Olen lukenut yrityksistäsi päästä irti tietyistä lääkkeistä. Tietämätön olen näistä asioista, niin kysyn, että eikö mistään saa mitään apua, miten vähentää ja lopulta lopettaa lääkkeiden käyttö? Käsittääkseni sulla on ns. hoitosuhdekin, käyt jossain juttelemassa?

Mulla on parin lääkkeen käytön vähentämisestä kokemusta (särkylääkkeitä), kun lääkärien mielestä niistä johtuu mun tolkuttomat päänsäryt eli olis särkylääkepäänsärkyä. Minä yritin ja yritin, mutta kun se kamala päänsärky iski, niin enhän ilman pystynyt olemaan. Olis vaan pitänyt kärsiä. Sitten kuulemma päänsäryt vähenee. No, noinhan se joillakin saattaa ollakin. Ennen kuin sattui päivystyksessä vihdoin ja viimein lääkäri, joka osasi määrätä mulle ns. tukilääkityksen, jonka voimin sain lähes päivittäiset säryt katkeemaan. Mutta sittenhän ne säryt taas pikku hiljaa alkoivat ja piinaavat edelleen. Tosin eivät enää päivittäin. Mutta pitkän tien olen kulkenut. Muistan, kun päätä särki ja pitelin särkylääkepurkkia ja mietin, että en saisi ottaa, mutta olo oli niin kaamea, että oli pakko kuitenkin.

Eräs lääkäri määräsi diapamia kuuriksi. Onneksi sattui kohdalle parin päivän päästä kuurin aloittamisesta lääkäri, joka sitten valisti, miten pian siihen lääkkeeseen voi jäädä koukkuun. Joten nyt otan sitä tosi harvoin, lähinnä kovaan kipuun rauhoittuakseni.

Jos kokeilet homeopatiaa, niin miellläni minäkin lukisin kokemuksista. Se myös kiinnostaa minua näiden kaikkien lääkkeiden jälkeen.

Olet kertonut miehestäsi joka seuraa oravia. Minä olen tässä seuraillut tänään pienen pientä oravan poikasta. Noin pientä en ole ennen nähnyt.

Jaksamista!

Miten sinulla menee AK? Toivoisin, että paremmin kuin täällä. Lähetän halauksen sinulle, ystävä🙂🌻

Kiitos MonangeRakas ja kiitos myös Tuulinen Päivä sinulle🙂

Olin tässä muutaman päivän aivan pohjalla ja huippu oli eilinen ja tämä aamu. Taas kerran mun bentsovähennykset kait lähti käsistä. Siis, kun en malta vähentää tarpeeksi hitaasti, enkä haluaisi vieroittautua millään muulla lääkkeellä (esim. diapam) En usko ja lyön aina pääni seinään. Minulle tuli niin hirveä olo, että aamulla meinasin jo mennä sairaalaan. Siis mieliala ja fyysinen olo romahti. Menin aivan paniikkiin. Ajattelin kuolevani yms. meinasin hälyyttää ambulanssin, mutta miehen vuoksi en viitsinyt aiheuttaa sellaista härdelliä.

Mulla on muutenkin ongelmia. En ole ollut oikein vireessä. Elämä ei ole kiinnostanut ollenkaan. Kaikki elämänhalu on ollut aivan nolla. Olen ollut väsynyt, voimaton, tuskin jaksanut edes puhua mitään. Aivan omituinen olo ollut. Ja on itse asiassa vieläkin, hyvin sekava ja voimaton. Ja fyysisesti olen kait vieläkin niin huonokuntoinen, että pulssikin takoo levossa yli satasta. Tosin se voi johtua myös mielenongelmista, en tiedä..voi, kunpa tietäisinkin??

No, ennen puoltapäivää meinasi taju lähteä tosiaan. Pakko oli mennä makuulleen viltin alle ja YLLÄTTÄIN ottaa temestaa, voi prkl!!! Otin puolikkaan temen ja puolikkaan pamin ja kas, kun olo hieman tokenikin siitä. Hyi helv, että olen koukussa ja tiukasti. Menin aamulla aivan paniikkiin, kun luin netistä, että joku oli heittänyt bentsot seinään ja joutunut sairaalahoitoon 3 kuukaudeksi! Siellä sille oli syötetty vaikka mitä lääkkeitä, eikä mikään ollut sopinut ja ahdistus oli ollut kauhea.. Se juttu oli niin hirveä, että ahdistuin ihan sadalla. Ja ahdistun vieläkin, kun ajattelen koko juttua.

