Syötiin ja sen jälkeen vetäydyimme yhdessä "turvasatamaan". Hupaisaa, että vietämme niin paljon aikaa makkarissa ja vielä sängyssä, mutta harvemmin tai oikeastaan tosi harvoin "sitä" tehden vaan oleskellaan muuten vaan ja nukutaan tietenkin.

Minulla vähän tai ainakin hetkellisesti surumieli hellitti ja tuli aika rauhallinen olo, kun radiosta soi kaikkea kivaa musiikkia, klassikoita ja klassista. Saattaa olla, että elämäni alkaa joulua kohden rajoittumaan enemmän tänne kotiin, että teen vain pakolliset menot ym. ja tietysti lähden liikkeelle silloin jos huvittaa. En tiedä miksi minulla on tämmöinen tunne. Merkitseekö se taas eristäytymistä ja aktiivisuuden heikkenemistä, en tiedä.

Jotenkin vain tuossa yhdessä välissä laukkasin niin paljon kaupoissa kaikenlaista ostellen jne. että nyt ei tee mieli kaupoissakaan kulkea, eikä ostella mitään. Päinvastoin tekisi mieli hävittää entisiäkin. En tiedä, kumma tunne. Minulla näköjään taas mieli ailahtelee. Vähän pelottavaa, kun en tiedä mihin suuntaan alkaa nyt viiraamaan. Sekin on vähän pelottavaa, ettei minulla koskaan aikaisemmin elämässä ole ollut näin pitkää ja vaikeaa jaksoa mt-ongelmien kanssa, kuin nyt. Mt-ongelmista sanotaan usein, että ne pahenee iän myötä.

Lopulta en tiedä, mitä nuo lääkkeet tekee? Mirtatsapiini ja Temesta. Tuskinpa ne kovin terveellisiä ovat. Toki sekään ei ole terveellistä miettiä jatkuvasti itsemurhaa, kuten voisi olla ilman lääkkeitä. Mutta silti mietityttää..minua näköjään taas kauheasti mietityttää kaikki. Yritän ottaa vaikka kirjan ja saada ajatuksia vähän muualle.

Mä en voi tollasta ajelua enää kamalasti ajatella, ainut olis että menisin linja-autolla niin pitkäl ku se menee. MEillä ei ole autoa ja isäkin luopui siitä jokunen vuosi sitten. Siskolla on, mut sillä on niin kiire että ei se ehi.

Mä tappelen näiden kuulokkeiden kanssa. Kuuntelen musaa samalla. Tyttö kattoo simpsoneita ja syö pilttiä 😀 Munkin pitäis syä jotain, mut otin äskön tossa yhden jätskin, eikä tee mieli alkaa ruokaa tekee. Mulla on syömisen kanssa hiukan toisinpäin. Ei oikee ole mieli muuta kun jotain pientä syä. Söin mä tänään pitkästä aikaa aamupalan aamupäivällä. Olen oikeastaan iloinen, ettei mikään lääke laita mua syömään ku hevonen. Kyl sitä painoa silti koko ajan tulee lisää.

Tsemppiä.

Ps. tuli hiukan kirjoiteltuu,

Kiitos vierailusta Saloka🙂! Kiva, kun kirjoittelit.

Minullahan meni koko kesä lähes syömättä. Oksentelin ahdistuneena ja laihduin. Ei ruoka maistunut. Tuli Piltistä mieleen, että minulla jäi kesästä päälle vauvanruokien syöminen. Ne kun on helppoa syötävää silloin, kun ei oikein mitään saata/pysty syömään. Kesällä söin päivittäin. Penskana söin niitä mielellään. Siis jo vähän vanhempana. Kävin hevostalleilla ja minulla oli niitä eväänä. Kaverit vähän naureskeli niille. Nyt syön vieläkin melkein joka päivä purkillisen yleensä iltapalan osana. En saa unta jos en ole syönyt vauvanruokaa, heh.

