Päätin olla tekemättä mitään. Jos ei huvita niin ei huvita ja kukaanhan ei pakota tekemään mitään, joten en tee. Ei minulla kyllä nyt oliskaan mitään tekemistä. Korkeintaan luen kirjaa tai lehteä ja odotan kanojen valmistumista. Mieli on ärtynyt ja koitan välttää, etten ala miehelle äkisemään, kun ei hän ole mitään väärää tehnyt, päinvastoin nytkin laittaa ruokaa ym. Jos hän ei laittaisi ruokaa söisin kait vain eineksiä ja pullaa. Joten lötkötän vain ja kuuntelen radiota, ehkä luen..

Menkööt päivä sitten näin. Jos oikein alkaa ketuttamaan vedän rauhoittavia, sen taidankin tehdä, koska en taas kestä tätä tylsää todellisuutta.

No, vedin sitten pari puolikasta. Omapahan on elämäni. En vain siedä tylsyyttä. En ole koskaan sietänyt. Jos en saa tylsyyttä muulla katki sitten vaikka vedän jotain..valitettavasti, taidan olla päihteen väärinkäyttäjä. Koskaan en vedä silloin, kun olen onnellinen. Silloin humallun elämästä ja se riittää. Elämä on parasta huumetta ja se on aivan totta..Silloin vain kun olen tylsistynyt tai onneton, yleensä molempia. Kun todellisuus käy liikaa päälle ja liian terävänä siihen kaipaa pehmennystä, vaikka tietää sen olevan vain väliaikainen "apu".

Turhahan se on täällä marista, mutta parempi, kuin alkaa yksin märistä. No, märissyt en ole. Kamalan tylsä tämä päivä vain on..ja pimeä. Toisaalta valo olisi vielä hirveämpää...jos on tylsän onneton ja olisi joku ihana kesäpäivä alkaisi varmaan im pyörimään päässä. Nyt ei im pyöri mielessä. Taidan olla tullut niin tylsäksi, etten jaksa ajatella enää sitäkään. En ole niin luova enää, että jaksaisin unelmoida kuolemasta. Ja enhän minä halua kuolla. Haluan elää, mutta haluaisin elää täysillä, olla onnellinen, luova, mennä ja tulla.

Kanat tuoksuvat ihanalle..taitaa olla nälkä. En ole syönytkään tänään oikeastaan mitään vielä paitsi hieman suklaata.

Kirjaa luen, pistin ystävättärelle viestiä, odottelen oloja napeista...

Taas lisää kuolemaa..
Nyt hylätyn pikkupojan tapaukseen liitetty mies on löytynyt kuolleena ja ilmeisesti kyseessä im. Aivan kamala päivä..pelkkää kuolemaa. Onneksi otin ne puolikkaat. Vähän jeesaa, että voin nauttia edes kohta ruoasta ja vähän etäännyttää näitä silmille käyviä hirveitä uutisia itsestäni. Että voikin olla surullista ja vielä joulun alla..S:n kuolema, Julia Tukiainen ja nyt tämä pikkupoikaan liitetty mies..kuolema niittää viljaa.

Oikeasti me kukaan ei olla siltä turvassa. Tutkimattomat ovat herran tiet.

Minulla on vain nälkä ja haluan paremman tunnelman. Onneksi ilta on aina aamua mukavampi.

Mun tarvii huomenna mennä toiselle puolen kaupunkia klo 8 ja vielä linja-autolla. Oikee ahdistavaa. Varmaan auto on täynnä koululaisia.

Toivottavasti kiukku ym on jo laantunut.

En kyllä saanut mitään oloja niistä pillereistä..ehkä hieman pöhnäisemmän olon, en tiedä. Kanat oli hyviä. Vedin niitä ja tuorepastaa ison lautasellisen ja Cocista päälle. Ja melkein kokonaisen suklaalevyn jälkiruoaksi..mun syöminen on lähtemässä käsistä, enkä minä jaksa välittää siitä. Minusta on hurjaa vauhtia tulossa lihava. Painoindeksi näyttää jo lievää ylipainoa. Silti en vain jaksa nyt välittää. Jos minusta tulee läski niin sitten tulee.

