Elämä liipaisimella (viimeinen kesä?)

Elämä liipaisimella (viimeinen kesä?)

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo aloittanut aikaan 17.05.2013 klo 15:16 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 17.05.2013 klo 15:16

Minulla om taipumusta yksinpuheluun. Siksi kait tämäkin. En oleta olevani tämän yhteiskunnan ainoa masentunut ja itsetuhon partaalla päivästä toiseen elävä, joten ehkä ketään ei kiinnosta neuroottiset juttuni, mutta olenkin itsekäs, ehkä minulle itselleni on siitä hyötyä, että puran tänne ajatuksiani. Ovat kyllä välillä niin synkkiä, että ihme jos saan tänne niitä vapaasti kirjoittaa. Olkoon tämä synkkä yksinpuhelu, mollivoittoinen monologi.

Olen vetänyt lääkkeitä. Teksti voi sisältää paljon kirjoitusvirheitä ja muuta sekoilua. Mutta, kun tänään on huono päivä. Minulla on vikaa psyykessä ja fysiikassa. Siis mielenterveysongelmia ja fyysisiä vaivoja. Olen taipuvainen masennukseen ja fyysisesti terveenäkin olen ollut masentunut ajoittain. Tämä kauhea ajanjakso elämässäni alkoi viime syyskuussa (2012) eli tämä, joka nyt on päällä. Oli mennyt jo parisen vuotta aika tasaiseen uudessa parisuhteessa, joka alkoi 2010. Omaan melko ongelmallisen taustan, sieltä löytyy kaikkea enemmän, kuin monipuolisesta valintamyymälästä.

Elämääni oli siis kohdannut vaikeuksien ja katastrofien jälkeen uusi onni. Ihana puoliso, uusi koti, melko tasainen elämä ym. Koin, että voin vhdoinkin alkaa selvittelemään mielenterveysongelmiani ja saada pääni vielä joskus kuntoon, mutta sitten luikerteli käärme paratiisiin..

Jonkin aikaa sairasteltuani fyysisesti, minulla todettiin syöpä. Lymfooma. Kaikki mullistui ja elämä kääntyi päälaelleen. En edes jaksa selostaa tuota ajanjaksoa, mutta se oli aikamoinen mankeli. Syyskuusta maaliskuuhun saakka rankkoja hoitoja. Kuolemanpelkoa, masennusta, ahdistusta, väsymystä..no, sitä ei voi ymmärtää, kuin sellainen, joka itse on saman läpi käynyt.

Toistaiseksi olen elossa. Hoidot loppui maaliskuussa. Nyt vasta alan hieman palaamaan normaaliin elämään. Pari viimeistä kuukautta olin niin masentunut ja uupunut, että pahimmillaan makoilin vain päivät sängyllä musiikkia kuunnellen ja syöden rauhoittavia, koska muuten en olisi kestänyt. Kaikki oli yhtä sumua ja h-vettiä.

Nyt on siis kohta kaksi kuukautta, kun hoidot loppuivat. Vasta vapun aikaan mursin eristykseni, joka tarkoittaa sitä, että eristäydyin kokonaan kotiin neljän seinän sisälle, koska olin väsynyt, masentunut, enkä halunnut mennä minnekään. Mikään ei kiinnostanut minua. Kaikki oli harmaata. Vedin vain lääkkeitä ja tein suunnitelmia päivieni päättämisestä.

Syön vieläkin rauhoittavia (bentsoja), koska olen koukussa niihin. En pysty lopettamaan. Ja kyllä, olen masentunut. On parempia ja huonompia päiviä. Hyvin vaihtelevaa. (Minulla on alla diagnoosit psykoottinen masennus (2009 vuonna), sekä sekamuotoinen persoonnallisuushäiriö epävakain, riippuvaisin ja narsistisin piirtein). Lääkityksenä oli Seroguel Prolong ja Lamictal. Lopetin ne, kun eivät ne auttaneet masennukseen ja masennukseni poistui/lievittyi itsestään, kun tapasin nykyisen mieheni.

Elikä vapun aikaan lähdin ”mökistä” ulos. Olen myös yrittänyt vierottautua bentsoista (temesta), mutta aika surkealla menestyksellä. Tänään päätin, että mitäpä alan itseäni rääkkäämään kauheilla vieroitusoireilla (joita tuli jo kortisonin lopettamisesta tarpeeksi) kun muutenkin on jo ihan helvettiä kaikki. Otan tabun silloin, kun tarvin ja thats it. Tiedän tämän olevan itsehuijaamista ja riippuvuuden jatkamista, mutta en nyt välitä. Välillä yritin tosissani, mutta se onnistui huonosti.

