Indiana Jones, kuulostaa ihan munkin unelmapuuhalta nuo sinun ajatukset, hengessä siis mukana!! Raportoi sitten jos tulee jänniä fiiliksiä tai ajatuksia tai inspiraatiota… 🙂👍 En minäkään jaksa tätä joulua enää. Tänään lähden vihdoin täältä vanhempieni luota, ihan kiva niin. Pääsee omaan rauhaan. Aika kivuttomasti on mennyt. Ei olla puhuttu mistään vaikeista asioista. onneksi.

Hengissä ollaan, ja onneksi mielikuvitusta on, AK, sen voimin etiäpäin vaikka tammikuu on minustakin kaikkein karsein ja masentavin kuukausi. Ehkä se lentää siivillä ohitse jos keskittyy ihan muihin aatoksiin… 🙂🌻

mä en muista koska olisin viimeks haudalla ollut. Mun kaikki läheisimmät ihmiset on haudattu kauaksi. Tässä lähellä on vaan mummo. Joskus ne hautuumaat on aaveita täynnä, mut silti nii tunnelmallisia. Täytyy kattoo, jos kykenen joskus menemään sinne. EN ole ees käynyt isän koiran (mulle rakas) haudalla, vaikka sekin on siskon luonna tossa reilu kilsan päässä. Ei se että en usko niihin, va se että pelkään sitä reagointia mikä siitä seuraa. Nyt tosiaan pelkään että ensi vuonna tulee hautajaiset taas. Aina kun tällästä meille tapahtuu (siitä ketjussani enemmän).

Monange🙂🌻☺️❤️☺️!

Tosi kiva, että sinulla meni reissu hyvin ja päälimmäiseksi jäi hyvä mieli. On se aivan eri siitä jatkaa sitten eteenpäin, kuin jos Joulu olisi ollut joku katastrofi. Kyllä minunkin Joulu oli ihan mukava, vaikka vietinkin sitä jo niin kauan etukäteen, että eilen jo lopetin sen viettämisen. Vähän ärsyttää arjen alkaminen, mutta onhan tässä onneksi vielä Uusi Vuosi ym. Huomenna olisi terapia. Vähän tyhmää, että tähän väliin laitettu aika sinne. En tiedä menenkö. Ei huvittaisi, kun ei siellä oikein asiat edisty mihinkään suuntaan. Sama kuin höpöttelisi naapurin mummon kanssa (sekin olisi parempaa terapiaa). Mutta, mietin asiaa..ehkä menenkin ja samalla käyn sitten liikenteessä, kirjastossa, kirppiksellä jne.

Ajelureissu maaseudulle oli ihan ok, mutta mitään kicksejä en oikein saanut. Tuo tylsän harmaa ilma kyllä latistaa mielikuvitustakin. Vanhat hautakivet olivat hienoja. Luin niistä nimiä ja kuolinvuosia. Yritin etsiä sen miehen hautaa, joka aikanaan sen itsarin teki, mutta en löytänyt. Se saattaa olla uudemmalla hautausmaalla. No, selvitän sen kyllä joskus. Yksi meidän viemä hautakynttilä paloi vieläkin, minkä veimme aatonaattona. Se oli 80h kynttilä.

Tulimme moottoritietä takaisin ja se nyt ei ollut mikään elämys. Alkoi heti puuduttamaan, kun ei ollut katseltavaa ja kun maisema muuttui taas betoniviidakoksi. Kotona kiskaisin kasan makkaraperunoita kaikilla mausteilla (hyvä, hyvä..) Vitamiinit muistin kyllä sujauttaa sinne väliin. Ja pakastimesta otan banaanikakun sulamaan kohta. Jos talossa on herkkuja niin en voi olla syömättä niitä, ainakin niin kauan, kuin Mirtaa menee. Alkaa kyllä jo sekin lääke tökkimään ja lujaa. Tekis mieli lopettaa ja katsoa mitä siitä seuraa..Väsymystä se ainakin korostaa ja tekee ruokahalua ja nimenomaan epäterveellisiin ruokiin. Ei se niin haittaisi jos se saisi minut syömään vihanneksia, hedelmiä, pähkinöitä, siemeniä, vitamiineja, kalaa ja sen sellaista. Mutta kun se on aina Mirtapäissään kaikkea roskaruokaa ja herkkuja, karkkejakin, joista en ennen edes välittänyt. Nyt menee kyllä kaikki alas melkein. Aika kauheaa. Viimeyönä..heräsin ja söin jopa kaksi kertaa yön aikana. Ei ole kyllä enää ihan todellista. Tekis mieli vähän tutkia minun verensokeriarvoja, että miten ne heittelee, ehkäpä tuon lääkkeen ja muiden aineenvaihduntaongelmien ja syömisen seurauksena. Minulla on joskus aiemmin verensokeri ollut liian korkealla, kun oli kortisonilääkitys monta kuukautta. Sen jälkeen ole seurattu, että missä se nykyään menee. Mirtatsapiini on joillekin puhkaissut jopa diabeteksen, olen lukenut. Tietysti syömisen ja lihomisen kautta, ketkä ovat taipuvaisia d:n.

