talvi on varmaan peruttu tai sit varastettu. Jotenkin on keväinen fiilis jo.

Mulla on suht hyvä päivä tänään. Tosin nyt kun jäin yksin ni alkaa pää pyörii ja ajatukset lennellä im- i tuhoon. Yritän sit saada itteni jotenkin järkiini ja rauhallisesti. Ehkä saisin itteni hiukan rauhalliseksi, jos tarttuisin puikkoihin ja kokeilisin sukkia neuloskella.

Rattoisaa illanjatkoja, jos käyt vielä...

Makkarin sain siivottua. Imuroin jopa verhot🙂 Olohuoneen sohvan jne. Sain idean lähteä kauppaan hakemaan patonkia ja sen sellaista. Ne leivontavärkit huomiseksi ym. No, ei me sitten mentykään kauppaan, kun miehellä tuli selkä niin kipeäksi. Sanoin, että ei meidän ole nyt pakko mennä, että mennään vaikka huomenna.

Pamissa aina se ärsytys, että se toimii muuten, mutta alkaa väsyttämään. Hetken oikaisin sängyllä ja meinasin painua uneen. Jotain jo unen ja valveen rajamailla ääntelin ja siihen havahduin. Miehen tyttö soitti ja valitti, ettei ole rahaa. No, eipä taida olla kenelläkään. Joskus ärsyttää, että isäänsä muistavat, kyllä silloin kun on rahasta tarvis, muuten ei niinkään. Ei koskaan kysytä mitä isälle kuuluu tai miten tämä voi? Eikä osoiteta, että välitettäis mitenkään. Mies kyllä aina heitä kauniisti kohtelee ja välittää. Olen huomannut, kun sivusta seurannut, että siinä kans perhe (tytöt ja äitinsä eli miehen exä) jossa ei niinkään merkkaa ihmissuhteet vaan raha on se tärkein, kaikessa.

Ulkona kohta pimeää. Ei ole oikein mitään mielenkiintoista tekemistä. Telkusta ei tule mitään ja kirjat ei kiinnosta. Sen yhden luin, joka oli mielenkiintoinen. Täytyy yrittää niitä toisia kans. Ärsyttää, kun kaikki luovuus ja ideat tuntuu olevan kadoksissa. Voi, kun saisi sellaisen lääkkeen, että painuisi tukka (se surkea hiirenhäntä) putkella pitkin maakuntia ja saisi ideoita 100päivässä ja muutaman niistä saisi toteutettuakin (kait sitä olis sitten maniassa) mutta sekin olis kivempaa, kuin tällainen puolieläminen. Jos jonkun asiankin tekee niin ei ole itse mukana vaan tekee, kuin robotti. Se on minusta inhottavaa. Ei ole itse mukana siinä tekemisessä. Minä olen sellainen silloin, kun luovuus ja into puuttuu.

Mietin, mitä muu susijengi puuhaa..? Toivottavasti jotain mukavaa🙂 Kirjoitelkaahan taas kaverit. Toivon teille kaikille KAIKKEA hyvää ja halauksia☺️❤️

Ikkunan takana musta,
soi tuuli kaipausta.

Sydän hiljaa huokaa
ei tämä päiväkään
tuonut onnea, odotettua
kuin ei eilenkään.

Omituinen tarkkailija
olen varjon, valon
tässä istun, päivä kulkee
haaveet, harhat
unohduksen, sisällensä sulkee.

Painuu päivä, painuu pää
sielussansa hämärtää
uppoavan laivan lailla,
unes olen, huolta vailla.

Jospa aamu viimein sen
päivän toisi, valkeuden.

Olen aatellut, että kai se on aika antaa "paikkansa" muille, tai siis olen päätellyt, että tämä olo on tarkoittanut sitä, yritän aatella niin. Enkä sano tätä siis tällä hetkellä enää mitenkään surullisena tai katkeruudella tms. Tänään juttelin tästä terapeutinkin kanssa. Tosi hyvä jos elämään tulee sisältöä muille kanssa täällä. Minulle tämä on antanut paljon, etenkin vielä jokin aika sitten. Kesästä en olisi varmaan ikinä selvinnyt ilman tätä mestaa. Kiitos siitä. Olen vaan sellanen ihminen että jos minua ei huomioida niin sitten en minäkään enää huomioi.
.. Ja nyt tuli sellaista tekstiä että Tiedän, että joku aattelevaisempi lukisi läpi eikä missään nimessä lähettäisi.. 😑❓ Mutta olen äkkipikainen ja Hyvin mustavalkoinen. Enkä esitä täällä mitään, saan siitä tarpeekseni muutenkin ihan normiarjessa. siksi en jaksa näytellä mitään.

Niin ja nyt vielä tosi hullu fiilis kun olin treffeillä sen yhden tyypin kanssa ja alkoi ahdistamaan aivan älyttömästi, oli jotenkin sen meininki ihan erilaista kun viime vkl, huomasin että on ihan tosi ihastunut, ja minua alkoikin se sitten ahdistaa BIG TIME… Mitenhän sitä voisi ikinä edes kenetkään löytää kun heti jos joku onkin mulle kiva ja on kultainen ja aivan myyty tästäkin hullusta niin se saa sitten kääntämään oman kelkkani. Olen kyllä ihan mahdoton tyyppi. En voi muuta sanoa, En taas tajua miten voin olla näin idiootti. En tiedä. Paras vaan hautautua yksin omaan maailmaani, en koe tulevani ymmärretyksi just nyt mistään suunnalta.

