Olen jo pari päivää kärsinyt ihan hirveästä hammassärystä. On sitä ollut ennenkin, mutta nyt yltynyt aivan mahdottomaksi. Illalla otin särkylääkkeitä, mutta silti sain huonosti nukuttua ja heräsin jo kolmen jälkeen. Nyt olen koko päivän vetänyt lääkkeitä niin että olen aivan pönttö sekaisin ja haukottelen vain. Hammaslääkäriin pitäisi mennä, mutta päivystys on toisella puolen kaupunkia ja autossa ei ole paljon bensaa nyt ajella, joten odotan vielä jos särky menisi pois, epäilen kuitenkin että tällä kertaa se ei mene. On niin kova, jäytävä kipu koko leuassa.

yritän vain päästä tämän yli.

Otin uuden satsin lääkkeitä. Ne vaikuttavat, mutta kuinka kauan? Pakko vaan mennä hammaslääkäriin poistattamaan se koko hammas mahdollisimman pian. Se aiheuttaa jo niin paljon vaivaa ja tuskaa, enkä voi koko ajan syödä näin paljon särkylääkkeitä. Se hammas on välillä ollut oireeton, joten olen unohtanut sen. Hyvä minä! Esimerkillistä hampaiden hoitoa. No, pelkkä ajatuskin sinne menemisestä ja mahdollisesta kivusta saa minut paniikkiin. Pakko mennä sinne vahvasti huumattuna, että on vähän älli pois.

Olen koko päivän kärvistellyt tämän hampaan kanssa. Tosin aamulla imuroin makkarin. Mies imuroi sitten muuten. muuten olen vain makoillut, kun ei tullut nukuttua ja lääkkeetkin väsyttävät. Nyt vasta sain kivulta hetken rauhaa ja söin banaanirahkaa, kun teki mieli sitä.

En jaksa nyt enempää kirjoittaa. Tunnustelen, kuinka kauan tämä kivuttomuus jatkuu ja viimeistään yöksi varmaan uusi satsi lääkkeitä.

Lunta satanut koko päivän.

*puhallus*, jos vaikka auttaisi hiukan.

Moi AK

Hammassärkyä täälläkin. En ole minäkään saanut tehtyä asialle mitään. Odotan vaan, että itsestään parantuisi, mutta todellisuus lienee se, että kohta saa repiä enemmän kuin yhden poskihampaan pois. Pitkitän sinne menoa siitä huolimatta. En kestä sitä kipua. Gynelläkin pitäisi käydä papassa ym. Piti mennä jo helmikuun puolivälissä, mutta sitten loppui rahat. Käyn yksityisellä gynellä, jonka kanssa olen asioinut jo 20 vuotta. Ehkä toukokuussa on seuraavaksi varaa...

Kävin tänään psykiatrilla, joka kirjoitti sairaslomani suoraan toukokuun loppuun. Onpa helpotus kun ei tarvitse miettiä viikon-parin välein joudunko taas mennä takaisin sinne helvettiin (=töihin). Nyt voin vaan keskittyä oman vointini kohentamiseen ja tehdä asioita, joista tykkään. Olen jotenkin muuttunut kovin aloitekyvyttömämmäksi kuin ennen. En saa lähdettyä enää mihinkään ja välttelen kaikkien arkistenkin asioiden tekoa. Imurointi ja pyykinpesu ovat ehkä pahimmat. Ja tiskaaminen. Samalla kuitenkin inhoan sekaista kotia, kertyvää tiskivuorta, villakoiria nurkissa ja ylipursuavaa pyykkikoria. 😯🗯️ Katselen vaan niitä, mutta en tee niille mitään. 😑❓

En ole kertonut sairaslomastani juuri kenellekään. Poju tottakai tietää, mutta äidillekään en ole saanut sanottua, vaikka olen hänen kanssaan pariinkin kertaan tässä kuukauden aikana jutellut. Emme soittele mitenkään usein. Ei olla niin läheisiä. En tiedä missä vaiheessa suhteemme muuttui väkinäiseksi ja etäiseksi. Ehkä jo teini-iässäni. Nyt mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeammaksi lähentyminen menee. Älä siis AK murehdi jos et ole tavannut äitiäsi kasvotusten vuosiin. Pääasia, että pidätte kuitenkin yhteyttä muuten.

