Hämärä kirjoitti 15.12.2013 15:52

Kyselit, AK, mitä muut tekevät. Nukuin aivan liian pitkään (mitä ihmettelen, kun yleensä heräilen jo aamuyöstä lähtien). Liian pitkään tarkoittaa sitä, että sitten on vähän tokkurassa ja päänsärky kolkuttelee. Olin päättänyt poiketa tänään yksiin joulumyyjäisiin ja sinne lähdin. Hyvä minä, olin päivän liian myöhässä, ne oli eilen. Sitten kulutin pitkästä aikaa aikaa kahvilassa sen aikaa, kun kaupat aukesivat ja pääsin hoitamaan kauppa-asiat samalla reissulla. Onneksi eilen tuli tehtya iso satsi ruokaa, ei tarvinnut tänään alkaa ruokaa tekemään. Huomasin lähimaastossa myrskyn kaataman puun ja kävin siitä hakemassa oksia oven pieleen. Tuli ihan hieno "asetelma". Sitten yritin lukea kirjaa. Sillä olisi vähän kiirus, kun on uutuuskirja ja laina-aika vaan 2 viikkoa. Vaikka se vaikuttaakin hyvältä (mun yhden lempkirjailijan uusin), niin silti mun on kamalan vaikea keskittyä lukemiseen. Ajatus harhailee, harhailee. Niinpä siinä välissä laitoin vähän paikkoja ojennukseen, kun yksi tuttu lupaili poiketa tänään käymään.

Usein katson sunnuntaisin paljon telkkaria. Tämä on ollut tosi poikkeuksellinen päivä, että en ole vielä katsonut mitään. Nämä sairauteeni kuuluvat säryt ovat myös painaneet kroppaani, ilmeisesti särkylääke sen verran tehosi, että olen jaksanut jotain tehdä. Pari päivää tuossa mennytkin aikamoisessa säryssä, että ei oikein ole jaksanut mitään ns. järkevää tehdä.

Juu, ei joulu minuakaan oikein innosta. Yleensä laittelen jo koristeita esiin kuun alussa, nyt on vaan jouluvalot ikkunoissa. Tänä vuonna mennään näiln. Ja ehtiihän ne koristeet kaivaa esiin vaikka jouluaattona.

Hienoa Hämärä, kun skrivailit🙂! Sinun kirjoitukset ovat mielenkiintoisia. Tiedän kyllä tuon "ylinukkumisen" tunteen ja sen "krapulan", joka siitä tulee. Minähän yksi aamu poikkeuksellisesti nukahdin aamulla uudestaan ja nukuin KYMMENEEN, mikä nyt on jo aivan tavatonta..No, päähän siitä menee ihan pökkyrään ja melkein päivä pilalle. Minä ainakin ahdistun sitten siitä olosta, ettei herää koko päivänä ym. Hienoa, että olet ollut noin aktiivinen (minähän lepertelen, kuin joku osaston virkaintoinen hoitaja), mutta oikeasti hienoa lukea, että joku on ollut liikenteessä..minähän oikein nyt sinun kautta elän sitä ja olen itsekin sitten tavallaan viettänyt aktiivisempaa päivää, kuin oikeasti on, koska minullahan oli eilen aktiivista ja tänään ihan down..minun mies käyttää hermosärkyyn Lyrica nimistä lääkettä, joka meneekin maksimiannoksella 600mg/vrk. Oikein mikään muu ei siihen särkyyn (joka on krooninen ja 24/7) auta. Kyllä kait minullakin vielä se joulumieli nousee tässä ennen joulua. Olen kuitenkin oikeasti jouluihminen ja kun saan itseni taas siihen vireeseen..tuli tässä välissä vaan liikaa jo vietettyä sitä. Kiva, kun kirjoittelit ja piristit päivääni. Kirjoittele jatkossakin jos siltä tuntuu! Tsemppiä🙂👍

