Arka🙂🌻

Täällä sataa ja on pilvinen päivä. Ihan hyvä niin saa mieli levätä välillä siltä kirkkaalta valolta vaikka eilen se ei tuntunut pahalta. Tänään on taas hieman masentuneempi mieliala. Kaikki tuntuu melko turhalle ja tuntuu, ettei tässä elämässä etene minnekään suuntaan, taantuu vaan. Ja tuntuu, ettei jaksa enää yrittää mitään. Että menee vain päivät läpi jollain automaattiohjauksella.

En jaksa nyt enempää kirjoittaa. yritän saada itseni käyntiin. Kait se tästä taas jotenkin..

En tajua miten masentaa näin kovasti..

Tuntuu, että jos olisin yksin ja keinot käsillä niin lopettaisin tämän.

En jaksa kuin istua läppäri sylissä vain tässä sängyllä kuin suolapatsas.

Facekin masentaa. Samaa diiba daabaa päivästä toiseen.

Mies yrittää jotain jutella. En jaksa jutella edes hänen kanssaan.

Anteeksi tämä valitus.

Vähän parani mieli. Odotan, kun tilattiin pizzat kotiin. Saa edes siitä nautiskella jos ei muusta. Joitain hommia pitää tänään tehdä, kuten siivota vähän. Olen vähemmän nyt tehnyt perusteellista siivousta kun olen roikkunut paljon facessa ym. Ei kyllä ole ollut puhtiakaan, eikä ole nytkään, mutta ajattelin kun on sen pizzan syönyt niin siitä hyvityksenä jotain tehdä, ettei vain istu netillä.

Ulkona sataa vettä. Minusta on ihana ilma. Pitäisi hiuksetkin pestä, joko lavuaarissa tai sitten menen suihkuun.

🙂🌻

Hei AK!

Olen palannut matkalta hengissä. Arvasin ihan oikein kun spekuloin etukäteen ettei siellä varmaan ole kunnon nettiyhteyksiä. Ei ollut. Hyvä kun edes puhelin kuului. Netti toimi joskus ja monesti vain jaettuna Pojun puhelimen kautta. Onneksi olin henkisesti varautunut siihen. Mihinkään muuhun en sitten ollutkaan. Minulla ei ollut lomaa ajatellen mitään odotuksia, ei mitään vaatimuksia eikä oletuksia. Pelotti vain kaikki kun olin ollut niin sekaisin ja huonolla tuulella ennen matkaa. Ja eniten pelotti se matkustaminen itsessään. 12 tuntia matkustusta ilman, että on mahdollista päästä omaan rauhaan. Kaikki meni kuitenkin hyvin siitä huolimatta, että Poju tuli lähtöaamuna 20 minuuttia ennen sovittua ajankohtaa ja olin saada hepulin sen vuoksi. Minullahan on aamuisin tietyt rutiinit jotta pääsen liikkeelle ja olin tietysti ajatellut, että minulla on käytettävissä tietty määrä aikaa omiin juttuihini. Kaikki meni ihan sekaisin kun Poju tuli liian aikaisin enkä osannut sitten tehdä mitään, pyörin vaan ympyrää ja olin hermostunut. Onneksi tavarat oli suurinpiirtein pakattu enkä unohtanut kuin yhdet kengät, joita en sitten oikeastaan edes tarvinnutkaan.

Voisin kirjoittaa pitkästi lomasta ja kaikesta mitä teimme ja missä olimme, mutta riittänee kun tiivistän kaiken yhteen lauseeseen: Loma oli onnistunut. Parasta oli päästä pois näistä kotiympyröistä, kauas kaikesta mikä edes kaukaisesti muistuttaa omista arkirutiineista, ihan toisiin maisemiin. Rakastin sitä kiireettömyyttä ja hiljaisuutta. Olemista vailla odotuksia. Ja kun itse en ollut niin hermostunut koko ajan, näin Pojustakin ihan toisen puolen. Juuri sen huolehtivan ja lämpimän ihmisen, josta pidän. Ja mikä parasta, sain nukkua rauhassa. 😋 Ei yöllistä häirintää, ei vääränlaista tökkimistä. 😉 Oikeanlaista kylläkin. 😀

