Monange kirjoitti 18.1.2014 22:22

Ette te minusta eroon pääse, ei pelkoa! Kyllä aina välillä käyn lukemassa, mutta olin jonkun aikaa loukkaantunut tai jotain sellaista niin ei huvittanut vaan kirjoittaa. Kaikki on ihan hyvin. Eilen oli terapia. Se on kyllä hyvä että siellä tulee ns pakosta puhuttua asioista kun muuten tuppaan olemaan aika huono niistä muille puhumaan. ja sitten on tämä paikka.

Tulin just saunasta, nyt kissat kainaloon ja kynttilät palaa, kohta jo nukkumaan. En jaksa nyt alkaa mitään viisaampia kommentoimaan. Täytyy palata paremmalla vireystasolla. 🙂👍

Ainiin paitsi se piti sanomani, että samassa veneessä ollaan tuon tuleva kevät ja kesä -ahdistuksen kanssa, en tiedä muistaako kukaan enää mun ketjun nimeä mutta sama aihe, vuosi vaan vaihtuu, hah… aika kamalaa.. toivon, että meillä olis kaikilla parempi kesä kuin viime vuonna eikä ahdistuskäyrät olis enää niin pilvissä. niin, ja olen muuten saanut vähennettyä mun lääkkeet melkeen nolliin, ja olen huomannut, että mun elämässä on enemmän VÄREJÄ!! ihan mahtavaa. en halua enää sitä harmaata minkä ne napit tekee, nyt sen taas vasta ymmärtää. pitää toivoa ettei tule enää totaaliromahdusta mikä pakottais lääkkeisiin taas. huoh..
Tsemppiä kovasti Samille elämän taisteluihin. Ja AK, feels good to be back☺️❤️☺️

MONANGE-RAKKAANI🙂🌻☺️❤️☺️!!

Miten mukavaa, että olet kirjoittanut! Ei ole tosiaan tarkoitus ollut tahallaan loukata, mutta luulen, että ymmärrän mitä ajat takaa..mutta ei siitä kait enää enämpää.

Luultavasti se lääkkeiden vähennys/lopetus on ihan hyvä asia. Minä en oikein vieläkään jaksa uskoa, että tuollaiset myrkkypillerit olisivat kellekään hyväksi tai lopulta parantaisivat kenekään masennusta ym. Tietysti ne voivat olla hyvä ensiapu, mutta en usko, että niitä kannattaa kovin kauaa käyttää. Mutta tästä on niin tuhat eri mielipidettä ja en ole kehottamassa muita lopettamaan lääkityksiään, joillekinhan ne ovat ihan välttämättömät, kunhan puhun omasta puolestani. Olen vain miettinyt, että jos minulla on vikaa endokgriinisellä puolella niin tuskin Mirtatsapiini asiaa parantaa lamaamalla vielä loputkin aineenvaihdunnat ym. No, en tiedä. Kuten olen sanonut tämä on minulla kokeilua vähentää annosta ja ehkä sitten jossain välissä lopettaa kokonaan. Nyt siis vasta kokeilu alussaan. Ainakaan vielä ei mitään järisyttävän kamalaa ole tapahtunut. Paitsi se, että alan ehkä heräilemään viideltä aamuisin, huoh..No, senhän näkee sitten. Täytyy todella toivoa, ettei tule sitä M:n sanomaa totaaliromahdusta, että alkais taas IM pyörimään päässä aamusta iltaan, se on aivan kamalaa. Jotenkin luottaisin kuitenkin, että en enää ole siitä itsarista niin kiinnostunut, että alkaisin siinä rypemään. Hmm..vähän hankalaa sanoa, kun ei siitä vielä niin kamalan kauaa ole, kun olin tappamassa itseäni ja siellä osastolla😞

"Juokse sinä humma, kun tuo taivas on niin tumma" soi rautalankaversiona Nostalgialta juuri nyt. Jiihaaa! Tulee ihan hevoshullun ajat mieleen. Minä olin hevostyttö henkeen ja vereen. Ne ovat niin hyviä muistoja. Se oli hyvä ja terveellinen harrastus, kunnes sekosin muihin murrosiän koukeroihin.

Oletko sinä Monange ollut hevostyttö?

Nyt olen pelkkä hevosnaama, hah! Eikä mitään porkkanaa tälle päivälle houkuttimeksi. Annetaan hevosen murehtia sillä on iso pää.

Et semmottia. Tästä päivästä "saattaa" tulla aivan ilmanaikuinen, voihan hevonheinät!