Minun syömiset siis kesällä oli todella ongelmallista. Lähinnä se, ettei mikään maistunut, enkä ahdistukseltani pystynyt syömään ja aamuisin oksentelin ja joskus päivälläkin. Vieläkin jos olen aamuisin ahdistunut saatan yökätä, mutta harvemmin enää. Nyt syön kyllä, harvemmin aamiaista, mutta muut ateriat ym. aloin miettimään, että en kyllä määrällisesti niin paljon syö ja ikävä kyllä syön aika paljon herkkuja ja muutenkin aika epäterveellistä ruokaa. Määrät siis aika pieniä, herkkuja menee ja luulen, että Mirta myös turvottaa jotenkin sen lisäksi, että tekee ruokahalua, siis kerää nestettä tai jotain.

On minulla joskus vieläkin, ettei niin huvita syödä tai on täysinäinen (turvonnut) olo ja silloin jätän syömisiä väliin, mutta se nyt ei sen puoleen haittaa, kun olen saanut lisäkiloja ja niitä näyttää tulevan aika nopeasti lisää. Se vähän huolestuttaa. Oli varakin lihoa, mutta ei nyt äärettömän paljon. Täytyy alkaa vähän tarkkailemaan. Täytyy tunnustaa, että en syö ollenkaan vihanneksia ja hedelmiäkin äärimmäisen vähän. Minua hävettää tämä asia. En oikeasti tykkää vihanneksista, varsinkaan salaateista, yäk! Hedelmät on hyviä ja marjat, mutta en tiedä miksi en niitäkään nykyään juuri syö. En varmasti saa tarpeeksi vitamiineja, enkä kuituja. Tämän tiedän ja silti kaupassa vain tuijotan hedelmäosastoa jähmettyneenä ja päätän taas seuraavalla kerralla ostaa sieltä jotain. Ja jos ostan ne jää sitten syömättä. Teen kyllä niistä hienoja asetelmia keittiöön, mutta en syö niitä. Sitten kun mätänevät heitän pois. Kait se on yhdenlainen syömishäiriö tämäkin. Minun äidillä oli aikanaan erittäin vakava anoreksia. Minulla oli nuorempana samoja piirteitä. Jotenkin ongelmallista syöminen on ollut minulle aina. Aina liian vähän tai liian paljon ja vääriä aineita. Olen laihtunut ja lihonut ja laihtunut ja lihonut monet kerrat.

Nyt unohduin vain ruoasta kirjoittamaan. En nyt muista mitä minun piti alunperin kirjoittaa, tuskin mitään kovin tärkeää. Vähän huono keskittyä, kun samalla höpötän miehen kanssa jonnin joutavia. Taidan nyt vihdoin yrittää lukea jotain ja kuunnella radiota. Annan koneen miehelle, kun se sitä kärkkyy..

Ilta on tavallaan ollut ihan mukava. Miehen kanssa höpötelty tässä sängyssä kaikenlaista. Äidin kanssa viestitellyt. Välillä vain silmät kiinni kuunnellut Classicilta musiikkia. Sieltä tulee välillä ihania elokuvasävelmiä ja sitten keskiaikaista kirkkomusiikkia.

Suunnittelen iltapalaa. En oikein tiedä, mitä ottaisin. Jugurttia ainakin ja vauvanruokaa. Lentokoneet lentävät tästä ylitse iltaisin. Tykkään kuunnella, kun niiden avaruudellinen humina leikkaa ilmakehää. Eräässä paikassa, missä asuin myös lensi lentokoneita iltaisin nukkumaanmenoaikaan. Usein nukahdin niin, että silloinen mieheni silitti hiuksiani ja puoliunessa kuulin sen hurinan. Niinpä sanoinkin niitä "unihärveleiksi".

Tämä päivä ei ole ollut mikään huippupäivä, mutta ihan mukava. Nyt on kiva hetki, kun saa ottaa iltapalaa ja valmistautua pikkuhiljaa nukkumaan. Menen tänään varmaan aikaisin nukkumaan, kun unettaa sen verran.

Hyvää 3. Adventtia kaikille!