Parisuhteeni on hyvä ja mieheni on aivan ihana. Hän on tukenut ja auttanut, kuunnellut ja lohduttanut minua koko sairastamiseni ajan, kulki mukana jokaisessa hoidossa jne. Kun olin masennuksen pohjalla hän jaksoi joka päivä yrittää ilahduttaa minua ja saada minua piristymään, vaikka se onkin varmasti ollut vaikeaa ja äärimmäisen raskasta. Miehelläni on itselläänkin sairauksia ja jatkuvia kroonisia kovia kipuja ja jatkuvasti vaikea olla. Tälläkin hetkellä on taas menossa tutkimuksia ja uusia tautiepäilyjä hänellä ja on raskasta aikaa.

Elämämme on aika rajoittunutta. Olemme kumpikin työkyvyttömiä tällä hetkellä. Minä toistaiseksi (eli ikuisesti) ja mieheni on hakenut jo kokoeläkettäkin, mutta ei ole sitä saanut. Hänestä ei enää tule monisairaana työkykyistä. Missä asumme on meillä aika kiva koti ja se on meille pää-asia. Ja tietysti tärkein on rakkautemme toisiamme kohtaan, joka on suuri ja kantanut meidät tähän saakka yhdessä vaikeuksien kanssa. Emme ole montaakaan kertaa riidelleet, pieniä äkinöitä tietysti kaikkien sairas, talous ym ongelmien keskellä väsyneenä ja miehelläkin on keskivaikea masennus miel.terv.diagnoosi.

Olemme paljon kotona. Puoli vuotta mies hoiti yksin kaikki käytännön asiamme ja kauppareissut ym. kun olin hoidoista väsynyt ja kaikesta masennuksen pohjalla. Se on varmasti ollut hänelle rankkaa. Nyt kun olen vähän virkistynyt olen alkanut tehdä kotitöitä ja kulkea matkassa kaupoissa ym. pikkuhiljaa alkanut tehdä minäkin asioita pitkästä aikaa.
Siis olemme pääosin kotona. Miehen fysiikka ei jaksa pitkiä kauppareissuja ja muita menoja edes kovan lääkityksen avulla (selkävika, astma, keuhkoahtauma ja paljon muuta) Minäkään en vielä niin hyvässä kunnossa ole puolen vuoden makoilemisen jälkeen. Väsähdän nopeasti ja ongelmia on masennuksen ja mielialojen heittelyn vuoksi.

Nyt ruoka on valmis. Tässä oli alkutilannettani pohjaksi. Jatkan juttua piakoin..

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 22.12.2013 klo 17:08

Tämä nyt menee jo vähän tragikoomiseksi jälleen..eikä kehtais näin joulun alla luoda negaatioita, mutta toisaalta tämähän on minun oma ketju, eikä kenenkään ole pakko lukea jos minun jutut ahdistaa.

Minähän olen jo joulua viettänyt monta päivää, joten saattaa olla, että alan saamaan siitä tarpeeksi. Luulen, että perimmäinen syy turhautumiseeni on kuitenkin syvemmällä. Omassa itsessäni ja mieleni epätasapainossa, joka ei sitten herkillä ollessa siedä pienimpiäkään ärsykkeitä. Kuitenkin..alkoi vetämään apaattiseksi, sade lotisi ikkunan takana ja pimeys puski sisälle mökkiin. Radiossa alkoi Hoosianna. En ole koskaan tykännyt siitä. Sellainen tekopyhä hoilotus. No, väänsin radion täysille ja aloin hoilata mukana liikehtien, kuin mielipuoli (joka tietysti saatan ollakin..) samalla iski vasempaan pohkeeseen aivan karsea suonenveto, enkä enää tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut. Se nimittäin sattui. Ehkä minua rankaistiin ylhäältä, kun pilailin Hoosiannalla.

