Elämä liipaisimella (viimeinen kesä?)

Elämä liipaisimella (viimeinen kesä?)

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo aloittanut aikaan 17.05.2013 klo 15:16 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 17.05.2013 klo 15:16

Minulla om taipumusta yksinpuheluun. Siksi kait tämäkin. En oleta olevani tämän yhteiskunnan ainoa masentunut ja itsetuhon partaalla päivästä toiseen elävä, joten ehkä ketään ei kiinnosta neuroottiset juttuni, mutta olenkin itsekäs, ehkä minulle itselleni on siitä hyötyä, että puran tänne ajatuksiani. Ovat kyllä välillä niin synkkiä, että ihme jos saan tänne niitä vapaasti kirjoittaa. Olkoon tämä synkkä yksinpuhelu, mollivoittoinen monologi.

Olen vetänyt lääkkeitä. Teksti voi sisältää paljon kirjoitusvirheitä ja muuta sekoilua. Mutta, kun tänään on huono päivä. Minulla on vikaa psyykessä ja fysiikassa. Siis mielenterveysongelmia ja fyysisiä vaivoja. Olen taipuvainen masennukseen ja fyysisesti terveenäkin olen ollut masentunut ajoittain. Tämä kauhea ajanjakso elämässäni alkoi viime syyskuussa (2012) eli tämä, joka nyt on päällä. Oli mennyt jo parisen vuotta aika tasaiseen uudessa parisuhteessa, joka alkoi 2010. Omaan melko ongelmallisen taustan, sieltä löytyy kaikkea enemmän, kuin monipuolisesta valintamyymälästä.

Elämääni oli siis kohdannut vaikeuksien ja katastrofien jälkeen uusi onni. Ihana puoliso, uusi koti, melko tasainen elämä ym. Koin, että voin vhdoinkin alkaa selvittelemään mielenterveysongelmiani ja saada pääni vielä joskus kuntoon, mutta sitten luikerteli käärme paratiisiin..

Jonkin aikaa sairasteltuani fyysisesti, minulla todettiin syöpä. Lymfooma. Kaikki mullistui ja elämä kääntyi päälaelleen. En edes jaksa selostaa tuota ajanjaksoa, mutta se oli aikamoinen mankeli. Syyskuusta maaliskuuhun saakka rankkoja hoitoja. Kuolemanpelkoa, masennusta, ahdistusta, väsymystä..no, sitä ei voi ymmärtää, kuin sellainen, joka itse on saman läpi käynyt.

Toistaiseksi olen elossa. Hoidot loppui maaliskuussa. Nyt vasta alan hieman palaamaan normaaliin elämään. Pari viimeistä kuukautta olin niin masentunut ja uupunut, että pahimmillaan makoilin vain päivät sängyllä musiikkia kuunnellen ja syöden rauhoittavia, koska muuten en olisi kestänyt. Kaikki oli yhtä sumua ja h-vettiä.

Nyt on siis kohta kaksi kuukautta, kun hoidot loppuivat. Vasta vapun aikaan mursin eristykseni, joka tarkoittaa sitä, että eristäydyin kokonaan kotiin neljän seinän sisälle, koska olin väsynyt, masentunut, enkä halunnut mennä minnekään. Mikään ei kiinnostanut minua. Kaikki oli harmaata. Vedin vain lääkkeitä ja tein suunnitelmia päivieni päättämisestä.

Syön vieläkin rauhoittavia (bentsoja), koska olen koukussa niihin. En pysty lopettamaan. Ja kyllä, olen masentunut. On parempia ja huonompia päiviä. Hyvin vaihtelevaa. (Minulla on alla diagnoosit psykoottinen masennus (2009 vuonna), sekä sekamuotoinen persoonnallisuushäiriö epävakain, riippuvaisin ja narsistisin piirtein). Lääkityksenä oli Seroguel Prolong ja Lamictal. Lopetin ne, kun eivät ne auttaneet masennukseen ja masennukseni poistui/lievittyi itsestään, kun tapasin nykyisen mieheni.

Elikä vapun aikaan lähdin ”mökistä” ulos. Olen myös yrittänyt vierottautua bentsoista (temesta), mutta aika surkealla menestyksellä. Tänään päätin, että mitäpä alan itseäni rääkkäämään kauheilla vieroitusoireilla (joita tuli jo kortisonin lopettamisesta tarpeeksi) kun muutenkin on jo ihan helvettiä kaikki. Otan tabun silloin, kun tarvin ja thats it. Tiedän tämän olevan itsehuijaamista ja riippuvuuden jatkamista, mutta en nyt välitä. Välillä yritin tosissani, mutta se onnistui huonosti.