Nyt sitten olen taas kotona ja on uuden viikon maanantai. Mieli on vähän alakuloinen. Palatessani kotiin tuli tunne, ettei minulla ole täällä oikeastaan mitään. Miksi asun täällä? Miksi roikun täällä kun en viihdy lainkaan näissä maisemissa ja tiettyjen ihmisten (mm. ex-mieheni) näkeminen ahdistaa. Yöllä facebookia selatessani tajusin myös, että tietyt ihmiset eivät ole enää ottaneet lainkaan yhteyttä sen ystävättäreni välirikon jälkeen. Olivat yhteisiä ystäviä, joten ilmeisesti valitsivat puolensa. Onpa aikuismaista sekin. Minusta tehtiin syntipukki, vaikka tämä naimisissa oleva ex-ystävätär alkoi olla mustasukkainen Pojusta. Tämä taas todistaa sen, että nainen on toiselle naiselle susi. 😞

AK, minäkään en pysty laihtumaan. En oikein ymmärrä mistä johtuu. Miksi vaan lihon? En mielestäni syö mitenkään liikaa, mutta toki tiedostan, että aktiiviurheilu-uran loppumisen vuoksi en myöskään liiku enää juuri lainkaan. Lihoin lomallakin pari kiloa. Painan nyt 91,3. Ihan sairaan kamalaa. Alan olla aika toivoton asia suhteen. Poju vannoo rakastavansa minua minkä kokoisena hyvänsä ja jumaloi vartaloani. Outo mies. 😳

Tällä viikolla pitäisi varata aika työterveyspsykologille ja lääkärille. Työterveyskin loppuu sitten kun työsopimus loppuu ja oikeastaan on aika mielenkiintoista ettei kukaan tähän mennessä ole ottanut mitään kantaa siihen, miten masennustani hoidetaan 1.6. alkaen. Jäänkö ihan yksin vailla mitään kontrollipaikkaa? Kuka kirjoittaa reseptini jatkossa? Olen hakenut muutamaa työpaikkaakin. Kahdesta tuli vastaus, etten ole haastatteluun kutsuttavien joukossa. Yhdestä ei vastattu mitään. Maailma on muuttunut tässäkin asiassa. 20 vuotta sitten pääsin aina töihin. Nyt saa lähettää sata hakemusta ja olla onnellinen jos pääsee edes yhteen haastatteluun. Ehkä en vähään aikaan tule työllistymään mihinkään. Tällä hetkellä tuntuu, ettei olisi väliksikään. Ihan sama.

Millähän eväillä sitä tähän viikkoon itsensä tsemppaisi? Halit AK sinulle 🌻🙂🌻

Amassados, Halaus sinulle! Ihana, että koit loman olleen hyvän. Olisi ihana itsekin tehdä joku tuollainen matka ja saada vähän tuntea olevansa uusi ihminen.

Ei kait ihme jos tuntuu, että pää sekoaa, kun täällä kotona vain istuu koneen ääressä. En tiedä edes mitä kirjoittaisin. Olin tänään aamulla niin väsynyt, että nukuin puoli yhdeksään mikä on minulle aivan tavatonta. Luulen, että johtuu koivu-allergiasta (en ole muistanut ottaa allergialääkkeitäni) kun silmät aivan tuvonneet ja rähmäiset ja siitä kun otin eilen illalla Opamoxia. Niitä sattui olemaan kaapissa vanha purkki. Ne väsyttävät minua kauheasti. Olisin ottanut temestaa, mutta se on loppu. Reseptillä olisi kyllä paketti odottamassa, mutta en saa haettua niitä. Mutta siis.. tuo nukkuminen noin myöhään aivan pohjanoteeraus. Olen muutenkin ollut aika masentunut. Enimmäkseen vaan facessa ollut. Siellä sentään saa kontaktia ihmisiin ja voi päivitellä omaa sivua. Onhan sekin jotain tekemistä. Olen tänäänkin ottanut Opamoxia. Minulla se vaikuttaa muistiin niin etten huomenna välttämättä muista mitä olen tänä iltana tehnyt. Temesta ei koskaan vaikuta niin, eikä myöskään väsytä. Opamox lisää minulla myös ruokahalua. Onneksi kaappi on melkein tyhjä niin ei ole mitä mässätä. Leivoin kyllä päivällä sellaisen kaurakakun kun teki niin mieli jotain hyvää.