Toivottavasti M, sinulla olisi mukava päivä. Jos ei ole niin kirjoittele tänne ja muutenkin🙂

NIIN MUKAVAA ETTÄ OLET TAKAISIN!!!!!!! (Tuli hulluksi)😀

Tuo on mullekin tuttua, että on fyysisestikin huono olo. Jatkuva väsymys, joka on niin voimakasta, ettei sitä voi muut käsittää. Miten voi olla niin uupunut, että pienetkin asiat vaativat hurjia ponnisteluja. Sitten arvostellaan, kun istuu vaan kotona eikä tee mitään, vaikka olisi suhteessa omiin heikkoihin voimavaroihin raatanut ihan yli voimien. Itsekin arvostelen itseäni siitä, etten saa muka tarpeeksi aikaan. Välillä minäkin mietin, että onko tässä jotain fyysistä vikaa takana vai onko kaikki vain korvien välissä. Toisalta lääkkeetkin varmaan väsyttävät ja tekevät olon heikoksi. Lisäksi mulla on todettu uniapnea, jota tällä hetkellä ei hoideta mitenkään. Vasta maaliskuussa saan cpap-laitteen kokeiluun. Sen myötä voi aueta ihan uusi elämä tai sitten ei. Jää nähtäväksi.

Tänään olon tekee erityisen huonoksi se, että unohdin eilen ottaa aamulääkkeeni Venlafaxinin. Jos sen unohtaa, tulee seuraavana päivänä kamalat vieroitusoireet. Ihan samanlainen olo kuin olisi kamalassa krapulassa. Huimaa, silmiä särkee, heikottaa, oksettaa ja on kainpuolin heikko ja huono olo. Siihen auttaa vain aika. Jossain vaiheessa iltaa kohti vasta helpottaa.

No tämä nyt ei ainakaan mitenkään piristä sua varmastikaan. Rämmitään siis yhdessä.

Kyllä. Päivä on tylsä. Pakkanen on 15 astetta, eikä aurinko paista kunnolla. Tänään ei viitsi ajelemaan lähteä. On se kuitenkin sen verran kylmä. Rahaa ei ole, että kauppaan mensi ja parempi, ettei mene muutenkaan, koska sieltä tulisi ostettua kuitenkin suklaata ja muuta puppua. Itse asiassa nyt tekee mieli suklaata levyllinen ja pistelisin sitä poskeeni, kuin leipää, mums..MINUN ON PAKKO TEHDÄ ELÄMÄNTAPAMUUTOS!

Luin aamulla Antti Heikkilän Pellinki-Dieetistä ja tuntuu aika järkevälle. Eli sokeri, kaikki viljat, perunat, riisit, pastat poikkeen ja tilalle hyviä rasvoja (Oliiviöljy, voi, kookos) lihaa, vihanneksia, marjoja, rasvaisia maitotuotteita..nam, kuulostaa hyvälle. Ja sitä suklaatahan voi tehdä itse, nimittäin raakakaakaota, joka on nyt niin muotia (kaikki raakaruoat, superfoodit) että ihan ärsyttää, mutta voisihan sitä kokeilla. Kiinnostaisi se Karita Tykän kirjoittama kirja raakaherkuista. No, minulla nämä kiinnostukset tulee ja menee. Saattaa olla, että tänään syön Pellinkiläisittäin ja huomenna jokin asia saa minut tolaltaan ja haen vehnäpatongin ja pepsiä😀

Tuntuu, että en ole ihan niin zombiekoomassa, kun otan vähemmän Mirtaa. Alkaa tuntumaan, ettei se koko lääke taida olla minulle tarpeellinen. Tietysti hyvä jos sen avulla pääsin sen itsarivaiheen ylitse ja toivotaan, ettei mitään takapakkia tule.

Tämä Tukinetti on kyllä tullut tärkeäksi, sen huomaan. Varsinkin tällaisina päivinä, kun on vain kotona, eikä saa mitään elämyksiä ulkomaailmasta. Aivan, kuin juttelisi ihmisten kanssa, kun tänne kirjoittaa.

Kirjoitan tänne kohta yhden Uuno Kailaan runon, joka mielestäni kuvaa hyvin masennusta..'

PRONSSIA

Olin ihminen ennen,
verta ja luuta ja lihaa.
Sydämmelläni ruokina
rakkautta ja vihaa.

Elon silmillä nähdä
saatoin, ja korvilla kuulla,
käsin tarttua käteen,
nauraa ja itkeä suulla-

kunis kohtalo kerran
sauvalla koski- ja siksi
ovat kasvoni tulleet
iäti-paatisiksi.

Kova, ankara pronssi
sieluni muotoa peittää.
Nyt en yltäni koskaan
voi sitä kaapua heittää.

Kuva en ole kuollut:
uumenissani sykkää
sydän liekehtiväinen-
mutta sen tuska on mykkää.

Erämaass`olen Sfinksi,
luonani leijonat huhuu.
Olen äänetön-mutta
kauttani Kohtalo puhuu.

koukkasin tämänkin kanssa, nyt kun olen kotona.
Mä en ole nostalgiaa kuunnellut. Meillä soi se uusi Loop-kanava. Muutenkin toi tyttö hiukan laittaa nykymusiikkia tänne. Pitäis varmaan kokeilla tota nostalgiaa joskus.

