Moi AK ja M, kiva kuulla teistä ja luen jatkossakin juttujanne, mikäli innostutte kirjoittamaan!

Mietin tuossa keväisiä ja kesäisiä olotilojani ja huh, täytyy sanoa, että parantuminen on kyllä valtavasti edistynyt. Kyllä kai itsellä oli, ja on edelleen, kyse jonkinlaisesta surutyöstä yhdistettynä ahdistukseen ja epävakauteen taipuvaiseen mieleen ja vanhoihin haavoihin, jotka myös aukesivat kesän tuskaisissa oloissa. Huomasin kuitenkin joku aika sitten, että olen sisäisesti eheämpi ja tunnen itseni paremmin kuin koskaan. Ja niin kävi, että sain elämääni uusia ihania ihmisiä ja sosiaalisesti alkusyksy on ollut todella antoisa.

Aloitin ssri-lääkkeen elokuussa ja minulla se on kyllä toiminut, vei juuri terän tuskaisuudelta ja ahdistukselta ja myös sosiaalisten tilanteiden jännittämiseltä, olen ollut eloisampi ja vapautuneempi. Unettomuus on ollut edelleen riesana ja siihen minäkin sain pienen annoksen mirtsapiinia, tarkoitus olisi vain tilapäisesti/satunnaisesti sitä ottaa, mutta nautin pitkistä yöunista ja mielenkiintoisista unista niin paljon, että lähes joka yö otan..😳 Aamulla olo on kyllä hieman tokkurainen ja "hitauden" tunnistan myös. 🙂 Painoa (luulisin, että nestettä lähinnä kertynyt) on tullut pari kg, mutta se ei haittaa mitään.

Tällaista, pientä kaamos..hmm alakuloisuutta on ilmassa, välillä tietty vieläkin itkettää ym. mutta sehän kuuluu elämään.

Toivottelen toipumisen ja vahvistumisen loppusyksyä teille, AK ja M, pitäkää huoli itsestänne ja läheisistänne!

🙂🌻

Yö jäi katkonaiseksi. Heräämisten jälkeen kuitenkin nukahtelin aina uudestaan. Seitsemän maissa nousin ylös ja tajusin aamun olevan jo hyvällä alulla. Mies kuorsasi vielä pikkuhuoneessa, juurikin sen kuorsaamisen ja kipujen vuoksi, sekä levottoman unensa vuoksi nukkuu siellä ja minä makkarissa.

Olo ei ollut kovin tökkyräinen, mutta ainahan se hieman on lääkkeitä syödessä. Aamupesujen ja sängynpetaamisen jälkeen makoilin vielä jonkin aikaa ja odottelin, että alkaisin heräilemään. Ilma näytti ensin kirkkaalle. Mietin, että aurinkoinen päiväkö tulossa? Muistin samassa, että sateista on luvattu koko viikonlopuksi ja pilveenhän se nyt veti ja satelee.. Se sitten siitä minun retkestäni. Sadekamppeita en omista, enkä nyt ehdoin halua kastua.

Yleisfiilis oli yllättävän hyvä. Ei ollut tympääntynyttä oloa, eikä kovasti ahdistanut tai masentanut. ehkä sen teki tieto siitä, että on viikonloppu, eikä tarvitse lähteä mitään virallisia (lue: tylsiä) asioita hoitelemaan. Sitten aloitin. Tyhjensin asianpesukoneen, tyhjensin roskikset, tein aamupalaa eli keitin puuroa ja lämmitin karjalanpiirakoita ja lastasin koko otannan pöytään leikkeleiden kera ja pyysin miehen aamiaiselle. Mies valitteli, ettei aamiainen maistu. Armollisesti sanoin, että syö sen minkä syö. Kiltisti söi puurolautasen tyhjäksi. Sitten korjasin aamiaisen pois, täytin astiakoneen ja aloin siivota. Aloitin keittiön, sitten vessa, sitten pikkumakkari, toimisto, olohuone, makuuhuone.

Yläkaapista kaivoin esille vanhan jääkiekkokassain, johon muistelin pakanneeni joitain vanhoja pöytäliinoja, pikkuliinoja, tyynynpäällisiä ym. Pöytäliinat olivat liian tahraisia ja ruttuisia pöytään laitettaviksi. Pari pikkuliinaa löysi paikkansa ja jouluinen kaitaliina keittiön pöydälle.

