Käytiin ajelemassa Sipoossa. Käytiin ihan uudessa merenrantapaikassa. Siellä oli kivat, ihan sileät kalliot, joita pitkin oli ihan hyvä vähän kävellä. Istuksin pariin otteeseen rantakivillä silmät kiinni ja kuuntelin meren kohinaa. Keräsin miehen kanssa muutamia kiviä rannalta "voimakiviksi" tuohon makkarin pöydälle. Ajattelin, että kun iskee epätoivoinen olo niin voin puristaa sellaisen kiven käteeni ja etsiä voimaa ja energiaa siitä.

Ilma on vain niin kuuma, että siitä en tykkää. Ei ole paljon happea ilmassa, se syö voimia. Ajeltiin myös pitkin maaseutua. Kesken ajomatkan minulle iski vähän ahdistunut olo (en ole ottanut temestaa) mutta en aio nyt ottaakaan sitä (ikuinen taistelu) vaan olen mieluummin vähän ahdistunut ja selitän miehellekin, mistä johtuu jos olen omituinen, mitä että joka välissä vetäisin sitä lääkettä, joka varmasti vaan ylläpitää mun huonoa tilaa. Vaikka ei tämä helppoa ole, kun välillä iskee ihan ihme oloja, mutta yritän olla ajattelematta niitä. Taisteluahan tämä on, mutta minähän olen sotilas, hah😎

Luonto on niiiiin kaunis, mutta alkaa jo sieltä täältä olla hieman ylikasvanutta ja "överiksi" mennyttä, se saa haikean tunteen palaamaan, että kesä on kohta ohitse..No, jos tämä elämä jatkuu niin onhan syksykin tavallaan ok, vaikka pelkään pimeän vaikutusta mielialaani, että miten sitä romahtaa sitten..Huh, en halua edes miettiä asiaa.

Yritän elää kait vain päivä kerrallaan, pikkuhiljaa itseäni tsempaten, kompuroiden, taistellen eteenpäin ja välillä tietenkin "väliromahduksiin" sortuen.

Kun tultiin rannasta, leikkelin (siistin) vähän kukkia kuistilla, mutta oli niin kuuma, etten jaksanut kauaa mälvätä niitä. Pitäisi lähteä käymään vielä yhdessä kaupassa, kun se aukeaa puoliltapäivin. Mies tarvii jonkun osan autoon. Ei hirveesti huvittais lähteä tuonne kuumuuteen, mutta lähden kuitenkin. Ei hirveen hyvä yhdistelmä liika kuumuus, ilman temestaa, marketiin pyörimään, heh. Saattaa tulla "susi" koko reissusta, mutta kuten sanoin olen jo varoittanut miestä.

Eilen ilta oli kyllä mukavin pitkiin aikoihin. Olispa tämäkin ilta mukava. Siitä saa niin paljon voimia kaiken tämän skeidan keskellä.

Täytyy alkaa valmistautumaan taas lähtemään. Heissulivei!

Voi vätty mikä olo..

Pitihän tämä arvata. Ei ollut mikään varsinainen menestys tuo kauppareissu. Tiesin kyllä, että pahat siitä seuraa. No, sinne halipiskaupan pihalle asti kaikki oli aika ok, mutta jos kaupassa sisällä aloin tuntea hermoni kiristyvän ja tulevan hieman epätodellinen olo, mitä kuumuus vielä pahentaa.

Vähän myöhemmin aloin jo äkistä ääneen ja tiuskimaan. Kävimme sen kaupan läpi ja sain päähäni lähteä vielä ruokakauppaan. No, siellä olin jo tosi huonolla tuulella. En jaksanut keskittyä mihinkään, en pystynyt enää puhumaan normaalisti vaan äkisin miehelle koko ajan ja nyt kotona jatkoin äkinää. Voi, huoh..

Kuumuus oli jotain aivan kamalaa ja korosti näitä oireita. Onneksi olen nyt kotona ja täällä ei ole sisällä niin kuuma. Pilleriä en ala ottamaan, sen verta v-tuttaa koko tämä ihan ilmanaikuinen riippuvuus. Toisaalta ihan naurattaa koko juttu. Että menee näin hermoraunioksi jonkin helvatun pillerin puutteesta. Kyllä pitäisi saada jotain homeopaattista lääkettä, jolla saisi vähän näitä vieroitusoireita aisoihin, ei tästä tule mitään.