Parisuhteeni on hyvä ja mieheni on aivan ihana. Hän on tukenut ja auttanut, kuunnellut ja lohduttanut minua koko sairastamiseni ajan, kulki mukana jokaisessa hoidossa jne. Kun olin masennuksen pohjalla hän jaksoi joka päivä yrittää ilahduttaa minua ja saada minua piristymään, vaikka se onkin varmasti ollut vaikeaa ja äärimmäisen raskasta. Miehelläni on itselläänkin sairauksia ja jatkuvia kroonisia kovia kipuja ja jatkuvasti vaikea olla. Tälläkin hetkellä on taas menossa tutkimuksia ja uusia tautiepäilyjä hänellä ja on raskasta aikaa.

Elämämme on aika rajoittunutta. Olemme kumpikin työkyvyttömiä tällä hetkellä. Minä toistaiseksi (eli ikuisesti) ja mieheni on hakenut jo kokoeläkettäkin, mutta ei ole sitä saanut. Hänestä ei enää tule monisairaana työkykyistä. Missä asumme on meillä aika kiva koti ja se on meille pää-asia. Ja tietysti tärkein on rakkautemme toisiamme kohtaan, joka on suuri ja kantanut meidät tähän saakka yhdessä vaikeuksien kanssa. Emme ole montaakaan kertaa riidelleet, pieniä äkinöitä tietysti kaikkien sairas, talous ym ongelmien keskellä väsyneenä ja miehelläkin on keskivaikea masennus miel.terv.diagnoosi.

Olemme paljon kotona. Puoli vuotta mies hoiti yksin kaikki käytännön asiamme ja kauppareissut ym. kun olin hoidoista väsynyt ja kaikesta masennuksen pohjalla. Se on varmasti ollut hänelle rankkaa. Nyt kun olen vähän virkistynyt olen alkanut tehdä kotitöitä ja kulkea matkassa kaupoissa ym. pikkuhiljaa alkanut tehdä minäkin asioita pitkästä aikaa.
Siis olemme pääosin kotona. Miehen fysiikka ei jaksa pitkiä kauppareissuja ja muita menoja edes kovan lääkityksen avulla (selkävika, astma, keuhkoahtauma ja paljon muuta) Minäkään en vielä niin hyvässä kunnossa ole puolen vuoden makoilemisen jälkeen. Väsähdän nopeasti ja ongelmia on masennuksen ja mielialojen heittelyn vuoksi.

Nyt ruoka on valmis. Tässä oli alkutilannettani pohjaksi. Jatkan juttua piakoin..

Käyttäjä kirjoittanut 31.12.2013 klo 05:35

Olen minäki koko ajan seurannut uutista Schumista ja pelännyt kuolemaa. Tänään hänen tilasta annetaan lisätietoa ja kai sitä nettiä katselee siihen asti. Kunpa hän selviäis.
Eilen kuoli Eero Mäntyranta, muistatko hänet. Adoptioisäni hyvä ystävä ja kävimme patsaalle viemässä kynttilän.

Hyvää Uutta Vuotta.

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 31.12.2013 klo 07:28

Tulipa herättyä jo ennen kuutta. Vähän kesken jäi yöunet ja meinaa haukotuttaa. Oikein hyvää uudenvuodenaattoa vaan kaikille🙂 Minä en ole varautunut juhlimaan mitenkään, koska en ole ennenkään uuttavuotta juhlinut. Minulle ne juhlapäivät ovat jouluaatto ja juhannus. Yöllä heräilin muutaman kerran. Mies on yhden maissa kuullut, kun rapistelin karkkipussia, huoh! Vitsaili, että onkohan meillä sitten rottia, kun ensin kielsin, etten ole siihen aikaan rapistellut, kunnes muistin, että katsoin kelloa ja se näytti 00:45.

Aika ankeat lähtökohdat on muutenkaan Uudenvuoden vietolle. Ollaan aivan p.a. No, kaapissa nakkeja ja kyljyksiä. Jotain kuppasia ranskalaisia pakasteessa. Kiitos vaan Kelan sähläämisen rahat ei ole tullut perille. Täytyy sitten etusormeaan vaikka jyrsiä. Ei vainkaan. Kyllä hätä keinot keksii, aina.

Täytyy vähän tarkkailla millainen ilma tulee. Jos olisi valoisampaa niin voisi mennä kuvaamaan sitä autiotaloa. Siinä olisi juhlaa kerrakseen.

Taidan keittää teetä. Jos se virkistäisi ja auttaisi tähän aamutokkuraan😴

Palataan!

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 31.12.2013 klo 08:25

No niin..Aletaan olemaan jollakin tavalla hereillä. Vihreää sitruunalla maustettua teetä ja pari hapankorppua Polar-juustolla (uutuusjuusto, vaikutti tosi hyvälle). Mies laittoi pyykkikoneen hurraamaan jo. Varmaan kostoksi naapureille, jotka yhden aikaan yöllä tunnin ramppasivat ovissaan ja paukuttelivat auton ovia ym. Mies oli valvonut.