Mieleen hiipii välillä itsetuhoisia ajatuksia. Taas on kohta nukkuma-aika. Jostain syystä inhoan nukkumista. Minulla ei nyt ole oikein hyvä vire.

Kaurakakku... hmmm... kiinnostaa. Mua kiinnostaa kaikki mitä vvoi tehä. ..

En keksi mitään järkevää kerrottavaa. Olen jotenkin lopen väsy. Telkkarissa pyörii tallennukset, mut en niitä oikee kattele. Pöydällä kasa lankarullia. Aamupala juomatta, lääkkeet ottamatta. Päätä särkee. Kaikki tuntuu pahalle. Miksi ei tänään satanut. Tekis mieli heittää tä tietsikka pitkin seinää. Tekis mieli huutaa. Hajottaa kok kämppä. En va jaksa.

Hyvää ja rauhallista vappua sinulle ja miehellesi. ja kaikille ketkä täällä pörrää...

Nähtiin muuten äitin kanssa eilen kun todella isä kimalainen (sellainen karvanen) meni yhen puun runkoon eikä tullu pois. Äiti sano et sil on siel pesä. Peinasin sitä hiukan koittaa, mut äiti kielsi.

Saloka, kiitos kun olet jaksanut kirjoittaa tänne..

Ei minullakaan mitään ihmeempää sanottavaa. Toivotan hyvää Vappua kaikille vaikka itselläni ei mitään Vappua olekaan. En siis yleensäkään sitä vietä ja nyt vielä vähemmän, kun ei ole edes mitään ruokia yms. On siis välttämättömät ruoat, mutta ei mitään herkkuja. Näin tämä nyt vaan meni. Yllättäviä maksuja tälle kuulle ja täysin p.a. nyt.

Minulle ei tunnelmaa tule ilman ruokaa. Vaikka Pizzat tilattiin "laskulle" niin ei sekään mitään juhlaruokaa ole.. Ulkona sentään kävin erittäin pitkästä aikaa. En oikeasti muista milloin olisin viimeksi käynyt. Käytiin ajelemassa ja otin kameran matkaan. Vähän kävelin ulkona ja kuvasin muutamaa tuttua paikkaa. Vähän se piristi mutta nyt on jo sama apaattinen olo päällä. Jotenkin kyllästyttää oma itse ja koko elämä. Kun tuntuu, ettei tämä koskaan tästä muutu. Joo tiedän, että pitäisi itse muuttua mutta kun ei ole välineitä siihen. En tiedä miten.. En vaan osaa elää tai sitten vain luulen niin.

Facessa pyörinyt, syönyt pizzaa, Pepsi Maxia ja äsken otin yhden huumelääkkeen jos sais sillä vähän mieltä etäännytettyä tästä todellisuudesta. Taas liikaa painetta päässä ja pelkoja.. Pelot taitaa olla minun suurin ongelma tässä elämässä.

Meinaan nyt vähän siivota ja laittaa kodin viihtyisäksi. Pakotan itseni. Sitten meinaan lukea kirjoja, joita odottaa tuossa pöydällä. En kuitenkaan sitten muista niistä mitään kun lääkepöllyssä luen niitä mutta ei kait tuo haittaa.

Saloka.. Sinulla on sinun äiti. Minulla tuli kamala ikävä minun äitiä. Noin mekin ennen käveltiin yhdessä ja katseltiin luontoa. Nyt minua alkaa ihan itkettämään mutta en anna itseni itkeä.

Hyvää Vappua Saloka ja AMASSADOS jos luet tämän niin sinulle myös erittäin hyvää Vappua olet varmaan Pojun kanssa.

Palataan!