Ulkona pimenee ja Joululaulut vain soivat radiossa. Kuinkahan kauan niitä soitetaan vielä? Alkaa jo vähän kyllästyttämään, vaikka kauniitahan ne ovat. Täytyy tässä alkaa miettimään jos vaikka kävisi noita kirjaston juttuja läpi huomista varten jos sais itsensä hinattua sinne terapiaan. Syytä olis, kun en viimekerrallakaan siellä ollut. Mulla on tapana perua ainakin joka toinen kerta. Ehkä pitäisi sopia harvemmin käyntejä sinne, kun en saa pidettyä niistä kiinni, kun koen sen tarpeettomaksi.

Taidan mennä huomenna sinne psyk.polille. Samalla voin sitten käydä muualla, missä nyt huvittaa. Kävin äsken suihkussa ja nyt pitäisi vielä noita kirjaston juttuja katsoa, että voisi sitten palauttaa niitä huomenna jos kirjasto on auki. Sen voin tietenkin tarkistaa netistä.

Paino keveni ainakin kymmenen kiloa, kun leikkasin varpaankynnet🙂 No, ei vainkaan, mutta hyvä se on joskus itseään huoltaa vähän huolellisemmin. Pitäisi olla paljon huolellisempi, mutta kun ei ole oikein tässä maailmassa aina niin esim. kynsien leikkaaminen ei ole se ykkösasia mielessä silloin. Perushygieniasta nyt tulee kyllä pidettyä kiinni vaikka olisi kuin pönttö sekaisin. Onneksi semmoinen tulee selkärangasta. Koskaan en ole jättänyt peräsintäni tai hampaita pesemättä, vaikka olisin ollut "sänkypotilaana".

Minusta se on niin, että jos elää parisuhteessa on sitä toista ajateltava sen verran, ettei sen tarvi enää kärsiä puolisonsa haisevan kaskalle, kun muutenkin elämä on mutkikasta ja ei aina pysty antamaan parisuhteeseen kaikkea sitä mitä haluaisi/pitäisi. Silloin on pidettävä niistä pienistä huomaavaisuuksista kiinni ja toivottava, ettei se toinen kyllästy ja lähde lätkimään, ennen kuin saat itsesi kuntoon.

Vähän jo valmiiksi tympii se huomisen aamun psyk.poli, mutta ei se valittamalla parane, kuten ei mikään muukaan, valitettavaa kyllä🙂

Luin kirjaston lehtiä, kirjaa en jaksanut. Tulin jotenkin äkäiseksi Eeva-lehden haastatteluista, vaikka en ovatkin hyviä. Kauniita naisia ja merkityksellisiä elämiä ja uusia itsensälöytämisiä jne. Minäkin haluaisin mennä maailman ääriin. Haluaisin olla kaikesta pahasta vapaa ja tuntea tuulen tuivertavan hiuksiani. Haluaisin, että joku sanoisi minun olevan kaunis. Haluaisin olla hyödyllinen, luova ja haluaisin, että elämälläni olisi merkitys..

Itsetuntoni on palasina. Ja olen väsynyt ja kiukkuinen. Haluaisin olla tyyni ja voimakas. Haluaisin olla täynnä elämää ja suunnitelmia. Olen elämästä tyhjä ja täynnä elämänpelkoa. Haluaisin olla onnellinen. Olen Tyhjä.

Olen virrassa keikkuva, tyhjä kuori. Olen haavoittunut. Taistelin kyllä.
Näitä haavoja ei paranneta pasteijoilla. Eikä Mirtalla. En tiedä millä.

