Tervemenoa vuosi 2013. Tervetuloa Uusi Vuosi 2014. Näin toivotin mielessäni äsken. Aitiopaikalla olen sängyssä lojuen katsellut ikkunasta rakettien väriloistoa. Alkaa olla taas päivä lopuillaan..ja koko vuosi. Vuoden viimeinen päivä.

Hassua ajatella, että huomenna, kun herään on jo aivan uusi vuosi ja eri vuosiluku. Kyllä se hieman mietteliääksi vetää. Olisi hauska katsoa jonkun oraakkelin kristallipalloon, että mitä se vuosi tuo tullessaan. Tietenkin vain silloin jos se toisi mukavia asioita. Sehän siinä aina jännää (joskus vähemmän jännää) kun ei voi tietää. Onhan se siunauskin, ettei etukäteen tiedä. Jos kaiken tietäisi, eihän sitä osaisi elää enää ollenkaan.

Olisi kiva ilma niin voisi ulkona käydä ja vaikka ajelulla. Nyt katsellaan Huutokauppakeisaria ja sitten varmaan jotain purtavaa ja pää tyynyyn. Nukun aina korvatulppien kanssa, joten jysähdykset eivät haittaa. Unen läpihän niitä tietty aina kuulee kuitenkin.

Huomenna sitten ihmetellään jo Uutta vuotta🙂

Hei.

Uuden vuoden yksinäisyys ajoi minut tänne. Tai enemmänkin saattoi.

Ensiksi pyydän anteeksi etten lukenut kaikkia kirjoituksia. Alun ja lopun. Huomaan kuinka mielialasi on ehkä parantunut paljon viestiketjun alusta. Onnea siitä 🙂 kaikki kiitos kuuluu sinulle. Sen oot sinä itse saanut aikaiseksi.

Itsellänikin on masennus, tällä hetkellä aika hyvässä kuosissa. Välillä napsahtaa ja vaivun takas huonoon ajatuskierteeseen.
En tiedä oletko nyt saanut apua mistään, esim terapiasta? Terapia+lääkkeet ovat ainakin oman kuntoutukseni tukipilareita. Ja tietenkin oma puoliso ja läheiset. Koin saavani todella hyvää tukea mielenterveyskeskukselta ensin akuuttiryhmältä ja sen jälkeen omalta hoitajalta. Pääsin aika pian hakemaan Kelan tukemaa terapiaa ja olen ollut siinä nyt vuoden. Toivon että muutkin tätä sairastavat pääsevät avun piiriin jollain tavalla. Tiedän millaista helvettiä se on, kun masennus "puhuu" ja sitä luulee, että ne ajatukset ovat todellisia.

Toivon sinulle rakkauden täytteistä uutta vuotta. Sinä olet elämäsi tärkein ihminen, pidä huolta itsestäsi ja rakasta <3

Hyvää uutta vuotta täältä kotisohvalta, katson Factory Girlia ja jotenkin samaistun Edien sekoiluelämään, kiehtova tyyppihän se oli…

No mutta, toivotaan kaikki, että ensi vuodelle saisimme enemmän iloisia hetkiä kuin paskoja, eikä ihan yhtä paljon hankaluuksia kuin tälle vuodelle!!!! tein äsken itse rituaaleja millä toivon antaneeni tämän vuoden taakoille luvan jäädä unholaan ja menneeseen vuoteen ja mahdollisuuden uuteen hyvään. Tuli siitä todella 🙂🌻🌻🙂🌻 Meille kaikille!🙂👍

Kiitos kutsusta. Pitäis kirjoitella useammin tänne, kun eihän mulla ole muuta kuin aikaa. Nyt vaan oli taas sellanen kausi, ettei osannut muutamaan päivään kirjoittaa edes omaa nimeään. Tosi ahdistunut fiilis. Vuosikin siis vaihtui. Ei ole minullakaan tapana juhlia uutta vuotta, tai ylipäätään mitään. Kaikki päivät on ollut jo monta vuotta niin samanlaisia, ettei ole paljon aihettaa juhlia. Nyt pitää keittää pannullinen vahvaa kahvia ja yrittää pysyä hereillä tämän päivän ajan. Jospa sit ens yönä sais unta, eikä menis rytmikään kovin pahasti sekasin. Kävin lukemassa niitä viestejä, mitä olit kirjoittanut Joulun aikaan ja nyt harmittaa, kun en saanut aikaiseksi vastattua mitään. Aina ei vaan pysty kirjoittamaan, mut lupaan, että jatkossa ainakin yritän vastata sulle edes muutamalla sanalla, mielialasta riippumatta. Näin väsyneenä ei kyllä pitäis kirjottaa mitään. Vähätkin ajatukset on niin pahasti solmussa.

Vuosi vaihtui, mut ilmat ei.. Vettä sataa ja kaikkia vituttaa..

ph88 kirjoitti 31.12.2013 21:52

Hei.