Huomenta kaikille ja hyvää Vappupäivää🙂🌻

Eilen meni valvoessa puoleen yöhön saakka. Ei mitään erityistä. Musaa kuunnellen, Pepsiä juoden ja facessa roikkuen. Mies laittoi jo aikaisemmin nukkumaan. No, olin ottanut pari Opamoxia kyllä. Jotkut ottaa alkoa ja minä pillereitä. Siitä tulikin mieleen, että minulla on 4.p aika psyk.polin lääkärille sitä Kela-lausuntoa varten. Inhottaa niin kamalasti mennä sinne..onneksi se on aamulla niin aikaisin, ettei paljon ketään ole vielä liikkeellä silloin.

Eilen sain vessan pestyä. Ei paljon muuta. Ai niin ja kävinhän siellä ajelulla ja kävelemässä kameran kanssa.. mutta siis kotona vain istun koneella. Tänään pakko imuroida ja pyyhkiä pölyjä vaikka olisi mikä Vappupäivä. Vaakalla en ole käynyt, enkä meinaa enää käydä. Eiköhän tuon sitten vaatteista huomaa jos jotain tapahtuu. Minulla on kymmenen vuotta elämässäni, etten edes omistanut vaakaa, enkä edes tiennyt painoani jos joku kysyi, aika hupaisaa. No, silloin minulla ei ollut ongelmaa painon kanssa. Minulla on ikävä niitä kauniita ja huolettomia vuosia.. nykyisyys on enimmäkseen pelkoja ja kärsimystä, sekä erilaisia traumoja, joita pää pyörittää.

Voisko joku taikoa minulle vuoden 2010 takaisin? Se kevät oli.. täydellinen. En usko, että sellaisia aikoja enää tulee.

Valvoin illalla aika myöhään, mutta silti minua ällöttää, kun olen alkanut nukkumaan niin pitkään, että esim. herään vasta 8 aikaan. Yleensä herään aina 6 aikoihin. En tiedä mikä minua niin väsyttää? Siitepölyallergia? Allergialääke? Masennus? Olo on jotenkin kuin humalaisella, silmät rähmii ym. Otin illalla allergialääkettä ja loput Opamoxit (puoli pilleriä) ja nyt minulla ei ole enää yhtään mitään rauhoittavia. Vasta maanantaina saa apteekista pillereitä, joten pakko vaan kestää. Pelkään vaan kun nytkin on ihan kummallinen olo.. yhtä-aikaa kamalan väsynyt ja melkein paniikkihäiriöinen, ahdistut olo..

Ajattelen koko ajan sitä 4.p psyk.polin lääkärille menoa. Tuntuu jotenkin epätodelliselle ajatuskin mennä sinne. En ole niin pitkään aikaan käynyt missään virallisella asialla. Yritän tänään tehdä muutakin kuin roikkua koneella. Vaikka kuinka tekisi mieli vain läsöttää tässä sängyllä.

Päivitin facen, join kahvia ja kuuntelin radiosta aamuohjelmaa. Nyt yritän alkaa laittamaan itseäni ja tätä kotia vähän kuntoon.

Viime viikosta on selvitty ja tänään taas ollaan maanantaissa, uuden viikon alussa. Nyt on sitten jo toukokuu. Takapihani ruoho on alkanut rehottaa muutaman lämpimän päivän ja vesisateen jälkeen. Syreenipensas on silmuilla. Tämä on ehkä kaikkein paras aika keväästä kun kaikki on vasta aluillaan, heräämässä. Hetken päästä ollaankin menossa kohti syksyä ja pimeitä aikoja. Blääh.

Minun vappuaattoni alkoi varsin huonoissa merkeissä. Katkaisin heti aamulla oikean käden kynnen nostaessani keittiön tuolia paikoilleen. Tämä ei muuten olisi mikään maailmanloppu, mutta koska minulla on ollut rakennekynnet viimeiset 6 vuotta ja kun peukalon kynsi napsahti puolivälistä poikki, veren tulo ei meinannut ihan äkkiä loppuakaan. Plus että saattui aivan saat.....nan paljon! Päivä oli sitä myöten pilalla eikä se parantunut iltaa kohti lainkaan. Yritin kauppaan aamupäivällä yhdentoista aikaan, mutta tuntui, että sielläkin on koko pitäjä jo hamstraamassa kuukauden eväitä yhden päivän bileitä varten. Lähdin nopeasti pois ja puolet tarpeellisistakin jäi ostamatta kun hermostuin ruuhkaa. Poju oli kuskaamassa kakaroitaan mummolaan, joten näin hänetkin vasta kymmenen jälkeen illalla. Että sellainen vappuaatto minulla. Telkkaria katselin, ei muuta ohjelmaa. Eikä kyllä ollut väliksikään. Ei ollut pienintäkään kipinää tehdä mitään, saati lähteä mihinkään.