Sunnuntai. Lepopäivä jo Ison kirjankin mukaan (hyvä syy laiskotella)🙂

Eilen tein kokeen: Otin pienen annoksen hydrokortisoni-tablettia. Sellaista, jota on kyypakkauksessa. Iltaa myöten huomasin, että olo ei ollut ehkä ihan yhtä huono, kuin yleensä. Ja aamulla oli hieman selväpäisempi olo herättyä. En tiedä kuvittelenko vaan. Mutta siihen kortisolinpuutokseen tuon pitäisi tepsiä. Tosin annostuksia en tiedä, joten otan minimalistisen annoksen. Nyt aamulla otin aamiaisen kans yhden annoksen. En tietysti jatkuvasti ala ottamaan ennen diagnooseja tai jos niitä nyt koskaan saan, mutta nyt ajattelin kokeilla.

Hirveän pimeä aamu. Tuntuu, ettei valostu ollenkaan. Vissiin luvattu lumisadetta. Enpä tiedä mitä tänään hommailen. Tuskin mitään kovin ihmeellistä, kuten en sunnuntaina yleensäkään. Ehkä lekoilen vaan ja käyn läpi lehtiä, mitä pitäis kirjastoon palauttaa. Huomenna viikko alkaa taas tosi "inspiroivasti" eli gynegologisella tutkimuksella, hah! Kiinnostaa mennä, kuin kilo sitä itseään. Pakkohan se on..

Tiistaina olisi sitten verikokeet (aion tilata kotisairaanhoitajan kotiin ottamaan ne, ettei tartte koko ajan sairaalalla laukata) ja kaiken huipentaa Keskiviikkona ultra-äänitutkimus ja koepalan otto. Sen jälkeen ei ole mitään tiedossa ainakaan.

Eipä ole jouluun enää pitkästi aikaa. Ihme kyllä tällä hetkellä minua ei joulu oikein niin paljon kiinnosta. Ehkä olen hössännyt sitä jo liikaa.

Ehkä paistan ne tortut tänään...

Nyt vasta alkaa hiljaa valostumaan, vaikka hämärä vallitsee vieläkin ja lunta pyryttää kunnolla. Hiljaisuus, lumi ja kynttilät. Radiosta soi juhlavaa klassista.

Istun tässä ja ihmettelen..on jotenkin luova olo. Tekisi mieli tehdä jotain taiteellista, mutta eipä ole oikein välineitä, enkä suoraan sanottuna tiedäkään mitä tekisin. Mutta hauduttelen jotain ideaa, ehkä saisin lehdistä ideaa, taidankin alkaa niitä selailemaan. Toisaalta on kyllä niin laiskan raukea olo, ettei tekis mieli tehdä yhtään mitään muuta, kuin maata ja kuunnella musiikkia.

Mietin, mitä teille kaikille Tukarilaisille kuuluu? Että mitä te hommailette yleensä sunnuntaina? Vähän hölmöä miettiä muiden ihmisten tekemisiä, mutta sellainen olen aina ollut. Mietin koko yhteiskunnan asioita. Yleensäkin mietin ihan liikaa. Olen Kalat horoskoopiltani ja sehän on sellainen ikuinen passiivinen unelmoija, vailla realiteetintajua. Nouseva merkkini Leijona onneksi antaa minulle hieman energiaa.

Miehellä on tänään taas hommaa naapurin auton korjaamisessa. No, hän tykkää siitä ja saahan hän siitä pientä palkkiotakin. Saadaan potturahaa, heh. Minä tässä yritän kehitellä jotain mukavaa.

Palaillaan!

No, enpä oikein saa mitään inspiraatiota. Ei kyllä ole oikein mitään "materiaaliakaan" mistä taiteilla mitään. Siis tehdä asetelmia ym. Tunnelmakin on niin unettava, kun lunta sataa hiljalleen on hämärää ja hiljaista. Radiosta tulee unimusiikiksi sopivia verkkaisia viisuja.