Vähän ankeat aamufiilikset.. Ei huvittaisi oikein herätä ollenkaan. Olisi se terapiakin tänään. Siitä nyt ei ole mitään hyötyä. Inhottaa ajatus jutella asioistani vieraan ihmisen kanssa. Tuntuu, etten halua mennä sinne. En tiedä..tässä soukkaan itseni kanssa. Kirjastolle? Ei ole lukeminenkaan oikein huvittanut viime aikoina..mutta jos löytyisi jotain mielenkiintoisempaa..Kirppis? No, sinne ei voi mennä, kun ei ole nyt rahaa ostaa mitään. Kotityöt? Ei vos vähempää kiinnostaa alkaa täällä kuuraamaan. Huomaan, että olen vajonnut negatiivisuuden ansaan. Masennusta kait se sitten on..Inhoa siitä, että kaikki jatkuu ennallaan, tunne, että mikään ei muutu. Ihan maanantaifiilikset vaikka on perjantai. Pakkohan se on tämäkin päivä mennä. Täytyy kehitellä jotain houkutetta itselleen. on se kamalaa, että elämä alkaa olemaan tällaista pakkopullaa. Toivottavasti tämä on vain väliaikaista. Tai sitten en ole vain herännyt vielä ja unissani täällä ratkutan😋

Päätin, että menen sinne terapiaan. Ei minulla ole mitään syytä olla menemättä sinne. Siis mitään pätevää niin en viitsi alkaa itseäni huijaamaan. Pelkkä syy, ettei huvita ei ole mikään syy. Samalla viedään sitten ne kirjaston jutut ja katson jos löytyis jotain kiinnostavampaa, mitä jaksais jopa lukea. Ehkä otankin sarjakuvia jos minun tyhmä pää jaksaisi niitä paremmin, kuin Romanoveja.

Ikkunan takana täysi pimeys. Kyllä kait tällainen pimeyskin saa mielen vähän matalaksi. Koko ajan pimeää ja vettä sataa. Mikä talven ihmemaa se nyt on? No, tämän päivän yksi positiivinen asia on jo olemassa: Se, että yleensä on hengissä ja herännyt. Voisihan sitä olla vaikka kuollut. No, siitä alkaisi sitten uusi elämä taivaassa. Ehkä sen verran vielä haluan käydä sitten ihmisten ilmoilla, että jossakin halpismarketissa pälläämässä alennuksia, vaikka rahaa ei olekaan. Kyllä sieltä jonkun parin euron romun voisi nohkeästi ostaa. Haluaisin kerätä tuohon pöydälle talviaiheisia kivoja tavaroita. Jos ei lunta tule niin leikin, että täällä sisällä on talvi🙂

Mielikuvitusmaailmoissa sitä on elettävä, kun todellisuus ei ole kovin hohdokasta suurimman osan aikaa.

Töttöröö!

mä luen yhtä lääkärin kirjoittamaa päiväkirjaa. Tä lääkäri on gyne. mielenkiintoista lukea hänen päivistään.
Toivottavasti psygalla meni hyvin. Mulla on hiukan samat fiilikset. En jaksa kuunnella sitä että pitäisi puhua hoitajan kanssa, sitten kun on paha olla. Ihanko muka se puhuminen auttais. En halua levitellä asioita eteenpäin. Ja jos levitän, saa sit pelätä kaiken maailman sossuja ym.

Mukavaa päivän jatkoja, vaikka vieläkin ulkona on pimeetä. Onkohan aurinko myyty?

Hei.tulin kurkistamaan tänne😉Minulla olisi pino päiväkirjoja joita olen kirjotellut vuosienvarrella.Nyt pitäisi kerätä rohkeus ja lukea niitä ja poimia niistä hyviä asioita.A-K kirjoitatko runoja?luin tuota sinun kirjoitusta niin sain sitä luettua runon🙂.Itse kirjoittelin runoja,mutta siitä on aikaa,kun olen viimeksi kirjoittanut.Sain lahjaksi kirjoja,mutta mitään kirjaa en ole päässyt alkua pidemmälle.Katson ikkunasta ulos on aivan hiljaista ja pimeää.Aurinko on tosiaan mennyt johonkin nukkumaan.☺️❤️

Joulun varsinaiset pyhät ohi. Minulle kävi nyt niin, että sain sen joulun loihdittua kotiin vasta aatonaattona. Vähensin varmaan puolet kaikesta "joulukrääsästä" enkä ostanu mitään uutta. Ja ihan hyvä tuli. Nyt jaksan vielä tunnelmoida varmaan uuteen vuoteen asti? Ihan samahan se periaatteessa on, tunnelmoiko ennen joulua vai sen jälkeen? Jouluni menikin sitten ihan mukavasti, vaikka sitä pientä riitaa siinä olikin alussa. Ihanaa oli huomata, että on sentään elämässäni ne muutamat läheiset ja he olivat nähneet vaivaa ja hommanneet mulle lahjan (ns. elämyslahja), joka tosiaan merkitsi mulle paljon. En ole niin sen maallisen mammonan perään, mutta tuollainen elämys. Olin aivan mykistynyt, että minut oli niin huomioitu.