Koko viikonloppu meni muutenkin pilalle facebookin takia. Olen ollut facessa vuodesta 2007, joten se ei ole minulle enää mitenkään mielenkiintoinen paikka. Surffaan siellä lähinnä kirpputorisivuilla, josta etsin kotiin sopivia juttuja tai sitten myyn omia romujani pois. No, sattumalta sitten avasin erään minulle tulleen tapahtumakutsun ja katselin keitä on kutsuttu mukaan. Ex-mieheni oli tietysti listalla, kuinkas muuten. Hän ei ole enää minun kavereissani, poistin hänet välittömästi eron jälkeen. Sain jonkun tyhmän älynväläyksen ja klikkasin hänen profiiliaan ja olin lentää selälleni kun siellä luki, että herra on nykyään parisuhteessa erään ystäväni kanssa!!! Ensimmäinen reaktio oli "jaaha" ja sitten aloin nauraa. Lopulta olin vihainen ja surullinenkin.

Olen jo aiemminkin sanonut, että nainen on toiselle naiselle susi ja meidän harrastuspiirissä se jotenkin korostuu potenssiin kymmenen. Tämä nainen (ystäväni monen vuoden takaa, jonka kanssa olen ollut samalla kurssillakin) auttoi minua valtavasti kun muutin exmieheni kanssa yhteen ja jouduin kiistelemään lasteni isän kanssa huoltajuudesta ym. Sain häneltä tukea ja konkreettisia neuvoja silloin. Nyt hän sitten seurustelee exmieheni kanssa. En oikeasti tiedä miten suhtautua asiaan. Vihantunnetta ei oikeastaan kestänyt kauan, enemminkin se oli pettymystä ja surua. Surua siitä, että exmieheni ei ole muuttunut mihinkään, toistaa samaa kaavaa edelleen. Aina löytyy joku uusi uhri, jota kusettaa ja kyykyttää. Pettymystä siitä, ettei omat toiveet hänen muuttumisestaan toteudu koskaan ja surua siitä, että tämä ystäväni on aivan liian kiltti ja hyvä nainen exmieheni poljettavaksi.

En ole Pojulle tästä puhunut, mutta tämä asia oli mielessäni koko viikonlopun. Poju on kuitenkin kiltti ja kunnollinen mies, joka yrittää parhaansa ja haluaa olla minulle hyvä. Ei hän ansaitse minun kiukutteluani exmieheni edesottamusten takia, jotka ei oikeastaan minullekaan edes kuulu. Pitäisi vaan elää omaa elämääni eikä yrittää roikkua vanhassa. Tunteilleni en silti mitään voi ja edelleen sydämessäni on elänyt pieni toivonkipinä jos exmieheni vaikka muuttuisi... Hän on kuitenkin ollut elämäni suurin rakkaus. Sellaista ei kai tule kohdalle kuin kerran elämässä.

Tsemppiä AK siihen psyk.polipäivään. Minun pitäisi varata aika psykologille, mutta en ole saanut aikaiseksi. Ei ole oikein mitään asiaa eikä mielenkiintoa mennä sinne höpisemään. Tuntuu turhalta ajan haaskaukselta. Taidan lähteä kauppaan. Kissanruuat on loppu eikä ole Pepsi Maxiakaan. Siinä ne tärkeimmät ostokset onkin. 😋😎

Palaan myöhemmin. Tuli mieleen eräs asia josta haluan kirjoittaa.

Hei, AK!

Vappu ohi, ja tytön synttärit ohi. Nyt on tyhjä olo. En sinullekaan osaa kirjoittaa mitään ihmeempää. Ajatelin kuitenkin tulla tervehtimään.🙂

Aurinko paistaa. En tiedä, miltä se tuntuu. En tiedä, miltä mikään nyt tuntuu. Väsyttää, vaikka nukuin 13 tuntia. En vain jaksa...