Ulkona vielä pilkkopimeää, eikä tiedä mitä tässä alkais tekemään. Täytyy jotain kehitellä. Poskea tai oikeastaan leukaa särkee vielä lievästi. En ota siihen enää särkylääkettä jos ei ala pahenemaan tuosta. Hammaslääkäriin olis pitänyt mennä jo ajat sitten, mutta enpä ole vaan mennyt. Tiedän, ei viisasta.

Mietin, että pitäisikö sitä kuitenkin hieman siivota Uudenvuoden kunniaksi sellainen pikkusiivous. Olisihan se sitten viimeinen siivous tänä vuonna. Kuka tietää onko sitä ensi vuonna tähän aikaan edes hengissä? Mistä tiedämme onko Shumikaan kohta enää hengissä eli näkeekö edes Uuttavuotta enää. Tosi surullista. Yksi maailman parhaista tsemppareista niin radalla, kuin siviilielämässään. No, ainakin hän on eläny täysillä ja tinkimättömästi. Kyllä hän on sankari. Jumala häntä siunatkoon! Niin se elämä yllättää, koskaan ei pitäisi tuudittautua ajatukseen, että kaikki pysyy näin ja muuttumattomana. Ei pysy ja piste.

Nyt täytyy purkaa pieni ruskea kuorma takavarastosta ja sen jälkeen laittaa rätti heilumaan🙂

Olisi kiva kuulla Muruset Mussukat, mitä meinaatte tehdä tänään Uudenvuodenkunniaksi. Meinaatko M tehdä, kuten eilen kerroit vai onko mieli muuttunut? Entä Hämärä? Miten uusvuosi siellä hurisee?

Palaillaan🙂👍

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 31.12.2013 klo 09:56

Nyt on sitten Uudenvuoden kunniaksi siivottu. Sen verran siis sitä kuitenkin huomioin🙂 Laitoin kameran lataukseen ja lähdemme ajelemaan sinne valkoiselle jugendtalolle heti, kun alkaa maisema valostumaan. En tiedä millainen ilma on tulossa, mutta jos tulee edes sen verran valoa, kuin eilen niin voisi saada parempaa kuvaa. Talohan on siis tyhjänä, mutta sinne ei voi mennä sisälle, kun se on aivan toisen uudemman talon pihapiirissä melkein, eikä sinne ole asiaa mennä hiipimään. Joten täytyy tyytyä vain tieltä ottamaan kuva ja yrittää sitten jotenkin selvittää sen talon historiaa ym. No, onhan siinä vähän harrastetta tälle päivälle. Oikeastaan tein tuon siivouksen tahallaan siksi, että se on tämän vuoden viimeinen siivous, ei sen kummempaa syytä. Tekisi mieli kirjastossa käydä, kun lukemiset alkaa olla aika finaalissa, mutta en tiedä..on tuossa vielä yksi kirja, mutta en yhtään tiedä huvittaako minua sitä lukea, koska yleensä pidän enemmän elämäkerta, fakta, dokumentti ja tietokirjoista, kuin fiktiosta, saati sitten jostain hömppäromaaneista🙂 Runoista pidän myös, varsinkin vanhoista suomalaisista runoilijoista (tarpeeksi kiihkeää, synkkää ja kohtalokasta tekstiä, hah!) Saima Harmaja, Uuno Kailas jne.

Asetelmat. Ne ovat jossakin välitilassa odottaen uusia aineksia alkaakseen muotoutua. Winter wondeland ei nyt oikein nappaa, kun katsoo ikkunasta sulaa, mustaa maisemaa. Mutta jos jossain välissä tulisi lunta..saisi taas tunnelmasta kiinni. Vähän kyllä alkoi inhottaa, kun sattumoisin huomasin netissä seikkaillessani, että eräs "Tuksu" oli viettänyt samalla teemalla olevat häät Lapissa. Siis niiden nimi oli "winter wonderland hölön pölön jotain wedding party", huh..Ei siinä mitään pahaa kait, mutta tunsin ideani varastetuksi, vaikka eihän se minun idea olekaan vaan alunperin jokin jenkkiläinen hömpötys.

Miedän eteisen katto taitaa olla mätä. Mies vaihtoi lapmppua ja koko viritelmä lähti murenemaan sen siliän tien, kamala siivo, kun kattolevyä vaan rapisi lattialle ja ihan kosteaa oli..olenhan jo pitkään miettinyt onko täällä kosteutta/hometta, kun niin monet terveysoireetkin siihen viittaavat, eikä sellainen ainakaan paranna jo olevia sairauksia jne. Voi vide, onko se taas muutto edessä? Huvittaisi tehdä jotain sisäilmatutkimuksia tänne ja saada faktaa esittää vuokranantajalle ja silleen. Tietysti jos osoittautuu, että täällä on jotain "mätää" on täältä muutettava, mutta en kyllä yhtään jaksa edes ajatella minne, enkä koko muuttoa...huh.