Muutenkin on tässä vähän paneita, kun huomenna on tautikontrollin verikokeet ja psyk.poli samana päivänä. Pakko kait siellä psyk.polilla kertoa tästä helvetistä. Vaikka ei kyllä huvittais edes mennä sinne. No, mitään mielialalääkkeitä en edelleenkään halua tähän alkaa sotkemaan. Eli enpä tiedä, mitä ne voi mua auttaa siellä?

Tekis mieli vain ikuisesti maata täällä viltin alla ja nukkua ja nukkua ikuisuuksiin..Ja sitten joku päivä heräisi ja olisi taas normaali..

En edes tiedä enää olenko masentunut, ahdistunut muuten vaan vai ainoastaan lääkeriippuvainen ja se tekee oireet? En todellakaan tiedä.

Aivan kauheaa tämä kuitenkin on. Alkaa jo tuntua taas siltä, että tämä taitaa todellakin olla mun viimeinen kesä. Huoh..

Kiitos, kun muistitte minua ja anteeksi, etten jaksa nyt tsempata ketään muuta, vaikka mieli tekisikin. On tässä omassa olossa nyt niin tarpeeksi☹️

Apea, AK.

Elämä on mennyt kummalliseksi. Tuntuu, ettei ole itsellä enää hallintaa tähän elämään, eikä edes omaan mieleensä tai ruumiiseensa. Mitään ei voi ennakoida ja jokainen päivä on arvoitus. Ei uskalla oikein edes haaveilla mistään.

Elämänhalu on oikeasti aika nollissa. Mies on ainoa, jonka vuoksi vielä yritän. Jos olisin yksin, en tiedä jaksaisinko vai tekisinkö lopullisen päätöksen. Menisin sinne jokeen, kuten joskus monta vuotta sitten aioin, mutta en ehtinyt, kun rakkaus pelasti minut. Pelastaako se rakkaus minut nyt? Luultavasti. Olen vain saanut nyt paljon enemmän kolhuja ja vammautunut pahemmin. Aika näyttää onko minun koti tämä maailma vai joku toinen?

Sekin on aika syvältä elää koko ajan, kuin kahden maailman välillä. Kuin toinen jalka haudassa. Ja miksi edes olen tällainen? En tiedä. Olen aina ollut niin vaikea tapaus ja omituinen. Tältä maailmalta olen saanut paljon takkiini. Nyt alkaa olemaan sietoraja aika lähellä.

Synkkää tekstiä, mutta niin olen minäkin. Kävin miehen kanssa kaupassa. Sinnekin sain pakottaa itseni, enkä oikein tuntenut mitään iloa olla ihmisten ilmoilla. Luulenpa, että oikeasti alkaisin kohta kuulua jonnekin psyk.sairaalan osastolle. Mutta miehen vuoksi en voi sellaiseen mennä. En ota sitä riskiä, että suhteemme katkeaa. Vaikka en tiedä kävisikö niin, mutta en halua ottaa edes riskiä. Yritän pärjäillä muuten.

Edelleen apea, AK.

Minullakin on elämänhalu nollissa, nytkin itken. En näe mitään järkeä enää missään. Enkä pääse ylös täältä suosta vaikka miten yritän😭 Olisikin joku kainalo mihin käpertyä. Mistään ei tule mitään ja olen yksin, niin yksin. En jaksa enää.

Toivon, että sinä saat huomenna apua. Tuo nappishow on varmaan aika iso syyllinen. Jos saisit valvotusti katsottua, mikä järkevä vähennys. Voimia. Toivon, että jaksat vielä, vaikka miehen takia. Itse en enää tiedä mitä teen😭

☹️ *halaus*

Vaikka minulla meneenkin nyt ihan hyvin, niin tiedän tunteen, kun haluaisi vain nukkua ja toivoo, että heräisi joskus parempaan oloon. Toivottavasti jaksat kirjoitella tänne kuitenkin kuulumisistasi. Luin myös tuosta bentsoriippuvuudesta ja vierottautumisesta, inhottava koukku tosiaan..