Sanotaan nyt vaikka niin, että päivä ei ole ollut oikein onnistunut. Yöllä näin non-stoppina niitä painajaisia, jossa mieheni yritti tappaa minua ja minä yritin tappaa äitiäni. Hyvin todentuntuisia unia, josta jäi kauhea tunnelma. Valmiiksi masentuneena hautausmaakeikalle ja vierailu kirkossa. Pimeää, kaatosadetta. Radiosta hautajaismusiikkia. Ehkä se ei ole oikein hyvä yhdistelmä. Ruoat ovat olleet tänään hyviä ja puolisoni seura. Kiitos niistä, mutta itseäni on hankala muuttaa jos on huono päivä. Minulla on taipumusta mustavalkoisuuteen, joka lukemani mukaan kuuluu epävakaaseen pershäiriöön. Tunteet koetaan äärimmäisenä. On joko tai. Hyvä tai paha. Kaikki tai ei mitään.

Olen myös tänään äkissyt miehelle, itkenyt kerran (itkukohtaus), ollut väsynyt ja tylsä, pilaillut tyhmillä ja ala-arvoisilla aiheilla, purkanut tuntojani äidille puhelimessa. Tänään ajattelin vielä syödä joululeipää ja kinkkua, ehkä maistella niitä Budapesteja, jotka oli tarkoitettu aatolle. Jalkaa kramppaa vieläkin lievästi. Siitä en välitä. Yritän vain tämän päivän🙂

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 22.12.2013 klo 18:25

Hienoa. Nyt tekisi mieli joululeipää, kinkkua sun muuta. Kuitenkaan en "jaksa" mennä täältä makkarista jääkaapille. Tämä on sitten niin ihanaa tällainen jumitus. Ei herrantähden pakkohan minun on mennä sinne keittiöön ja tehdä ne leivät. Pakko, pakko, pakko!!! On se kumma, että tarpeeksi kun mieli matalenee niin ei "jaksa" yhtään mitään. En ikinä ymmärrä sitä mekanismia, että jaksaminen yhtäkkiä loppuu, kuin seinään.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 22.12.2013 klo 20:55

joululeipää 😋 nam... mut multa kielletty 😭. Kinkusta kysyin hiukan maistiaisia isältä, mut ei ainakaan vielä tuotu. Ehkä mä uskallan sitä hiukan ottaa. Viimeks ainakin kun kinkkua söin joskus tuli ilmaa mahaan ihan järkyttävästi.

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 23.12.2013 klo 10:29

Yö oli oikein yliveto. Heräilin n. tunnin välein. Janotti, join, laukkasin kusella. Ikkunan jouluvalot kirkkaudessaan häiritsivät. Unet olivat outoja, vauhdikkaita. Hyörin ja pyörin.

Herätessä olo oli lievästi sanottuna ryytynyt ja sellainen, kuin ei olisi nukkunut koko yönä. Miehellä myös huono yö, mutta käy ylikierroksilla..pessyt jo pyykit, katsonut auton öljyt, pessyt keittiön ym. Minulla on ihan alavireinen, aivosumuinen ja kyllästynyt olo. Eli masentunut olo. Huomenna aatto..ei oikein herätä mitään ajatuksia. Aivot on jäässä. Tuntuu, että joulu on jo juhlittu kymmenen kertaa, onhan sitä toki jo vietetty, mutta pää-osa ruoista säästetty huomiselle ym. Tämä päivä vaan niin boooooring. En viitsi tehdä mitään. Ei ole innostusta. Antaa miehen riehkasta.

Minusta tuntuu, että taidan vetää tänään extrabentsoa jos saisin olon sillä vähän kohenemaan. Ei järkevä idea, mutta ei voi muutakaan. Ei sentään sada, kuten aamulla kaatamalla. Huomenna pitäisi taas sataa. Ja huomenna on sitten oikea joulu. Olen päättänyt, että teen silloin kun jaksan ´ja kun en jaksa, en tee. Yksinkertaista. Pakottaminen ei piristä, eikä tee parempaa oloa.

Haluan vain ottaa lääkettä. Käpertyä itseeni. Olla hiljaa. Kuunnella musiikkia. Antaa mielen lennellä, kun en itse jaksa. Elämä vähän kyllästyttää minua nyt.