Tekisi mieli ottaa puolikas puolikkaasta ja testata auttaako se mitään, mutta tavallaan se on kyllä itsepetosta. Hyi, että olen täynnä tätä, ei sitä kukaan usko, kuin olen kyllästynyt tähän pilleriralliin. Ei se auta muu, kuin kärvistellä vaan, itsepähän olen ongelman itselleni aiheuttanut napsimalla aikanaan liian kevytmielisesti temestaa.

Toivottavasti ei hyvin alkanut päivä mene ihan pilalle nyt. Yritän kasata itseäni.

Mieskin on aivan uupunut, eikä hänellä tahdo henki kulkea ollenkaan. On sekin varmaan hirveä olo jos ei saa hengitettyä kunnolla☹️

Minä vain valitan ja valitan, mutta en keksi muutakaan. Pakkoko tänne nyt olisi joka minuutti raportoida, en tiedä edes miksi tänne koko ajan kirjoitan, mutta kait olen niin hermostunut tai ahdistunut. Otin sitten puolikkaasta puolikkaan, en kestänyt sitä oloa. Mutta ei tuo pieni murunen nyt oikein tunnu mihinkään kolahtavan. Liian vähän. Lähinnä psykologinen vaikutus, että on "jotain" pilleriä ottanut. Saman asian varmaan ajaisi joku sokeripilleri. Joku valelääke siis, plasebo. Säälittävää.

Tiesin, että ei olisi pitänyt lähteä sinne kaupoille pyörimään, mutta kun ei halua aina kotona lojua. Ja silloin tietysti olo oli sellainen, että ihan hyvinhän tässä voi lähteä, mutta näköjään se helteessä pyöriminen bentsoja ilman ei tosiaan ollut hyvä idea. Mieskin äsken oli nukahtanut tuonne kuistille.. Alan kyllä jälleen epäillä myös sitä, että täällä asunnossa olisi jotain kosteus/homevaurioita ja se vaikuttaisi meihin..tulee aivan vainoharhainen olo.

Toisaalta tekisi mieli nytkin lähteä pois koko asunnosta. Ahdistaa lojua täällä. Mutta ei huvita helteeseenkään lähteä. Siis mikään ei taas ole sopiva. Vika on varmasti minun päässä eniten. Olen sekopää. Ja narkomaani.

Jossain mielen pohjalla minulla on kuitenkin halu ylöspäin. Kun löytäisi vain konsteja. Mielialalääkkeet ei ole minulle sopiva keino, sen tiedän. Niitä en halua. Ehkä tämä oleminen onkin siksi näin hankalaa.

Olen varmaan ihan sekaisin, mutta minulla on sinuakin Monange jotenkin ikävä, ajattelen, mitä mahdat touhuta, että toivottavasti sinulla on edes vähän mukavaa ym.

Lehtipihvi ja muussi ei oikein hyvin uponnut. Ei kait ole oikein sopivaa syötävää helteellä..

Ja huomenna on maanantai. Sehän on se minun ahdistuspäivä. Minä pelkään maanantaita. Onko minulla maanantaifobia? Olo on ihan sellainen, kuin olisi sekoamassa oikeasti.

Voi ystävä rakas, koeta nollata jotenkin ;(
Näitä lukiessa tuntuu, että toi sun ahdistuksen ja masennuksen oravanpyörä pyörii liian nopeaan :/

Tekisi mieli ottaa pino vanhoja 20-luvun Kotiliesi-lehtiä ja katsella niitä. Ne ovat rauhoittavia, kun edustavat täysin mennyttä maailmaa. Tekisi mieli kuunnella vanhoja iskelmiä, mutta en kuuntele, koska tiedän, etten kestä nyt kuunnella niin tunteellista musiikkia tai hajoan kokonaan ja alan miehelle höpisemään mitä sattuu. Makoilen vain tässä ja kuuntelen klassista musiikkia. Äsken tuijotin pitkään valkoisia ruusuja ja niiden täydellisyyttä. Hämärässä huoneessa ne hohtavat ihmeellisen täydellisinä. Kuvittelin, jos voisin mennä sisälle sinne ruusuun ja siellä olisi puhtaan valkoinen, kaunis ja ihmeellinen maailma. En jaksa nyt lukea kirjaa tai edes runoja. Tekisi mieli ehkä syödä jotain, mutta en oikein tiedä mitä. Onneksi auringon pahin loimotus alkaa mennä ohitse..