Oikein hyvä superaamu oli tänään. Ei voi verrata mitenkään esim. vielä kuukauden takaiseen, jolloin olisin maannut koko päivän sängyllä ahdistuneena itsemurhaa miettien. Mitään puhumatta, mitään syömättä, ulos menemättä ym.. Huh, todella toivon, ettei tuollaisia noin syviä romahduksia enää tulisi. Luultavasti ei tule niin kauan, kuin pysyn lääkityksessä. Näköjään sitten tarvitsin lääkityksen kuitenkin, vaikka niin kauan kamppailin sitä vastaan. Olisi kannattanut aloittaa jo paljon aiemmin niin olisin välttänyt tuon romahtamisen ja osastojakson.

Mies aloitti kiukuttelunsa, kun tulostin ei toiminut. Meillä on ollut ongelmaa tietokoneen ja tulostimen kanssa. Tekevät yhtäkkiä aina lakon tai alkavat toimia ihan pähkähullusti. Minä en niistä mitään ymmärrä. Mies on läpeensä kyllästynyt säätämään niiden kanssa ja juuri, kun ajattelin, että tänään tulee kiva päivä niin mies alkoi sen kiroilunsa ja räyhäämisen koneen kanssa..huoh. Pyysin häntä olemaan kiroamatta, ettei koko päivän tunnelma mene ihan pilalle. No, vähän ajan päästä kiroilu jatkui. Ajattelin, antaa sitten kiroilla, en ole kuulevinaan, enkä mene mukaan tuohon negatiiviseen tunteeseen. Jatkoin vain hommiani ja yritin olla kuulematta. No, totuushan on, että tunnelma kyllä pilaantui jonnin verran, mutta en välitä siitä. Jos mies kiukuttelee koko päivän on se hänen ongelmansa. Minä elän sitten taas omaa elämääni ja luon omat tunnelmani, enkä yhdy kiukutteluun. Ikävä sellaista vain on kuunnella. Se ei tue millään tavalla minun kuntoutumistani, mutta minkä sille voi jos toinen niin käyttäytyy.

Mies on ollut tosi ärsyttävä. Piittaamattoman ja kylmän oloinen, aggressiivinen koko maailmaa vastaan. Haukkuu poliitikot, maahanmuuttajat, koko suomen ja aivan kaikki. Minusta on vaikea kestää sellaista negaatiota nyt kun itselläni on edes hieman seesteisempi olo. Eilenhän kyllä haukuin häntä dorkaksi ja sanoin vaikka mitä. ehkä ne vielä painavat mielessä. En tiedä..

Tämän päivän "työt" olisi sitten tehty ja loppupäivä vapaata puuhaa. Ehkä syön jotain välipalaa ja menen pihalle vaikka lehtiä haravoimaan jos viitsin. Kävelylle? Saattaa alkaa satamaan kovemmin vettä. Autoajelu? Ehkä jos mies muuttuu paremmantuuliseksi. Jos ei niin sitten keksin omaa ohjelmaa. Jokatapauksessa tänään on ulkoiltava jossakin muodossa, kun eilen se jäi välistä kaupoissa ravaamisen vuoksi.

Klassista kuunnellen, kynttilän valossa, puolipilvisessä,

A.K.

Minulla on JOULU!

Tapahtui kummitusjuttu. Aivan varmasti. Todella omituista ja jännittävää.. Iltapäivällä haravoin pihalta lehtiä. Alkoi sataa, joten en lähtenyt kävelylle, enkä millekään retkelle. Mies jatkoi kiukutteluaan mököttämällä. Hänellä taitaa taas olla melkoiset kivut ja raha-asiat huolestuttavat häntä. Mies on raha-asioissa tunnollisempi, kuin minä ja ottaa aina kovasti stressiä, kun ollaan vähissä varoissa, kuten nyt. Minä en niin ajattele koko rahaa. olen sillä tavalla boheemimpi. Minulle riittää, että on vuokra maksettu ja ruokaa kaapissa ja jotain kivoja tavaroita voi edullisesti ostaa. Muu jää sitten ihan mielikuvituksen varaan ja hullullahan on tunnetusti halvat huvit, kuten minulla.