Kaikkea hyvää muille, jatkakaa juttujanne ja hyvää viikonloppua ainakin. 🙂👍

Moi kaikille. Nyt tuntuu sille, etten saa kovin monta riviä aikaan ja moni on siitä varmaan tosi helpottunut. Kuunvalolle halusin sanoo, että et sinä ole antanut yhtään tyhmää tai huonoa ideaa siihen, mistä/miten voisin löytää itselleni oman kullan, jonka voisin peitellä hellillä suukoilla joka ilta. Ideat on ollu hyviä, mut niiden toteuttaja on huono. Tai pikemminkin surkea. Ei minusta ole minkään tekijäksi ja kaikista viimeinen asia olisi päätyä juttelemaan jonkun kivan naisen kanssa. En vaan uskalla tehdä sitä ja vaikka tekisinkin, niin keskustelu loppus ensimmäiseen lauseeseen. Ei ketään kiinnosta tällanen mies. Niin se vain menee. Oon tosi pettynyt itseeni, etenkin viime aikoina. Miten voi olla näin vaikeeta saada mitään järkevää aikaan? Moni on varmaan saanut täällä hyvät naurut, kun lukee, miten joku epätoivonen 34-vuotias valittaa yksinäisyyttään ja yrittää löytyy naisen. Kyllä mulle saa nauraakkin. Tietäsittekin, mitä kaikkee minun päälle on kaadettu vuosien varrella. Toisaalta, hyvä niin, sillä just niiden ikävien juttujen takia en jaksa kauheesti välittää, jos joku nauraa minun tilanteelle. Melko naurettavaa tämä kyllä onkin. Parina viime päivänä on tullut niin pahoja mielitekoja tiettyjen asioiden suhteen, että sekin vituttaa. Tänään päätin lähteä ravintolaan ensimmäistä kertaa moneen vuoteen, tosi moneen. Koskaan en päässy sinne asti, kun joku ilmeisesti luuli minua eläintarhan villipedoksi ja huitas terällä kohti keuhkoo. Sain kyllä kättä väliin silleen, että terä osui lopulta alavatsaan. Ilmeisesti joku tuolla ylhäällä ei halua, että lähtisin baariin istumaan. Olis tuo kyllä menny perille ilman terääkin. Toisaalta, samapa tuo. Ei sieltä kaupungista olis mitään löytyny, ei ainakaan naista. Minusta ei tunnu kovin hyvälle idealle etsiä naista ravintolasta, koska humalassa olevaa en haluais jututtaa. Tuokin taitaa olla vain tekosyy. En vaan oo ikinä mennyt naisten juttusille sillä asenteella, en selvien, enkä humalassa olevien. Kyllä huomaa taas valvoneensa, tosi älykästä tekstiä tulee kuin liukuhihnalta. Mitenkähän sais itsensä tekemään edes kaikki pakolliset jutut, kun nyt ei nappaa mikään. Tai siis, mitenkähän sais naisen? Oon ollu aina joka porukassa se ainoa sinkku ja sama taitaa jatkua myös tällä palstalla. Aika moni on kirjoittanut elävänsä parisuhteessa, mikä on tosi hieno asia. Hienointa siinä on se, että jotkut, varsinkin Kuunvalo vaikuttais arvostavan puolisioaan tosi paljon. Niin sen täytyy mennä, arvostusta toista kohtaan pitää löytyä molemmilta. Vähän oli muuten hankala nukkua siinä jalkopäässä, et Kuunvalo laittas siihen paria lisätyynyä? Kiitos, ei sun olis tarvinnu... Hulluilla on aina halvat huvit. Varsinkin meillä miehillä. Ei tartte kuin telkkarin, makkaraa ja seksiä. On se helppoo, varsinkin mulla, kun ei tartte harrastaa edes seksiä. Olishan se jo kovaa työtä. En voi olla sanomatta, miten paljon vihaan median vaikutusta ihmisten ajatuksiin. Ei tartte muuta kuin IltaSanomat ja Kimmo Elomaan, niin taas löytyy koko kansalle yks syy lisää vihata miehiä. En oo koskaan tuntenut miestä joka eläis syömällä makkaraa, katsomalla telkkaria ja harrastamalla seksiä, mut kyllähän tuollainen lehti tietää asiat paremmin. Itse lehdessä ei ole mielestäni mitään vikaa, mut ihmiset, jotka lukee niitä, uskoo joka halvatun sanan, mitä siellä kerrotaan. No, samapa tuo. Nyt on kyllä niin harvinaisen paska olo, että taidan tehdä jotain tosi typerää, enkä puhu itseni tappamisesta. Loppupeleissä se on aivan sama, mitä tekee, kun ei niitä tekoja kukaan tule huomaamaan. Vielä aukes tuo vekki, perhana. Kaikki vaatteet veressä. Eipä auta, kuin lähtee pesemään. Edellä oli paljon tosi hyviä tekstejä, mut nyt en osaa keskittyä tähän touhuun ollenkaan, mut yritän ottaa kantaa aiheisiin, jos tämä olo joskus helpottaa. Hyvää Pääsiäistä kaikille ihan varmuuden vuoks, kun ei ikinä tiiä, miten pitkä tauko on edessä. Ja pysykää Juhannuksena rannalla, kuppi kallistuu turhan tiuhaan. Hyvää yötä.

Still Alive..🙂

Lauantai. Lauantai on yleensä aika mukava päivä. Siinä on selvät sävelet ja rutiinit. Viikkosiivous, joku kiva ajeluretki, päivällinen, kirjoja, telkkua ym. Sunnuntai yleensä melko tylsä "pyhäpäivä" ja maanantai viikon kauhein päivä..silloin pitäisi alkaa aina hoitelemaan niitä tylsiä virallisia asioita.

Mieliala on ollut hieman kyllästynyt. Tällainen vuodenaika ja tuntuu, että omat asiat junnaa vain paikoillaan, eivätkä edisty mihinkään suuntaan. Lääkkeiden kanssa säätämiset ym. No, toistaseksi ollaan vielä hengissä ja on jalat, joilla kävellä mökistä ulos ja silmät millä katsella maisemia, korvat jolla kuulee (vaikka radiosta musiikkia).

Tietysti sitä toivoisi, että elämä olisi sillä tavalla normaalia, ettei olisi mitään mielen tai fyysisiä ongelmia. Täytyy uskoa, että joskus näin on. Varmasti se ei ole tämän päivän asia vaan jossain tulevaisuudessa. Sitä odotellessa ja oireidensa kanssa tapellessa vaan ei aina meinaa riittää positiivista mieltä ja toiveikasta asennetta.

Mutta nyt on lauantai ja laitetaan lauantai käyntiin. Eli siivousvehkeet heilumaan!
Hyvää lauantaita kaikille lukijoille ja Susijengille!

Mukava päivä ollut..🙂

Siivoiltiin ja sen jälkeen lähdettiin käymään kirjastossa. Ajattelin, että pakko saada kirjoja, joita oikesti kiinnostuisin lukemaan. Tällä kertaa maltoin vähän tarkemmin sieltä etsiä ja kysyin eräät kirjat kirjastovirkailijalta, joka haki ne yläkerrasta. Uuno Kailaan koottuja runoja. Tomi Kontion runoja. Kertomus luusyöpää sairastavasta naisesta. Anita Korhosen kirja huume-tyttärestään. Mehiläisten Kuolema (romaani).

Kirjastolta Lidliin. En löytänyt etsimääni valmissalaattia. Teimme ajeluretken merellisissä metsämaisemissa, vanhojen talojen ja huviloiden tiellä. Laulaa hoilasin taas Radio Nostalgian mukana. Wake me up, before you go go! Muistaako kukaan tuota? 80-luvun hittibiisi ja tuo niin elävästi mieleen lapsuuteni kesät ja kesälomamatkat. Ajelun jälkeen menimme ruokakauppaan. Sieltä löysin ison, maukkaan valmissalaatin. Tonnikalasalaatti. Pitäisi veivata itse noita saladaksia, pitkästä aikaa. Mies osti keittovärkkejä.