Rukoilin äsken Jumalaa, Jeesus Kristusta ja Enkeleitä auttamaan minua ja viemään tämän pöntön olon pois. Viestin äidilleni. Hänelläkin on tylsää juuri nyt. Naapurit ovat olleet ihmeen hiljaa koko päivän. Kukaan ei ole liikkunut minnekään. Ehkä kukaan ei halua liikkua näin kuumalla. Vaikka kyllähän jotkut ihmiset nauttivat kuumasta. Minä en kuulu heihin. Minun fysiikka ei kestä kuumuutta. Ei ole ikinä kestänyt.

Oi, jospa kerran sinne satumaahan päästä vois, niin sieltä koskaan lähtisi en linnun lailla pois..mut siivetönnä en voi lentää, vanki olen maan, vaan aatoksin mi kauas entää, sinne käydä saan.

Rakas AK, minullakin on ollut ikävä sinua!! NYt olen vihdoin takaisin. Kävin hakemassa sushia ja kävin suihkussa ja nyt syön sängyssä kohta sitä ja lepään. Oli kiva, mutta myös rankkka reissu. Olimme siis Tangomarkkinoilla Seinäjoella! Vanhat tangot iskevät minuun ja lujaa.. Unelmoin, että joku ihana mies, täynnä tunteen paloa kuin minäkin, laulaisi minulle vaikka Sä kuulut päivään jokaiseen... Ah. Sydän ihan pakahtuu.

Meni ihan mukavasti, oli kiva olla paikassa, missä ei tunne ketään ja ihan vieras kaupunki, huomasin miettiväni, että mitä jos muuttaisinkin sellaiseen paikkaan, niin voisi aloittaa jotenkin ihan alusta eikä vanhoissa maisemissa tapahtuneet muistot ehkä kiusaisi niin paljon ja uudet ihmiset ei tuntisi etukäteen, vaan voisi tutustua ihan alusta.. se ajatus jotenkin kiehtoo. Mutta en sitä tee. En ainakaan yksin. Jos olisin jonkun ihanan miehen kanssa, niin melkeinpä tällä hetkellä haluaisin asua jossain ihanassa mökissä metsän keskellä ja mielellään veden äärellä... saisi vaan olla. Ei olisi niin isot ympyrät. Hmm. Vapauttava ajatus jotenkin. Mutta ainakaan just nyt en voi. En kun on asunto ja työt täällä. Joskus sitten toivottavasti...

Yhden itkukohtauksen sain. Se meni ohi ja ei aiheuttanut hämminkiä hirveästi sen enempää. Se tuli siitä, kun aloin liikaa miettimään ihmisten pahuutta ja kovuutta, ja tuli tosi hylätty ja yksinäinen olo ja sellainen, etten uskalla enää tutustuakaan kehenkään eikä kukaan tosissaan välitä muista ja toisen tunteista. Ihan täysin ylireagoitu hetki, omassa päässäni vain ja ainoastaan, mitään ei siis tapahtunut oikeasti, jotenkin vain reagoin ympäristöön ja omiin patoutumiin, taas. En osannut sitä muille sitten edes selittää. Taidan kanssa olla kyllä ihan sekaisin.

Nyt on aika tyhjä olo. Tuntuu, kuin se olisi ollut joku ihan muu ihminen, joka reissussa oli. Nyt olen taas tässä, mistä lähdin. Omituinen olo. Palasi taas se fiilis,etten tiedä enää ikäänkuin mikä on tottakaan. Masentaa tämä. Mutta on kiva olla taas ystävän seurassa AK 😉 Helpottaa myös se ajatus, että ti aamulla on se juttelemisjuttu viimein.