Mutta, se kummitusjuttu. Miehen mökötys alkoi sapettamaan minua, vaikka päätin, etten provosoidu siitä. Äkäisenä heittäydyin hetkeksi sängylle oikoseen ja tuijottelin ikkunasta ulos. Kynttilä paloi yöpöydällä ja minut valtasi taas jouluinen mieli. Etsin netistä vanhoja, jouluisia kuvia (mm. Wendelinin ja Koivun) Jäin niitä ihailemaan ja etsin aina vain lisää kaikkea nostalgista jouluun liittyvää. Sitten kaivoin esille kaksi isoa laatikollista joulutavaroita ja aloin koristella olohuonetta. Löysin jo unohtamani vanhan valokuvakehyksen ilman valokuvaa. Avasin kehyksen ja valkoisen taustapahvin takaa minua katsoivat mustavalkoiset pienen pojan kasvot. Säikähdin ihan oikeasti, koska totta hitossa olisin jo aikaisemmin hoksannut jos kehyksessä olisi ollut tuon pojan kuva. Kuva on tosi vanha ja jotenkin aavemainen. Vaikka kuinka muistelen en saa päähäni, että olisin tuon kuvan nähnyt aikaisemmin. Ja jos olisin nähnyt muistaisin varmasti. Elikä mistä se kuva on sinne mennyt??? Tosi aavemaista. Nyt se kuva kehyksineen on olohuoneessa lipaston päällä..hu huuuu!

Sytytin tekokuusen valot ja laitoin joululevyn soimaan. Fiilistelin pari tuntia ja tunnelma oli todellakin jouluinen. Nyt olen aika kuitti kaikesta sähläämisestä ja alan suunnitella iltapalan koostumusta.

MarianneM: Kiitos vierailusta! Ilahduin, kun olit käynyt täällä. Sinäkin olit mielessäni, kun tänne palasin. Sinun kuulumiset kuulostaa hyvälle, hienoa!!!

Kaikki, jotka mahdollisesti tätä lukevat saavat kommentoida jos siltä tuntuu ja kertoilla omia tuntojaan tietysti.

Nyt vaikenen tältä illalta ja alan relaamaan. Päivä oli onneksi touhukas ja vaikka vähän väsyttää niin mieli on ihan iloinen ja sehän on pää-asia.

Heissulivei!😉

Kamalan levoton yö. En nyt oikein tiedä auttaako tuo Mirta nukkumiseen vai tekeekö yöt vielä levottomammaksi? Unet on ainakin aivan kahjoja ja todentuntuisia. Mutta kestän sen, koska se muuten tuntuu auttavan ahdistukseen ja masennukseen, vaikka annos on pienehkö 15mg niin kuitenkin tuntuu jotain jeesaavan, joten enköhän jatka sen käyttämistä, tosin annosta en halua nostaa kuitenkaan. Saa nähdä mitä lääkäri huomenna sanoo tuohon lääkitykseen.

Muuten tunnen olevani nyt enemmän oma itseni. Minua kiinnostaa taas ne asiat, jotka ennenkin ja jotka ovat minulle ominaisia. Tässä välissähän minua ei kiinnostanut yhtään mikään muu, kuin itseni tuhoaminen.

Päivä alkoi sitten vessarallilla. Illalla Mirta-päissäni ahmin melkein pussillisen englanninlakritsaa ja vielä suklaata kyytipojaksi (tosi viisasta). Eiköhän vatsa kurnuttanut ja varpusparvi lehahtanut lentoon parikin kertaa. Kun selvisin tuosta vatsa-ripuli-närästys-olosta niin sitten alkoi taas luistaa. Tavanomaiset aamutoimet ja vähän joulukoristeiden kanssa haahuilua. Nyt odotan telkusta "Aamusydämellä" ja sen jälkeen tulee mielenkiintoisen kuuloinen dokumentti, joka kestää 11 saakka. Eli rento aamu. Hieman tekisi aamiaista mieli, mutta en tiedä viitsinkö tuonne vatsaan vielä mitään työntää vai annanko sen rauhoittua.