Minulla tuli kodikkaampi ja parempi mieli, kun mies tuli sisälle ja laittoi kanat uuniin ja keittää tuorepastaa, sekä vihanneksia. Ulkona on jo niin pimeä, että laitoin kaihtimet ja verhot kiinni. Laitoin uuden valkoisen, koristeellisen kynttilälyhdyn tuohon pöydälle ja tuikku sisälle. Soitin pitkästä aikaa äidille ja juteltiin, kuin aina ennen. Sitten annoin luurin miehelle ja hän juttelee nyt äitini kanssa. Äidillekin tekee hyvää jutella muidenkin, kuin minun kanssa. Ja mies juttelee mielellään ja hyvä, että hänkin saa jutella anoppinsa kanssa, kun kerran tulevat hyvin juttuun. Mies samalla laittaa ruokaa ja juttelee äitini kanssa. Ihan hyvä, en itse nyt jaksa niin kauaa jutella, kuin äiti, juttelisi varmaan monta tuntia. Jotenkin on ihan hyvä olo nyt (no, ne pamitkin auttoi jotain kait) kohta on ruoka valmis ja vedän vatsan täyteen, ehkä myös jälkiruokaa (jäätelöä). Sitten aion vain lojua ja EHKÄ lukea jos nyt siihen voin keskittyä. Kuten Hämärä sanoit on minunkin ajoittain vaikea keskittyä kirjaan, vaikka olisikin minun lempikirjailijoita tai kuinka kiinnostava aihe tahansa. Minulla on tuossa nuo Romanovit venynyt jo monta päivää. Sylvi Kekkosen olen sentään lukenut jo parikin kertaa. se on niin runollista tekstiä, että sitä voi lukea vaikka huonommallakin keskittymiskyvyllä. juttelen tässä samalla äidin kanssa puhelimessa ja taidan mennä syömään keittiöön. luulen, että ruoka on valmista.

Ne grillatut kanat oli tosi hyviä, vaikka oli sellainen Lidlistä ostettu halpa "kanaboxi", missä rintapaloja, koipia ja muuta sekalaista. Mies piti ne 2 tuntia uunissa kypsymässä ja maustoi tosi hyvin. Tuorepastaa ja vihanneksia. Ahmin ruokaa aika paljon, kun oli kodikas olo ja nälkä muutenkin.

Ruoan jälkeen löffättiin vähän aikaa ja sitten sain kamalan suklaanhimon ja oli pakko lähteä sitä kaupasta hakemaan. Ei kun auto esille "lumikasasta" ja menoksi. Meidän tutusta K-kaupasta lähti matkaan kaksi Fasun suklaalevyä, kaksi Kismetiä, kaksi Kinder-patukkaa ja Tv Mix fantasy-pussi. Siinähän tuota on vähäksi aikaa..On se kyllä kamalaa, kun tuollainen himo iskee ja on vain lähdettävä ostamaan. Mirtasta se varmaan johtuu.

Ajeltiin samalla vähän ja katseltiin talojen jouluvaloja. Nyt oli ihan kiva ajelu. Nyt taas kotona ja suklaata mussutan. Huomenna se piparikeikka. Päätin mennä, kun se olikin vasta päivällä 12.40 niin ihan hyvä aika. Muistelin ensin, että se on aamulla aikaisin. Enkä oikein kehtaa kaikkea perua aina. Tuleepahan toosakin tähystettyä sitten.

Päivä hurahti iltaan ja tuntuu, että nyt vasta alkaa tulemaan virkeäksi ja eikä huvittais mennä nukkumaan vaan valvoa ja napostella vaan.

Tunnen itseni kaupassa jälleen vammaiseksi (anteeksi vain..) kömpelöksi ja tyhmän näköiseksi, enkä oikein jaksa keskittyä siellä mihinkään, huoh.

Kiitos Rakas AK. Lämmittää mieltä että olet olemassa. Eilinen oli ihan hirveä päivä, pahin pitkään aikaan, ihan totaalisen musta ja toivoton. Tänäänkään olo ei ole mitenkään sisäisesti parempi, mutta pakko pakottaa itsensä jo pian liikenteeseen, minulla on ensin tapaaminen psykologin kanssa nyt heti klo8.15 ja täytämme siellä kait niitä Kelan lappuja ym., ei voisi vähempää nyt kiinnostaa, ja sitten on pakko mennä töihin.. En näe tässä missään nyt mitään pointtia. Päivät ja viikot vain kuluvat, ja mitä sitten? En tosiaan tiedä mitä kohden tässä ollaan menossa..