Tuntuu kyllä, että koko ruumiskin on unessa. Painava ja kömpelö. Jokin liekki aivoissa palaa ja sanoo, että olisi kiva tehdä jotain. Kuusenoksia olisi ihana laittaa lasipurkkeihin, mutta mistäpä niitä nyt lähtisi etsimään, umpilumesta ja ne kyllä sotkee neulasia sisälle.

Selasin lehtiä, mutta en oikein jaksanut lukea artikkeleita. Glorian Antiikeissa oli kyllä mieltä kiehtovia kuvia esineistä. Ne saavat aina mielikuvituksen liikkeelle. Olisi se kiva, kun joskus piristyisi tästä ja jaksaisi kierrellä vanhojen esineiden-paikkoja ja keräillä niitä. Olen ennen keräillyt paljonkin. Ja olin museoiden vakiokäyjä niin, että lopulta pääsin jo ilmaiseksi sisäänkin🙂

Minua jotenkin vieläkin kiehtoo tuo Sylvi Kekkosen elämäkerta, mutta olen lukenut sen jo kaksi kertaa. Kansikin on kiehtovan näköinen. Tummatukkainen, palavasilmäinen, vakavannäköinen Sylvi kannessa. Ehkä häneen on jotenkin helppo samaistua minun, en tiedä.

Vähän turhauttaa, kun ei tiedä mitä tässä tekisi..jumitan vain.

Tulin taas "häiritsemään" sua 😉

Mä en tosta kortisonista/ kortisolista tiä yhtään mitään. Toivon vaan että saisit apua, jos sitä tarviit. Voi olla että se on vaan lumetta.

Täällä on yöllä satanut ihan hiukan lunta. Sen verran jaksoin ulos kattoa ikkunasta. Pyykit odottaa koneessa. Vois mennä toisen mukillisen (½l) hakea kaakaota. Naapuri tekee pelottavia ääniä. Väsymys alkaa painaa. Kello on jo aika paljon. Vielä pitäis suihkussa käydä tänään.

Tsemppiä ja jaksuja sulle.

Päivä etenee ja meikäläinen vain jumittaa sängyllä+koneella. En keksi en sitten mitään tekemistä, joten ajattelin, etten ala väkisten keksimään. Siivoamista ei ole, kun eilen siivottiin. Ajelulle ei voi mennä, kun mies korjaa naapurin autoa. Lunta tulee oikein olan takaa, joten en viitsi mennä pihalle pällistelemään. Vähän on kyllä masentunut olokin, mutta ei nyt pahasti. Kyllä minä varmaan jotain tekemistä vielä keksin, kun pääsen tästä jumista eroon. Mies oli niin tärkeänä touhotti haalarit päällä, kun oli oikein "töihin" menossa. Se on niin söpö☺️❤️! Kyllä minulla on ihana mies, kun jaksaa tätä elämää minun kanssa, vaikka sanookin, että elämä minun kanssa ei käy tylsäksi, kun ei koskaan tiedä, mitä seuraava päivä pitää sisällään..(tuo siis positiivisesti sanottu) Ja minä kun olen mielestäni maailman tylsin muumio..mies ei näe asiaa samalla tavalla. Hyvä niin. Muuten emme ehkä enää olisi yhdessä. Joku muu ei varmaan jaksais katsella tällaista vätystä...☹️

Luulen, että minun elimistössä tuo kortisolin puutos on vain jäävuoren huippu. Luin vähän nettiä ja ilmeni, että jos kortisoli niin alhainen, kuin minulla niin silloin tod.näk useat muutkin hormoonit sekaisin, koska ne kaikki ovat yhteyksissä. Pahoin pelkään, että se Endokrinologi, jolle minut on lähetetty ei tajua näistä yhtään mitään..jotenkin vain sellainen tunne, kun tietää kyseisen sairaalaan touhuista, huoh. Yksityisillä pitäsi rampata, mutta kun ei ole rahaa sellaisiin, eikä oikein jaksamistakaan ainakaan tällä hetkellä. Se kun käy ihan työstä tuo lääkäreissä ravaaminen.