Sitten vielä yhdellä huoltsikalla. Kiinalaisessa halpiskaupassa, josta ostin kaksi rannekorua 1e/kpl. Se yksi kirppis, minne olen viimeaikoina yrittänyt oli vieläkin kiinni.

Kotona takaisin, söin heti salaatin. Niin iso, että siitä jäi huomisellekin pohjaa, johon voin tuunata jotain aineksia. Ihan hyvä oli. Varmaan tässä alan noita kirjoja vilkuilemaan. Matkalla satoi hetken aikaa luntakin! Maanantaille vissiin luvattu kovemmin pakkasta tänne, ehkä tulee pysyvämpääkin lunta.

Mieliala päivää myöten kohtuullisen hyvä. Vähän ärtyisää oloa välillä, mutta muuten ok. Juttelin muutaman ihmisen kanssa eri paikoissa, että silleen ihan hyvällä tuulella. Nyt ihan kiva lököillä kotona ja vaikka kirjaa lueskella.

Hyvää Lauantai-iltaa Kaikille🙂

Kävin suihkussa ja jopa saunassa pitkästä aikaa (en niin kovin innokas saunoja ole). Mielessä oli vaan tyhmä ajatus, että lauantai TÄYTYY "suorittaa" oikein. Eli lauantai on siivous ja saunapäivä jne. Tyhmä ajatus, mutta se tuntui ihan kivalle, tehdä joidenkin "sääntöjen" mukaan. Tuli mieleen aivan entiset ajat. Saunan jälkeen tein lisää salaattia ja join vichyä, paljon. Ihme ja kumma jos tällä ruokavaliolla vielä paino lähtee nousemaan. Mutta, eipä tuosta Mirtatsapiinista tiedä..tällä hetkellä painon nousu tuntuu pysähtyneen, onneksi. Sais mennä muutaman kilon alaspäin. Tavoite oli 64kg ja nyt painan 72kg..et vähän heitti sitten överiksi. Ja jos en vahtis syömisiä niin ihan kevyesti menis varmaan 80kg rikki, sitten 90kg jne..Tuntuu Mirta ja roskaruoka olevan katastrofaalinen yhdistelmä. Ei minua muuten lihominen huolestuta, kun terveyden puolesta ja se, että alkaa olla hankala mahtua vaatteisiinsa, epämukava olo kun kävelee jne. Tosin huomaan, että muutaman päivän sisällä, kun olen jättänyt lähes kaikki haitalliset hiilarit pois (peruna, pasta, vaalea leipä, vähemmän sokeria) niin sellainen pöhötys kasvoista on heti alkanut poistua, samoin muualta kropasta. VHH-Ruokavalio toimii aina. Ihan karppaajaksi en viitsis alkaa. Menee vähän liiallisuuksiin, ehkä.

Omaa tyhmyyttä/välinpitämättömyyttä tuo painon nousu. Tiesin, että Mirtatsapiini lisää ruokahalua jne. Ois tietty voinut vähän katsoa mitä syö..Mutta, oli niin kiva syödä kaikkea ja mitä sattuu. Kun ei koko kesänä/syksynä ruoka maittanut. Söin siis ihan huvikseni. Olen kyllä ennenkin elämässäni "harrastanut" syömistä. Tiedän, että laihdun taas. Ei se minua huoleta, että nyt on muutama ylimääräinen kiloa. Tietysti jatkuva painon sahaaminen ei ole terveellistä, mutta jospa nyt voisin pitää sen kohtuudessa. Verensokerimittarin aion hankkia ihan mielenkiinnon vuoksi, että tuon lääkityksen kanssa jos alkaa verensokerit heitellä kovin niin osaa ajoissa mennä sen vuoksi lääkäriin. Kuten aiemmin sanoin, meillä suvussa paljon diabetestä ja nyt minulla vielä se liian alhainen kortisolin taso aiheuttaa kroonisen matalan verensokerin, joka on melkein sama asia, kuin D. Ja lihonut näin paljon..

No joo, tylsiä juttuja. Mutta olen taas huomannut, että salaattikin voi olla tosi hyvää. Se on jo melko ylimaallinen saavutus. Pienestä se lähtee.. Katsottiin telkusta "Toisenlaiset frendit". Aina yhtä hyvä ohjelma. Tuli mieleen naapurimme, lievästi kehityshäiriöinen. Häntä on kans niin riemastuttavaa kuunnella. Siinä on ihminen, joka on aina innoissaan kaikesta, eikä koskaan valita mistään🙂

Tänään on kyllä ollut kiva päivä. Olen kait myös jotain taas oppinut, en kylläkään paljasta mitä, heh. Mutta vinkkiä se antaa jatkoon. Jospa nyt viimeinkin ehtisin sen kirjan ottaa käteen. Oli tarkoitus vielä soittaa äidille, mutta taidan jättää huomiseen, kun ei meillä mitään tärkeää ollut. Tai sitten laitan viestiä hänelle.

Mieskin lukee. On lukenut viimeaikoina paljon. Kirjan päivässä. Ja tulee pikavauhtia älykkäämmäksi🙂 Ja minä vain tyhmemmäksi😀 Sitä suuremmalla syyllä pois netiltä!

Hyvää lauantain iltaa kaikille!