Masentaa tämä takatalvi. Toivoin jo kevään tulevan. Toisaalta nyt ei tule huono omatunto tekemättömistä pihatöistä, pesemättömistä ikkunoista jne.

Saloka☺️❤️

Amassados: Oi, olit kirjoittanut🙂 Eilen mietin mitä sinulle kuuluu ja meinasin jo laittaa tänne huhuiluja sinun perääsi😉 Ja nyt olitkin kirjoittanut. Melkein aina käy näin. Minä ajattelen sinua ja seuraavana päivänä kirjoitat. Taitaa intuitiot olla asialla. Mielenkiintoista on aina lukea kuulumisiasi, kun ajatuksesi on niin paljon samat, kuin minulla.

Nyt en jaksa mitään kovin järkevää kirjoittaa. Olen melko väsynyt. Vieläkin pillerihumalassa kait.. Eilen oli HIRVEÄ päivä. Mies oli kamalan huonolla tuulella ja jopa kiroili koko ajan. En nyt selitä miksi, eikä hän toki minulle kiroillut, mutta yleisesti. Minulla taas oli maailman hirveimpänä se hammassärky ja itkin moneen kertaan päivän aikana ihan vain pahaa mieltä, väsymystä, kipua ja sitä, että kotona oli niin huono tunnelma. Otin buranaa, otin panadolia, otin voltarenia, eikä mikään auttanut kunnolla. Löysin sitten miehen pahaan selkäkipuun kirjoitetut vahvat (huume) kipulääkkeet ja päätin, että nyt se kipu lähtee. Siinä vaiheessa kipu repi jo leukaa ja poskipäähän saakka. Toinen puoli kasvoista oli kuin halvaantunut, siis se poski ja leukaperä. Kipu kyllä lähti, mutta lähti melkein tajukin. Otin lääkkeen, menin suihkuun. Suihkusta tullessa pistin vähäksi aikaa sänkyyn maate tarkoituksena huilata hetki. Olin nukahtanut samantien syvään uneen ja nukuin kaksi tuntia. Kello oli jo ilta seitsemän. Eipä siinä enää mitään kuin iltapalaa ja takaisin nukkumaan. Yöksi otin vielä buranan ja toisen sellaisen kovan napin. Eipä ollut kipuja ja nukuin kuin tukki.

Viisas ihminen olisi mennyt h-lääkäriin jo ajat sitten. Minä vain en mene. Niin kauan, kuin pärjään siis saan kivun loppumaan niin näköjään en mene. Nyt tosin en olisi päässytkään, koska autossa ei ollut bensaa tarpeeksi ja rahaa ei ollut. Onneksi oli ne huumeet🙂 Alkoi olla jo hermo sen verran romuna sen kivun kanssa, kun monta päivää kärsinyt ja nukkunut huonosti, että miehen kiukutellessa tuli jo hänellekin huudettua sellaista mitä ei pitäisi ja imuri sai kyytiä niin, että meni vissiin hajalle..☹️ Niin viisas ihminen olisi mennyt. Minä en ole normaali siinä mielessä. Inhoan yli kaiken sitä kunnallista, ruuhkaista päivystysasemaa, joka sijaitsee jopa kaupunginosassa, jota myös inhoan. Siellä on kamala tunnelma ja aina hirveän ruuhkaista.. Ajatuskin jo puistattaa. Minulla on huono kokemus kunnallisesta vuosien takaa. Menin ja puudutus laitettiin ja alettiin saman tien poraamaan (!) Kun valitin kipua minun käskettiin olla hiljaa ja aloillaan, koska heillä on kiire. Tuska oli hirveä ja kohtelu tylyä. Sain ikuisen trauman. Hyviä kokemuksia on sen jälkeen yksityisistä ja menisin heti yksityiselle jos olisi rahaa. Tiedän, että kaikki kunnalliset ei ole samanlaisia, mutta kuitenkin.. No, se on oma tyhmyyteni.

Nyt kipua ei ole, mutta se palaa varmasti. Jossain vaiheessa en enää pärjää ja minun on pakko mennä (luultavasti) poistattamaan koko hammas. Se on ensimmäinen poskihammas vasemmasta viisurista laskien. Kipua ei ole nyt, mutta tosi hidas olo (varmaan niistä lääkkeistä, joita olen vetänyt) vaikka en tänään ole vielä mitään ottanut. Jos kipu palaa, otan heti sitä huumetta. En ala kärsimään sellaista kipua, se hajottaa koko psyyken. Olen koko tämän hammashomman, eilisen kiukkuamisen ja kaiken vuoksi (myös se kevätmasis, onneksi satoi lunta) aika alamaissa. Eilisen melkein vain makoilin, kuuntelin iphonesta musaa, vedin lääkkeitä, kiroilin ja itkin.