Uuden vuoden yksinäisyys ajoi minut tänne. Tai enemmänkin saattoi.

Ensiksi pyydän anteeksi etten lukenut kaikkia kirjoituksia. Alun ja lopun. Huomaan kuinka mielialasi on ehkä parantunut paljon viestiketjun alusta. Onnea siitä 🙂 kaikki kiitos kuuluu sinulle. Sen oot sinä itse saanut aikaiseksi.

Itsellänikin on masennus, tällä hetkellä aika hyvässä kuosissa. Välillä napsahtaa ja vaivun takas huonoon ajatuskierteeseen.
En tiedä oletko nyt saanut apua mistään, esim terapiasta? Terapia+lääkkeet ovat ainakin oman kuntoutukseni tukipilareita. Ja tietenkin oma puoliso ja läheiset. Koin saavani todella hyvää tukea mielenterveyskeskukselta ensin akuuttiryhmältä ja sen jälkeen omalta hoitajalta. Pääsin aika pian hakemaan Kelan tukemaa terapiaa ja olen ollut siinä nyt vuoden. Toivon että muutkin tätä sairastavat pääsevät avun piiriin jollain tavalla. Tiedän millaista helvettiä se on, kun masennus "puhuu" ja sitä luulee, että ne ajatukset ovat todellisia.

Toivon sinulle rakkauden täytteistä uutta vuotta. Sinä olet elämäsi tärkein ihminen, pidä huolta itsestäsi ja rakasta <3

Kiitos Sinulle vierailusta ja Hyvää Uutta Vuotta!

Onhan ne ajatukset muuttuneet kait paljonkin tässä kuukausien aikana. Ainakin se, että jatkuva itsemurhan ajatteleminen on jäänyt pois. Koska olen epävakaa persoona niin päivät kyllä vaihtelevat. Ja ihan sekin vaikuttaa, mikä on esim. fyysinen vointi milloinkin (en tiedä mitä luit, mutta minullahan on myös fyysisiä ongelmia tai oireita) Mieto masennuslääkitys on ja siitä ehkä jotain apua. Ihan psyk.polilla käyn silloin tällöin juttelemassa psyk.sairaanhoitajan kanssa. Siitä en ole kokenut oikein hyötyä. Ei kait se mitään oikeaa terapiaa olekaan. On minun kohdalla ollut puhetta ihan psykoterapian aloittamisesta, mutta en tiedä siitä vielä. Arkielämä minua pitää pinnalla. Siis ihana puoliso ja meidän parisuhde. Hienoa kuulla, että masennuksesi on noin hyvällä "tolalla". Toivon sinulle kaikkea hyvää jatkoon ja tännekin Tukinetiin kannattaa kirjoitella jos siltä tuntuu!

Monange kirjoitti 31.12.2013 22:15

Hyvää uutta vuotta täältä kotisohvalta, katson Factory Girlia ja jotenkin samaistun Edien sekoiluelämään, kiehtova tyyppihän se oli…

No mutta, toivotaan kaikki, että ensi vuodelle saisimme enemmän iloisia hetkiä kuin paskoja, eikä ihan yhtä paljon hankaluuksia kuin tälle vuodelle!!!! tein äsken itse rituaaleja millä toivon antaneeni tämän vuoden taakoille luvan jäädä unholaan ja menneeseen vuoteen ja mahdollisuuden uuteen hyvään. Tuli siitä todella 🙂🌻🌻🙂🌻 Meille kaikille!🙂👍

Monange🌻🙂🌻

Hyvää Uutta Vuotta Sinulle myös!

Toivotaan tosiaan, että tämä vuosi toisi jokaiselle meille lisää iloa ja hyviä päiviä ja oivalluksia elämästä ja tosiaan vähemmän Kakkapäiviä. Jaahas, mitäs noitatemppuja olet siellä tehnyt? Tietysti heittänyt suklaanappeja ilmaan ja siepannut niitä sitten ilmasta suuhusi, kuin koira🙂 Heh, ei vainkaan. Toivotaan, että sinun rituaalit toi meille kaikille paremman vuoden. Ei olis yhtään pahitteeksi, ei.

Jatketaan hörinöitä myös tänä vuonna 2014!