No, nyt en ajattele sitä vaan alan valmistautumaan kameraretkelle😎

Käyttäjä saloka kirjoittanut 31.12.2013 klo 10:38

Hyvää uutta vuotta sinulle. Toivottavasti ensi vuosi on parempi.

Käyttäjä Sam kirjoittanut 31.12.2013 klo 11:16

Hyvää Uutta Vuotta Sinulle Kuunvalo 🙂

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 31.12.2013 klo 14:42

Monange kirjoitti 30.12.2013 19:32

Ooooo, miten mahtavia ajatuksia!!!! Olenkin jo puoliksi hullu taiteilija ja kissanainen, en vaan tiedä millä sitten elän, jos voittaisin lotossa alkaisin nimenomaan ihan totaalisen hulluksi taiteilijaksi!!!! 😀 sitä odotellessa yritän välillä koota itseni ihmisten ilmoille mennessäni….. Nytkin taiteilen kyllä yhtä juttua, miljoonista ideoista Joskus joku päätyy toteutukseen saakka, harvemmin kyllä. Voitaisi perustaa joku kaistapäiden boheemikommuuni.

Nauroin kanssa tuolle vessahommelille, vaikkei varmaan saisi… taidan olla aika halpojen hupien ystävä! Jos menet autiotalolle niin voi että kuule kun haluaisin sinne tulla mukaan, olen kanssa niihin ihan obsessioitunut, suunnittelen itse jo nyt, miten ensi kesänä aion ottaa auton alle ja ajella jonnekkin Pohjanmaalle ja ihan jonnekkin skutsiin ja etsiä niitä autiotaloja kun ei täällä oikein ole ja ne on kaluttu mitä on täältäpäin löydetty! ah! niin mun juttu kanssa. Näkisinpä kuvia siitä jos meinaat mennä, tai haluisitko antaa jonkun vinkin missä se on jos itsekin kävisin fiilistelemäss䅅. 🙂👍

Uusi vuosi saa kyllä toden totta ihan itse näyttää kyntensä. En sitä ennen aikojaan myöskään aio juhlia. Suunnittelin vaahtokylvyssä lojumista illalle. Se on tarpeeksi juhlava idea juhlalle, mikä voi merkitä vain taas uuden katastrofivuoden alkua..!!!!!!!!

Hmmmm, johan nyt kysymyksen heitit, mutta vastataan nyt jotain...Mun ruokatottumukset vaihtelee kyllä ihan tosi paljon, mutta on kyllä aika kieroutunut mun suhde myös ruokaankin, aina välillä olen temppuillut sillä puoleen jos toiseenkin, välillä syön hirveän hyvin ja terveellisesti, mutta esim nyt, kun olen sokeria syönyt, niin huomaan, että olen ihan koukussa siihen. 😞 Tosi helposti mulla tulee riippuvuus, on melkein helpompi jos saa itsensä siitä kokonaan pysymään erossa, vaikka se aluksi onkin hankalaa, kuin että ottaisi "palan suklaata" tms. minulla se ei ikinä jää siihen. Sitten alta aikayksikön syönkin joka ikinen päivä vaikka mitä herkkuja. Siitä pitäisi päästä taas eroon. Loppiaisen jälkeen alkaa.🙂👍 Jos sitä terveellistä puolta itsessäni mietin, niin se syö marjoja, jogurttia ja erilaisia siemeniä aamulla aina. Tekee myös paljon salaatteja, ruokaisia sellaisia. Sitten puolestaan leipää syön usein ihan liikaa. En vain jaksa alkaa yksinäni kokkailemaan välttämättä mitään "oikeaa" ruokaa ja sitten saatan tehdä ruoaksi voileipiä mikä ei ole kauhean fiksua.. olen laiska kun ei yksin ole kiva tehdä aina ruokaa. ja sitten tosiaan välillä syön kauheasti kaikkea makeaa. Ja juon kyllä välillä ihan liikaa alkoholia.. heh. no se on aika kausittaista. Mutta kyllä sen itselleni myönnän, että tykkään juoda ja se on jonkin sortin ongelmakin, sitä kun välillä on ollut kovin masentuneena kokonaan ilman pidempiäkin ajanjaksoja niin ihan sillä saattaa muuttua olo terveemmäksi ja ei niin pöhöttyneeksi.. ja pari kiloakin melkeinpä sillä saattaa lähteä. Jotain turvotusta varmaan. Mutta sullahan ei onneksi ole tota ongelmaa. Ja mirta, voi kuule, niinhän mullekin kävi, 10 kiloa tuli että hups vaan ja siihen lopetin sen leikin, se oli ihan kamalaa ja liikaa mulle kun en tykkää itsestäni kovin painavana☹️