Kerroit lukemistasi haastatteluista naistenlehdistä ja että alkoi ärsyttämään. Ei voi tietää, onko ne jutut vaan niitten ihmisten kuorta. Miten asiat ihan oikeasti on? Pitääkö jollain ihmisellä olla naama lööpeisssä ja lehtien kansissa ennen kuin voi kokea onnea? Niissä tarinoissa on varmaan montaa eri puolta. Ja miten ne kirjoitetaan, sekin vaikuttaa. Kun olin nuori, mun paras kaveri pääsi sellaiseen naistenlehden juttusarjaan, jossa haastateltiin ns. ihan tavallisia nuoria. En ollut tuntea ystävääni tästä jutusta. Että sillä tavalla se oli kirjoitettu.

Käytkö sä AK, nyt ihan ns. kunnon terapeutilla vai sellaisella alan hoitajalla, joka kuuntelee (kerroit siitä jossain ketjussa). Minä tästä joudun nyt lähtemään sellaiseen ns, työttömien aktivoimiskurssille. Mitähän siitäkin tulee. Ehkä siitä tulee mielenkiintoista tai sitten ei. Enhän ole omasta halustani työtön tällä hetkellä. Hakijoita on joka paikkaan paljon. No, ehkä siellä sentään tapaa muita ihmisiä.

Tosi kurjaa, että sun endrinologi (menikö oikein) siirtyi kuukaudella. Mulle on myös joskus käynyt noin, kun on odottanut tärkeitä tuloksia, että lääkärin aika on siirtynyt monta viikkoa.

Hyvää loppuvuotta! Ps. Minustakin tammikuu on kuukausista kurjin. Tietää, että talvea vielä riittää ennen kuin kevät ja valoisa aika koittaa. Vaikka vielä ei sitä ns. kunnon talvea olekaan, mutta ihan varmasti se sieltä vielä tulee.

Voi, kun ilahduin teidän vierailuistanne Saloka ja Propeli🙂🌻 Niin ja tervetuloa Propeli! Emme kait olekaan vielä kirjoitelleet ennestään..Kyllä minä vähän runoilija olen tai ainakin entisessä elämässäni olin, joskus enemmänkin. Nyt ole vuosikausiin kirjoitellut mitään sen kummoisempaa. Päässäni kirjoittelen joskus iltaisin ja kuvia maalailen mieleni kankaalle.

Psyk.poli oli vähän yhtä tyhjän kanssa, kuten tiesinkin. Ei se kuitenkaan mitään negatiivista tuottanut. Terapeutti on ihan yhteistyökykyinen ja ehkä sieltä jonkin pienen oivalluksen voi aina saada, joka jää mieleen kehittymään. Mutta, se juuri, ettei mikään puhuminen asioita muuksi muuta niin niistä on turhauttavaa puhua. Minä menin ihan siksi, etten kehdannut olla menemättä, kun en viimeksi mennyt ja myös siksi, että pitäsin yllä jotain normaalia elämänrytmiä, jossa herätään aamulla ja mennään jonnekin jne.

Ulkona on ihan kamala ilma. Pimeää ja vettä sataa kaatamalla. Riittää melkein syyksi olla apealla mielellä🙂 Sopiva ilma kirjojen lukemiselle. Kävin siis kirjastossa ja löysin monta kirjaa, joista todennäköisesti saan myös lukemista, eikä vain hyllyntäytettä. Kirjoja kuolemasta, psykologiasta, yksi romaani. Musta ohut kirja nimeltään "Kuolevaisuus" on kyllä ihan yliveto. Sopii luettavaksi tähän päivään ja sopivan synkeän näköinen. Vaikka en nyt niin synkeällä tuulella olekaan vaan jossain "perustilassa". Tämä ilma ja vuodenaika nyt vain ei inspiroi tekemään oikein mitään kunnollista. Tilaamani Kodin Kuvalehti oli tullut laatikkoon eli oikein lukupäivä. Lösöpäivän kruunaa ruoaksi pizza, itse tehty.

