Hyvää Joulupäivää Kaikille!

Kuuden jälkeen heräsin ja kävin keittiössä. Menin takaisin petiin ja nukahdin. Heräsin puoli kahdeksalta. Väsytti enemmän, kun silloin kuuden aikaan. Olisi pitänyt silloin vain jäädä hereilleen. Pimeää on vielä ulkona. Jouluvalot ja kynttilät valaisevat. Aamiaiseksi syön tässä Ässä-pikkuleipiä🙂

Nyt on jo Joulupäivä ja minua ihan hieman jo harmittaa, että Joulu loppuu pian. Minulla aina Joulun jälkeen on alkanut perinteisesti mieliala laskemaan, kun ei ole enää mitään ihanaa satumaailmaa, jonne vetäytyä ja jota valmistella ym. Se aika joulun jälkeen on niin tyhjää ja synkkää. Saa nähdä miten käy tänä vuonna. Tammikuu on minusta vuoden inhottavin kuukausi..

No, yritetään nytten vielä Joulua juhlia mitä siitä on jäljellä. Tänäänhän se ihan virallinen Joulu oikeastaan on, vaikka minusta kyllä aatto on se tärkein. Tämä joulupäivä ei ole enää niin juhlallisen oloinen, kun tietää, että pian se on ohi koko Joulu.

Täytyy alkaa aamiaista miettimään. Riisipuuroa ja kinkkua🙂

Voi Einari. Minusta alkoi yhtäkkiä tämä Joulupäivä tuntua vähän turhalle, kuten ajattelinkin. En osaa enää asennoitua Joulumielelle, kun koko ajan vain mietin, että tämä on viimeinen Joulun päivä. Tekisi mieli alkaa siivoamaan ja kerätä suurin osa koristeista jo kaappiin jne. Se on aina tätä, kun olen niin äkkinäinen, että kun aatto on ohi niin minun mielestä koko joulu on ohi. Niin se on aina ollut..Eli saa nähdä alanko hösäämään tänään jotain järjestelyitä vai maltanko mieleni vielä.

Ulkona sataa taas vettä ja on niiiiin harmaata. Minä en kait haluais enää olla satumaailmoissa vaan palata takaisin arkeen, vaikka toisaalta se tuntuu inhottavalle. En ihan tarkalleen tiedä miksi, mutta kait se arki tuo taas kaikki tylsät asiat elämään, joita olen joulun avulla hieman kuin paennut.

Täytyy vähän suunnitella mitä tässä alkaisi tänään pulaamaan..vai jaksaako mitään erityistä. Kyllä minun tekisi mieli jo jotain muutosta tähän pysähtyneeseen, juhlavaan tunnelmaan.

Suurimman osan jouluruokia ja herkkujakin olen jo syönyt, joten ei saa niistäkään oikein enää revittyä tunnelmaa.

Nyt minua alkoi todenteolla tympimään koko joulunvietto. Nyt tämä tuntuu pitkitetylle ja tylsälle, sekä teennäiselle..Voi ei, arvasin en minusta tulee tällainen Joulupäivänä. Toisaalta en jaksaisi alkaa mitään värkkäämään joulun poistamiseksi, mutta silti se pitäisi saada pois.

On niin, kuin joku hautajaistunnelma. Hiljaista, harmaata, vettä sataa. Radiosta tulee hartaita "hautajaisvirsiä"..Vaikea pysyä edes kohta hereillä..ihan alkaa unettamaan, enkä halua alkaa nukkumaan päivällä. Toisaalta mieli sanoo, että malta nyt, ehkä tuletkin vielä joulumielelle, mutta toinen mieli sanoo, että äkkiä asiat perusarkijärjestykseen ja turhat killuttimet kaappiin jne.

Kait se on, kun ei ole isompaa perhettä koolla, jos olisi niin ehkä sitä haluaisi jouluakin viettää kauemmin, mutta tuntuu vähän hassulle miehen kanssa pyöriä täällä kovin montaa päivää muka joulunvietossa, kun mies ei oikein edes diggaa koko joulusta. On sellainen käytännöllinen ihminen, eikä mikään satumaailman haikailija, kuten minä.