Musta muuten jotenkin tuntuu, että näytät nytkin paljon ihanammalta varmaan oikeasti kun itse uskot itsestäsi. Ehkä olet vähän sellainen Black magic woman, ainakin ajattelen sut vähän sellaiseksi salaperäiseksi jolla on sellaiset leiskuvat silmät ja temperamentti sen mukainen 😉 Hiukset kasvaa, voi olla että ensi kesänä olet jo melkein pitkätukkainen! Tiedän kyllä että on varmasti kurjaa, kun on rupsahtanut olo itsellä, se tulee myös sieltä sisältä kun on henkisesti uupunut. Sitten vertailee siihen, mitä on joskus ollut. Kun on ollut energiaa ja elinvoimaisempi ja terveempi. Siitä tulee vaan paha mieli. Sun pitäisi nimenomaan miettiä, miten työstää ja hyväksyä se, mitä nyt on työmaana eikä haikailla jotain, miltä olet joskus näyttänyt. helpommin sanottu kuin tehty, mutta uskon siis, ettet varmasti ole mitenkään ruma nytkään!!!! Kaunotar🙂

MonangeRakas🙂🌻☺️❤️

Minä itse kanssa, muka niin asiallinen ja sitten aina naureskelen kuitenkin (ainakin ajoittain, kun en jaksa olla asiallinen) jos rupsu pärähtää tai vessasta kuuluu kummia..🙂 Minun äiti pian 70v ja hänellä uskomattoman mahtava huumorintaju. Älykäs ja humaani ihminen varustettuna hyvällä sydämellä ja hyvillä käytöstavoilla, mutta silti meitä aina puhelimessa naurattaa ne meidän tietyt, toistuvat "hörinät" eli alapääjutut tyyliin "housussas on sitä ja tätä" tai "naurat niin, että paskot housuun/tv-tuoliisi" jne. Melkein joka puhelussa muistamme viljellä tätä sivistynyttä huumoria. Ja mikä hupaisinta juuri ennen tätä "hörisemistä" olemme yleensä vaihtaneet kuulumiset, pohtineet maailma ajankohtaisia asioita, sääilmiöitä, politiikkaa, henkimaailman asioita jne. Ja sitten, kun meitä alkaa väsyttämään jo niin sitten alkaa lennellä näitä navanalusjuttuja ja sitten aina toteammekin, että taitaa olla aika lopettaa puhelu..

Kiitos, kun kerroit syömisistäsi. Kuulostaa muuten aika lailla sille, miten itse syön silloin, kun olen enemmän ruodussa ja jaksan skarpata. Juurikin ruokaisia salaatteja (esim. paljon eri lajin salaatinlehtiä, kurkkua, tomaattia, jotain yrttejä, tonnikalaa, kananmunaa, fetaa ym. Tosi hyviä! Sitten keitän puuroja aamuisin, syön enemmän hedelmiä ja marjoja ja muistan ottaa vitamiinit ja rasvahappolisät, kalaa, kanaa, lihaa vihannesten kanssa jne. Hapanmaitotuotteita, juustoja, pois jätän silloin kaikki vehnähötöt, pastan, valkoisen riisin ym. Mutta..tuttua minullekin tuo ruoan kanssa venkoileminen (ollut aina) menen äärimmäisyyksiin. Joko alan syömään tosi terveellisesti tai sitten en syö yhtikäs mitään tai sitten mätän järkeä vailla (kuin Elvari) kaikkea mahdollista roskaa (kuten tällä hetkellä, kiitos Mirtan, jonka halusin tuomaan takaisin vain ne laihtumani kilot, mutta nyt niitä onkin tullut jo tuplasti enemmän..) No, ihan oikeasti en oikein jaksa nyt välittää, mutta pakko kait se on lähitulevassa alkaa vähän tsemppaamaan, kiloja tuntuu kertyvän huristen..

Minulla oli oikein oikea suunnitelma siitä, että hankin asuntoauton sitä varten, että kiertelen koko kesän pitki suomea ja etsin autiotaloja ja kuvaan niitä, sekä hankin niiden historiikkia. Se olisi minun unelma. Jännää, että sinäkin olet ajatellut samalla lailla.

Heh, olet aika oikeassa minun ulkonäöstä..Ainakin silloin, kun olen voimissani niin voisin juurikin olla tuollainen Black Magic Woman..Äsken kun kävin keittiössä ja menin hämärän eteisen kautta ja vilkaisin puolivalossa peiliin en ehkä ollutkaan niin hirviön näköinen..mutta se oli hämärässä..Luulen, että eniten vaikuttaa hiukset. Jos olisi ne pitkät hiukset en olisi yhtään niin vieraan näköinen. Juu, hiukset kasvaa, mutta turkasen hitaasti. Kuulin, että aikuisena ne ei enää kasva niin hyvin, kuin lapsena, josta asti minun pitkä tukka oli saanut kasvaa. Mutta kyllähän ne silti koko ajan vähän kasvaa. Kasvais nyt edes vaikka olkapäille tai niin, että saisi pienen poninhännän.