Sam kirjoitti 11.1.2014 1:2

Moi kaikille. Nyt tuntuu sille, etten saa kovin monta riviä aikaan ja moni on siitä varmaan tosi helpottunut. Kuunvalolle halusin sanoo, että et sinä ole antanut yhtään tyhmää tai huonoa ideaa siihen, mistä/miten voisin löytää itselleni oman kullan, jonka voisin peitellä hellillä suukoilla joka ilta. Ideat on ollu hyviä, mut niiden toteuttaja on huono. Tai pikemminkin surkea. Ei minusta ole minkään tekijäksi ja kaikista viimeinen asia olisi päätyä juttelemaan jonkun kivan naisen kanssa. En vaan uskalla tehdä sitä ja vaikka tekisinkin, niin keskustelu loppus ensimmäiseen lauseeseen. Ei ketään kiinnosta tällanen mies. Niin se vain menee. Oon tosi pettynyt itseeni, etenkin viime aikoina. Miten voi olla näin vaikeeta saada mitään järkevää aikaan? Moni on varmaan saanut täällä hyvät naurut, kun lukee, miten joku epätoivonen 34-vuotias valittaa yksinäisyyttään ja yrittää löytyy naisen. Kyllä mulle saa nauraakkin. Tietäsittekin, mitä kaikkee minun päälle on kaadettu vuosien varrella. Toisaalta, hyvä niin, sillä just niiden ikävien juttujen takia en jaksa kauheesti välittää, jos joku nauraa minun tilanteelle. Melko naurettavaa tämä kyllä onkin. Parina viime päivänä on tullut niin pahoja mielitekoja tiettyjen asioiden suhteen, että sekin vituttaa. Tänään päätin lähteä ravintolaan ensimmäistä kertaa moneen vuoteen, tosi moneen. Koskaan en päässy sinne asti, kun joku ilmeisesti luuli minua eläintarhan villipedoksi ja huitas terällä kohti keuhkoo. Sain kyllä kättä väliin silleen, että terä osui lopulta alavatsaan. Ilmeisesti joku tuolla ylhäällä ei halua, että lähtisin baariin istumaan. Olis tuo kyllä menny perille ilman terääkin. Toisaalta, samapa tuo. Ei sieltä kaupungista olis mitään löytyny, ei ainakaan naista. Minusta ei tunnu kovin hyvälle idealle etsiä naista ravintolasta, koska humalassa olevaa en haluais jututtaa. Tuokin taitaa olla vain tekosyy. En vaan oo ikinä mennyt naisten juttusille sillä asenteella, en selvien, enkä humalassa olevien. Kyllä huomaa taas valvoneensa, tosi älykästä tekstiä tulee kuin liukuhihnalta. Mitenkähän sais itsensä tekemään edes kaikki pakolliset jutut, kun nyt ei nappaa mikään. Tai siis, mitenkähän sais naisen? Oon ollu aina joka porukassa se ainoa sinkku ja sama taitaa jatkua myös tällä palstalla. Aika moni on kirjoittanut elävänsä parisuhteessa, mikä on tosi hieno asia. Hienointa siinä on se, että jotkut, varsinkin Kuunvalo vaikuttais arvostavan puolisioaan tosi paljon. Niin sen täytyy mennä, arvostusta toista kohtaan pitää löytyä molemmilta. Vähän oli muuten hankala nukkua siinä jalkopäässä, et Kuunvalo laittas siihen paria lisätyynyä? Kiitos, ei sun olis tarvinnu... Hulluilla on aina halvat huvit. Varsinkin meillä miehillä. Ei tartte kuin telkkarin, makkaraa ja seksiä. On se helppoo, varsinkin mulla, kun ei tartte harrastaa edes seksiä. Olishan se jo kovaa työtä. En voi olla sanomatta, miten paljon vihaan median vaikutusta ihmisten ajatuksiin. Ei tartte muuta kuin IltaSanomat ja Kimmo Elomaan, niin taas löytyy koko kansalle yks syy lisää vihata miehiä. En oo koskaan tuntenut miestä joka eläis syömällä makkaraa, katsomalla telkkaria ja harrastamalla seksiä, mut kyllähän tuollainen lehti tietää asiat paremmin. Itse lehdessä ei ole mielestäni mitään vikaa, mut ihmiset, jotka lukee niitä, uskoo joka halvatun sanan, mitä siellä kerrotaan. No, samapa tuo. Nyt on kyllä niin harvinaisen paska olo, että taidan tehdä jotain tosi typerää, enkä puhu itseni tappamisesta. Loppupeleissä se on aivan sama, mitä tekee, kun ei niitä tekoja kukaan tule huomaamaan. Vielä aukes tuo vekki, perhana. Kaikki vaatteet veressä. Eipä auta, kuin lähtee pesemään. Edellä oli paljon tosi hyviä tekstejä, mut nyt en osaa keskittyä tähän touhuun ollenkaan, mut yritän ottaa kantaa aiheisiin, jos tämä olo joskus helpottaa. Hyvää Pääsiäistä kaikille ihan varmuuden vuoks, kun ei ikinä tiiä, miten pitkä tauko on edessä. Ja pysykää Juhannuksena rannalla, kuppi kallistuu turhan tiuhaan. Hyvää yötä.

Sam, Olen aika järkyttynyt tuosta puukkojutusta. Siis what a fuck?!! Millainen sekopää heiluu puukon kans ja huitoo sillä viattomia ihmisiä?? Ilmoititko asiasta poliisille tai teitkö rikosilmoitusta? Jotenkin käsitin, että et olisi tehnyt. Tietysti sehän on sinun asia, eikä se mitään muuta, vaikka ilmoituksen tekisikin, mutta vähän sinun puolesta suututtaa tuo juttu, eikä niin vähääkään. Siinähän olis voinut henki mennä. Olen yhden puukkohullun aikanaan nähnyt, kun jahtasi ihmisiä keskellä kirkasta päivää erään pankin edessä. Itsekin osuin tulilinjalle, mutta pääsin livahtamaan. Yksi ihminen siinä kuoli. Mietin, että se oli ihan minuuteista kiinni, etten se ollut minä. Huumepäissään oli tämä puukottaja ja asettui vasta poliisien luoteihin, kun ei edes poliisikoira saanut sitä talttumaan. Oli niin höyryissään. Toivottavasti menet lääkäriin näyttämään sitä vekkiä jos ei se siitä ala asettumaan. Mutta luotan, että vanhana kettuna haldaat nämä hommat. Tuskinpa kukaan täällä on tullut mieleenkään nauraa sinun tilanteelle tai sille, mitä olet kirjoittanut. Minä olen ainakin saanut sinusta erittäin fiksun ja syvällisen kuvan ja varmaan monikin nainen olisi kiinnostunut sinunlaisesta miehestä, mutta on hankalaa jos sellainen nainen ja sinä ette satu kohtaamaan. Ajatus siitä, ettet halua jututtaa humalaista naista on muuten tosi viisas ja osoittaa myös, että sinulla on paljon korvien välissä, ettet luudaa ravintoloissa naisia "iskemässä". Sinä, kuten minäkin olemme vielä suhteellisen nuoria, vaikka emme enää mitään teinejä. Mikään ei kuitenkaan ole vielä liian myöhäistä. On kuitekin totuus, että aikakello tikittää kaiken aikaa. Varsinkin meillä naispuolisilla hedelmällisyysasioissa jne.
Minusta on viisasta, että olet kirjoittanut tänne ja jakanut ajatuksiasi. Kiitos siitä! Minä ainakin olen lukenut mielenkiinnolla ja jotain niistä sisäistänytkin, oivalluksia omaan elämääni. Loppupeleissä jokainen meistä on yksin. Ja vastaa itse itsestään. Vaikka olisikin parisuhteessa. Ongelmien keskellä minä ainakin olen ajoittain tuntenut itseni yksinäiseksi ja se on myös alunperin ollut syy, miksi olen lähtenyt tänne kirjoittelemaan. En väitä, etteikö mieheni olisi antanut minulle täyttä tukeaan, mutta se ei ole sama asia. Ja yksinäisyydentunne tulee esim. silloin, kun en halua "vaivata" miestä jutuillani ja pidän ne omassa päässäni. Silloin on paikallaan kirjoittaa tänne. Muutenkin, kun minulla on täällä päin suomea niin vähän omaisia, sukulaisia tai ystäviä. Oikeastaan vain mieheni ja muutama muu, joiden kanssa nykyään yhteydenpito melkein jäänyt. Eikä heistäkään ole kuin yksi sellainen, jolle oikeasti viitsin asioistani puhua. Ja jos ei minulla mene hyvin niin en pysty alkaa esittämään, että joo, oikein hyvin menee. Ja kun en halua kaikille kertoa, että menee huonosti niin silloin en halua jutella ollenkaan, ettei tarvitse yrittää mitään tekopyhää meininkiä. Taidan olla vähän dille, mutta en nyt oikein sisäistänyt tuota juttua pääsiäisestä🙂 No, onneksi siihen on vielä aikaa ja sillä välin voit vaikka taas tänne kirjoitella ajatuksiasi. Elämä on niin yllättävää. Mistäpä tuota tietää, kuka meistä on hengissä ja kuinkakin kauan. Saattaa olla niin, ettei näe edes huomista aamua jo saa yön aikana jonkun slaagin. Mutta jokainenhan sen itse päättää haluaako kirjoitella tänne vai ei..Minun puolesta KAIKKI ovat yhtä tervetulleita kirjoittelemaan ja jokaisen ajatuksia arvostan yhtä paljon. Olette rakkaita kaikki🙂🌻☺️❤️ Toivottavasti Sam se haava alkaa paranemaan. Olisikohan tarvinnut tikkejä? Onko sitä desinfioitu? Varmasti tuollaisesta tulee kauhea olo henkisesti. Kuten sanoit, joku yläkerrassa ei halunnut sinun menevän raflaan. Ilmeisesti on kohtalon tahto, että istut vain koneen ääressä ja kirjoitat tänne. Sitäpaitsi sinut on ylennetty pois sängynpäädystä. Paikkasi on nykyään minun ja mieheni välissä, kaikki sulassa sovussa. Tai sitten minä voin olla teidän välissä, ha haa..eikä ollut edes hauskaa. Mutta, tuo puukkojuttu ei oikeasti ollut yhtään hauska ja vähän huolestuttaa se sinun tilanne sen haavan kanssa ja muutenkin. Kerrohan taas miten menee jne. eikös juu? Jos luet tämän niin annan sinulle virtuaalihalauksen ja toivon kaikkea hyvää. Tuntuu, kuin sinusta olisi tullut jo ystävä.