Vastakohdat. Valkoinen kirja nimeltään "Kyllä". Positiivinen? Musta kirja nimeltään "Kuolevaisuus". Positiivinenko myös? Ehkä tai sitten ei. Ja mitä minäkin jankutan? No, luettavaa on yllinkyllin. Ruokaakin tulossa. Katto pään päällä. Radiosta klassista. Takamuksen alla pehmeä sänky ja jouluporofleece. Ja olen hengissä. Voisi kait ne asiat huonomminkin olla..Ja puhelin, jolla viestitellä. Banaanikakkua pakastimessa. Talviasetelmien teko ei nyt innosta. Ei ole inspiraatiota, kun ulos katsoo, eikä materiaalejakaan (kun ei ole rahaa nyt kirppiksiä kierrellä). Jääköön ne hommat myöhemmäksi. Tämä kirjoittaminen on vähän haastavaa, kun puhun samaan aikaan äidin kanssa puhelimessa.

Mies tekee pizzoja. Siitä olen kyllä kiitollinen, että mies tekee aina ruoat. On parempi tekemään, kuin minä. No, nyt vasta lopetin puhelun ja jatkan kirjoittamista ilman puhelinta. Pizza on kohta valmista, ihana tuoksu. Ulkona on nyt pimeää. Kone sylissä, kirjat levällään, lehti ym. aarggghh! Koko pakka on levällään. Täytyy järjestää kaikki ja sitten rauhoittua, keskittyä..

Hämärä kirjoitti 27.12.2013 13:46

Joulun varsinaiset pyhät ohi. Minulle kävi nyt niin, että sain sen joulun loihdittua kotiin vasta aatonaattona. Vähensin varmaan puolet kaikesta "joulukrääsästä" enkä ostanu mitään uutta. Ja ihan hyvä tuli. Nyt jaksan vielä tunnelmoida varmaan uuteen vuoteen asti? Ihan samahan se periaatteessa on, tunnelmoiko ennen joulua vai sen jälkeen? Jouluni menikin sitten ihan mukavasti, vaikka sitä pientä riitaa siinä olikin alussa. Ihanaa oli huomata, että on sentään elämässäni ne muutamat läheiset ja he olivat nähneet vaivaa ja hommanneet mulle lahjan (ns. elämyslahja), joka tosiaan merkitsi mulle paljon. En ole niin sen maallisen mammonan perään, mutta tuollainen elämys. Olin aivan mykistynyt, että minut oli niin huomioitu.

Kerroit lukemistasi haastatteluista naistenlehdistä ja että alkoi ärsyttämään. Ei voi tietää, onko ne jutut vaan niitten ihmisten kuorta. Miten asiat ihan oikeasti on? Pitääkö jollain ihmisellä olla naama lööpeisssä ja lehtien kansissa ennen kuin voi kokea onnea? Niissä tarinoissa on varmaan montaa eri puolta. Ja miten ne kirjoitetaan, sekin vaikuttaa. Kun olin nuori, mun paras kaveri pääsi sellaiseen naistenlehden juttusarjaan, jossa haastateltiin ns. ihan tavallisia nuoria. En ollut tuntea ystävääni tästä jutusta. Että sillä tavalla se oli kirjoitettu.

Käytkö sä AK, nyt ihan ns. kunnon terapeutilla vai sellaisella alan hoitajalla, joka kuuntelee (kerroit siitä jossain ketjussa). Minä tästä joudun nyt lähtemään sellaiseen ns, työttömien aktivoimiskurssille. Mitähän siitäkin tulee. Ehkä siitä tulee mielenkiintoista tai sitten ei. Enhän ole omasta halustani työtön tällä hetkellä. Hakijoita on joka paikkaan paljon. No, ehkä siellä sentään tapaa muita ihmisiä.

Tosi kurjaa, että sun endrinologi (menikö oikein) siirtyi kuukaudella. Mulle on myös joskus käynyt noin, kun on odottanut tärkeitä tuloksia, että lääkärin aika on siirtynyt monta viikkoa.

Hyvää loppuvuotta! Ps. Minustakin tammikuu on kuukausista kurjin. Tietää, että talvea vielä riittää ennen kuin kevät ja valoisa aika koittaa. Vaikka vielä ei sitä ns. kunnon talvea olekaan, mutta ihan varmasti se sieltä vielä tulee.

Hämärä🙂🌻! Kiva kuulla Sinusta. Kiitos, kun kirjoitit🙂 Hienoa, että Joulusi meni noin hyvin. Jäähän siitä ihana muisto sitten koko loppuvuodeksi. Jokainen viettää sen varmaan omalla tavallaan ja aikataulullaan loppujenlopuksi, vaikka ensin olisi "painetta" viettää sitä yleisen kaavan mukaan. Minähän vietin niitä pikkujouluja joka viikonloppu ennen joulua jo marraskuun lopulta saakka, joten ei ihme, että aaton jälkeen sain jo tarpeekseni koko joulun vietosta ja katkaisin sen siihen ja piste. Joulupäivänä jo keräilin jouluisimmat koristeet veks🙂 No, ehkä olin vähän liian hanakka etukäteen ja kyllästyin sitten liian aikaisin, mutta en enää edes muista kunnolla koko joulua vaan olen ajatuksissani jo kaukana siitä, vaikkei siitä nyt vielä niin kovin kauaa olekaan..