AK, vanhat lehdet on ihania.. Ja ruususi kuulostavat kauniilta. Kaikenlaista olet puuhaillut, ja kuumuus ja viekkarit on rankkoja kyllä. Yritä olla armollinen. Mulle tuli vähän turvallisempi olo siitä, että nyt olen taas täällä takaisin, vaikka muuten olisikin vähän miten sattuu eikä millään mitään väliä.

Halaus ja palataan nyt taas nopeammin, lupaan 🙂🌻

Ihana Monange, reissusi kuulosti tosi kivalle. Varmasti mahtava pääntuuletusreissu.

Pyydän anteeksi kaikilta, että olen nyt niin vaisu. Minusta nimittäin tuntuu, että aion lopettaa tämän kirjoittamisen tänne. Minulla tuli yhtäkkiä hyvin syyllinen olo siitä, että jatkuvasti valitan tänne asioistani.

Tulin myös hyvin surulliseksi, kun kävimme ajelulla vielä. Katselin ihmisiä, jotka juoksivat, pyöräilivät, yleensäkin kuntoilivat. Reippaita ja kauniita. Samalla autoradiosta soi classic-kanavalta eräs mielisävelmäni. En muista sen esittäjiä, mutta sen nimi on jokin "surullinen viulu" tai jotain sellaista. Se on maailman haikein sävelmä.

Sillä hetkellä katsoin maailmaa, kuin ulkopuolinen. Samalla päätin, etten ehkä voi enää kirjoittaa tänne. En tiedä tarkalleen, miksi niin ajattelen. Ehkä pidän itseäni vaan niin huonona ihmisenä, ettei minun elämästäni kannata tänne kirjoittaa.

Ehkä olen painunut syvemmälle masennukseen. En tiedä. Mieleni on niin kamalan ailahtelevainen. Samalla olen jo valmiiksi surullinen ajatuksesta, etten enää kirjoittaisi.

Taidan olla aika pohjalla. Uskon, ettei kukaan jaksa sellaisesta lukea. Minusta tuntuu, etten ole yhtään normaali ihminen vaan tosi outo ja omituinen ja parempi etten levitä sairaita ajatuksiani.

Tunnen, että olen saanut arvostelua osakseni, ettei minua ymmärretä. Saattaa olla itsekäs ajatus, mutta en tunne oloani oikein hyväksi nyt, edes täällä.

Olen yrittänyt elää normaalisti, mutta en minä ole normaali, en usko niin.

Oloni meni hirveäksi. Otin temestaa. En siis pääse siinäkää asiassa puusta pidemmälle, kuten en missään muussakaan. Elämäni junnaa paikallaan päivästä ja kuukaudesta toiseen. Tänään on ollut mielessä, että miehenkin olisi varmasti parempi elää ilman minua, en kestä enää syyllisyyttä siitäkin, että pilaan hänenkin elämänsä. en pysty antamaan hänelle mitään hyvää tähän elämään.

Olen todella allapäin. Täytyy miettiä asioita..

Hyvää Yötä.

Haluan kuitenkin sanoa, että tämä paikka on ollut minulle tärkeä ja merkittävä koko kesän ajan ja tänne olen purkanut tuntojani, joista en tiedä, minne ne olisin tukkinut jos en tänne. Olen myös kohdannut täällä monta erityistä, mielenkiintoista henkilöä ja saanut tukea, ehkä joskus itsekin lausuttua tuen sanoja.

Monange, sinä olet tärkein. Minä tulen hyvin surulliseksi, kun ajattelen, etten enää kuulisi sinusta ja mihin suuntaan elämäsi menee. Olet tullut jollakin tavalla läheiseksi. Minulla on vain nyt niin syyllinen olo siitä, että masennan ehkä muutkin ihmiset negatiivisella elämälläni. Syylliyydentunteet kait kuuluvat masennukseen.

Minusta olisi niin kiva kirjoittaa tänne hyviä asioita, mutta kun ne tuntuu olevan vähän kortilla tai sitten tiedostan vain huonot asiat. En tiedä..onhan elämässäni oikeasti paljon hyvääkin, mutta olen aika lailla kyllästynyt kaikkeen, tähän pieneen ympyrään, itseeni erityisesti. Olen tosi tylsä tyyppi. Luulen, että lääkkeet ovat muovanneet minusta tällaisen hermoheikon zombien.