Monange kirjoitti 10.1.2014 23:2

Olen aatellut, että kai se on aika antaa "paikkansa" muille, tai siis olen päätellyt, että tämä olo on tarkoittanut sitä, yritän aatella niin. Enkä sano tätä siis tällä hetkellä enää mitenkään surullisena tai katkeruudella tms. Tänään juttelin tästä terapeutinkin kanssa. Tosi hyvä jos elämään tulee sisältöä muille kanssa täällä. Minulle tämä on antanut paljon, etenkin vielä jokin aika sitten. Kesästä en olisi varmaan ikinä selvinnyt ilman tätä mestaa. Kiitos siitä. Olen vaan sellanen ihminen että jos minua ei huomioida niin sitten en minäkään enää huomioi.
.. Ja nyt tuli sellaista tekstiä että Tiedän, että joku aattelevaisempi lukisi läpi eikä missään nimessä lähettäisi.. 😑❓ Mutta olen äkkipikainen ja Hyvin mustavalkoinen. Enkä esitä täällä mitään, saan siitä tarpeekseni muutenkin ihan normiarjessa. siksi en jaksa näytellä mitään.

Niin ja nyt vielä tosi hullu fiilis kun olin treffeillä sen yhden tyypin kanssa ja alkoi ahdistamaan aivan älyttömästi, oli jotenkin sen meininki ihan erilaista kun viime vkl, huomasin että on ihan tosi ihastunut, ja minua alkoikin se sitten ahdistaa BIG TIME… Mitenhän sitä voisi ikinä edes kenetkään löytää kun heti jos joku onkin mulle kiva ja on kultainen ja aivan myyty tästäkin hullusta niin se saa sitten kääntämään oman kelkkani. Olen kyllä ihan mahdoton tyyppi. En voi muuta sanoa, En taas tajua miten voin olla näin idiootti. En tiedä. Paras vaan hautautua yksin omaan maailmaani, en koe tulevani ymmärretyksi just nyt mistään suunnalta.

Kaikkea hyvää muille, jatkakaa juttujanne ja hyvää viikonloppua ainakin. 🙂👍

Pyydän vilpittömästi anteeksi jos olen jättänyt sinut huomioimatta. Ei ole ollut tarkoituksellista. Minullekin tämä on ollut tärkeä paikka ja on vieläkin. On kuitenkin totta, että aina parempi jos saa elämäänsä sisältöä tuolla live-elämässä. Minä yritän jakaa elämän muualla ja täällä, minulle kumpikin on kait tärkeää.