Saisinpa kiinni siitä ihan ok olotilasta mikä vielä la-aamuna oli päällä, kun kävin kirpparilla ja oli nättiä ulkona. silloin voin ainakin sen aikaa ihan hyvin. ainakin siedettävästi. Nyt olen pudonnut jonnekin syvälle. Ei jaksaisi tällaista taistelua, haluaisin vain Olla, levätä, nukkua ja paeta ajatuksiani…😞

Hyvä jos jaksat mennä sinne tutkimukseen tänään, saatpahan sen pois alta. Minäkin yritän täällä pakottaa itseäni toimimaan, vaikkei kyllä vähempää voisi huvittaa ja just nyt en haluaisi edes ihmisten ilmoille ollenkaan. Tsemppiä tähän päivään meille kaikille siis!!!

Yö meni vauhdikkaasti. Taas kummallisia unia, pomppimista sinne tänne, lakanat rullalla, heräilyä ja jopa etsiskelin puhelimen valolla suklaapatukkaa kolmen aikaan, et semmosta.

Aamukoomasta selvittyä lämmitin äsken riisipuuroa ja syön tässä aamiaista. Yhden virkapuhelun sain jo hoidettua..Kiinnostaa edelleen, kuin kilo p-askaa lähteä puoliltapäivin sinne piparitoosa-tutkimukseen, mutta kerranhan se vaan kirpasee, siis henkisesti.

Huomiset verikokeet tilasin kotiin. Se on kätevää, kun kotisairaanhoitaja käy, ei tarvitse aina lähteä sairaalan labraan jonottamaan. Kotihoitajat ovat vielä niin mukavia ja yleensä jäävät hetkeksi rupattelemaan, vaikka ovatkin hyvin kiireisiä.

Se on sitten maanantai taas. Kuten jo tiedätte inhoa maanantaita. Ja niin teen nytkin. Yritän vain olla ajattelematta, että on maanantai. Voin vaikka uskotella, että on keskiviikko.

Kirjastolla pitäisi käydä palauttamassa ja lainaamassa uusia. Joulua silmälläpitäen jo, ettei sitten tarvitse viimehetkellä sinne lähteä. Jotenkin tuo joulu ei jaksa minua enää niin kamalasti innostaa, kun tässä on nyt näitä muita tylsiä asioita koko ajan, ettei oikein rauhassa pysty siihen jouluun valmistautumaan. Minä en oikein osaa syventyä moneen asiaan kerralla.

Eihän tiedä. Ehkä se joulumieli sieltä taas tulee, kun nämä ikävyydet on hoidettu.

Ulkona on vieläkin pimeää. vaikka kohta yhdeksän jo. Aukaisin kaihtimet jo tunti sitten.

Harmaa ja sateinen päivä tulossa.

Mietin jos kävisikin siellä kirjastossa ennen p-keikkaa. Mieskin on aivan väsynyt ja uninen. Alan yhä vahvemmin epäillä kaiken muun lisäksi sitä sisäilmaongelmaa täällä asunnossa, kun mieskin on aina niin väsynyt ja tukkoinen ym. Minäkin aivastin aamulla jo pari kertaa ja just mm. jatkuva aivastelu on huonon sisäilman merkki. Kun ei muuta nuhaa/flunssaa sitten kuitenkaan ole.

Olen päättänyt vain vetää tämän päivän läpi, kuin robotti. Ei armoa! Ehkä käyn myös siinä kirjaston vieressä olevalla kirpputorilla. Sitten pitäisi kaupassa käydä, vaikka eilen illalla käytiin niin ostettiin vain niitä suklaita minulle. Sitten pitäisi ehkä vähän siivota, vaikka lauantaina siivottiinkin. Sellainen pikkusiivous ja muutenkin nyt joulun alla hyvä siivota melkein joka päivä tai ainakin joka päivä, kun jaksaa.

Ai niin. Minun pitää täyttää vielä yksi lomake sinne p-paikkaan. Täytyy alkaa täyttämään ja pakata kaikki kassiin valmiiksi ja kirjaston jutut myös ja roskapussi ottaa matkaan, siis matkanvarrella roskikseen tietysti.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille, jotka sattuvat tänne lukemaan🙂🌻

vauhdikas yö täälläkin takana. Unessa ryyppäsin, joten ootan sitä krapulaa 😀. Lakanat mulla ei ikinä pysy, vaikka on pussilakana. Tyynyt on siellä täällä ja peitto jotenkin päällä.

Toivottavasti kaikki menee hyvin. Voimia päivääsi.