Päivä on "valjennut" sumuisen sateisena. Ei kovin lupaavan näköinen ulkoiluilma, mutta eihän sitä tiedä jos johonkin väliin valokin näyttäytyisi niin voisi livahtaa ulos. Vaikka vain pihalle tai sitten kävelemään lyhyemmin.

Suhteellisen positiivinen aamu jos ei vessarallia oteta lukuun😋

Nyt mua alkoi vähän ahdistamaan.. Nimittäin se, että huomenna on maanantai. Itsessään se maanantai jo. Mullahan on maanantaifobia ollut jo kouluajoista lähtien, että jännitän maanantaita ja ahdistun siitä. Johtuu varmaan koulukiusaamisesta ja siitä kauhusta, kun sinne oli pakko aina viikonlopun jälkeen mennä. Muut olivat olleet kavereidensa kanssa, yökyläilleet ja bilettäneet. Minä olin istunut yksin kotona, eikä minulla ollut mitään kerrottavaa. Ja kiusaaminen alkoi aina joka viikko uudestaan ja tietysti maanantaisin.

Maanantai on myös pelottava päivä, koska silloin on alettava taas hoitamaan kaikkia virallisia asioita. Soiteltava sinne tänne ja käytävä siellä sun täällä. Viikonloput on niin kivoja, kun tietää, ettei kukaan "virallinen" soita sinulle, eikä sinun tarvitse hoitaa mitään virka-asiaa. Huominenkin alkaa "hienosti" lääkärin tapaamisella. Ja sitä ennen on vielä miehellä lääkärin tapaaminen, hoh hoijaa.

Lisäksi minusta tuntuu, etten saa otetta tästä sumuisen niljakkaasta päivästä ja sekin alkaa ahdistamaan. Tuntuu, etten saa mitään aikaiseksi. Olen vain aamusta asti haahuillut ympäriinsä, aamupalan ja dokumentinkatsomisen jälkeen näprännyt netissä ym. Minua ahdistaa, kun ulkoilu ei taaskaan onnistu (no eilehän haravoin pihalta lehtiä) mutta kävelyllä en ole käynyt kahteen päivään..koska sataa koko ajan. Nyt aion ulostaa itseni mökistä lähtemällä autoajelulle ja ehkä siellä olisi joku metsäpolku tai muu sellainen jota pitkin voisi vähän kävellä ja haukata happea. Alkaa olla ihan pöpi olo, kun sisällä vain istuu vaikka sunnuntai on mulle kyllä ollut aina lepopäivä. Nyt vain en osaa jotenkin rentoutua. Koko ajan pitäisi suorittaa jotain.

Autiotalojen kuvia olen taas netistä katsellut ja laitoin eräälle palstalle tiedustelun lähialueen autiotaloista jos joku laittaisi koodia niistä. En kyllä usko, että kukaan siihen vastaa. Ai niin, mutta sainhan aikaiseksi erään "taulun", siis askartelin sen, heh.

Nyt sitten ajelulle. Mars!😎

Ensimmäinen jouluvalo ikkunassa. Uusi, pieni enkeli kokoelmissa. Näyttää, kuin se kavelisi nenukkiaan, mutta kyllä se taitaa rukoilla🙂

Maanantai. Ei niin kauhea, kuin maanantait yleensä, eikä kovin kummoista maanantai-ahdistusta. Aamu alkoi vauhdikkaasti kaatosateessa. Ensin miehellä lääkäri, jossa olin mukana. Sitten minulla psyk.polin lääkäri. Ihan hyvin meni, eikä lääkityksiin tullut muutoksia. Tulin lääkärin kanssa juttuun ihan mukavasti. Ei siis mikään mahdoton tapaus. Kuntoutustuelle haetaan jatkoa. Se nyt ei kait kellekään ollut mikään yllätys. Hyvä niin.

Minua taitaa suunnattomasti rasittaa kaikki virallisten eli "tylsien" asioiden hoitaminen. Se vie niin paljon voimia ensin jännittää niitä ja sitten itse tilanteet, vaikka menisivätkin ihan hyvin. Tuntuu vain, että päivä on "pilalla" jos joutuu aamun aloittamaan tällaisilla.