Paino on taas noussut kaksi kiloa entiseen päin. Näyttää ettei se siitä miksikään muutu, ennen kuin syy tälle lihomiselle löytyy. Ei ole normaalia, että lihoo vaikka ei söisi mitään tai söisi todella kevyesti. Se ei myöskään motivoi laihduttamaan kun ei saa mitään tuloksia ja laihdutettavaa olisi reilusti. Nyt keikun jossain välimaastossa. Syön tosi vähän ja aina jonkun pienen herkun päivässä lisäksi. Jos kilpirauhasesta ei löydy mitään vikaa niin sitten en ymmärrä tätä..

Joudun keskeyttämään, kun mies tuli kaupasta ja kyselee kaikkia asioita niin etten pysty keskittymään. Jatkan myöhemmin🙂🌻

Hei Ak!
oNNEKSI LÄÄKKEET AUTTAA HAmmaskipuusi ettei tarvitse niin paljon kärsiä. Taitaa sinun kylläolla aika mennä sinne hammaslääkärille jotta pääset siitä kipeästä hampaasta eroon. Yritä olla huutamatta miehellesi kun hän on sellainen kulta. Tosin kyllä hän varmaan ymmärtääkin. Oletko ostanut kukkia viime aikoina. Minä ietin jos tulppaaneja ostaisi mutta ei ole maljakkoa.

Yritä mennä sinne lääkäriin. Ota vaikka rauhottavaa (jos on) ennen. Kyl sun hammas tarvii hoitoo nyt, muuten voit saada verenmyrkytyksen, ni ku mä.

Arka: Oli vähän väliä kukissa, vaikka haluaisin niitä kaiken aikaa. Jotenkin koti ilman kukkia on niin "tyhjä". Mies osti eilen ruusuja kaupasta. Minulla on tulppaanimaljakko, jonka ostin kerran Ikeasta 2e. Joo, olette molemmat oikeassa, että hammaslääkäriin on mentävä.. lääkkeillä pysyy kipu nyt kurissa, mutta pääsiäisen jälkeen pakotan itseni menemään vaikka huumattuna. Onneksi en enää huuda miehelle, enkä muutenkaan, kun sain kivun kuriin. Ja menkat alkoivat eilen. Taisi olla pms-raivoa mukana siinä riehumisessa.

Saloka: Siis oletko saanut verenmyrkytyksen?!? Hampaastako?! Voisitko kertoa siitä lisää? Siis, että mitä tapahtui? Olen kyllä netistä lukenut, että verenmyrkytys voi tulla.. pelottavaa.

Kiitos, kun tsemppaatte ja hyvää pääsiäisen aikaa teille ja myös muille☺️❤️☺️

Otin illalla vahvaa kipulääkettä, joka vieläkin vetää oloa vähän tökkyräiseksi. Mutta sillä pärjää nyt niin kauan, kuin menee sitten h-lääkäriin. Pyydän poistamaan hampaan ja ei siinä varmaan muuta mahista enää olekaan, luulisin.

Olen vähän vähemmän toimelias, kuin yleensä. Mieli ei ole niin masentunut, mutta olo sellainen, että hitaasti kone kulkee. Pikkuhiljaa "heräilen" tästä koomasta. Olen pessyt itseäni, imuroinut ja tarkoitus vielä siivota enemmän.

Mies meni taas kauppaan. Loppuja pääsiäistarpeita. Emme varsinaisesti juhli pääsiäistä. Meillä ei ole sellaisia perinteitä, mutta pääsiäismunia ja muuta rekvisiittaa on. Minä en niin pidä pääsiäisestä, koska se on niin pitkä ja pitkäveteinen ja vähän raskas (osalta) sanomaltaan. En ole jaksanut nykyään olla oikein aktiivinen hengellisten asioiden kanssa.

Haukottelen. Olen vähän pihalla.