Ehkä se onkin siinä, että satumaailmoja havitellessani, en kestä sitä ajatusta, että kohta sitä haavemaailmaa ei enää ole, kun joulu loppuu ja siksi ahdistun ja tekisi mieli ajoissa paluuttaa itsensä maan tasalle. Kun se arki sieltä kuitenkin tulee..

Vähän olen ristiriitaisella mielellä..

miten on lähtenyt joulun jälkeinen päivä käyntiin?

Olinpa sitten tylsimys ja lopetin Joulunvieton. Minua alkoi ahdistaa liikaa ajatus siitä, että Joulu loppuu ja päätin "jättää, ennen kuin minut jätetään".

Kaikista jouluisimmat, selvästi siihen liittyvät, kuten kaiken kirkkaanpunaisen, tontut ym. keräsin joululaatikkoon ja varastoon. Muu esineistö onkin pitkälti valkoista/hopean/metallin-sävyä, joten ne saavat jäädä ihan vain talvikoristeiksi. Seuraava sisustusteemani on jo päätetty. Se on "talven ihmemaa" elikä "winterwonderland". Sen ympärillä huusholli saa keikkua aina kevät-talveen saakka.

Hieman helpotti kun sai linjoja taas selviksi. Voihan tätä joku pitää vähän omituisena, mutta tällainen minä vain olen. Jouluvalot sentään jäi ikkunoihin vielä. Niitä ei kehtaa ottaa vielä pois, kun naapurit ihmettelis liikaa, ehkä.

Loput jouluruoat syödään tietty vielä pois ja radiosta kuunnellaan joululauluja. Huomiseksi on onneksi kanaboxi varattu, ettei tartte enää skinkaa syödä. Rosolli ja kinkku ei kyllä enää uppoa kovin liukkaasti. Laatikoista en tiedä. Porkkanalaatikko kyllä.

On se hassua, kuinka parin päivän tähden niin kova hössötys, kuin maailmanlopun edellä ja sitten se on yhtäkkiä ohi. Vähän luonnottoman tuntoista. Mietin jo vähän inspiroituneena sitä uuttaa sisustusteemaani, että mitä kaikkea siihen kuuluisi ja eri huoneita, mitä mihinkin.

Ajelulla tekis mieli käydä jokin lenkki, ettei mätäne tänne sisälle kokonaan, eikä tylsyys pääse valtaamaan mieltä🙂 Sieltä tultua voikin alkaa suunnittelemaan ruokaa ja illaksi olisi kirjoja ja lehtejä luvun alla, jos nyt pystyn niihin keskittymään. Lukeminen ei ole viimeaikoina oikein napannut, ei ole ollut keskittymiskykyä kait. Ehkä kaikki keskittyminen on mennyt Jouluun.

Olen vapauttanut itseni Joulusta, Kiitän sinua Joulu siitä, että olit Ihana ja nyt jatkan eteenpäin!😎

Ajelureissu ei hirveästi piristänyt. En tiedä olisiko kannattanut lähteä ollenkaan.. Joka paikassa hiljaista, kuollutta, ankeaa, hämärää ja sateen kastelemaa. Harmaata asfalttia, synkkiä lähiöitä, rumia keskustoja ym. Huh, ei kyllä ollut sitten mistään idyllisestä tai kauniista tietoakaan..alkoi puuduttaa ja melkein masentaa ne näkymät. Muutama lenkkeilijä ja koiranulkoiluttaja. Jostain syystä nekin alkoi tympimään. Kait siinä tuli esille taas se miten normaalit ihmiset elävät ja mitä tekevät..

En paljon joulua enää mieti, mutta paljon jouluisempaa on täällä sisällä kotona. On minulla vielä suklaapukkikin syömättä, tuossa se tönöttää pöydällä. Radiosta tulee vielä joululauluja. Tulin ajatelleeksi, että näiden parin päivän vuoksi sitä hössötetään kuukausi tolkulla etukäteen ja onko se oikeasti sen arvoista? Arki tulee aika nopeasti taas päin naamaa sen idyllin ja nami-namin jälkeen.