Tuli mieleen, silloin eroni jälkeen oli kuvioissa tiiviisti mies, joka auttoi minua paljon ja oli tukena jne. Hän oli ilmeisesti ollut ihastunut minuun jo silloin, kun olin vielä yhdessä exäni kanssa. Tunsimme jo muutaman vuoden toisemme ennen minun eroa. Työkuvioista lähinnä. Minä en ajatellut häntä romanttisella tavalla, siis en ollut silleen ihastunut. Pidin häntä kyllä tosi hyvänä tyyppinä, kilttinä ja reiluna jne. Mielestäni tein ihan kauniisti selväksi sen, että olen kiitollinen hänen avustaan ja ystävyydestään, mutta en osaa ajatella meitä yhdessä jne. Luulin, että hän sen ymmärtää. Hänen käytöksensä vain alkoi muuttua koko ajan romanttisemmaksi minun seurassani. Halusi kävellä käsi kädessä, halailla, jopa muutakin..Ahdistuin siitä ihan hirveästi. Minulla ei ollut yhtään romanttiset ajatukset ja olin vielä ihan hajallaan erosta, enkä silloin olisi edes voinut alkaa heti jonkun uuden kanssa. Tuntui, ettei hän halunnut uskoa mitään järkipuheita. Minun oli pakko ottaa aikalisä ja etäisyys häneen. Siitäkös tämä mies raivostui, haukkui minut hyväksikäyttäjäksi ja vaikka miksi, että olin hänet pettänyt jne. Sanoin, että olen mielestäni ihan suoraan ilmaissut missä mennään. Hän vain jatkoi raivoamistaan. Sanoin, etten halua puhua hänen kanssaan, koska on niin epävakaassa tilassa. En kuullut hänestä sen jälkeen moneen kuukauteen. Seurustelin jo nyksäni kanssa, kun tapasin tämän miehen sattumalta ja kertoi, ettei ole vieläkään päässyt ylitse hänen ja minun EROSTA. Siis piti, että olimme seurustelleet. Olin aika järkyttynyt..ja ahdistunut asiasta. Nämä asiat on joskus h-vetin monimutkaisia ja se ettei loukkaisi ketään, mutta ei antaisi myöskään itseään loukattavan tai kuljettavan tietyn rajan ylitse. Minkäs minä sille voin jos hän oli sokeasti rakastunut ja minä en ollut? Mielestäni tein kaiken oikein, mutta sain hirveät haukut ja raivonpurkaukset ja pahan mielen, sekä ahdistuksen. Sen jälkeen en voinut olla enää edes ystävä hänen kanssaan, koska en enää luottanut hänen mielenterveyteensä, enkä muutenkaan. Minä olen kans aika mustavalkoinen (kuuluu epävakaaseen..) ja loukkaannun helposti. Minun on myös aika vaikea unohtaa jos minua loukataan tai peräti haukutaan, syytetään tms. Tuntuu, että silloin on laitettava välit poikki, eikä nähdä enää koskaan jne. Joskus olen niin tehnytkin, ilman mitään selityksiäkään (tyhmää, tiedän) mutta olen vain ollut niin ahdistunut, etten ole kyennyt juttelemaan. Kiitos Rakas Monange, että olet ollut täällä ja niin kauan minunkin tukena ja ystävänä. Olen muistanut sinua mielessäni lähes joka päivä. Olen ymmärtänyt sinua ja kaikki kirjoituksesi, kuin ne olisi olleet minun kirjoittamia. Meissä taitaa tosiaan olla paljon samaa. Olet mielenkiintoinen ja monitahoinen, luova ja viisas, ja kaunis (sen uskon..) Toivon, ettet häippää lopullisesti, mutta sinä teet, kuten sinusta parhaimmalle tuntuu. Jokatapauksessa toivon sinulle kaikkea parasta, ja toivon, ettei nämä ole jäähyväiset😞 Minä ainakin haluaisin kuulla jatkossakin, mitä sinulle kuuluu? Se, että olet kuitenkin tapaillut tätä miestä osoittaa, että olet mennyt jo askeleen eteenpäin, vaikka se ei siltä nyt tuntuisikaan. Ehkä tämä mies ei ole juuri se oikea, vielä...

Sunnuntai-aamua kaikille🙂🌻

Tulipa nukuttua pitkään, kun puoli kahdeksaan saakka. No, eipä se varmaan huonoakaan tee joskus nukkua hieman enemmän. Illasta nukkuumaanmeno venyi, kun oli muka kaikenlaista tekemistä. Tukankin jouduin pesemään kaksi kertaa, koska ensimmäisellä kerralla laitoin hoitoaineen, mutta en muistanut sitä huuhdella😀😀 Mikä hourupää olenkaan! No, johtuu varmaan siitä, että en ole niin pitkään aikaan käyttänyt hoitoainetta, kun tukka on ollut niin lyhyt, että olisi tuntunut hassulle laittaa siihen hoitoainetta. Nyt se alkaa olla jo sen verran pituutta, että päätin alkaa käyttämään siihen hoitista. Ei muuta, kuin tukka uudestaan vielä pesuun ennen nukkumaanmenoa, joka venyi lopulta niin, että melkein puoliyö ennenkuin sain unen. Minulle se on jo aivan ennenkuulumaton nukkumaanmenoaika, kun yleensä kymmenen jälkeen nukahdamme miehen kanssa. Joskus jo ennen sitäkin. Ja mitään kirjaa en sitten ehtinyt ja nyt taitaa äitikin olla möksähtänyt, kun en ehtinyt enää soitella eilen. Hienoa, kaikki tuntuvat olevan minuun suuttuneita, kuka miestäkin syystä. Ystävätär osoittaa mieltään, kun en ole jaksanut niin tiuhaan tapailla jne. Tietää kyllä tilanteeni. On itsekin ollut masentunut ja tietää mitä se on.

Minusta kyllä tuntuu, että minulla ei ole "oikea" masennus. Ehkä en ole masentunut ollenkaan..Mitenkö niin? Eilen tein taas testin. Otin apteekin kyypakkauksesta pienen murusen hydrokortisonia (pitäisi siis auttaa siihen kortisolinpuutteeseen) ja avot! Ei ollut yhtään masentunut olo ja jaksoin hommailla suhte normaalisti koko päivän. Luin, että kortisolin puuutos aiheuttaa masennusta, väsymystä ja tuhatta muuta oiretta. Lisäksi minulla on ilmeisesti kilpirauhasen vajaatoiminta, joka myös aiheuttaa masennusta jne. Olen aika saletti asiasta, että elimistöni hormoonit eivät toimi kunnolla ja siitä koko roska. Syy siihen miksi eivät toimi: Sytostaattimyrkyt, joita sain kovimman mukaan. Niillä on taipumus sekoittaa koko elimistön toiminta. Sen verran kovaa kamaa. No joo, tottakait olin syvästi masentunut silloin kesällä ja syksyllä, kun olin just tekemässä IM, mutta luulen, että olin vajonnut epätoivoon huonon fyysisen oloni suhteen, tuntui etten enää kestä sitä. Muistan, kun sanoin lääkärille jotenkin näin, että : "Jos ei tämä olo parane niin tapan itseni". Siitähän sitä lähdettiin sitten osastolle, että heilahti! Aika metkaa jos ajatellaan, että loppujen lopuksi olin 2 viikkoa psyk.osastolla suljetulla vaikkapa kortisolinpuutteen tai kipirauhasvajaatoiminnan vuoksi🙂 En usko, että olisin ainoa. Ainakin kilpirauhaspotilaita hoidettiin vielä 60-luvun suomessa mielisairaaloissa. Heitä siis pidettiin psyykkisesti sairaina. Kr-vaivat aiheuttavat rutkasti psyykkisiä oireita, kuten myös lisämunuaisvajaatoiminta/lisämunuaisuupumus. Usein ne kulkevat vielä rinnakkain. Jos on liian vähän kortisolihormonia veressä niin kilpirauhashormonit jäävät sinne vereen uiskentelemaan, eivätkä mene solutasolle toimimaan, kuten pitäisi. Monimutkaisia asioita ja voivat tehdä olemisesta melko takkuista. Kuten olen edellä jossain tuumannut, on sama, kuin yrittäisi ajaa autoa ilman bensaa, kuin ihminen, jolta puuttuu kortisolihormonia. Minä olen siis bensaton auto🙂 Siltä se olo on usein tuntunutkin..