Hei Saloka ja Monange-Rakas🙂🌻

Nyt on sitten pipari-toosa tutkittu ja kuulema kaunis ja siisti on🙂 No, vitsi. Mutta niin se naislääkäri sanoi ultratessaan sisuskaluja, että kaunis ja siisti kohtu ja ne muut härvelit siellä..Se tutkimus meni nopaesti ja kivuttomasti. Ihan hyvää harjoitusta minulle, kun niin vähän olen käynyt. Kun en ole synnyttänyt, ei ole ehkäisyä, eikä mitään vaivoja ollut, että olisin kovin tiuhaan käynyt..

Ennen sinne menoa kävimme kirjastossa palauttamassa ja lainaamassa. En oikein jaksanut siellä keskittyä ja kiireesti suhasin pinkan lehtiä ja pari kirjaa. Susan Sellers: Vanessa ja Virginia. "Kirja on Vanessa Bellin rakkauskirje ja elegia sisarelleen. Virginia Woolfille". Teksti on runollista, joten saattaa olla, että innostun lukemaan, tai sitten en.. Toinen kirja "Jäähyväisten jälkeen-kertomus elämästä lapsen kuoleman jälkeen" tämä vain tarttui mukaan. Kuolema on aina kiehtova aihe, vaikka en nyt olekaan itsariajatusten pauloissa, vaan ihan yleismaailmallisesti. Lehtiä oli muutama Glorian Antiikki ja jotain naistenlehtiä. Kirjastossa tekisi mieli käydä rauhassa ja ajan kanssa, kuten joskus teen. Minullahan ei ollut kesällä ja pitkälle syksyyn ollenkaan keskittymiskykyä lukemiseen. Nytkin se vaihtelee, mutta sentään pystyn tarttumaan lukemiseen.

Käväisin siinä pienellä kirppiksellä ja siellä olisi ollut muutama kiva esine. Erityisesi hieman vanhempi, valkoinen, kipsinen madonna ja lapsi-aiheinen patsas. Sitten yksi todella kaunis, vanha, kukallinen, peltirasia. Uushopeinen sokeriastia ja muutama vanha, ruotsinkielinen God Jul-joulukortti. Mutta..minä en voinut ostaa sieltä mitään, koska olen ostanut muuta ja loput rahat pitää säästää ruokaan. Voi, että minua aina ketuttaa, kun hyviä löytöjä menee sivu suun. Byhyy! Se patsas olisi sopinut niin hyvin jouluasetelmaan. Ehkä vielä jollakin konstin sen voisin saada sieltä (mietin sitä..) pitäis aina olla joku kirppisrahasto, mihin laittais jemmaan kirppisrahaa.

Sitten vielä ruokakaupassa. Ei oikein mielikuvitus pelannut ruokien kans. Taas kanaboxi tällä kertaa K-kaupasta, sekä tuorepastaa. Syön niitä huomenna. Tälle päivälle patonkia lisukkeineen ja Cocista. Jälkiruoaksi korvapuustia ja onhan tuota eilisiä suklaitakin vielä suurin osa ja karkkipussia. Voi tsiisus, ei ihme, että paino nousee Mirtan kanssa tällaisella ruokavaliolla. Mutta kun en vaan jaksa miettiä mitään terveellistä vaan vedän mitä mieli tekee. Muistan vielä sen kesän ahdistuksen, oksentelun ja syömättömyyden, kun ei mikään maistunut. Se vasta oli hirveää, laihduin vain. Siksi kait nyt vaan syön kaiken mitä mieli tekee.

Taidan alkaa tälläämään sitä patonkilautasta ja Cocista. Sitten varmaan selailen lehtiä ja ehkä luen kirjaa. En varmasti siivoa tänään, enkä paista torttuja (taaskaan). Luultavasti huomenna, kun ei tartte lähteä liikenteeseen, kun ksh tulee ottamaan verikokeet. Ehkä lötvään huomisen, en tiedä vielä..keskiviikkona on taas tutkimuskeikkaa oikein isoon sairaalaan asti..sitten rauhoittuu joulun ajaksi. Tympii, kun jouduin vaihtamaan sen endokrinologin ajan ja nyt se on vasta 21.1 mutta en voi olla keskiviikkona joka paikassa yhtä aikaa. Olisin niin mielellään jutellut endon kans siitä kortisoli ja kilpirauhaskuvioista..nyt se sitten venähti noin pitkälle. Mutta pakko oli vaihtaa se aika, aivan pakko.