Täytyy kait vetäytyä pohtimaan asioita. Sitä mikä on mielekästä minun ja muiden kannalta..Huh, en todellakaan ole iloinen tällä hetkellä. Tämä päivä alkoi hyvin, mutta päättyi nuiviin tunnelmiin.

Hyvää Yötä M, Halaukset Ystävä.

Voi, tulipa surullinen olo, kun ajattelen, etten sinusta enää kuule! Minä ainakin mielellään luen ihan mitä tahansa kirjoitat. Niistä negatiivisistakin tulee olo, että joku ainakin ajattelee vähän samallalailla kuin minä. Et kai tänne kirjoittaisikaan, jos olisi vaan iloisia asioita kirjoitettavana?

Minulle olet tullut tärkeäksi, uskotuksi, enkä puhu sitten kellekään ongelmistani jos en täällä ja eritoten sinulle. 😞

Voi M pieni,

enhän minä voi sinua noin vain "jättää"🙂 Sinusta on ollut niin paljon tukea ja "seuraa" minulle, joka olen kuitenkin tällä hetkellä rajoitetussa elämässäni aika yksinäinen. Onneksi on mies, muuten tietysti tulisin oikeasti hulluksi. En oikein jaksa pitää yhteyttä nyt ystävättäreeni ja hänkin on niin kiireinen ja omia ongelmia, että yhteydenpito on jäänyt satunnaisten tekstiviestien tasolle. Enkä halua hänelle tilittää kaikkia ajatuksiani, koska tuntuu, että hän on jo "säikähtänyt" niitä joitain, mitä olen kertonut aikaisemmin kesällä.

Äitini kanssa en jaksa jutella juuri lainkaan nyt. Hänellekin olen valittanut jo aivan tarpeeksi, enkä halua iäkästä ihmistä enämpäänsä rasittaa. Miehelle tietysti joudun joka päivä jotain "avautumaan", kun saman katon alla ollaan, mutta rajoitan myös hänelle kertomista, koska HÄN se vasta onkin joutunut kuuntelemaan..

Minulla on tänään energiansäästöpäivä. Eilen olin niin väsynyt, että tänään yritän välttää kaikkea turhaa tekemistä. Aamusta kävimme vain pikaisesti ajelemassa ja kaupassa. Sitten olenkin ollut kotona, enkä tee mitään kotitöitä. Ostin kaupasta Glorian Antiikki-lehden, aion sitä katsella ja selailla, jos saisin jotain innostusta..

Mieli on vähän alakuloinen, tuntuu, ettei mikään oikein nappaa. Sekin väsyttää, kun aina herää 4-5 aikaan. Pitäisi jotain syödäkin..plääh..taas tällaista robottielämää, olen, mutta en ole oikeasti.

Palataan, AK.

Älä lähde, olet tärkeä minulle☺️❤️

Minulla aika paha jumitus kanssa tänään.. Nukuin 12h ja olisin voinut enemmänkin. Pitkästä aikaa kunnolla! Katsotaan, miten on ensi yön laita, varmaan taas huonosti, hah.. Ulkona paistaisi aurinko, mutta kävin vain postissa, kun piti hoitaa asioita, ja muuten tulin takaisin sisälle, kuuntelen nyt tangoja ja fiilistelen.. Aika haikea olo. Täällä kotona olo on kyllä aika ahdistavaa. Taidan vielä lähteä sinne mökille kuitenkin. Mutta ainakin huomenna vielä täällä kaupungissa, kun on se juttelutuokio. Jotenkin jännittää se. Eipä tässä mitään muuta ihmeellistä. Yhtä kaveria pitäisi nähdä, ei yhtään huvittaisi.... jotenkin olisin vaan mieluummin kotona rauhassa ja kissan kanssa. Erakoksi olen muuttunut kyllä ihan todella. Saan uuden sohvan kotiinkuljetuksella tänään, toivotaan, että se käy yhtä hyvin sisustukseen kun olin ajatellut! Siinä on sitten hyvä makoilla rauhassa itsekseen... 😉

Voi, Rakas M. Sinäkin olet minulle tärkeä ja sinun vuoksi en lopeta kirjoittamista🙂🌻

Uusi sohva? Mielenkiintoista. Minä olen sohvafriikki. Tykkään lojua sohvalla ja haluan, että se on kodin kaunistus. Tällä hetkellä minulla on vaalean beige aika iso (uusi) divaanikulmasohva (vai mikä lie onkaan?) ja se sohva on niin täynnä ihania sohvatyynyjä, ettei siihen muuta mahdukaan. Ja tietty torkkupeitto..