Miten psyk.polilla meni? Voimia päivääsi! Ja iloakin toivottavasti!🌻🙂🌻

Amassados ja Jardin Prive 🙂 Kiva kun olette kirjoitelleet tänne. Olenkin Amassados miettinyt, että mitä sinun elämääsi ja vappuusi kuului/kuuluu? Kiva kun sain siitä lukea ja Jardin P kiitos tervehdyksestä. En minäkään aina osaa mitään oikein kirjoittaa mutta tärkeintähän on, että silloin kun siltä tuntuu niin käy "moikkaamassa" ja jotain pientä irjoittaa, että se henkilö on ajatuksissa tms. siitä tulee sille ihmiselle kiva olo, että häntä muistetaan..

Amassados, aika ällö juttu tavallaan tuo ex-miehesi ja ystäväsi.. Minulle tulisi tuollaisesta melko ahdistunut olo. On se hyvä, että sinulla on Poju ja minulla mieheni. Varmaan meille tärkeimmät tekijät, että jotenkin pysyy järjissään. Kirjoitellaan paremmin myöhemmin. Luen mielenkiinnolla kaiken mitä kirjoitat, kun tuntuu, että ymmärretään niin hyvin ja paljon samaa..

Joo, meidän Vappu oli niin syvältä. Rahat tuli vasta tänään, eikä ennen Vappua. Oltiin sitten ihan p.a koko vappu ja kaikki pyhät. Ei mitään hyvää ruokaa, eikä muutakaan. Vaikka tilailtiin pizzoja ja muita valmisruokia kotia puhelinlaskulle niin ei se ollut yhtään kivaa, eikä kodikasta, eikä Vappuista. Miehellä tupakat loppu monta päivää, jauhoi Nicorette purkkaa ja oli hermo romuna. Muuten ruoat tyyliin: tonnikalaa, kahvia, ananasta.. muutaman päivän päästä alkoi ryydyttämään.

No, onneksi tuli tämä päivä ja rahat. Lisäksi minulla oli hirveät muutama päivä, kun vaikka olen sanonut, että en joka päivä enää vedä rauhoittavaa niin olen sen verran huijannut, että kyllä minä vielä otan Temestaa melkein joka päivä 1/4-osa pillerin murusen eli en ole aivan kokonaan siitä eroon päässyt. Saattaa unohtua päivä välistä, mutta harvoin kahta. Nyt loppui temestat ja olin melkein viikon ilman ja jumankauta, että alkoi tulla huono olo niin fyysisesti, kuin psyykkisesti. Kumma että niin pieni annos vaikuttaa kun sitä ei vähään aikaan ota.

aamulla oli niin kaska olo, että tuhersin itkua jo herätessä, että onko pakko lähteä ihmisten ilmoille. Tukka takussa, naama punaisena (kuiva iho), läskinä.. väärissä vaatteissa, psyyke sekaisin. Ja kyllä, pakkohan se oli lähteä. Väkisten riivin ne vaatteet jotka mahtuu päälle ja olo oli ihan kauhea. Jotenkin paniikinomainen ja samalla täysin kyllästynyt ja itkuinen. Itkuisuus tulee temestan puutteesta. No, sinne vaan psyk.polille 8.20. Ensinnäkin heräsin jo kuudelta, jotta ehtisin kammeta itseni ajoissa paikalle kun olen niin hidas aamuisin. Tukka vain kiinni (likainen) ja mitään meikkiä en edes viitsinyt laittaa. No, se lääkäri oli joku puolalainen vanhempi mies ja ihan mukava paitsi oli vähän kieliongelmia alkuun. Kysyi vointia ja olin valmiiksi jo niin romuna, että aloin samantien itkemään ja vaikersin siinä, että koko kevät mennyt huonosti ja ollut masentunut ym. Että syksyllä oli vauhdikasta ja nyt keväällä depressiossa. Yhä ovat sitä mieltä, että mulla olisi kaksisuuntainen jota ne haluaisi nyt alkaa lääkitsemään. En ala niitä lääkkeitä syömään. Sitten ehdotettiin masennukseen jotain uutta, magneettihoitoa.. en tyrmännyt. En ole vielä edes lukenut siitä, että mitä se on. Lähete sinne meni.. pyysin myös että otettaisi kilpirauhasarvot nyt lopultakin, kerroin että lihon ja lihon vain vaikka en edes syö mitään. Lääkäri heti suostui että otetaan ne kilpparikokeet ja sitten laitettiin Kelalle paperi vuosi lisää kuntoutustukea. Ei ne näköjään minun kanssa enää edes mieti, että pitäisikö jatkaa ym. ne taitaa tietää, ettei minusta enää ole mihinkään työelämään. Ei ne myöskään ehdottele terapiaa tai mitään kuntouttavaa toimintaa (kiitos!). Olen kait sitten niin sekon oloinen.. alan kyllä aina yleensä itkemään ja vaikeroimaan kaikkea siellä, nytkin kun olin jo valmiiksi aivan hajoamispisteessä. Huomenna menen sinne verikokeeseen ja muitakin verikokeita pyysin, esim. maksa-arvot ym. kun haluan tietää ne säännöllisesti.