Kiitos Rakkaat Ystävät M&M🙂

Minä ilahdun teistä aina, mutta olen itse jotenkin niiin huono tsemppaamaan muita ehkä siksi, etten itseänikään oikein pysty tsemppaamaan.

Ei minulla nyt ole tänne edes mitään ihme kirjoittamista. Katselen Varaston Metsästäjiä vai mikä lie amerikkalainen hölönpölö-ohjelma. Minulla on kamalan syyllinen olo. Äsken huomasin, että olen tänä kesänä ja jo pitkän aikaa jostain syystä niitannut järjestään kaikki miehen ehdottamat tai toivomat asiat. En ilkeyttäni, en edes tahallani, mutta aina on ollut jokin oikea tai ainakin olen luullut, että oikea syy..Ei ihme jos miesparka on kohta aivan hermoraunio. Oma olo on vain ollut niin paha, ettei ole pystynyt lähtemään mukaan toisen lennokkaisiin juttuihin. Ehkä olisi syytä nopeasti tehdä joitain "myönnytyksiä" jos haluan jatkossa vielä olla miehen kanssa..On se joutunut niin paljon kestämään, ihan liikaa, jos kyllä minäkin. Mutta on se läheisellekin varmasti kamalan uuvuttavaa.

Söin vähän iltapalaa ja puoli kymmenen maissa pistän jo maate. Taidan yrittää nukahtaa ottamatta mitään nappia. Otan aamulla jos on kamala olo. Saattaa tosin olla, etten nuku ilman mitään, joten ehkä otan puolikkaan. Voi Jehna, en tosiaan tiedä.. Ja tämä on aivan kamalaa.

Hyvää Yötä!

Täällä taas. Vielä hengissä.

Voi viude, mikä päivä eilen. Olen ollut täysin kuutamolla ja poikki. Nyt on ainakin hetken selkeämpi olo, joten kirjoitan äkkiä tänne kuulumisia, kun vielä jaksan.

En tiedä, oliko taas joku bentsokohtaus, mutta..aamusta hirveä olo, siis sellainen paniikki/ahdistus/muutenkinhirveä-olo. Piti käydä ne verikokeet. Sielläkin mulla oli olo, että taju lähtee. Takaisin kotona olo vain paheni. Menin makuulle ja mittasin verenpaineen ja pulssin, joka näytti hienosti 140! Siis lepopulssi..voitte kuvitella, että olo oli "hieman" hankala. Läähätin siinä aikani, eikä tilanne paranunut. Mulla on aina ollut tiheälyöntinen sydän, mutta tuo nyt oli jo takykardiaa. En keksinyt muuta, kuin soitin hätäkeskukseen ja sieltähän tuli amppari meille, tosin ei pillit vinkuen. Ne kauhisteli sitä sykettä ja veivas kaikkia sydänmonitoreja minuun, makasin tässä makkarin sängyllä. EKG oli ihan hyvä, mutta se syke.. Sairaalakeikkahan siitä tuli. Siis veivät sairaalan päivystykseen ja siellä makasin koko päivän iltamyöhään saakka. Tekivät kaikenlaisia kokeita ja olin jo aivan varppi, että ottavat yöksi osastolle. No, onneksi ei. Enpä viitsinyt kertoa, että yritän vierottautua bentsoista, koska sen jälkeen ne ois heittänyt mut sieltä ulos ilman mitään kokeita. Ensihoitaja höpötti koko ajan, että mulla on paniikkikohtaus ja hyperventiloin. sanoin, että tiedän kyllä valitettavan hyvin, mikä on pannarikohtaus ja tämä ei nyt ole sitä. Se on huono homma, kun papereissa on noita mielenterveysmerkintöjä niin kaikki laitetaan aina niiden piikkiin automaattisesti. Alkavat aina heti kysellä "onko ollut stressiä" ym. siis ihan siksi, että lukevat papereista mun olevan mielenterveyspotilas. sanon aina jämäkästi, että tämä vaiva ei nyt niihin kuulu, niin ne lopettavat.