Minulle tuli intuitiivinen viesti päähän (jostain avaruudesta) että pitää olla kärsivällinen ja asiat kyllä järjestyvät ajan kanssa. Mutta hirveän inhottavaa se on odottaa jos on p-aska olo suurimman osan aikaa ja se rajoittaa elämää. Olen kyllä ajatellut, että en anna rajoittaa vaan jos eteen tulee sellaisia juttuja, joita haluan tehdä niin teen vaikka olisi pää kainalossa. Eihän tiedä kuinka kauan kestää, että asiat selviävät ihan oikeasti, enhän voi olla sitä aikaa elämättä kokonaan. Voin siis yrittää tehdä asioita ja marista sitten tänne, kun on huono olo..😋

Kello on jo yli yksi..mitä tässä enää osaa alkaa edes tekemään? Suklaata tekee hirveästi mieli, joten taidan sitten sitä mässyttää..se on aina se viimeinen ratkaisu. Mutta onhan suklaa terveellisempi viimeinen ratkaisu, kuin esim. i-m. Olipa vähän synkkää huumoria.

Taidan alkaa ajan kuluksi lököilemään ja laittamaan muutaman tekstiviestin muutamalle ihmiselle jos saisin vähän huvitusta tähän sunnuntain tylsyyteen..

Olisi ihanaa jos joku IHANA lukija laittaisi tänne jonkun viestin niin se saattaisi pelastaa minun päivän..🙂

Oi, Kiitos Saloka🙂🌻!

Kiva, kun vierailit. Tuli kaakaosta mieleen, kun just kirjoittelin, että tekee niin hirveästi suklaata mieli, että taidan mässyttää sitä, kun justiinsakin päivä niin pitkällä ja tylsä, ettei oikein mitään tekemistä ole tähän ilmaantunut, enkä oikein keksi mitä voisin tehdä, kun eilen tuli tehtyä niin paljon kaikkea kodinhoitohommia ym.

Hitsit, kun en eilen ostanut suklaata. Yhdessä purkissa jäljellä vain sellaisia "pahoja" karkkeja, mutta vedän niitä nyt pahimpaan himoon.

Täällä on niin hämärää, hiljaista ja lunta tupruaa..ihan unettava tunnelma ja yritän sitä uhmata😎

Tsemppistä ja potkua päivään sinne!

Luin netistä lisää noista kaikista "häiriöistä" ja se tuntui niin monimutkaiselle ja pelottavallekin, että masennuin laakista ja aloin itkemään. Nyt on sitten itkettykin tälle päivälle. Mahtavaa. Jotenkin vain tuli sellainen väsy, ettei jaksais tapella päivästä toiseen samojen asioiden kanssa. Tuli myös sellainen olo, etten mene huomenna sinne piparintutkimukseen. Tuskinpa se nyt niin akuutti asia on. Mitään "sellaisia" häiriöitähän minulla ei ole ja ko.piparia on tutkittu viimeksi vuosi sitten. En jaksa kaikkia tutkimuksia yhtä-aikaa. No, lääkäri varmaan vetää herneet nenään jos perun sen, mutta en jaksa välittää. Minunhan tämä elämä on..teen sillä mitä haluan. No en tiedä, mietin vielä asiaa.

Itkeminen aina vähän helpottaa. Kait siinä pääsee paineita purkautumaan. Hirveä hämäryys vallitsee kaikenaikaa ja se ainakin synkentää mieltä. Nyt en ole joulumaniassakaan saa nähdä tavoitanko enää uusestaan sitä jouluhuumaa, joka minulla oli jo välillä. Pahasti pelkään, että se oli siinä. Tietysti voin joulua viettää, mutta en tiedä olenko enää yhtä onnellinen siitä.