Sam kirjoitti 1.1.2014 5:33

Kiitos kutsusta. Pitäis kirjoitella useammin tänne, kun eihän mulla ole muuta kuin aikaa. Nyt vaan oli taas sellanen kausi, ettei osannut muutamaan päivään kirjoittaa edes omaa nimeään. Tosi ahdistunut fiilis. Vuosikin siis vaihtui. Ei ole minullakaan tapana juhlia uutta vuotta, tai ylipäätään mitään. Kaikki päivät on ollut jo monta vuotta niin samanlaisia, ettei ole paljon aihettaa juhlia. Nyt pitää keittää pannullinen vahvaa kahvia ja yrittää pysyä hereillä tämän päivän ajan. Jospa sit ens yönä sais unta, eikä menis rytmikään kovin pahasti sekasin. Kävin lukemassa niitä viestejä, mitä olit kirjoittanut Joulun aikaan ja nyt harmittaa, kun en saanut aikaiseksi vastattua mitään. Aina ei vaan pysty kirjoittamaan, mut lupaan, että jatkossa ainakin yritän vastata sulle edes muutamalla sanalla, mielialasta riippumatta. Näin väsyneenä ei kyllä pitäis kirjottaa mitään. Vähätkin ajatukset on niin pahasti solmussa.

Kiitos, kun kirjoitit🙂🌻! Kirjoittele vain aina, kun siltä tuntuu. Jokainen kirjoittaa silloin, kun jaksaa jne. On selvää, ettei sitä aina jaksa, eikä "osaa" kirjoittaa jos ei ole inspiraatiota. Mutta kun kirjoittaa enemmän siihen ikäänkuin tottuu ja kirjoittaminen tulee helpommaksi. Jos on tahmea päivä ei tarvitse kirjoittaa muuta, kuin vain sen kuinka tahmea päivä on ja että vaikka v-tuttaa. Ei muuta. Samalla tulee purkaneeksi sitä ajatusta ja jakaneeksi sen jonkun toisen kanssa. Minä luen ainakin mielelläni ihan kaikenlaisia kirjoituksia. Itsekin pyrin kirjoittamaan mahd. totuudenmukaisesti tunnoistani, että jos on huono tai tosi huono tai hyvä päivä niin kirjoitan juuri, kuten ajattelen. Se kait juuri on terapeuttista, vaikka en minä tiedä, kuinka paljon tämä loppujenlopuksi jeesaa, mutta onpa ainakin yksi päivärutiini, kun minullakin yleensä aikaa on melkein ihan liikaa pyöritellä päässä kaikkea laidasta laitaan. Älä harmittele. Joulun aikaan ymmärsin, että sinua ei ehkä huvita kirjoittaa, mutta kirjoitin vain siksi, että sinä saat ne käydä lukemassa🙂 Mutta tosi kiva, kun kirjoitit nyt tänne. Minun puolesta olet aina tervetullut tänne purkamaan tuntojasi. Täällähän minä päivystän 24/7🙂 No, en nyt ihan, mutta melkein. Yleensä aina kun olen kotona vilkuilen tänne melko tiuhaan ja kirjoittelen itsekin päivä kulkua. Se pitää vähän paremmin kartalla, kuin jos vain omassa päässä hautoisi kaikenlaista. Minulla siitä usein apeus alkaa syventymään ahdistukseksi ja sitä kautta masennukseksi.

Hyvää Alkanutta Vuotta Sinulle. Toivotaan, että se toisi mukanaan muutoksia mukavampaan🙂 Ja pysytään linjoilla!

Vuosi vaihtui, mut ilmat ei.. Vettä sataa ja kaikkia vituttaa..

Valehtelisin jos väittäisin, että jotenkin hymy naamalla heräsin vuoteen 2014. Heräsin jo kuuden maissa ja olisi tehnyt mieli jatkaa unia. Unet jäi vähän huonoksi ainaisten yöheräilyjen vuoksi. Virtsarakko oli toista mieltä ja kuljetti minut vessaan ja siitä sitten hereille ja aamutoimiin. Ei kovin erilaiselle ulkona näytä. Sataa, sataa ropisee ja harmaata, niin harmaata ja haudanhiljaista. Kello jo yli kymmenen ja vielä ulkovalot palaa. Niin hämärä on. Tämä vuoden aika ei kyllä tosiaankaan tsemppaa yhtään mihinkään, paitsi ehkä lojumiseen ja suklaan mässäämiseen.

Paha kyllä suklaa ja kaikki herkut on loppu. Ja rahat on loppu. No, pakastimessa puoli pakettia jäätelöä. Oikeaa ruokaa toki on jotain. Vihreää teetä olen hörppinyt ja pari hapankorppua juustolla. Siinäpä aamiainen. Kyllä minua tämä vuodenvaihde aina jotenkin melkein masentaa. Sitä on tullut jo vastoinkäymisten myötä niin varovaiseksi, ettei uskalla toivoa tai uskoa oikein mihinkään kovin hyvään. Ettei taas tipu kovaa ja korkealta. En oikeastaan odota mitään vaan katson mitä tulee. Kait se on päivä kerrallaan elämää jatkossakin. Sitä miettii vain, että tuleeko elämästä enää koskaan sellaista, että oikeasti eläisi täysillä ja nauttisi kaikesta. Tällä hetkellä tuntuu aika utopialle.