Mies menee huomenna tapaamaan toista tytärtään, joka tulee opiskelupaikkakunnaltaan käymään kotikaupungissaan. Nyt olemme yhteisymmärryksessä asiasta, että mies menee tapaamaan tyttäriään, ettei meille tule vieraita. Mies on kyllä aika huippu, että tuonkin suostuu ymmärtämään.

Yritän jatkaa nyt reippaammin kotitöitä tämän uneksimisen sijaan..

Palataan🙂🌻

Hammassärky on kyllä kamalaa. Minulla se ei ole vielä sillä asteella etten pystyisi elämään, mutta tiedän tuolla vasemmalla yläleuassa olevan varmaan ammottava reikä. Se ei kyllä näy kun olen yrittänyt peilin kanssa katsoa, mutta minulle onkin tyypillistä, että hammaslääkäri katsoo reiän olevan pienenpieni ja kun sitä lähdetään poraamaan, se vaan suurenee hampaan sisään.😠

Minullakin on traumat hammaslääkäristä jo lapsesta, jolloin (kuulemma mielenterveysongelmista kärsinyt) hammaslääkäri ilmoitti ettei suostu puuduttamaan ja porasi vaan, vaikka kuinka sattui. Myöhemmin eri hammaslääkärillä jouduin juurihoitoon ja tämän iäkkään hammaslääkärin työ kesti niin kauan, että puudutus lakkasi vaikuttamasta ja hän teki työn väkisin loppuun sorkkien hampaan juurihermoja, koska ei kuulemma ehdi enää puuduttaa uudelleen. Makasin tuolissa puolitajuttomana kivusta ja huusin. Se oli viimeinen kerta kun kävin kunnallisessa hammaslääkärissä! Nyt täytyy sinnitellä vielä ainakin toukokuuhun, että on rahaa.

Olen tänään vähän huonolla tuulella. Olin Pojulla yötä ja valvoin ja heräilin taas jatkuvasti. Olen huono nukkumaan vieraassa paikassa ja herään pienimpäänkin ääneen tai kosketukseen. Pojulla on raivostuttava tapa tökkiä minua koko yö. Tökkiminen on ehkä kummallinen termi, mutta tarkoitan sillä sellaista ylimääräistä hipelöimistä, jalalla sorkkimista ym. Se on kuulkaa niiiiiiin raivostuttavaa ettei tosikaan!!! 🙄🤕😠 Herään siihen joka ikinen kerta ja juuri kun olen nukahtanut uudestaan, taas se hipelöi. Pojulla on nukkumisen kanssa ollut paljon vaikeuksia jo vuosikausia ja on käyttänyt siihen eriasteisia unilääkkeitä huonolla menestyksellä. On nyt omien sanojensa mukaan ollut niistä kuivilla puolisen vuotta, mutta siitä huolimatta joka kerta kun yöllä herää, käy kaapista hakemassa jotain. 😑❓ Ymmärrän, että jos yöllä herää olisi kiva ottaa toinen kainaloon tms, mutta kun sitä kopelointia jatkuu koko yön ja minun läsnäoloni ei rauhota häntä vaan päinvastoin. Lopputulos on se, että olen aamulla todella väsynyt ja huonotuulinen. Ja yöllä kaiken tämän sorkkimisen ja tökkimisen keskellä olen niin täynnä raivoa, että tekisi mieli iskeä toinen tajuttomaksi. 😞 Olen tästä Pojulle sanonut useita kertoja, mutta asia ei ole muuttunut mihinkään. Tänään ilmoitin, etten tule enää hänen luo yöksi enkä nuku hänen kanssaan öitä koska se on näin vaikeaa ja mahdotonta minulle. Rakenna tässä sitten jotakin parisuhteen tapaista ihmisen kanssa, joka ei edes ymmärrä antaa toisen nukkua jos itse valvoo.😞

Pääsiäispyhät ahdistavat hieman. Vähän sama tilanne kuin jouluna kun koko maailma sulkeutuu koteihinsa, kaupat ovat kiinni eikä mitään aktiviteettia ole missään. Tänään pitäisi mennä kauppaankin, mutta ahdistaa se ruuhkaisuus jo etukäteen.