Mies käväisi sisällä ja meni jatkamaan hommia. Kyllä minä olen tyhmä, kun sekin heti masentaa jos olen pidemmän aikaa yksin. Eihän mies ole kuin pihalla ja aina minusta ensin tuntuu, että ihanaa, saa olla vähän aikaa rauhassa, mutta sitten menee tunti tai pari niin alan masentumaan siitä yksinäisyydentunteesta. Epävakaathan eivät kestä yksinolemista ja se ainakin minuun pätee. En ole koskaan sietänyt yksinolemista vaan ahdistun/masennun siitä.

Varsinkin jos on itsellä surkea mieli niin silloin on ihanaa kuulla vaikka keittiöstä ääniä, kun toinen laittaa siellä ruokaa. Kaipaan sellaisia elämän ääniä.

Pakko vielä tänne purkaa itseäni, kun jumitan tässä sängyllä ja mies on vielä ulkona. Nyt on jo melkein pimeä. Äsken tuli sietämättömän ankea olo henkisesti ja kippasin äkkiä huiviin puolikkaan pampulan ja puolikkaan temen. Olipa taas järkevää, mutta eihän se ollutkaan. Nyt sellainen olo, että aivan sama..en varmasti mene sinne pillulääkärille huomenna. Minunn vaivat ei siitä värkistä ainakaan ensisijaisesti johdu, joten en mene sitä levittelemään. Mies taas tietty tykkää kyttyrää, kun perun lääkärinaikojani, mutta se on minun oma asia. Olen nyt kuin uhmaikäinen penikka: "minun oma asia, minun oma tahto".

Pimeää, kuin in hell. Kyllä tämä talvikin on ihan syvältä. Ei viitsi edes ulos mennä. No, reippaat ihmisethän kyllä menevät ja oikein nauttivat. Minusta tuntuu, että alan taas kotierakoksi. En kohta mene minnekään. Tympii koko kaikki. Nyt mies tulee sisälle. Ehkä saadaan ruokaa tänään..tosi tyhmää, etten minä jaksa/voi/osaa laittaa ruokaa ja miehen täytyy aina laittaa ruoat. Varmaan se tosi mielellään joskus tulisi valmiiseen pöytään. Tiedän sen, mutta en nyt pysty asiaa muuttamaan.

Tästä päivästä tuli ihan p-aska. Enää ei ole jäljellä muuta, kuin syöminen ja lötvääminen. Saahan taas muutaman läskikilon hankittua. Ou jee😎

Voi että minua alkoi itkettää tämä yksinäisyyteni😭 Kaipaisin kyllä jotain, joka kolistelisi keittiössä ja silittelisi hiuksiani…. Todella tyhjä olo tänään. Ja sellainen, ettei millään minun elämässä ole merkitystä. aika vaan menee eteenpäin, ja tämä näytelmä jatkuu.. Joulu ahdistaa. KAIKKI ahdistaa. voiko tästä enää tulla mitään. en enää tiedä kuka tämä ihminen oikein on!

Nyt tulin sitten tänne märisemään, anteeksi ettei tämän järkevämpää just nyt minun mieli tuota, mutta on kurja olla😞

Kyselit, AK, mitä muut tekevät. Nukuin aivan liian pitkään (mitä ihmettelen, kun yleensä heräilen jo aamuyöstä lähtien). Liian pitkään tarkoittaa sitä, että sitten on vähän tokkurassa ja päänsärky kolkuttelee. Olin päättänyt poiketa tänään yksiin joulumyyjäisiin ja sinne lähdin. Hyvä minä, olin päivän liian myöhässä, ne oli eilen. Sitten kulutin pitkästä aikaa aikaa kahvilassa sen aikaa, kun kaupat aukesivat ja pääsin hoitamaan kauppa-asiat samalla reissulla. Onneksi eilen tuli tehtya iso satsi ruokaa, ei tarvinnut tänään alkaa ruokaa tekemään. Huomasin lähimaastossa myrskyn kaataman puun ja kävin siitä hakemassa oksia oven pieleen. Tuli ihan hieno "asetelma". Sitten yritin lukea kirjaa. Sillä olisi vähän kiirus, kun on uutuuskirja ja laina-aika vaan 2 viikkoa. Vaikka se vaikuttaakin hyvältä (mun yhden lempkirjailijan uusin), niin silti mun on kamalan vaikea keskittyä lukemiseen. Ajatus harhailee, harhailee. Niinpä siinä välissä laitoin vähän paikkoja ojennukseen, kun yksi tuttu lupaili poiketa tänään käymään.