Aika vähän sitä nyt käytän, koska löffään aina makkarissa, siis jumitan neuroottisesti vain tässä yhdessä huoneessa vaikka olisi suht suuri ja mukava asunto.

Minulla on tällä hetkellä ihan maaninen olo, vaikka päivällä olin ihan säästöliekkiolo. No, tämä ei varmaan kestä kauaa, joten yritän nauttia tämän illan. Tauno Palo ja Ansa Ikonen ovat ihania. Ja Tapio Rautavaara. Ja Leif Wager. Minä olen niin paljon elänyt elämääni heidän "kanssaan", että sitä ei moni uskoisi.

Vedin äsken Kiinalaisen aterian (kylläkin pienen) ja suklaavanukkaan. Saa nähdä alkaako vatsa moukumaan.

Terveisiä Kissalle!

Terv, Maaninen AK.

Et arvaakaan rakas AK, miten ilahduin taas viesteistäsi! Olen tosi iloinen, että olen sinuun täällä törmännyt, kiitos siitä 🙂

Et arvaakaan, MINÄKIN luin samaa lehteä juuri muutama päivä sitten siellä mökillä ja siitä Hangon vanhasta hotellista!!!!!!!!! Aika mahtavaa... Fiilistelin kanssa. Nyt alan lukemaan sitä jenkkikirjaa, minkä linkin sulle joku hetki sitten laitoin, se tuli sopivasti tänään postissa. Ja uusi sohva on vaaleanharmaa kulmadivaani, olisi huvittanut löhötä sängyssä, mutta ajattelin uuden sohvan kunniaksi nyt ajaa sen sisään kuitenkin. Kissa ei meinaa uskoa, ettei mahdu sohvan alle, yrittää kaivaa lattiaan kuoppaa, että pääsisi tunkemaan sinne, mutta vain pää menee ja muuten ei, pieni rassukka, mutta aika huvittavaa katsottavaa 😉

Ja homeopatiaan uskon kyllä, sitä piti koittaa eksän kanssa kissa-allergiaankin, olin jo selvittänyt asiaa, mutta sattuneista syistä jäi. Ehkä pitäisikin nyt sen sijaan selvittää, mitä apua siitä voisin itselleni saada. Oletko käynyt juttelemassa homeopaatin kanssa? Voiko vain heiltä hommata lääkkeitä vai saako niitä ihan jostain luontaistuotekaupoista?

On kyllä ollut suht puuhakas päivä näin iltaa kohden, näin sitä kaveriani ja sattumalta muutamia muitakin tuttuja ja kävin pyykkituvassakin (oli jo pakko, en ollut niin pitkään aikaan pessyt pyykkiä), huh, onneksi nyt saa vain olla. Jännittää kun aamulla juttelutuokio, kerron sitten miten meni vai menikö mitenkään.

Iso halaus kultainen AK, olit kyllä taas tämän päivän pelastaja ja toivon, etteivät elämänpolkumme eroa kun kerran ne oli jossain suunniteltu kohtaavan! 🙂

Voi, kultainen M,

Kauniita sanoja sinulta jälleen. Sinun vuoksesi olen täällä vielä. Sinun harmaa sohva kuulostaa tyylikkäälle ja Kissan venkoilu hauskalle🙂

Uskomatonta, että olet lukenut sitä samaa lehteä ja Hanko-juttua. Tosi mielenkiintoinen oli se juttu ja koko lehti. Myös "Maalla"-lehti on kiva. Ja lukuista muut..