Eli nyt hoidettu psyk.poli asia ja Kelaan lähtenyt lausunto. Hyvä niin. Nyt jatkan asioiden hoitamista. Seuraavaksi ne verikokeet ja sitten hammaslääkäriasiat. Ne on ennen kesää hoidettava. Sain apteekista temestat ja heti olo helpotti kun nappasin yhden.. on se kans.. ei väsytä niin paljon, eikä masenna samalla tavalla, vaikka alavireinen tietysti olen, mutta jaksoin jo taas imuroida kodin ja pyyhkiä pölyt.. kohta syödään hyvä ruoka ja vähän herkkuakin on. Huomenna lisää ruokia kaupasta.

Ei siis ihan huono päivä vaikka aamu oli kauhea. Saa nähdä saanko käytyä tänään vielä suihkussa? Enpä usko.. huomenna varmaan.

Palaillaan paremmin🙂🌻

takkutukka ja likainen ihminen täällä vaa raapustaa. TÄnään on ollut hyvä päivä, oikeastaan liian hyvä päivä. En silti ole suihkuun päässy. Huomenna tarvii aamusta mennä. Ottaa se aika ja mennä sinne.

Saloka🙂🌻

Eilen sain käytyä suihkussa illalla ja muutenkin ilta meni paremmin kuin aamu. Sain otettua temestaa ja pää alkoi pelaamaan.

Tänään heräsin taas aikaisin, kun oli se verikoe labrassa jo heti 7.30 kun se aukesi. Piti olla syömättä niin menin aikaisin. Sen jälkeen käytiin miehen kanssa muutamassa kaupassa kauempana ja mies muutamassa autoliikkeessä. Laitoin äitienpäiväkortin postiin. Paljon asioita tänään. Kotona sitten tehtiin ruokaa ja minä imuroin ja järjestelin. Loppupäivän olen sitten roikkunut facessa. Vähän parempi mieliala, vaikka tiettyjen asioiden ajatteleminen nostaa ahdistusta helposti. Yritän olla ajattelematta niitä.

Kun saisin yhden ahdistavan asian vielä selväksi niin sitten voisin huokaista taas pitkäksi aikaa ja ehkä masennuskin lähtisi taas paranemaan. Mutta, pelkään, että se juttu menee ihan metsään ja pahentaa tilannetta..

Tänään kun ajettiin motarilla niin mietin kun rekkoja tuli vastaan kuin helppoa se olisi.. kaikki huolet olisi muutamassa sekunnissa ohi.

Mutta, päivä kerrallaan ja katellaan!

Hei, AK!😍

Mitä sinulle kuuluu?

Mulla hoitaja suosittelee sähköhoitoa. Pelottaa nuo muistinmenetykset. Yleensä lieviä, mutta joskus häiritsevämpiä. En ole asiaa vielä päättänyt.

Viikko alkaa olla lopuillaan.... Toivon siis sinulle siedettävää - ja ehkä mukavaakin - viikonloppua!☺️❤️☺️