Lääkäreiden jälkeen erääseen antikvariaattiin ja sieltä uusi autiotaloista kertova kirja! Hienoisen päänsäryn ja epäluovan olon vuoksi en ole kuin vasta selaillut kyseistä kirjaa, mutta aion vielä myöhemmin tunnelmoida sen kanssa. Isossa marketissa kävimme ja sieltä hyviä syötäviä. Kotona söin ostamani valmiin salaattiaterian patongin seuraksi. Alkoi vähän rupsuttamaan. Miestäkin rupsutti ja muutakin pärinää kuului vessasta (varmaankin hyvin kiinnostava tieto..)

Mies on aika ärsyyntyneessä mielentilassa jatkuvasti. Olen miettinyt johtuuko se minusta, mutta enpä usko. Hänellä on nyt aika vaikeaa selkäsäryn (hermosärky) ja pahojen hengitysvaikeuksien vuoksi. Särky estää nukkumisen ja henki on ahtaalla koko ajan, sekä pientä lämpöä pukkaa, niveliä särkee ym. Onhan niitä hänelläkin vaivoja. Ymmärtäähän sen ettei oleminen noiden vaivojen kanssa ole hääviä ja esim. asioilla ja kaupoissa ramppaaminen on silloin rasitus. Yritän olla ottamatta itseeni ja provosoitumatta toisen ärtyisyydestä. Se on vain vaikeaa, kun itsekin on vielä aika herkillä ja muutenkin, kun kaikki tunnelmat ja tilanteet tarttuvat minuun niin helposti (epävakaa persoona ja vielä masentunut) Tällaisissa tilanteissa yritän vain pitää itseni kasassa ja järkeillä asiat kylmästi (hah, aivan kuin olisin kylmä järki-ihminen, ja sitten heräsin ja päästin kissan ulos..)

Tuo jouluvalo ja autiotalokirja olivat tämän päivän huippuasiat.
Ehkä tunnelmaa latistaa hieman tieto siitä, että huomenaamuna on taas eräs erittäin tylsä ja virallinen meno, jota ei voi välttää..ahdistavakin se tavallaan on, mutta pakko hoitaa, huoh!

Haluaisin kait elää jossain winterwonderlandissa, ikuisen joulun ajassa, enkelikellojen kilinässä, vailla ruumista ja murhetta.

Minähän olen aina pyrkinyt epätoivoisestikin, idealistisesti rakentamaan elämästäni sellaisen idyllin, jota minulla ei ole oikeasti koskaan ollut. Ikuinen haaveilija, taivaanrannanmaalari, joka meinasi jo tappaa itsensä. On siinä herkkyyttä kerrakseen. Ehkä minun maailma on kuunvaloa, autiotaloa löysin realiteetein? Parasta on vain olla rauhassa, antaa luovuuden tulla ja mennä, ailahdella siinä virrassa, päivä kerrallaan, sopivasti tähtipölyä hiuksilla.

Kyllä minä vielä tästäkin illasta revin jonkinasteisen ihanuuden illusionin. Suljen itseni tuon jouluvalon kanssa jonnekin kauas sinne, missä aattoilta on ainainen.☺️❤️

Se siitä winterwonderista.. Minuuta alako yhtäkkiä väsyttämmään niin vallan maharottomasti, että miehän aloin pistämään silimiä kiinni ja äkisemmään miehelle..tämän illan tunnelma on pilalla..ensin alako päätä särkemmään ja sitten väsyttämmään ja sitten ketuttammaan aivan kaikki! Nyt olen minä aivan hipihiljaa tai äkseeraan vaan. Kohta saa Mirtan heittää naamariin ja iltapallaa ja unten maille HEP!😝

Voi kun kirjoitit ihanan tunnelmallisesti! kiitos siitä. Olen joka päivä käynyt täällä lukemassa kuulumisesi, muttei ole ollut sanottavaa itsellä.. Vkl meni jotenkin tosi kummissa mietteissä. Sunnuntaina kävin haudoilla, ja veljen haudalla sain ihan kauhean itkukohtauksen. Aina siellä se iskee. En voi jotenkin välttää sitä. Mutta sitten tajusin, etten ole edes itkenyt pitkään aikaan, ja teki hyvää päästää vähän patoja murtumaan. Se teki hyvää ja oli jollain tavalla vapauttavaa.

