Elämä liipaisimella (viimeinen kesä?)
Minulla om taipumusta yksinpuheluun. Siksi kait tämäkin. En oleta olevani tämän yhteiskunnan ainoa masentunut ja itsetuhon partaalla päivästä toiseen elävä, joten ehkä ketään ei kiinnosta neuroottiset juttuni, mutta olenkin itsekäs, ehkä minulle itselleni on siitä hyötyä, että puran tänne ajatuksiani. Ovat kyllä välillä niin synkkiä, että ihme jos saan tänne niitä vapaasti kirjoittaa. Olkoon tämä synkkä yksinpuhelu, mollivoittoinen monologi.
Olen vetänyt lääkkeitä. Teksti voi sisältää paljon kirjoitusvirheitä ja muuta sekoilua. Mutta, kun tänään on huono päivä. Minulla on vikaa psyykessä ja fysiikassa. Siis mielenterveysongelmia ja fyysisiä vaivoja. Olen taipuvainen masennukseen ja fyysisesti terveenäkin olen ollut masentunut ajoittain. Tämä kauhea ajanjakso elämässäni alkoi viime syyskuussa (2012) eli tämä, joka nyt on päällä. Oli mennyt jo parisen vuotta aika tasaiseen uudessa parisuhteessa, joka alkoi 2010. Omaan melko ongelmallisen taustan, sieltä löytyy kaikkea enemmän, kuin monipuolisesta valintamyymälästä.
Elämääni oli siis kohdannut vaikeuksien ja katastrofien jälkeen uusi onni. Ihana puoliso, uusi koti, melko tasainen elämä ym. Koin, että voin vhdoinkin alkaa selvittelemään mielenterveysongelmiani ja saada pääni vielä joskus kuntoon, mutta sitten luikerteli käärme paratiisiin..
Jonkin aikaa sairasteltuani fyysisesti, minulla todettiin syöpä. Lymfooma. Kaikki mullistui ja elämä kääntyi päälaelleen. En edes jaksa selostaa tuota ajanjaksoa, mutta se oli aikamoinen mankeli. Syyskuusta maaliskuuhun saakka rankkoja hoitoja. Kuolemanpelkoa, masennusta, ahdistusta, väsymystä..no, sitä ei voi ymmärtää, kuin sellainen, joka itse on saman läpi käynyt.
Toistaiseksi olen elossa. Hoidot loppui maaliskuussa. Nyt vasta alan hieman palaamaan normaaliin elämään. Pari viimeistä kuukautta olin niin masentunut ja uupunut, että pahimmillaan makoilin vain päivät sängyllä musiikkia kuunnellen ja syöden rauhoittavia, koska muuten en olisi kestänyt. Kaikki oli yhtä sumua ja h-vettiä.
Nyt on siis kohta kaksi kuukautta, kun hoidot loppuivat. Vasta vapun aikaan mursin eristykseni, joka tarkoittaa sitä, että eristäydyin kokonaan kotiin neljän seinän sisälle, koska olin väsynyt, masentunut, enkä halunnut mennä minnekään. Mikään ei kiinnostanut minua. Kaikki oli harmaata. Vedin vain lääkkeitä ja tein suunnitelmia päivieni päättämisestä.
Syön vieläkin rauhoittavia (bentsoja), koska olen koukussa niihin. En pysty lopettamaan. Ja kyllä, olen masentunut. On parempia ja huonompia päiviä. Hyvin vaihtelevaa. (Minulla on alla diagnoosit psykoottinen masennus (2009 vuonna), sekä sekamuotoinen persoonnallisuushäiriö epävakain, riippuvaisin ja narsistisin piirtein). Lääkityksenä oli Seroguel Prolong ja Lamictal. Lopetin ne, kun eivät ne auttaneet masennukseen ja masennukseni poistui/lievittyi itsestään, kun tapasin nykyisen mieheni.
Elikä vapun aikaan lähdin ”mökistä” ulos. Olen myös yrittänyt vierottautua bentsoista (temesta), mutta aika surkealla menestyksellä. Tänään päätin, että mitäpä alan itseäni rääkkäämään kauheilla vieroitusoireilla (joita tuli jo kortisonin lopettamisesta tarpeeksi) kun muutenkin on jo ihan helvettiä kaikki. Otan tabun silloin, kun tarvin ja thats it. Tiedän tämän olevan itsehuijaamista ja riippuvuuden jatkamista, mutta en nyt välitä. Välillä yritin tosissani, mutta se onnistui huonosti.