Itse asiassa pumppu on paukuttanut jo muutaman päivän. Voihan se stressikin sitä pahentaa, tietysti. Otin tänään beetasalpaajaa jos se vähän hillitsis sitä jyskytystä. Yöksi otin kokonaisen temestan ja aamulla puolikkaan. Voi v*ttu jos se p*askalääke tekee tuommosta!!!! Tai siis siitä vierottautuminen. Hirveä myrkky on. Jos olisin tiennyt en olisi alkanut sitä ottamaankaan tai ainakaan syömään liian kevytmielisesti.

Eli tämmöistä kivaa taas täällä. Aamusta oli aika nihkeä olo. heräsinkin taas jo puoli viisi. En koskaan saa nukuttua tarpeeksi. Tekis mieli kohta jotain unilääkkeitä hommata. Pakkohan tässä olis saada levähdettyä. Eiköhän se ole koko pakka sekaisin jos ei koskaan nuku kunnolla. Alkaa olla "kirjasto" aika sekaisin, heh. Tuossa välillä tuli hivenen selkeämpi olo niin äkkiä aloin vähän siivota, kun ei näiden härdellien vuoksi ole voinut edes siivota moneen päivään. Nyt on edes se kivaa, että pinnat on puhtaat. Ja aurinko paistaa. Ja kohta kuuntelen virsiä Youtubesta. Saan olla hetken rauhassa, kun mies on kaverinsa kans käymässä keskustassa. Olen huomannut, että kaipaan välillä omaa rauhaa. Joskus en kestä miestä varsinkin jos olen väsynyt ja sillä aina silloin joku ihme mania/adhd-kohtaus päällä🙂

No, en kehtaa valittaa, kun on muuten niin ihana mies. Huomenna olisi sitten hammaslääkäri vaihteen vuoksi ja 1.elokuuta Meilahden lääkärin kontrollikäynti..että lääkäriä pukkaa, ai niin ja ilmeisesti vatsatähystys jossain välissä, Jiiiihhhaaaaa!

Kiittäkää onneanne te, jotka ette joudu lääkäreissä ravaamaan sillä se jos mikä tuo elämään ankean sävyn ja jatkuvan huolestuneisuuden varjon.

Tuntematon Potilas, AK.

Voi Tuntematon Potilas!! Olen IHAN varma, että johtuu siitä vierottautumisesta!! Kysyitkö mistään niitä ohjeita miten se olisi viisasta tehdä ihan päivä kerrallaan eteenpäin? Ja kuule, jos on sitä syömisongelmaa ollut sulla kanssa, niin mulla ainakin jos en ole syönyt, niin verensokeri ilmeisesti kun laskee niin tekee ainakin mulle ihan superhirveän olon ja sydän hakkaa ja kylmä hiki nousee ja päässä humisee.

Mulla auttoi silloin aiemmin nukkumiseen tosi hyvin Mirtazapiini, sillä sai ihanat unet! Se vaan saattaa lihottaa, siksi en ite enää halua sitä syödä, koska nosti painoa mulla joku 8kg mikä on mulle sitten taas sellainen asia, etten halua enää.. Mutta jos sulla tarkoitus saada muutenkin kiloja takaisin, niin suosittelen!

Mulla ihan ok päivä, tulin siis mökille, täällä on helpompi hengittää, kas kummaa.....

Hei M🙂

Olipa ihana lukea sinun ketjusta, että mökillä on parempi, kuin kaupungissa. Luonto kyllä hoitaa meitä. Saahan sieltä aivan eri tavalla energiaa, kuin "kuolleesta" asfaltti ja saasteviidakosta. En tosin tiedä, missä teidän mökki on, mutta varmasti kiva paikka.

Kait se meikäläiselläkin olisi ihan kiva vielä joku parin päivän mökki ottaa jossain välissä, kun pääsis tässä vähän enemmän taas elämästä kiinni. Mieshän se on oikea mökkihullu, joka kesä sama mania sen mökillemenon kanssa, se kun on semmoinen "alkuasukas", että viihtyisi vaikka yksin Lapin erämaassa. Minä en ole niin elämässäni tottunut mökillä olemiseen, enkä mikään sillain mökki-ihminen ole, mutta jos on kaunis luontopaikka niin siitä luonnosta kyllä nautin. On me joka kesä jostain mökki vuokrattu, ehkä vielä elokuun puolella tänäkin kesänä.