Huomenna saatan mennä Sanajumalanpalvelukseen. Olen monesti käynyt pääsiäisenä ainakin pääsiäisyön messussa. Hyvää Kiirastorstaita sinulle AK, sekä muille lukijoille myös.🙂🌻

Kiitos, Amassados ja minä vuorostaan toivotan sinulle ja kaikille muillekin hyvää pitkää perjantaita🙂🌻

Amassados, psyykeltään epävakaa hammaslääkäri.. ei kuulosta hyvälle. Tulee mieleen heti joku massamurhaaja. Psykopaatti. Tuskin nekään, jotka minua silloin aikoinaan porasivat ja sättivät ihan täysillä kävivät. Oli se niin ihmeen kauheaa hommaa. Nyt hammas pysynyt paremmin kuosissa ja ollut helpompi olla. Mutta, olisin ollut lirissä ilman niitä "huumelääkkeitä".. pelkällä Buranalla nukkumisesta olisi voinut tulla hankalaa. Luulen, että kivussa mukana hermosärkyä, mihin ei B niin hyvin auta.

Täällä pääsiäinen jatkunut hieman sekavissa merkeissä. Miehen piti mennä tänään tapaamaan tyttäriään. No, aamulla toinen tytär perui sitten treffejä. Kohta soitti tytön äiti ympäri kännissä ja alkoi jotain urputtamaan. Siis miehen ex, 20 vuoden takaa. Äiti oli saanut päähänsä, ettei tytär nyt saa tavata isäänsä.. Ja tytärkin oli kännissä. Olivat tintanneet kait koko yön. No, ei siitä enempää. Miehen ex on "hieman" erikoinen tapaus, emme ole tekemisissä. Joskus aina antaa kännissä kuulua itsestään, harvemmin mitään kovin kohteliasta. No, toinen tytär oli selvä ja kypsä siihen touhuun ja mies meni häntä tapaamaan, menivät huoltiskalle kahville.

Oli siinä sitten vähän tympeä päivän aloitus. Ehdin jo vähän hermostua ja jotain tuntui tunnelmasta menevän, kun se ex soitti ja kettuili. Ja täysin ilman syytä. en tajua miten se jaksaa vainota, vaikka erosta on jo yli 20v. Miehen toinen ex (ennen minua) on fiksu, eikä koskaan käyttäydy huonosti. Olemme jopa jonkinlaisissa väleissä ja ennen kahvittelimmekin yhdessä ja hoidimme hänen koiraansa aina joskus ym.

No, mies lähti ajelemaan sinne. Minä aloin siivoamaan ja sainkin siivottua koko huushollin. Nyt voi pääsiäinen tulla. Kaapissa on hyviä syötäviä. Kun mies tulee niin alamme laittamaan ruokaa. Vaakalla en ole käynyt ja viimepäivinä ei ole paljon painohommat kiinnostaneet. Tosin en ole syönytkään paljon mitään. Luulen, että isompaa painonpudotusta on turha odotella ennen kuin ne kilpirauhasjutut on tarkistettu. Muutama kilo voi lähteä kovalla työllä, mutta ei enempää.

Koen tämän pääsiäisen hieman raskaaksi ajaksi. En ole koskaan niin tykännyt. Kamalaa paatoksellista musiikkia radiossa ym. Ulkona hämärä, pilvinen ilma. Tosin mitään aurinkoa en nyt kaipaakaan. Olen vähän tasapaksuissa tunnelmissa, vaikka masennusta en tunne nyt. Mutta joku vire puuttuu. Ei ole fiilistä.

Amassados, tuo Pojun "tökkiminen" kuulostaa kerrassaan ärsyttävälle. Minä en kestäisi ollenkaan. Minäkin olen sellainen, ettei nukkuessani saisi olla mitään häiritsevää ja vieraassa paikassa nukun pelkästään koiranunta. Eihän hänen kanssaan oikein voi nukkua jos ei saa nukuttua. Minulle tuli ensin tuosta "tökkimisestä" ihan jotain muuta mieleen, anteeksi vain😉 Suhteemme alussa heräsin AINA aamuyöstä vähän erilaiseen tökkimiseen ja olin ihan raivona, mutta en näyttänyt sitä😀

Huomaan, että kaipaan jotain buustausta tähän olemiseen. Väliaikaisesti sain sitä siitä vahvasta lääkkeestä. Mutta enhän niitäkään nyt huvikseen syö, kun ei ole nyt tarvis. ymmärrän kuitenkin niitä, jotka hakevat "oloja" jostain aineesta.

Joskus sitä haluaisi vain "fly away" vaikka hetkeksi..