Tästä kellonlyömästä alkaa mukavin aika päivästä. "Vapaa-aika", jolloin voi löffätä ilman huonoa omaatuntoa, koska illallahan saa löhötä, jos nyt unohdetaan, että olen löhönnyt lähes koko päivän jo sitä ennen. Lukenut vain ja syönyt...

Mielessäni pyörii ne tavarat kirpputorilla, joita en saanut. Aion mennä perjantaina katsomaan onko siellä mitään jäljellä..

En viitsi edes ajatella huomen aamua. Karsean aikainen herätys ja pakkolähtö ulos kylmään ja pimeään, pahimpaan ruuhkaan..

Kellun tässä vielä omassa mielikuvitusmaailmassani ainakin yhdeksään saakka. Jossain välissä iltapala ja lääkkeen ottaminen.

Sen verran minulla on vielä turva-aikaa.

Ou jee! Pesin hiukset. Sen sain aikaiseksi. Olo on senverran pöhnäinen, että olen päättänyt yrittää minimoida ruokavaliostani vehnän ja sokerin ensimmäisenä. Mutta luultavasti vasta joulun jälkeen, koska jouluun asti ja jouluna aion nauttia mahdollisimman paljon kaikesta herkuista ym.

Tietysti nyt pöhnä lisääntyi, kun vedin ne pillerit. Olo on aika välinpitämätön ja silleen. En jaksa edes surra huomista päivää ja aikaista herätystä. Tulee kun tulee ja pakko se on vaan taas mennä. Sittenpähän on vähäksi aikaa laukattu ne tutkimukset. Se on kyllä ikävää, että endokrinologin aika siirtyi melkein kuukaudella. Juurikin tämä kortisolinpuuteasia jää siis nyt selvittämättä ja mahdolliset kilpirauhasasiat. Tietysti on ehkä tärkeämpi selvittää ensin, ettei minulla ole mahdollisesti se paskatauti (lymfooma) uusiutunut, koska se kuitenkin on vähän kohtalokkaampi vaiva. Kyllä on tylsiä asioita. Ei voi olla vaikuttamatta myös mielialaa. Vaikea iloita ja riemuita, kun tällaisia uhkan synkkiä pilviä lipuu pään päällä alati.

Yritän ottaa vain päivän kerrallaan ja sillä sipuli. Joulu tuo vielä omat hössäyksensä kuvioihin, mutta toivon myös saavani sen joulumielen takaisin ja viettäväni ihanan joulun.

miten meni aamu? Jaksoitko herätä?
Mä jaksoin ja sain hoidettua asiat ja hiukan muitakin asioita

Kiitos Saloka! Kyllä heräsin kuuden aikaan siihen, kun mies herätteli minua. Olihan siinä vähän pönttö sekaisin, mutta suoriuduin matkaan. Ei siinä paljon jäänyt aikaa loikoilla, kun kasin jälkeen piti olla jo pelipaikalla. Tutkimus tehtiin ja se siitä. En enää edes mieti koko asiaa.