Kotona takas aloin tekemään luumurahkaa, josta tuli kauhean makuista. Meni ihan pilalle. liikaa hapanta rahkaa ja liian vähän kermaa. Se siitä. Nyt kirjoittelen tänne. Seuraavaksi olisi aterioinnin vuoro ja ei yhtään tekis mieli kinkkua taas syödä. Eikä oikein huvittais kirjaan syventyä, ei katsoa telkkaria..näköjään minulle ei taas sovi mikään, kun juhlan huippu on mennyt ja täytyy alkaa arkeen orientoitumaan, vaikka minullahan se on melkein aina samanlaista olkoon mikä päivä tahansa.

Kait tästä saa jonkun henkisen katastrofin vielä kehiteltyä..jos ei pidä varaansa🙂

Ei pitäisi valittaa niin paljon asioista vaan olla iloinen siitä mitä on. Enkä tarkoita tätä nyt tekopyhästi vaan ihan vilpittömästi. Minulla aina menee kaikki niin helposti negan puolelle. Tietysti en sille mitään voi, että minulla on esim. epävakaa pers.häiriö, joka asiaan vaikuttaa, mutta kuitenkin..Kyllästyttää välillä itseäkin, kun kaikki on kuin vuoristorataa lähinnä oman itsensä kanssa. Kun joskus löytäisi jonkin asteen tasapainon.

Näissä puitteissa niin henkisesti, kuin fyysisestikin meidän on elettävä, jotka on meille annettu eikä kaikkea pysty muuttamaan. Jotain pitää/pitäisi oppia vain hyväksymään. Miksi se on niin vaikeaa?

Alan syömään. Pari siivua kinkkua, porkkanalaatikkoa ja muuta sekalaista, mitä kaapista löytyy. Jos sen jälkeen sitä kirjaa sitten...

MonangeRakas: Kiitos Rakas Ystävä kauniista sanoistasi🙂🌻☺️❤️☺️ Ihanaa, että sinulla on ollut hyvä Joulu. Minä täällä jo taas arkisia marisen, mutta älä vain anna sen sinun onnea himmentää, minä vain ailahtelen, kuten aina. Kiitos samoin voin sanoa sinulle, olet ollut ja olet tärkeä ja olet usein mielessä🙂 Halaus Ystävä!

Voi Luoja, auta minua vahvistumaan ja tulemaan hyvinvoivaksi, sekä fyysisesti, että henkisesti. Olisi niin paljon, mitä haluaisin tehdä ja minne mennä, mutta jaksaminen ja keskittymiskyky on niin rajallista, tunnen itseni ihan romuksi ja vammaiseksi, vaikka olen vasta 35-vuotias, kohta 36-vuotias. En siis enää aivan nuori, mutta en missään nimessä vanhakaan. Varhaiskeski-ikäinen. Mikä kauhea määre! Joskus tunnen mieleni olevan 100-vuotiaan vanhuksen, joka on kaiken kokenut ja nähnyt, valmis kuolemaan. Joskus tunnen mieleni olevan teini-ikäisen kuohahteluineen ja ailahduksineen, unelmineen, haaveineen.

Ajattelin nyt parin päivän aikana vetää kaikki mahdolliset herkut napaani, mitä täältä kotoa löytyy. Sen jälkeen lopetan mässäilyn ja yritän antaa elimistölleni parempaa polttoainetta, sekä vitamiineja ja opetella myös syömään niitä kasviksia ja hedelmiä. Luulen, että viherjauheet ja marjajauheet voisivat olla hyväksi, ainakin jos en saa syötyä niitä kokonaisia vihanneksia ym. yritän sitten välttää sokeria ja vehnää, sekä kaikenlaisia pitkällejalostettuja tuotteita. No tämähän on se iänikuinen virsi, jota veisaan, enkä ota sitä niin vakavasti, mutta koitan tehdä edes pieniä muutoksia. Joskushan niitä on alettava tekemään niin alkuvuosi voisi olla hyvää aikaa..Jos ylenmääräinen herkkujen ahmiminen ja yösyönti ei ala tulemaan hallintaan on pakko lopettaa Mirtatsapiini. Se aiheuttaa selvästi tuota ahmimista ja nimenomaan epäterveellistä, että jossain koomassa aamuyöstä saattaa syödä kolme jolutorttua putkeen. Tai kymmenen konvehtia. Se ei ole normaalia, eikä terveellistä. Johan siinä diabeteksen itselleen hankkii.