Tänään on ollut jotenkin ihan tosi hyvän mielen päivä. Siihen ei edes taida olla mitään erityisiä syitä. Musiikki minulle on hirmuisen tärkeää. Siitä olen nauttinut paljon viime aikoina. Edelleen viihdyn hyvin yksin. Näen myös ystäviä, mutta usein olen melkeinpä mieluummin yksin. Silloin on helpoin olla yhtä sen oman maailmansa kanssa. ei tarvitse kenellekään selitellä mitään tai kuvailla, itse tietää ne omat kummalliset ja värikkäät aatteensa ja voi haaveilla niin paljon kuin vain huvittaa🙂

Laitan kaiken energiani seuraavaan toivotukseen:
Tsemppiä ja jaksamista Sinulle!

En osaa enempää sanoa, joten en yritä väkisin väännellä pitkiä veisuja. Toivon että kaikki menee paremmin. Luin ensimmäisen viestisi ja viimeisimmät viestisi. Ethän loukkaannu, etten jaksa lukea 337 viestiäsi? Eivät ne menneet hukkaan, sillä varmasti koit helpotusta kirjoittaessasi itse, mutta niissä on hiukan liikaa työtä minulle 😉
Älä koskaan tee itsellesi pahaa, sillä niinkuin suolaa voi lisätä myös valmistuksen jälkeen, niin myös itsetuhoisuuden voi tehdä myöhemmin. Jos taas kaadat liikaa suolaa, niin ruoka menee piloille eikä suolaa saa ruuasta pois ja samoin sitä suurta itseaiheutettua vammaa ei välttämättä pysty hoitamaan. Kaikista akuutein ongelma on aina itsetuhoisuus, mutta lupaa minulle, että jos joskus olet niin pohjalla, että aiot vahingoittaa itseäsi niin siirrä se tuhoisuus aina kahdeksan viikon päähän.

En tunne sinua, mutta välitän kyllä sinusta. 🙂👍

Yö oli jälleen levoton. Hyörin ja pyörin. Näin sekavia unia. En tiedä auttaako tuo Mirta nukkumiseen vai tekeekö yöt vieläkin levottomammaksi? Kuitenkin yleisoloon sillä on suotuisaa vaikutusta, joten jatkan sen käyttämistä.

Jouluvalo piristää ihanasti muuten mustaa maisemaa, jota kaatodade (taas) piiskaa valtoimenaan. Tuo sataminen voisi kyllä jo loppua. Ei tule ulkoiluistakaan mitään. Monta päivää jo mennyt ilman kävelylenkkiä ja tuntuu, että se alkaisi vaikuttamaan vireystilaan. Tulee sellainen lötkö olo.

Ja se ärsyttävä "virallinen" asia on tänään hoidettava..mua vähän se pelottaa. Toivottavasti se menee hyvin. Nyt kun vihdoinkin on alkanut olemaan hieman parempaa nostetta tässä olisi tosi kurjaa jos se tyssäisi nyt tämän asian vuoksi ja tulisi joku romahdus. Ei saa tulla.

Muuten tämä päivä on avoin. Kirjastolla täytyy käydä ja mies aikoi kait käydä terkkarissa. Perunamuussia ja Käristemakkaraa on suunniteltu ruoaksi. Minä haluaisin käydä jonkinlaisen kirppiskierroksen ja suunnittelin jos menisi naapurikaupunkiin vaihteeksi. Mutta en tiedä toteutuuko se tänään.

Sen verran jännittää se meno, etten syö nyt aamupalaa. Muuten olisi kyllä voinut maistuakin.

Ihan hyvä vire vaikka vähän ahdistaakin se meno.

Sataa, sataa ropisee, pili pili pom!😎

Kiitos Monange, että olet täällä vieraillut. Ilahduin siitä, vaikka muuten mulla on nyt vähän heikot fiilikset.. Liikuttavaa tuo veljesi haudalla käynti, halaus sinulle!