Luultavasti jatkan pää pilvissä ja jalat satoja metrejä irti maanpinnasta, kuten tähänkin saakka. Ehkä se sitten on minun selviämiskeino. Jotenkin nyt tuntuu, että tunteetkin ovat jotenkin turtaa, harmaata mössöä. Tuntuu välillä, ettei tunteita olisikaan ja koko pää leijuu tyhjänä, kuin ilmapallo..

Päivä se on tästäkin tehtävä. Yyh, huomenna taas arki alkaa. En viitsi edes ajatella sitä enempää..

Noniin, on vuosi 2014 ja ainakin näyttää, että olette kaikki hengissä vielä!! Osa edellisestä viestistäni oli ilmeisesti kadonnut jonnekin, enkä ollut edes kännissä, hah...😉

Minulla kanssa nyt ahdistaa, eilen oli ihan rauhaisa mielentila kaikesta ja olen kyllä edelleen sitä mieltä että valitsin oikean tavan "juhlistaa" vuoden vaihtumista. Koko viime vuosi oli jotenkin niin henkilökohtainen, ettei sitä olisi voinut hyvästellä millään muulla tavalla.

Voin kertoa taioista mitä tein: Ensin tosiaan lilluin kylvyssä suitsuketta katsellen ja siinä sain vision, miten tämä taika tehdään. No, sytytin kynttilän sellaiseen enkelilyhtyyn, mikä on minulla ollut ihan pienestä saakka ja liittyy veljeeni, ja sen valossa kirjoitin paperille a) mitä aion jättää vuoteen 2013 ja mistä päästää irti, ja b) mitä toivon vuoden 2014 tuovan. 🙂 Sitten menin parvekkeelle ja suitsukkeen savussa poltin kynttilällä koko lapun poroksi, tuhkan sekaan heitin vielä vähän multaa jotenkin "juurruttaakseni" itseni /ajatukseni (kaiken tän siis päätin siinä samalla mikä tuntui oikealta), ja heitin tuulen vietäväksi. Se oli koko eilisen paras hetki! 🙂👍 Tein sen meille kaikille. Nyt yritän keskittyä sen voimaan ja vaikutukseen, enkä mieti yhtään sen pidemmälle enkä enempää. Se alkoi nimittäin minuakin heti nyt ahdistaa, koko pitkä, tyhjä vuosi edessäpäin, eikä oikein mitään kiintopisteitä… Mutta en aio sitä nyt tosiaan miettiä!!! tein mitä pystyin tehdäkseni tälle vuodelle parhaan mahdollisen alun ja yritän nyt siihen luottaa jos johonkin! 🌻🙂🌻

Hyvää uutta vuotta siis Black magic woman ja te kaikki ystäväiset! Elämä on seikkailu, ja tylsyyttä en ainakaan itse halua, ehkä tämä vuosi siis tuo sitä positiivista jännää ja kutkuttavia yllätyksiä ennemmin kun katastrofeja! Universumi näytti voimansa viime vuonna, ehkä se on tänä vuonna meille armollisempi.

Ei tästä nyt tunnu oikein päivää tulevan. Harmaus jatkuu ikkunan takana ja mieli on apeahko. Mies ehdotti autoajelua. Sanoin, etten vielä tiedä.. Minun mieltä niin painaa eräs asia, jota en tässä ala tarkempaa selostamaan. Se tapahtui viime yönä ja sai minut mietteisiin. Ja siihen asiaan liittyy eräs asia, joka tapahtuu huomenna ja mitä sen jälkeen tapahtuu, en tiedä.. Parempihan olisi saada mieli toisaalle noista huolista, mutta helpommin sanottu, kuin tehty. Minä olen aina ollut taipuvainen murehtimaan asioita ja mietin niitä yleensä niin kauan, kuin ne selviävät. Joskus en osaa hellittää niiden ajattelemista minuutiksikaan. Vaikka yrittäisin tehdä tai ajatella muuta niin se ajatus vain kiertää mielessä ja ainakin taustalla juuri niin sopivasti, että sen koko ajan tiedostan. Tässäkin kyseessä asia, josta viimekädessä kysymyksessä ei vähempää, kuin henki ja elämä. Oikeastaan näitä asioita olen yrittänyt jo ennen joulua, jouluna ja nyt joulun jälkeen jättää taka-alalle, mutta ei niitä voi määrättömästi paeta. Ilman näitä huolia minulla ei olisi huolenhäivää ja tuskin masennustakaan.