Minulla on tänään ollut sen eilisen kauhistuksen jälkeen onneksi vähän mukavampi päivä. Olen ottanut pari kertaa pienen annoksen beetasalpaajaa (propral) ja pumppu ei ole niin hakannut. Ehkä se tekee hieman paremman olon. Ihme oli, että tänään ensimmäisen kerran maailman aikoihin minulle tuli ruokahalua keskellä päivää, mikä on ollut hyvin pitkän aikaa kadoksissa. Ja joo, eilen mitattiin sairaalassa verensokeri ja se oli tosi alhainen keskellä päivää mitatuksi, siis joku alle 4 niin eikö se ole aika vähän, kun ei pitäisi edes keskellä päivää olla paastoarvo, kuin vaikka aamulla, kun ollut yön syömättä. Sitten oli natriumin arvo lievästi pielessä. Pitäis syödä enemmän suolaa ja käskivät juoda vaikka suolaista vichyä. Olen koko kesän ollut, kuin paastolla, ei se tietenkään voi terveellistä olla, olen sen kyllä tajunnut, mutta en vain ole pystynyt syömään. Mullahan oli pitkään se vatsatautikin, ehkä se vei ruokahalut ja on kuihduttanut elimistöä.

M, tuli niin kiva mieli, kun "huolehdit" noin noista minun syömisistä ja verensokereista🙂 Tiedätkö, minä olen oikeasti (ainakin kun sille päälle satun) tosi huolehtivainen minun lähimmäisistä, kuten miehestä ja äidistä. Se onkin tympinyt, että olen ollut nyt niin huonona itse, ettei ole ollut energiaa huolehtia muista. Minähän mietin jo aiemmin ja oikeastaan jo monta vuotta sitten jonkinlaista hyväntekeväisyystyötä, että minustakin olisi vielä jotain hyötyä tälle maailmalle ja avun tarvitsijoille. Kun on itsellä paljon elämänkokemusta (vaikka vielä suht nuori olenkin) niin osaa nykyään suhtautua aika lailla myötätuntoisesti toisten ongelmiin, miel.terv ja sairauksiin, vammaisuuteen, yksinäisyyteen ym. Ajattelen, että itsekin olen tavallaan ollut, kuin isossa onnettomuudessa (fyysinen sairastuminen) ja sitten nämä mielenongelmat, että jos tästä myllystä selviän ehjien kirjoihin niin luultavasti omistan elämäni avun tarpeessa oleville jollakin muotoa.

Lapsena poimin maantieltä (asuimme silloin maaseudulla) kaikki kuolleet hiiret ja päästäiset, toin ne taskussa kotia ja tein niille hauta-arkut ja hautasin meidän kukkapenkkiin, kuten linnutkin ja kaikki mahdolliset "hylätyt" eläimet toin aina meille kotia, autoin aina jos näin, että joku puliukko oli sammunut jonnekin ym. Minunhan piti suuntautua hoitoalalle töihinkin, mutta en sitten päässyt sinne silloin opiskelemaan ja tuli kaikkea muuta. Tosin olen ollut useita kertoja "epävirallisena" töissä vanhainkodeissa ja muissa hoitolaitoksissa, silloin vuosia sitten. Vanhuksista olen aina tykännyt, kuten kaikesta muustakin vanhasta, historiasta jne. Kaikki menneen maailman tunnelma saa minut elämään, mutta senhän me jo tiedämmekin🙂

Aina kun on näin, vähän parempi päivä sitä toivoo niin paljon, että se hyvä jatkuisi seuraavaankin päivään, mutta kun se ei yleensä mene koskaan niin, siksipä minäkin yritän aina heti nauttia ne pienetkin, lyhyet hyvät/paremmat hetket, koska ne on niin harvinaisia.

En edes osaa ajatella, kuinka onnellinen olisin jos saisin entisen elämäni takaisin. Varmaan hyppisin riemusta seinille ja arkikin olisi aivan juhlaa🙂🌻

Tänään kuuntelin erästä virttä, jossa oli todella koskettavat sanat, varsinkin lopussa. En muista niitä nyt ihan tarkkaan, mutta laitan ylös sen lopun säkeistön, joka minua erityisesti kosketti. Ehkä sain siitä taas voimaa jatkaa tätä tuntematonta taivalta nimeltään minun elämä.