Hyvää Pääsiäistä kaikille Tukinetin käyttäjille ja Modeille arvokkaasta työstänne🙂🌻

Nukuin aika huonosti. Aamulla väsytti. Jotenkin tämä pääsiäinen tuo kurjan, kuolleen ja pysähtyneen tunnelman.

Aamupäivän hommailin kuitenkin. Imuroin makkarin ja järjestin vaatekaapin. Kukkia on. Ruokaa on. Iski vain mieletön ahdistus päälle, kun facessa yllättäen tuli vastaan erään vanhan luokkakaverin kuva. Olin koulukiusattu ja hän oli eräs kiusaajista. Oli ihan saman näköinen kuin ennen ja elävästi tuli koko se aika ja ahdistavat muistot mieleen. Kiusaamiseni ei ollut mitään pientä vaan vakavaa ja systemaattista ja jatkui koko peruskouluajan. Huomaan vasta nyt, että se on ollut traumatisoivaa kun näin voimakkaasti vieläkin reagoin. Hyi, olkoon!

Muutenkin ahdistaa. Se alkoi tuosta facesta ja sen jälkeen alkoi vyöryä muutakin painostavaa mieleen. Oli pakko ottaa lääkettä, että saa itseään etäännytettyä ahdistuksesta.

Radiostakin tulee vain synkkää musiikkia. Tämä pääsiäinen on kyllä aika syvältä. En saa tästä mitään kivaa tunnelmaa. Ahdistus tekee vetämättömän olon. Mieluummin vain makoilee ja tuijottelee. Ei ole pitkään aikaan näin ahdistanut. yritän keskittää ajatuksia, mutta ne harhailevat ikävästi.

ehkä otan lisää lääkettä. Myöhemmin syömme ja ajattelin kuunnella musiikkia iphonella. vetäydyn omaan maailmaani. Ehkä rukoilen.

Hyvää Pääsiäisenjatkoa Kaikille!

Otin päivällä lääkettä ja se auttoi oloon. Nyt se vaikutus alkaa mennä kait ohi. Tietysti tiedostin ahdistavan ajatuksen, mutta se ei samalla tavalla vaikuttanut mieleen. Puhun aina ahdistuksen etäännyttämisestä.

Söimme uunissa laitettua kokonaista kanaa, mikä oli ihan hyvää. Emme tykkää lampaasta tai mistään varsinaisesta pääsiäisruoasta. Yhden suklaamunan söin, jonka mies osti minulle viikolla. Mignon-munia on useampi, mutta niitä syön vasta huomenna. Muutakin herkkua olisi, mutta ei oikein ole tehnyt mieli. Aika vähän tullut syötyä mitään.

Toivoisin jo tämän pääsiäisen loppuvan. Jotenkin kovin ahdistavaa. En tiedä miksi. Olisiko taustalla se exän kuolinpäivä (toinen pääsiäispäivä). En tiedä sitten..

Miehellä on ilmeisesti nivelpsori. Oireilee pää-asiassa nivelissä. Saattaa olla, että pitkä-aikainen vuosien kova selkäkipu (selkärangassa) jolle ei ole kunnon syytä löytynyt johtuukin tuosta nivelpsorista, joka paljastui vasta äskettäin, kun kyynärpäähän tuli ihottumapläntti, jonka tunnistin heti psoriksi. Mies meni lääkäriin sitä näyttämään ja samalla kertoi kovista nivelkivuista ja selkärangan kivuista niin lääkäri sanoi, että psori se ainakin on (ihottuman perusteella) ja melko varmasti nivelpsori, koska ihottumaa on vain kyynärpäässä yksi pläntti, mutta nivelet niin kipeät. Nyt odotetaan jatkotutkimuksia ja mahdollista lääkitystä niveliin. Olemme toiveikkaita, että mies saisi vihdoinkin helpotusta pitkä-aikaisiin kipuihin.

Minä olen vähän vauhkolla tuulella. Kävin suihkussa ja korva alkoi sen jälkeen humisemaan ärsyttävästi. Kesti jotain tunnin. Googlasin jo oireen ja olin varma, että minulla on Menierin tauti. Mies sanoi, että minulla on suihkussa mennyt vettä korvaan ja käski puhaltaa nenästä kiinni pitäen. Tein niin ja kas kummaa, korva loksahti ja humina loppui. Mutta siis hetken aikaa olin jo paniikissa, koska ajattelin tuota Menierin tautia.. Minulla ahdistuneisuuteen liittyy aina huoli ruumiillisista oireista. Vakavan masennuksen aikana oli aivan hirveää, kun joka ikinen päivä "löysin" googlen avulla itsestäni jonkin uuden, huolestuttavan sairauden ja panikoin niiden kanssa. Tätä on ollut jo ihan nuoruudesta asti. Paheni tietysti sairastettuani sen vakavan sairauden. Ei ole yhtään mukavaa.