Hyvää Uudenvuoden aattoa Sinulle Rakas M, muistathan sitten kertoa minulle miten se meni jne. Kiitos kuluneesta vuodesta, että olet ollut menossa mukana. Olet varmasti älykäs, lahjakas, kaunis ja hyväsydäminen nuori nainen. Ja vaikka ärsyttäisikin niin Sinulle on vielä kaikki ovet auki, et ole menettänyt vielä mitään. Jaksamisia ja Haleja!

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 31.12.2013 klo 14:47

maanvaiva kirjoitti 31.12.2013 5:35

Olen minäki koko ajan seurannut uutista Schumista ja pelännyt kuolemaa. Tänään hänen tilasta annetaan lisätietoa ja kai sitä nettiä katselee siihen asti. Kunpa hän selviäis.
Eilen kuoli Eero Mäntyranta, muistatko hänet. Adoptioisäni hyvä ystävä ja kävimme patsaalle viemässä kynttilän.

Hyvää Uutta Vuotta.

Hyvää Uutta Vuotta Sinulle Maanvaiva🙂🌻

Kiitos vierailustasi. Minäkin koko ajan kyttään Iltiksen sivulta mahdollisia uusia käänteitä Shumin suhteen. Minäkin niin toivon, että hän selviäisi. Viimeise tiedothan antoivat jo hieman pikkiriikkistä toivoa parempaan. Juurikin tuo Eero Mäntyrannan poismenokin eilen kosketti. Muistan hänet, siis julkisuudesta. Viimeaikoina on paljon eri alojen taitajia lähtenyt taivaaseen. Rauha heille kaikille. Mutta uskallan uskoa, että Shumi ei vielä lähde..

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 31.12.2013 klo 14:49

saloka kirjoitti 31.12.2013 10:38

Hyvää uutta vuotta sinulle. Toivottavasti ensi vuosi on parempi.

Saloka🌻🙂🌻!

Kiitokset ja erittäin hyvää Uutta Vuotta myös sinulle🙂 Toivotaan tosiaan meille kaikille hyvää ja vielä parempaa ensi vuotta, että ainakin tietyt solmut aukeaisivat ja elämä toisi hymyä huulille useammin, kuin kurttuja otsaan🙂

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 31.12.2013 klo 14:55

Sam kirjoitti 31.12.2013 11:16

Hyvää Uutta Vuotta Sinulle Kuunvalo 🙂

Kiitos kaunis Sinulle Sam🙂!

Kiva, kun tulit vierailemaan tänne ketjuuni. Olet tervetullut aina, kun huvittaa. Aina ilahduttaa jos joku viitsii jättää puumerkkinsä. Luinkin pikaiseen tuolta toisesta ketjusta kuulumisiasi. Joulu mennä jollotti..Olit ollut unettomana. Unettomuus on ärsyttävää ja väsyttää kenet tahansa. Toivottavasti saat taas unta. Minä en silleen juhli oikeastaan mitenkään Uutta Vuotta. En tiedä miten sinulla on tapana? Oikein hyvää aattoa jokatapauksessa ja kaikkea hyvää🙂!