Siitä Eeva-haastatteluista..Onhan ne aika siirappisia tarinoita, mutta sellaisia kait ihmiset haluaa lukea ja itsepähän myös aloin niitä lukemaan ja sitten kiukustuin, hah. No, se oli sellainen katkeruuskohtaus tai mitä lie..minulla niitä tulee ja menee. Tosiaan, huhheija-terapeutilla käyn elikäs juurikin psyk.sairaanhoitajalla, jota nyt en pidä kummoisena "terapeuttina", sellaista hölötystähän se on. Se on sitä massa-avohoitoa, lääkkeet naamaan ja "terapiassa" 2krt/kk. Eihän se tietysti mihinkään riitä, eikä siitä apua ole. Itsehän se on elämänsä säädettävä ja elettävä ja itsensä "hoidettava", se on totuus. Minä en voi sanoa koskaan saaneeni mitään hyötyä näistä julkisen puolen terapioista. Ehkä joku saakin, en halua haukkua vaan puhun vain omasta puolestani.

Anteeksi vain, mutta melkein nauraa hekotin ääneen, kun luin tuosta "aktivointikurssista"🙂 Ei sinänsä, että siinä olisi yhtään mitään naurettavaa, mutta tuo määre "aktivoimisesta" on minulla jäänyt niin takaraivoon, kun hoitajat syksyllä psyk.osastolla ollessani yrittivät "aktivoida" minua. Maata lätkötin sängynpohjalla pumpattuna täyteen sekalaisia neuroleptejä (jotka tekivät olostani hirveän niin henkisesti, kuin fyysisesti) Pönttö oli sekaisempi, kuin sinne mennessä ja fyysisesti huimasi, heikotti, oksetti ym. Hoitaja paasasi minun sängyn vierellä, kuinka minua ei sieltä sängynpohjalta kukaan muu kuin minä itse nosta ylös ja että nyt sinun pitää kyllä aktivoitua, eikä maata siellä sängynpohjalla, muuten luuni rapistuvat ja masennus ei koskaan parane, nyt ylös ja käyt tunnin lenkin vetämässä niin kyllä piristyt ja suuta vedät vaikka väkisten hymyyn ja lopetat tuon murjottamisen..sitten se tuijotti minua pettyneen vihainen ilme kasvoillaan, kun häthätää sain kammettua itseni sängylle istualleen, mutta en hymyillyt, enkä jaksanut lähteä lenkkeilemään, ilme oli luokkaa "tuo on toivoton tapaus". Minua melkein säälitti se hoitaja. Tosiasiassa se osasto oli h-elvetti ja piste. Sinun kurssi voi olla mitä vain, mutta tod.näk ihan harmitonta tuohon minun kirjoittamaan verrattuna🙂 Mutta sana "aktivointi" kuulostaa vain jotenkin ihan häiriintyneelle minun korvissani varmaan ikuisesti😯🗯️

Juu, tosi mälsää se "endokrinologin"😋 vastaanoton siirtyminen, vaikka en paljoa siltäkään odota, kun tietää minkä sairaalan leivissä hän on..mutta eihän sitä koskaan tiedä jos sieltä jotain selviäisi ja pääsisi taas palanmatkaa eteenpäin nilkuttamaan tätä kivistä elämäntietä..

Ennen kuin kunnollisen avun saa, ei voi muuta kuin ottaa päivän kerrallaan vastaan, kuten ne tulevat ja koittaa pärjätä oireidensa kanssa ja siinä sivussa yrittää vielä elää sitä elämää.

Oikeasti, tosi kiva, kun kirjoittelit🙂🌻☺️❤️ Sinun nimimerkki on muuten tosi sopiva näihin hämäriin päiviin vai olisiko siinä peräti itseironiaa mukana, että pää on vaikka "hämärä" no, älä vain suutu, et sinä kyllä järin "hämärälle" vaikuta vaan hyvinkin järkevälle. Sinun nimimerkissä on Hämärä ja minulla Valo..Aika jännää. Vaikka minullakin on kyllä Kuunvalo, joka on sillä tavalla "hämäränutuinen" verrattuna kirkkaaseen päivänvaloon eli jotain "hämärää" siinä minunkin nimimerkissä on, olisinko peräti Kuutamolla?!