Mutta aivan kamalaa on tuollainen, että väkisten joutuu sikiunesta itsensä repimään tien päälle. Koko päivä siinä menee pilalle. Kun tultiin kotiin käytiin vielä naapurin kanssa asioilla. Sieltä tultua oli niin nälkä, että vetäisin kuin susi ostamani hampurilaisaterian, päälle vielä juustonacseja ja Dr. Pepperiä ja muutaman pätkis-konvehdin..varmaan heitti verensokerit jonnekin hevon kuuseen, kun alkoi palelemaan, menin maate lämpöhuovan alle ja enköhän torkahtanut. Vähän aikaa olin nukahtanut ja herätessä, vielä nytkin on sekava olo. Kaikista kauheinta/huvittavinta, mies oli kuullut yöllä puoli neljän aikaan, kun olin rapistellut ja syönyt jotain karkkeja. Itse en muista tästä mitään. Siis mitä h-elvettiä?! Syön aamuyöstä karkkeja, enkä edes muista koko asiaa. Alan tosiaan epäilemään, että Mirtatsapiini ei ole oikein hyvä lääke tuon kannalta, että tuota syömistä tulee koko ajan, jopa yöllä. Ei oikein terveelliselle kuulosta. Täytyy kait alkaa jemmaamaan karkit yöksi jonnekin niin kauas, etten jaksa niitä unissaan alkaa sieltä hakemaan. Pelkään, että saan (jos ei jo ole) diabeteksen, jota meillä on suvussa paljon. Luin, että alhainen kortisoli aiheuttaa kroonisen matalan verensokerin ja sitä kautta diabeteksen. Huono homma, että en päässyt tänään sinne endokrinologille, jonka kanssa olisi voinut näitä asioita puhua. Itse kait se olisi otettava terve maalaisjärki (jos minun päässä on enää sellaista) käyttöön..ei vaan jaksa olla järkevä😀

Eipä tässä enää ole paljon päivää jäljellä. Loppupäivä menee tässä lueskellessa ja silleen. Mielessä pyörii ne kivat tavarat siellä kirppiksellä, jotka näin..Perjantaina vasta tulee rahaa ja en tiedä olisko ne tavarat vielä siellä silloin. Varmaan käyn sitten katsomassa.

Mietin, että tämä joulunalusaika voi olla tavallaan aika synkkääkin. Minua on viime päivinä alkanut ärsyttämään kaupallinen kailotus ja joka kanavalta pursuava joulu..en tiedä onko se ihan sairasta, mutta pahoitin todella mieleni siitä, että jouluna sataisi vettä. Ei sen niin kuulu olla. Minulla sen myötä ehkä lopahti kiinnostus koko jouluun, vaikka niin sitä olen odottanut ja valmistellut. No, tyypillistä kyllä minua. Olla vauhkona ensin jostain ja sitten kiinnostus lopahtaa, kun olen "käyttänyt" aiheen loppuun. Ihan parissa viikossakin.

Vähän tunnen muutenkin, että olisin hukassa itseni kanssa. Taas se tunne, etten enää tunne itseäni tai etten olisi sama ihminen, kuin ennen. Inhottava, tyhjä tunne. Olen ollut iltapäivästä saakka ihan pihalla. Enkä ole edes narkannut mitään. Paitsi hiilihydraatteja.

Olen siis pihalla, mutta onneksi ei ole im-ajatuksia, eikä voisi jotenkin vähempää kiinnostaa koko aihe. Ehkä olen senkin "käyttänyt" loppuun. En saa siitä enää mitään.

Taas oli uutinen, jossa auto "tuntemattomasta syystä" suoralla tiellä, hyvällä kelillä "ajautunut" rekan alle.. Joku sitten päätti taas lähteä. Hirveän surullista. Näitä oli paljon kesän aikana ja nyt taas harva se päivä. Minua aina jää mietityttämään, että mikä oli tämän ihmisen motiivi? Masentunut tietysti täytyy olla..Olisiko yksinäisyys myös suuri syy näihin? Jätetyksi tuleminen..

Aion tehdä huomenna valituksen Classic-kanavan pervomainoksista. Mielestäni eivät sovi sinne hartaan musiikin sekaan. Pyydän, että mies muistuttaa minua tekemään sen. Ihan s-postia ajattelin sinne lähettää, vaikka tuskinpa se mitään aikaansaa, mutta saavat ainakin tietää, että kaikki eivät tykkää sellaisesta mainonnasta.

Nyt pitäisi iltapalaa. Yöksi sitten karkit piiloon. Vaikka saattaahan olla, että yöllä sokerizombiena kaivan ne vaikka kiven alta esille. Kiitos vaan Mirtalle. Teet minusta läskin zombien. No, ainakaan en "jaksa" tehdä itsaria. Kait se lääke sitten jotain auttaa.