Kertokaa te, jotka minua luette, mitä yleensä syötte, että pysytte "voimissanne" ja mitä vältätte? Mikä energisoi? Mikä väsyttää? Oi, kertokaa. Käytättekö vitamiineja? Luontaistuotteita?

Siispä tuhoamaan loput namuvarastot, joita ei onneksi ole kovin paljoa enää. Luen tai ainakin selailen lehtiä samalla. Sekä kiusaan äitiä tekstiviesteillä🙂

Mietin tässä, mikä on elämäni tarkoitus? Jokaisen elämällä on jokin tarkoitus. Tuo tarkoitus on itse valitsemamme ennen tänne maan päälle syntymistä. Tässä elämässä emme vain muista, mitä olemme päättäneet elämämme "kohtaloksi".

En osaa kuvitellakaan mikä tarkoitus minun elämällä on? Varmaan se selviää vasta kuoleman jälkeen. Hyi, että nuo suklaat maistuvat imelän makeille..ei enää kovinkaan hyvälle. Luulen, että siitä on tullut tapa mussuttaa suklaata.

Mietin millaista on ollut Joulunaika siellä psyk.osastolla, jossa olin melkein 2vkoa syksyllä. Varmaan aivan hirveä. Koska jo arkitunnelma siellä oli kuvottava, miten sitten joulu?? Hoitajilla varmaan koppalakit päässä😋

Hyi, että tuo suklaa maistuu tosiaan nyt niin kauhealle, etten voi enää syödä sitä. Maistuu vain eltaantuneelle rasvalle. Taidan ottaa sitä luumurahkaa, joka ei kyllä kans kovin hyvää ole ja samalla suunnittelen iltapalaa. Jos söis sen jo seitsemältä. Keräilyerä rääppeistä..

Vältän kaikkia mössöhiilareita eli riisiä, makaroonia, valkoista leipää, keksejä ja pullaa.
Syön aika paljon kunnon rasvaa, marjoja, kalaa ja poroa. Punaista lihaa en syö enkä kyllä kanakaan vaikka siinä ei oikeasti mitään vikaa ole ravinnollisesti. En myöskään syö hedelmiä kun silloin tällöin, niitä ei tarvi jos syö marjoja.

Lisäravinteista käytän d-vitamiinia, merilevää, magnesiumia ja kalaöljyä jos ei tule kalaa. 'Kaikenlaisia siemeniä myös syön.

Kiitos Maanvaiva🙂🌻 kun kerroit syömisistäsi. Ehkä saan siitä jotain ideaa..

Olen nyt vähän surullinen tai haikea kait. Minulle tuli tunne, ettei elämäni edisty yhtään mihinkään ja olen, kuin vankina omassa mielessäni ja kehossani. Taas tuli mieleen kuva siitä millainen olin silloin, kun kaikki oli vielä hyvin..Sitten tulikin jo kyyneleet silmiin. Aivan, kuin surisin jotain minulle läheistä ja poismennyttä. Niin kait tavallaan teenkin. Minun on kait pikkuhiljaa ymmärrettävä, etten ehkä tule enää koskaan sellaiseksi. Olenhan jo vuosia vanhempikin nyt. Mutta uskon, että voin saada tilannetta paremmaksi, kuin mitä se nyt on. Kun vain saisin vireys-hyvinvointini ja ulkonäköni, sekä mielen tasapainon paremmaksi niin olisin varmasti 100 kertaa onnellisempi.