"Erämaass`olen Sfinksi,
luonani leijonat huhuu.
Olen äänetön-mutta
kauttani Kohtalo puhuu."
Ooooh!!! aivan sykähdyttävää!!!! 🌻🙂🌻 Olen ollut ihan nostalgiafiiliksissä taas (kas kummaa haha..), kuunnellut Doris Dayta, ella Fitzgeraldia ym. ja katsonut vanhoja elokuvia kun ihmiset olivat hienoja, osasivat Käyttäytyä, miehet olivat miehiä ja naiset naisia, ja lisäksi vielä kaikki laulavat ja tanssivat niissä, minulle tulee aina niin tosi hyvä mieli 50-luvun leffoista. toisaalta tosi haikea. Tuohon asiaan minun pitikin noissa teidän jutteluissa palata, että se on kyllä hirveää miten sitä kaipaa aktiivisesti aikaan, mitä ei ole edes itse koskaan elänyt!!!! Ottaisin heti jos saisin aikakoneen kanssa.. Tuntuu, ettei ole mitään järkeä elää (ja tämän sanon vaan sillä tavalla toteavasti, en missään itsemurha-ajatuksissa), kun kokoajanhan tässä mennään vaan Kauemmaksi siitä maailmasta missä itse olisin halunnut olla osana. Ei tämä nykyajan meno ole oikein mua varten. Ja hullummaksi se vaan menee. Ihmiset on kylmiä ja kovia eivätkä osaa käyttäytyä. tälleen tiivistettynä.. Olen saanut kiinni semmoisesta ajatuksesta, ettei minulle ole oikeastaan mitään tarvetta eikä kiinnostustakaan elää vanhaksi. Ja se on siis ihan kiva ajatus. En kaipaa sieltä mitään. En usko, että olisin kovin iloinen kaikkine vanhuudenvaivoineni ja en kestäisi sitä, että muut kuolevat ympäriltä (väistämättä edessä silloin) ja elämään mahtuisi siinä vaiheessa jo niiiiiin paljon vielä enemmän asioita kun nyt ja jos nytkin tuntuu että niin paljon on tapahtunut että mieli on kuin satavuotiaalla, niin en näe mitään ideaa vanhaksi elämiseen. Olen myös sellainen rokkari jossain sivupersoonassani… eli ensi vuonna kun täytän 27 niin pelkään että jotain tapahtuu ja elämäni päättyy. no, en mieti muutenkaan tulevaisuutta, niin en sitä sen enempää pohdi. Mutta siis, en ole itseäni tappamassa niinkun tiedetään, lähinnä tarkoitin tällä sitä, että minusta olisi ihan tosi hyvä juttu jos tulisi maailmanloppu. ehkä vaikka joku 10v voisin elää vielä ja sitten ihan sama sen jälkeen. semmoiset ajatukset🙂👍 Ja siis en tiedä mikä sävy tästä nyt välittyi, mutta olen oikein iloisissa mietteissä! olin ulkona yli 2h reippailulla luonnossa, kuuntelin vanhoja hollywood-biisejä ja välillä otin muutamia tanssiaskelia ja pyörin ja katselin leijailevia lumihiutaleita ja kuvittelin olevani jossain musikaalissa🙂 En kaipaa mitään seuraan. oma vajakkipää kun viihdyttää ihan tarpeeksi ja musiikki on minulle hirmuisen tärkeää.
PAlataan taas, oli jotain muutakin kommentoitavaa mutten enää muista että mitä kun eksyin ajatusteni sokkeloon😎

repukka kirjoitti 19.1.2014 12:31

Tuo on mullekin tuttua, että on fyysisestikin huono olo. Jatkuva väsymys, joka on niin voimakasta, ettei sitä voi muut käsittää. Miten voi olla niin uupunut, että pienetkin asiat vaativat hurjia ponnisteluja. Sitten arvostellaan, kun istuu vaan kotona eikä tee mitään, vaikka olisi suhteessa omiin heikkoihin voimavaroihin raatanut ihan yli voimien. Itsekin arvostelen itseäni siitä, etten saa muka tarpeeksi aikaan. Välillä minäkin mietin, että onko tässä jotain fyysistä vikaa takana vai onko kaikki vain korvien välissä. Toisalta lääkkeetkin varmaan väsyttävät ja tekevät olon heikoksi. Lisäksi mulla on todettu uniapnea, jota tällä hetkellä ei hoideta mitenkään. Vasta maaliskuussa saan cpap-laitteen kokeiluun. Sen myötä voi aueta ihan uusi elämä tai sitten ei. Jää nähtäväksi.