Minulle tulee taas joulumieli sitten, kun tulee parempi olo🙂

Teille muille, ketkä luette toivon sydämestäni ihanaa joulunaikaa🙂🌻

Saloka, Monange, MarianneM ja aivan kaikki jos satutte lukemaan niin☺️❤️

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 23.12.2013 klo 11:30

Otin puolikkaan pamin. Nousin ylös. Menin vessaan pesulle, kampasin tukan. Yritän vähän ryhdistäytyä, etten masennuskoomallani pilaa miehen joulumieltä. Ai niin, ja laitoin oikein kahta erituoksuista deodoranttia päällekäin, etten haise ainakaan kakalle🙂

Käynnistymisvaikeuksia. Vähän kone yskii. Jos potkis siihen vauhtia ja katsois sökähtääkö se sitten kokonaan. Ikkunan takana kumma ilma. Puoliksi hämärää ja aurinkoa, sataa kaatamalla. Onkohan maailmanlopun edellä? Maailmanloppua aikanaan tykkäsin pohtia. Nykyään ei enää kiinnosta. Eilen illalla, kun lentokoneet lenteli taas tästä meidän yli, ajattelin matkaavatkohan siinä sielut maasta taivaaseen? Minulla tulee juhlallinen olo aina, kun kuulen lentokoneen halkovan taivasta. Lentokoneet on hienoja. Autoista Jaguarit (vanhemmat) Ja sellaiset maansiirtokoneet, joita näkee uutisissa Talvivaaran kaivoksen montuilla. Maansiirtomaailmassa olen aikanaan ollut hieman sisällä, siitä kait ihailu koneisiin. Tosin minulla tulee aina mieleen, että sillä pillarilla voisi jyrätä nurin jonkun ankean viraston ym. No, ei kuitenkaan tosissaan.

Tänään on luumurahkan teko, nam. Pientä kotityötä, siivousta voisi yrittää suorittaa. Muuten menee kyllä syömiseksi tämäkin päivä, maistella ihania joulun herkkuja. Kuunnella radiota. Makoilla ja katsella jouluvaloja. Laittaa Budapestit kulhoon. Mies lähtee kait naapurin kans käymään hautausmaalla. Minä en mene mukaan. En tiedä menenkö tänään ulos ollenkaan. Nyt ei ole sellainen fiilis.

Katsellaan..🙂

Käyttäjä Monange kirjoittanut 23.12.2013 klo 12:17

AK, kyllä luen aina sun kaikki viestit että tiedän mitä sinne kuuluu, vaikka niitä olisi rästissä sata! 😉

ahdistaa kovin tuo huominen, mutta toisaalta olen aika zen nyt sen ajatuksen kanssa, että jos menee joulu ihan pipariksi niin sitten menee, ei siihen maailma kaadu kun en ole jouluun mitään odotuksia oikeastaan ladannutkaan! En vain jaksaisi ollenkaan tuota meidän perheshow'ta…. pitää yrittää irroittaa mielensä siitä ja seikkailla jossain omissa ajatuksissaan ja olla vain fyysisesti läsnä.

Ostin hyasintin kaupasta pari päivää sitten, se tuoksuu aivan ihanasti!! Vähän harmi että vasta nyt äkkäsin.. pitää ehkä joulun jälkeen jatkaa niiden hamstraamista sitten… 🙂

Huono onni seuraa jotenkin minua, en tiedä mitä kohtalo yrittää sanoa, mutta minulle pamahti yhtäkkiä viime yönä aivan kamala korvatulehdus päälle!! korva on aivan hullun kipeä! kävin lääkärissä jo, sain antibiootit. En ole koko aikuisiälläni korvatulehdusta sairastanut edes.. enkä ole edes muuten kipeä. jotain tämä merkitsee. mutta mitä? Osaatko tulkita AK? 😉

Kivaa luumurahkan tekoa! Palataan vielä ennen aattoa🙂🎂

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 23.12.2013 klo 13:14

Budapestit on kulhossa. Viisihaarainen iso kynttelikkö varustettu valkoisin kruunukynttilön ja asetettu keittiön pöydälle. Punaposkiomenat vanhassa kupariastiassa. Ja sellaista pientä. Mietin ja käyn läpi, että kaikkea olisi ja onko jotain unohdettu..?

Vettä sataa kaatamalla ja aurinko paistaa, taitaa tulla kesä🙂 Mun fysiikka on vieläkin vähän, kuin jyrän alta, mutta mieli piirun verran parempi. Chopinin nocturnet soivat radiossa. Tuntuu, kuin leijuisin jossain ihan muualla, kuin tämän maan kamaralla.

Kauppareissuhan tästä vielä tuli. Ei auta. Lähdetään vielä pälläämään, mitä voisimme täydennykseksi hankkia. Ja onhan se käynti ihmisten ilmoilla. Vaikka ei ehkä olisi huvittanut, mutta parempi kait, kuin sisällä koko päivä. Ilma vaan on niin karsea..