Keskustelin Jouluaattona äitini kanssa siitä, että en ole jaksanut, enkä oikeastaan halunnut matkustaa sitä pitkää matkaa kotikaupunkiini, missä hän vielä asuu. Sanoin suoraan, että yksi syy on se, miksi en halua tulla sinne kiertelemään ja "esittäytymään" se, että en halua kertoa kellekään tutulle tämänhetkisiä kuulumisiani, enkä näyttäytyä näin lyhyessä tukassa ja muutenkin rapautuneen näköisenä, koska tiedän, että minut muistetaan yli kymmenen vuoden takaisesta näöstäni ja toimistani. Ihmiset ovat hyvin ajattelemattomia ja saisin ehkä kommentteja tyyliin: "kauhea, kun olet muuttunut oudon näköiseksi" tai "eihän sinua meinannut tuntea, kun olet niin muuttunut".. tiedän, että masentuisin noista kommenteista niin, etten ehkä toipusi koskaan. Itsetuntoni on muutenkin hyvin vammautunut. Äitini onneksi ymmärsi hyvin ja sanoi, että onkin varmaan viisaampaa, etten tule jos en oikeasti koe sitä hyväksi ideaksi.

Radiosta soi joululauluja. Tietenkin, koska nyt ON Joulu. Minä olen jo unohtanut koko Joulun🙂 Tuntuu, kuin siitä olisi ainakin viikko aikaa. Ajantajuni taitaa taas olla sekaisin.

Kohta on iltapalan aika, sitten saakin alkaa odottamaan nukkumaanmenoa..😴

Huomiseen pienet jouluporsaani☺️❤️

Kuunavlo, Sinä olet kaunis. Sinun nimimerkkisi on kaunis. Sinun tekstisi ovat kauniita. Ehkä Sinä olet itse Kauneus. Minun on vaikea uskoa, etteikö kauneus, joka Sinussa asuu, hohtaisi Sinusta myös olemukseesi. Et vain itse voi nähdä sitä. Mutta olen varma, että siinä on syy, miksi miehesi rakastaa Sinua. Ja rakastaa Sinua varmasti paljon. Sinunlaisiasi ei kasva joka oksalla. Me kaikki, jotka luemme kirjoituksiasi, rakastamme Sinua.

Tässä upeassa tarinassa, jota elämme, Saloka on Prinsessa Rohkea ja Urhea, hän jaksaa päivästä toiseen ja on korvaamaton lapselleen. Ja varmasit myös vanhemmilleen, eritoten isälleen. Sinä olet kuin Helinä-keiju, sinä leijut aina ja kaikkialla ja luot ja tuot valoa ja iloa. Olet kaunis ja kylvät kauneutta ympärillesi. Te molemmat olette korvaamattomia, upeita ja kauniita ihmisiä, omassa elämässänne ja täällä, toisillenne ja meille kaikille.

Todellisuus... kuka sitä kaipaa. Harmaa massa tylsiä tosiasioita, jotka viisivuotiaskin osaa ulkoa. Elämä on nähdä ne tavallaan ja järjestää ne sellaisiksi kuin haluaa ne tuntea ja kokea. Kirjoittaa niistä suuri tarina pienillä kirjaimilla tai pieni ja kaunis tarina suurilla kissankokoisilla.. tai miksei, niin... vaikka kissannäköisillä kirjaimilla, jos sen niin haluaa.

Kuunvalo, nimimerkkisi tuo mieleeni lapsuuden ja sen kuinka jännittävältä ja kauniilta talvinen maisema näytti kuunvalossa. Ja näyttää se siltä edelleenkin kun vain on aikaa katsoa. Ei varmasti ole sattumaa että olet valinnut tuollaisen nimimerkin. Sinussa on taikaa.

Jään odottamaan mitä taiot näppäimistöltäsi... minun vain oli pakko sanoa tämä, sillä sinun näppäimistöltäsi heittämäsi taikajauhe sai nämä ajatukset mieleeni ja pakottivat ne tulemaan sieltä ulos. En aikonut kirjoitella tänne, mutta Sinä ja Saloka olette jotenkin koskettaneet minua. Kyllä Sinä pakosti olet jokin taikapölyä huiskiva keiju 🙂.