Ikävää vaan olla tämmöinen ja tuntuu, että pilaa toisenkin ihmisen elämän, kun on tällainen synkistelijä. Mutta mielestäni olen yrittänyt parhaani ja enempää en voi. Vaikka aina välillä mietin olisiko helpompi elää yksin niin saisi rauhassa synkistellä ja tehdä mitä huvittaa, mutta aina tulen samaan ajatukseen, että ei. Ei se olisi helpompaa vaan sata kertaa kauheampaa. Olla yksin näiden asioiden kanssa. Päähän siitä sekoaisi alta aikayksikön. Tiedän miten kävisi. Sulkeutuisin itseeni. Eristäytyisin kämppään ja laiminlöisin kaikki velvoitteeni. Alkaisin elää kuolemantoiveissa. Ehkä jopa yrittäisin tehdä itsemurhan. Se siis siitä ajatuksesta.

Antiikkilehtiä selailin. Kyllä vanha on aina kaunista. Minä olen aina ollut kiinnostunut kaikesta vanhasta. Siksi kait minun miehetkin on aina olleet "vanhoja"🙂 Eivät nyt sentään antiikkisia (eli 100v.) Ennen muinoin vitsailinkin, että harrastan vanhoja esineitä ja vanhoja ukkoja. No, tottahan se on.

Voi tätä elämän mutkikkuutta. Uutiset taas kertovat, kuinka monta ihmistä kuollut. Joka päivä kuolee ihmisiä. Liikenneonnettomuudet, tulipalot jne. Ei sitä jotenkin osaa ajatella, että ne ihmiset on OIKEASTI kuolleita. Eivät enää liiku, hengitä, piste. Kun kerran joka päivä kuolee joku niin surevia omaisia täytyy olla paljon. Siksi sitä yrittää muistuttaa itselleen joka päivä, kuinka arvokasta on se, että olen tässä elossa. Vaikka ei elämä mitään kovin huippua enimmäkseen ole niin minä silti pystyn liikkumaan, hengittämään, syömään, käymään jossain jne. Yleensä samantien alkaa jokin ääni mielessäni kuiskia, että mistä tiedät, kuin kauan elät? Että voit kuolla piankin ja se ääni on oman pelkoni ääni, joka yrittää masentaa minua. Kieltäydyn ajattelemasta koko asiaa. Olen vain. Tunti ja päivä kerrallaan. Vaikka elämä usein tuntuu tylsälle niin jokainen päivä on kuitenkin erilainen. kahta samanlaista ei ole. Eihän sen siis silloin pitäisi tylsää olla? Oma mieli tekee siitäkin tylsää. Ja mikä on tylsyys? Sekö jos ei joka päivä tapahdu yliluonnollisia ihmeitä? Jos ei ole rahaa ylimääräistä? Jos pöytä ei notku herkkuja? Jos puoliso ei palvo sinua varpaitasi nuollen? No, niin justiinsa. Sehän se tylsää on. Voi Kristuksen viikset!

Kirja odottaa minua lukemaan. En lue, yääk. En jaksa, enkä pysty keskittymään, eikä kirja ole mielenkiintoinen. Tämän vuoksi olisi pitänyt eilen kirjastossa olla maltillisempi ja etsiä kelvollista lukemista. Mietin syömistä. On vähän nälkä. Taidan keksiä jotain. Onhan syöminenkin tekemistä. Aika säälittävää marinaa tämä minun ajatuksenkulku nyt, mutta eihän tätä ole pakko lukea jos joku ei halua. Minä kirjoitan tänne vain mitä kirjoitan ja se kuka lukee niin lukee. Yksinkertaista.