Tänään olon tekee erityisen huonoksi se, että unohdin eilen ottaa aamulääkkeeni Venlafaxinin. Jos sen unohtaa, tulee seuraavana päivänä kamalat vieroitusoireet. Ihan samanlainen olo kuin olisi kamalassa krapulassa. Huimaa, silmiä särkee, heikottaa, oksettaa ja on kainpuolin heikko ja huono olo. Siihen auttaa vain aika. Jossain vaiheessa iltaa kohti vasta helpottaa.

No tämä nyt ei ainakaan mitenkään piristä sua varmastikaan. Rämmitään siis yhdessä.

Hei Repukka!

Se on totta, että kun on vähillä voimilla niin kaikki "normaalikin" tekeminen vaatii hirveästi energiaa. Ja olen huomannut jos yrittää vaan väkisten tehdä, vaikka olisi väsynyt niin siitä tulee vielä huonompi olo. En tiedä onko minun kohdalla henkistä vai fyysistä vai molempia. Minullahan on noita fyysisiä vikoja, joista osa on vasta tutkimuksen alla. Vielä asunnossa mahdollisesti oleva sisäilmaongelma tekee omat oireensa soppaan. Mieheni on myös usein hyvin väsynyt (hänellä muiden vaivojen lisäksi uniapnea) se laite ei käynyt hänelle, kun on myös astma ja keuhkoahtauma ja sanoi, ettei se tunnu yhtään hyvälle. Moni on saanut siitä kuitenkin hyvä avun, kun on ensin totutellut käyttämään. On tosi tympeää olla aina enemmän tai vähemmän väsynyt (minulla myös unen laatu on huonoa, eikä koskaan virkistävää) Tavallaan siihen olotilaan on jo tottunut, mutta kyllä se myös masentaa ja varsinkin, kun ei tarkalleen tiedä mistä se johtuu. Lääkkeet väsyttävät, se on varmaa. Minä olen jo alkanut vähentämään Mirtatsapiinia ja aion lopettaa sen kokonaan, pikkuhiljaa. Mutta sitten minulla on vielä riippuvuus bentsoihin ja tiedä sitten, kuinka paljon sekin väsyttää. Varmaan kaikki yhdessä. Aloitin juuri myös vhh-ruokavalion eli kaikki turhat hiilihydraatit pois. Sokeri, viljat (varsinkin vehnä), peruna, pasta, riisi tekevät monelle väsymystä, turvotusta jne. Näistä on netissä paljon tietoa. Kannattaa katsoa myös Antti Heikkilä ja Pellinki-dieetti ym. Minä ajattelin lähteä pienestä liikkeelle ja kuulostella oloa. Myös kesää silmälläpitäen, että saisi muutaman kilon ainakin pois. Mirtatsapiinin kanssa on vaikea laihtua, joten siksi se on pakko vähentää ja lopettaa. Sitten tämä vhh-ruokavalio auttaa saamaan turvotusta pois ja myös laihtumaan. Lihasta pitäisi saada läskin tilalle, mutta en jaksa juurikaan kuntoilla. Siitä tulee vain kauhea olo jos väsyneenä yrittää sellaista, mitä ei jaksa. Kävisin pienillä kävelyillä, mutta nyt tuonne pakkaseen en lähde kävelemään, joten liikunta saa toistaiseksi olla. Yritän muita konsteja. Harmi, kun ei ole kuntopyörää täällä sisällä, eikä mitään kuntoilulaitetta (jota sitten en varmaan kuitenkaan käyttäisi😝) En tiedä, itseni kohdalla on niin paljon kaikkia tekijöitä sekaisin, jotka voivat tämän olotilan aiheuttaa, ettei siitä ota selvää, kuin ajan kanssa ja salapoliisityöllä.

Kiitos kun kirjoitit. Tervetuloa vastakin kirjoittelemaan jos siltä tuntuu🙂🌻

Saloka🙂🌻

Kiva, kun palasit. Minä aloitin tänään viljattoman (ja melkein maidottoman) ruokavalion ja katson miten se auttaa. Minulla tulee lähinnä iho-oireita noista. Vähensin myös Mirtatsapiinin annosta, koska sen kanssa on vaikea saada kiloja pois. Vähennän sitä ja ehkä lopeta, pikkuhiljaa.. vhh-ruokavaliolla ainakin lähtee turvotusta ja kilojakin. Kannattaa kokeilla Nostalgiaa jos pitää vanhemmista biiseistä. Tulee paljon 60, 70 ja 80-luvun musaa.

--------------

Tässä on melkein päivä hujahtanut ruokavalioasioita tutkien ja äidin kanssa jutellut puhelimessa muutamaan otteeseenkin, ravintoasioista ja muustakin. Syötiin kanaa ja vihanneksia. Seuraavaksi ajattelin ottaa välipalaksi marjoja ja iltapalaksi sitten jotain mikä sattuu istumaan vhh-ruokavalioon. Pakko alkaa järkeistämään syömisiä kevättä ja kesää kohti mentäessä.