Ulkona alkaa pimenemään. Laitoin tuohon pöydälle kaikki kolme "jämäkynttilää" lasipurkeissa palamaan, valkoisen vanhan lautasen päälle, tarkoituksena käyttää ne loppuun, säästää lasipurkit ja täyttää ne uudestaan kynttilämassalla. Ne on kyllä Jyskin halpisjuttuja, että ehkä haen sieltä vielä ennen joulua lisää noita.

Monange: Palaan vielä myöhemmin sinun kirjoitukseen, kun saan nämä muut hommat pois alta.

Eräs arvoitus ratkesi äsken.

Olen jo pitkään halunnut intohimoisesti tietää erään klassisen kipaleen nimen ja esittäjän. Kuulin sen kesällä ensimmäisen kerran ja se kolahti lujaa. Olin pahimmassa jamassa silloin ja tuo surullinen kappale oli minusta maailman kaunein. Sen jälkeen kuulin sen joskus harvoin, mutta en koskaan ehtinyt kuulla säveltäjää.

Tänä iltana, samalla, kun luin koskettavaa tarinaa kuolleen lapsen äidistä tuo sävelmä alkoi kuulumaan ja sopi tilanteeseen. Kirjassa puhutaan lapsen kuolemasta, kuoleman kosketuksesta ja siitä toipuvatko koskaan he, keitä kuolema on koskettanut.

Mietin, kuinka lähellä kuolemaa minä olen ollut. Olen ollut jo melkein kuollut. Kukaan ei osannut sanoa miten minun käy. Eivät edes lääkärit. Seuraavat kaksi viikkoa näyttävät miten käy, he sanoivat miehelle ja tämä istui sänkyni vierellä sairaalassa ne kaksi viikkoa, joka ikinen päivä, päivät pitkät..kunnes aloin osoittamaan "elon merkkejä" ja suurin vaara alkoi olla ohitse, siis suora kuolema.

Luulen, että olen ollut niin lähellä kuolemaa, etten edes ymmärrä sitä. Se on liian suuri asia ymmärrettäväksi. Kappale on "Valse Triste" eli surullinen valssi ja säveltäjä Franz Liszt. Päätin, että haluan sen hautajaissävelmäkseni..sitten joskus kun taas kuolen.

Mietin vain, kuinka tosinaan elämä on niin surullista.

Minulla on ollut ihan hyvä päivä, joten en tiedä, miksi tulin näin melankoliseksi. Ehkä tuo kirja kuolemasta vei minut liian isojen asioiden äärelle, jotka koskettivat minua syvältä.

Aikaisemmin illalla vielä juttelin äidin kanssa puhelimessa ja nauroin. Suunnittelin, että syön korvapuustin iltapalaksi.

Putosin jonnekin pimeään huoneeseen, pyörin tuskaisena sen pimeällä vuoteella, tuskaisella pimeällä vuoteella, joka on samalla niin pehmeä, viileä ja lohduttava.

Jatkaakseni hyvää päivää minun olisi pitänyt lukea jotain muuta, kuin kuolemaa. Jotain kevyempää, eikä sellaista tuskan kokemusta, joka leikkaa lävitseni, liian omaa.

Kuitenkin syön korvapuustin, jatkan lukemista, tulen liian mietteliääksi.

Valse Triste -Surullinen valssi.

Jatkoin kuolemakirjan lukemista. Söin korvapuustin. Kuuntelen, kuinka vesi hyökyy täysillä kattopeltiä vasten. Hieman omituista, että vettä sataa kaatamalla joulukuussa. Musta jouluhan se tulee. Viimeksi oli 2008.

Ihan kohta alan nukkumaan. Tämä ilta on ollut ihan hyvä, vaikka kirjan aihe vetikin mielen mietteliääksi. Eikä vähiten S:n kohtalon vuoksi. Siellä se sisällä kummittelee.

Hyvää Yötä!

Yö meni jälleen vauhdikkaissa merkeissä. On se kumma, että rauhallista unta ei juuri saa. Tekee kait sekin päiväväsymystä jos riehuu kaiket yöt tuolla lailla..