Niin, kuten arvasin niin se tämänpäiväinen "tylsän" asian hoitaminen ei mennytkään ongelmitta ja vaikka en viitsi alkaa sitä täällä erityisemmin kertoilemaan, mistä asiasta on kysymys niin sanon vaan, että se on asia, jonka kanssa on väännetty aikaisemminkin oikein olan takaa.. Jotenkin mieliala hieman horjahti negatiivisemmalle puolelle. Alkoi jännittämään ja ahdistamaan. Samalla tuli tunne, että aivan sama koko elämälle jne.

Just, kun sain mielialaa paremmaksi ja elämäniloa niin tämä "pommi" tipahti niskaan. Eihän se vielä ole kirkossa kuulutettu, että kaikki menisi nyt päin honkia ja itse saatan ylireagoida, mutta kuitenkin tuli vähän epävarma ja tylsä fiilis..en kyllä kaipaa nyt jollun alla mitään ylimääräistä skeidaa, kun koko kesä ja syksy on ollut niin rankkoja ja oikeastaan jo kaksi viimeistä vuotta..

Huomasin vain, että heti kun mieliala tipahti niin kiinnostus esim. jouluun tai autiotaloihin himmeni monta astetta. Miksi mun pitää olla tällainen, että jokin asia "tipauttaa" mut samantien surun ja masiksen syövereihin? Miksi en osaa olla järkevämpi ja vakaampi ja positiivisempi? Miksi pelkään aina hirveintä tapahtuvaksi ja kauhukuvat alkaa heti pyöriä mielessä ja ahdistun ja lamaannun ja masennun..

Sataa kaatamalla, ettei edes ulkoilemaan pääse. Uuden pienen, valkoisen kynttilälyhdyn sentään ostin ja pussin toffeeta äskeiseltä reissulta. Voi Jumala, annan nyt kaiken mennä hyvin en kestä enää yhtään mitään skeidaa elämääni😯🗯️

Luultavasti otan kohta yhden opamoxin, vaikka ei siinäkään ole mitään järkeä, mutta onko sitten lopulta missään?!

Huoh....tänään jo yhden kerran itkenyt. Onneksi mies tekee ruoaksi perunaamuussia ja kärkkäreitä. Kunnon lohturuokaa jos nyt sitäkään saan ahdistukseltani syötyä. Että piti tulla kakka päivä. Olin kerrankin positiivinen ja odotin kaiken menevän hyvin, mutta ei näköjään koskaan mikään MINUN elämässä voi mennä hyvín..että ottaa päähän.

Tuttu tyhjyys valuu sisälleni. Olen taas pelkkä kalpea kuori, kehys jollekin harmaalle, tuntemattomalle, joka sisälläni velloo. Tyhjä olen..

Ennen ruokailua otin Opamoxin.

Söin vatsan täyteen ja vedin vielä läjän karkkia. Sitten pesin hiukset ja makoilin sängyllä. Olin nukahtanut. Se on aina minulla merkki, että olen masentunut, kun alan nukkuilemaan kesken päivän. Kun havahduin oli kello jo puoli kuusi. Siinäpä tämä päivä sitten meni ja hyvä, että menikin. Sateinen ja kurja päivä.

Nukkumisen jälkeen oli sekava ja masentunut olo. Ei hitto, en halua sitä kaatomasennusta takaisin. En halua!! Kunpa asiat vielä kääntyisivät hyvin päin ja saisin taas olla iloisin mielin, kuten tässä välillä jo olin. En halua tosiaankaan sitä itsarioloa ja väsymystä takaisin.

Kunpa winterwonderland vain jatkuisi. Kunpa kaikki olisi hyvin. Kunpa saisin joulumieleni takaisin ja uskon elämään, taas kerran.

Nyt ei ole oikein riemukas olo. Väsynyt ja tyhjä vain ja nälkäinen..taas! Hiton Mirtatsapiini, kun pistää minut syömään koko ajan! Olen varmasti kohta hirveä tankki, mutta en tiedä jaksanko välittää siitäkään..mieluummin tankki, kuin laiha luikero.

Kunpa sade loppuisi. Kunpa ensi yö olisi hyvä ja nukkuisin rauhallisesti. Kunpa......

