiseman sykähdyttävän upeaksi. Toivottavasti se huomenna tekee sen taas.
Tämä voi olla liian nostalgista (siis vanhaa), mutta laitan kuitenkin, matkamusiikiksi sinulle 🙂
http://www.youtube.com/watch?v=51BBleNlXRI
Aja turvallisesti! Kirjoittelemisiin!
Moikka kaikille raksuille. Sori, kun en oo saanut mitään aikaiseksi. En osaa enää edes kirjoittaa. Meinasin aloittaa oman keskusteluketjun, mutta huomasin, että joku muu oli jo ehtinyt käyttää otsikon pohjalla taas, päätin jättää aloittamatta. Miks kaikki on niin vaikeeta? En haluu olla epäkohtelias ja kirjoittaa vain tällasta päätöntä paskaa.. Luen ajan kanssa teidän kaikkien viestit ja kirjoitan sitten jotain järkevämpää. Nyt haluisin vain nukkua pois.
Sampylä
Tein päätöksen, etten hätäile sen rahan käyttämisen kanssa. Se tulee kirjeenä eli saisin sen vasta huomenna iltapäivällä jos posti ei ole kadottanut sitä🙂 Eli en saa sitä kuitenkaan mukaan huomiselle ostoskierrokselle, kun menemme jo aamusta.
Mietin pääni puhki ostanko mieluummin vitamiineja pillereinä vai esim. superfoodeja ja marjajauheita?! Päädyin ratkaisuun näiden kahden välimaastoon. Osa pillereinä, osa foodeina ja jauheina. Tosin satkullakin niitä saa aika rajoitetusti jos haluaa joka "luokasta" ostaa jotain. Voi itku, että pitää olla hankalaa. Helpompi silloin, kun ei ole YHTÄÄN rahaa laittaa mihinkään tuollaisiin tuotteisiin niin ei tarvitse miettiä mitä ostaisi. No, ei vainkaan, onhan tuo satkukin jo tosi kiva ylimääräinen raha, lahjoitus.
Vähän inhottaa, kun huomikseksi luvattu aika kovaa pakkasta niin lähteä kierrokselle, mutta eiköhän se siitä suttaannu. Otan kymmenen temestaa, niin ei sitä pakkasta edes huomaa sitten..(vitsi) Siinä vaihessa olisin itsekin jo varmaan pakkasen puolella eli kylmänä😋
Iltapalan eli marjojen ja turkkilaisen jugurtin kimppuun🙂
Pakko yrittää kirjoittaa edes muutaman rivin verran. En keksi nyt mitään muutakaan keinoa paeta tätä ahdistuksen tunnetta. Tunnen itseni todella huonoksi ihmiseksi, kun en yksinkertaisesti jaksanut lukea kaikkien teidän ystävien kirjoituksia. Olen itsekäs, kun marisen vain omista oloistani, enkä osaa ottaa tällä hetkellä muiden lukijoiden murheita huomioon. On vaan niin helkkarin paha olla. En muista, milloin mulla olis ollu viimeks näin pahoja mielitekoja tiettyjen asioiden suhteen ja se tekee minusta heikon. En haluais enää hölmöillä mitään, mut en kestä enää mitenkään tätä olotilaa. On pakko päästä pakoon, tavalla tai toisella. En ole syönyt, nukkunut, tai poistunut kodistani aikoihin. Henkisen kärsimyksen lisäksi minulla on pahoja fyysisiä kipuja, joihin kukaan ei tunnu ottavan mitään kantaa. On sellainen olo, että kaikki vihaavat minua, tai ainakin haluavat minut pois elämästään. Kukaan ei halua olla tekemisissä minun kanssa. Millään tasolla. En ole mielestäni paha ihminen, mut en saa koskaan mahdollisuutta näyttää, millainen persoona olen. Ei ketään kiinnosta ottaa selvää, enkä minä jaksa enää odottaa. Nyt tyhjennän lääkekaappini ja menen sänkyyn. Ehkä herään paremmasta paikasta. Pahempaa se ei ainakaan voi olla. Pitäkää huolta itsestänne, kaikki te rakkaat ystäväni, joiden kirjoituksia olen saanut lukea ja jotka ovat tsempanneet minua enemmän kuin kukaan. Olkaa kiltisti, älkää tehkö typeryyksiä. Tulee ikävä teitä kaikkia ja varsinkin sinua Kuunvalo. Olet auttanut minut mukaanluetttuna todella monia ihmisiä positiivisillä kommenteillasi. Sinunlaisia ihmisiä pitäisi olla enemmän. Anteeksi itsekkyyteni.
Äiti oli eilen niin liikuttavan reipas ollut, kun oli kovassa pakkasessa KÄVELLYT yli kymmenen kilometria asioille läheiseen kaupunkiin! Sanoin, että on sitkeä sissi. Tuli sitten mieleen, että hän varmaan joutuu nyt säästämään esim. linja-autokuluista, kun laittoi minulle sen rahan ja lisäksi on hänellä mennyt nyt hiljattain isompi rahasumma terveydenhoitomaksuihin. Äiti oli innoissaan, että oli ihan hyvin jaksanut sen matkan kävellä ja tullut sitten linjurilla takaisin kotiin. Hän on 70v ja terve, kuin pukki. Tunsin kyllä itseni ja tunnen melko luuseriksi äitiin verrattuna.
No niin, pakkasta on taas ihan kiitettävästi ja tänään olisi niitä asioita hoidettavana paljon. Eilen mietimme, ettemme lähtisi ihan aamusta liikkeelle jos on kova pakkanen vaan odotettais sen lauhtumista. Enpä tiedä, kun ei se siitä päivän aikana paljon lauhdu kuitenkaan, että onko järkeä jäädä venttailemaan. Parempi varmaan vain lähteä menemään ajoissa, ettei kierros veny kovin myöhään. Ei ole kiva jos syömisjutut ja sen sellaiset menee aikataulut aivan sekaisin. Minä aina stressaannun sellaisesta kovasti🙂
Yöllä nukuin suhteellisen hyvin ja heräsin vähän ennen kuutta. Tuntuisi, ettei ihan niin pöhnäinen olo, kun lääkkeitä on vähennetty ja vhh-ruokavalio. Tuskin ainakaan hullumpaan suuntaan menee. Toivottavasti ei tule mitään takapakkeja. Ainakaan suuria.
Tekisi mieli kirjastolla käydä, mutta täytyy nyt katsoa viitsiikö sitä ihan joka paikkaa kiertää läpi, kun tuo ilma on tuollainen. Mies lähtee nyt ulos pakkaseen raivaamaan auton ja tankkaamaan sen.
Hyvää Keskiviikkoa Kaikille!
Mukavaa päivää sinullekin, AK!