Palaan myöhemmin marisemaan, sen lupaan🙂

Kiitos sulle Kuunvalo viestistäsi, vaikutat todella lämpimälle ja huomaavaiselle ihmiselle🙂 On mukava tietää, että tältä planeetalta löytyy edes joku, joka vaivautuu lukemaan ajatuksiani, vaikka niissä ei mitään järkeä olisikaan. Toivottavasti alkanut vuosi tuo mukanaan jonkinlaista sisältöä tähän elämään, kun kaikki on ollut jo niin pitkään tasaisen harmaata. Jos rehellisiä ollaan, niin en kyllä tiedä, jaksaako sitä enää edes toivoa. On kulunut liian kauan aikaa siitä, kun on edellisen kerran nauttinut aidosti elämästä, tai päässyt edes kokemaan jonkunlaisen hyvänolon tunteen. Kaiken itseaiheutetun murheen vielä jotenkin pystyy käsittelemään, mut kaikkea sitä paskaa, mitä on saanut niskaan läheisten ja omien perheenjäsenten taholta on mahdoton ymmärtää. En ole todellakaan ylpeä kaikesta siitä, mitä olen joskus puuhaillut, mutta sen voin sanoa hyvällä omallatunnolla, ettei kenenkään muun ole tarvinnut kärsiä minun teostani. Olen kantanut vastuuni ja kärsinyt seuraukset kaikista niistä tyhmistä päätöksistä, mitä olen joskus tehnyt. Siksi on niin helvetin vaikeeta käsittää sitä, miten paljon minua syyllistetään sellaisista asioista, mihin minulla ei ole ollut mitään osuutta. Pahinta siinä on se, että niitä syytöksiä jakavat omat perheenjäsenet, jotka kyllä tietävät, mikä on totta ja mikä ei, mutta erinäisistä syistä johtuen, heidän elämänsä on ollut paljon helpompaa, kun kaiken on voinut laittaa minun piikkiin ja käyttää minua roskiksena vuodesta toiseen. Eikä niille syytöksille näytä tulevan loppua, vaikka olen pysynyt poissa heidän silmistään jo helvetin monta vuotta. Miten vitussa ihmiset voi tehdä tuollaisia asioita toiselle, joka on samaa lihaa ja verta? Tai edes tuntemattomalle? Eikö ole minkäänlaista omatuntoa sanomassa, että nyt alkais jo oikeesti riittämään?? Iso osa minusta toivoo, että tietyt ihmiset tunnistaisivat minut tästä tekstistä ja miettisivät tekojaan yhtä paljon, kuin minä olen joutunut miettimään sitä, miks helvetissä teitte tämän minulle? Mut pahintahan tässä on se, että vastaavia tarinoita on niin paljon, ettei varmasti ole sitä vaaraa, että joku minut tästä tunnistais. Ehkä minun on parempi tyytyä vähäks aikaa lukijan rooliin tällä palstalla. Kuolemakin tulee nopeemmin, kuin se päivä, että vois kirjottaa tietyistä asioista ilman sokean raivon valtaan joutumista. Jep, taitaa olla taas se aika päivästä, kun joutuu kaivamaan niitä rauhottavia esiin. Ja alkaahan se vuosi tälläkin tavalla.....

Sam, mielestäni kirjoitat todella hyvin ja syvällisesti. Usko pois, olen aika hyvä ihmistuntija ja sinun kirjoituksista käy ilmi, että sinulla on korvien välissä hyvin, hyvin paljon. Sinussa on selvästi paljon potentiaalia vaikka mihin. Olen tehnyt sen verran ajatuksellista tutkimustyötä viime aikoina ja miettinyt eri ihmistyyppejä. Kaikki tuntemani henkilöt, jotka ovat a)älykkäitä b)syvällisiä c)epäitsekkäitä d)luovia ovat tällä hetkellä enemmän tai vähemmän fakkiintuneita, sekä koko elämään, että yhteiskuntaan. He ovat kaikista onnettomimpia, yksinäisiä, vailla elämäntarkoitusta tai päämäärää. Juuri heitä tuntuu aina kohtaavan mitä eriskummallisimmat ongelmat ja epäonni. Tiivistettynä: Hyville ihmisille käy huonosti ja huonoille hyvin. Olen miettinyt sitä paljon, enkä ole päässyt ajatuksessa mihinkään järjelliseen lopputulokseen. Ehkä siinä ei mitään järkeä olekaan. Tuo mitä kerroit perheesi käytöksestä on todella surullista ja omiaan masentamaan itse kenetkin. Jossain aikasemmassa kirjoituksessani olet kait kirjoittanut äidistäni, joka ei koskaan "hylännyt" minua, vaikka olen nuoruudessani ja sen jälkeenkin sekoillut vaikka mitä ja olin ns. "vaikea lapsi". Äiti on AINA jaksanut tukea, puolustaa ja valaa uskoa minuun. Jos äitini ei olisi olemassa olisin aika varmasti tappanut itseni jossakin vaiheessa.
Oma perhe on kuitenkin jokaiselle se tärkein. Sinun perheesi pitäisi rakastaa sinua ja olla sinun tukena, varsinkin kun olet kunniakkaasti lopettanut narkkaamisenkin. Ei ole ihme jos kokee elämän turhauttavaksi ja mielettömäksi jos ei saa "ansaitsemaansa" tukea ja myönteistä palautetta mistään. Mietin, eikö sinulla Sam ole ketään ihmistä, joka voisi antaa sinulle hyvää palautetta Sinusta itsestäsi ja elämästäsi? Eikö sinulla ole ketään tukihenkilöä (mistään psyk.polista tai mt-toimistosta nyt en edes viitsi puhua, koska olen itse sellaiset kokenut ihan turhiksi) tottapuhuen en itse ole tuntenut koskaan saavani mitään apua tai helpotusta jos käyn hölisemässä jossain psyk.polilla yms. Kyllä ne ovat läheiset ihmiset, kuten minulla äitini ja mieheni, jotka ovat ne parhaat terapeutit.