Nauti mökillä olosta ja kirjoittele kuulumisia. Haluaisin tietää, mitä sinun isälle nyt kuuluu? Millainen on hänen vointi? Minkä ikäinen hän on? No joo, nyt heittäydyin uteliaaksi (minä olen oikealta luonteeltani utelias, kuin pieni marakatti🙂 Mutta ei sinun tarvitse tällaisiin vastat jos et halua, ymmärrän sen. Mutta kysymys oli ihan vilpitön.

Heikkuli taas vähäksi aikaa!

Tänään chipsejä(kin) syövä, matalasykkeisempi AK.

Ai niin, muistin, että mun miehelle on joskus nukkumisongelmiin määrrätty tuota Mirtzaria, mutta mies ei kait tykännyt siitä. En muista onko niitä meillä vielä olemassa ja onko ne vanhentuneita. No, olen sellainen arkahousu, että tuskin uskallan edes kokeilla niitä, mutta kiitos vinkistä.

Minulla oli erikoinen iltapäivä, kun kävi vieras! Jotain aivan tavatonta, koska en ole nykyään ketään käskenyt kotiini kylään. Minustahan on tullut ihan erakko. En edes halua nähdä ketään. Naapurin miehen (siis mieheni kaverin) vaimo piipahti sisälle ja se oli ihan mukavaa, kun hän on vähän kehityshäiriöinen ja sellainen iloinen ja avoin, ei yhtään ahdistava ihminen niin ehkä tunnin juteltiin ym. Huomasin, että se piristi minua. Olen varmaan liian yksinäinen, kun aina vaan lojun täällä kotona. Olen niin asioideni pauloissa, etten näe muuta maailmaa olevan olemassakaan tai sitten näen sen vain uhkana.

Havahduin tänään jälleen siihen, että kesä on ihan tosissaan kohta loppu. Jostain kumman syystä minusta tuntuu, ettei tämä olekaan viimeinen kesäni ja saatan jopa oikein odottaa syksyä. Syksyllä alan sitten aina odottamaan joulua, joka on vuoden kohokohta. Olen jouluhullu henkeen ja vereen. No, nyt olen niin positiivisella tuulella. Viimeksi eilen ajattelin, että aivan kamalaa, kun syksy tulee ja pelkään, miten pimeät ilmat vaikuttavat mielialaani.

Monange, minä selasin sivuja taaksepäin ihan katsoakseni, milloin sinä olet alkanut minulle kirjoittamaan ja se oli suurinpiirtein kesäkuun puolivälissä. Ei siitä ole sen enempää aikaa, mutta tuntuu, kuin olisimme kirjoitelleet jo tosi kauan. Ehkä tämä kesä on ollut hyvin merkityksellinen, kummallinen kesä. Kauneuden ja synkkyyden kesä. Tällaista kesää on ole koskaan vielä kokenut. Olen varma, että elän ensi kesänäkin ja se tulee olemaan mahtava kesä. Ehkä meillä on sitten se asuntoauto ja lähdemme sillä Lappiin, mutta se ei ole mikään suicide-reissu😎

Ohoh, olenpa minä nyt kummallisen positiivisella tuulella. Tämä EI VOI kestää kauempaa tämä tunnetila, mutta kait se on hyvä, että edes hetken on positiivisempi. Ehkä se osoittaa hienoista toipumista. Tuossa selasin tosiaan ja luin alusta näitä kirjoituksiani ja voi luoja, että on synkkää tekstiä, varsinkin alussa. Ihan puistattaa. Ja olin jo unohtanut, kuinka kauheita määriä olen lääkkeitä vetänyt. Ei ihmekään jos nyt vaikea päästä eroon tai jos tulee viekkareita nopealla pudotustahdilla.

"Linnun lailla lennän kerran,
siivin kirkkain, voimakkain
tuuleen nousen korkealle
aamuun ikisunnuntain".