Nyt menee jo jorinat kohta itseltänikin yli hilseen, joten taidan toivotella sinulle myös oikein hyvät loppuvuodet ja olet tervetullut tänne aina vierailemaan, kun siltä tuntuu, siis tänne minun "Kuutamolle"🙂

See You!

Olen taas kerran PÄÄTTÄNYT jäädä eloon ja jopa selviytyä joku kaunis päivä! Luulenpa, ettei se tapahdu vain joku kaunis (tai yhtä ruma, kuin nyt) päivä vaan se tulee asteittain. Kuten lääkärit sanovat aina, kun eivät tiedä mikä on vikana "katsellaan rauhassa" ja "jäämme tarkkailemaan tilannetta", "seurataan", silloin kun pahimmillaan yrittävät tappaa potilastaan sillä aikaa..No, minä en voi kuin "olla kärsivällinen" ja "tarkkailla" tilannetta eli itseäni. Liika tarkkailu on pahasta, kuten myös liiallinen välinpitämättömyys. Minulla on taipumusta molempiin, tietysti eri aikaan.

Sataa, sataa lotisee! Kuten Salokan ketjuun kirjoitin minusta tuntuu, että tuo PIMEYS ja jatkuva sateenlotina yrittävät tehdä minua hulluksi, että oikein masentuisin ja väsyisin, enkä tekisi enää mitään ja alkaisin jopa Suicide (SuitSait)taas suunnittelemaan. Hah! En varmasti. Joka päivä kyllä jotain teen eli sängynpohjalla en koko päivää makoile, enkä niin pohjalle itseäni päästä, että alkaisin taas SuitSait-suunnittelemaan. Tänään juuri sanoin terapeutille, ettei voisi im nyt vähempää kiinnostaa. Jotenkin mennyt hohto koko asiasta

Taidan ottaa fryysistä banaanikakkua sulamaan. Se piti tehdä jo eilen, mutta en sitten ottanut. Sellainen hiilaripommi, että tajuhan siitä lähtee joten parempi odottaa illalla myöhempään, että voi sitten rauhassa laota levyksi, kun alkaa päässä heittämään.

Sanoin miehelle äsken, että se on ihan unisen myyrän näköinen🙂 No, ei se siihen oikein mitään virkkonut. Mutta, tuossa se melkein nukkuu kirja sylissä. No, ymmärrän, että kroonisten hermosärkyjen (taukoamaton) kanssa eläminen on aika raskasta ja väsyttävää. Myös lääkkeet väsyttävät, eivätkä edes auta, kuin vähän, että just pystyy olemaan. Niin on menty jo monta vuotta. Eipä mies paljon valita. Silloin vain, kun tulee uusia pahenemisvaiheita, kuten nyt tuntuu tulleen ja silloinkin se elää niin normaalia elämää, kuin pystyy eli ajaa autolla ja tekee kaikenlaista, vaikka voisi jo maata jo horteessa sängynpohjalla ja hautoa SuitSaitia. Se on se Sotilaan asenne.

Lukemiset vaikuttavat aika mielenkiintoisille, joten taidan niihin nyt keskittyä ja myöhemmin tietysti kakun syöntiin ja sammumiseen. Aika heikko on pää, kun se menee jo kakusta sekaisin, mutta olen lukenut, että jotkut hiilihydraatteja huonosti sietävät vertaavat tuollaisen kakun syömistä opioidihumalaan, eli siis aika lailla se voi vehnäkin kaaliin kalahtaa, Varokeeeeee!!!

Ihan mukava ilta ollut..Nyt menee telkussa dokumentti naisesta, joka tekee töitä leipäjonossa köyhien auttamiseksi. Minä haluaisin tehdä jotain vapaaehtoistyötä jos olisin jaksavampi. Muistan, että ajattelin niin ensimmäisiä kertoja jo vuosia sitten, mutta aina on tullut kaikenlaista, hyvää tai huonoa muuta. Miehen kanssa höpötelty. Radiossa soi hiljaa jazzia..ikkunan takana pimeys on syvimmillään, mutta mielessä on nyt vähän lämpöä.

Kotiliettä sain luettua, mutta kirjoihin en olekaan keskittynyt, kun tässä on ollut tätä muuta sähinää. Banaanikakku on sulamassa. Kestää sulaa, kun on umpijäässä. Hitaasti se pitäisi sulattaa yön yli jääkaapissa. En minä jaksa niin kauan odottaa. Syön vielä tänä iltana puolijäisenä. Lopun pistän jääkaappiin ja syön huomenna. Pizzaa syön myös vielä iltapalaksi.