Arvatenkin yö meni levottomaksi. Se oli vielä eri tavalla levoton, kuin normaalisti. Ahdistusoireita pukkasi selvästikin.

Heräsin viideltä, kuten aina ahdistuksen ollessa päällä, enkä nukkunut enää. Se tympeä asia pyörii nyt mielessä joka minuutti, enkä saa sitä katkaistua. Ärsyttää, kun olen aina tällainen, että mietin pahinta, enkä osaa olla ajattelematta asiaa koko ajan.

Yritän nyt mahdollisimman "normaalisti" olla, mutta mielialani on selvästikin alentunut ja olen aika vaisun oloinen. En paljon jaksa hymyillä tai höpötellä. En innostua joulusta (vaikka sytytinkin valot ikkunakoristeeseen ja tuikun eilen ostamaani lyhtyyn) enkä autiotaloista, enkä tiedä haluanko edes syödä aamupalaa.

On se jännä, miten yksikin ikävä asia voi alkaa suistaa raiteiltaan jotenkuten kasaan saadun mielialan. Mutta ei kait sellaista pilleriä olekaan, joka tunteet jähmettäisi kokonaan? Ja ei kait se olekaan tarkoitus.

Kumma kyllä, aamu-yöstä ajattelin ihan sekunnin ajan jälleen i-m, mutta sitten kielsin itseäni edes yrittämästä sitä ajatella. Mutta helposti se näyttää yrittävän pyrkiä mieleen jos mieliala on ahdistuneempi tai masenruneempi. Toisaalta kuitenkaan se ajatus ei minua enää kiinnosta. Se on vanha ja kulunut, puhkikäytetty. Ei siitä mitään hohtoa enää saa.

Päivää hieman tahmeasti aloitellen..

Tahmea on päivä ollut. Pakosti siivosin. Sen jälkeen vain löhöillyt. Päätä alkoi särkemään. Otin Oxynormin ja silmät ei meinaa pysyä auki millään. Koko päivän olen ainoastaan voinut ajatella vain tuota yhtä asiaa. Ei auta mielenhallinta, ei mikään. Mies on ollut tosi ärsyttävällä tuulella ja tyly minulle. Ei varmaan itse edes tajua, mutta minusta on ollut tyly minulle. Varmaan taas tyyliin ajattelee jotain, että makaan vain enkä tee mitään. No, olenhan viimeiset 2 viikkoa tehnytkin koko ajan ja tänäänkin sentään siivosin. Koskaan ei mitään minun tekemistä kiitetä, eikä hyvää sanaa sanota. Alkaa pikkuhiljaa ottaan aivoon. No, kait se on itsestäänselvää, että masentunut ihminen siivoaa joka päivä ja häärii kodinhengettärenä, eikä siitä tietenkään tule mieleenkään mitään positiivista sanoa, vaikka tuo hengetär vasta makasi sängynpohjalla itsemurhaa hautoen. Tuntuu, etten enää rakasta miestä. Meillä ei ole mitään yhteistä muuta kuin asumme saman katon alla. Mun puolesta vois painua hevon hiiteen. Kiukuttelee kaiket päivät kuin pikkulapsi ja sitä pitää sietää ja kuunnella. Minua ei noteerata mitenkään. Ällöttävä koko äijä!

Olipa tosi vaisu päivä. Hyvä, että on jo ilta ja kohta pääsee nukkumaan. Näin masepäivää ei mulla ole ollut moneen viikkoon. Kaikki on taas tuntunut samalle vanhalle shaisselle. Ehkä lääke pehmentää ne ääriajatusten terävimmät reunat (kuten i-m)

Mutta, mutta..mikään ei ole huvittanut. Nyt äsken tosin selailin vähän miehen postilaatikosta tuomia mainoksia ja Bauhausin lehtisessä oli kauniita pöytäkuusia, joista hieman innostuin.

Mieskin on ollut vähän mukavammalla tuulella nyt illalla.

Huomenna aamulla taaaas tylsiä asioita..aina vaan ja aina vaan.

Kurkku tuntuu kipeälle ja olo on nuutunut.

Edes ulos en jaksanut lähteä, vaikka aurinko vähän paistoi.

Iltapalaa ja unta palloon.

Byäääääääääähhhhhhhh!