Lunta tullut sen verran, että mies teki lumitöitä auton päältä. Ihan kiva, kun on lunta😀 Taidetaan tänään mennä talviselle ajelulle. Minua kyllä huvittaisi noita kirjoja lukea, mutta en malta jäädä mökkiin koko päiväksi. Jospa sitten taas illalla.. 7 astetta pakkasta. Tuntuu paljolle, kun on tottunut lämpöasteisiin. Aamiaiseksi jugurttia ja pähkinöitä.

Tekee mieli salaattia! Täytyy varmaan lähteä seikkailemaan tien päälle. Ehkä otan kameran matkaan ja kuvaan vanhoja ja autioita taloja. Niitä kuvia on kiva sitten jälkeenpäin katsella ja miettiä noiden talojen kohtaloita.

Takapihalle pikkulinnuille asennetaan lisää syötävää. Oravilla on omat vakiojuttunsa. Kissakin oli hiipinyt pihalla, jäljistä päätelleen. Siis naapurin Kisu. Miehen yks lempinimi on Kisu☺️❤️☺️ Eilen oli vähältä, etten allkanut sänkypuuhiin -K18- mutta uni voitti, jälleen. No, kyllä se siitä vielä joku päivä nalli napsahtaa🙂

Täytyy alkaa hyppimään housuihin ja painua baanalle.

Hyvää Sunnuntaita Kaikille Mussuleille🙂🌻☺️❤️

Piti olla lyhyempi ajeluretki kameran kanssa, maisemia ja latoja siis taloja kuvaillen. Eipä ollutkaan kameralle töitä, eikä autiotaloja luurattu, koska sainkin paremman idean.. Ajelimme aika pitkän matkan ihan eri puolelle, erääseen kaupunkiin, jossa ei ole tullut käytyä maailman aikoihin ja siellä tietysti houkutti eräs iso kirppis.

Yksi arabian vanha kaffekuppi ja tassi..2,50e Siinäpä oli löydöt. Mutta kiva oli katsella ja mieleen jäin armeijavaatteiden myynti, johon varmaan tulee poikettua myöhemmin hakemaan miehelle kamppeita, kun olivat juuri sitä tyyliä, jota hän edustaa. Kilometrejä kertyi mittariin, jopa aurinko paistoi ja maa oli valkeana. Maisemat oli kauniit ja Nostalgia soitti taas putkeen hittibiisejä, joita oli aivan pakko hoilata koko matka🙂 Niin meni Frederikin Titanic ja Rick Astleyn Never gonna give you up! Aurinko hymyili, minä hymyilin ja elämäkin tuntui pitkästä aikaa hymyilevän. Oli sellainen olo, kuin joskus silloin ennen vanhaan, kun tultiin ja mentiin ja musa soi (ja aurinko paistoi).

Ihana saada edes lyhyitä kokemuksia, välähdyksiä siitä, mitä voisi elämä olla jos aina olisi näin ja tästä suunta vielä parempaan. Elämä olisi..niin, elämä olisi ihanaa. Sellaistahan se ennen olikin ja siksi olen sitä niin kovin kaivannut. Tietyt asiat ovat muuttuneet lopullisesti, mutta saisi tästä vielä kursittua kasaan ihan hyvän elämän. Saisi vaikka vuoden aikaa toteuttaa kaiken ihan kybällä niin luulen, siitä tulisi hyvää jälkeä. Tai sitten joku uusi, nurkan takana vaaniva katastroofi iskisi kaiken lakoon..Sen tietäen, parempi onkin vain elää jokainen päivä, päivä kerrallaan niin hyvin, kuin pystyy, koska huomisesta ei ihan oikeasti tiedä mihin suuntaan se vie.

Oravanpesässä jälleen ollaan ja uunissa valmistuvat kanat. Minä tosin syön (taas) himoitsemaani tonnikalasalaattia. Olen nyt salaattilinjalla. Kumma juttu, että pöhötystä on selvästi lähtenyt pois kasvoista, vatsasta, reisistä jne. mutta silti vaaka näyttää tismalleen samaa painolukemaa. No, siitä nyt en jaksa suurta stressiä ottaa, mutta tarkkailenpa tilannetta.

Odotan ruokaa ja sen jälkeen jos niitä kirjoja...(heh, tämä on jo vitsi, kun aina aion lukea ja siltikään en sitten lue) Äidillekin pitäisi soittaa, ettei suutu kokonaan. Taidankin likauttaa kaverille nyt heti, sillä aikaa, kun venttaan ruokaa. Pikkupakkanen ja lunta vähän maassa, kivaa vaihtelua. Valoisampaakin.

Palaillaan!

Pakkanen on alkanut kiristymään.

Juttelin äidin kanssa. Hänen puhelinongelmansa tuli selvitettyä. Äiti soittaa aina, kun on joku tekninen ongelma ja mies neuvoo sitten. Monta ongelmaa näin ratkaistu. Äiti ei ole aivan kädetön tekniikkahommien kanssa, mutta ei toki kaikkea osaa. Mies taas osaa lähes kaiken ja korjata kaiken puhelimesta autoon ja siltä väliltä, niin auttaa sitten äitiä.

Salaattiateria oli erittäin onnistunut. Kanoihin en koskenutkaan. Söin ruokaisaa salaattia niin paljon, että tehotuotetut kananlätkyt eivät enää kiinnostaneet. Yksi banaanikakku on vielä pakastimessa. Taidan ottaa sen sulamaan niin saan sitä illalla napostella. Näin viikonloppuisin aion sallia itselleni jälkiruokia sun muuta, mutta viikolla yritän pitää tiukempaa linjaa herkkujen kanssa. Herkkujahan on tosin terveellisiäkin sellaisia, pitäisi tutkia netistä, mitä voisi alkaa käyttämään arkiherkkuna? Vihjeitä otetaan vastaan jos jollakin tulee mieleen.

Nyt on sitten aika hieman rauhoittua. Mies lukee jo omaa kirjaansa. Yksi ilta nukahti kirja mahan päällä tuohon ja otin hänestä kuvan🙂 Laitoin otsikoksi "Uupunut lukutoukka" On sille naurettu monta kertaa. Niin, hulluilla on halvat huvit.

Radio on alkanut suhisemaan. Kanava ei jostain syystä soi kirkkasti ja ongelma ei poistu vaikka sitä on rupattu ties kuinka. Uhkasin jo ostaa uuden, paremman radion, jossa automaattihaku jne. No, en varmaan ehkä viitsi rahoja sellaiseen laittaa, mutta tuo kanava täytyisi saada kohdilleen. Riittä, että minun päässä ei kanavat ole ihan kohdilleen niin ei tartte radion alkaa matkimaan minua. Päässä suhisee..verihän siellä vain kiertää.