Tympinyt tuo pakkanen ja se, kun ei viitsi ulos mennä. Olen yrittänyt vähän väliä pitää tuuletusta, että saa edes vähän raikasta ilmaa. Voihan vehnänen (nythän se onkin minulle kirosana😀) muistin juuri, että huomenna on maanantai. Kuinka inhoankaan sitä päivää. Maanantaina on aina PAKKO tehdä jotain tympeää, kuten huomenna soittaa psyk.polin lääkärille siitä temestareseptin uusimisesta. Kiva jos se sanoo, ettei se uusi sitä..pakko sen on se uusia. Muuten alkaa päässä viirata...maanantai on niin syvältä. I hate mondays. Olen varmaan ollut edellisessä elämässäni Karvinen🙂

Oi, kunpa minulle tulisi taas oikein MAANINEN päivä, jolloin päässäni syöksyilee ideoita ja itse syöksyilen paikasta toiseen. Se on niin mahtavaa!!!!! Luulenpa, että ennen kuukautisia ei tarvitse sellaisesta uneksia, kun on PMS-oireistoa päällä. Kuukkeleiden aikaan ja heti niiden jälkeen olen parhaimmassa iskussa.

Olen jo monena aamuna, kun on ollut hirveän vaikeaa herätä uhannut, että joku saa tulla lyömään minulle piikin "vauhtia" persuuksiin..no, eipä sellaista tule tapahtumaan, mutta ainahan voi uhota..sekin joskus auttaa.

Täytyy valmiiksi tehdä listaa asioista, joita haluan tehdä sitten, kun SE päivä koittaa. Teen muistilistan, että muistan sitten tehdä kaiken🙂

Hello Darkness, my old friend...(Simon & Garfunkel, Sound off Silence) Tuo ihana biisi on yksi minun mielibiiseistäni. Se on hyvin kaunis. Osaan sen melkein kokonaan ja usein laulan sitä autossa, kun ajelemme. Nostalgialta on tullut kerrassaan hyvää musiikkia eilen ja tänään, varsinkin näin iltaisin, kun ei ole mitään hölötyksiä välissä.

Kyllä musiikki voi todellakin lohduttaa, tuoda muistoja mieleen ja hoitaa ihmisen mieltä. Minä en pitkään sietänyt kuunnella, kuin klassista musiikkia. Vieläkin se on perusta kaikelle, mutta lisäksi pystyn ahdistumatta/häiriintymättä kuuntelemaan taas näitä vanhempia klassikoita, joista kyllä aina olen tykännyt.

Nuorempana minua rohkaistiin paljon laulamaan. Musiikinopettaja otti yhteyttä äitiini ja sanoi, että minulla on niin hyvä ääni, että minun pitäisi alkaa ottamaan yksityislaulutunteja. No, minua ei kiinnostanut. Vähän aikaa lauloin serkun bändissä ja sitten se loppui. Vähän harmittaa nyt jälkeenpäin. Ei siitä äänestä ole paljon enää jäljellä.

Nämä ihanat laulut saavat minut niin haikeaksi ja oudon toiveikkaaksi, että minä selviydyn vielä..söin äsken mansikoita.

Olemme naureskelleet ja vitsailleet miehen kanssa paljon. Äsken ajattelin, että täällä on jotenkin eriskummallinen, hivenen klaustrofobinen tunnelma. Olemme koko päivän olleet 4-seinän sisällä. Aivan kuin olisimme eristyksissä jossain, turvassa. Hyvä musiikki soi ja meillä oli hauskaa ja minä söin mansikoita. Vaikka oikeasti kaikki on kylmää ja pimeää, ulkopuolella.

AK,

täällä ainakin upea kuutamo juuri nyt. Äkkiä kuule valot pois ja miehesi kanssa ikkunan ääreen olemaan kuin kissat kuutamolla.😉

Monange😎☺️❤️☺️!!!

Voi, että sinun kirjoitus oli ihana ja aina uudestaan hämmästyn, kuinka samalla lailla voi joku toinen ajatella lähes kaikesta, kuin minä itse ajattelen. Minulla on ollut jo teinistä asti haaveena tuo aikakone ja menneisiin aikoihin siirtyminen. Puhuin siitä äidillenkin jo silloin.

Ja tuo tunne, että maailma menee koko ajan enemmän pilalle ja ihmiset inhottaviksi. Se ajatus on veivannut päässäni jo vuosia, kuten myös se, etten toivo eläväni niin vanhaksi (mikä voi olla paljon mahdollista) kunhan nyt ehkä 60-vuotiaaksi niin eiköhän se sitten olisi siinä ja tämä maailma nähty. Ja kuinka tyhmään suuntaan kaikki muuttuisi siihenkin mennessä jo. Tällä hetkellä elän noita vanhoja, ihania maailmoja vanhojen esineiden ja musiikin avulla, sekä ajoittain eristymällä kotiin, kun ulkopuolinen maailma ei huvita.