Meidän naapuri sanoo papatteja (niitä pikkupommeja) pataatiksi. Postilaatikko on postilaakso. Hesari on Hessa. Jugurtti on jukuri. Patonki on pantoki. Ja sitä rataa.. Ei sitä voi hymyilemättä ajatella. Se on aina yhtä intoa täynnä ja positiivinen. Lievästi kehityshäiriöinen. Voi, kun itsekin osasi olla samalla asenteella. Siinä on ihminen, joka ei koskaan valita mistään.

Huomenta!

Jälleen uusi päivä. Tänään ei onneksi mitään tylsiä "pakkomenoja" vaan voi itse valita päivän tahdin ja kulun. Olisi vain kiva joskus herätä virkeänä tai edes virkeämpänä, eikä olo olisi aina, kuin haudasta noussut. Aamuisin väsyttää melkein enemmän, kuin illalla nukkumaan mennessä. Tämä aamupöhnä on viheliäistä.

Aamutoimet hoituu robottina. Ylös sängystä, tossut jalkaan, vessaan, takaisin makkariin, vaatteet päälle, sängyn petaus, sängylle oikoseen "heräilemään", radio auki. Kun alkaa olla tajuissaan uudestaan ylös ja aamun "huoltokierros". Tyhjennän makkarin paperikorin (siellä yleensä karkkipapereita, tyhjiä jugurttipurkkeja, nenäliinoja), laitan eteiseen valot, avaan pikkuhuoneen kaihtimet, petaan siellä sängyn (jossa mies yleensä nukkunut), sammutan eteisen valon ja menen takaisin makkariin. Otan koneen syliin ja alan kirjoittamaan tänne. Niin se suurinpiirtein menee joka aamu. Jonkin ajan päästä saatan ehkä syödä jotain aamupalaa jos ei ole minnekään menoa. Jugurtin tai jotain sellaista.

Toisaalta on ärsyttävää, että päivä alkaa aina samalla tavalla, mutta toisaalta on ihan hyvä olla tarkka aamurutiini, koska sen avulla pystyy hyvin tarkkailemaan oman toimintakykynsä tasoa heti aamusta ym.

Nyt on ollut vähän tyhmää, kun en hirveästi aamuisin jaksa jutella mitään miehen kanssa vaan olen enimmäkseen hiljaa. En tiedä johtuuko se masennuksesta, jota selvästi on nyt ollut ilmoilla enemmän, kuin tässä välillä. Päivän särkyoire tänään: vasen alaleukahammas särkee ja särky säteilee koko leukaan. Oli jo eilen. Eilen otin särkylääkettä. En haluaisi ottaa, koska kaikki särkylääkkeet alkavat väsyttämään minua ja sitten alan taas torkkumaan. Vaimea särky, enkä tiedä paheneeko se päivän mittaan. Hammaslääkäriin en lähde se nyt on ihan varppi. Menen joulun jälkeen jos ei ala helpottamaan. Olen laiminlyönyt hammaslääkärikäynnit ja syönyt nyt paljon sokerisia. Kait siellä on joku paukahtanut.

Ulkona on vielä pimeää, vaikka kello on jo kohta yhdeksän. Mietin kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat lähteneet töihin ja ovat ns. "tavallisia" ihmisiä. Vähän tulee haikea olo. Tuleekohan minusta koskaan sellaista? Tällä hetkellä en oikein usko. Minulla on niin kummallinen ja omanlaiseni elämänrytmi, ettei minusta ole sellaiseen koskaan.

Nyt täytyy alkaa miettimään mitä tällä päivällä tekisi. Taidan ainakin jonkinlaisen siivouksen tehdä. Jos siivoaisi nyt. Huomenna on menopäivä, kinkku haetaan ja käydään ruokakaupat läpi. Ostetaan myös jouluruoat. Tänään täytyy tehdä listaa valmiiksi. Ja jos sitten vielä ennen aattoa kerran siivoaísi. Ja huomenna käyn kyllä siellä kirppiksellä katsomassa ne tavarat, josko ne olis vielä jäljellä. Ostan ne itselleni joululahjaksi sitten.