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 31.12.2013 klo 15:49

Niin, kävin siis kirjastossa ja tylsyyden tylsyys..en löytänyt sieltä mitään kiinnostavaa ja lopulta tuskastuin niin, että oli marssittava sieltä ulos niine hyvineen. Jotenkin keskittymiskykyni herpaantui, enkä jaksanut enää edes etsiä (minulle käy usein samalla tavalla) sitten mielialani oli latistunut siitä, etten saanut sieltä kirjastosta matkaan mitään mielenkiintoista, koska tiesin, että illalla kotona haluaisin kuitenkin lukea jotain ihanaa ja ehkä mieltä kohottavaa. Jotain yhtä-aikaa jännittävää, sielukasta, runollista, ehkä aavistus synkkyyttä, ikiaikaisia elämän peruskysymyksiä. No, onhan minulla tuossa yksi kirja (unohtui palauttaa, joten ehkä se oli jäänyt tänne kotiin juuri sitä varten, kun en löytänyt uusia..ja muutama Antiikkilehti on kyllä) Sieltä ajelimme sitten kuvaamaan sitä autiota taloa. Ilma pysyi pilvisenä ja ulkona tuuli niin kylmästi, että päädyin ottamaan vain autonikkunasta pari otosta ja vannoin, että palaan takaisin paremmalla ilmalla ja otan kuvia eri kanteilta. nyt tuli vain pari aika pliisua otosta, mutta pääsinpähän alkuun..ja saan täällä kotona pällätä sitä taloa ja ajatella sitä. Hah, aivan kuin olisin jokin perverssi tirkistelijä🙂 Vaikka kyllä nuo minun vanha talo-autiotalo-kaikki vanha-tavarat ym. joskus meneekin jo melkein perverssin pakkomielteen lukuun. Vuosien varrella olen jopa yöllä noussut sängystä, pukeutunut ja painunut eräälle silloiselle autiotalolle penkomaan ja tein sieltä mahtavia löytöjä ja yö antoi oman tunnelmansa. Ihan yksin en siellä ollut vaan houkuttelin erään toisekin matkaani. Ja kaikenlaista vastaavaa..Ne ovat hyviä muistoja ja olisi mahtavaa jos vielä tulevaisuudessa tapahtuisi jotain vastaavanlaista. Pakko tapahtua, muuten elämässä ei ole mitään järkeä. En halua elää tavallista, tylsää elämää, enkä ainakaan tällaista, kuin nyt, nimittäin rajoittunutta..yääääk! Alkaa pimenemään, mutta tänään oli valoisampaa hieman niin pimeäkään ei tule yhtä nopeasti. Minun tekisi mieli muuttaa Sipoon maisemiin. Siellä on niin ihanat maisemat. Kaksikielinenkin periaatteessa olen, asunut jo aiemminkin ruotsinkielisillä alueilla. Mies on kaksikielinen myös. Minulla on eräässä paikassa lemmikkikissa namned Tasse. Se on ihana. Terveiset Tasselle jos satut lukemaan, heh. Näin jälkeenpäin ajateltuna päivä ei ollut ihan onnistunut siis kirjasto ja se taloretki, mutta onpahan tämä tässä mennyt. Ajattelin paistaa vielä torttuja omenakanelimarmeladilla, mitä pakkasessa on torttulevyjen jämiä. Mies tekee ruoaksi spagettia ja kyljyksiä. Pakko kait sitäkin on vetää, vaikka kotia tultua ehdin jo vetää yhden kuppaisen mikroaterian (se oli siis niin pahaa..) ja kaikenlaista muuta tässä välissä. Ei muuta, kun yritän lueskella, syödä ja kuunnella pommien pauketta ulkoa. Eihän tiedä vaikka itänaapurimme pommikoneet lentäisivät tänä yönä kattojemme ylle ja saisimme kunnon ilotulituksen, vai sanoisinko tuhotulituksen..Minä olen KGB:n entinen agentti ja hoidan vieläkin tiettyjä tehtäviä, siksi minulla on päässäni lakki, jossa on vasemman korvan päällä virkattu ruusu (se kätkee sisälleen radiovastaanottimen, jolla saan viestejä korkeimmilta valloilta..) Ja sitten heräsin ja pesin hampaat tai jotain sinne päin..heh, heh.

Palaillaan pommien paukkeessa😎!

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 31.12.2013 klo 16:36

Hassua, vaikka ajattelin, että en välitä Uudesta Vuodesta ollenkaan. Silti minulla on nyt hieman juhlallinen olo, kun söimme, siivosimme yhdessä keittiön ja ilotulitteet alkavat jo paukkua ympäriinsä. Harmi, ettei ole jotain pikkupurtavaa ja vaikka lasillinen skumppaa..ihan tässä makkarissa olisi voinut ne kilauttaa, tietenkin yhtä-aikaa Mirtsarin ja muiden sekalaisten lääkkeiden kanssa (ei vainkaan..) Mutta..minähän voin niitä leipomuksia tehdä. Ajattelin tehdä jotain suolaista ja jotain makeaa, katson mitä kaapista löytyy. Onhan siinäkin ainakin jotain tarjottavaa sitten, siis miehelle, saa raukka sekin kerrankin jotain..vaikka sitten "joulutorttua"😋

Taidan etsiä netistä jotain reseptejä. Ja ei kun hihat heilumaan ja itse keittiöön heilumaan pommien jyskeessä, ei pelota, veivaan kattilan päähän ja sitä rataa😎🙂👍!

See You!

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 31.12.2013 klo 18:20

Paistelin pasteijat ja tortut..huoh. Pasteijoista ei tullut oikein hyviä. Jotenkin mauttomia, mutta pää-asia,että pitkästä aikaa tein jotain tuommosta. Hieman haikeana mietin mennyttä vuotta. Selkäpiitä karmii. Rehellisesti sanottuna vuosi oli aivan kauhea ja h-vetin raskas, sekava. Siksi toivon, että tuleva vuosi olisi parempi ja tasapainoisempi ja sekä henkiseen, että fyysiseen hyvinvointiin tulisi parannusta. Saisi ensi vuoden aikana jättää taakseen kaikista kurjimmat asiat ja elämä pikkuhiljaa normalistuisi. En toivo tähtiä tai kuuta taivaalta. Vain pieniä asioita ja parannuksia, että elämä olisi hieman kevyempää ja sujuvampaa. Jos Luoja suo..