Parisuhteeni on hyvä ja mieheni on aivan ihana. Hän on tukenut ja auttanut, kuunnellut ja lohduttanut minua koko sairastamiseni ajan, kulki mukana jokaisessa hoidossa jne. Kun olin masennuksen pohjalla hän jaksoi joka päivä yrittää ilahduttaa minua ja saada minua piristymään, vaikka se onkin varmasti ollut vaikeaa ja äärimmäisen raskasta. Miehelläni on itselläänkin sairauksia ja jatkuvia kroonisia kovia kipuja ja jatkuvasti vaikea olla. Tälläkin hetkellä on taas menossa tutkimuksia ja uusia tautiepäilyjä hänellä ja on raskasta aikaa.
Elämämme on aika rajoittunutta. Olemme kumpikin työkyvyttömiä tällä hetkellä. Minä toistaiseksi (eli ikuisesti) ja mieheni on hakenut jo kokoeläkettäkin, mutta ei ole sitä saanut. Hänestä ei enää tule monisairaana työkykyistä. Missä asumme on meillä aika kiva koti ja se on meille pää-asia. Ja tietysti tärkein on rakkautemme toisiamme kohtaan, joka on suuri ja kantanut meidät tähän saakka yhdessä vaikeuksien kanssa. Emme ole montaakaan kertaa riidelleet, pieniä äkinöitä tietysti kaikkien sairas, talous ym ongelmien keskellä väsyneenä ja miehelläkin on keskivaikea masennus miel.terv.diagnoosi.
Olemme paljon kotona. Puoli vuotta mies hoiti yksin kaikki käytännön asiamme ja kauppareissut ym. kun olin hoidoista väsynyt ja kaikesta masennuksen pohjalla. Se on varmasti ollut hänelle rankkaa. Nyt kun olen vähän virkistynyt olen alkanut tehdä kotitöitä ja kulkea matkassa kaupoissa ym. pikkuhiljaa alkanut tehdä minäkin asioita pitkästä aikaa.
Siis olemme pääosin kotona. Miehen fysiikka ei jaksa pitkiä kauppareissuja ja muita menoja edes kovan lääkityksen avulla (selkävika, astma, keuhkoahtauma ja paljon muuta) Minäkään en vielä niin hyvässä kunnossa ole puolen vuoden makoilemisen jälkeen. Väsähdän nopeasti ja ongelmia on masennuksen ja mielialojen heittelyn vuoksi.
Nyt ruoka on valmis. Tässä oli alkutilannettani pohjaksi. Jatkan juttua piakoin..
Katsoin netistä yhtä koskettavaa ohjelmaa ja sen taustamusiikkina pyöri Verven "Bitter sweet symphony" En ole kuullut sitä aikoihin ja toi niin paljon muistoja. Ihanan kaunis biisi ja kyyneleet tuli liikutuksesta silmiin. Oli nuorena eräs minun mielibiisi🙂
Aamu täällä lähtenyt käyntiin ihan hyvin. Mies meni verikokeisiin. Minä olen järjestellyt kotia ja tehnyt aamutoimia. Tänään onkin harmaa ja kylmä ilma, sekä tuulinen. Mieliala ei ole nyt ehkä niin alamaissa, kun aurinko ei paista🙂 Sopii minulle hyvin tällainen hämärämpi. Olen saanut uuden idean sisustukseen ja lähden noudattamaan sitä.
Mies tulee kohta ja juo kahvit, kun ei saanut ennen verikoetta juoda. Sitten jatkaa vielä kello 10 on lääkäri. Minä en lähde sinne mukaan nyt. Se on sellainen helppo käynti. Kävin vaakalla. Se näytti melkein kilon enemmän. No, söinhän eilen jopa muutaman murusen enemmän, pyh! Syömättä pitäisi olla, että paino tippuisi tasaiseen. Päivä välissä, että syö normaalin terveellisesti niin johan pamahtaa heti kilo lisää. Minulla täytyy olla jotain vikaa aineenvaihdunnassa.. Kilpirauhanen? Sokerit? Joku...😠 Muuten on helpompi olla, kun vatsa ei ole edessä joka asiassa ja on hieman helpompi liikkua, mennä kyykkyyn ym.