Vanhojen laulujen sanoituksissa on myös paljon enemmän sanomaa, kuin uusissa. En väitä etteikö olisi muutama ihan hyvä uudempikin bändi jne. mutta en yleensä juurikaan kuuntele nykyistä musiikkia ja alankin olla siitä melko pihalla. Minulla on oma Wanha Haavemaailmani, jossa elän. Luen myös erittäin mielelläni elämäkertoja vanhoista näyttelijöistä, kirjailijoista jne.

Monange, kiva, että tykkäsit siitä Kailaan runosta. Minua ne runot vetävät puoleensa aikalailla. Luin niitä jo nuorempana, kun opiskelin kirjallisuutta ja juurikin lyriikkaa. Silloinkin ne kolahtivat. Niissä on jotain sellaista alkukantaista, rohkeaa ja mystistäkin. Vanhaan aikaan runouskin oli erilaista. Kohtalokkaampaa ja intohimoisempaa, ilmaisu oli osittain naiivia, dramaattista ja väkevää. Minun kolahtaa ihan kympillä. Myös naisissa paljon vanhoja suosikkeja esim. Saima Harmaja, Aila Meriluoto, Katri Vala ym. Tuli aivan opiskeluajat mieleen🙂 Täytyy tunnustaa, että halusin osittain sinulle Monange laittaa sen runon, kun ajattelin, että voisit tykätä😉

Minä heräsin puoli kuudelta. Mirtan vähennyksen jälkeen olen alkanut heräilemään tosi aikaisin, mutta toisaalta se ei haittaa. Annoksen pienennyksen myötä tuntuu, ettei ehkä ole ihan niin tökkyrässä koko päivää. Paino se vain vielä jumittaa paikoillaan, huoh. No, toivon, että vhh-ruokavalio toisi siihen apua.

Jotenkin se eilinen ilta oli niin kiva, kun miehen kanssa kuunneltiin sitä hyvää musaa, syötiin ja löffättiin sängyssä naureskellen ja pelleillen. Kuutamohan siellä tosiaan kumotti sälekaihtimien raosta, muistan sen huomioineeni..

Nytkin Nostalgialta tulee tosi hyvää musaa, ihan koko ajan. Kuunnelkaa ihmeessä! Nyt täytyy alkaa aamupuuhiin ja aamupalalle (jotka tällä kertaa ovat erilaisia papuja ja pähkinöitä ja mitä nyt kaapista löytyy tälle uudelle ruokavaliolle) olen siitä aika innoissani😎🙂👍

Palaillaan Ystävät Kalliit🙂🌻☺️❤️

PS. Se on sitten vihaamani monday menossa, joten ei tiedä yhtään mitä tänään tapahtuu🙄

Hyvää Viikonalkua Kaikille Mussuleille!

ainutkertaisen keskinkertainen kirjoitti 19.1.2014 21:1

AK,

täällä ainakin upea kuutamo juuri nyt. Äkkiä kuule valot pois ja miehesi kanssa ikkunan ääreen olemaan kuin kissat kuutamolla.😉

Hello Ainutkertainen Keskinkertainen (eli hyvin pitkälti A.K=hah,hah)

Tervetuloa vierailemaan🙂🌻 Ja tiedätkö..eilen illalla, kun oli mukava ilta muutenkin niin vanhoja biisejä kuunnellessani tosiaan huomasinkin, että kuuhan siellä pimeässä mollotti melkein täytenä😎 Ehkä minulla nyt paremmat fiilikset, kun alkaa kuutamoa pukkaamaan ja saa olla vapaasti kuutamolla. Ja kuvitella, kuinka Kuu loistaa pehmeää valoaan Autiotalojen yllä, hah🙂 Kissat kuutamolla, hupaisaa.

Poikkeahan vastakin jos huvittaa. Kaikkea hyvää sinulle!

Ai niin, muistin juuri, että minunhan täytyy soittaa tänään sinne psyk.polille ja kerjätä sitä Hönölääkäriä uusimaan temestan reseptiä. Uskon, että se onnistuu puhelimen kauttakin, kun on sähköinen resepti. No, jos ei onnistu niin ei hätä ole tämän näköinen. Jos temestat loppuu on minulla runsas pahanpäivänvarasto diapamia ja opamoxia. En vain niitä mielellään ota, kun en tykkää niistä. Mutta parempi nekin, kuin ei mitään. Ei siinä muuta, mutta yhtäkkinen kylmäkatkaisu temestasta saattaisi hyvinkin ajaa nopeasti osastokuosiin ja sitä nyt viimeksi haluan😋

Pitäisi lähteä käymään reissu toisessa kaupungissa miehen tyttären luona. Pakkasta on 17,5 ja aurinko paistaa aika ihanasti. Hrrrr..kylmää. Inhoan kylmää (olen sellainen kissa) mutta onneksi auto on ehtinyt jo lämmetä. Mies tuossa pitää vähän kiirettä, joten pakko alkaa pukemaan paksusti vaatteita ja sitten hoppavoordin kyytiin ja menox!!!!!!