Minusta joskus tuntuu, että "ei päivääkään ilman oiretta" eli tarkoitan siis sitä, että AINA on jokin oire. En siis kuvittele vaan ihan oikeasti.. kun hammaskipu menee pois niin tulee vaikka päänsärky tai kun päänsärky menee pois niin ihottuma lehahtaa tms. tuntuu, ettei tervettä päivää ole koskaan. Ja kaikki tietysti pahenee mielialan ollessa huono. No, en tiedä ymmärsikö kukaan tuota.

Päivä on ollut jotenkin aika pitkä ja pitkäveteinen. Siltikään en haluaisi mennä nukkumaan aikaisin vaan valvoa.

Haluaisin syödä paistetun makkaran ja kuunnella musaa🙂🌻

(Onneksi makkarat ovat loppuneet)

Kuuntelen pääsiäisjumalanpalvelusta radiosta. Ulkona on hiljaista, hämärää ja sataa. Mies on nukkunut huonosti. Minä valvoin eilen illalla aika myöhään ja sitten en tahtonut saada unta. Yleensähän laitan nukkumaan jo 9 aikaan. Kello oli jo puoli yö, kun vielä kukuin. Muutamana iltana on tullut halu valvoa, eikä nukkua ollenkaan. Kait se on ahdistuksessa, kun yleensä olo helpottuu iltaa myöten niin haluaisi sen olon kestävän.

Herätessä oli lievästi masentunut, väsynyt olo ja olisi tehnyt mieli vain jäädä makaamaan sänkyyn. Nenä oli vähän tukossa, silmät rähmi ja korvat tukossa (eläköön siitepölykausi alkaa!) Toinen korva humisee taas lievästi. Ilmeisesti liittyy tähän yleiseen tukkoisuuteen. Pitäisi ostaa allergialääkkeitä apteekista ja alkaa taas popsimaan niitä. Onneksi se humina menee välillä pois. Tai sitten pitäisi puhdistaa korvat.

Kahvinkeitin pöristää lisää kahvia. Juon sen ja alan imuroimaan, mutta vain makkarin. Joku saattaa ihmetellä miksi koko ajan imuroin. No, ensinnäkin se on minun aamurutiini🙂 ja toisekseen olen pölylle allerginen ja olen huomannut, että ainakin se paikka (makkari) missä eniten oleskelen niin kannattaa pitää mahdollisimman pölyttömänä. Koneellinen ilmanvaihto tuo pölyä asuntoon muutenkin ja kierrättää sitä ympäriinsä.

Täällä on ollut aika hiljaista, siis täällä Tukinetissä nyt pääsiäisenä. Toivottavasti teillä muilla on ollut vähemmän ahdistava pääsiäinen, kuin minulla. Tosin tänään tuntuu, ettei ole ihan niin huono olo, kuin esim. eilen.

Olen syönyt melko vähän viime päivinä. Tosin se mitä olen syönyt on ollut lihottavaa. Vaaka näyttää kuitenkin vain kilon painon nousua. Kerran sain eräältä homeopaatilta lääkkeitä aineenvaihduntaan (kilpirauhanen) ja laihduin pienessä ajassa yli 10kg. Mietin, että pitäisikö taas.. ei kyllä ole rahaa. Jätän mietintään..

Olen vähän yleisapaattisella tuulella. Tyhjänä. Ei kuitenkaan masentunut tai ahdistunut olo. Kykenen hommailemaan ja ajattelemaan muutenkin kuin ahdistuksen kautta. Tänään on luvattu aurinkoakin, en tiedä miten siihen suhtautuisin🙂

Katsellaan🙂🌻

Hellou. Täällä kanssa yksi jolla on tylsää näin pääsiäisenä.. Tästä ahdistuksesta ei vaan pääse eroon vaikka kuinka yrittää, en vaan tykkää yhtään olla lomalla, haluisin vaan että olis koulua että sais muuta ajateltavaa. Tänään mennään kyllä miehen kanssa käymään mun äitillä mutta illasta tulee taas tosi tylsää...