Kiva, että sinullakin on ollut puuhakas ilta. Olen varma, että se huominen menee ihan hyvin, vaikka ehkei siitä niin hirmuisesti ole apua, ainakaan heti sillä hetkellä, mutta ei siitä ainakaan haittaakaan ole. Minulla on 24.päivä seuraava terapia, siis ihan psyk.polin "pölötys". Minulle on ehdotettu pitkä-aikaista psykoterapiaa, mutta en tiedä jaksaisinko sellaista. Varmaan olisi tosi tarpeellinen.

Olen hengessä mukana huomenna ja ilmoitathan sitten miten meni jne. Hyvää Yötä Rakas Ystävä😴

Minulla on ollut suht aktiivinen päivä. Aamusta heräsin jotain puoli viisi, mutta nukahdin vähäksi aikaa uudelleen. En ollut niin kamalan ahdistunut. Otin puolikkaan temestan ja lähdimme liikenteeseen jo ennen 8. Ajelimme ensin Sipooseen merenrantaan meidän vakipaikkaan ja ihasteltiin siellä. Aika tuulinen, vähän viileämpi ilma, minulla oli onneksi huppari päällä. Ihan kiva, ettei ole niin kuuma nyt. Ehkä sekin vaikuttaa hieman jaksamiseen.

Sieltä jatkoimme yhteen kauppaan. Olen luullut sen olevan pelkkä autotarvikekauppa ja odottanut aina autossa, kuin mies on käynyt siellä. Nyt menin mukaan ja siellähän olikin myös kodin-osasto, josta löysin monta, pientä, kivaa juttua. Rakastan löytää kotiin kaikkea hyödyllistä tai koristeellista kivaa sopuhintaan. Sitten menimme kauppakeskukseen, jossa ensin apteekkiin. Hain yhtä vatsavalmistetta, jonka toivon auttavan varsinkin aamuskeidaamiseen, ettei aina tartte sen vuoksi herätä kukonlaulun aikaan. Että se siis vähän hillitsisi vatsan toimintaa (ja teitä varmaan ihan sikana kiinnosaakin minun suolentoiminta-asiat, voi huh..) Sitten menimme yhteen kivaan vaate ja asusteliikkeeseen, josta löytyi miehelle kengät, paita ja minulle 3 huulipunaa ja jotain muuta, en nyt muista. Sitten Tiimariin, sieltä kaksi korttia (yksi itselle tuohon pöydälle ja toisen lähetän äidille) Hello Kitty (kyllä tykkään niistä tuotteista)muistikirja. Sitten siitä saman puljun Cittariin ruokaostoksille, mikä on kyllä rasittavaa, koska se on niin iso, että siellä saa ravata väsyksiin painavan kärryn kanssa ym. Siellä aina väsymme molemmat miehen kanssa. yleensä käymmekin mieluummin pienemmissä tai keskisuurissa kaupoissa. Olisin halunnut käydä vielä jossakin kirpputorilla, mutta lähistölle ei sattunut mitään sopivaa.

Energiataso tänään hieman parempi. Mieli aika lailla neutraali, mieluummin parempi, kuin huonompi, mutta siitä nyt ei tiedä sanoa. Se voi vielä päivän aikana venksahtaa minne suuntaan tahansa. Saatan ahdistua, masentua, saada jopa paniikkikohtauksen (lievän) jotka kylläkin menevät käsi kädessä bentsojen tai niiden puutteen kanssa eli eivät ole mitään aitoja tunteita. Siksi ne ovatkin niin tyhmiä. Saatan tulla kiukkuiseksi tai itkeä tirauttaa. Siihen ei paljoa vaadita. Pitäisi alkaa järjestämään noita ostamiani tavaroita ja samalla pyyhkiä pölyt tuosta pöydältä, mutta en jaksa vielä, taidan vähän levätä. Söin perunamuussia ja lohimedaljongin (valmista), kun tulimme kotiin, enkä senkään vuoksi täydellä vatsalla viitsi alkaa riehumaan, ettei tarvi mennä vessaan.

Saattaa olla, että tänään vielä jonnekin, jos jaksaa. Ehkä kortti postiin, ehkä kirppiksellä, mutta en tiedä vielä. Nyt vähän huilaan.

Mietin miten M:n keskustelutuokio on mennyt, onko siitä ollut mitään hyötyä jne. No, varmaan siitä kuulenkin tänään🙂

Aika rauhallinen, hivenen positiivinen, AK.