Minulla on taas se päällä, että tekisi hulluna mieli ajaa autolla ympäriinsä ja ostella kaikkea kivaa tavaraa koko talo täyteen. Myös vaikea keskittyä oikein mihinkään, olen hieman ärtynyt ja puhua papatan koko ajan. Pienimuotoinen mania..Who knows? Eipä ole vielä selvinnyt onko kysymys kaksisuuntaisesta minun kohdallani ja tuskin tulee koskaan selviämäänkään. Niin pitkää aikaa en osastolla tule enää koskaan viettämään. Silloin 2009 olin melkein kaksi kuukautta ja siinä ajassa kerittiin tehdä jo pitkä-aikaisempi seuranta mielentilatutkimuksineen kaikkineen..

Osastolla nyt syksyllä oli hupaisaa, että kun olin aivan masentunut ja neuroleptitokkurassa makasin sängyssä niin olin "epäilyttävän" masentunut. Sitten, kun sain itseni hinattua toisten pariin ja aloin iltaa kohden virkistymään ja rupattelemaan jne. niin olinkin "epäilyttävän" puhelias ja minulta tiedusteltiin onko tapana aina puhua yhtä paljon? sanoin, että kyllä, silloin kun en ole niin masentuneella tuulella..minusta se oli hyvä merkki ja hoitajat pitivät sitä sairaana. Tietysti ajoivat takaa tuota kaksisuuntaisen diagnoosia. papereihin jäi lukemaan, että vahva epäily bipolaarihäiriöstä, mutta diagnosointi jäänyt kesken, kun potilas omasta toiveestaan poistunut osastohoidosta..😋

Aivan sama, mikä minun päässä on, kun kaikki olisi aina niin kivaa, kuin eilen ja tänään, ei olisi MITÄÄN ongelmaa.

Kakku sulamaan ja kirja käteen!

Uuno Kailaan runoja. En ole ehkä riittävän synkeällä tuulella niiden tasolle pääsemiseen, mutta mestari on aina mestari. Kailas, tuo kalpeaotsainen runoilija, nuorena nukkunut. Olen aina luullut, etten niin välitä lapsista. En ole koskaan hinkunut omia lapsia ja aika on juossut nopsaan, sitten on tullut nämä fyysiset ongelmat, jonka vuoksi minua on nyt kielletty raskautumasta ainakaan kahteen vuoteen..No, kohtahan se on muutenkin myöhäistä, kun ikää jo kohta 36-v ja yhä vieläkin vain pallottelen ajatuksen kans, että haluaisinko oman lapsen vai en? Vaikka haluaisinkin niin myöhään menis lapsenteot ja en tiedä kyllä osasinko/jaksaisinko olla äiti? Näitä olen pohtinut aina välillä, nykyään enemmän, kun lähipiirissä on tuo pieni natiainen eli miehen tyttären tytär 9kk. Äsken juuri sain kyseisestä ilopilleristä muutaman kuvan puhelimeen ja on se kyllä niin suloinen☺️❤️: Uskon, että taitaa jäädä meikäläinen lapsettomaksi ja siihen olen jo asennoitunut..jos ei ihmettä tapahdu. Olinhan vasta 19v kun tulin raskaaksi ja se päättyi keskenmenoon. Silloin en kyllä olisi ollut valmis äidiksi, kait.

Mies menee saunaan. Minä en nyt mene. Tekee niin mieli sitä banaanikakkua jos tosin lisää salaattiakin🙂 Oikeastaan hyvä, että kumpaakin, eikä varsinkaan pelkästään vain kakkua.

Muistin, että huomenna on maanantai. Inhokkipäiväni, huoh. Kyläreissu olisi sinne natiaisen luo, se on kyllä kivaa..ei mitään virallisia asioita onneksi. Torstaina se traumafysioterapeutti. Saa nähdä mitä se tuumii minun kuppaisesta fysiikastani, vähn pelottaa. Kuitenkin sanoo jotain, että "missä sun lihakset on" tai "sinähän olet ihan jaskassa kunnossa". Ei vainkaan, odotan oikeasti ihan mielenkiinnolla. Tämä ft on erikoistunut traumapotilaiden hoitoon (sodassa, onnettomuudessa, sairaana yms. olleet). Sain käynnin ihan psyk.polin kautta. Terapeuttini kysyi olisinko kiinnostunut. Ihme kyllä, olin kerrankin kiinnostunut oikeasti jostain tuollaisesta.

Kuuntelen Nostalgiaa nyt kotonakin. Vaihtelua Klassiselle. Ei ole nyt niin hermo romu niin pystyn kuuntelemaan viihteellisempääkin musiikkia ja tuleehan tuolta tosi paljon vanhoja, nostalgisia biisejä. Vanhoja iskelmiä ym.

Pakko hakea syötävää.

Sai, Sai, Sai (Tapani Kansa) soi juuri nyt. Ihana biisi. I love T. Kansa!!!! (Bipolaarinen).

Oikeastaan haluaisin vain elää hyvin yksinkertaista elämää pienine iloineen. Haluaisin herätä aamulla hyvinvoivana ja hyväntuulisena, hymyillen ja toiveikkaana tulevaan päivään. Haluaisin, että elämä olisi turvallisempaa. Ei tarvisi aina olla jäykkänä pelosta, mitä seuraavaksi tapahtuu? Haluaisin jaksaa olla huolehtivaisempi ja mukavampi puoliso. Haluaisin olla vähän paremman näköinen. Haluaisin ajella ympäriinsä ja kierrellä kaikki kirppikset ja tehdä ihania astia ym. löytöjä. Haluaisin keittää teetä ja juoda sitä Hesarin kulttuurisivuja lukien. Haluaisin sunnuntaisin paistaa munia ja pekonia aamiaiseksi. Kuppi kuumaa kaakaota vailla huolia, joskus. Haluaisin asuntoauton ja matkustella sillä, varsinkin kesällä. Haluaisin ehkä kissan. Haluaisin haluta koiraa, kun mies niin haluaisi sitä. Haluaisin kuunnella hyvää musiikkia ja kirjoittaa runoja. Haluaisin käydä useammin äidin luona. Haluaisin kirtää sillä asuntoautolla, etsiä autitaloja ja kuvata, sekä tutkia niitä. Haluaisin ehkä vielä opiskella jotain kieliä tai historiaa. Matkustella laivalla. Oleskella kesällä Sipoossa. Syödä paljon marjoja ja yrttejä. Laulaa useammin. Olla "mummo" natiaiselle. Haluaisin taas rakastella tähtitaivaan alla, laiturilla, kesäyönä. Haluaisin uuden kodin ja kodin sisustuksen. Haluaisin heittää (melkein) kaiken entisen kaatikselle. Haluaisin leipoa enemmän. Haluaisin olla pitkäjänteisempi kaikissa asioissa. Haluaisin asua maaseudulla tai kaupungissa metsän ja meren lähellä. Ja loppuja en nyt juuri muista..🙂