Hyvää päivänalkua teille, koitetaan olla tänäänkin😎

hyvää päivän alkua sullekkin.
Mä mietin mitä tai mistä aloittaisin. Roskia pitäis viä. Tiskejä tiskata, joululahjatlaittaa kuntoon. ja jne. Ehkä mä juon ton kaakaon ja mietin sit.

Kiitos Saloka🙂🌻

Tuli sitten siivottua ja mies asensi loput jouluvalot ikkunoihin. Ihan kaunista. Paitsi minua häiritsee tuo makkarin pöytä, johon aina teen kaikenlaisia asetelmia. Nyt tietysti jouluisia. Tykkään aina vaihtaa niitä tavaroita ja asetelmia yhtenään. Nyt minulla ei ole oikein materiaaleja tehdä sitä lopullista ja oikeaa jouluastelmaa. Sen vuoksi olen häiriintynyt ja koko ajan mietin, että mitä siihen laittaisin ja mitä tekisin. Saa nähdä saanko inspiraation tehdä siihen jotain.. Luultavasti sitten jos huomenna saisin kirppikseltä ne tavarat ja löytäisin vähän jotain muutakin vielä. Olohuone ja keittö, sekä muut huoneet on aika laílla valmiit.

Jotenkin vähän tylsä mieliala. Ei oikein keksi mitään kivaa tekemistä. Jostain syystä lukeminen ei huvita, eikä kotoa poistuminen. Huomenna tulee kuitenkin ramppaamista. Nämäkin on melkein tekosyitä. Voisinhan oikeasti tehdä vaikka mitä, kun aikaakin on. Jotenkin ei vain nappaa. Enkä tiedä miksi..mistäpä tuota aina tietäisi omaa päätään..

Aika hämärä päivä, eikä kunnolla valostu. Minun ajatukset pyörii taas kuoleman ympärillä. Ei mitään im-ajatuksia, mutta toisten ihmisten kuolemat ja kuolema yleensäkin. Tosin joulunaika hartaine tunnelmineen on sitä minulle ennenkin tehneet. Kun osaisi olla, ettei aina olisi niin syvällinen ja synkeä. Olisi pinnallinen ja huoleton (ei tule onnistumaan minulla kait koskaan)

En tiedä opinko koskaan elämään oikein.

Mies teki lihamurekkeen uuniin. Sipulintuoksu kirvelee silmissä. Aamulla pöytää siivotessani sain itkukohtauksen, kun katselin äitini lähettämää joulukorttia. Tuli vain yhtäkkiä niin ikävä häntä. Mies tuli viereen istumaan ja sanoi, että meidän pitäisi mennä käymään siellä äitini luona. Minä siihen paruin, että en jaksa lähteä matkustamaan niin pitkälle, satoja kilometrejä. Vaikea asia.

Nyt on sellainen olo, että pitäisi poistua täältä sisältä. En keksi täällä mitään tekemistä. Ulkona sataa vettä, mutta ajelulle voisi kait mennä. En tiedä haluaako mies lähteä. Vaikuttaa aika väsyneelle. Selkänsä ei tykkää hyvää imuroimisesta ja muusta venkoilemisesta. Taidan olla hieman hankalalla tuulella. En tiedä mitä tekisin tai minne menisin. Äkkiä tehtävä jotain ennenkuin alkaa ahdistamaan. Alkoi kinkun hinta vähän v-tuttaa, kun siihen menee niin paljon rahaa.

Aloin miehen kans jo väittelemään siitä kinkusta..hoh hoijaa..nyt on keksittävä jotain ja äkkiä, ettei tilanne ala kärjistymään.