Usein katson sunnuntaisin paljon telkkaria. Tämä on ollut tosi poikkeuksellinen päivä, että en ole vielä katsonut mitään. Nämä sairauteeni kuuluvat säryt ovat myös painaneet kroppaani, ilmeisesti särkylääke sen verran tehosi, että olen jaksanut jotain tehdä. Pari päivää tuossa mennytkin aikamoisessa säryssä, että ei oikein ole jaksanut mitään ns. järkevää tehdä.

Juu, ei joulu minuakaan oikein innosta. Yleensä laittelen jo koristeita esiin kuun alussa, nyt on vaan jouluvalot ikkunoissa. Tänä vuonna mennään näiln. Ja ehtiihän ne koristeet kaivaa esiin vaikka jouluaattona.

Monange kirjoitti 15.12.2013 14:53

Voi että minua alkoi itkettää tämä yksinäisyyteni😭 Kaipaisin kyllä jotain, joka kolistelisi keittiössä ja silittelisi hiuksiani…. Todella tyhjä olo tänään. Ja sellainen, ettei millään minun elämässä ole merkitystä. aika vaan menee eteenpäin, ja tämä näytelmä jatkuu.. Joulu ahdistaa. KAIKKI ahdistaa. voiko tästä enää tulla mitään. en enää tiedä kuka tämä ihminen oikein on!

Nyt tulin sitten tänne märisemään, anteeksi ettei tämän järkevämpää just nyt minun mieli tuota, mutta on kurja olla😞

Voi, Monangepieni☺️❤️ Minullakin on tänään ollut yksinäisyydentunne, vaikka en yksin eläkään. Tiedän, että se on eri asia. Olen kokenut myös yksin asumisen, vaikkakin lyhyt jakso, mutta tiedän mitä se on, kuinka raastavaa jos on aikaisemmin tottunut asumaan parisuhteessa (minun tilanne eroni jälkeen) Minullakin on ollut tyhjä olo ja tuo tunne, ettei mikään muutu ja en jaksa tsempata. Välillä jaksoin jo paremmin. Terapeuttikin ja psyk.lääkäri olivat kait ihmeissään oikein, miten olen niin nopeasti mennyt hyvään suuntaan vaikka silloin olin vasta ollut itsemurha-aikeissa suljetulla osastolla. No, eihän se tsemppi minulla koskaan kauaa kestä yhtäjaksoisesti vaan aaltoilee. tietysti kun olen epävakaa persoona ja muuta shaissea. Älä huoli, sinä saat tänne tulla märisemään (hassua, että käytin itse juuri tuota samaa ilmaisua itkemisestä "märistä", kun viestin äidille) niin usein, kuin tuntuu tarvista. Minä tykkään rehellisestä kirjoituksesta, että sanotaan asiat juuri niin, kuin ne on. Eihän tänne kirjoittamisessa muuten olen mitään järkeä, vaikka itseänikin usein tulee huono omatunto, kun tänne puran negatiivisuuttani. Mutta eihän kenenkään ole pakko lukea jos ei saata. En voi muuta sanoa, kuin että ymmärrän sinua NIIN hyvin ja tuohon oloon ei ole mitään muuta pika-apua, kuin ehkä rauhoittavat, mutta jos ei niihin ole jo koukussa niin ei kannata itseään koukuttaa (kuten minä).. Halaan sinua virtuaalisesti, voin myös silittää hiuksia ja keittää spagettia🙂 Kiva kun kirjoitit, ihan oikeasti kaikki mitä kirjoitat kiinnostaa, oli se sitten mitä tahansa ja minähän ymmärrän äärimmäisiä tunteita, kun itse olen sellainen😯🗯️