Aamu oli sitten pakko aloittaa reippaasti, kun kotihoitsu tuli heti kahdeksan jälkeen ottamaan verikokeita. Eli reippaasti ylös sängystä, pesulle, vaatteet päälle, sängyn petaus ja huusholli pikku järjestys, valot päälle jne. Minusta on kiva, kun hoitaja tulee käymään kotona. Hoitajat ovat yleensä tosi mukavia ja saa jutella samalla. Ja kiva, kun ei tarvitse lähteä aina ankeaan sairaalan labraan jonottamaan. Sujuvaa palvelua, että kotona käydään. On mukava sitten, että kotikin on siisti ja kaunis, kun tänne tullaan. Aivan kuin olisi saanut mukavan vieraan, kun hoitaja käy.

Nyt pitäisi vähän aamupalaa kehitellä ja sitten en tiedä ollenkaan mitä tapahtuu? Täytyy katsoa miten päivä muodostuu.

En kehitellyt mitään aamupalaa. Päätä särki ja otin särkylääkkeen. Hetkeksi menin pitkäksi sängylle ja simahdin siihen..😝 Nyt on ihan pönttö sekaisin olo. Voi, että minä inhoan tuollaista nukahtamista kesken päivän. Tuntuu sitten ettei herää millään. En tiedä menikö päivä pilalle jo tuon takia. Niin hyvin lähti aamu käyntiin..

Eihän se auta, kun saada itseään hinattua ylös ja sen verran pirteäksi, että jotain tekemään, ettei vallan nuokkumiseksi mene. Taitaa olla aina näin, että joka toinen päivä aktiivinen ja joka toinen lötväyspäivä. Haukottelen...😴

Ei minun aivot nyt väänny kirjoittamisen jaloon lajiin, myöhemmin..

No, kyllä se päivä taisi mennä pilalle..Alkoi jopa itkettämään. En tiedä miksi herkistyin niin kovin uutisesta, että eräs julkkis on kuollut 30-vuotiaana. Sehän oli tämän "Tuksun" sisko. Jotenkin tuntui niin hirveän surulliselle, että niin nuori ihminen kuolee tuosta vain. Oli diabetes ja ilmeisesti runsasta alkon käyttöä..mutta kuitenkin😞

Päivä on muutenkin synkeä ja tylsä..olen yrittänyt lukea sitä eilistä kirjaa, mutta sekin kertoo kuolemasta..ulkona on jo hämärää, tämä päivä livahtaa menemään aivan itse eestänsä, en näköjään saa mitään aikaan. Joulu ei enää innosta minua. Taisin tosiaan viettää sitä liikaa jo etukäteen..en tiedä. Tai sitten vaan mikään ei kiinnosta minua. Tasaisen tylsä olo itkuisuudella, en kuitenkaan itke, mutta itku oli jo kurkussa.

Muistui kyllä mieleen, että olen aikaisempinakin vuosina hössännyt joulua etukäteen pitkin syksyä ja sitten viikkoa paria ennen ollut jo kypsänä, sitten kuitenkin jouluksi olen saanut joulumielen takaisin oikein tuplana. Saa nähdä käykö nyt niin.

Pitäisi karsia liikoja hiilihydraatteja ruokavaliosta. Luulen, että sekin tekee turvonneen, väsyneen ja saamattoman olon jos koko ajan vetää suklaata ja pullaa..no, ainakaan se ei ole terveellistä..

En tiedä..olla öllötän vaan😞

Nyt olen jo todella huonolla tuulella..Alkoi ärsyttämään kaikki. Niin tylsä ja inhottava päivä ja huomen aamulla lähdettävä sinne isoon sairaalaan vielä se vika tutkimus..sielläkin pitää olla jo 8.20 joten pahimmissa aamuruuhkissa sinne ajellaan..eikä saa rauhassa herätä vaan on kammettava itsensä väkisten matkaan..siitähän taas hyvät tulee.

Nyt tuo Julia Tukiaisen kuolema vain pyörii minun mielessä..en tiedä miksi. Positiivinen asia tälle päivää äiti tekstaili, että sai minun lähettämän joulukortin tänään. Talitiaisia ja Muumilaakson väkeä. Muuten on kyllä tosi ankeaa. Pakko jotenkin piristää tätä unisen kuollutta tunnelmaa. Onneksi kanaboxi on uunissa ja saa sitten sitä maiskutella...

Ennen sitä taidan vielä lukea..nyt on taas sellainen fiilis, että tekisi mieli alkaa erakoksi eikä poistua koskaan täältä kotoa.