Hyvää pääsiäissunnuntaita AK. 🌻🙂🌻
Minä olen vain möllöttänyt koko pääsiäisen. Ei pajunkissoja, ei rairuohoa eikä mitään muitakaan koristeita ole tänä vuonna esillä. En vaan saanut aikaiseksi. Olen jotenkin enemmän ahdistunut kuin aiemmin. Yritän mennä vaan eteenpäin, vaikka samalla ärsyttää kun aika kuluu eikä omassa voinnissa tapahdu mitään muutosta. Rahatkin on taas loppumassa, vaikka on vasta alkukuu. Ei hyvä, sillä olen lähdössä Pojun kanssa pienelle matkalle parin viikon päästä eikä siihen olisi oikeasti varaa. Sitä vaan ei voi enää peruakaan. 😞

Kävin pitkäperjantaina aamulla Sanajumalanpalveluksessa. Tunsin olevani ulkopuolinen ja alipukeutunut tavallisissa vaatteissani muiden ollen paikalla mustissa leningeissään ja tummissa puvuissaan. Siitä tuli heti epämukava olo. Kirkko oli puolillaan väkeä, mutta ärsytti kun kaikkien piti tunkea takimmaisiin penkkeihin. Menin istumaan aika eteen. Tuijottakoon sitten rumia vaatteitani ja lössähtänyttä olemustani koko toimituksen ajan. Pappi puhui hyvin synnistä, anteeksiannosta ja siitä että emme ole yksin. Se kosketti. Virret olivat outoja, en laulanut. Jumalanpalveluksen jälkeen menin kotiin ja laitoin torstaina ostamani lohen uuniin. Se oli joku tarjouspala ja maistui aivan kamalalle. Oli varmaan jo menossa vanhaksi. Loppupäivän söin herkkuja, koska olin niin ärsyyntynyt kun koko viikon odottamani ateria meni pilalle.😠

Mietin tuossa kun kerroit AK noista tuntemuksista, että aina on jotain vaivaa ja sairautta. Niin minullakin ja exäni mielestä olin siitäkin syystä hullu. Kuitenkin totuus on se, että ellei ole migreeni, särkee hammas. Kun sitä ei ole, on selkä kipeä. Ellei ole selkä, on polvi tai järjetön hermosärky jalkaterässä ja nivelrikkoisessa isovarpaassa. ☹️ Nämä eivät ole mitään keksittyjä oireita vaan näiden kanssa olen joutunut elämään jo parikymmentä vuotta. En tiedä onko sitten liikaa vaadittu parisuhteelta jos toinen ymmärtäisi, että esim nivelrikon kanssa eläminen vaikuttaa ihan kaikkeen eikä kivut ole "turhaa valitusta" kuten usein sain kuulla...

Olen yrittänyt pitää Pojuun etäisyyttä sen torstaiaamun jälkeen, jolloin olin taas valvonut koko yön hänen yöhäiriköinnin vuoksi. Tämä on asia, josta on puhuttu viime syksystä asti ja nyt alkaa olla mitta täynnä. En ymmärrä miksi ei voi antaa toisen nukkua jos itse valvoo? Miksi pitää koko ajan sorkkia, töniä ja lääppiä? Siinä ei ole mitään hellää eikä romanttista, saati ihanaa, että viiden minuutin välein kokeillaan oletko hereillä. Ärsyttävintä oli kun olin juuri nukahtanut, niin Poju ravisteli minua olkapäästä hokien nimeäni. Luulin,että sillä on joku hätä ja kysyin mikä on. Vastasi etten voi kuulemma nukahtaa näin nopeasti ja hän halusi sanoa hyvää yötä! Siis wtf?! Sitä vartenko minut piti herättää uudelleen, että hän saa sanoa hyvää yötä! Ja sitten se koko yön tökkiminen... eikä edes K18-mielessä. 😠
Poju on kyllä lähetellyt minulle viestejä koko pääsiäisen, mutta en ole niihin kovin paljoa vastaillut. Olen ärsyyntynyt nyt kaikesta. 😯🗯️

Tänään en aijo tehdä mitään. Suihkussa pitäisi käydä. Ehkä haen huoltoasemalta jotain herkkuja.