Jotenkin minun pitäisi itseni pelastaa. Rukoilen, että unen kautta saisin johdatusta, mitä minun olisi tehtävä. Olen ennenkin saanut, jopa enneunia. Ei ne yleensä kyllä pyytämällä tule. Hassua, juuri kun tätä ajattelin alkoi radiossa soida eräs lempisävelmäni John Williamsin sävellys elokuvaan "Shindlerin lista". Se on haikean surumielinen viulusävelmä. Onko siinä jokin viesti minulle? Onko se minun sieluni, joka soi kauniisti, mutta niin surullisesti..surullinen viulu..Valse Triste, kaikissa näissä minun lempisävelmissäni on sama teema "surullinen viulu".

Voi, kun saisi sellaisen taikapillerin (en nyt tarkoita mitään masislääkkeitä tai bentsoja), että kaikki muuttuisi kertaiskulla hyväksi. Että itse tanssisi siinä kauniina, kuin Disneyn prinsessa tähtisadetta ympärillä ja hevosten vetämät taikavaunut valmiina lähtöön (tietysti mies ohjaksissa, terveenä ja onnellisena) Saahan sitä aina haaveilla. Eikö saakin? Minulle eräs alan ihminen kerran sanoi, että minun taustallani ja elämälläni ihme, etten ole sairastunut skitsofreniaan ja usein hän minulle jotenkin sivulauseessa tuosta skitsofreniasta puhui. Hänen mielestään minun lapsuudentaustalla ja senjälkeisen elämän ristiriitaisuudella ja kaksinaisrooleilla (en ala tarkemmin selostamaan) sairastuu yleensä skitsofreniaan jos on lisäksi sellainen psyyke, kuin minulla. No, en kait ole skitsofreeninen ja toivottavasti en tulekaan sellaiseksi.

Nyt yritän ennen iltapalaa vielä ehtiä noita kirjoja. Nyt ne on kyllä oikeasti kiinnostavia, joten vois olla jotain tsäänssiä saada luetuksi niitä. Jotenkin nyt kun on koko ajan pimeää ja synkkää ei tee mieli edes alkaa siivoamaan, vaikka siivottava olisi jo. Aatonaattona viimeksi siivosin, enkä sen jälkeen😯🗯️ Minulle se on jo todella pitkä aika siivoamatta.

Mutta nyt pizzan ja kirjojen kimppuun, mums! Ehkäpä sitten syön ne kirjatkin ennemmin, kuin ennätän niitä lukea🙂 Tai ehkä syön ne sitten aamuyöstä, kun saan taas sen MirtatsapiiniRuokaZombie-kohtauksen, kun robottina syön kaiken mitä käsiini saan..

Pizza oli hyvää. Banaanikakku oli hyvää. Jonkinlainen ylikierroksilla käyminen valtasi sekä minut, että miehen ja aloimme hysteerisenä nauraa ja pelleillä, välillä kumpikin kirjaa lukien ja taas kiihtyneenä kertoen jonkin tyhmän vitsin, josta toinen innostuneena jatkoi. Samaan aikaan hölötti televisio uutisia ja mitä milloinkin, sekä radio soitti hyvin juhlavia orkesterikappaleita. Kummallinen tunnelmien, sanojen, makujen ja äänien kakofonia, kuin jokin Kafkamainen maisema. Siitähän ei voi seurata, kuin täysi väsymys, mutta oli se sen arvoista. Apatia oli poissa. Mies paikkasi tällä ehkä kokemiaan tuskallisia kipuja ja minä jotain yleiskärsimystä.

Ja yhäkin sade piiskaa kattoa, tuulee ja muutama ilotulite on jo räjähtänyt. Vauhdikas ilta, kuin olisin matkustanut jonkinlaisessa hullussa vuoristoradassa, vaikka olen suurimman osan iltaa läsöttänyt tässä sängyllä. Saa nähdä tarttuuko hulluus yöhön ja millaista nukkumisesta tulee? Vai tuleeko tästä krapula ja aamu on tavanomaistakin tahmeampi?

Jännittävää on, ettei voi tietää. Sen näkee vasta aamulla. Onpahan sitten jotain jännittävää🙂 Minun on luultavasti syötävä vielä ainakin jugurtti klo: 22.00, koska Mirtatsapiini käskee minua tekemään niin. Mirtsapiini. Virtsapiini. Virtapiiri.

Huomiseen😎