Palaillaan muruset mussukat🙂

Käyttäjä MarianneM kirjoittanut 23.12.2013 klo 15:44

Hyvää joulunaikaa Autiotalon Kuunvalo ja muut! Levollisin ja rennoin mielin otan joulun vastaan, kuuntelen jouluradiota (kiitos vinkistä AK), syön joitain hyviä ruokia ja läheisiä näen.

Kirkkautta, rauhaa ja lämpöä teille mieleen ja sydämeen. ☺️❤️

Käyttäjä saloka kirjoittanut 23.12.2013 klo 17:07

ei ei ei saa tulla maailmanloppua nyt kun olen panostanut joululahjoihin ja uuteen vvuoteen monta senttiä rahaa. Ehkä se voi tulla sit joskus helmikuussa. Mut juu, toi ilma on niin p:stä ku voi vaan olla. Täällä on tänään satanut ja ollu niin pimeetä että valot on saanut olla päällä koko päivän. Ihmiset näyttää myrtsiä naamaa kiroilun keskellä. Mut toivon että hiihtomalla olis lunta ees. Siihen on aikaa onneks.

Mut oikee hyvää joulua sulle ja miehellesi

Käyttäjä Hämärä kirjoittanut 23.12.2013 klo 21:19

Oikein hyvää joulua! Toivotan itse kullekin, vaikka tänään alkoi minun joulumieli takuta kunnolla. Olin päättänyt, että en stressaa ja laitan joulukoristeet sitten kun laitan jne. Tässä tulikin sitten muutamien läheisten kanssa riidan poikasta asiasta ja minä kyllä pahoitin mieleni (herkkä kun olen). Voi voi. Eihän se joulu fiilis voi nyt koristeista olla kiinni????? Yritetään jaksaa, puolin ja toisin.

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 24.12.2013 klo 10:09

Monange, MarianneM, Saloka, Hämärä🙂🌻☺️❤️!

Kyllä lämmitti mieltä, että olitte kaikki täällä käyneet. Oikein ihanaa ja rauhaisaa joulua teille kaikille ja kaikille, jotka muut satutte lukemaan!

Nyt se sitten on..oikea jouluaatto! Kyllä minun joulumieli on ihan huipussaan, kuten uumoilinkin sen aatoksi taas nousevan. Niin se on ollut joka vuosi. Herättyä sytyttelin kaikki kynttilät pitkin asuntoa ja palotarkastamestari (mieheni) kulki perässä ja katseli, etten sytytä tulipaloa🙂 Sitten joululaulut soimaan ja aamiaiselle kynttiäkruunun valossa. Riisipuuroa ja luumusoppaa, kinkkua, joululeipää ym. Mies otti kameralla kuvia asetelmista ja ulkoa jouluvaloista. Äidilleni lähetin jo joulutoivotukset kuvaviestin kera, jossa eräs meille rakas pehmoeläin istui kuparivadissa punaisten omenien päällä.

Myöhemmin lähettelen viestit sitten muille. Joulumieli on nyt sellainen, että haluaa kaikessa rauhassa rauhoittua, kuunnella joulumusiikkia, maistella hyviä makuja ja antaa vain ajatusten juosta omalla painollaan.

Oletettavasti, kun alkaa hämärtää muistan myös niitä omaisia, jotka ovat jo ikuisen joulun maassa. Eipä heillä siellä hätää, päinvastoin kuin meillä maan päällä. Olisi niin kiva jouluyllätys, kun joku henki ilmaantuisi tänne kertoilemaan henkimaailman asioista.

Tai joku henki jättäisi keittiön pöydälle Elannon tuoreen Eloleivän. Siinä vasta olisi ihana joululahja. Kuten huomaatte, elän vahvasti yhteydessä maailmallisen ja henkisen tason joulua. Se siitä joulusta tekeekin niin ihanan, kerrankin kaikki maailmat ovat yhtä!

Eli valtavan hyvää ja onnellista joulua, sekä meille ihmisille, että rakkaille hengille!

Jouluajelu on varmaan tehtävä ja sellaista pientä. Muuten meinaan olla todella lunkisti, makoilla vain, kuunnella musiikkia, syödä, ehkä kattoa jotain telkusta, käydä ajelulla jne.

Palaillaan🙂!