Palaillaan Mussulit!

Kiitos kiitos, mielellään täällä käy. Joo, tajusin sitten itsekin tuon lyhenneongelman, mutta olin jo ehtinyt kirjoittaa nimimerkillä viestejä siinä vaiheessa. Mietin kylllä vieläkin, pitäisikö se muuttaa. Tämähän on paikka, jossa ihmiset todennäköisesti eivät ainakaan ole keskimääräistä "tyhmempiä", vaan päinvastoin, kykyä mielleyhtymien muodostamiseen löytyy vähintäänkin tarpeeksi. Siinä vaan varmaan kävi niin, että nimimerkkisi, joka herätti voimakkaita myönteisiä mielikuvia itsessäni, jäi sillä tavalla soimaan alitajuntaani, että sen riimitys muodostui pohjaksi omalleni käsittämättäni. Ja ehkä sekin kun lueskelin sinun ja monen muunkin vuolaita ja hyvin kirjoitettuja tekstejä täällä, vaikutti niin, että tunsin itseni, jälleen kerran, hyvin keskinkertaiseksi. Haluan ollakin sellainen, ja nauttia erilaisista ihmisistä ympärilläni.

Älä nyt tosiaankaan hommaa itseäsi sinne osastolle, meitä on monta, jotka tarvitsemme sinua täällä.

Voihan vieteri! Unohdin sitten tietenkin soittaa sinne psyk.polille, aarrggghh!!! Ajelimme 17,5 asteen pakkasessa ja kirkkaassa auringonpaisteessa sinne miehen tyttären luo kylään. Oli ihan kiva fiilis. Kuuntelin taas Nostalgiaa, aurinko paistoi ja tuli ihan keväinen olo ja nyt se kevät ei tuntunutkaan niin vastenmieliselle, kun ei ollut niin masentunut mieliala tai jotain..mutta kyllä se vieläkin vähän tympeälle tai sanotaanko, että pelottavalle tuntuu.

Minusta aina nuo kyläreissut on vihon viimeisiä. Pelkään, että rasitun, enkä jaksa olla sosiaalinen ja sitten muut alkavat katsoa minua, että mitä tuo tuossa jumittaa jne. Mutta ihan hyvin se meni. Miehen tytär on niin reipas ja fiksu nuori, jonka kanssa olen aina tullut hyvin toimeen. On sellainen vähän boheemi, hyvän mielikuvituksen ja huumorintajun omaava ja hyväsydäminen. Meillä oli melkein kuin joskus ennen, kun kerroimme toisillemme kummitusjuttuja, hyikäilimme niitä, pidimme vuorotellen pikkunatiaista sylissä ja silitimme MAAILMAN IHANINTA Kissaa. Se kissa on niin mahtava persoona, että sanoinkin, että se voisi lähteä meidän matkaan. Tytär sanoi, ettei tule kuuloonkaan, että Kissa on hänen "toinen vauvansa", heh. Voi ei, minulla alkaa tekemään mieli Kissaa, taas. Olen ikuinen Kissahullu!!!!! Ja koska en sitä oikeaa vauvaa saa varmaan ikinä niin ehkä Kissa voisi olla se vaihtoehto. Haluaisin vain asua paikassa, jossa Kissa voisi olla vapaana. Kun asuimme siellä muistojeni omakotitalossa, meillä oli siellä Kissa ja oli mahtavaa, kun se sai siellä vapaana riehua (juosta karautti aina, kuin hullu, hyppi puissa jne.) Minulla on myös muutaman niin hirveä trauma kissoista (en ala tässä selittämään) mutta liittyy siihen, kun niistä on pitänyt luopua, että en tiedä sitten otanko koskaan enää kissaa..

Äsken tuli Nostalgialta Whamin "Wake me up (before you go go)! Se on niin hyvä biisi, oikein muistojen kultainen aarre lapsuuden 80-luvulta. Sitten Toton "Africa" jne. Nyt tulee just suomenkielinen versio Uriah Heepin "Lady in Black". Mahtavaa, kun osaan ulkoa kaikki nämä biisit. On niin kivaa välillä laulaa mukana. "En enää pelkää kuolemaa, nyt kaiken ymmärrän".."En itselleni rauhaa saa, kun rakastan vain kuolemaa ja ootan,että saapuisi tuo nainen mustissaan". Mahtavat sanat, vaikken niitä nyt ihan itse allekirjoitakaan. Varmaan itsariaikoina olisin ollut aivan myyty tuohon..Miten kohtalokasta. Ai niin, minähän olen Fatalisti, kuten se eräs terapeutti sanoi. Ehkä olen, ehkä en..