(Siionin laulut: Hiljaisuutta, Vapahtaja)

Nyt väsyttää niin, etten hirveästi kirjoita, mutta PAKKO tulla sanomaan, että tulin tosi iloiseksi sun pirteästä mielestä!! Ja asuntoautokesä ilman suicide-ajatusta alkoi naurattamaan, se oli jotenkin melkein koomista, anteeksi.... 😉 Siis ei niin, että sen pitäisi jotenkin tapahtua, mutta hassu juttu jotenkin. Minäkin olen hyvällä päällä. Olin tuossa kunnon juoksulenkillä, sitten oli pakko alkaa viel kokkaamaan kunnon safkat kun ei tarkotus olla millään ihme laihiksella tässä kuitenkaan olla, niin kokkailin, ja juttelin meidän äidin kanssa sellasia vaiettuja asioita muutamista lähisukulaisista mitä oon pohdiskellu et haluisin tietää. Mm siitä skitsofreniasta meidän suvussa. sitä on enemmän kun tiesinkään.. mutten enää ajattele, että mulla se olisi. Ja harvinaisen hyvä keskustelu oli. Hyvä päivä ollut🙂

Ja se on ihan totta, että tuntuu kun oltaisi tunnettu ikuisesti! Sitä se sukulaisuusieluisuus teettää, ei sitä mitata ajassa. Ja varmaan hyvä tiedostaa tuo lääkkeiden vähentämisen tahtisi noiden kirjoitustenkin perusteella, eteenpäin mennään! Ja ne mirtzarit, niissä menee muutama päivä ihan tosi sekavaksi aluksi, väsyttävät niin paljon, mutta kun tottuu, varmaan ainakin viikossa, niin niiden kanssa nukkuminen on edelleen ihan parasta mitä tiedän! Ah. 😉

Palataan huomenna, nyt menen minäkin nukkumaan! Kiva että aiot olla hengissä ensi kesänäkin. Niin minäkin!! 🙂👍

Olipa kiva lukea, että tykytysten ja ahdistuksen jälkeen parempi olotilakin ilmoittelee olemassaolostaan. 🙂 Tosiaan, monesti hyvän olon jälkeen tulee kyllä laskuakin, hyvä jos siihen osaa varustautua 😎

Mikä aika syksystä sinulle on ollut vaikeinta pimeyden vuoksi? Kiva, että tykkäät joulusta kuitenkin niin tavallaan katkeaa talven synkkyys. Mutta kyllä aika menee todella nopeasti, muistan kun toukokuun lopussa tuntui, että edessä on kamalan pitkä ja surullinen kesä, mutta kohtahan se on ohi.. Ja tämän vuoden maalis-huhtikuu oli minulle karmea, ja nyt se on muisto vain, nopeasti menivät nekin kuukaudet ja nopeasti menee syksykin!

Minusta tuntuu, että oloni on normalisoitunut ts. olen saanut käsiteltyä pahimmat sydänsurut ja kesästäkin osaan vasta nyt nauttia. Välillä olen niin iloinen, että hyvä jos siedän itseäni 😀 Olen löytänyt uusia hengellisiä aarteita myös, sellaisia joita ei voi oikein sanoin kuvailla..

Jaksamista taas, päivä, lääkärikäynti ja nitistetty pilleri kerrallaan. 🙂

Kiitos Rakkaat Ystävät🙂

Aamulla ajelimme luontomaisemissa ja toiseen kaupunkiin eräälle kirppikselle. Se ei ollutkaan vielä auennut, joten vielä poikkesimme erääseen toiseen paikkaan. Ilma oli aika kuuma, helteinen. Olin ottanut vain beetasalpaajaa pumpun hakkaamisen estoon, enkä temestaa tai pamia ollenkaan, koska halusin kokeilla miten menee sillä yhtälöllä. No, huomasin kyllä, että hermot oli jotenkin kireällä ja keskittymiskyky välillä kehnoa.

Kirpputorilla sitten aloin äksyilemään ja kiukuttelemaan. En pahasti, mutta äkisin pienesti koko ajan. Se ei ole kivaa, mutta arvata sopii mistä se johtuu. Miehelle se on tietysti inhottavaa ja ei se minustakaan kivaa ole. Siten kävimme vielä ruokakaupassa ja ostimme paljon ruokaa. Tällä hetkellä ruoka ei inhota minua ja pystyn syömään, ainakin paremmin kuin vielä muutama päivä sitten tai oikeastaan koko kesän ajan.