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 24.12.2013 klo 10:32

Pitipä vielä sanoa sellainen asia..kun elämä on opettanut, kuinka hiuskarvan varassa kaikki voi olla, koko elämä tai sen poismeno. Jos vaikka ajattee niin, että koskaan emme voi tietää onko tämä ehkä meidän viimeinen joulumme maan päällä niin vietämme sen, kuin ainutkertaisen. Tämä ei ole mitään synkistelyä vaan realitettia. Muuten realismi saa olla ja kaikki mahdollinen todellisuuspako, unelmointi ja ihmeet saavat täyttää tämän joulun. Joulun Ihmemaa on täällä, walking in the winterwonderland!

Hämärä: Ikävää tuollainen, mutta olet sen verran fiksu, että saavutat näköisesi joulun ja joulutunnelman, haluan uskoa niin🙂

MonangeRakas: Minustakin tuntuu, että tämä elämä on välillä minun ja kohtalon väsytystaistelua, mutta aion taistella. Välillä aina lepään ja sitten taas taistelen. Ja jos häviän voin tehdä senkin hyvillä mielin, olenpahan ainakin tehnyt parhaani ja sen jälkeen minua odottavat kunnian kentät. Korvastasi en saanut mitään visiota, tavallista maallista pöpöongelmaa, tokihan stressi heikentää (ja lääkkeet) vastustuskykyä ja täten tekee alttiimmaksi kaikille pöpöille. Puhallan sen pööpön sieltä korvasta POIS! Ja joulun sinne tilalle. Ihanaa joulua sinulle Rakas Ystävä, kaikesta huolimatta. Pää pystyyn ja luottavainen hymy kauniille huulille, vaikka me ei oikeasti luoteta elämään pätkääkään niin leikitään nyt niin ja ehkä se ensi vuosi voisi vaikka ollakin parempi.

MarianneM: Ihanaa, kun vierailit. Uumoilin sinun olevan taustalla. Kaikkea hyvää sinulle ja jouluusi. Virtuaalihalaus🙂🌻

Salokalle vien terveiset hänen omaan ketjuunsa, mutta sanon jo tässä erittäin hyvää ja rauhallista, levollista Joulua ja kaikkea hyvää!

Nyt lähden meidän joulureellä aattoaamun ajelulle, kurkistelemaan mitä siellä maaseudulla päin näkyy. Ja saa sitten loppupäivän rauhoittua kotinurkkiin🙂

Palataan!

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 24.12.2013 klo 14:16

Kävimme ajelemassa perinteikkäissä maalaismaisemissa. Vaikka lunta ei olekaan niin tunnelmaa oli. Vanhat maalaistalot ja pihapiirit, jouluvalot ja rikkumaton rauha. Samalla kuuntelimme autoradiosta joululauluja ja sopivasti joulurauhan julistuksen. Tuli juhlallinen olo, kun sotilassoittokunta esitti maammelaulun ja porilaisten marssin jne. Lauloin mukana melkein kaikki laulut. "Arkihuolesi kaikki heitä, mielesi nuorena nousta voi.." Oi, niin..

Sen jälkeen pidetty puhe oli liikuttava. Se käsitteli mm. yksinäisyyttä, elämän kaventumista, syrjäytymistä ym. En voinut mitään, että kyynelet tulivat silmiin ja kurkkua kuristi. Oli mielestäni hyvin herkkä ja tunteilkas, onnistunut puhe, joka kosketti.

Kiva oli jouluajelu. Nyt mies valmistelee jouluateriaa. Kynttilät palavat ja joulumusiikki soi. Kyllä minusta tämä joulu on, kuin pitääkin olla. Jos ei oteta lukuun ulkona lotisevaa vesisadetta, joka kohta peittyy pimeään. Ei viitsi ulkotuliakaan laittaa, kun sataa.

Jouluaterian jälkeen tulee varmaan aika rauhoittua, maistella leivonnaisia ja jälkiruokia, sekä muistella edesmenneitä omaisia. Jos menen kovin henkimaailman lumoihin saattaa tännekin ilmestyä sopivan mystinen joulutarina, kuka tietää (vitsi..)

Tällä hetkellä on ihan hyvä mieli. On tehty joulun eteen kaikki mitä on voitu. Nyt keskitytään sen viettoon.