Kun ajeltiin takaisin sieltä kylästä niin käytiin kahdessa ruokakaupassa ja tein hankintoja ajatellen sitä vhh-ruokavaliota. Olen ihan intona siitä, mutta saa nähdä, kuin kauan jaksan olla innoissaan, heh. No, mutta ostin monenlaisia vihanneksia, salaattijuustoa, oliiveja, tonnikalaa, papuja, tavallista juustoa, pähkinöitä, siemeniä, marjoja, turkkilaista jugurttia, ja paljon muuta namia. Kotona söin heti ison läjän sekalaista salaattia tonnikalan ja muiden höystöjen kanssa. Rucola maistui minun mielestä ihan retiisille. Muistatteko noita vähän väkevän makuisia puikulan mallisia, joita minä ainakin penskana inhosin, mutta joita kasvoi meidän äidin kasvimaalla, joten niitä sitten syötiin. Vähän sellainen polttava maku. Jälkiruoaksi otin kaksi isoa palasta 86%tummaa suklaata. Nam!

Joku päivä menen Plantageniin ostamaan sellaisen yrttienkasvatusjutun, sellaisen laatikon. Piti ostaa jo viime keväänä, mutta yllättäin jäi ostamatta. Alan laittamaan kaikkia niitä yrttejä salaatteihin jne. Tarjousladon mainoksessa oli tarjouksessa ihan sikana kaikkia terveystuotteita ja Superfoodeja ja meinasin pyörtyä harmista, kun minulla ei ole nyt rahaa ostaa niitä. Muuten ostaisin vaikka mitä. TARVIN RAHAA! Alan prostituoiduksi (erittäin huono vitsi..) Yritän tässä samalla soittaa äidille jos se vaikka heltyisi antamaan minulle rahaa, hah hah. Haluaisin ostaa muutaman uuden vaatteen ja kaikkia terveysjuttuja.

Juttelin äidin kanssa puhelimessa niin kauan, etten muista enää mitä minun piti tänne vielä kirjoittaa.. Taidan siis jatkaa taas, kun muistan🙂

ainutkertaisen keskinkertainen kirjoitti 20.1.2014 14:31

Kiitos kiitos, mielellään täällä käy. Joo, tajusin sitten itsekin tuon lyhenneongelman, mutta olin jo ehtinyt kirjoittaa nimimerkillä viestejä siinä vaiheessa. Mietin kylllä vieläkin, pitäisikö se muuttaa. Tämähän on paikka, jossa ihmiset todennäköisesti eivät ainakaan ole keskimääräistä "tyhmempiä", vaan päinvastoin, kykyä mielleyhtymien muodostamiseen löytyy vähintäänkin tarpeeksi. Siinä vaan varmaan kävi niin, että nimimerkkisi, joka herätti voimakkaita myönteisiä mielikuvia itsessäni, jäi sillä tavalla soimaan alitajuntaani, että sen riimitys muodostui pohjaksi omalleni käsittämättäni. Ja ehkä sekin kun lueskelin sinun ja monen muunkin vuolaita ja hyvin kirjoitettuja tekstejä täällä, vaikutti niin, että tunsin itseni, jälleen kerran, hyvin keskinkertaiseksi. Haluan ollakin sellainen, ja nauttia erilaisista ihmisistä ympärilläni.

Älä nyt tosiaankaan hommaa itseäsi sinne osastolle, meitä on monta, jotka tarvitsemme sinua täällä.

Hei Ainutkertainen🙂🌻

Et kuule varmasti mene muuttamaan nimimerkkiäsi, sillä se on niin hieno ja hyvä ja poikkeaa juuri hyvin muista. Olen makustellut nimimerkkiäsi mielessäni (itse asiassa tänään, kun ajelimme sinne kyläpaikkaan) ja mietin, että miten on jollain tullutkin mieleen noin kekseliäs. Siinä on hienoa ajatusta ja myös itseironiaa, joka osoittaa ihmisessä viisautta ja laajakatseisuutta. Kuitenkin nimmarisi on pitkähkö, kuten minunkin omani ja siitä pitäisi keksiä jonkinlainen lyhenne. Ei tietysti väkisten, mutta olisihan se kätevää. Jos minä en olisi jo A.K niin sinä olisit, mutta..siinäpä pähkinää aivoille purtavaksi..Eiköhän me joku hyvä keksitä, vaikka porukalla🙂 Mutta sinähän itse tietenkin päätät miksi haluat sinua kutsuttavan. Mutta, jokatapauksessa kiva, että kirjoittelet..Mainitsit revontulet, niitä ei hevin näillä minun asumilla taajuuksilla näy, mutta juurikin Lapissa olen nähnyt, hienoja ovat, vähän pelottaviakin🙂

Kirjoitellaan!