Minulle ainakin soit apeaan päivään jopa hymyn, kun kirjoitit jotenkin, että: "uusi vuosi ja sama ilma jatkuu ja kaikki ovat vittuuntuneita" Se oli tosi hyvin sanottu ja sopi ainakin minun mustaan huumorintajuun. Minua joskus hämmästyttää olenko jotenkin häiriintynyt siinä mielessä, että en koe saavani mitään apua siitä, että puhuisin yleensäkään kenenkään kanssa ongelmistani. Kun aina painotetaan sitä, että on helpottavaa purkaa itseään puhumalla jollekin ja monet kertovat saaneensa avun juttelemalla jonkun tahon kanssa. Kuulostaa varmaan tosi itsekkäälle, mutta parhaiten minä pärjään sillä, että mietin itse niitä omia ongelmiani, en niistä hirveästi puhu, mutta tunnen, että kanssani on ihminen, jonka seurassa voin olla oma itseni ja "potea" noita asioita (eli tällä hetkellä mieheni) Usein minulle tulee jopa huonompi fiilis ja turhaudun siitä,että käyn jossain psyk.polilla avautumassa, koska huomaan heti, ettei se tule johtamaan yhtään mihinkään.

Tänne kirjoittaminen on ehkä sitä minun "puhettani". Mutta, ihmiset kokevat asiat niin eri tavalla. Jotkut saavat suurenkin avun jutellessaan jollekin, vaikka naapurin koiralle. Kyllä minä muuten ihan puhelias ihminen olen, en siis mikään tuppisuu. Ja puhuminen siis näin yleisesti on kyllä helppoa minulle eli siitä se ei ole kiinni.

Ilma on todellakin harmaa, harmaa..ei valostu ollenkaan vaan alkaa jo pimenemään. Siis niin boooring. Ei tästä mitään voi rakentaa. Tiedän, että olen nyt kielteinen, mutta en jaksa mitään tekopirteyttä. Kelle minun pitäisi esittää tekopirteää? Teille, jotka tätä luette vai miehelleni? Kyllä hän heti tajuaisi, että esitän ja huolestuisi vain. Ilma on aivan syvältä siitä ei pääse mihinkään ja minä olen kevyesti v-ttuuntunut, siitäkään ei pääse mihinkään. Tämä päivä on jo menetetty kunnolliselta toiminnalta, joten on aivan sama mitä loppupäivän tekee. Taidan aloittaa tämän päivän loppupäivän ottamalla coctailini ja katsomalla sitten, miten se loppupäivä hurisee. Taitaa rauhoittavaa mennä itse kullakin, mutta hyvä jos se edes jotain auttaa, jos sillä saa rikottua tätä harmaan epätodellisen hautajaispäivän tunnelmaa..en enää edes muistanut, että on UudenVuoden päivä, että se siitä uudestavuodesta. No, minun elämä ei muutenkaan aikatauluja noudata..

Voitte olla varmoja, että palaan tänne marisemaan, kun olen ensin tehnyt hieman aivotöitä "tuunatuilla" aivoillani.

Täällä notkahti oikein kunnolla. Nimittäin tunnelma. Alkoi olla nälkä molemmilla. Mies yritti tilata puhelimella pizzaa. Siis niin, että se maksu tulee seuraavaan puh.laskuun. Samasta paikasta tilattu ennenkin. No, nyt se homma ei pelittänyt. Eikä mikään muukaan pizzahomma. Seurasi kiukkua ja hampaidenkiristelyä. Minäkin jo ensin tylsistyneenä ja sitten jo kiukkuisena. Mies kiukkuisena. Sitten se tunnelma notkahti. Ja päivä on taas yhtä pimeä, kuin aamulla aikaisin. Ei se valostunut ollenkaan. Se saa meidät myös alakuloisiksi. Ajelulle ei aina viitsi mennä. Sitten istutaan mökissä. Ja kun ollaan niin epäsosiaalisia, että halutaan olla rauhassa. Ei me koskaan kutsuta ketään kylään. Eikä itse mennä minnekään, koska halutaan olla vain kahdestaan kotona. Välillä vihataan koko yhteiskuntaa. Välillä eletään jopa melkein kuin normaalit ihmiset. Ollaan oltu yli 4v. yhdessä 24/7. Ei siinä mitään. Mutta kun ilma on kauhea, rahat loppu, tekniset laitteet lakkaavat toimimasta, fyysiset viat painavat päälle..Niin ei sitä aina jaksa olla positiivinen. Minä otin coctailin. Ainoa vaikutus, meinasin nukahtaa. Siis ei kohottavaa vaikutusta, kuten toive oli. Teki vielä tylsämielisemmän zombieolon. Menin pikkumakkariin makaamaan, kun en muuta keksinyt. Mies tuli pälläämään, että nukunko? Sanoin, etten nuku vaan makaan vaan. Mies alkoi ruoka laittamaan. Sekalainen erä kaikkea mitä löytyy. Minä en jaksa edes esittää pientä keittiön apulaista, joten en osallistu mitenkään ruoan laittamiseen. Istun vain kone sylissä, marisen tänne ja odotan valmista. Väärin, mutta aivan sama. Oikeasti minun tekisi mieli olla nyt jokunen hetki yksin. Makoilla sängyllä, vetää pillereitä, syödä pizzaa, juoda cocista, kuunnella musaa (ei klassista, vaikka Ramonesia tai Poets of the wall tjs.) Tai vanhaa David Bowie. Tai jos olis enemmän kuutamolla niin Pink Floyd. Nyt radiosta tulee jotain alkuperäiskansan lehmikarjahtelua..no, kait tässä sitäkin voi kuunnella. Voi Luoja, että osaa päivä olla epäonnistunut ja syvältä. Onneksi on tämä Tukinet, ilman tätä tulis varmaan sitten oikeasti hulluksi. No, eipä mulla sitten muuta, kuin Moi ja silleen hei!