Kerro joskus miehellesi kuinka paljon rakastat häntä ja kuinka tärkeä hän on Sinulle ja kuinka kiitollinen olet hänelle. Sinä taas olet ansainnut juuri sellaisen ihmisen. Ihmisen jolla on hyvä sydän kuten Sinullakin.

http://www.youtube.com/watch?v=Y5F6OOxnkGM&list=PLEF97C82E029D6CD4

Hyvänen aika sentään, että voi taas herääminen olla hankalaa..Yökin oli aivan omaa luokkaansa. Juoksutti vessassa, pakkosyöntiä ym. En tiedä minkä verran sitten totuuden mukaan olen nukkunut ja minkälaatuista se uni oikein on.. Nyt tuntuu, että olen aivan😴

Ulkona ihan pilkkopimeää, kuin yöllä. Mieliala on vähän töhkeä, mutta päättäväinen. Kyllähän sitä tämäkin päivä mennään läpi vaikka väkisten. Olisi se joskus vaan kiva herätä levänneenä ja virkeänä, hyväntuulisena. Taitaa jäädä ikuiseksi unelmaksi vain.

Ei oikein jaksa nyt muuta, kuin radiota kuunnella ja makoilla. Vähän nälkä (vaikka yöllä söin 2 prk vauvanruokaa ja muutaman konvehdin..) joten aamiaista kehittelemään..

Taitaa olla aamukortisolit jossain hevon pohjalukemissa ja kilpirauhashormonit?? Ehkä minulla ei ole niitä enää ollenkaan. Hienoa, kun se endokrinologin vastaanotto on vasta tammikuun 29. päivä. Siihen asti varmaan😴

Haukotellen tähän päivään😯🗯️

Melko pimeää on vieläkin ikkunan takana.

Mihin tässä asfalttiviidakossa edes osaisi suunnistaa? Minne lähteä? Minä en ole suuren kaupungin ihminen. Ahdistun valtaväylistä ja liikennerampeista. Olisiko minulle parempaa elämää jossakin muualla? Toisaalta, tuskin se olisi missään sen kummempaa niin kauan, kuin olen saanut itseni kuntoon. Ongelmat ei pakenemalla parane, olen oppinut.

Tämmöinen pimeä aamu vaan on niin masentava..No, kesällä inhosin auringon porotusta..ei siis koskaan taida olla hyvä, eli vika on minussa. Enkä edes tiedä, mikä se vika on? Onko vika päässä vai maassa, vai peräti kuussa?

Söin pikkuisen aamiaista. Mies lueskelee kirjaa. Mietin mitä alkaisin tekemään? Mitä sitä jaksaisi tehdä tai mikä innostaisi?

Jotenkin tuntuu taas koko elämä pakkopullalle. Ei ole enää Joulun idylliä, johon paeta. Tästä se alkaa Joulunjälkeinen synkistely ja tammikuu tulee olemaan yhtä juhlaa..wau!

Taidan pukea itseni ja painua autolla jonnekin maalaisiin maisemiin. Vaikka ulkona onkin harmaata ja sateista niin ei täällä sisälläkään viitsi koko päivää istua. Voisi vaikka saada vanhoista maalaistaloista jonkin yliluonnollisen idean päähänsä, jota sitten kehitellä loppupäivä. Hullulla on halvat huvit. Tai maksaahan se bensa😉

Mies söi makkaraa pätkän aamiaiseksi, eli "kyrviä" (oik. "korv", makkara). Aina se jaksaa meitä huvittaa tuo "kyrvin" syöminen. Ajattelin haudoilla käydä tsekkaamassa palaneet kynttilät pois ja mielenkiinnosta onko sinne toiset sukulaiset tuoneet omiaan. Se on sellainen vanha puukirkko ja vanha hautausmaa ja tällaisella ilmalla oikein aavemaisen oloinen, joten se sopii minun mielikuvitusta liikuttelemaan. Hu-huuuuu!

Joskus kyllä tuntuu, että oma elämä on sellaista kauhutarinaa, ettei enää uskoisi jännitys tai kauhu kiinnostavan, mutta aina se on vetänyt puoleensa ja niin tekee aina vaan. Samalla voin luurata autiotaloja ja ainakin uneksia niihin meneväni tonkimaan ja löytämään vanhoja tavaroita. Asettelisin ne sitten tuohon pöydälle, ja olisin ihan onnessaan. No, eipä niihin sisälle pääse ja usein ne a-talot ovat ihan jonkun toisen, uudemman talon pihapiirissä niin johan ne poliisit soittais paikalle saletisti, kun sinne yrittäis änkeentyä🙂

Indiana Jones lähtee siis jälleen retkelleen😎

See You!