Eipä tässä muuta, kun jatkan niin kauan, kuin tätä energiaa riittää.
🙂👍
Mies kävi juomassa kahvit ja syömässä leivät ja lähti sitten lääkäriin. Kirjoitin hänelle muistilapun sinne, että muistaa kaikesta puhua ja kysyä, kun mies on niissä asioissa vähän huono. Yleensä istuu hiljaa, eikä saa sanottua mitään lääkärissä ja minä sitten patistan, että "sano nyt siitä.." jos olen mukana. Miehen toivomuksesta olen usein ollut ihan siellä huoneessa mukana, kun muistan kaikki lääkkeiden nimet, milloin mikäkin diagnoosi saatu, vuosiluvut ja sellaiset. Ja osaan sitten vaatia eri kokeita ja tutkimuksia jos ne on tarpeen ja jos lääkäri alkaa pullikoimaan niistä. Mieshän ei itse saa vaadittua mitään ja on vain tyytyväinen jos ei tarvitse mennä jonnekin tutkimukseen vaikka se olisi välttämätön.
Pyysin samalla kirjastosta tuomaan KG -lehtejä jos saisi niistä uusia ideoita ruokiin ja resepteihin. Kyseessä siis laihdutus-lehti.
Imuroin. Olen huomannut, että pölyallergisena minun on imuroitava joka päivä tai ainakin joka toinen päivä niin en aivastele. Varsinkin näin keväällä, kun kaikki pölyt alkavat lentämään.
Seuraavaksi pölyjen pyyhintä. Tänään laitetaan kokonainen kana uuniin ja sen kanssa vihanneksia. Nam.
🙂🌻
Mulla on mieli maassa, jotenkin on helpompi olla tälläi, kun ilmakin on masentava. En jaksa uskoa huomiseen, en tänään.
Ihanaa kuulla että voit hyvin. Tänne voit tulla sisustaa, jos tahdot. En jaksa painostaa kotiin tällä hetkellä En jaksa painostaa mihinkään. Onneks äitillä on 3 vapaata ja on kotona. Ekana piti olla, että äiti ja isä menee näiksi päiväksi mökille, mut se suunnitelma mureni. Isä pääsee kai tänään tai huomenna kotiin.
Mä en vaa jaksa.
Anteeksi.
Saloka☺️❤️
Ei tarvitse anteeksi pyytää. Minullakin on parempi olla, kun ulkona on harmaan hämärää ja vielä räntää/lunta rätkii. Viihtyisämpää kotonakin, kun klassinen musiikki soi ja kana kypsyy uunissa ja ikkunan takana pyryttää. Tulin luovaksi ja pistin astiakaapin sisällön ja kipot sinne uusiksi ja muutakin muutosta sisustukseen. Joo, Saloka.. minun unelma onkin aina mennä jonkun kotiin ja sisustaa siellä uusiksi😉 Kerran olimme miehen kanssa erään hänen kaverinsa luona toisella puolen suomea kesällä viikon kylässä ja samalla kun miehet hommasivat omiaan, minä aikaa kuluttaakseni siivosin koko talon ja laitoin ilmeen uusiksi. Ja miehet ei edes huomanneet mitään!!!
Miehelle tuli tänään uusi diagnoosi; nivelpsori. Ihottumaa on vain toisessa kyynärpäässä, mutta nivelet on ajoittain hyvin kipeät. Reumapolille lähete ja siellä tarvittaessa lääkitys. Nyt sai salvoja. Aika monta dg on jo miehellekin kertynyt. En tajua miten hän jaksaa päivästä toiseen elää suht täysillä kaikista vaivoista huolimatta. Itse lamaannun niin pienestä, vaikka onhan minulla ollut suuriakin asioita.
Saloka: Voimia
Toivottavasti tämä takatalvi kestäisi kauan ja koko kesä peruttaisiin🙂🙂👍
Hyi..