Kiitos, kun kannustitte. Onhan sekin edistystä, ettei suicide pyöri ajatuksissa 24/7. Vaikka nämä päivät ovatkin niin vaihtelevia, mutta on kuitenkin jotain elämänhalua herännyt ja silloin, kun on aivan kauheaa niin saan jotain voimaa esim. hengellisten laulujen kuuntelemisesta ja nyt syömisen tuomasta ilosta, kukista ym. Kuulostaa pienelle, mutta minulle isoja asioita.

Kaikki pienetkin asiat ovat niin suuria. Niin hyvässä, kuin pahassa. Tympi, kun kirppikseltä ei löytynyt mitään. Olisi ollut piristävää tehdä joku löytö. Viimeksihän löysin sen valkoisen taulun, jossa on se vanhanaikainen naisen kuva. Se on ihana taulu. Tunteet ja hermosto käy ihan ylikierroksilla ja varsinkin nyt, kun lääkekuorma on keventynyt. Beetasalpaaja auttaa fyysisiin oireisiin, kuten juurikin sydämen hakkaamiseen, mutta eihän se ahdistusta vie pois, eikä ole mikään mielialalääke. Kuitenkin se ehkä helpottaa jonkinverran temestan vieroitusoireisiin. Minusta jokainen päivä vähemmällä lääkkeellä on voitettu päivä.

Vitamiineja olen lisännyt ja vielä pitäisi hankkia muutamia tuotteita. Ei niistä ainakaan mitään haittaa ole minun heikolle fysiikalle. Varmasti on matkan varrella syntynyt vaikka minkä aineen puutoksia ja kun syömisetkin olleet mitä sattuu jo pitkän aikaa.

Ajelulla huomasin taas, kuinka luonto on jo kääntynyt syksyä kohti. Vaikka on vielä kesä, on syksyntuntu ilmassa. Ei se nyt kuitenkaan ahdista. Minulla on nyt ihan suhteellisen tasainen mieliala, ei niin positiivinen, kuin eilen, mutta ei mikään kovin ahdistunut. Tiedän, että olisi paremipikin jos ottaisin pilleriä, mutta en ota nyt. Otan sen mikä on pakko, en enää huvikseen.

Elämä tällaisenaan on hieman tylsää, mutta parempi näinkin, kuin vielä huonommin. Olen löytänyt elämääni hiukan uutta sisältöä (henkisistä asioista, luontaistuotteista, heikon heikoista tulevaisuudensuunnitelmista) varmasti tulee vielä paljon pudotuksia ja kuka tässä tietää edes seuraavasta päivästä, mutta siksi täytyykin elää vain päivä kerrallaan.

Äsken oli tunnelmaa, kun ukkonen jyrisi ja satoi kaatamalla. Tuli hämärää ja sytytin kynttilän, kuuntelin klassista ja vain olin, vatsa täynnä ruokaa.

Ei nyt synny mitään järkevämpää tekstiä, mutta palataan.

Sadefiiliksin, AK.

Moikka, joo hermosto on varmaan ylikierroksilla vierottautuessa, hyvä että maltat olla ottamatta lääkettä muuta kuin jonkinlaisen, hmm, vaadittavan perusannoksen jota sitten vähentelet? Kiva myös, että olet jaksanut käydä kirpparilla ja on jotain pieniä (suuria) juttuja joista saa iloa. Meneehän se päivä mukavammin kuitenkin, kun jossain käy.

Luontaistuotteiden/vitamiinien syömisestä ei tosiaan taida haittaa olla. E-Epasta oli muuten tehty pilottitutkimus keskivaikeasta epävak.persoonallisuushäiriöstä kärsivillä naisilla, siitä oli siis tutkimuksen mukaan apua (linkki alla). 8 viikkoa sitä söivät, täytyy myös ravinnon vaikutusten kanssa olla kärsivällinen.

http://journals.psychiatryonline.org/article.aspx?Volume=160&page=167&journalID=13

Viikonloppuja sinulle ystävä!
🌻🙂🌻