Kiitos Tukinetin olemassaololle. Tämä paikka on tärkeä ja pelastanut monen pahankin päivän. On joku väylä mihin avautua, vaikka päivä olisi millainen. Ja kiitos teille, tutut tuntemattomat, jotka olette jo tulleet melkein osaksi arkipäivää. On niin kiva tulla tänne ja huomata, että joku on vieraillut🙂 Aina se lämmittää mieltä.

Rauhaa ja Rakkautta meille kaikille Uudelle Vuodelle 2014!

Käyttäjä Hämärä kirjoittanut 31.12.2013 klo 18:42

Valoisaa Uutta Vuotta!

Raketit jo paukkuu. Joskus olen yrittänyt käydä nukkumaan ns. normi aikaan uutena vuotena, mutta eihän se tuossa paukkeessa onnistu. Ehkä nyt valvon ihan sovinnolla, vaikka kuulun myös niihin ihmisiin, jotka eivät juuri koskaan ole tätä vuodenvaihdetta juhlinut. En juuri edes silloin nuorenakaan, kun sentään juhli harva se viikonloppu. Olishan se kiva, jos olis nytkin sellaista kaveriporukkaa, että vois kokoontua jonkun kotiin ja sillä tavalla viettää mukavaa iltaa, mutta kun ei ole. Ne mun muutamat läheisimmät kaverit perheineen asuu sen verran kaukana, että tämmöset keskellä viikkoa tapaamiset ei onnistu ja ne viikonloputkin ehkä noin kerran vuodessa. Mutta ans olla kun jollain tutulla (siis heitä täällä lähellä joita en ystäviksi kutsu) on joku juhla (vaikka lapsen valmistujaiset) joihin täytyy viedä lahja, niin johan meidätkin muistetaan kutsua. Kuullostaako katkeralta? Joo. Ehkä vähän. Kutsupa näitä tuttuja kylään, niin eihän heillä aikaa riitä, on aina kiire. Kiire. Aika suhteellinen käsite.

Kävin päivällä isossa kaupungissa asioilla ja tein samalla jopa alennuslöydön pika pikaa. Inhoan ns. shoppailua, mutta nyt oli pakko löytää lämmintä päälle ja se kävikin käsittämättömän helposti. Kahvilassakin istuskelin ja katselin ihmisten menoa. Jos olisi enemmän rahaa, niin tuota voisin oikein harrastaa tuota kahvilassa istuskelua. Ihmisten seuraaminen on aika hauskaa 🙂. Hetken sitä oikein tuntee kuuluvansa tähän elämään.

Kotiin kun pääsin olinkin ihan väsynyt, mutta kun yritin nukkua, niin iski ahdistus eikä unesta tietoa. En tiedä. Mua ahdistaa kaikki nää tämmöset ns. kevyet juhlapyhät. Olishan näitä kiva viettää ja eihän mun nytkään yksin tarvii olla, onhan toi mies. Mutta. Kuitenkin.

Palataan ensi vuonna.🙂👍

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 31.12.2013 klo 19:27

Minä olen niin pässi, että nyt alkoi vähän tympimään ne pasteijat, kun eivät onnistuneet niin hyvin. Ulkona paukkuu raketit ja minä yritän lukea kirjaa, mutta en jaksa enää keskittyä. Ajatukset laukkaavat päässä ja täytyy sanoa, että oikeastaan tuleva vuosi pelottaakin, että mitä sieltä on tulossa ja mihin tämä elämä menee? Kun tämäkin vuosi on ollut melkoista vääntöä. Tuntuu, etten edes muista milloin viimeksi olen elänyt ihan oikeasti normaalia elämää, ettei koko ajan ole ollut jotain ihmeen säätöä menossa.

Pam.Pam.Pam. Raketit paukkuu. Mies valittaa kipeää nivustaan ja on yhä vähän vättyyntynyt puuttuvista rahoista niin ei sitten mitään kovin ihmettä safkaa jne. voitu ostaa kaupasta ja sekin vaikuttaa tähän juhlaillan "viettoon". No, ei me kyllä koskaan olla UuttaVuotta vietetty paljon ollenkaan.

Kohtahan tässä saa alkaa jo iltapalaa suunnittelemaan. Just ne pasteijat vedin. Saa nähdä jaksanko syödä iltapalaa. No, se syömäkohtaus tulee kuitenkin viimeistään kympiltä ja silloin menee mitä vaan🙂

Eipä sitten Uuesta Vuojesta sen enempää, eikä vöhempää, kuin Heikkuli!😎