Päässäni on parina päivänä alkanut kiertää eräs ahdistuksen aihe. Pitkästä aikaa. Nyt se ahdistus tulee aaltoina. Ahdistus syöksyy mieleen, pyörii vähän aikaa, keksin siihen jonkun lievennyksen ja ahdistus helpottaa. Aallon lailla se hyökkää kohta taas mieleen ja sama kuvio toistuu. Mieli askartelee sen kanssa. Hyi, että on inhottavaa. Taitaa olla pakko ottaa rauhoittava. Olen sellainen, että jo "keksin" jonkun ahdistuksen aiheen niin se alkaa neuroottisesti ja pakonomaisesti hallita mieltäni, kunnes saan asialle jonkun ratkaisun tai helpotuksen.
Tämmöinen on inhottavinta. Tulee tosi epävarma ja pelokas olo, eikä paha olo tunnu helpottavan ollenkaan, paitsi sitten pillerillä. Pakkohan se on hallintaan saada.
Hei AK!
Ikävä kuulla että olet ahdistunut, ota vaan se lääke niin saat apua. Oletko kuunnellut hengellistä musiikkia. Minä kuuntelisin joskus mutta ei ole radiota. Veisaan mielessäni virttä päivä vain ja hetki kerrallansa. Mies pelaa pleikkaa tuossa vieressä. Minulta poistettiin kaksi hammasta tänään. Sain särkylääkettä ja penisilliiniä. Illalla sytytän kynttilän.
Arka☺️❤️
Olen tosi ahdistunut. Aamulla mietin asioita ja hoksasin sellaisen seikan, että minun oli pakko ottaa yhteyttä erääseen paikkaan ja alkaa selvittämään asiaa. Henkilö sieltä soittaa minulle takaisin tänään vielä. Juuri kun tuntui, että asiat ovat selvät niin ei ne nyt ainakaan olekaan. Asiantuntija arvioi tilannetta ja antaa lausunnon onko jatkotoimenpiteisiin ryhdyttävä. Niin ahdistavaa, että otin yhteyttä ja mitä tästä seuraa. Mutta olisi ollut vieläkin ahdistavampaa jos en olisi ottanut yhteyttä ja miettinyt asiaa omassa mielessäni ja saanut aikaiseksi ties millaista vahinkoa. No, kumpikin huono. Hermostuin niin kovasti, että jouduin itkemään ja käymään parvekkeella tupakalla, vaikka en edes tupakoi. Aina kun tuntuu, että saa elämäänsä johonkin järjestykseen niin se kaikki murenee ja sama epätieto, ahdistus ja tyhjyys valtaa alaa. Olen ottanut temestaa ja taidan ottaa lisää. Tekisi mieli vetää joku iso läjä lääkkeitä ja liukua tajuttomuuteen. En viitsi miehelle tehdä sellaista. Muutenkin alkoi jopa IM pyöriä päässä, että ajaisi vihdoinkin rekan alle ja kaikki olisi sekunneissa ohi. Se on houkutteleva ajatus. Nyt vain odotan.
Hyvä AK!
Älä aja rekan alle, olet niin rohkaiseva ja tärkeä henkilö tällä palstalla. Puhumattakaan siitä miten miehellesi kävisi. Toivottavasti saat ahdistavan asian selvitettyä pian. Rukoilen puolestasi.Onko sinulla mitään mukavaa luettavaa että saat ajatuksia pois vaikeista asioista. Minä lainasin eilen viisi kirjaa kirjastoautolta, yhtä aloin lukemaan tänä aamuna. Keskittymisvaikeuksia tosin on. Kävin suihkussa ja katsoin Jamie Oliveria. Tyttö lähti aamulla kouluun.
Oi, kiitos arka🙂🌻
No, en tietty samantien mitään tee. Olen ottanut temestaa vaikka kuinka monta puolikasta, kun asia on niin ahdistava. Nyt olen turrutettuna, enkä kohta välitä koko asiasta ollenkaan. Eivät soittaneet sieltä minulle kuten piti. Olkoot sitten soittamatta, mutta asia pitää saada selväksi. Tiedän, että ahdistus jatkuu huomenna, mutta nyt ei kun olen ottanut niin paljon temestaa. Pitäisi olla aina tällainen olo. Ei säikähtäis vaikka maailma romahtaisi niskaan. Tuli vaan erinäisistä syistä se IM mieleen ja varmaan tulee olemaan mielessä, kun tätä asiaa selvitellään.