Minulla on nyt tosi hankala olo. Itkettää vaan. Pöydälle pitäisi tehdä se lopullinen jouluasetelma, mutta en oikein tiedä millaisen tekisin ja mitä materiaaleja siihen tarvisin. Nekin pitäisi huomenna hommata. Jouluruokia pitäisi alkaa listaamaan, mutta ei huvita ollenkaan eikä ajatus tunnu kulkevan sen vertaa. Ja se, että on synkkää ja ulkona sataa vettä..ja en saavuta sitä ihanaa joulumieltä, joka minulla jo oli. Kaikki tämä saa minut melkein paniikkikohtaukseen ja lamaannun, enkä voi tehdä mitään. Siitäkin tulee inhottava olo, että ulkona on kohta taas pimeä ja joutuu verhot laittamaan kiinni. Tuntuu, että justiinhan ne avattiin. Kumman raskas on mieli, en oikein ymmärrä miksi näin synkkä mieli. Miehen jututkin vain ärsyttävät ja tekisi mieli huutaa, että se on ihan tyhmä ja voi pitää päänsä kiinni. Minun tekisi mieli huutaa ja karjua, ja itkeä. No, sehän ei ole kaukana ollutkaan. Olen nimittäin jo tänään pari kertaa ääntä korottanutkin. Sehän onkin järkevää miehelle purkaa kiukkuaan, syyttömälle. Siitä sitten kauhea olo tulee. Mutta en saa edes anteeksi pyydettyä, koska olen niin pahalla tuulella.

Tuntuu vaan, että minun elämä on menossa päin mäntyä, eikä mikään mene, kuten itse haluaisin. Kuinka kauan sellaista jaksaa? Miksi tämä kaikki on päivästä toiseen tällaista taistelua? Miksi minun elämä ei voi koskaan olla hyvää? Miksi se ei voi olla sellaista, kuin ennen? Minulla oli ennen aivan ihana elämä. Tämä elämä on vain surkea, haalea kopio siitä. Oikeastaan minulla ei ole elämää ollenkaan. Minua vain itkettää.

Äsken tuntui, että pää räjähtää. Oli pakko mennä kaapille ja ottaa pami ja sitten vielä puolikas teme. Joo, pami 5mg ei kolahda mihinkään. Olenpa kova päihteiden väärinkäyttäjä, wautsi wau!

Mies luulee kait, että olen hänelle vihainen. Äsken hyvitteli. Raukkaparka, sehän on niin kiltti, ja tekee parhaansa.

Aloin sitten vollottamaan ja toin julki pettymykseni siitä, ettei jouluksi tule lunta ja kuinka paljon olen valmistellut ja fiilistellyt sitä ja nyt tuntuu, kuin märkä rätti olisi heitetty naamalle, että se mitä on monta kuukautta odottanut ei huipennukaan odotetulla tavalla. Joulu, jolloin sataa VETTÄ. Sehän on joulun irvikuva. Ettei sitten tämäkään voinut mennä putkeen. Eipä tietenkään. Itse saatana haluaa varmaan, että minulla menee kaikki mahdollisimman huonosti, eikä mikään toivomani vain onnistu. Onhan tätä epäonnea ollut tässä jo parisen vuotta putkeen ja sama näköjään vain jatkuu.

Minä vain itken ja itken..tuntuu kuin sisälleni olisi patoutunut itkua tuhansia litroja. Yritän itkeä osittain salaa, sillä en halua näyttää kaikkia itkuani miehelle.

Tekisi mieli vetää pillereitä niin hirveä kasa, että olisi pää täysin sekaisin tai taju kankaalla. Minusta tuntuu, ettei tästä elämästä tule mitään, eikä minusta enää koskaan tule mitään.

Tuntuu, että kaikki on pilalla.

V-tuttaa myös ystävättäreni, jolla on tapana olla vastaamatta viestiin. Tai vastaahan hän sitten parin, kolmen päivän kuluttua jos muistaa. Minusta on aika loukkaavaa, että sanoo aina, että unohti vastata tms. Saa olla viimeinen unohdus. Tämän jälkeen en vastaa, enkä ota enää mitään yhteyttä. On tullut niin sanotusti mitta täyteen..vähän kaikkea.