Terveisin Teppo.

Nyt on sitten syöty ranskalaisia ja makkaraa, sekä siinä sivussa kauhean makuista siikamurekepihviä. Oikein gurmeeta, hah. Jälkiruoaksi pieniä jäätelöpralineja pakastimen perukoilta ja sen puoli litraa jäätelöä aion vetää iltapalan ohella. Nyt on pilkkopimeää. Ehkä se coctail vähän jeesasi. On vähän "huumorintajuisempi" olo. Jaksaa edes jotain aika väsynyttä läppää heittää.

En vaan ollenkaan tajua, miten saan loppupäivän/illan kulumaan. Kirjaa ei tekis mieli lukea ollenkaan ja muutakaan ei oikein ole. Telkkua en viitsi edes avata. Viestitellä ei voi minnekään suuntaan, kun saldo 2cent. Joulu oli arvoisensa, mutta nyt tuntuu, että olisi voinut joululta säästää vähän rahaa tähän ajankohtaan. Mutta ei sitä viisastu tässä asiassa koskaan, että elämää on joulun jälkeenkin ja silloinkin pitää esim. syödä.

Tekis mieli paistaa yhtä kauramurokakkua, mutta siitä tulee aina maha ruikulle, kun syön sitä sitten niin paljon. No, nyt on jäätelöpraliinitkin syöty. Taidan olla pohjaton kaivo, kaiken suhteen. Minulla menee kaikki aina överiksi tai sitten en tee mitään. Sillähän tässä maailmassa pärjääkin.

Ai, vitsi! Miehen isä ajoi pihaan vanhalla Mossella. Kiva! Ei olla nähty sitä aikoihin. Jipii! Miehen äitikin näyttää olevan mukana. Näyttävät ihmeellisen hohtaville tuolla pimeässä. Niillä on jotain tuliaisia. Odotin niitä jo jouluksi. Mies meni avaamaan oven. Isänsä on kerrankin selvinpäin. Saatiin tuliaisiksi sitä Elannon Eloleipää vuodelta 1985. Samalta vuodelta Coca-Colaa, Taffel Chipsejä, HK:n sinistä. Juuri ne tuotteet, joita halusinkin maistaa ja kylläpä ne maistuvatkin juuri niin hyville, kuin muisitin. Tuohon aikaan ne oli vielä oikeaa tavaraa, eikä mautonta ja myrkytettyä, kuten nykyään. Kertovat, että taivaassa joulu on satumainen. Kaikkea on, mitä toivoa saattaa. Kaikkialla on ihanaa ja rauhallista. Ei ole masennusta, ei tule aika pitkäksi, ei sairauksia, ei huolen häivää..Kyllä, siellä voi kuulema puuhastella ja harrastaa kaikkea mitä täälläkin. Kaikki toimii ajatusenergian voimalla ja telepatialla. Puhua ei juuri tarvitse. On kuulema hieman hankalaa muuntautua sille värähtelytasolle, että he tulisivat meille näkyviksi, eivätkä he halua viipyä kauaa, koska maanpäällinen energiavärähtely on niin raskasta ja sameaa, että se on epämiellyttävää. Oho, joko he lähtivät...

Joo, ja satujakin on nyt kerrottu. Ei voi olla totta, miten tylsä tämä päivä on ja vuoden ensimmäinen päivä..Enteileekö tämä, että koko vuodesta tulee tämmöinen? Ei voi olla totta. Olen haukotellut, haukotellut, haukotellut...tylsyyshaukottelua, jollaista tulee, kun ei ole enää mitään tekemistä ja keho on sitä mieltä, että silloin voisi jo alkaa nukkumaan.

Kauheaa, kun ei ole edes suklaata. Mietin kuumeisesti, mitä voisin paistaa. Siis jotain kakkua. Huvittakaa nyt hyvät ihmiset minua kirjoituksillanne, ennen kuin fakkiinnun tänne tylsyyteen ja lujaa. yritän sillä aikaa jotenkin pysyä järjissäni ja viihdyttää itseäni.

Tylsääääääääääää!😴😴