😞
I love you Temesta!
Ilman tuota lääkettä en olisi enää hengissä, enkä ainakaan järjissäni.
Tekisi mieli useammin saada tällainen olo, silloin kun ahdistaa. Nykyään ei ole ollut paljon tarvista, kun ei ole ahdistanut. Mutta, nyt jos putoan tähän kuoppaan...
Tein ison kattilallisen suklaapuuroa ja meinaan ahmia sitä, kun se jäähtyy!
🙂🌻
Tympeä ja lamaantunut olo, eikä mikään huvita.
Lunta sataa kaatamalla. Saa nähdä soittavatko tänäänkään sieltä paikasta.
Otan temestaa vaan ja venttailen.
Olen toivottomalla tuulella. Väsynyt ja itkuinen. Päätä särkee. Suunnittelen itsemurhaa. Tekisi mieli lopettaa tämä koko sirkus. Vaikka kuinka ja kaikin voimin koittaisi elämää viedä hyvään suuntaan niin aina se palaa siihen samaan pisteeseen. Ja aina saa vielä pelätä oman henkensä edestä.
Mies on kaupassa. Laitoin hänelle juuri viestin, että olen masentunut ja suunnittelen itsemurhaa. Hän vastasi siihen heti "Kulta, kaikki järjestyy kyllä".
Järjestyy tai ei, sen aika näyttää. Ei ole oikein miehelle laittaa tuollaista viestiä, mutta kelle muullekaan laittaisin ja ainakin sanon rehellisesti mitä päässäni pyörii.
Mies tuli ja keitti kahvia. Hän alkaa tekemään mureketta. Koko aamupäivän laukannut asioilla. Minä vain istun sängyllä ja tuijotan välillä ikkunasta ulos. Lumisade lakkasi ja kirkastuu. Toivottavasti aurinko ei ala paistamaan.
Olen ihan jähmettynyt ja tuntuu, että joka ainoa liike vaatii kovasti työtä, eikä pysty ajattelemaan mitään, eikä keskittymään mihinkään, eikä oikein tekemään mitään.
Puhelin ei ole vielä soinut. Toivottavasti eivät soitakaan. Niin olisi parempi.
Pitäisi pakottaa itsensä imuroimaan ja pesemään vessaa jne. Minua ei kiinnosta tämä maallinen elämä yhtään. Olisin valmis jättämään kaiken taakseni. Kaiken vaivan ja tyhjyyden.
Kahvi sentään on hyvää ja oma sänky turvallinen. Otan tänäänkin temestaa enemmän. Siitä tuli eilen niin huoleton olo.
Otin temestan. Puhelin ei ole soinut. Eivätkö ota minua tosissaan siellä? Kiireinen laitos ja unohtaneet.. Mies käski minun soittaa itse uudelleen. Sanoin, en soita, en ainakaan tänään ja muutenkin mietin asiaa. Tunti sitten olin täysin valmis tekemään päätöksen, että lopetan elämäni tämän vuoden aikana, mutta temestan ottaminen sai minut imuroimaan ja ajattelemaan välillä muuta. Olen selvästi masentunut nyt ainakin tuon yhden asian vuoksi ja varmasti IM ynnä muut ajatukset tulevat mieleen aaltoilevasti ja niin kauan, kuin asia selviää.
Paino on kumma. Jos se tänään näyttää vaikka 84, 3 ja syön sen verran poiketen dieetistä, että kouralliset sipsejä tai kuten eilen suklaapuuroa illalla niin seuraavana päivänä vaaka näyttää heti kilon enemmän. Sekin masentaa. Muutenkin minun laihtuminen on hidasta ja melkein pitää olla syömättä, että tulee ollenkaan tulosta. Sitten kun yhtenä päivänä jonkun extran syö niin johan ollaan taas lähtöpisteessa. Tekisi mieli kostoksi vetää vaikka mitä herkkuja, mutta onneksi ei ole nyt rahaa ostaa niitä. Dieettikamoja on kyllä kaappi täynnä.
Vetämätön olen ollut ja purskahdellut itkuunkin ihan mistä tahansa. Huomaan, että päässä vippaa nyt. Lihamureke uunissa, en jaksa muuta kuin netissä räplätä.