Rauhallista Joulua vielä kerran itse kullekin säädylle!🙂

Käyttäjä Autiotalon Kuunvalo kirjoittanut 24.12.2013 klo 17:56

Ihan kiva on olla ja aattoiltaa viettää. Näinkään hyvällä tuulella en ole ollut moneen päivään. Juttelin äitini kanssa pitkän puhelun ja siellä on viime yönä satanut sen verran lunta, että nyt on siellä valkea maa. Äiti ei perusta joulusta, mutta sanoi olevansa hengessä mukana minun joulunvietossa. Vähänhän se aina sydäntä kirpaisee haikeus, kun muistelee entisiä jouluja ja muitakin aikoja yhdessä koko perheellä. Nyt ovat kaikki ympäri suomen hajallaan tai jo siirtyneet ajasta ikuisuuteen..

Yleensä en niin kovin haikaile ihmisten perään, mutta näin Jouluna on kait hyvä syy oikein ajan kanssa heitä mietiskellä ja herkistelläkin. Ketään en muista pahalla vaan pelkkää hyvää jokaisesta tulee mieleen. Jokainen on/on ollut persoonallinen ja omanlaisensa henkilö, joka on tuonut/jättänyt jotain minun elämään.

Vaari: Muistatko, kun katselimme yhdessä sinun valokuva-albumeita sota-ajoilta ja sodan jälkeen. Sinä kerroit ja minä kuuntelin. Tarjosit aina banaaneja ja mustikkakeittoa, sekä eucalyptus-pastilleja, urheilija kun olit. Hyvää Joulua Vaari!

Mummo: Sinun ruoat olivat ikimuistoisia. Pelottelit meitä tekohampaillasi. Muistan sinun hienon kultakellon ja huulipunat, joilla annoit meidän lasten piirtää pahveille. Hyvää Joulua Mummo!

Täti: Muistan järjestämäsi ihanat joulut. Puhdas pirtti, ihanat ruoat, enkelikellon kilinä ja eläimet. Muistan matkan Legolandiaan ja muut reissut. Muistan monet kuuntelemasi hengelliset laulut. Yksi niistä on lohduttanut minua vielä aikuisenakin. Hyvää Joulua Täti!

M: Muistan sinusta aivan kaiken. Olit ensimmäinen oikea rakkauteni. Olit hyvä ja kultainen ihminen. Kaikki muistavat sinut hyvällä. Sinusta olisi kirjan verran kerrottavaa. Hyvää Joulua M!

T&B: Olisin niin mielelläni tutustunut teihin. Näemme sitten, kun sen aika tulee. Poikanne ja minä toivottaa teille Hyvää Joulua!

T-A: Olen kuullut sinusta paljon. Tiedän, että olet päässyt valoon. Ihanaa Joulua T-A.!

S: Olet rakas ja tulet olemaan. Me kaikki rakastamme sinua. Sinun aika täällä tuli täyteen. Me tapaamme sitten joskus. Hyvää Joulua S!

Ja jouluruokailu jatkuu leipä/juusto/leikkele-suupaloilla, Musiikilla, Sateen ropinalla, Lämpöisellä mielellä🙂

Toivon sydämestäni, että kaikilla olisi edes vähän hyvä mieli ja toivon paljon, että olisi paljon hyvä mieli🙂

Siunattua Joulua!🙂🌻☺️❤️

Käyttäjä Monange kirjoittanut 25.12.2013 klo 00:20

Siunattua ja rauhaisaa joulua myös sinne☺️❤️☺️

En ole päässyt koneella käymään täällä, mutta olen kyllä aina välillä miettinyt, miten sielläpäin menee. täällä kaikki ihan hyvin. Hengissä ollaan ja olen saavuttanut jonkunasteisen rauhankin. Lisäksi päässä on ideoita, mitkä aion toteuttaa (luovia, ei siis mitään itsemurha-sellaisia..!). Olen ihan tyytyväinen siihen, miten kaikki on nyt täällä mennyt. Ja olen iloinen, että pääsin käymään haudoilla. Hautausmaat ovat tärkeitä paikkoja minulle.

Joulu on, ja sopuisasti on mennyt, se tässä oli tärkeintä. Muuta en oikeastaan pyytänytkään. Eli positiivisen puolella kyllä, ihan selkeästi. Hyvä niin!

Teidän joulu kuulostaa oikein rauhoittavalle. Iso halaus täältä ja kiitos AK, että olen tänä vuonna saanut sinuun tutustua, se on antanut paljon. Todella. Hyvää joulua🌻🙂🌻